MOSKOVAN LÄHETTILÄÄN PAIKKA
Tällaisiksi »kahteen pekkaan» keskusteluiksi lasken kaikki sellaiset hetket, jolloin halusimme Paasikiven kanssa vaihtaa vapaasti mielipiteitämme ilman vierasmiehiä.
Eräs niistä tapahtui heti sen jälkeen kun Suomi ja NL olivat valmiit solmimaan uudelleen diplomaattiset suhteet toisen sodan jälkeen. Virallisesti kysymys tuli esille hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa välittömästi palattuani ensimmäisestä sodanjälkeisestä kauppaneuvottelusta Moskovasta. Pääministeri Paasikivi ilmoitti silloin, että hallitus on yksimielisesti päättänyt nimittää minut lähettilääksi Moskovaan. Sanoin siihen, ettei hallitus voi päättää sellaista asiaa tiedustelematta ensin minun kantaani, ja kiittäen kunniasta vastasin, etten ota silloin vallitsevissa olosuhteissa sanottua tehtävää vastaan. Paasikivi oli kovin tyytymätön ja sanoi: »Kyllä minäkin olen istunut sillä paikalla isänmaan vuoksi.» Hallitus ei odottanut minun kieltäytyvän, koska sillä ei ollut näköpiirissä ketään sopivampaa ehdokasta. Asia päättyi siihen, että vihainen pääministeri sanoi ulkoasiainvaliokunnassa: »Koska et suostu lähtemään Moskovaan, niin ehdota sitten itse tilallesi sopiva henkilö.»
Tämän hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa tapahtuneen virallisen keskustelun jälkeen Paasikivi tahtoi kahden kesken kuulla lähemmin kannastani. Selitin hänelle, että koska Stalinin diktatuuri oli sataprosenttinen ja ulottui yli kaikkien muiden instanssien, en voisi sellaisissa olosuhteissa saada mitään aikaan Suomen hyväksi vain sikäläisen ulkoministeriön avulla, lukuunottamatta tavallisia juoksevia asioita. Jos joku voisi antaa ennakkotakeet siitä, että saisin vaikkapa kerran kuukaudessa lyhyesti keskustella Stalinin kanssa Suomen asioista, niin silloin lähtisin viivyttelemättä »Kremlin herran» maahan. Keskustelun kuluessa Paasikivi alkoi ymmärtää minua, vaikkei kielteistä kantaani hyväksynytkään. Mutta olihan hänenkin niin kuin kaikkien asioita ymmärtävien ihmisten pakko ainakin perästäpäin todeta, ettei ulkomaalaisella diplomaattikunnalla NL:ssa ollut siihen aikaan paljon mitään merkitystä. Kaikki riippui Stalinista, ja hän taas ei ulkomaalaisten diplomaattien kanssa kovin usein keskustellut. Muut eivät varmuuden vuoksi uskaltaneet ottaa mitään kantaa.
Nyt on jo toinen aika ja toisenlaiset mahdollisuudet olla säännöllisessä yhteydessä NL:n johdon kanssa. Enää ei ole kenenkään Moskovassa akreditoidun edustajan pakko istua kädet ristissä ja toimettomana odottaa tapahtumien kulkua. Paasikivi palasi jäljestäpäin yhä uudelleen samaan asiaan painostaen minua lähtemään Neuvostoliittoon.
Ulkoministerinä minulla taas oli tilaisuus olla viisaan presidenttimme vieressä. Keskustelumme ja salainen diplomatiamme, joka oli meidän »omaamme», olivat mielestäni paljon tärkeämpiä kuin seurusteleminen Moskovassa olevien diplomaattien kanssa, joilla saattoi olla hupaisaa yhdessä, mutta joilla NL:n ulkopoliittisista piirustuksista oli vain niukat ja harhaanjohtavat käsitykset.
Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
