Hjeltin senaatti
Vanhasuomalaiset olivat keväällä 1908 osaltaan vaikuttamassa Mechelinin senaatin kaatumiseen. Perustuslaillisten asema oli vaikea. Mechelinin senaatti oli vähemmistöhallitus, jolla oli vastassaan voimakas oppositio: suomalainen puolue, maalaisliitto ja sosiaalidemokraatit. Maaliskuun lopulla senaatti sai eduskunnalta epäluottamuslauseen ja päätti erota. Keisari päätti lisäksi hajottaa eduskunnan. Perustuslailliset olivat varsin tyytymättömiä poliittiseen kehitykseen, joten he heittäytyivät hankaliksi. Hallitusneuvotteluista ei tuntunut tulevan mitään.
Kenraalikuvernööri Vladimir Bockmann tuskastui lopulta tilanteeseen ja ilmoitti siirtävänsä asian Venäjän ministerineuvoston huoleksi, ellei senaattorilista synny heinäkuun 17. päivään mennessä. Tämä keino tehosi. Uusi senaatti nimitettiin elokuun 1.päivänä. Varapuheenjohtajaksi eli pääministeriksi tuli nuorsuomalaista puoluetta edustanut Edvard Hjelt. Paasikivi ryhtyi hoitamaan maan raha-asioita. Senaatin talousosastossa oli nyt viisi vanhasuomalaista, neljä nuorsuomalaista ja kaksi ruotsalaisen kansanpuolueen edustajaa.
Senaatti oli kuitenkin kokoonpanoltaan heikko. Venäjän vallan suhteen oli odotettavissa ongelmia. Vaaran enteitä oli näkyvissä. Venäjällä pääsivät valtaan taas taantumukselliset piirit. Myöntyvyyssuunta ei saanut Suomessa laajojen kansankerrosten tukea. Senaatissa vanhasuomalaisten edustajat August Hjelt, J. R. Danielson-Kalmari, H. Rautapää, J. K. Paasikivi ja Y. K. Yrjö-Koskinen olivat vähemmistönä.
Hjeltin senaatin hankalimmiksi ongelmiksi muodostuivat maanvuokralain vahvistaminen, Suomen asian esittelyjärjestys ja ns. sotilasmiljoonat. Paasikivelle ei finanssimiehenä käytännön raha-asioiden hoito tuottanut vaikeuksia, mutta Suomen suhteet Venäjän muodostuivat koko senaatin kompastuskiveksi. Heti aluksi hän selvitti kulkulaitosrahaston asiat hankkimalla sille 1 350 miljoonan kultafrangin suuruisen Iainan.
Maanvuokralain virallisesta julkaisemisesta aiheutuneen riidan takia perustuslailliset senaattorit lähtivät talousosastosta maaliskuussa 1909. Senaatin oikeusosasto erosi esittelyjärjestyksen takia muutaman kuukauden kuluttua. Näin vanhasuomalaiset jäivät yksin hallitusvastuuseen. Väliaikaisena varapuheenjohtajana oli senaattori August Hjelt. Jokainen talousosaston jäsen joutui hoitamaan kahta toimituskuntaa. Eduskuntaan nähden hallituksen asema oli hankala, sillä vanhasuomalaiset saivat keväällä pidetyissä vaaleissa vain 48 kansanedustajaa. Talousosastoon saatiin uudeksi jäseneksi vapaaherra Otto Wrede. Syksyllä tynkäsenaatti joutui sotilaskysymyksen takia pulmalliseen tilanteeseen. Venäjän hallitus oli nimittäin määrännyt, että Suomen tulisi maksaa vuosittain tietty korvaussumma, koska maassa ei toteutettu yleistä asevelvollisuutta. Vanhasuomalaiset pyrkivät vastaamaan yksin tilanteesta. Heidän mielestään asioiden hoitoa ei voinut jättää tällaisella hetkellä. Kaikkien senaattoreiden ero jäisi turhaksi mielenosoitukseksi. Venäläiset olisivat vain mielissään, jos suomalaiset eivät menisi senaattiin esittelyjärjestyksessä aiheutuneiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen autonomia oli kaventumassa uhkaavasti.
Eduskunnan kanta ratkaisi lopulta tilanteen. Kansanedustajien enemmistö asettui nimittäin vastustamaan ehdotettua maksua. Suomen senaatti olisi kyllä suorittanut Venäjän valtakunnanrahastoon asevelvollisuuden lakkauttamisen takia korvaukseksi vaaditut summat, mutta se katsoi poliittisen tilanteen kestämättömiksi. Niin senaattorit August Hjelt, Y. K. Yrjö-Koskinen, J. R. Danielson-Kalmari, Hugo Rautapää, Otto Wrede ja J. K. Paasikivi jättivät eronpyyntönsä lokakuun 19. päivänä.
Nikolai II vahvisti erokirjeen vasta marraskuun puolivälissä. Paasikivi oli tosin jo jättänyt senaatin, sillä hän lähti sitä ennen ulkomaanmatkalle. Tämän jälkeen venäläismieliset miehet astuivat senaattiin. Kenraalimajuri V. Markovista tuli talousosaston uusi puheenjohtaja. Eduskunta vastusti sinnikkäästi sotilasmiljoonien maksamista, mutta senaatti antoi järkähtämättä valtionkonttorille määräyksen maksun suorittamisesta.
