(8.8.-11.8.’42)
30.7.’42 Aamulla lensimme Allin kanssa Tukholmaan.
30.7.’42 Brilliothin luona. Hän uskoi Saksan voittavan. Demokratia modifioitava. Brillioth pyysi intervjuvia Stockholms Tidningiin, jonka lupasin.
(Neutraleja asioita.)
31.7.’42 Stenin päivälliset Oopperakellarissa. Dahlberg rouvneen. Dahlberg samaa mieltä kuin Rooth edellä.
31.7.’42 illalla junalla Malmöön.
1.8.’42 Malmöstä lensimme Köpenhaminaan.
Heti Köpenhaminaan tultuani sanomalehtimiehet kimpussani: Haastattelu 7 lehdessä.
Eräät sanomalehtimiehet näkyvät luulevan, että tässä sodassa käy samalla tavalla kuin edellisessä, että Saksa lyö Venäjän ja sitten anglosaksit lyö Saksan, joka lopuksi häviää.
3.8.’42 Kävin Bramsnaesin luona Natonalbankissa, ei ollut saapuvilla.
3.8.’42 Vestbirkin luona Udenrigsministeriumissa. Vestbirk näkyy luulevan, että Saksa, vaikka siellä ei nyt ole puutetta, ei aikaa myöten kestä sotaa, vaan häviää. Epäili tokko Saksa voi järjestää omavaraistaloutta vallitsemillaan alueilla
4.8.’42 Tapasin Udenrigsministeriumissa Bolt-Jörgensenin, nykyään Budapestissa. Unkarilaiset menivät sotaan, saadakseen Saksan kannatuksen Rumaniaa vastaan. Neuvostoliitolta ei Unkarilla ole mitään voitettavaa, mutta katsoo, että bolsevismi on kukistettava.
Unkarin kohtalo on nyt liitetty Saksan kohtaloon – elämä ja kuolema yhdessä. Unkarissa toivotaan ja uskotaan, että Saksa voittaa.
Saksassa on olot Bolt-Jörgensenin tiedon mukaan »vanskliga».
Mutta Englanissa ei ole johtajia, ei poliittisia eikä sotilaallisia. Sentähden menee asiat huonosti.
Tanskassa 90 % väestöstä uskoo kuten toivoo nimittäin, että anglosaksit voittaa. Tanskassa ei ymmärretä Venäjän vaaraa. On olemassa ainoastaan Saksan vaara. Tanskassa kaikki kuuntelee Englannin radiota ja uskoo siihen.
Saksalaiset ovat luvanneet mennä pois Tanskasta sodan jälkeen, mutta menevätkö se on epävarmaa.
5.8.’42 tulimme Fredensborgiin. Store Kro hotelliin. Hyvä hotelli.
8.8.’41 Luonani Dr. Lehmann. Oli pyytänyt saada tulla luokseni.
Hänen ensi asiansa oli seuraava:
Ensi lokakuussa hän pitää esitelmän Tukholmassa Tanskasta nykyhetkellä. Olisi valmis tulemaan Helsinkiin samalla matkalla, kysyi mitä minä siitä ideasta ajattelen. Vastasin että se näyttä hyväksyttävältä. Lupasin puhua Hugo Suolahden kanssa.
Sitten puhuimme paljon politiikkaa.
Lehman sanoi, että Tanskassa nyt on yleinen mielipide se, että Scaveniuksen ja hallituksen politiikka on ollut ainoa mahdollinen. Saksalainen miehitys on niin lievä, kuin se voi olla. 98 % Tanskan kansasta uskoo, että anglosaksit voittavat ja Saksa häviää. Saksa ei kestä loppujen lopuksi sitten, kun USA tulee valmiiksi 1943 tai myöhemmin.
Scavenius on toista mieltä. Luulee että Saksa selviää sodasta. Anglosaksit ei voi voittaa Saksaa. Eivät voi tehdä invasiota mannermaalle. Se i onnistuisi, sillä Saksa on hirmuisen kovasti varustanut rannikot.
(Lehman ei kuitenkaan ymmärtänyt, miten anglosaksit voisi voittaa sodan.) Lehman, joka ei varmasti lausunut omaa mielipidettään, sanoi eräitten saksalaisien upseerien lausuneen, että Saksa onjo menettänyt sodan ja se tapahtui Dünquerquen1 taistelussa, kun saksalaiset ei saaneet Englannin armeijaa hävitetyksi Se oli »Marnen taistelu» tässä sodassa. 1940 olisi kaiketi ollut mahdollista hyökätä Englantiin,
mutta Saksa ei sitä tehnyt. Nyt on Englanti hyvästi varustettu.
1 Dunkerque, saksaksi Dunkirchen.
Myös katsotaan Tanskassa, että Saksa ei voi koko Europaa hallita. Menee yli voimien. Siellä on paljon erilaisia ja Saksalle vihamielisiä kansoja. Tämä Saksan suunnitelma sortuu.
Lehmanin tietojen mukaan Saksan sisäinen rintama on hyvä. Elintarpeita yms. on. Mutta vuosikausia ei Saksan kansa kestä sotaa.
Hävitykset Hamburgissa, Rostockissa ym ovat hyvin suuret, myös teollisuuslaitoksien hävitykset.
Lehman sanoi Tanskassa kerrottavan, että Suomessa on suuri tyytymättömyys, vieläpä rauhattomuuksia. Myös riitoja saksalaisien sotilaiden kanssa. Sanoin että tämä kaikki on aivan perätöntä.
Puhuimme olojen mahdollisesta muuttumisesta sodan jälkeen. Lehman kysyi, mitä arvelen Norjasta. Vastasin luulevani, että Saksa tuskin kokonaan poistuu Norjasta, kun on rakentanut sinne vahvoja laivastotukikohtia, jotka tahtoo pitää. Mutta toivon että Saksa antaa Norjan sisäiset asiat norjalaisten itsensä hoidettaviksi.
Kysyin mitä ajatellaan Tanskan tulevasta kohtalosta? Lehman: Saksalaiset ovat luvanneet lähteä pois sodan jälkeen. Minä: Ovatko rakentaneet laajempia sotavarustuksia Tanskaan? Lehman sanoi saksalaisien rakentaneen suuria pysyviä sotavarusteita; Jyllannin länsirantaa oli kovasti varustettu, suuria lentokenttiä ym. Vieläpä käyttäneet rakentamiseen 5000 saksalaista oppilasta. Tästä ollaan Tanskassa kovin huolissaan, koska se viittaa siihen, että saksalaiset aikovat jäädä sodan loputtua.
Kysyin, tietääkö mitä Berlinissä ajatellaan Tanskan asiasta. Lehman vastasi, että siellä on 3 mielipidettä:
1) Saksalaisien pitää heti sodan loputtua lähteä pois. 2) Saksalaiset lähtee pois – ainakin pääasiallisesti – mutta johtavat Berlinistä Tanskan politiikkaa. 3) Saksan tulee ottaa koko Tanska itselleen.
Erityisesti maakysymys huolestuttaa tanskalaisia. Nazeja on Tanskassa vähän, ainoastaan kourallinen.
Sitten siirryimme Venäjän asiaan. Sanoin huomanneeni, että täällä ei ymmärretä Venäjän vaaraa.
Lehman myönsi sen. Tanskassa pelätään ainoastaan Saksaa, jos anglosaksit ja Venäjä voittaisi sodan, niin luullaan että Englanti ja USA kyllä pitää Venäjän kurissa. Sitä minä epäilin. Lehman kysyi minun mieltäni Neuvosto-Venäjän suhteesta Pohjoismaihin.
Vastasin että tietysti vaikea sanoa, mutta suurvalta Venäjälle pyrkimys Atlantille on sellainen päämäärä, joka vahvistaa nykyaikaista suurvaltaa. Se koskee välittömästi Suomea ja Pohjois-Skandinaviaa, mutta seuraus siitä, sekä yleensä Venäjän voiman kasvamisesta, olisi, että Itämeren piiri tulisi Venäjän vaikutuksen alle ja siten myös Tanska ei jäisi ulkopuolelle.
Lehman oli ollut Tukholmassa useasti mm viime kesäkuussa. Siellä oli oltu huolissaan siitä, miten Suomen käy jos Venäjä voittaa. Lehman oli vastannut, että Suomen käy hyvin, sillä Englanti ja USA ei salli, että Venäjä ottaa Suomen.
Pohjoismaisesta puolustusliitosta kertoi Lehman erään Ruotsin johtomiehen (?) sanoneen, että me voimme kyllä sen perustaa, mutta se ei kestä: Jos kova koetus, niin muutamassa viikossa se on rikki. (Tarkoitti nähtävästi Saksan suhtautumista).
11.8.’42 päivällisillä Kierulfin luona. Siellä Soravuo rouvineen, Direktör Magnusson Tukholmasta ja eräs tanskalainen rouva.
