Senaatin valiokunnassa, joka käsitteli kieltolakiehdotusta, nousi esille kysymys, voitaisiinko ja missä määrässä eräitä kulutusveroja kehittämällä saada varoja valtiolle korvaamaan kieltolain aiheuttamaa tulojen vähenemistä. Ensi sijassa siinä olisi tupakan suurempi verottaminen. Kun valtion tulojen lisääminen oli muutenkin tärkeää, ryhdyttiin valtiovaraintoimituskunnassa valmistamaan tätä kysymystä.
Paperieni joukossa on »yksityisesti luettavaksi» valmistamani painettu, 11 huhtikuuta 1909 päivätty muistio: »Tupakkaverotuskysymyksestä: Monopoli vai aksiisi (valmistevero)?» Siinä laskin monopolin voimaanpanemisen vaativan noin 30 miljoonaa silloista kultamarkkaa, jota vastoin valmisteveroa varten ei mitään pääomia olisi tarpeen valtion puolelta. Mitä odotettaviin valtion tuloihin tuli, mainittiin monopoli tuottavammaksi kuin aksiisi. Tiedot Bulgariasta osoittivat kuitenkin, ettei aksiisi tuottavaisuuteen nähden ollut paljoakaan huonompi monopolia. Bulgarian olojen perusteella aksiisivero tulisi Suomessa, tupakan kulutuksen huomioon ottaen, antamaan n. 30 miljoonaa silloista kultamarkkaa, joka olisi suhteellisesti yhtä paljon kuin Ranskassa, jossa oli monopoli.
Muistiostani päättäen näyn kuitenkin olleen mieltynyt valtion monopoliin. »Aksiisiverotuksen voimaanpaneminen ei olisi esteenä monopolijärjestelmään siirtymiseen tulevaisuudessa.» Mutta jos aksiisin kautta saataisiin niin paljon tuloja kuin Bulgarian esimerkki osoitti, lienee aksiisijärjestelmässä pysyminen tarkoituksenmukaisin. — Olisi siis ryhdyttävä käsittelemään tupakkaverotuskysymystä aksiisijärjestelmän pohjalla ja asiata ajettava niin, että esitys saataisiin vuoden 1910 valtiopäiville ja uusi verotus voisi astua voimaan vuoden 1911 alusta. Ehdotukseni hyväksyttiin senaatin komiteassa.
Valtiovaraintoimituskunnassa pidettiin neuvotteluja, joihin otti osaa tupakkateollisuuden edustajia, niiden joukossa todellinen valtioneuvos August Ramsay. Keskustelussa kannatettiin aksiisijärjestelmää. Tupakkateollisuuden siirtäminen valtion monopoliksi edellyttäisi uusien laskelmien mukaan korvauksena ei vähempää kuin 64 milj. markkaa. Tämän pääoman hankkiminen lainalla vaatisi vuotuismaksuna 3,2 milj. markkaa »eli siten enemmän kuin tupakkateollisuus nyt vapaana elinkeinona antaa». Lisäksi tarvittaisiin vielä liikepääomaa. Sen jälkeen muistiossa on — paitsi perusteluja — täydellinen 54 pontta sisältävä yksityiskohtainen ehdotus tupakan valmisteverosta. Kertyneen aineiston pohjalla valmistimme valtiovaraintoimituskunnassa luonnoksen asetukseksi tupakkavalmisteiden verottamisesta.
Tupakkaverokysymys oli siten valmiiksi harkittu, kun syksyllä 1909 erosimme senaatista. Asia jäi sillä kertaa sikseen.
Vuonna 1918, ollessani pääministerinä, teimme silloisen raha-asiain ministerin Juhani Arajärven kanssa laskelmia itsenäisen Suomen ensimmäistä tulo- ja menoarviota varten. Laskelmat päättyivät hirmuiseen vajaukseen. Uusia tuloja oli saatava. Kerroin Arajärvelle tupakkaverotuksen valmisteluista valtiovaraintoimituskunnassa 10 vuotta aikaisemmin. Kehoitin häntä etsimään ministeriönsä laatikoista esille vanhat paperimme ja ehdotuksemme. Siitä saataisiin lisää rahaa. Pian Arajärvi ilmoitti löytäneensä asiapaperit. Sen aineiston perusteella oli helppo valmistaa lakiehdotus. Arajärvi laati esityksen tupakan valmisteverosta, joka vielä ennen meidän eroamistamme annettiin eduskunnalle marraskuun alussa 1918. Eduskunta hyväksyi esityksen vähäisillä muutoksilla. Laki tupakkavalmisteverosta julkaistiin 13 päivänä toukokuuta 1919 ja sattui niin, että valtiovarainministerinä silloin oli August Ramsay, joka vv. 1908—1909 oli ollut tehokkaasti mukana valmistamassa tätä asiaa. Hän laati myös lakiin yksityiskohtaisen täytäntöönpanoasetuksen.
Tupakkaverotus on koko itsenäisyyden ajan ollut ja on edelleen tällä samalla valmisteveron pohjalla. Se on tuottanut valtiolle kauniita tuloja — ilman nurkumisia veronmaksajain puolelta. Itsepintaisesta aherruksestani vuosina 1908—1909, vaikkei se silloin johtanut tulokseen, oli loppujen lopuksi kuitenkin pysyväistä hyötyä.
