ESIPUHE
Juho Kusti Paasikiven yksityisarkistossa on säilynyt päiväkirjoja kutakuinkin yhtenäisenä sarjan kaksikymmenluvulta lähtien. Lisäksi Kansallis-Osake-Pankilla on hallussaan joitakin vahakansivihkollisia pankkitoimintaan liittyviä, mutta myös päiväkirjaluonteisia muistiinpanoja vuodesta 1914 vuoteen 1934. Valtionarkisto on saattanut osaltaan loppuun monivuotisen hankkeen, jossa sen hallussa olevat, suurelta osin pikakirjoituksella laaditut päiväkirjat on muunnettu normaaliin kirjoitusmuotoon.
Valtioneuvos Paasikiven varhemmat päiväkirjat muodostavat eräänlaisen »Ensimmäisen tasavallan» taloudellisen, poliittisen ja valtiollisen taustatiedon tesauruksen. Kotimaisten asioiden ohella päiväkirjojen asia-aineisto tuo uutta tietoa Suomen ulkopolitiikan muutoksista ja kehityskuluista. Paasikivihän rekrytoitiin vuonna 1936 eläkepäiviltään Tukholman lähettilääksi edistämään Suomen »Pohjoismaista orientoimista». Työ jatkui syksyllä 1939 Moskovan neuvottelijana, talvisodan hallituksen »rauhanministerinä», rauhanneuvottelijana ja Moskovan lähettiläänä. Tämän jälkeen Paasikivi suunnitteli panevansa pasianssia ja kirjoittavansa muistelmiaan vapaana miehenä, mutta vanha valtioneuvos ei päässyt – eikä halunnutkaan päästä – erilleen politiikasta. Muodollisesta eläkeläisen asemastaan huolimatta Paasikivi ei jatkosodan aikana hetkeksikään luopunut omaksumastaan Suomen ulkopolitiikkaa kritisoivan »vanhan äkäisen miehen» roolista.
Päiväkirjoissa ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan human interest -aineistoa. Silti juuri mielipiteiden osalta päiväkirjojen anti on asiatasoakin rikkaampi. Lukemattomat yksityiskohdat välittävät kokonaiskuvan konservatiivisen talousmiehen ja poliitikon kehityksestä valtiomieheksi. Lähes kaikki merkinnät liittyvät sellaisiin yleisiin tai ammattiasioihin, joita Paasikivi henkilökohtaisesti hoiti, tai joissa hän tavalla tai toisella olisi halunnut olla mukana, tai jotka hänen mielestään olisi pitänyt hoitaa aivan toisin. Mielipiteet ovat spontaaneja, tunteella ladattuja, koleerisia ja värikkäitä.
Nyt julkaistava jatkosotaa koskeva osuus on arviolta noin kymmenesosa koko selväkieliseksi muunnetusta aineistosta. Tämän jakson valitsemiseen oli moniakin syitä. Ensinnäkin ajanjakso muodostaa selvän yhtenäisen kokonaisuuden. Toiseksi se valaisee Paasikiven ajatuksia ja toimintaa ajalta, joka on vähimmin tunnettu, mutta joka on johdantona hänen elämäntyönsä huipennukselle. Tärkeintä kuitenkin on, että Paasikiven muistiinpanot tuovat aivan uusia näkökulmia, osin jopa uusia ulottuvuuksia tähän lähihistorian ajanjaksoon. Päiväkirjat tarjoavat tilaisuuden kurkistaa jatkosodan kulissien taa.
Toisin kuin on selitetty, Paasikivi ei ollut jatkosodan aikana »sisäisessä maanpaossa». Oppositioasenteestaan huolimatta hän oli eräänlainen puolivirallinen yksityishenkilö, joka mm. sai valtiojohdolta erilaisia toimeksiantoja. Ja toisaalta hänen menemisistään ja tulemisistaan pidettiin lukua ja huhuttiin silloinkin, kun niihin ei liittynyt mitään erityistehtävää. Keväällä 1941 oli Stalin selittänyt Paasikivelle, ettei tämä koskaan voisi vetäytyä yksityisyyteen. Eikä Stalin juurikaan erehtynyt, vaikka hänen ennustustaan voidaankin perustellusti pitää itseään toteuttavana.