Keskustelin Kierulfin kanssa joka kertoi:
Jotenkin koko Tanskan kansa on antisaksalainen, nazeja on aivan pieni kourallinen. 99 % tanskalaisista on siitä vakuutettu, että Saksa häviää sodan. Saksalaisien eteneminen Venäjällä ei ratkaise sotaa, vaan saksalaisien vaikeudet lisääntyy sitä mukaa kuin he etenevät Venäjällä. Saksa ei voi loppujen lopuksi kestää. Se ei voi organisoida sitä suuraluetta, jonka se on miehittänyt. Sillä ei ole väkeä, ei työvoimia – miehitettyjen alueiden väestö on vihamielistä, siihen ei Saksa voi perustaa – ja Saksalla ei myös ole riittävästi sotaväkeä, koska Venäjän sotaretki maksaa sille paljon miehiä ym. Anglosaksit kestävät kauemmin.
Tanskassa olevat saksalaiset sotilaat, jotka ovat tulleet itärintamalta, sanovat, että he ei mene takaisin Venäjälle, vaan mieluummin ampuvat itsensä, kuin menevät Venäjälle takaisin. Eräs saksalainen eversti (noin 45 vuotta vanha), joka valvoo saksalaisien kuletusta laivalla Helsingör-Helsingborg sanoi Kierulfille olevansa vakuutettu siitä, että Saksa häviää sodan. Ei kestä. Saksassa on puolueen jäsenet fanaatikkoja, mutta kansa ei ole fanaatikkoja, ja tahtoisi rauhaa.
Tanskalla on nyt 2 1/2 miljardia kruunua saatavia Saksalta; ei luule että Saksa sen maksaa. 1942 loppuun saatava tulee nouse maan 3 miljardiin. Lisäksi Tanskalla on saatavia okkupationskostnader, joita saavat vielä vähemmän.
Kierulf sanoi, että Suomea kohtaan on Tanskassa suuri myötätunto ja tahtovat auttaa minkä voivat. Mutta Suomen lähettiläs Tanskassa, Pajula, ei ole onnistunut. Sen sanoi olevan yleisen mielipiteen. Pitäisi olla sellainen lähettiläs, joka voisi asettua hyviin suhteisiin liikemaailmaan. Lähettilään pitäisi olla myös varakas.
Saksalaiset esiintyvät kohtalaisesti Tanskassa, mutta järjestys on kova. Kerran viikossa sanomalehdille annetaan ohjeet, miten niiden on kirjoitettava, vieläpä määrätään miten suurilla kirjaimilla on määrätyt uutiset julaistava.
(17.9.’42)
4.9. Ulkoministeri E. Scavenius kutsui minut suurukselle Nimbiin. Läsnä ulkoministeriön kauppaosaston tirehtöri Styhr ja tohtori Lehmann.
Kaksi tuntia kestävä poliittinen keskustelu. (Minun on vaikea ymmärtää tanskan kieltä puheessa, erityisesti kun puhui niin nopeasti).
Scavenius lausui mm. Europan sodanjälkeisestä järjestämisestä: Europan asiat ovat Europan valtojen ratkaistava. Englanti ja USA ei ole niistä syvemmin intressoituja eivätkä voisikaan Europan oloihin positiivisesti vaikuttaa. Senvuoksi Englannin ja USA:n »Atlannin sopimuksella» ei ole positiivista merkitystä Europalle. Europan suurvallat Saksa ja Wenäjä voivat huomata, ettei niiden ole syytä raadella ja hävittää toisiaan. Tekevät kaiketi silloin forlig -sopimuksen.
Silloin niiden molemminpuoliset turvallisuuskysymykset joutuvat toiseen sijaan (Hangolla yms. on vähempi merkitys) ja Suomi voi saada olla rauhassa.1
1 Kappale yliviivattu ja korvattu seuraavalla kappaleella
Silloin voivat tehdä sopimuksen Suomen kustannuksella siten, että Wenäjä saa koko Suomen kompensationa Saksalle luovuttamistaan alueista Etelä-Wenäjällä ynnä muualla. Scavenius lisäsi, ettei tämä ollut hänen mielipiteensä, mutta piti mahdollisena, että Saksa ja Wenäjä voisivat joutua, etsiessään pohjaa sopimukselle, tälle linjalle. (Tämä asia tuli esille vasta aivan lopussa, niin että emme voineet jatkaa keskustelua. 17/9.’42 Lehmanin kotona tarkistin Lehmannin kanssa, että Scavenius lausui näin.)
Scavenius ei tahtonut sanoa mielipidettään siitä, selviääkö Saksa nykyisestä sodasta. Se on vaikea vielä sanoa. Se nähdään aikoinaan.
Keskustelun kuluessa minä sanoin, että Saksan ja Venäjän sota menee hitaasti – långsamt. Ja että olen – varovaisena miehenä – ollut koko sodan ajan bekymrad Saksan puolesta. (Suomessa jotenkin kaikki toivovat, että Saksa voittaisi, sen olin sanonut aikaisemmin).
Styhr kysyi, miten Suomen käy jos Saksalle tulee sammenbrutt.
Minä vastasin luulevani, että me selviämme, sillä Venäjä tulee tässä sodassa niin heikoksi, että se ei pitkään aikaan voi kovin ylpeillä. Sitä paitsi en luule, että Saksalle tällä kertaa tulee Zusammenbruch, kuten 1918.
Scavenius ja Styhr sanoivat että Tanskassa on aivan yleinen mielipide, että Saksa häviää sodan.
Kysyin mikä on perustus siihen? Vastasivat että pääperustus on toivo. Luulevat Tanskassa, että Saksan sisäinen rintama ei kestä niin kauan kuin sota tulee kestämään.
Sitten keskustelimme, mitä tiesimme Saksan sisäisestä rintamasta. Scavenius sanoi kuulleensa, että Saksan sisäinen rintama on luja. Elintarpeista ei ole hätää. Nyt tulee hyvä sato.
Keskustelimme myös saksalaisien ajattelemasta uudesta järjestyksestä. Scavenius ei luullut sen onnistuvan. Kansat ei ryhdy sellaiseen yhteistoimintaan kuin olisi välttämätöntä. Siihen tarvittaisiin, että kansat olisivat tyytyväisiä oloonsa, mutta sitä ne ei tule olemaan.
Kun sanoin luulevani, että sodan jälkeen tulee vahva reaktio kansoissa, jotka vaativat toisenlaista järjestelmää, jotta tällaiset onnettomuudet vältettäisiin, sanoi Scavenius ei luulevansa, että tällainen reaktio tulee.
Scavenius kysyi, miten Suomessa ajatellaan Tanskasta? Vastasin että yleensä katsotaan, että Tanska ei olisi voinut menetellä toisin, kuin mitä on tehnyt.
Minä kysyin, miten Tanskassa suhtaudutaan Suomeen? Scavenius vastasi, että suomalais-saksalainen liittolaisuus vaikuttaa kylmentävästi, koska saksalaisista ei luonnollisesti pidetä Tanskassa. Wenäjän vaaraa ei Tanskassa ymmärretä. Katseet ovat kohdistuneet Saksaan. Mutta hän ja Styhr näkyvät olevan sitä mieltä, että Suomella on sympatiat Tanskassa.
(Scavenius teki jonkun verran fatalistisen vaikutuksen ja sanoisin myös pessimistin. Ei tuntunut katsovan, että pienet vallat voisi mitään tehdä. Muuta kuin olla ja odottaa mitä tulee.)
Scavenius lausui, että jos syntyisi Saksan suunnittelema uusi järjestys, olisi se pienille valloille – paitsi että ne menettäisivät suverenisuutensa, mikä todellisesti ei merkitse paljon (siinä suhteessa olimme yhtä mieltä) – olisi siitä pienille valloille se huono puoli, että pienet joutuisi mukaan sotaan suurten kesken (s.o. Grossraumien välisiin sotiin).
Reflektio (myös Scaveniuksen keskustelujen johdosta): Tanska on resignoitunut. Ei voi mitään tehdä. Ei yritäkään. Eikä voisikaan. Resignoimista helpottaa se, että Saksa on sivistyskansa ja sen sorto on siedettävä – ainakin kun ottaa sen asenteen kuin Tanska on ottanut – ja ei ainoastaan siedettävä, vaan sangen mukiinmenevä. Tanskan kansa ja tanskalaiset elävät tavallista ja entistäkin elämäänsä ja elävät jotenkin hyvin omissa oloissaan. Toista on Neuvosto-Venäjän naapurien asema. Analoginen tapaus heihin nähden toisi mukanaan koko elämän mullistuksen ja tuhoamisen – bolsevisoimisen. Diplomaatit tulevat usein kynikoiksi. Se on »realipolitiikkaa». Mutta se tuo helposti mukanaan vissin henkisen sterilisyyden – ja fatalistisen ja defaitistisen pisteen – ominaisuuden, henkisen velttouden. Tämä ehkä on yksi syy siihen, että maailman ulkopolitiikka on mennyt tähän onnettomuuteen.
Siitä voi seurata henkinen velttous, joka ei koeta miettiä, miten asiat olisi järjestettävä »pitkän päälle», vaan tyytyy »lähimpään ratkaisuun» huomispäivään.
(Scavenius sanoi jotain siihen päin, että hän diplomaattina ei harkitse asioita niinkauan, vaan tyytyy lähimpään tarkoitukseen päämäärään.)
