2. Juho Kusti Paasikiven ”Lahden kausi”

Koti Lahdessa ja koulutie

Rautatien seka Vesijärven ja Kalkkisten kanavien valmistuminen paransivat voimakkaasti Lahden alueen taloudellisia puitteita. Rata Riihimäelle oli avattu liikenteelle vuonna 1869. Lahden ja Viipurin välinen rataosa valmistui seuraavana vuonna. Päijänteen seudulta oli nyt hyvä yhteys sekä Pietariin että Helsinkiin. Kauttakulkuliikenne oli vilkasta. Tosin se ei sinänsä Lahtea rikastuttanut. Maakauppa oli vapautettu jo vuonna 1859, ja ammattikuntalaitos oli lakkautettu vuonna 1868. Niin kauppiaita, käsityöläisiä, ravintoloitsijoita jne. muutti paikkakunnalle. Vuonna 1877 Lahden taajamassa arvioidaan olleen lähes 900 asukasta. Alueen väkiluku kasvoi sitten nopeasti. Joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona Lahdessa pidettiin toripäivät, vaikka Hollolan kunta oli vastustanut näiden järjestämistä. 

Johan August Hellstenin liiketoimet sujuivat suotuisasti uudessa nousevassa keskuksessa. Han oli Lahden ensimmäinen kangaskauppias. Ilmeisesti kauppapuoti oli aluksi nykyisen Rautatienkadun ja Vapaudentien kulmassa sijainneessa puutalossa. Asemakaavaa ei tiheään rakennetulla Hollolan Lahdella ollut lainkaan. Kylä oli rykelma harmaita asuin- ja ulkorakennuksia, latoja, riihijä jne. 

Valtava tulipalo tuhosi suurimman osan Lahden kylästä kesäkuun 19. päivänä 1877. Juho oli tuolloin 6-vuotias. Varsinainen sammutustyö oli kovan tuulen takia turhaa. Vain neljä taloa säilyi tältä hävitykseltä. Seuraavan vuoden heinäkuussa pidettiin ensimmäinen tonttihuutokauppa, jolloin saatiin kaupattua 41 tonttia. Seudun mahtimies, myöhemmin jyrkkinä perustuslaillisena tunnettu kapteeni August Fellman osti itselleen peräti viisi tonttia. Kauppias Hellsten hankki nyt 1 150 markalla pohjahinnaltaan 500 markan arvoiseksi määrätyn tontin numero 56 Hämeenkadun ja Mariankadun kulmasta. Se sijaitsi siis melko hyvällä paikalla vain kiven heiton etäisyydellä torilta. Tontille valmistui vuonna 1879 oma kauppapuoti. Johan August oli niin ensimmäisten joukossa rakentamassa uutta Lahtea. Talon seinässä oli kyltti, josta ohikulkijat ja asiakkaat saattoivat lukea: ”Väri- ja lankaliike Hellstén’. Tämä rakennus on tuhoutunut myöhemmin tulipalossa. Paikalla sijaitsee nykyään rahatalo. 

Kauppalanoikeudet Lahti sai kesäkuussa 1878. Etenkin toripäivät vetivät ostajia paikkakunnalle. ”Markkinahumussa” elämä saattoi olla varsin riehakasta. Silloin tällöin tarvittiin jopa muutama kasakka rauhoittamaan tilannetta. Torimaksuista kertyi kauppalalle melkoisesti tuloja. Varsinaisia kauppiaita Lahdessa oli vuonna 1880 vain 9. 

Kauppiaan uralle Juho ei ryhtynyt, vaan häntä kiinnostivat enemmän kirjat ja niistä avautuva maailma. Isä ja lähisukulaiset olivat tavallisia kansanihmisiä. Ilmeisesti poika havaitsi jo varhain monien aikuisten tiedot puutteellisiksi, mutta lukemalla saattoi päästä perille aivan uusista asioista. Hänelle pelkkä kokemus ei riittänyt toiminnan perusteeksi. 

Tietojen maailmasta tuli Juhon ”valtapiiri”. Niin nuoren kuin vanhankin Paasikiven suunnattomasta lukuharrastuksesta kerrotaan monia juttuja. Hänestä tuli kirjojen erityisesti tietokirjojen – suuri ystävä ja ahkera käyttäjä. Hän alleviivasi teoksista tärkeimmät kohdat ja teki niistä usein jopa erilliset muistiinpanot. Paasikiven yksityiskirjastossa oli loppujen lopuksi yli 6 000 nidettä. Tama laaja kokoelma on testamentin mukaisesti nykyisin Turun Yliopiston kirjaston hallussa. 

