LÄHDEVIITTEET

HISTORIAN YSTÄVÄ (Kirjoittanut Hannu lmmonen)

1. JKP:n pvk. 6.12.1924, 28.2.1928 ja 2.3.1932.

2. Paasikiven puhe Historian Ystäväin Liiton vuosijuhlassa, Uusi Suomi 10.12.1929 sekä JKP:n pvk. 19.7., 2.11.1930, 22.1., 21.3.1931. Ks. myös JKP:n pvk. 6.12.1924, 25.11.1929, joissa hän purki mieltään Suomessa vallitsevasta huonosta historiantunte­muksesta.

3. U. L. Lehtonen, Historian Ystäväin Liitto, HAik 1926 ss. 56-158, ryhmän jäsenet lueteltu s. 158. Vrt. Reino Kuusi, Historian Ystäväin Liitto 50-vuotias. HAik 4/1976 s. 292 ja Pirkko Rommi, Pro historia rerum gestarum. Historiallisen Aikakauskirjan ensim­ mäinen neljännesvuosisata. HAik 2/1978 ss. 141-142.

4. Lehtonen, 1926, s. 158.

5. Historian Ystäväin Liiton perustava kokous pidettiin 11.4.1926 Säätytalolla, Kuusi, 1976, ss. 192-294. Liiton valtuuskuntaan valittiin 12 henkilöä: FT Julius Ailio, pankin­ johtaja Juhani Arajärvi, prof. K. R. Brotherus, FT Z.Castren, kenraali Hannes Ignatius, pääministeri Kyösti Kallio, toimitusjohtaja W. A. Lavonius, majuri Heikki Nurmio, FT M. Pitkäniemi, prof. Edvard Rein, prof Martti Ruuth ja varatuomari Väinö Tanner. Perustamiskokouksesta ks. Lehtonen, 1926, s.158, valtuuskunnan jäsenet lueteltu ss.158- 159. Valtuuskunnan lukumäärä nostettiin vuosikokouksessa 1927 12:sta 15:een. Edvard Rein jäi pois ja mukaan tulivat hallintoneuvos livar Ahava, prof. A. R. Cederberg, rovasti K. V. Hurmerinta ja ministeri, agronomi S. Mattsson. Valtuuskunta säilyi kokoonpanol­taan tällaisena useita vuosia, eikä siinä tapahtunut huomattavia muutoksia ennen talviso­taa. Joitakin harvoja jäseniä jäi eri aikoina pois ja toisia tuli tilalle, kuten mukaantulleet prof. Kaarlo Blomstedt, FT Aarno Maliniemi ja prof. A. M. Tallgren, Kuusi, 1976, s. 298. Valtuuskunta lopetettiin vuoden 1943 sääntöuudistuksessa.

6. Uuno Tuominen, Suomen Historiallinen Seura 1875-1975. Helsinki 1975. ss. 22-28., Halila, 1969, s. 145., Rommi, 1978, s. 149. Lehtosen kannattajia olivat v.1917 Historialli­sen Seuran uudelleenorganisointia ajamassa olleet sekä vastustajia lähinnä Kaarlo Blom­stedt, K. W. Rauhala, Einar W. Juvelius, Jalmari Jaakkola ja mahdollisesti myös Gunnar Suolahti, joka yritti pysyä kaikista ryhmistä erillään. Päiviö Tommila, Suomen historian­ kirjoitus. Tutkimuksen historia. Porvoo 1989. s. 181.

7. Hugo Suolahden pvk. 13.4.1926. Tuomisen mukaan eräät SHS:n jäsenet eivät olleet »täysin tyytyväisiä» uuteen liittoon, Tuominen, 1975, s. 65.

