PAASIKIVEN »DIKTATUURI»
Hyvin avomielisesti Paasikivi tunnusti kaiken, mikä hänen menettelytavoissaan ei ollut hänen omasta mielestään perustuslakiemme mukaista ja oikeaa. Mm. hän »nuhteli» itseään siitä, että hän usein joutui esiintymään kuin »diktaattori» ja sekaantui sellaisiin asioihin, jotka ylittivät hänen valtuutensa perustuslakiemme sallimien prerogatiivien mukaan.
Olin hänen kanssaan samaa mieltä, mutta koetin lohduttaa »Ieijona-presidenttiämme» sillä, että ilman tällaista hänen kätensä »laitonta» ulottuvaisuutta muodollisesti toisille kuuluviin toimialoihin hän ei olisi voinut pakottaa kansaamme kulkemaan ainoata mahdollista tietä, vaikkakin se aluksi monen mielestä saattoikin tuntua uudelta ja oudolta. Silloin oli pakostakin pidettävä Paasikiven ulkopoliittisesta linjasta määrätietoisesti kiinni, jotta voitaisiin välttää maatamme luisumasta johonkin paljon pahempaan.
On tunnettu asia, kuinka Suomen »karjuva leijona» kutsutti luokseen ojennusta ja opetusta varten eri julkisiin piireihin kuuluvia lähetystöjä ja huomattavia poliitikkojamme. Tällöin hän joskus löi nyrkkiä pöytään ja kysyi: »Kuka vastaa tämän maan asioitten hoidosta.»
Mutta hän ei säästänyt »omia kokoomuslaisiaankaan», vaan pöllytti heitä yhtä keveällä sydämellä kuin muitakin, jos ilmeni yritystä kääntää valtakunnan peräsintä epämääräiseen suuntaan.
Huvittavana peräkaneettina kerrottakoon juttu, jonka Paasikivi on itse minulle makeasti nauraen tarinnut: Erään suurehkon lähetystön puheenjohtaja pyörähti ovelta takaisin Paasikiven huoneeseen sen jälkeen kun ankara opetustunti oli jo päättynyt ja sanoi: Kiitos, ettet ole haukkunut meitä sen enempää.
Tällaisia juttuja voisi kertoa enemmänkin, mutta tuntuu siltä, että esimerkit riittänevät.
Pahaksi pääsi tilanne muodostumaan silloin, kun rautatien veturinkuljettajat uhkasivat lakolla juuri niinä aikoina, jolloin Suomen oli pakko täsmällisesti suorittaa välirauhan sopimuksen edellyttämät leveranssit NL:lle. Paasikivi oli valmis julistamaan sotatilan, jolloin lakkolaiset kutsuttaisiin asevelvollisina sotapalvelukseen. Tämä vakava asia selveni vain muutamaa minuuttia ennen lakon alkamista, jolloin rautatieläisten lähetystö ilmoitti luopuneensa sellaisten olosuhteiden vallitessa uhkavaatimuksestaan. Tämä ei ollut enää mikään hauska juttu, mutta hallituksen kanta oli niissä oloissa ainoa mahdollinen.
Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
