Toimintaa uuden eduskunnan alkuaikoina
Uusi eduskunta kokoontui toukokuun loppupuolella. Istunnot pidettiin aluksi Helsingin Palokunnantalon suuressa juhlasalissa. Eduskunnan puhemieheksi valittiin tunnettu laillisuusmies P. E. Svinhufvud. Paasikivi oli puolueensa eturivin kansanedustaja. Hän käytti usein puheenvuoroja torpparikysymyksestä, erilaisista valtiopäiväjärjestyksen tulkinnoista ja finanssiasioista. Esim. kieltolain toteuttamista ylitirehtööri tarkasteli taloudellisena kysymyksenä. Finanssimiehen arvion mukaan kieltolain voimaantulon jälkeen valtiolle mahdollisesti koituvat tulojen menetykset olisi korvattava esim. tupakan, kahvin ja sokerin tulleja korottamalla. Taloudelliset reaaliteetit oli otettava huomioon myös maan koululaitosta kehitettäessä.
Suomalaista puoluetta uuden eduskunnan ensimmäisessä maatalousvaliokunnassa edustivat mm. Hannes Gebhard ja J. K. Paasikivi, joka valittiin myös johtamaan valiokunnan tyota. Sihteerinä toimi sosiaalidemokraatti Edvard Gylling. Lisäksi Paasikivi oli suuren valiokunnan jäsen. Seuraavilla valtiopäivillä nuorsuomalaisten edustaja Jonas Castren toimi maatalousvaliokunnan puheenjohtajana ja Paasikivi sen varapuheenjohtajana, mutta Castrenin sairauden takia hän joutui edelleen johtamaan sen työskentelyä. Myös suureen valiokuntaan Paasikivi valittiin uudelleen. Kieltolakia lukuunottamatta eduskunta ei hänen myöhemmän arvionsa mukaan saanut niinä vuosina aikaan mitään suuria yhteiskunnallisia uudistuksia.
Torpparikysymyksessa ei siis syntynyt nopeaa ratkaisua. Asiaan liittyi monia taloudellisia näkökohtia. Kansantaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa huhtikuussa 1907 pitämässään esitelmässä Paasikivi totesi, että valtio ei kyennyt lunastamaan kaikkia vuokratiloja itsenäisiksi. Rahoitusongelma olisi ratkaistava turvautumalla obligaatioihin.
Torppariasiaan liittyi myös selviä ideologisia tekijöitä. Paasikivi puuttui näihin periaatekysymyksiin Ajassa vuonna 1907 julkaistussa kirjoituksessa. Tunnettu ranskalainen sosialistijohtaja Jean Jaures oli havainnut, että vuokraviljelijät ja pientilalliset eivät samaistuneet todelliseen tyoväenluokkaan. Paasikivi arveli, että Suomessa vallitsi samanlainen tilanne. Hän katsoi, että viljelijä oli aina viljelijä ja samalla tuottaja, joka toivoi työstään mahdollisimman suuren korvauksen. Työväestön valtaosa taas kuului kuluttajiin. Tietenkin he halusivat ostaa elintarvikkeensa niin halvalla kuin suinkin oli mahdollista. Näiden kahden ryhmän välillä vallitsi siis selvä etujen ristiriita. Yhteiskunnallisten olojen normaalin kehityksen kannalta oli tärkeää, että maanomistajat ja torpparit saattoivat rakentaa maata yhteisymmärryksessä. Paasikivi totesi lisäksi, että valtion tuli puuttua toimenpiteillään pienviljelijäluokan aseman parantamiseksi.
Vanhasuomalaisten toukokuun alussa 1908 pidetyssä puoluekokouksessa Paasikivi puhui maalaisväestön ongelmista. Torpparikysymykseen oli puolueen piirissä kiinnitetty viimeisen parin vuoden aikana runsaasti huomiota. Tavoitteena oli nyt maataloustuottajien aseman “vahvistaminen ja lujittaminen”. Torpparikysymys oli ratkaistava siten, että maanomistajien lukumäärä tulisi lisääntymään.
Uudet eduskuntavaalit pidettiin heinäkuun alussa 1908. Suomalainen puolue kärsi pienen takaiskun, sillä sen kansanedustajien lukumäärä putosi 59:stä 54:ään. Koska Paasikivestä tuli samoihin aikoihin senaattori, ei hän osallistunut enää maatalousvaliokunnan työhön.