(17.9.’42)
5.9.’42 Ylilääkäri Anderssen luonamme huoneessa. Juttelimme myös politiikkaa. Hän kertoi:
Ulkoministeri Scavenius (entinen radikaali) on tanskalaisten kovasti vihaama. Hirmuisesti vihattu. Kun hän palasi Berlinistä allekirjoittamasta Anti-Komintern -paktia, ei hän uskaltanut tulla junalla Köpenharninaan, vaan astui pois junasta ja tuli autolla. Köpenharninan asemalla oli suuri vihainen kansanjoukko häntä odottamassa. Kerran hänen autonsa astimelle nousi eräs tanskalainen ja huusi hänelle: »Petturi». Sellaisia tapauksia on hänelle sattunut.
Kysyin: Miksi?
Andersen sanoi, että Tanskassa katsotaan, että hän tahtoo pettää maan. Hän on lausunut mm, että Tanskan olisi tehtävä tulliunioni ja rahaunioni Saksan kanssa. On aina ollut Saksaan orientoitunut, mutta nyt on mennyt vielä piternrnälle kuin ennen.
Saksalaiset sotilaat ovat korrekteja tanskalaisia kohtaan, mutta saksalaiset siviilivirkamiehet eivät sitä ole, vaan sekaantuvat Tanskan asioihin kovasti. Mm. elintarpeiden säännöstelytoimenpiteet (rationeraukset) ovat useimmissa tapauksissa saksalaisista siviliviranomaisista lähtöisin. Samoin kieltävät kaikki visumit mm. niiltä, jotka tahtovat tulla sellaisissa tarkoituksissa kuin Skodsborgin santorioon. Andersen on koettanut saada järjestetyksi visumeja, mutta ei ole onnistunut.
Andersen tuntui itse olevan kovasti vihainen saksalaisille, ja samoin on kansa yksimielisesti Saksaa vastaan. Tanskalaiset ha luavat ja toivovat jälleen vapautta, mutta Andersenin mielestä Tanskan tulevaisuus on synkkä. Englanti ei välitä mitään Tanskasta, ja jos Englanti voittaa, jättää Englanti Tanskan oman onnensa nojaan. (Silloin myös saatavat Saksalta, jotka muutenkin ovat epävarmat, jäävät saamatta). Jos Saksa voittaa, niin Tanska tuskin pääsee vapaaksi. Saksalaiset ovat rakentaneet Jyllantiin äärettömän suuria laitoksia, lentokenttiä ym. ja sentähden on epävarmaa lähtevätkö pois, vaikka ovat luvanneet. Saksan sanaan ei voi luottaa. Tanskalla oli aivan tuore non-agressiosopimus Saksan kanssa, mutta Saksa miehitti Tanskan. Epäiltävää myös on, tokko Saksa koskaan maksaa velkojaan Tanskalle, edes vaikka voittaisikin sodan. Mutta se on pieni asia.
Kirja: Nils Ebbesen, Danmarks öde.
Puhuessamme pienten valtioiden asemasta ja suurten valtioiden suhtautumisesta niihin, kertoi Andersen, miten hänen käydessään USA:ssa (2 kertaa) Suomesta pidettiin ylistäviä esitelmiä. Talvisodan aikana 1939–40 USA:ssa myös Suomea kovasti ylistettiin ja myötätuntoa annettiin, mutta samaan aikaan amerikalaiset myivät aseita Neuvostoliitolle. Moraalitonta!
Jos olisi valittava, joutuako Saksasta vai Wenäjästä riippuvaiseksi, valitsisi Saksan, sanoi Andersen. Juutalaisista ei Tanskalle ole mitään haittaa. Tanskan juutalaiset ovat toisenlaisia kuin Saksan juutalaiset olivat.
Tanskan radikaalit (Politiken, joka muuten on juutalaisten lehti) olivat ennen nazeja saksalaisystäviä.
(17.9.’42)
8.9.-42 Teellä Allin kanssa Saksan ministerin von Renthe Fink’in luona. Hän tiedusteli joku aika sitten lähetystön kautta, ottaisinko vastaan kutsun, johon vastasin mielelläni sen tekeväni.
Teekutsuilla oli lähetystöneuvos Hensel (entinen baltilainen, käynyt nuoruudessaan koulua Venäjällä. Ollut Moskovan ambasadissa vuoteen 1937) sekä Gauführer ? ja eräs herra, joka taisi olla ministerin apulainen.
Samana päivänä 8.9.42 Frikorps Danmark, 800 miestä, palasi 4 viikon lomalle. 9/9 42 lehdet sisälsivät kaikki pääkirjoituksen, joissa kehoitettiin, ettei frikårin jäseniä loukata. Heillä on sama oikeus kuin Saksan sotaväellä, joka on Tanskassa, koska frikår kuuluu Saksan sotaväkeen.
Hensel puhui kanssani Neuvostoliiton politiikasta Suomeen nähden. Hän otti lähtökohdaksi minun haastatteluni lehdissä. Sanoi tanskalaisien tulkinneen niitä väärin, kun olin puhunt Stalinista ym ikäänkuin oikeista ihmisistä; sanonut että he olivat vaikeita neuvottelijoita, mutta en puhunut niiden aikomuksista Suomeen nähden. Hensel kysyi mielipidettäni Neuvostoliiton politiikasta Suomeen nähden, olinko luullut, että Neuvosto-Venäjän tarkoitus oli meidät hävittää?
Vastasin että kesällä 1940 neuvostovenäläisien tarkoitus oli sisäisellä Unterminieren Suomi sortaa. Hitlerin julistus 22/6 41 osotti, että Molotov marraskuussa 1940 Berlinissä tahtoi vapaat kädet Suomeen nähden, mikä osotti, että Kremlillä silloin oli aikomus sopivassa tilaisuudessa Suomi valloittaa. Syynä tähän oli arvatenkin se, että neuvostohallitus huomasi, että Suomen sisäinen murtaminen ei onnistu. Sanoin saaneeni varman tiedon Molotovin keskusteluista marraskuussa 1940 Berlinissä vasta Hitlerin julistuksesta 22/6 41.
En saanut tällaisesta teekeskustelusta mitään varmaa käsitystä, millainen mies von Renthe-Fink on. Hän sitä paitsi tuli vähän myöhemmin, koska oli vastaanottamassa Tanskan frikåria, joka juuri silloin tuli asemalle.
(17.9.’42)
11.9.’42 lähdimme Köpenhaminaan. Puhuin tri A. Andersenin kanssa jälleen politiikkaa. Hän kertoi, että Tanskan nazit ovat tehneet saboteraustöitä, (mm. eräs tulipalo) jotta voitaisiin sanoa, että Tanskan virkamiehet ei voi pitää järjestystä ja Gestapon pitää ottaa valta käsiinsä. Tanskan nazit joita on kaiketi noin 20000, näkyvät luulevan voivansa pian ruveta näyttelemään suurta osaa.
(Westmanlands Läns Tidning 10.9.’42 kirjoitus: »Oro i Danmark», antaa hyvän kuvan.)
(17.9.’42)
12.9.’42 Annikki1 oli kuullut eräältä tanskalaiselta nazijohtajalta, että toissa päivänä, kun Frikorps Danmark’ille pidettiin juhla, ja sen lopuksi tanskalaiset vapaaehtoiset meni pois juhlahuoneesta, niin kommunistit hyökkäsi niiden päälle ampumaaseilla ja silloin 32 vapaaehtoista ammuttiin kuoliaaksi. 12 kommunistia kaatui.
12/9 tänään tapasimme Rådhusplatsilla erään vanhan suomalaisen naisen, joka oli ollut Tanskassa 33 vuotta. Hän valitti, että tanskalaiset vihaavat suomalaisia, kun ne ovat saksalaisten liittolaisia. Itse hän ei ollenkaan hyväksynyt tätä tanskalaisten menettelyä, vaan oli kovasti venäläisiä vastaan ja sanoi, että suomalaisien on taisteltava venäläisiä vastaan.
1 JKP:n tytär, arkkitehti Annikki Paasikivi.
(17.9.’42)
14.9.42 Kävin Thalbitzerin luona Finanstidenden toimituksessa.
Iloinen kohtaus ja hauska.
Thalbitser: Tanskassa yleinen luulo, että Saksa häviää sodan. Ei kestä aikaa myöten. Saksassa kansa on på svältgränsen, vaikka ei kärsi todellista hätää. Saksassa, erityisesti ylemmissä kerroksissa, ei olla tyytyväisiä nazikomentoon. Englantilaisien ideat ovat niitä lähempänä. Jos Saksa voittaa, niin tuskin lähtee pois Tanskasta, vaan pitää siellä ylikomentoa, joko suorastaan tai nazipuolueen kautta. Mutta jos Englanti voittaa, niin se tulee myös pitämään Tanskassa ylikomentoa, mutta Englannin komento olisi Tanskalaisille mieluisampi kuin Saksan komento. Sillä Englannin aatteet ovat paljon kauempana kuin Saksa, joka on Tanskan lähin naapuri. Thalbitzerin mielestä olisi koetettava pohjoismaisen yhteistyön kautta saada aikaan jotain turvaa pohjoismaille. Näkyy olevan skeptillinen Atlannin deklaraatioon nähden.