8. Tuominen, 1975, ss. 54-55. Sekä Historiallinen Seura että Historian Ystäväin Liitto valitsivat kumpikin lehden toimituskuntaan kolme jäsentä. Toimituskunnalla oli oikeus täydentää itseään ja valita päätoimittaja. Uusi sopimus tehtiin vuonna 1948. Historialli­nen Aikakauskirja sai valtionapua sekä avustuksen Suomen Historialliselta Seuralta, joten se oli Historian Ystäväin Liiton toiminnassa erillinen yksikkö. HYL:n vuosikertomukset 1928 ja 1929, HAik 1929 s. 61 ja idem 1930 s. 48.

9. Liiton säännöt käsittivät yhteensä 20 pykälää. Ks. Lehtonen, 1926, ss. 159-164., Kuusi, 1976, ss. 293-294. Säännöt vahvistettiin lopullisesti ja liitto rekisteröitiin 10.11.1926. Vrt. HYL:n vuosikertomus 1926, HAik 1926, s. 338. Säännöt uusittiin v. 1943.

10. Vilho Suomi, Suomen yleisradio 1926-1951, s.l., s.n. (1951). ss. 43-53, 77-84. Sodan syttyessä 1939 yleisradion kuuntelulupia oli 347.533 kpl, ibid. s. 302.

11. J. K. Paasikivi, »Hänen hirmuisuutensa» Lars Gabriel von Haartman. Isänmaan historia suomalaisten tiedemiesten esittämänä. Historian ystäväin liiton toimittama. 2. Hel­sinki 1932, sekä J. K. Paasikivi, Vuoden 1840 valtiolaina. Isänmaan historia… ibid., Suo­mi, (1951), s. 95.

12. J. K. Paasikivi, »Hänen hirmuisuutensa» Lars Gabriel von Haartman. s. 75, 80, 81. Vrt. esitelmän eriasteiset käsikirjoitusversiot JKP11:34 sekä J. K. Paasikivi, Vuoden 1840 valtiolaina. Isänmaan historia ss. 75, 80, 81, 87-89, 92-94, 96, 108. Ks. myös kansiota »Suomen Pankin setelinanto-oikeus» JKP fil:15, jossa eriasteisia käsikirjoitusversioita.

13. Suomen Historia Radiossa I. Esihistoria ja Ruotsin vallan aika. Historian Aitta. Tut­kielmia – kuvauksia – muistelmia. Toimittanut Historian Ystäväin Liitto, II. Helsinki 1929., Suomen Historia Radiossa II. Venäjän vallan alkukausi ja vapaamielisyyden vuosi­kymmenet. Historian Aitta fil. (1930)., Suomen Historia Radiossa fil. Venäjän vallan loppukausi ja itsenäistyminen. Historian Aitta (1931). – Lisäksi esitelmät ilmestyivät vielä yksiosaisena niteenä nimellä Isänmaan historia suomalaisten tiedemiesten esittämä­nä. 1-ID. Helsinki 1932.

14. HYL:n vuosikertomus 1931, HAik 1932, s. 61.

15. HYL:n vuosikertomukset 1935, 1939-1940, 1941-1942, 1943, 1945 ja 1946. HAik 1936 s. 79, 104-105, HAik 1941 ss. 52-55, HAik 1943 s. 57, HAik 1944 s. 68. HYL:n vuosikertomus 1945 s. 68. Vuonna 1946 yleisradiossa pidettiin jälleen eräitä esitelmiä, HYL:n vuosikertomus 1946 s. 74. Yleisradion kirje yhteistoimintasopimuksen irtisano­misesta 10.12.1934. HYL:n johtokunta, kansio C1, HYL:n arkisto, VA. Suomi, (1951), ss. 143-152,187-188.

16. S. F. Platonov, Venäjän historia. Historiallinen kirjasto VI. Helsinki ,1944, Sandor Domanovszky, Unkarin historia. Historiallinen kirjasto VII. Helsinki 1937, J. E. Salomaa, Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain historia. Historiallinen kirjasto vm. Jyväskylä 1937., J. Bainville, Ranskan historia. Historiallinen kirjasto IX. Porvoo 1942.