Juho-poika laitettiin aikanaan opintielle. Aluksi hän kävi Lahden kylän kansakoulua, jonka seudun tunnettu vaikuttaja, kapteeni Fellman oli perustanut vuonna 1871. Tämä koulu sijaitsi kauppalan silloisten rajojen ulkopuolella. Kauppalalla ei ollut aluksi lainkaan omaa kansakoulua. Nuoren Paasikiven yksikerroksisten puutalojen Lahden miljoo on hävinnyt aikojen kuluessa, mutta ”Paasikiven koulun” vanha rakennus on edelleen paikallaan. Opettajana toimi J. H. Silvonen. 

Syksyllä 1882 Hellstenin 11-vuotias poika aloitti oppikoulun eli ryhtyi käymään Hameenlinnan normaalilyseota. Näin koulutie vei Juhon lukukausien ajaksi pois Lahdesta. Tämä kuuluisa opinahjo on antanut opetusta monille Suomen merkkihenkilöille.

J. K. Paasikivi opetti Lahden Kansanopistossavuosina 1894-1895. Morsian Anna Forsman oli puolestaan opistonjohtajattarena. Tummapuseroinen Anna Forsman kuvan keskellä toisessa rivissä. J. K. Paasikivi on kolmannessa rivissä hänen vasemmalla puolellaan musta solmuke kaulassa. 

Oppilasluettelosta löytyvät mm. sellaiset nimet kuin E. N. Setälä, Jean Sibelius, Juho Kusti Paasikivi, Wäinö Wuolijoki, U. L. Lehtonen, Hugo Suolahti, Larin-Kyösti (Karl Larsson) ja Eino Leino. Koulu oli perustettu vuonna 1873. Maan ainoana suomenkielisenä normaalilyseona se oli varsin suosittu ja arvostettu oppilaitos. Vuonna 1883 koulun kirjoissa oli 300 oppilasta. Näistä valtaosan kotipaikka oli alkuvuosina muualla kuin Hämeenlinnassa. Kansakoulutietojaan Juho olisi voinut syventää esim. Heinolan reaalikoulussa, mutta opetusohjelmansa vuoksi koulu ei ollut erityisen suosittu. Vuonna 1882 Hellstén oli ainut Lahdesta tullut oppilas. 

Lyseossa lahjakas ja ahkera Juho menestyi mainiosti. Esim. ensimmäisen lukukauden päättyessä lukuaineiden keskiarvo oli tasan 10. Tosin kaunokirjoituksessa oli arvosana 9 ja voimistelussa vain 8. Pian Hellsténin poika kuului kuitenkin koulunsa huippuvoimistelijoiden joukkoon. Hän oli koko kouluajan luokkansa parhaita oppilaita. Eräs luokkatoveri on kertonut Juhon tarmokkuudesta mm., että tämä opetteli latinanläksynsä etukateen ja oli tietysti tunnilla hyvin selvillä uudesta läksystä. Paasikivi on myöhemmin kertonut normaalilyseolaisten lukuinnostuksesta mm.: 

“Meidän luokan pojat, me luimme kouluaikana kaikki suomeksi ilmestyvät kirjat. Muuan luokkatoveri, Pusa, luki kuusitoista kertaa “Seitsemän veljestä”. Hänestä tuli sitten Hämeenkyrön kappalainen. Kun minun vaalipiirini oli Turun ja Porin läänin pohjoinen, jouduin pitämään siellä vaalipuheen 1906. Tapasin Pusan ja olin yötä hänen pappilassaan. Kysyin häneltä, lukiko hän vieläkin Seitsemää veljestä, mutta hän väitti, että hänellä nyt oli liiaksikin muita tehtäviä. Kun toivotimme toisillemme hyvää yötä, hän kuitenkin kuin sivumennen myönsi lukeneensa vielä edellisenä vuonna sen jälleen.” 

Suomessa oli 1870-luvun lopulla vaikea lamakausi. Tämä näkyi myös Lahdessa. Elpyminen oli hidasta. Kauppalassa elettiin lähes koko 1880-luvulla heikon taloudellisen kasvun aikaa. Rakentaminen tyrehtyi melkein kokonaan vuosina 1883-1889. Monet vaikeudet varjostivat nuoren lyseolaisenkin elämää. Isä kuoli elokuussa 1884 vain 38-vuotiaana. Kauppias Kaisa Hagman, Juhon 60-vuotias täti, ja sisarpuoli Karoliina jatkoivat liikkeen pitämistä. Tuoni vei pian sisarpuolenkin. Niin Juho jäi yksin kangaskauppaa pitävän 

tätinsä kanssa. Pojan opintojen takia jouduttiin tekemään monia taloudellisia uhrauksia. Ilmeisesti isän rakentama talo siirtyi vuonna 1891 kauppias Antti Nummelinin omistukseen, mutta Kaisa Hagman ja Juho Paasikivi asuivat siinä sitten vuokralla. 