Tanskassa eletään hiljaa ja sato on hyvä ja valtion finanssit ei ole huonot. Selvitään vaikka Saksa ei maksaisi velkaansa Tanskalle, joka on nyt noin 2 miljardia kruunua. Tukkuhintaindeksi on noussut noin 90 %, elintasoindeksi 50 %. Mutta saksalainen komento on kovaa, vaikka saksalaiset koettavat olla niin maltillisia kuin mahdollista. Jyllannissa ovat saksalaiset rakentaneet hyvin suuria varustuksia invasiovaaran vuoksi.
Suomeen nähden on Tanskassa suuri sympatia, mutta on ole massa angstesle, (bekymmer) huoli siitä, miten Suomi lopuksi tulee selviämään, koska tanskalaiset luulevat, että Saksa häviää sodan. Mutta Thalbitzerkin oli samaa mieltä kuin minä, että Venäjä on tämän sodan kautta niin heikentynyt, että 20–30 vuotta voi toivoa sen olevan alallaan ja vähemmän vaativainen. Ja sillä aikaa meidän Pohjoismaiden pitäisi yhdessä koettaa saada aikaan joku turvallisuusjärjestelmä. Thalbitzer oli intressoitu Örnen, Kleenin, Petanderin suunnitelmasta.
Thalbitzer piti mahdollisena, että sodan jälkeen Ruotsilla voi olla suuri vaikutus ja siitä voi olla apua sekä Suomelle että Tanskalle.
Thalbitzer katsoi, että kansainväliset olot ei parane, ennen kuin ihmiset paranevat ja muuttuvat – saavat uuden katsantokannan ja ajattelutavan.
Thalbitzer sanoi, että Scavenius on isänmaallinen mies, tanskalainen. Hän on aina ollut Saksaan orientoitunut. Kuten myös Tanskan sosialidemokratit aivan Saksaa vastaan. Scavenius kannattaa edelleen läheistä yhteyttä Saksan kanssa. Liikemiespiireissä on myös osittain samanlaista mielipidettä. Mutta Tanskan1 kansan suuri enemmistö on Saksaa vastaan. Scavenius on nykyään kovin epäpopulääri. Lähellä Scaveniusta samalla linjalla on kulkulaitosministeri Larsen. Scavenius kuului ennen radikalipuolueeseen, mutta nyt hänellä ei ole mitään tukea sieltä päin. Thalbitzer pelkäsi kovasti tulevaa rauhaa. Wiha Saksaa vastaan on niin tavattoman suuri, että tulevasta rauhasta, jos Saksa häviää, kuten Thalbitzer näkyy luulevan, tulee vielä pahempi kuin·Versaillesin rauhasta. Ja silloin maailman tulevaisuus on toivoton.
Thalbitzer katsoi, että Ruotsille on tärkeä, että Pohjoismaat myös Suomi säilyttävät vapautensa.
1 Originaalin lapsus »Saksan» on tässä korjattu.
(17.09.1942)
16/9 ’42 suuret päivälliset tri Jürgensin luona. Alli, minä ja Annikki. Muut vieraat: Kirjailija Paludan, Landsdommer Boeg, Professori Chievitz, Doktor Fischer, Doktor Henriques, Burmaister & Wainin Direktör Houmceller, Professori von Klenau, Höjesteretssagförer Schiörring, Professori Schou, Professori von Mceller. Henkisesti huomattava ja edustava seura. Hauska ja miellyttävä ilta, mutta väsytti. Jürgensit asuivat vanhassa talossa (1700- luvulta), mutta sangen yksinkertaisesti, vaikka Jürgens laajan praktiikan yleislääkäri, ansaitsee paljon (sanoi Annikki). Päivällinen myös yksinkertainen. Juotiin enimmäkseen punaviiniä, joka oli hyvää. Puheita piti Jürgens, Landsdommer Boeg (erityisesti Suomelle) ja Professori Klenau. Sekä minä.
Tanskalaiset panevat merkityksen henkiselle puolelle. Asunto ja päivällistaso näkyy olevan alempi kuin Ruotsissa.
Päivällisen jälkeen keskustelin Houmrellerin, Paludanin ym kanssa. Houmreller kertoi vaarallisesta asemasta, joka syntyi, kun 250 tanskalaista vapaaehtoista tuotiin .Amager-saarelle, jossa Burmaister & Wainin liikkeet ovat. Tehtaan työläiset olivat kovin vihamielisiä vapaaehtoisia vastaan, syntyi joku riita ja vapaaehtoiset piirittivät bajonetit sojossa tehtaan, kunnes poliisi saapui ja asia selvitettiin.
Kysymykseeni vastasi Houmreller hänen oman personallisen mielipiteensä olevan, että Frikorps on tuotu Tanskaan provokatiotarkoituksessa, mutta terotti, että se on hänen personallinen mielipiteensä.
Paludan ym kyselivät Stalinista, mm mitä ajattelin Karlgrenin kirjasta? Vastasin että se sisältää paljon faktoja ja tietoa, mutta että se näyttää olevan yksipuolinen. Paludan sanoi saaneensa saman mielipiteen. Hän sanoi, että Stalin voi olla julma, verenhimoinen, häikäilemätön ym ym, mutta se ei ole kaikki, mitä hän on. Niin myös Hitlerin sanotaan olevan psykopaatti, mutta se ei ole kaikki, mitä hän on.
Houmreller tunsi Hackzellin ja Wreden ja lähetti terveisiä.
17.9.’42 olimme Allin kanssa teellä tohtori Lehmannin luona. Siellä myös tohtori Moltesen ja tohtori Lehmanin serkku rouvineen, ylilääkäri, joka oli Suomen talvisodassa tanskalaisen ambulanssin alajohtaja. Lehmann ilmoitti, että myös Scavenius oli luvannut tulla, mutta oli tullut estetyksi, koska viime yönä oli taas ollut kravalleja tanskalaisten vapaaehtoisten kanssa ja Scaveniuksella oli juuri kokous poliisin ja saksalaisien kanssa tämän asian selvittämiseksi.
Keskustelussa oli puhe myös Scaveniuksen ajatuksesta, että Saksa ja Venäjä tekisivät sopimuksen Suomen kustannuksella. (kts edellä 4/9 ’42) Sekä Moltesen että minä huomautimme tähän, että Suomella ei ole Venäjälle läheskään sitä merkitystä kuin Ukrainalla ym osilla Venäjää, jotka olisi Saksalle luovutettava. Minä lausuin myös olevan vaikea löytää sellaista linjaa, jolla Hitler ja Stalin voisi yhtyä. Moltesen lausui myös sen ajatuksen, että Stalin kukistuisi ja hänen tilalleen tulisi toinen. Minä vastasin, että Stalinin jälkeläisen on myös vaikea tehdä sellaisia alueiden luovutuksia ja sillä alkaa valtansa.
Filosofeerasimme myös pienten kansojen kohtalosta ja minä esitin ajatuksiani. Lausuin mm, että pienten kansojen kesken on päässyt vallalle defaitistinen ja fatalistinen mieliala, minkä Moltesen myönsi oikeaksi. Moltesen näytti myös olevan sitä mieltä, että puolustuksen laiminlyöminen Tanskassa on ollut erehdys. On luotettu till kulturförsvar, ja että ei kukaan voi hyökätä pienten ja rauhallisten valtioiden päälle. Jos olisi käytetty joitakin kymmeniä miljoonia vuodessa, olisi se tullut halvemmaksi. Nyt on jo saatu maksaa Saksalle 2 miljardia
Tohtori Lehman viittasi siihen, että Suomi kaiketi olisi voinut saada separaattirauhan USA:n välityksellä viime syksynä. Hän näkyi ajattelevan, että eikö Suomi voisi koettaa sitä saada vieläkin.
18.9.’42 Tohtori Lehmann luonani. Kertoi: Helsingistä tullut ulkoministeriöön sähke, jossa sanotaan, että enligt förljudande sosialidemokraattisen puolueen neuvostovaltuusto Tannerin puheenjohdolla pitänyt kokouksen ja katsonut, että Suomi ei jaksa enää käydä sotaa, vaan sen on tehtävä rauha.
Tämä on saatettu hallituksen tietoon.
Styhr oli tämän ilmoittanut (Scaveniuksen suostumuksella) Lehmannille. Scavenius luulee, että Tanner tai muut olisivat olleet keskustelussa Ruotsin1 sosialidemokraattien kanssa ja että tässä oli kaiketi Englanti takana. (Minä sanoin: Ehkä myös USA). Ehkä Englanti ja USA takaavat Suomelle itsenäisyyden. Scavenius oli huolissaa, miten Suomi selviää Saksan kanssa.
Tästä keskustelimme kauemman aikaa.
Kysyin Lehmannilta, mihin Tanskan kansa perustaa luulonsa, että Saksa häviää sodan?
Lehmann vastasi:
1) Saksassa kärsii jo siviiliväestö suurta puutetta. Sotilaat ei kärsi, koska niistä pidetään huolta. Mutta siviiliväestö ei kestä, vaan tulee romahdus.