17. Julkaisusuunnitelma HYL:n johtokunnan ptk 24.5.1937 ja 20.4.1929, kansio C1. Sodan jälkeen ilmestyivät G. M. Trevelyan, Englannin historia 1-11 (1948), Louis Halp­hen, Johdatus historiantutkimukseen. Historiallinen kirjasto XIV (1951), Vilho Niitemaa, Baltian historia, Historiallinen kirjasto XVI (1959). Pelkiksi suunnitelmiksi sen sijaan jäivät Lapin ja Petsamon yhteinen historia, Kjellen-Haushoferin teos »Die Grossmächte vor und nach dem Weltkrieg», J. Haller Epochen der Deutschen Geschichte, Henri Pirennen Belgian historia, Kamil Kroftan Tshekkoslovakian historia ja Tanskan historia. HYL:n johtokunnan ptk. 20.3.1929, ibid., HYL:n vuosikertomus 1929 HAik 1930 s. 99, HYL:n johtokunnan ptk 29.3.1930, 24.5.1937, 12.5.1939 ja 26.4.1941. Kuusi, 1976, ss. 297-298.

18. HYL:n johtokunnan ptk. 13.11.1936 ja 10.12.1937, kansio Cl. Vrt. myös Jukka Nevakivi, Ranskan 1900-luvun historiankirjoitus. Päivi Setälä, Pekka Suvanto, Matti Vii­kari (toim.), Historiankirjoituksen historia. Tampere 1983. s. 178. Paasikivi arvosteli Bainvillen nationalistisia näkemyksiä päiväkirjassaan 31.10.1937. Paasikivi ei liioin yhty­nyt Ranskan vallankumouksen kriitikoiden väitteisiin vallankumouksen aiheuttamasta rappiosta, JKP:n pvk. 30.12.1934, Paasikivi, I, 1986, s. 202.

19. HYL:n johtokunnan ptk. 20.3.1929, kansio C1. Alun perin kirjan olivat lupautuneet kustantamaan KOP ja Pohjoismaiden Yhdyspankki, mutta tämä suunnitelma kariutui. HYL:n johtokunnan ptk. 2.5.1929 sekä HYL:n vuosikertomus 1929, HAik 1930 s. 99. Vrt. Jukka Tervonen, J. R Danielson-Kalmari. Historiantutkija ja opettaja. Jyväskylä 1991. ss. 223-240. Schaumanista Chydenius-tutkijana ks. Pentti Virrankoski, Anders Chydenius: demokraattinen poliitikko valistuksen vuosisadalta. Porvoo 1986. ss. 18-20.

20. Paasikiven ja sir Ernest Bennin kirjeenvaihto on kansiossa »Chydenius» JKP III:57.

21. Paasikivi Georg Schaumanille 16.7.1930 JKP III:57.

22. Memorandum of Agreement 18.9.1930 between Dr. J. K. Paasikivi and Ernest Benn Limited. Tavanomaisten ehtojen lisäksi: The Author or his representatives undertake to purchase from the Publishers within six months of the publication date 500 (five hund­ red) copies at the published price, less 33 113rd. Signed by EB. Kustannussopimus oli Paasikivestä »hyväksyttävä», JKP E. Bennille 29.10.1930, JKP III:47, HYL:n johtokun­nan ptk. 22.9.1930, kansio C1.

23. Paasikivi A. Yrjö-Koskiselle 29.6.1931, JKP III:57.

24. Anders Chydenius, The National Gain. Translated from the Swedish original publis­hed in 1765 with an introduction by Georg Schauman, Ph.D, Director of the University Library in Helsingfors, Late Lecturer in the History of Political Economy at Helsingfors University, Member of the Finnish Parliament. London: Ernest Benn Limited. 1931. Kirjan julkaiseminen viivästyi vielä siksi, että käsikirjoitus oli annettu Paasikiven ja kus­ tantajan kirjeenvaihdossa toistuvasti, mutta aina yhtä epämääräisesti mainitun »prof. Gregoryn» tarkastettavaksi. »Prof. Gregory» oli puolestaan matkustanut Australiaan ja vienyt käsikirjoituksen mennessään. Vasta hänen palattuaan voitiin painaminen alkaa.

