PAASIKIVI JA AITOSUOMALAISUUS
Ruotsi ja Suomen ruotsalaiset eivät saisi unohtaa tätäkään väliotsikossa mainittua suurta tekoa. Tosin voidaan sanoa, että talvisota pakotti unohtamaan – vihollisuuksien ajaksi – »kielen ja mielen riidat». Mutta se pakotti vain unohtamaan, ei lopettamaan.
Siksi Paasikivi erikoisen tarkkaavaisesti seurasi kahta ulkopolitiikkamme tärkeätä kehityssuuntaa: 1) Suomen hyviä suhteita Ruotsin kanssa ja 2) maamme ruotsalaisen vähemmistön vapauttamista kaikenlaisesta painostuksesta aitosuomalaisuuden taholta. Hän oli suorastaan allerginen näissä asioissa, jopa siihen määrään, että oli valmis joissakin tapauksissa kannattamaan kotiruotsalaisten etuja milteipä suomalaisten etujen kustannuksella.
En malta olla käyttämättä tilaisuutta varoittaakseni sekä Ruotsia että Suomen ruotsalaisia siitä, että kaikenlaiset Suomen valtioelämään kohdistuvat yliolkaisten arvostelujen toistot voivat herättää ei ainoastaan aitosuomalaisten, vaan myöskin kaikkien suomalaisten kansallistunnon, joka on heissä hyvin voimakas ja arka haavoittumaan. Se että ruotsalainen kansanpuolue on sen nuoren polven poliitikkojen vaikutuksesta siirtymässä vapaamielisestä asenteestaan huonompaan suuntaan, ei tee hyvää vaikutusta. Ruotsin lehdistö on myös sopimattomalla tavalla sekaantunut silloin tällöin Suomen sisäisiin asioihin ja ulkopolitiikkaan.
Ihmisissä yleensä ja poliitikoissa erikoisesti on enemmän pahoja kuin hyviä vaistoja. Olisi otettava huomioon, että Suomen ruotsalaiset ovat maassamme jo paljon heikommassa asemassa kuin ennen van- haan voidakseen esiintyä määrätietoisen vihamielisesti Suomen suurinta porvarillista puoluetta vastaan. Vakavasti ajattelevissa Suomen ruotsalaisissa piireissä on huolestuneina seurattu moista kehitystä.
Olemme täydellisen sanavapauden kannattajia, mutta emme pidä siitä, että Suomea kohtaan omaksutaan Ruotsissa jonkinlainen yliolkainen neuvonantajan asenne ja pyritään opettamaan ja arvostelemaan meitä kuin holhouksen alaisia ihmisiä. Ei pidä unohtaa, että Suomi on kulkenut Skandinaviasta edellä monella tärkeällä valtiollisella, poliittisella ja yhteiskunnallisella alalla.
Ruotsilla on sanavapaus, mutta sellainen on meilläkin. Ero on vain siinä, että Suomi on käyttänyt sitä paljon hienommalla tavalla seuratessaan ja arvostellessaan Ruotsin oloja ja sen arvostelua ansaitsevia tapahtumia.
Paasikivi ei pitänyt sellaisista Ruotsin taipumuksista. Hän olisi varmaankin ollut huolestunut Suomen ruotsalaisten poliittisen suunnan muutoksesta hänen kuolemansa jälkeen.
Paasikiven rakentama silta on kuitenkin kestänyt tähän asti hyvin ja tulee toivottavasti olemaan käyttökelpoinen tulevaisuudessakin, jollei sitä tahallisesti siirretä paikoiltaan.
Koska olen aina ollut skandinaavisen enkä »Varsovan linjan» kannattaja, on minulla oikeus puhua tästä aiheesta, koska pohjoismaisen suunnan virallinen tunnustus Suomen valtiovallan (eduskunnan) ym. taholta oli saavutus, joka vaati useita vuosia kestäneen sitkeän taistelun.
Olisi tietysti paljonkin sanomista sodanjälkeisestä Skandinavian ulkopolitiikan lohkeamisesta, mikä herätti Paasikivessäkin ikäviä ajatuksia. Suomessa koetamme kuitenkin – sikäli kuin se on mahdollista – välttää julkisessa sanassa arkaluontoisia kysymyksiä.
Mutta samalla me toivomme hillittyä ja sordinoitua arvostelua myös Suomen politiikasta. Paasikivelle niin kuin suomalaisille yleensä, oli pohjoismainen kriisi raskas asia. Vain puolueettoman Ruotsin kanta oli mielestämme oikea ja selvä.
Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18