2) Englanti ja USA ei anna perään. USA:ssa sotavarustukset tulevat korkeimmilleen vasta 1944. Kun Englanti ja USA tulevat valmiiksi, on suuri ylivoima länsivaltojen puolella. Ranska, Belgia, Hollanti, Tsekkia, Puola, Tanska, Norja odottavat hetkeä voidakseen nousta Saksaa vastaan. Venäjä hyökkää idästä. Silloin tulee niin hirmuinen hyökkäys Saksaa vastaan, että Saksa ei sitä kestä. Saksa ei voi pitää rintamaa pohjois Jäämerestä Pyreneille. Ylipäänsä Saksa on liian pieni sen nykyistä hirvittävän suurta yritystä varten. Over done. Länsivallat tulevat nähtävästi valtaamaan Tanskan. Suuri laivasto tulee Kattekattiin ja ilmalaivasto hyökkää saksalaisien lentokenttiä ym vastaan. Astuvat maihin Själlanissa ja Fyenissä.
1 Korjattu myöhemmin toisella kynällä. Alunperin: »Englannin»
Lehmann sanoi, että eräät korkeat saksalaiset upseerit Tanskassa ovat selvästi lausuneet, että Saksa menettää sodan. Se on jo sen menettänyt, kun sota on jatkunut kauan, sillä aika työskentelee Saksaa vastaan. Lehmann sanoi pitäneensä 2 kuukautta sitten esitelmän valtiopäivien utrikesutskottissa Suomen asemasta, ja selvittänyt, minkä tähden Suomi ei ole voinut menetellä toisin, kuin on tehnyt. Tanskassa on viime aikoina sympatia Suomea kohtaan kylmentynyt, sen tähden, että Suomi taistelee Saksan rinnalla. Syynä on osittain ollut myös se, että Suomen lähettiläs ei ole tehnyt mitään sympatian hankkimiseksi ja mielialan ylläpitämiseksi Suomen puolella. Lehmann kertoi, miten Belgian lähettiläs sodan alun aikana teki kovasti työtä ja sai mielialan pysymään korkealla Belgian hyväksi.
18.9.’42 Kierulf palasi Ruotsista. Kertoi: Tukholmassa oli eversti Steven1 lausunut olevansa sitä mieltä, että Saksa häviää sodan. (Tämä on merkillinen lausunto. Siis Suomessa on sotilaiden kesken tällainen mielipide vallalla. Se on nähtävästi aivan viime aikoina syntynyt). Steven oli myös sanonut, että hänen luullakseen länsivallat miehittävät Tanskan. Lentokoneilla se käy päinsä. (Tämä menee yhteen sen kanssa, mitä Lehmann juuri äsken sanoi. kts. edelle). Köpenhaminasta tulee keskuspaikka ja siellä pitäisi olla toisenlainen lähettiläs kuin Pajula.
Kierulf oli myös tavannut 2 saksalaista teollisuusmiestä, jotka olivat lausuneet aivan selvästi, että Saksa häviää sodan. Toinen oli Düsseldorffista ja oli kertonut, että se nyt on hirmuisesti hävitetty. Kurjuus on suuri. Olot ovat Saksassa huonot. Saksa ei kestä.
1 Suomen Tukholman sotilasasiamies
19.9.’42. Suuruksella Allin kanssa Renhte-Finkin luona. Paitsi meitä oli siellä lähetystöön kuuluvia.
Yleistä keskustelua. Renthe-Fink puhui kauniisti Suomesta. Erityisesti Allille, jonka vieressä istui. Toivotti pois lähtiessä Suomelle kaikkea hyvää ja että Suomi saa hyvän rauhan sodan jälkeen. Kun Alli mainitsi meidän menevän Tretow-Loofien luo, puhui Renthe-Fink Tretowista kauniita sanoja ja että Tretow-Loof on tehnyt paljon Suomen hyväksi.
19.9.’42 Tretow-Loofin luona päivällisillä. Siellä sotilaita: eversti Bisgaard, everstiluutnantti Norresö ym. tohtori Jurgens.
Hyvä päivällinen.
Sanoi että Tanskassa suurin osa kansasta toivoo, että Saksa häviää sodan ja luulee niin käyvän. Upseerikunnassa vanhimmat luulevat Saksan häviävän, mutta nuorimmat luulevat Saksan voittavan.
Eversti Bisgaard ja Tretow-Loof ja eräs everstiluutnantti Norresö olivat sitä mieltä, että Saksa voittaa sodan. Saksan sisäinen tila ja sisäinen rintama kestää. Elintarve tila ei ole huono.
Everstiluutnantti Norresön (aktiivipalveluksessa) kanssa pitkä poliittinen keskustelu. Hänen mielestään olisi varustuskilpailu saatava loppumaan ja rauha taatuksi. Jos sota päättyy kompromissiin, olisi se huonoin loppu, sillä pian taas olisi suursota edessä. Sentähden täytyy Saksan voittaa. Nykyisten aseiden aikaan Saksa voi vallita Euroopan. Tämä on ainoa mahdollisuus rauhan ylläpitämiseksi. Piti Saksan Führer -järjestelmää ainoana mahdollisena, koska demokratia oli tehnyt vararikon ja osottautunut mahdottomaksi.
Everstiluutnantti Norresö pelkäsi Venäjän vaaraa ja ymmärsi sen. Luuli että Stalinin aikomus on ollut saada Eurooppa bolsevisoiduksi. Hän olisi hyökännyt Saksan päälle, ellei Saksa olisi hyökännyt ensiksi. Venäjän varustukset ja armeijan uppmarsch Saksan rajalle ovat siitä todistus. Venäjä teki 1939 Saksan kanssa sopimuksen tietäessään, että syntyy sota Saksan ja länsivaltojen välille, ja että ne näännyttävät itsensä. Saksa taas teki sen välttääkseen 2 rintamaa.
Tretow-Loof lausui sen ajatuksen, että Saksa ei ole intressoitu Leningradin valloittamisesta myös sentähden, että Suomi pysyy rintamassa mukana. Myös olisi Saksalla 2 miljoonaa ihmistä elätettävänä, jos se ottaisi Leningradin. Everstiluutnantti Norresö katsoi, että Englanti olisi Ranskan sortumisen jälkeen tehnyt rauhan Saksan kanssa, ellei Churchill alahuoneen salaisessa istunnossa olisi ilmoittanut, että Stalin ja Venäjä tulevat mukaan sotaan Saksaa vastaan.
Puhuimme vielä Norresön kanssa Führer -järjestelmästä ja demokratiasta. Edelleen 4 Pohjoismaan liitosta, jota kannattivat erityisesti sotilasliittoakin. Jos olisi ollut yhteinen armeija, niin ei kukaan olisi uskaltanut hyökätä meidän päällemme.
21.9.’42 Tretow-Loof luonani. Puhuimme samaa kuin päivällisillä hänen luonansa. Hän ei luullut Englannin ja USA:n maihinnousun Tanskassa onnistuvan. Sodasta oli sitä mieltä, että joskin länsivalloilla tulee olemaan paljon sotamaterialia, ei se yksin auta, täytyy olla miehiä jotka osaavat niitä käyttää. Siinä suhteessa länsivallat ovat heikkoja.
23.9.’42 Suuruksella tohtori Moltesenin luona Allin ja Annikin kanssa. Hyvä ruoka ja hauska olla. Lehdissä tänään uutinen, että Venäjä vaatinut USA:ta katkaisemaan diplomaattiset suhteet Suomen kanssa. Kysyin mitä Tanskassa siitä ajatellaan? Moltesen vastasi, että se tuskin tekee suurempaa vaikutusta Tanskassa, koska katsotaan, ettei se vaikuta käytännöllisesti juuri mitään. Vaikka Suomen liitto Saksan kanssa on ikävä Tanskalle, koska tanskalaiset katsovat Saksan vihollisekseen, niin Tanskassa ollaan sitä mieltä, että Suomi ei ole voinut menetellä toisin kuin on tehnyt. Kysyin, pelätäänkö Suomen ystävien piirissä, että Suomen käy huonosti tässä sodassa?
Moltesen vastasi, että Tanskassa kyllä ollaan sitä mieltä, että Saksa häviää sodan, koska aikaa myöten Saksa ei voi kestää niin kauan kuin USA ja Englanti. Saksa ei voi organisoida Eurooppaa, josta se paljon puhuu ja Neuordnung ei onnistu, koska Euroopassa on paljon kansoja, jotka ovat vihamielisiä Saksalle. Mutta Tanskassa toivotaan, että USA ja Englanti eivät kuitenkaan hylkää Suomea, vaan pitävät huolta Suomesta. Mutta Moltesen lisäsi, että suurvallat ovat niin itsekkäitä, että rauhanneuvotteluissa ne voivat menetellä miten tahansa (ja siis jättää Suomen oman onnensa nojaan).
Moltesen tuntuu olevan skeptillinen, tokko tulevaisuudessa kansainväliset olot paranevat, sillä ihmiset ovat pahoja ja itsekkäitä. Joukkoina ihmiset muuttuvat kiihkeiksi ja tekevät mitä tahansa. Hän katsoi, että on kuitenkin menty eteenpäin. Siihen minä sanoin, että kyllä sisäisissä asioissa, mutta ei kansainvälisissä oloissa. Moltesen viittasi Kansainliiton epäonnistumiseen. Kahtena ensi vuonna hän sanoi toivoneensa Kansainliitosta tulosta, mutta sen jälkeen rupesi epäilemään. Aseistariisumista ei hyväksynyt, ihmisten ollessa sellaisia kuin ne ovat.
Ihmiset ovat huonoja ja itsekkäitä. Se esiintyy esimerkiksi taloudellisella alalla. Ihmisien pitäisi parantua, jotta saataisiin paremmat olot maailmaan.
