PAASIKIVEN MONIPUOLINEN SIVISTYS
Paasikivi oli hyvin laajalti sivistynyt henkilö. Tämä ei tullut koko valossaan näkyviin hänen julkisessa toiminnassaan, koska valtakunnan asiat, politiikka, diplomatia sekä alituinen esiintyminen näillä eri aloilla eivät antaneet – ikävä kyllä – hänelle muuhun aikaa. Presidentti olisi käynyt usein konserteissa, taidenäyttelyissä, tieteellisissä ja kirjallisissa esitelmätilaisuuksissa ym., jos aika olisi sallinut. Niin hän itse minulle kertoi.
Harvat vapaahetkensä Paasikivi kuitenkin vietti ajatellen, filosofoiden, tutkien klassikkoja, historiallisia teoksia ja yleensä hyviä kirjoja. Kulttuurin yleistä kehitystä hän seurasi tarkkaan sen monisäikeisillä eri aloilla. Hän puhui ja ymmärsi monia kieliä. Paasikivellä oli siis monipuolisia harrastuksia. Leikillisesti Paasikivi kyllä sanoi, että hän on kiinnostunut ainoastaan maantieteestä ja historiasta. Tällä presidentti tahtoi korostaa sitä, kuinka juuri nämä alat ovat valtiomiehille ja poliitikoille tärkeitä, jotta he ymmärtäisivät väistää ulkoapäin uhkaavia vaaroja ja pystyisivät torjumaan ne ajoissa kaukonäköisellä prognoosilla. Itse asiassa tällainen »harrastusten marginaali» oli Paasikivelle liian suppea. Edellä jo mainitsin osan hänen harrastusaiheistaan, jotka sivuuttivat laajassa kaaressa geografian ja historian. On syytä erikoisesti mainita Paasikiven suuresta kiinnostuksesta lakitieteelliseen kirjallisuuteen ja kansainväliseen oikeuteen. Hyvin hän oli tutustunut myöskin suurten saksalaisten tiedemiesten teoksiin tämän vuosisadan alkupuolelta. Hän siteerasi mielellään heidän antamiaan lausuntoja muistaen ne miltei »in extenso».
Tämän asian yhteydessä minun oli vaikeata antaa ystävälleni anteeksi sitä, ettei hän enempää kuin muutkaan suomalaiset ollut kuullut Pietarissa ja myöhemmin Varsovassa toimineen professori Leon Petražycki’n nimeä, jonka luovien ajatusten edessä nostivat hattuaan juuri ne suurimmat länsimaiset lakimiehet, joiden teoksia Paasikivi ahkerasti luki ja tutki. Uutta siviili koodeksia laatiessaan Saksan suuret lakimiehet kääntyivät usein neuvoja saadakseen professori L. Petražyckin puoleen ottaen ne suurella kiitollisuudella ja luottamuksella vastaan.
Mutta hyvin pahana esimerkkinä oli professori Petražycki sellaisille tiedemiehille, jotka – niin kuin hän itse – eivät ole panneet paperille (julkaisseet) kaikille varteen otettavia uusia ajatuksiaan siinä uskossa, että sen muka ennättää tehdä myöhemmin. Hän teki »myöhemmin» itsemurhan Varsovassa, jolloin maailma jäi ilman tämän juristineron tieteellisiä teoksia.
Lukija kai ymmärtää, että kun puhe on niin suuresta hahmosta ja monoliittiveistoksesta kuin meidän Juho Kusti Paasikivemme oli, niin hänen Iaajatietoinen persoonansa vie muistellessani häntä moninaisiin eri aiheisiin. Suurilla laivoillahan näet pitää olla myös suuret vesialueet – merien ulapat eikä mutalammikot. Sammakot viihtyvät taas paremmin niissä.
Makeasti nauraen Paasikivi kertoi, että on olemassa eräs kirja, joka lyhyessä ajassa saa hänet uniseksi silloin kun raskaat ajatukset häiritsevät aivoja. Tämä teos on Gogolin »Kuolleet sielut». Tästä Gogolin traagillisesta teoksesta, jonka toisen osan Gogol sairaalloisena ehti hävittää ja polttaa, unta kaipaava presidentti etsi omia lempisivujaan ja hassuja tyyppejä, jotka harvinaisen koomillisina huvittivat vuoteessaan loikovaa Paasikiveä, kunnes hän sitten vaipui terveelliseen ja syvään uneen jaksaakseen jälleen seuraavana päivänä »kronglata igenom» kaikista vaikeuksista.
Eräänä poikkeuksena Suomen muusta älymystöstä, joka on imemällä imenyt itseensä etupäässä suuresti kunnioitettavan saksalaisen kulttuurin, Paasikivi piti paljon myös ranskalaisista filosofeista, ranskalaisista kansainvälistä oikeutta koskevista teoksista, Ranskan kaunokirjallisuudesta yleensä ja myös itse ranskan kielestä.
Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
