XXIX. Vuoden 1909 valtiolaina

Suomen ja Venäjän valtiolainojen kurssit

Vuoden 1910 alussa julkaisin Uudessa Suomettaressa kirjoituksia Suomen ja Venäjän valtiolainojen kursseista.

Arvatenkin moni apealla mielellä ajatteli niitä entiseen verraten an­karia ehtoja, joilla vuoden 1909 laina oli pakko ottaa — kirjoitin. — Lainan nimellinen korko oli 4 1/2 %, emissiohinta 92 1/2 % ja ilettohinta, jonka valtio sai, 89 1/2 %. Todellinen korko oli näin ollen noin 5 %­ — Vuoden 1901 ranskalainen laina oli 3 1/2 %, sen emissiokurssi 95,5 % ja konsortio maksoi siitä 92 %. Vuoden 1898 lainan korko oli ainoas­taan 3 %, mutta emissiokurssi 97,75 % ja nettohinta valtiolle 95,1 %.

Suomen valtion lainojen kurssit olivat viime vuosien kuluessa ennen tuntemattomassa määrässä laskeneet. Esim. vuoden 1898 obligaatioista, jotka, kuten sanottu, oli emittoitu Pariisissa kurssista 97,75 %, noteerattiin joulukuussa 1908 70 à 71 %, eli siis kokonaista 28% alle siitä, mistä ne vuonna 1898 oli liikkeelle laskettu. Niin kauan kuin Pariisissa meidän vanhoja obligaatioita myytiin näin matalasta, oli mahdotonta uusista saada korkeampaa hintaa. Huomattava myös oli, että Suomen lainat olivat Englannissa tuntemattomia, mikä vaikeutti lainamme liik­keeseen laskemista siellä.

Kulkulaitosrahaston tilaan nähden lainan ottamisen lykkääminen olisi voinut tapahtua ainoastaan joksikin kuukaudeksi. Sen teki arve­luttavaksi jo se epävakainen tila, joka silloin vallitsi Euroopassa Bos­nian-Herzegovinan kysymyksen johdosta, mikä häiritsi Euroopan rahamarkkinoita. Edelleen tieto Venäjän uudesta suuresta lainasta, jonka korkokanta tulisi olemaan sama kuin meidän, mutta kurssi luultavasti alempi — tämä otaksuma osoittautui oikeaksi. Lisäksi oli lainan ottaminen niin pian kuin mahdollista rahamarkkinain tilalle omassa maas­samme tärkeää. Vihdoin saattoi maamme valtiollinen asema milloin tahansa, etupäässä sotilasasiain vuoksi, kärjistyä, minkä vuoksi näytti oikealta järjestää rautatierakennusten raha-asiallinen puoli niin pian kuin mahdollista selväksi siksi ajaksi, jota varten tarpeelliset päätök­set olivat olemassa.

Uuden lainan kurssin vaihtelut Lontoon pörssissä osoittivatkin, että lainan ottaminen sillä hetkellä oli paras. Kevään kuluessa kurssit vähän nousivat, mutta painuivat heinäkuussa takaisin 92 7/8 %:iin. Mitään sanottavasti parempaa kurssia ei sen vuoksi myöhemmin keväällä olisi ollut odotettavissa.

Toisessa Uudessa Suomettaressa julkaisemassani kirjoituksessa käsittelin Venäjän valtiolainojen kurssien vaikutusta Suomen lainoihin. Meillä oli huomautettu, että maamme valtiollisen aseman heikentymi­nen vuodesta 1899 alkaen oli aiheuttanut obligaatioittemme painumi­sen Venäjän valtion obligaatioiden kurssien tasalle. Venäjän lainojen kurssien vaikutus meidän lainoihimme oli kyllä silloin epäilemätön. Mutta se aika, jolloin ulkomaiden pörsseissä tehtiin selvä ero Venäjän ja Suomen obligaatioiden välillä, oli haettava 1880-luvulta. Vuonna 1887 noteerattiin Berliinin pörssissä Venäjän 1880-vuoden 4 %:n laina n. 23 % alemmaksi kuin Suomen vuoden 1862 4 %:n laina. Mutta sit­ten Venäjän lainojen kurssit kohosivat seuraavina vuosina, luultavasti sen johdosta, että Ranska ja Venäjä joutuivat liittoon 1890-vuoden alussa, jolloin Ranskan vahvat ja Venäjälle hyväntahtoiset rahamark­kinat avautuivat Venäjälle. Silloin 1890-luvulla Venäjän obligaatioiden kurssit vahvistuivat ja saavuttivat saman tason kuin Suomen obligaa­tiot. Mutta uuden vuosisadan alusta lähtien Suomen obligaatioiden kurssit seurasivat uskollisesti Venäjän lainoja ja siihen epäilemättä vaikutti Suomen ja Venäjän välisten valtiollisten suhteiden muuttumi­ nen. Vv. 1903—1907 Venäjän ja Suomen lainojen kurssit painuivat pelottavasti alas — Japanin sodan johdosta — sitä vastoin Ruotsin ja Norjan obligaatiot, jotka 1890-luvulla olivat olleet Suomen ja Venäjän kurssien tasolla, pysyivät suhteellisen korkealla. Suomen valtiolainojen kurssit olivat joutuneet riippuvaisuuteen Venäjän lainoista. Sekin oli seuraus Venäjän politiikasta Suomeen nähden. Merkillistä kuitenkin oli, että meidän vuoden 1909 laina emittoitiin Lontoossa vuoden alussa 3 3/8 % korkeammasta kurssista kuin mitä muutamia viikkoja myö­hemmin maksettiin samankorkoisesta Venäjän lainasta. Ero Suomen ja Venäjän lainojen emissiokurssien välillä oli silloin suurempi kuin mitä se oli pitkään aikaan ollut.

¹ Kokovtsov: mt., I, ss. 160—162.

Kappaleen sivut: 1 2