Spenglerin Untergang:1 Moltesen sanoi, että se sisältää paljon oikeata. Oli hyvin hauska käynti Moltesenin luona.
Keskustelun aikana minä lausuin, että Tanskan nykyinen asema on esimerkki siitä, millaiseksi pienten maiden asema suurjärjestelmässä muodostuu. Moltesen sanoi, että tanskalaisien sielulliset kärsimykset ovat suuret. Joskin aineellisessa suhteessa elävät jotenkin hyvin.
1 Oswald Spengler: »Der Untergang des Abendlands»
23.9.’42 Päivälliset Overretssagförer Larsenin luona. Paitsi Alli ja Annikki läsnä: Höjesteretssagförer Steglich-Petersen, Professori Sinballe ja pankinjohtaja Andersen (Privatbank).
Päivällisen jälkeen pitkä keskustelu meidän herrojen kesken. Kaikki olivat sitä mieltä, että Saksa ei kestä. Saksalaiset ovat kärsineet suurtappioita. Englannin ja USA:n armeijat ovat koskemattomia. Saksa ei voi ajanpitkään kestää. Saksa ei voi myös järjestää Euroopan oloja niin, kuin sen tarkoitus on. Siinä on liian paljon vaikeuksia.
24.9.’42 Suuruksella Burmeister & Wainin johtajan Hourncellerin luona. Läsnä: Gustav Hartz, Direktör i lndustrieraadet. Hans L. Larsen, Fabrikant i Jemstoberiet. Redaktör Axel Dreyer, Handelsexpert. Per Kamprnann, Direktör, ingeniör, Ordförande i Burrneister & Wain.
Olivat tavanneet usein saksalaisia liikemiehiä. Kaikki herrat olivat sitä mieltä, että Saksa häviää sodan. Saksalaiset ovat väsyneitä. Tosin ei kansan tarvitse kärsiä nälkää, mutta kaikki sivilielämä Saksassa on lopussa. Kansa ei kestä. Kun sotamiehet käyvät kotona lomalla ja näkevät, miten kotona eletään, niin se vaikuttaa sotilaisiin. Sisäinen rintama tulee sortumaan. Saksalaisien tappiot ovat suuret. USA:n tuotanto on hirmuinen ja se rupeaa pian vaikuttamaan. Eivät näkyneet luulevan, että Saksassa, vaikka Saksa häviäisi, tulisi kommunismi tai muu sekasorto, koska armeija ottaisi vallan ja pitäisi järjestyksen.
Eräs teollisuusmies lausui sen ajatuksen, että Saksa kaiketi »myy Suomen» venäläisille saadakseen sopimuksen aikaan. Minä vastasin, että sitä em.me pelkää. Perustelin sitä.
Eräs läsnäolevista oli 2 kuukautta sitten ollut Budapestissa ja ollut Unkarin ulkoministerin apulaisen seurassa, joka oli sanonut olevansa vakuutettu siitä, että Saksa ei voita sotaa. Tämä sama teollisuusmies oli käynyt Balkanilla ja kertoi, että siellä on kauheat olot. Sieltä Saksa ei saa mitään. Siellä ei voida tehdä työtä, sillä sissit ampuvat heti, jos menee kaupungista pois.
Saksa ei voi organisoida Europpaa kuten ajattelee. Puuttuu työvoimia ja kansat ovat Saksaa vastaan. Okkuperatut kansat ei alistu Saksan komentoon. Bombarderaukset ovat kovasti vaikuttaneet Saksassa. Hävittäneet teollisuuslaitoksia, vaikeuttaneet monella tavalla tuotantoa.
Englannin radiossa viime lauvantaina sanottiin, että Suomen lähettiläs Washingtonissa on käynyt ulkoministeriössä ja pyytänyt USA:n hallitusta välittämään rauhan Suomen ja Neuvostoliiton välille.
Tanskassa on myötätunto Suomea kohtaa suuri. Mutta toivovat, että Suomi voisi tehdä rauhan ja päästä eroon sodasta. Kaikki herrat olivat hyvin Pohjoismaiden yhteistyön kannattajia.
24.9.’42 Tohtori Lehrnann luonani. Kertoi:
Scavenius oli sanonut hänelle, että Suomi tekee rauhan Venäjän kanssa pian. Renthe-Fink oli sanonut tämän eilen Scaveniukselle. Hän oli lisännyt, että tämä on Saksalle suuri prestigen tappio, mutta sotilaallisesti se ei merkitse paljon. Scavenius oli lisännyt, että Suomi saa edulliset ehdot.
Scavenius oli kysynyt, mitä minä asiasta ajattelin?
Minä: En tiedä asiasta, kun siitä ei ollut puhe ennen lähtöäni Helsingistä. Tässä tulee kysymykseen suhteemme Saksaan. Lähtisivätkö saksalaiset pois Suomesta? Miten elintarveasiamme järjestyisi, koska seuraus voisi olla, että kaikki tiet sulkeutuisi. Miten armeija suhtautuu asiaan (se riippuu paljon Mannerheimista). Emme luota Venäjään. Voisimme jäädä Venäjän käsiin. Miten USA ja Englanti meitä auttaisivat?
Scavenius oli sanonut Renthe-Finkin itse olevan sitä mieltä, että Saksa ei voita sotaa. Mutta Saksassa uskotaan voittoon.
Wilhelmstrassella pidetään minua vahvana miehenä ja viisaana miehenä.
Saksassa, myös Berlinissä, on jo ollut levottomuuksia. Berlinissä kerrottiin ammutun väkijoukkoja. Berlinissä joka päivä tulipaloja. Sytytettyjä. Pyromania.
Scavenius oli lausunut mm ajatuksen, että kaiketi Englanti ja USA kuitenkin suostuvat keskustelemaan Hitlerin kassa, jos vaihtoehtona ainoastaan on, että sota tulee jatkumaan yhä kovempana.
Englannin radiossa on viime aikoina ollut kovin optimistinen sävy. Renthe-Fink oli kertonut Scaveniukselle minun olleen hänen luonansa suuruksella, ja että minä olin ollut hyvin varovainen puheissani. Hän oli sanonut saaneensa sen käsityksen, että minä en luota Saksan voittoon.
25.9.’42 päivälliset Kierulfilla. Läsnä: Forpagter Bech, Chefsredaktör Lund (Berlingske Tidende), Ingeniör Thomsen, Generalkonsul Blom, Nationalbankin Clearingosaston johtaja Rim. Rouvineen.
Bech piti kauniin puheen. Thomsen puhui myös. Minä vastasin. (Bech lähetti terveisiä Cajanderille, Gartzille ja Mattssonille.) Puhuimme Bechin kanssa maanviljelyksestä. Saavat Tanskassa hirmuisia satoja.
Insinööri Thomsenin kanssa puhuimme politiikkaa. Hän otti puheen Suomen ja Venäjän rauhanhuhuista. Sanoin etten tietä nyt muuta, kuin mitä oli ollut lehdissä. Hän oli myös vakuutettu siitä, että Saksa häviää sodan. Saksa on ryhtynyt liian suureen yritykseen. Se menee yli Saksan voimien. Niiden voimat ovat jo heikentyneet. Sota menee jo saksalaisille huonosti. Thornsen sanoi saksalaisien kanssa keskustellessaan saaneensa sen vaikutuksen, että saksalaiset itse ovat sitä mieltä, että häviävät sodan. USA:n tuotanto nousee ensi vuonna hirmuisesti. Saksa ei voi kestää ajanmittaan. Saksassa on koko siviilielämä lopussa. Saksan menestykset ovat vähentyneet ja nyt miltei loppuneet. Saksa näkyy jo nyt olevan heikontunut. Sen tappiot ovat hyvin suuret. Kaupunkien pommitamiset vaikuttavat kovasti ja estää ja häiritsee myös sotateollisuuden tuotantoa. Luuli myös, että länsivallat voivat tehdä invasion sitten, kun saavat ylivallan ilmassa. Laivojen tuotanto kuulu jo vastaavan upotuksia.
Reflektio: Kaikki suurvallat tahtovat esiintyä jonkun idealin ajajina ja puolustajina. »Saksan kansan onnellisuus». Euroopan uusi järjestys, joka takaa kaikille kansoille onnen ja hyvän elämän yms. on se päämäärä, jota kansallis-sosialistisen Saksan johtomiehet esittävät – toitottavat. Bolsevikit myös sanovat pyrkivänsä Wenäjän kansan ja myös kaikkien muiden kansojen onnelistuttamiseen ja onneen. Kukaan ei tahdo tunnustaa käyvänsä sotaa vain seikkailuhalusta – vallan tavoittelusta – kunnianhimosta. Ei siis niin kuin esimerkiksi Spengler sanoo.
25.9.’42 lehdissä tietoja, että Suomen hallitus on dementoinut Washingtonista tulleet huhut, että Suomi pyrkisi separaattirauhaan Neuvostoliiton kanssa.
26.9.’42 Rangell eilen eduskunnassa sanonut, että separaattirauha on vieras Suomen hallituksen todelliselle kannalle. Suomen ulkopolitiikka on sama kuin se on ollut aikaimmin tämän sodan aikana.