’Paasikiven linja’ syntyi oikeastaan 1880-luvulla. Ensimmäisenä lukuvuonna lyseon matrikkelissa komeili vielä nimi J. G. Hellsten, mutta sukunimensä Juho muutti pian isän kuoleman jälkeen Paasikiveksi. Poika ei ollut kiinnostunut vain kirjoista, sillä hän kuului siihen 16 viidesluokkalaisen ryhmään, joka talvella 18861887 muodosti pienen voimisteluseuran ja esiintyi keväällä 1887 ”onnistuneessa voimistelunäytöksessä suurelle yleisölle”. Juho toimi myös lyseon konventin kuoron johtajana. Hän kirjoitteli lisäksi toverikunnan Vasama-nimiseen lehteen. Opettajat olivat presidentti Paasikiven arvion mukaan erinomaisia: ”He olivat kaikki olleet ruotsinkielisiä, mutta suuressa kansallisessa innossaan he olivat opetelleet suomea. He osasivat opettaa ja innostaa’. Rehtorina toimi normaalilyseon kaudella tunnettu suomalaisuusmies, tohtori J. G. Geitlin. Lyseota johtivat hänen jälkeensä maisteri Kaarlo Blomstedt ja maisteri A. E. Faven. Juhon ensimmäisenä luokanvalvojana oli maisteri A. V. Hellman. Eräässä puheessaan Paasikivi on kertonut oppikouluajastaan lisäksi: 

’Meidän vanhimpien Hämeenlinnan lyseon oppilaiden kouluaikaan liittyy koulun historiassa harvinainen tapahtuma: normaalilyseo siirrettiin pääkaupunkiin. Meillä on siten muistoja vanhasta normaalilyseosta ja sen mestariopettajista. Se lyseo, joka jäi Hämeenlinnaan ja jossa meidän luokkamme kävi kolme vuotta, oli sekin erinomainen koulu etevine, osaksi entisine opettajineen, joita kiitollisin mielin muistelemme.” 

Paasikivi tottui jo nuoruudessaan pitämään puheita erilaisissa tilaisuuksissa. Niin hän esiintyi myös Lahdessa elokuussa 1889 palokunnan vuosijuhlassa. Nämä juhlat olivat tuohon aikaan lähes ainoita julkisia tilaisuuksia kauppalassa. Paikkakunnan vapaaehtoisella palokunnalla oli oma huvipaviljonki Salpausselän harjulla. Harju eli. ”Paviljonkimäki” oli näidenkin juhlien pitopaikka. Sivistyneistöä Lahdessa oli tuolloin vahin. Ei ole siis mikään ihme, että lyseolainen kelpasi juhlapuhujaksi. Juho oli tuolloin vasta 18-

vuotias. Sanomalehti kertoo tästä kesäisestä tapahtumasta mm.: ’Juhlapaikka oli lipuilla, köynnöksillä ja koivuilla somistettu varsin sieväksi. Suuressa tanssihuoneessa pitivät Lahden ja Heinolan torvisoittokunnat soitosta huolta sillä välin kuin miehet ja pojat huitukat osoittivat sukkeluuttaan voimistelutelineillä. Lyseolainen Paasikivi piti juhlapuheen, sen jälkeen kuin Hollolan ja Kosken soittokunnatkin olivat saapuneet.” 

Juho Kusti Paasikiven viimeinen lukukausi Hämeenlinnan lyseossa alkoi tammikuun 10. päivänä 1890. Ylioppilaskirjoitukset olivat edessä. Koulunkäynti ei ollut pelkkää puurtamista, vaan silloin tällöin rentouduttiin, järjestettiin iltamia jne. Hämeen Sanomissa oli mm. helmikuussa 1890 lyhyt uutinen, jossa todettiin: 

”Iltahuveissa, jotka lyseon toverikunta panee toimeen 17 p:nä helmik., on vaihteleva ohjelma. Katsoen siihen että tulos käytetään varattomien ylioppilaaksi pyrkivien hyväksi, kehoitetaan yleisöä muistamaan tätä tilaisuutta.” 

Keväällä 1890 lyseossa oli ylioppilaskokelaita kaikkiaan 29. Joukossa oli kaksi yksityisoppilasta. Heistä toinen oli nainen, Hanna Asp, joka vielä vuosikymmeniä myöhemmin muisti elävästi Paasikiven mainion menestyksen ylioppilaskirjoituksissa. Esim. äidinkielen kokeessa oli valittavana 12 eri aihetta: 

  1. Jumalan kuva ihmisestä 
  2. Juhana Huss 
  3. Roomalainen kansanluonne 
  4. Ristiretkien seuraukset 
  5. Kardinaali Richelieu 
  6. Tsaari Pietarin nuoruus (vuoteen 1700) 
  7. Suomen yliopiston perustaminen 
  8. Henrikki Gabriel Porthan 
  9. Frithiofin sodasta 
  10. Äidinrakkaus, kuvailtuna Kalevalasta 
  11. Eri kansa-ainekset Suomessa 
  12. Silmän rakennus ja toiminta 