25. Schaumanin johdanto kirjassa Chydenius, The National Gain s. 12, 22, 31, 32, 34.

26. Paasikivi E. F. Heckscherille, päiväämätön, myös 20.3.1931. E. F. Heckscher Paasi­kivelle 25.3. sekä 1.4.1931, JKP III:57, HYL:n johtokunnan ptk. 22.4.1931 sekä 14.10.1931, kansio C1.

27. Paasikivi: »Kirjasta tuli aika mukava… Se on sopiva propagandalahjaksi ulkomaalai­selle», HYL:n johtokunnan ptk. 22.11.1930, kansio C1. Paasikiven arkistosta löytyi hä­nen kuoltuaan 149 kpl. Chydenius -kirjaa. Koska HYL:llä ei tietenkään ollut niihin myyntioikeutta, se päätti jakaa ne tieteellisille kirjastoille ja UM:n sanomalehtiosastolle, HYL:n johtokunnan ptk. 25.9.1957, kansio C2. Vuonna 1973 HYL:n varastossa oli vielä n. 70 Chydenius-kirjaa, jotka teollisuuden keskusjärjestöt ostivat samana vuonna. HYL:n johtokunnan ptk. 10.5.1972 ja 23.10.1973, kansio C2.

28. Kuusi, 1976, ss. 298-299, HYL:n johtokunnan ptk. 27.2., 20.3. ja 28.11.1929, kansio C1, HYL:n vuosikertomus 1920 HAik 1930 s. 49, sekä 1933, HAik 1934 s. 63. Iltalehdes­sä esitettiin 16.12.1929 »käännös Yrjö-Koskisen Nuijasodasta» esimerkkinä joulukirjalli­suudesta kun tarkoitettiin HYL:n julkaisemaa Yrjö-Koskisen Nuijasotaa. Paasikivi notee­rasi sen päiväkirjassaan sivistymättömyyden osoituksena, JKP:n pvk 16.12.1929.

29. Kuusi, 1976, ss. 298-299., Uusi Suomi 30.11.1930.

30. Kuusi, 1976, ss. 299-303, Suomen sukututkimusseuran vuosikertomus, HAik 1927 s. 317, Tommila, 1989, s. 157.

31. Muita lahjoittajia olivat Anders Donner 2 000 mk ja Rudolf Walden 5 000 mk. Kuusi 1976, s. 294.

32. Lisäksi valtioneuvos Kivi lahjoitti 2 000 markkaa, Vuonna 1928 Paasikivi lahjoitti jälleen 5 000, minkä lisäksi Walden teki 8 000:n mk:n paperilahjoituksen Historialliselle Aikakauskirjalle, Kuusi, 1976, s. 294.

33. Historian Aitta. Tutkielmia – Kuvauksia – Muistelmia. Toimittanut Historian Ys­täväin liitto 1. Helsinki 1929.

34. YL:n johtokunnan ptk. 28.11.1929, HYL:n vuosikertomus 1929 s. 48, JKP:n pvk 26.9.1933, jossa kirjapainolaskun suuruus on 16 800 mk. Paasikiven tukitoiminnan jat­ kosta HYL:n vuosikertomus 1935 s. 78. Lisäksi U. L. Lehtonen oli saanut eräät pankit tilaamaan Historiallista Aikakauskirjaa. Paasikiven tultua kuvaan mukaan myös KOP ryhtyi tilaamaan Aikakauskirjaa, Rommi, 1978, s. 142, vrt. JKP:n pvk. 25.1.1933 ja 22.1.1934.

35. Historian Aitta no II. Omistuskirjoituksen hyväksymisestä HYL:n johtokunnan ptk. 22.11.1930, myös HYL:n vuosikertomus 1932, HAik. 1933.