26.9.’42. Kuninkaan syntymäpäivä. Kansaa paljon liikkeellä, kaikilla merkit, paljon lippuja ym. Lehmann sanoi, se on mielenosoitus saksalaisia vastaan.
26.9.Thalbitzerin luona.
Thalbitzer: Oli edelleen sitä mieltä, että Saksa häviää sodan koska ylivoima on länsivaltojen puolella. Epäili edelleen, tahtovatko Englanti ja USA oikein auttaa Venäjää. Heidän vihollisensa N:o 1 on kaiketi Saksa, mutta vihollinen N:o 2 on Venäjä ja vihollinen N:o 3 Jaappani. Ajatteli mahdolliseksi, että lopputilityksessä Englanti ja USA tulevat estämään Venäjän liiallisen leviämisen ja ehkä pitämään Suomenkin puolta Venäjää vastaan. Thalbitzer ymmärsi, miten vaikea meidän on päästä erilleen sodasta niin kauan, kun Saksa on pystyssä ja taistelee. 1813 Tanskan kuningas kutsui kokoon neuvottelukunnan lausumaan mielensä siitä, oliko Tanskan mahdollista erota Ranskan liitosta, mutta neuvottelukunta tuli siihen päätökseen, että se ei ollut mahdollista.
Saksassa kuuluvat olot olevan sangen vaikeat.
Ruotsissa luullaan, että sota loppuu tänä vuonna 1942 Saksan häviöön. Thalbitzer piti mahdollisena, että Saksa kuitenkin kestää vielä vuosia. Thalbitzer huomautti, että länsivalloilla, Englannilla ja USAlla on armeijansa jotenkin käyttämättöminä, mutta Saksa on kovasti saanut kuluttaa voimiansa.
26.9.’42 Tohtori Lehmann luonani:
1. Renthe-Fink tulee pian eroamaan. Berlinissä ollaan häneen tyytymättömiä, koska hän ei muka ole saanut riittävästi aikaan täällä Tanskassa.
2. Renthe-Fink oli kääntynyt Tanskan hallituksen puoleen ja vaatinut, että Frikorps Danmark saisi poliisin oikeudet ja sen upseerit tulisivat poliisiupseereiksi. Hänelle oli vastattu että 72 % frikorpsista on rangaistuja. Sen jälkeen oli vaatimuksista luovuttu.
3. Berlinissä oli väärinkäsitetty Procopen lausunto Washingtonissa ja siitä ilmoitettu mm Renhte-Finkille (separaattirauha Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille). Se oli siis väärinkäsitys. Mutta Scavenius oli sanonut, että USA tahtoo Suomen parasta, ja tahtoo sitä edistää.
4. Lehmann oli eilen ollut professori Sindballen luona päivällisillä. Sindballe oli kertonut tavanneensa äsken erään ylemmän saksalaisen upseerin, joka oli ollut hyvin pessimistinen: »Deutschland ist verloren». Pian sotaväessä pääsee vallalle se käsitys, että se ei voi jatkaa enää sotaa. Sitten ottaa armeija vallan. München on kovasti pommitettu, 30000 henkeä on ilman asuntoa. Angleterrin johtokunta ei laske, että enää ensi kesänä Saksan pääesikunta on hotellissa. Lehmann sanoi kuitenkin kuulleensa, että viime aikoina saksalaiset olisivat olleet optimisteja voiton saamiseen nähden.
5. Lehmann kertoi, että Tanskassa on nyt yleinen mielipide Pohjoismaiden puolustusliiton kannalla. Se tulee olemaan pääkysymys Tanskan1 politikassa, kun taas päästään vapauteen. Kysyi minun mielipidettäni. Minä vastasin, että periaatteessa olen sen puolella, mutta kysyn itseltäni, onko se riittävän vahva vastaamaan tarkoitustaan. Täytyisi olla lisätuki jonkun vahvemman puolelta. Kleen esitti hyvin optimistisen käsityksen. Miten sen asian laita on? Lehmann kertoi Ruotsin kruununprinssin hänelle sanoneen, että puolustusliitto voidaan kyllä tehdä, mutta hän ei voisi vakuuttaa kestääkö se koetuksissa. Konstellatiot ovat niin erilaisia. Nyt täytyisi Tanskan taistella Saksan rinnalla Venäjää vastaan Suomen puolesta, ja Norjan puolesta Saksaa vastaan.
1 Originaalin lapsus »Saksan» tässä korjattu
6. Lehmann kysyi, minkä käsityksen olen saanut Tanskan oloista ja tapaamieni henkilöiden lausunnoista? Eikö se ole, että Tanskassa ollaan desorienterattuja? Vastasin että Tanskan asema on nyt jotenkin yksinkertainen. 9/4 40 se ei voinut menetellä muulla tavalla kuin teki. Sillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Nyt se ei voi tehdä muuta kuin wait and see. Odottaa sodan kulkua ja sodan loppua. Tanska voi silloin saada yhtä hyvän aseman, kuin muut pienet maat.
Lehmann kertoi, että Christmas Möller sanoi, että hän olisi tahtonut, että huhtikuussa 1940 50000 miestä olisi kaatunut. Silloin olisi Tanskan kansa voinut pitää päänsä pystyssä. Suomen kansa on taistellut ja saavuttanut koko maailmassa aseman ja pelastanut kunniansa. Mutta Tanskan kansa on menettänyt kunniansa.
Scavenius on sitä mieltä, että sodan jälkeen Tanskan on kokonaan aseistariisuttava. Ei jättää yhtään sotamiestä. Sotalaitos on Tanskan vaara Muut, sosialistitkin, ovat sitä mieltä, että päin vastoin on kovasti varustettava.
Sosialidemokraattien puolustusystävällisyys ja puolustusliiton kannattaminen johtuu nazivihasta.
Scavenius piti Örnen ym tuumaa pohjoismaisesta liittovaltiosta hulluutena.
Lehmann sanoi Tanskassa oltavan huolestuneita tulevaisuudesta. Jos kuningas kuolisi, niin kysymys on sallisiko saksalaiset kruununprinssin tulla kuninkaaksi. Sillä kruununprinssi on hyvin englantilaismielinen ja hänen rouvansa äiti oli englantilainen. Saksalaiset ehkä asettaisivat Gauleiterin Tanskaan.
Minä huomautin siihen, että nykyisen järjestelmän aikana ja kautta Saksa saa täältä parhaiten tavaroita. Muuttamalla tätä järjestystä Saksa tekisi itselleen vaikeuksia.
Politiken 27.9.’42.
Ribbentropin budskab 3-sopimuksen 2-vuotispäivänä.
Siinä Ribbentrop puhuu om en omfattende retfaerdig Ny ordning av Verden.
3-sopimuksen vihamiehet ud fra deres Egoisme o. Haveryge naeglede vore sunde, opadstraebende Nationer deres naturlige Ret, Retten til Livsrum1 o. Andel i denne Verdens Goder. — vore Nationers Ret til at leve. — I Bevidsheden om deres retfaerdiga Sag. — . Viholliset ei enää koskaan saa vise sig i deres Livsom raader. — Opraettelsen af en raefaerdig Nyordning.
(Tähän sopimukseen kuuluu Saksa, Italia, Jaappani, Unkari, Rumania, Slovakia, Kroatia.)
(Reflektio. Aina täytyy koettaa perustella moraalin ja oikeuden mukaisuuden syillä – vaatimuksilla.)
1 Marginaalissa tällä kohtaa JKP:n kommentti: »Muiden kansojen kustannuksella!»
28.9.’42. Thalbitzerin luona.
Kysyin mitä hän ajattelee Ribbentropin eilisestä puheesta (tänään lehdissä). Thalbitzer ei ollut sitä tarkasti lukenut.
Katsoi että se oli suureksi osaksi bluffia. Saksa ei voi valloitetulta alueelta saada niitä tuloksia tuotteissa, kuin Ribbentrop sanoi. Tanskasta ei saada läheskään niin paljon kuin normaalisina vuosina. Ja Tanskassa tilanne on gunstig.
Katselimme tilastosta. Wiljanviljelys tosin on jotenkin yhtä suuri kuin normaalivuosina (1935). Mutta Husdyrproduktion on ainoastaan puolet 52 %. Teollisuus indeksi tosin 93 %, mutta hinnat ovat kaksinkertaiset. Sotateollisuus menee, mutta ei muu teollisuus. Tanskassa olisi suuri työttömyys, mutta Saksassa on paljon Tanskalaisia työmiehiä, Thalbitzer luuli noin 50000. Warastot tyhjät, eikä ole raaka-aineiden puutteessakaan voitu suorittaa kaikkia korjauksia.
Thalbitzer oli edelleen vakuutettu siitä, että Saksa tulee ajan pitkään häviämään sodan. Mm on Saksan rautatiet ym kulkulaitokset aivan huonossa tilassa. (Eräs Thalbitzerin ystävä matkusti Berliinistä Salzburgiin, kesti 3 vuorokautta.) Länsivallat muodostavat toisen rintaman, ellei Euroopassa niin Afrikassa. Englanti ja USA kannattavat pohjoismaista yhteistoimintaa. Jos länsivallat voittaa, niin sodan jälkeen se voidaan toteuttaa. Jos Saksa voittaa, niin se ei sallisi Pohjoismaiden liittoa.
