Kosken Huljalan kylä
Häme on vuosisatojen kuluessa kasvattanut Suomelle lukuisia merkkimiehiä, joista se voi olla ylpeä. Aikakirjat kertovat yleensä vain heistä, mutta tavallisen kansan elämästä ei mainita juuri mitään. Monesta hämäläisesti ei ole jäänyt historian lehdille erityisiä merkintöjä, vaan he ovat aikansa uurastettuaan hävinneet historian hämärään. Valtaosa maakunnan väestä oli tavallisia talonpoikia, jotka saivat toimeentulonsa uutteralla ja kovalla ruumiillisella työllä. Aikakirjoista löytyy toki mainintoja porvaristosta, mutta Hämeessä sen merkitys pysyi kauan varsin vihaisena. Vain harvojen sukupuussa on merkintöjä aatelistoon tai papistoon kuuluvista henkilöistä. Juho Kusti Paasikiven elämän alkutaival liittyi lujasti Hämeeseen: Koski, Tampere, Lahti ja Hämeenlinna ovat ne maantieteelliset kiintopisteet, joiden historiaan Suomen ulkopolitiikan linjamiehen lapsuuden ja nuoruuden vaiheet on sidottu. Lahjakkuus ja valtava työtarmo veivät hänet sitten valtakunnan huipulle.
Suomen tasavallan seitsemännen presidentin sukujuuria voidaan seurata aina Kustaa Vaasan aikakaudelle asti. Vanhaa hämäläistä talonpoikaissukua Juho Kusti Paasikivi oli sekä isän – Johan August Hellstenin että äidin Karolina Wilhelmina os. Selinin puolelta. Edellinen oli oriveteläistä sukua ja jälkimmäinen taas kotoisin Lempäälästä. Kumpikin oli ilmeisesti tottunut nuoruudestaan saakka kovaan työntekoon. Vähitellen Johan August siirtyi työmiehestä itsenäiseksi yrittäjäksi, joka kierteli myymässä Hämeen rahvaalle kankaita ja lankoja. Kauppatavarat, ajopelit ja matkanteko olivat osa hänen jokapäiväistä elämäänsä. Kaikesta päättäen ostajia riitti, sillä varsinaisia kangaskauppiaita oli tuohon aikaan vähän.
Marraskuun lopulla 1870 Hellsténit olivat tekemässä matkaa hevosella Tampereelta Lahden joulumarkkinoille. Vastavihityn vaimon mukaantulo oli tosin arveluttavaa, sillä tämän raskaus oli pitkällä. He olivat ohittaneet jo Kosken kirkon ja pitäjän keskuksen. Taivalta oli tehty useita päiviä. Jouduttiin yöpymään lähellä Järvelään vievän tien risteystä sijainneessa Kosken Huljalan kylän Kulma-Seppälän talossa. Sattuma oli valinnut tämän paikan. Niin sitten
tapahtui, että Kulma-Seppälän talon mallassaunassa Hellsteneille syntyi sunnuntaina marraskuun 27. päivänä poikalapsi.
Lähdetiedot Hellstenin pojan syntymästä ovat niukat ja osittain harhaanjohtavat. Esim. Paasikiven laajassa yksityiskokoelmassa ei ole lainkaan suoraan hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa liittyvia aineistoa. Koskella on kuitenkin säilynyt muistitietoutta Hellstenin perheen asioista. Ilmeisesti isä jatkoi kauppamatkaa Lahteen ja nimenanto jäi äidin huoleksi. Lapsi kastettiin parin päivän päästä Kosken pappilassa. Kulma-Seppälästä saatiin hevoskyyti kirkolle. Kummeina olivat majatalon pojat Henrik ja Johan Seppälä sekä emännät Eeva Seppälä ja Edla Kukkonen. Lapselle annettiin nimeksi Johan Gustav, ja tämän tärkean toimituksen suoritti Kosken kappalainen Johan Mikander.
Kerrotaan, että Kulma-Seppälässä seurattiin kummipojan vaiheita vuosikymmeniä. Hellstenit kävivät ilmeisesti usein tervehtimässä talonväkeä ja heitä muistettiin muutenkin. Marraskuun viimeisinä päivinä 1870 ei kukaan voinut edes kuvitella, että tie itsenäisen Suomen presidentin linnaan alkaisi Kulma-Seppälän talon mallassaunasta. Asiaa ei kuitenkaan unohdettu. Kyseinen rakennus tosin tuhoutui keväällä 1918 kansalaissodan loppuvaiheessa, mutta viime vuosina erityisesti Koski-seura on pyrkinyt vaalimaan tämän historiallisen paikan muistoa.
Kesällä 1961 Hämeen läänin Koskelle oli kutsuttu arvovaltainen joukko juhlistamaan tilaisuutta, jossa paljastettiin Paasikiven syntymäpaikkaa osoittava muistomerkki. Nyt läsnä oli runsaasti väkeä: maaherra, kansanedustajia, kunnan johtomiehet, kirkkoherra jne. Kulma-Seppälän mallassaunan paikalle oli tuotu lähiseudulta löytynyt aito paasikivi, johon oli kiinnitetty kuvanveistäjä Essi Renvallin suunnittelema muistolaatta. Maanviljelijä Pauli Paasivirta puhui koskelaisten edustajana Paasikiven vaiheista:
‘Niin käy aina ihmiselämässä. Me emme koskaan tiedä, mitä lapsesta aikuisena tulee. Niin on käynyt tämänkin miehen, presidentti J. K. Paasikiven elämässä. Tervehtimättä jättivät silloiset koskelaiset tulevan presidenttinsä, kun eivät tienneet, mitä lapsesta aikuisena tulee. Eivät osanneet sen aikaiset Huljalan emännät rientää onnittelemaan ja tuomaan tuomisiaan tulevan suurmiehen äidille. Ei tiennyt kirkkoherra Mikander suorittaessaan ensimmäistä kristillistä palvelusta tälle lapselle, antaessaan nimeä, että tämä nimi kerran on oleva jokaiselle suomalaiselle tuttu, vieläpä tuttu kaukana rajojen ulkopuolellakin. ”
