TERVEHDYS SUOMEN KIRKON 800-VUOTISJUHLASSA TOUKOKUUN 19 PÄIVÄNÄ 1955
Esitän lämpimän tervehdykseni Suomen kirkolle sen viettäessä 800-vuotisjuhlaansa.
Tässä juhlassa ajatukset itsestään kääntyvät siihen osuuteen, joka Suomen kirkolla on ollut kansamme kehityksessä. Ei ole sattumaa, että kirjallisten lähteiden valaisema historiamme alkaa yhdessä kirkollisen organisaation alun kanssa. Juuri kirkko oli aluksi henkisenä siteenä, joka yhdisti kansamme läntisen kulttuurin muotoihin ja saavutuksiin. Myöskään ei ole sattuma, että se kauan aikaa suoritti niitäkin tehtäviä, jotka nykyisen käsityksen mukaan kuuluvat maallisen esivallan toimialaan. Historiantutkimuksen uusimpien tulosten mukaan kristinusko oli maassamme tunnettu jo ennen ensimmäisen ristiretken aikoja. Näin Suomen kirkko laajalta pohjalta lähtien on suorittanut mitä moninaisimpia kulttuuritehtäviä. Se on pitkiä aikoja yksinään edustanut korkeinta hengenviljelystä ja ylläpitänyt yhteyttä länsimaisen kulttuurin kanssa, se on hoitanut kansanopetusta ja huolehtinut siveellisen kurin säilymisestä, se on katsonut velvollisuuksiinsa kuuluvan köyhäinhoidon, se on kasvattanut kansaa paikalliseen itsehallintoon ja johtavien miestensä välityksellä ottanut osaa kansamme poliittisiin ratkaisuihin, onpa se joskus maallisen esivallan puuttuessa tai ollessa liian kaukana johtanut maanpuolustustakin. Näin on Suomen kirkko painanut leimansa keskeiseen osaan kansamme kehitystä sivistyskansana. Sen vaikutus näkyy kaikkialla: kansanrunoudessa, kirjakielessä, kansan koko ajattelutavassa ja siveellisessä ryhdissä. Valtiollisen ja yhteiskunnallisen elämän jatkuvasti moninaistuessa ja vaatiessa erikoistuneita työvoimia uusiin tehtäviin kirkko on entisistä työaloistaan voinut luovuttaa suuren osan uusien elimien haltuun.
Tärkein on kirkolle kuitenkin jäänyt jäljelle ja pysyy jäljellä. Kirkko on entistä määrätietoisemmin voinut omistautua hoitamaan keskeisintä tehtäväänsä, jäsentensä hengellisen elämän syventämistä ja avartamista painamalla heidän mieliinsä kristinuskon ikuisia totuuksia. Siihen työhön tänä hajanaisena aikana toivotan kirkolle Korkeimman siunausta.