Kevään 1890 ylioppilaskirjoituksiin otti osaa 330 nuorukaista, joista hylättiin 58. Vain 12 naista läpäisi kokeen. Paasikiven menestys oli loistava. Maineikkaiden opettajien opetus oli mennyt perille. Päästötodistuksessa kaikki arvosanat olivat kiitettäviä. Ehkä jo tältä ajalta on löydettävissä Paasikiven vankan kielitaidon perusta, sillä mm. kaikissa lukemissaan kielissä, suomessa, latinassa, ruotsissa, venäjässä, saksassa ja ranskassa, hän sai arvosanan kymmenen. Hanna Asp on kertonut, että keväällä 1890 ei Hämeenlinnan ”piireissä” puhuttu kenestäkään muusta niin paljon kuin ylioppilaskokelas Paasikivestä, joka pakollisten vieraiden kielten lisäksi oli suoriutunut erinomaisin arvosanoin kaikista ylimääräisistä käännöstehtävistä. 

Filosofian kandidaatti ja lakitieteen ylioppilas Juho Kusti Paasikivi vuonna 1893 kahden toverinsa, Ernst Nevanlinnan ja Iivari Vanajan seurassa. 

Paasikiven parhaista luokkatovereista ja ystävistä mainittakoon I. W. Wallenius (Vanaja) ja Enrst Neovius (Nevanlinna). Wallenius aloitti koulun samaan aikaan kuin Hellstén. Neovius ilmestyi joukkoon myöhemmin, sillä hän tuli lyseon V:lle luokalle vuonna 1886. Nevanlinna nousi Paasikiven tavoin hyvin merkittävään asemaan yhteiskunnassa. Myös hän kuului vuosisadan alussa suomalaisen puolueen sisäpiiriin. Neovius oli senaattorina jo vuonna 1905. Hän toimi sitten mm. Uuden Suomettaren ja Uuden Suomen päätoimittajana. Kun Paasikivi vetäytyi syrjään julkisesta politiikan tekemisestä 1920-luvun alussa, Nevanlinna jatkoi vielä muutaman vuoden kokoomuspuolueen johtomiehenä. Vanajasta tuli koulumies. Hän toimi vuosia Turun lyseon rehtorina. 

Hämeenlinnan lyseosta keväällä 1890 ylioppilaaksi kirjoittaneet oppilaat pitivät yhteyttä toisiinsa aina 1950-luvulle saakka. Koulussa solmitut ystävyyssiteet säilyivät läpi vuosikymmenien. Mm. toukokuun 22. päivänä vuonna 1950 presidentti Paasikivi kutsui linnaan lounaalle entisen luokkansa vielä elossa olevan ”ylioppilasjoukon”: Solmu Nyströmin, Onni Tawaststjernan, Artur von Bonsdorffin, Edvard Groundstroemin ja J. W. Wallinheimon. Vanhat muistot olivat toki elävästi ”koulupoikien” mielessä. 

Vuosi 1890 oli monessa suhteessa merkittävä. Suurpolitiikassa alkoi tapahtua yllättäviä muutoksia. Keisari Vilhelm II erotti iäkkään ja itsevarman valtakunnankansleri Otto von Bismarckin. Paasikiven ainakin myöhemmin suuresti arvostama mies oli poistunut historian näyttämöltä. Nuori ylioppilas joutui seuraamaan tapahtumia sanomalehdistä, mutta muuten hänellä ei ollut kosketusta maailman tapahtumiin. Kotiseudullaan hänet kyllä tunnettiin jo hyvin. Elokuun alkupuolella 1890 Lahden kauppalan ja lähiseudun väki kokoontui taas VPK:n vuosijuhlaan. Ohjelmasta ei ollut puutetta. Juhlapuhujana esiintyi mm. ylioppilas Paasikivi. ”Torvisoittokunnan puhaltaessa ja rummun paristessi marssi palokunta” torilta huvikentälle.“Puheita pidettiin useampiakin, mm. puhui yliopp. Paasikivi kansanopistosta. Muutoinkin oli ohjelma rikas ja vaihteleva” kirjoittaa Heinolassa ilmestynyt sanomalehti Jyränkö tästä juhlasta. Järjestyshäiriöitä ei ollut, sillä lehti toteaa asiasta erityisesti: ”Käytös oli varsin siivoa”, vaikka ”väkeä oli saapunut runsaasti, eivätkä kaikki sinne aikoneet olleet sopineet laivoihin. 

Kappaleen sivut: 1 2 3

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.