36. Vuonna 1935 tehtiin Otavan kanssa sopimus Historian Aitan julkaisemisesta. Sen mukaan tarkoituksena oli julkaista osa vuodessa, jota jaettaisiin eräisiin yleisiin kirjastoi­hin, HYL:n vuosikertomus 1935 s. 106. Pulavuosina valtion avustukset supistuivat, mut­ta rahoitusapua tuli silloin mm. Längmanin rahastolta ja Kordelinin säätiöltä. Historialli­ nen Aikakauskirja sai eräinä vuosina avustusta raha-arpajaisten voittovaroista, ja HYL varsinkin vuonna 1937 toimeenpannuista kulttuuriarpajaisista. Valtionapu päättyi 1973, ks. Kuusi, 1976, ss. 301-302, 309.

37. HYL:n johtokunnan ptk. 22.12.1930, kansio C1.

38. M. G. Schybergson, Finlands politiska historia 1809-1919. Helsingfors 1923, s. 282., B. Estlander, Elva årtionden ur Finlands historia, fil, 1898-1908, Helsingfors 1923, s. 119. Vrt. Tommila, 1989, s. 194.

39. Ks. Yrjö Blomstedt, A. R. Cederberg. (Suomalaisia historiantutkijoita.) Porvoo 1965. s. 225.

40. J. K. Paasikivi, Yrjö-Koskinen valtiomiehenä, II, Uusi Suomi 11.12.1930., Paasikivi, I, 1957, s. 67.

41. J. K. Paasikivi, Yrjö-Koskinen valtiomiehenä 1. Suomalaisuuden taistelija. Uusi Suo­mi 10.12.1930.

42. JKP:n pvk. 24.4.1928, 25.11.1929, 17.4., 11.6., 26.7. ja 14.12.1930 sekä 14.8.1931.

43. JKP K. N. Rantakarille 21.12.1937, JKP 1:8 sekä K. N. Rantakarin arkisto, kansio XIV, TYK. Herman Gummerus esitti kirjassaan Jääkärit ja aktivistit Paasikiven mielestä »jär­keviä mielipiteitä».

44. Vrt. myös J. K. Paasikivi, Yrjö-Koskinen valtiomiehenä II. Routavuodet, Uusi Suomi 11.12.1930. JKP:n pvk 11.12.1930, 31.1., 3.7. ja 2.3.1932. J. K. Paasikivi, Raha ja-luottolaitokset. Suomen kulttuurihistoria 4. Jyväskylä 1936. ss. 217-218, myös J. K. Paasikivi, Suomen rahalaitos Venäjän vallan aikana. Isänmaan historia 2. Helsinki 1932, s. 201. Paasikivi, I, 1986, s. 19,58-59,264.

45. Vrt. Tommila, 1989, s. 177-178.

46. Uusi Suomi 10.4.1938 ja 17.6.1938 s. 7., Osmo Jussila, Nationalismi ja vallankumous venäläis-suomalaisissa suhteissa 1899-1914. Forssa 1979, s. 259-260. Lautakunnan muut jäsenet olivat prof. Gunnar Landtman, rehtori Yrjö Ruutu, kenraaliluutnantti Aarne Sihvo ja päätoimittaja Artturi Leinonen. Sihteeriksi lautakunta valitsi tohtori Rafel Engel­bergin.

47. Vrt. Valtiokaappaus Suomessa. Helmikuun manifestin 40-vuotismuisto. Uudelle Suomelle fil.maisteri Emerik Olsoni. Uusi Suomi 15.2.1939., Viimeinen »kuninkaissakäynti». Suuri adressi ja suuri lähetystö maaliskuussa 1899. Uudelle Suomelle fil.maist. Emerik Olsoni, Uusi Suomi 12.3.1939., Suuren lähetystön päiviltä. Uudelle Suomelle tri.. Paavo Virkkunen. ibid., Suuradressi laski vakavan pohjan itsenäisyyspyrkimyksille. Muis­telmia suurlähetystön päiviltä. ibid. s. 20.

