PAASIKIVI JA SUOMI-NEUVOSTOLIITTO-SEURA
Kuten tiedämme, Paasikivi suostui alusta lähtien olemaan Suomi-Neuvostoliitto-seuran kunniapuheenjohtajana, vaikka – kuten hän minulle tunnusti – häntä pelotti sellainen ajatus, että presidentin nimi jollakin tavalla sekoitettaisiin asioihin, jotka voisivat olla hänelle hyvinkin vastenmielisiä.
Niinkuin muistamme, kommunistit alkoivat alussa näytellä SN-seurassa jonkinlaista »isännän» osaa varsinkin maaseudulla, missä tämä tuntui heistä helpommalta kuin Helsingissä. Paasikivi oli hyvin tyytymätön moisen kehityksen johdosta. – Jos he sillä tavalla jatkavat, sanoi hän minulle, – niin minä kiitän »kunniasta», sillä tällä menollahan seura kadottaa kokonaan alkuperäisen hyvän tarkoituksensa. Täytyyhän meidän osata rakentaa hyviä suhteita naapurin kanssa ilman kommunistiemme välitystä tai sekaantumista asioihin.
Jonkun vuoden kuluttua tilanne kuitenkin alkoi tasaantua SN-seurassa ja voimasuhteet kehittyä oikeaan suuntaan. Se ilmeni parhaiten järjestön johtavien elinten kokoonpanossa.
Nykyinen tasavallan presidentti on myöskin Suomi-Neuvostoliitto-seuran kunniapuheenjohtaja, mikä voi kannustaa seuran johtoa samoin kuin sen jäseniä esiintymään toiminnassaan niin, ettei se antaisi maassamme aihetta arvostelulle.
Seuran kehitystä silmällä pitäen olisi tällä haavaa parasta, että sen johdossa olisi enemmän kuin tähän asti porvarillisen elämänkatsomuksen omaavia jäseniä. Se laajentaisi toivottuun suuntaan seuraa kannattavia piirejä. Sosiaalidemokraatteja saisi niinikään olla enemmän. Kaikki tämä sen vuoksi, ettei seuralla vielä ole sitä vaikutusta eikä sen nimellä sitä myönteistä kaikua, joka tekisi siitä tarkoitustaan vastaavan järjestön Suomessa. Tämä asia oli myös hyvin lähellä presidentti Paasikiven sydäntä.
Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