Vaikka Paasikivi oli käytännöllisesti katsoen koko sodan ajan yhteydessä maan korkeimpaan poliittiseen johtoon, hän tapasi säännöllisesti myös lojaalin opposition edustajia. Näiden mielipiteet ja asenteet olivatkin lähempänä Paasikiven omia ajatuksia kuin virallisen Suomen menettelyt, mutta yhtäkaikki hän näyttää pitäneen tiettyä etäisyyttä oppositioonkin – ainakin ryhmänä.
Vaikka nyt julkaistavat päiväkirjat ovat ajallisesti likellä pääministeri-presidenttikauden muistiinpanoja, eroavat ne kuitenkin jälkimmäisistä melko selvästi. Eroavuus perustuu, paitsi ajankohtaan ja päiväkirjan pitäjän asemaan, muistiinpanojen erilaiseen tehtävään. Jatkosodan merkinnöillä ei näytä olevan sellaista muistelma- ja selitysulottuvuutta, joka on muokannut pääministeri-presidenttikauden päiväkirjoja. Huolimatta jatkosodan päiväkirjojen monomaniaa hipovasta poliittisesta ja valtiollisesta »resoneerauksesta» voinee näitä merkintöjä luonnehtia – hämmästyttävää kyllä – yksityisimmiksi. Yksitahoisuudessaan ne antavat kokonaisemman kuvan sekä kattamastaan ajanjaksosta että Paasikiven suhtautumisesta ajan tapahtumiin.
Jatkosodan päiväkirjat jatkavat siitä, mihin Paasikiven muistelmateos Toimintani Moskovassa ja Suomessa loppuu. Toisessa päässä taas aiempi päiväkirjajulkaisu on kirjaimellisesti välitöntä jatkoa tälle osalle. Näin on rakennettu yhtenäinen oma kuva J. K. Paasikiven uran merkittävimmistä vuosista.
Tämän julkaisun pohjana olevaa aineistoa on muokattu niin vähän kuin mahdollista:
- Paasikiven merkintätavoista johtuu, että pakostakin on jouduttu tekemään tekstiyhteyteen perustuvia, päätteitä ja aikamuotoja koskevia, vähäisiä johtopäätöksiä.
- Päiväkirjoissa esiintyy siellä täällä eriaikaisia lisäyksiä ja muutoksia. Pyrkimyksenä on ollut toistaa teksti mahdollisimman alkuperäisessä asussa. Epäselvissä tapauksissa eri variaatiot tai tulkinnat on esitetty alaviitteissä.
- Ettei millään muotoa syntyisi jälkikäteisen kaunistelun vaikutelmaa, on alaviitteissä varmuuden vuoksi esitelty myös sellaiset – usein ilmiselvästi myöhemmät – muutokset, jotka on tehty niin, että alkuperäisen muistiinpanon vivahde, painotus tai koko muoto muuttuu.
- Tilan säästämiseksi on tästä julkaisusta, huolellisen harkinnan jälkeen, jätetty tietoisesti pois vain pari sellaista originaaliaineiston liiteasiakirjaa, lehtileikettä tai kopiota, joita Paasikivi ei ole mitenkään kommentoinut, ja joilla sen lisäksi ei ole ollut Paasikiven oman toiminnan, ajatusten tai ylimalkaan tekstinyhteydenkään kannalta havaittavaa selvää tehtävää.
- Luettavuuden edistämiseksi kokonaisuus on jaettu otsikoilla »lukuihin». Otsikot on nostettu sellaisinaan suoraan tekstistä.
* * *
Valtionarkistonhoitajien, edesmenneen professori Toivo J. Paloposken ja hänen seuraajansa professori Veikko Litzenin toive saattaa J. K Paasikiven vaikeaselkoinen päiväkirja-aines tutkijoiden käyttöön toteutui allekirjoittaneen ottaessa tehtäväkseen alkuperäisten muistiinpanojen saattamisen julkaistavaan muotoon. Jo tekstin selväkieliseksi saattamista varten perustettiin työn taustavoimaksi arvovaltainen asiantuntijatoimikunta. Hankkeen vastuullisena johtajana toimi asiantuntijakunnan puheenjohtaja, professori Veikko Litzen. Toimikunnan jäseninä työskentelyyn osallistuivat kansliapäällikkö Jaakko Numminen, tohtori Juhani Paasikivi ja professori Tuomo Polvinen. Pitkäaikaista desifrointihanketta ja tämän teoksen aikaansaamista ovat tukeneet merkittävällä tavalla Suomen Kulttuurirahasto ja Werner Söderström Osakeyhtiön kirjallisuussäätiö.