48. Suuri lähetystö juhlii (etusivun uutinen ja selostus juhlista), Uusi Suomi 15.3.1939., Sotamarsalkka Mannerheim otti eilen vastaan suuren lähetystön jäsenet, Uusi Suomi 15.3.1939., Tasavallan presidentin vastaanotto, pääministerin lounas ja »Helmikuun ma­nifestin» esitys suuren lähetystön 40-vuotisjuhlien ohjelmassa eilen. Yhteinen tervehdys kaikille suuradressin allekirjoittajille, Uusi Suomi, 14.3.1939.

49. Eirik Hornborg, Eino Jutikkala, Ragnar Rosen, Heikki Waris, Esipuhe. Helsingin kaupungin historia 1. Helsinki 1950 s. 6., Eino Jutikkala, Helsingin kaupungin historiate­ oksen syntyvaiheet. Helsingin kaupungin historia V. Helsinki 1967. s. III.

50. Helsingin kaupungin historiatoimikunnan keskusteluptk. 18.5.1931, Cal, Helsingin Kaupunginarkisto. Myös Homborg ilmoitti: »Huomautan etten ole historioitsija ex pro­fesso», ibid.

51. Jutikkala, 1967, s. III-V, sekä Hornborg, Jutikkala, Rosen, Waris, 1950 s. 6.

52. Jutikkala, 1967, s. V., Hornborg, Jutikkala, Rosen, Waris, 1950 s. 6.

53. Jutikkala, 1967, s. VI.

54. Ibidem.

55. Historiatoimikunnan keskusteluptk. 8.12.1945. Ca 1, Helsingin kaupunginarkisto., JKP III:57. Paasikivi oli lisäksi valittu talonpoikaissäädyn historiatoimikuntaan 18.9.1919, Uusi Suomi 19.9. 1919. Hankkeen tuloksena oli Viljo Hytösen kirjoittama Talonpoikaissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809-1906 I-II, Helsinki 1923. Paasi­kivi ei ilmeisesti ottanut millään merkittävällä tavalla osaa toimikunnan työhön. Vrt. I osan alkulausetta, jossa Paasikiveä ei mainita. Edelleen, laadittaessa vuosina 1921-1926 teosta »Suomen vapaussota vuonna 1918», Paasikivi toimi eräänä asiantuntijana ja hank­keen taloudellisena tukijana. Vrt. Uuden Suomen otsikkoa 9.1.1926: »Kenraali Manner­heim kiittää vapaussotamme historian kirjoittajia. Juhlatilaisuus vapaussotamme historian valmistumisen johdosta. Saapuvilla edustava joukko vapaussodan johtajia, historioitsijoi­ta ja talouselämän miehiä». Läsnä olivat mm. J. R. Danielson-Kalmari, U. L. Lehtonen ja Paasikivi, joka yhdessä konsuli Ernst Krogiuksen ja pankinjohtaja L. von Pfalerin kanssa edusti Vapaussodan historiakomitean taloudellisia tukijoita. Uusi Suomi 9.1.1926. Vrt. Tommila, 1989, ss. 182-183. Paasikivestä asiantuntijana ks. myös Suomen Vapaussota 1918 (1921) ss. 325-330,334-336.

56. Historiatoimikunnan päätösptk. 15.9.1947. Helsingin kaupunginarkisto. Helsingin kaupungin historian ensimmäinen, vuoteen 1721 yltänyt osa ilmestyi lopulta vuonna 1950. Esipuhe oli päivätty huhtikuussa 1950. Viimeinen – kolmas nide, viides osa – ilmestyi 1967.

57. Eino E. Suolahti, Gunnar Suolahti. Ihminen ja tutkija. Porvoo 1947. ss. 310-311. Gunnar Suolahden mukaan E. Nevanlinna ehdotti hänelle aiheen ja keräsi työn alkuun tarvittavat varat. Kun rahan arvo sen jälkeen aleni, otti senaattori Juhani Arajärvi tehtä­väkseen jatkaa keräystä »ja on mm. KOP sitä tukenut» Gunnar Suolahti, Nuori Yrjö­ Koskinen. Y. S. Yrjö-Koskisen elämä I, Keuruu 1974, esipuhe s. 7.

