STALININ KIRJE PÄÄMINISTERILLE
Eräs aikaisemmin kerrotuista tärkeämmistä asioista, joista presidentti neuvotteli ensin minun kanssani erikseen ja myöhemmin suljetussa seurassa myös pääministeri Mauno Pekkalan ja ulkoministeri Carl Enckellin kanssa, oli Stalinin suurta rauhattomuutta herättänyt henkilökohtainen kirje Paasikivelle ystävyys- ja avunantosopimuksen solmiamisesta Suomen ja NL:n välillä.
»Mitä tehdä», tuumi huolestunut Paasikivi. Hän pelkäsi niin kuin minäkin, että venäläiset tulevat tyrkyttämään Suomelle samanlaisia sopimusmalleja kuin he olivat jo ehtineet solmia kaikkien muiden naapurimaittensa kanssa.
Tällaisen mahdollisuuden uhatessa Paasikivi oli jyrkästi sitä mieltä, ettei Suomi voi mitenkään suostua tähän. Samaa mieltä olivat sitten kaikki muutkin hallituksen »ulkopoliittisen sisärenkaan» jäsenet.
Ettei Suomen vastustava kanta tulisi Moskovan herroille yllätyksenä ja antaakseen heidän jo ennakolta tuntea, että tämä on sodan jälkeen ensimmäinen vakava asia, joka voi aiheuttaa aavistamattomia seurauksia jo tuntuvasti parantuneissa väleissä naapurien kesken, presidentti ja hallituksen ulkoasiainvaliokunta tekivät päätöksen, että Suomella on tässä kysymyksessä oma ja hyvin jyrkkä kantansa. »Diplomaattinen momentti» tässä ulkoasiainvaliokunnan ennakkopäätöksessä oli siinä, että me halusimme ja toivoimme Moskovan jollakin tavoin saavan tiedon Suomen kannasta jo ennen valtuuskunnan matkustamista. Onneksi »kohtalon voima» vaikuttikin sen, että venäläiset neuvottelijat ilmeisesti saivat ajoissa tietää, että suomalaisten kannalta asia on hyvin vakava ja meidän vaatimuksemme todellakin tinkimätön.
Tällainen preventiivinen toimimistapa oli meidän mielestämme hyvin harkittu ja lopputulos oli hauska todeta. Ennakkotiedot Suomen kannasta vaikuttivat naapurimaassa Suomelle edullisella tavalla, ja muodollisiksi jääneet keskustelut venäläisten alkuperäisistä sopimusmalleista eivät tuntuneet meille enää vaarallisilta. Suomi sai kuin saikin aivan toisenlaisen sopimuksen kuin mitä NL:lla oli toisten valtioiden kanssa.
Paasikivi ja kaikki hänen kannallaan olleet suomalaiset olivat hyvin tyytyväisiä tulokseen.
Lukija huomatkoon tästä sen paradoksaalisen totuuden, että joskus diplomaattiset salaisuudet ikään kuin itse auttavat asiaa eteenpäin, jos ne saadaan sopivasti »vuotamaan».
Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
