VAHVAA TEETÄ
Kerran »iltakoulun» päivällisen aikaan Paasikivi muisteli vanhoja aikoja, jolloin kieltolakia pidettiin Suomessa koskemattomana »tabuna», kunnes maassamme toimeenpantu kansanäänestys kumosi sen valtavalla äänten enemmistöllä. Tabun voima olikin siis vain olemattomassa »yleisessä mielipiteessä».
Ennen tätä muutosta joutui silloin vielä nuori Paasikivi johonkin julkiseen tilaisuuteen vanhojen poliittisten opettajiensa ja setiensä – Yrjö-Koskisen, Danielson-Kalmarin ym. sen ajan vakavien suomettarelaisten herrojen seuraan. Seura huomasi yhtäkkiä, että nuori Paasikivi oli kadonnut pöydästä. Kun hän pitkän poissaolon jälkeen palasi paikalleen, tiedusteltiin häneltä heti, missä hän oli viipynyt niin kauan. Rehellinen nuori Paasikivi tunnusti suoraan, että hänellä oli »lystimpää» toisessa seurassa, jossa kieltolaista huolimatta maisteltiin silloin muodissa ollutta »vahvaa teetä», joka nostatti mielialan nopeassa tempossa hyvin korkealle. Ei Paasikivi itse »väkevästä teestä» silloin välittänyt, mutta hän viihtyi iloisten veikkojen seurassa ja oli raittiina yhtä hyvällä tuulella kuin muutkin.
Tämä Paasikiven kertomus nuoruutensa päiviltä herätti tietenkin suurta hilpeyttä »iltakoulun» oppilaitten keskuudessa, joita miellytti kovasti isännän rohkeus ja suorasukaisuus mainitussa tilaisuudessa. Monet »oppilaista» olivat sennäköisiä kuin olisivat tahtoneet tunnustaa, ettei heillä olisi riittänyt nuoren Paasikiven siveellistä ryhtiä ollakseen maistamatta ns. »vahvaa teetä».
Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