58. Hugo Suolahden pvk 13.6.1926. Tapaus liittyi Lehtosen ristiriitoihin Historiallisen Seuran kanssa, ibid. Samaa asiaa käsittelee myös Paavo Talvela kirjeessään Armas Saastamoiselle 14.4.1926, ks. A. H. Saastamoisen arkisto, kansio 15.

59. Eino E. Suolahti, 1947, ss. 365-366, 372-373, Pekka Ahtiainen, Kulttuuri, yhteisö, yksilö. Gunnar Suolahti historiantutkijana. Vammala 1991. ss. 103-104, 163-169.

60.Yrjö Blomstedt, Paasikivi ja historia. Kanava 5/1977 s. 265. Yrjö-Koskisen elämän­ kerta sai jatkoa 1966, jolloin ilmestyi sarjan toinen osa: Rafael Koskimies, Nuijamieheksi luotu. Yrjö-Koskisen elämä ja toiminta vuosina 1860-1882. Kolmas osa Koskimies, Tai­puako vai taittua, ilmestyi vuonna 1972. Paasikiven aikaisemmasta suhteesta Yrjö-Koski­seen ks. Polvinen-Heikkilä-Immonen, 1989, 50-51, 61-62.

61. JKP:n pvk 2.12.1930, 8.3.1936, J. K. Paasikivi, Yrjö-Koskinen valtiomiehenä I. Uusi Suomi 10.12.1930 sekä Yrjö-Koskinen valtiomiehenä II. Uusi Suomi 11.12.1930 ss. 4-5, Paasikivi, I, 1986, s. 71-72, 184, Paasikivi, I, 1957 s. 3-24, 40-45. JKP IV:13. Paasikiven iltakoululausunnon siteeraus tässä Toivo Heikkilän mukaan ks. Toivo Heikkilä, Paasikivi peräsimessä. Pääministerin sihteerin muistelmat 1944-48. Keuruu 1965 ss. 104-105.

62. Paasikivi, 1918, ss. 317-342, JKP:n pvk 24.10.1932. Muistelmaluontoisena voidaan myös pitää vuonna 1928 painettua lyhyttä selontekoa J. K. Paasikivi, Itsenäisyytemme aamunkoitteessa. Muistelmia. – Etelä-Häme 1918-1928. Vapauttamisen muisto Hä­meenlinna 1928, jossa Paasikivi selvitti diplomaattista toimintaansa Skandinavian maissa joulukuussa 1917.

63. JKP:n pvk. päiväyksettä, 15.-17.4.1927.

64. ibidem., Eli F. Heckscher, Ekonomi och historia. Stockholm, 1922, s. 34-35, erityi­sesti s. 35.

65. ]. K. Paasikivi, »Hänen Hirmuisuutensa» Lars Gabriel von Haartman, J. K. Paasiki­vi, Suomen rahalaitos Venäjän vallan aikana. Suomen historia radiossa 2. Helsinki 1930, ss. 192-202, J. K. Paasikivi, Raha ja Luottolaitokset. Suomen kulttuurihistoria 4. Jyväsky­lä 1936. s. 211-225. J. K. Paasikivi, Suomen taloudellinen kehitys itsenäisyyden aikana. Suomen liikemies-yhdistys. Vuosikirja 1936. esitelmiä s. 35-44.

66. Paasikivi, I, 1986, s. 245.

67. Ibidem., s. 91-92, 125.

68. JKP:n pvk. 11.10.1932.

69. Paasikivi, I, 1986, ss. 216-217.

70. J. K. Paasikivi, Ruotsin valtionkonkurssi v. 1812. HAik 1914 s. 18.

Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11