Ristiriita valtion raha-asiain alalla oli ilmaus yleisestä ristiriidasta Suomen ja Venäjän välillä. Tämä vastakohta meni vuosi vuodelta yhä pahemmaksi. Takana oli vanha peikko, kysymys valtakunnanlainsäädännöstä, joka kahden vuosikymmenen ajan oli ollut alituisesti uhkaamassa ja jota ei oltu voitu järjestää. Asema oli pahempi kuin sortovuosien ensi vaiheen aikana. Suomen asia oli Stolypinin käsissä, ja kansalliskiihkoinen kolmas duuma oli hänen lujana tukenansa. Mikään keskustelu hänen kanssaan ei ollut mahdollinen. Stolypin näkyi pitäneen Suomen kysymystä yhtenä tärkeimmistä tehtävistään. Sitä hän ajoi kiihkolla, ikään kuin Venäjän valtakunnan menestys olisi ollut sen varassa. »Yleisen valtakunnanlainsäädännön järjestämistä ja kehittämistä on pidettävä yhtenä mitä tärkeimpänä toimenpiteenä Venäjän valtiollisia oikeuksia puolustettaessa», luimme ihmeeksemme Stolypinin »Selityskirjelmästä», josta myöhempänä puhutaan.
