Ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat eduskuntavaalit
Maaliskuun 15. ja 16. päivinä 1907 pidettiin Suomessa ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat eduskuntavaalit. Monet tärkeat yhteiskunnalliset asiat odottivat ratkaisuaan. Ennen vaaleja maassa keskusteltiin erityisen vilkkaasti torpparikysymyksestä. Laukon häädöt antoivat tilanteeseen oman värinsä. Eräässä poliittisessa tilaisuudessa ylitirehtööri Paasikivi oli puhunut torpparikysymyksestä yhteen mittaan kolmen tunnin ajan. Tässä suuressa kiistakysymyksessä oli uudistukset tehtävä harkiten. Parasta olisi edetä askel askeleelta. Paasikiven arvion mukaan ensin pitäisi korjata vuokralakia. Myöhemmin oli tehtävä sellaisia ratkaisuja, että mahdollisimman monesta torpparista voisi tulla itsenäinen maanomistaja.
Vanhasuomalaisten nuori pääjohtaja joutui yleisehdokkaaksi Turun ja Porin läänin pohjoiseen vaalipiiriin. Paasikiven myöhemmän arvion mukaan tällaisen ehdokkaan läpimeno oli varmaa. Suuri osa yleisehdokkaista oli kotoisin Helsingistä. Paasikivi teki useita puhujamatkoja Satakuntaan syksyllä 1906 ja alkuvuodesta 1907. Etenkin Porissa pidettiin suuria vaalitilaisuuksia.
Sosiaalidemokraattien ehdokkaana tassa vaalipiirissä oli mm. 25-vuotias toimittaja Väinö Tanner. Hänen taustavoimanaan oli Suomen tyoväenliikkeen vanha auktoriteetti, Asikkalasta kotoisin oleva Eetu Salin, joka työskenteli tuohon aikaan lehtimiehenä Porissa. Puolueensa kansanedustajaehdokkaaksi hän ei rohjennut suostua. Nämä molemmat vasemmiston miehet olivat Paasikiven tuttuja jo ennestään. Porissa pidettyjen suomalaisen puolueen vaalitilaisuuksien jälkeen Salin kävi usein keskustelemassa “Hellstenin pojan” kanssa.
Kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin oli herännyt. Kansa kävi innokkaasti vaaliuurnilla. Äänestysprosentti oli koko maassa 70.7, mutta Turun läänin pohjoisessa vaalipiirissä se oli peräti 78.1. Ensimmäisten eduskuntavaalien selvä.voittaja oli vasemmisto. Sosiaalidemokraattinen puolue sai itselleen 80 kansanedustajaa. Työväenliikkeen menestys oli melkoinen yllätys. Ennen vaaleja monet arvelivat vasemmiston saavan 20-30 kansanedustajaa. Sosiaalidemokraatit keräsivät runsaasti ääniä maaseudulla. Vaalitulos osoitti, että vasemmisto hankki kannatusta juuri torpparialueilta. Paasikivi totesi eräissä 1910-luvulla ilmestyneessä kirjoituksessaan asiasta lisäksi:
“Meilläkin arveltiin 1890-luvulla, ettei sosialismi voisi ainakaan maaseudulle levitä. Se on kuitenkin erehdys. Vuoden 1907 vaaleissa sai sosiaalidemokraattinen puolue ääniä kaikissa kaupungeissa 33 %, mutta maaseudulla 37% annetuista äänistä. Ja varsinaisissa ‘torpparilääneissä’ oli asianlaita vielä räikeämpi. Siellä sosialistien äänimäärä oli
Kaupungeissa Maaseudulla
Uudenmaan läänissä ……….. 29,5 % 37.8 %
Turun ja Porin läänissä …….. 27.2 % 40.0 %
Hämeen läänissä …………….. 47,1 % 58.0 %
On lausuttu, että yksinomaan alhainen kansansivistys on syynä siihen, että sosialismi on saavuttanut meillä tavattoman kannatuksen. Omasta puolestani en luule, että korkeampi kansansivistys olisi suurestikaan nykyisissä oloissa vähentänyt sosialistien kannatusta.”
Paasikiven väitteestä on todettava, että torppareiden äänestyskäyttäytymistä ei voida todistaa tilastollisesti. Ilmeisesti valta-osa tästä väestöstä tuki kuitenkin vasemmistoa.
Ensimmäiset eduskuntavaalit olivat melkoinen menestys vanhasuomalaisille. Suurimman porvarillisen puolueen eduskuntaryhmässä oli 59 kansanedustajaa. Nuorsuomalaiset hankkivat 26 paikkaa uuteen eduskuntaan ja ruotsalainen kansanpuolue sai 24 edustajaa. Pikkupuolueita oli kaksi: maalaisliitolla oli eduskuntaryhmässään 9 ja kristillisellä työväenpuolueella 2 jäsentä.
Paasikivi sai suomalaisessa puolueessa parhaimman vertausluvun vaalipiirissään, joka siis hänen omien sanojensa mukaan oli “torpparilääni”. Mm. Lauri Ingman, E. N. Setälä ja Väinö Tanner pääsivät eduskuntaan tästä vaalipiiristä.