Kuninkaan syntymäpäivänä 26/9 42 Tanskan kansa osotti ylitsevuotavaa innostusta. Erikoista. Sen takana oli mielenosoitus saksalaisia vastaan.
28.9.’42 päivällisillä Direktor Tobiesenilla -laivanvarustaja. 2 pankin johtajaa (Nielsen ja toinen Landsmandsbankista), baron Lerche, Politikenin päätoimittaja Hasager, Ernst Krogius, pianisti Demant (latvialainen.)
Puhelin pankinjohtajien ja päätoimittaja Hasagerin kanssa politiikkaa. Kaikki – paitsi Tobiesen, joka on hyvin saksalaismielinen – olivat sitä mieltä, että Saksa häviää sodan. Länsivallat ryhtyvät joko invasioon tai muulla tavalla muodostavat toisen rintaman. Se käy päinsä sitten kun ovat saavuttaneet ilmaherruuden. USA:n ja Englannin armeijat ovat koskemattomia, ja ne ovat muutenkin sotilaallisesti vahvistuneet.
Saksalla suuria vaikeuksia myös tuotantoon nähden sekä suuria tappioita idässä. Heikentynyt. Nyt on kova talvi edessä. Saksa ei voi järjestää tuotantoa effektivisesti valtaamilla alueilla, se ottaisi monta vuotta.
29.9.’42 Tohtori Lehmann luonani:
Scavenius pitää Ribbentropin eilistä puhetta hyvänä, vaikka propagandan vuoksi liioiteltua.
Scavenius luulee edelleen Saksan voittavan, mutta on tässä ajatuksessaan Tanskassa jotenkin yksin, sillä koko muu kansa luulee Saksan häviävän. Scaveniuksella on Englannista huono käsitys, hän luulee Englannin imperiumin häviävän, ellei nyt niin 20 vuoden perästä.
Lehmann sanoi kuulleensa, että Italiassa on kansan mieliala huono. Sotaa vastaan. Mussolini (ja Ciano) ovat hyvin epäpopulärejä.
Scavenius luulee, että Saksa ottaa Stalingradin, ja että se on tärkeä asia, sillä heikentää suuresti Venäjän voimia.
Scavenius luulee myös, että Saksa voi organisoida tuotannon valloittamillaan alueilla ja saada sieltä riittävästi tuotteita.
(30.9.’42)
29.9.’42 lensimme Köpenhaminasta Malmöön. Sieltä yöjunalla Tukholmaan.
Köpenhaminassa ja Tanskassa yleensä oltiin minua kohtaan kovin ystävällisiä, samoin Allia kohtaan. Angleterressä johtaja antoi 2 suurta hyvää huonetta kovin halvalla hinnalla ja oli muuten kovin kohtelias. Minä näyn olevan Tanskassa hyvin populäri ja tunnettu.
30.9.’42 Tukholmaan. Samana päivänä Wasastjerna oli luonani Grand Hotellissa. Hän näytti ensiksi USA:n lähettilään Helsingissä 25/9 42 tekemän demarchen ulkoministeriössä, joka koski Suomen ja USA:n suhteita.
Wasastjerna kertoi viimeisien sotatapauksien vaikuttaneen Ruotsissa siten, että ne, jotka olivat uskoneet Saksan häviöön, olivat tulleet uskossaan lujemmiksi, ja ne jotka olivat uskoneet Saksan voittavan sodan, ovat alkaneet epäillä Saksan voittoa.
Miltei koko Ruotsin kansa vihaa Saksaa. Sen johdosta mieliala Suomea kohtaan on kovasti alentunut ja kylmennyt, koska Suomi on Saksan liittolainen. Suomen hallitus on äsken pyytänyt Ruotsilta 87 miljoonan lainaa, mutta Ruotsin hallitus asettui hyvin kylmälle kannalle.
Wasastjernan mielestä Suomi nyt ei voi päästä eroon sodasta, niin hyvä kuin se olisikin.
Englannissa vihataan Wittingiä, jota pidetään syypäänä siihen, että Suomi on niin kovasti sotkeentunut saksaan. Niin oli Ruotsin lähettiläs Prytz kertonut.
Minä esitin ajatuksen, tulisiko Ruotsi meitä sodan lopussa lujasti auttamaan rohkaisemalla aseellista väliintuloa, jos Venäjä kohtelee meitä pahasti. Wasastjerna vastasi, että Ruotsi voi auttaa, jos ei pelkää Saksaa.
Olimme yhtä mieltä siitä, että Saksan asema on nyt huonompi kuin vuosi sitten.
1.10.’42 Suuruksella Roothin kanssa Oopperakellarissa.
Rooth kertoi kysymysteni johdosta: Myönnettävä että Ruotsissa mieliala Suomea kohtaan on svalnat. Suomen sota Saksan rinnalla tosin ymmärretään, mutta ei olla selvillä Suomen tarkoituksista ja päämääristä. Erityisesti Itä-Karjalan asiaa ei ymmärretä. Ruotsalaisien mielestä Suomen olisi pitänyt heti proklameerata, että sen päämäärä on entiset rajat ja turvallisuus tulevaisuutta varten. Joukot olisivat strategisista syistä edenneet jonkun verran yli rajan, se olisi ymmärretty. Myös ovat viime kauppaneuvottelut vaikuttaneet huonosti Ruotsin hallitukseen ja muihin, jotka olivat sen kanssa tekemisissä. Ensin Suomi pyysi 2–5 miljoonaa kruunun luottoa. Se myönnettiin. Sitten 35 miljoonaa. Sekin myönnettiin. Mutta sitten Suomi vaati 70 miljoonaa. Tätä ei Ruotsissa ymmärretty.
Ruotsissa toivotaan, että Suomi jollain tavalla pääsisi irti sodasta, mutta myönnetään, että se on vaikeata Saksan vuoksi. Erityisesti elintarvekysymyksen vuoksi. Sotatarve asiaa ei luullut niin tärkeäksi, koska Venäjä tuskin lähiaikoina alkaisi ahdistaa Suomea.
Rooht oli edelleen vakuutettu, että Saksa häviää lopulta sodalla. Sitten keskustelimme siitä, mitä voisi tehdä Ruotsissa, jotta mieliala Ruotsissa Suomea kohtaan ei huononisi
Roothin mielestä Mannerheim, Tanner ja myös Ryti ovat liian kiivaasti puhuneet tämän sodan aikana. Tanner on polttanut sillat takanaan. Roothin mielestä Tannerin ei olisi pitänyt mennä hallitukseen, jotta hän olisi tulevaisuudessa käyttämätön mies. Nyt hän on käytetty.
2.10.’42 Marcus Wallenberg juniorin luona puhumassa. Pitkä keskustelu: Wallenberg kertoi:
1. Yleinen sota-asema. Saksa ei ole saavuttanut päämääräänsä. Rintama pitkä. Talvi edessä. Saksalla suuret vaikeudet; kuletus ym Wenäjän armeijaa ei ole lyöty. Saksan sisäinen rintama: Olot vaikeat. Epäiltävä, tokko kestää. Transporttiolot raskaat. Ruotsalaiset jotka käyneet Saksassa kertoneet, että on vaikea saada ruokaa hyvässäkään ravintolassa.
USA:n laivatuotanto 1943 on 22 miljoonaa tonnia. Sitten kun saavuttavat ilmaherruuden ja laivasto vahvistunut och ubåtfaran avlägsnat, niin alkaa offensivi, kaiketi Afrikassa. Ottavat Pohjois-Afrikan ja sieltä Italiaan ym. Leningradin valloitusyritys jää tänä vuonna. Wallenberg epäili, tokko Hitlerillä ollut vakava aikomus ottaa Leningrad, koska sen kautta voi pitää suomalaiset mukana sodassa (kuten viime talvena).
Wenäjä on säilyttänyt armeijansa, Timoshenkon onnistunut vetää ne pois saksalaisten pihdeistä.
Jaappani ollut hiljaa. USA sai voiton Midwayssa, Salomon saarilla menestystä, lyönyt Jaappanin takaisin.
Saksaan nähden asema on bekymrad. Mutta tänä vuonna ei debark, mutta 1943. Saksan sortuminen voi mennä hyvin nopeastL.
2. Suomen asema.
Ruotsissa ollaan hyvin huolestuneita. a) Elintarveasema. b) Poliittinen asema. Miten Suomi pääsee irti? Mutta ymmärretään, että jo elintarpeiden vuoksi Suomi ei voi nyt erota sodasta ja Saksasta, ei ennenkuin Saksa on alkanut hävitä, mutta silloin voi olla myöhäistä, sillä Saksan sortuminen voi mennä nopeasti.
Suomen hallituksen dementia Procopen lausuntojen johdosta olisi pitänyt olla tekemättä. Se on vahingoittanut Suomen asemaa. Sain sen käsityksen, että Wallenberg oli tämän kuullut englantilaisilta ja amerikkalaisilta. Wälien rikkominen USA:n kanssa olisi kaikin mokomin vältettävä. Se olisi vaarallinen Suomelle.
Ymmärretään että Suomen asema on hirmuisen vaikea. Jos Ruotsi voi pysyä ulkopuolella sotaa, voi se loppuselvittelyissä auttaa Suomea. Mutta folkstämnig pitää silloin olla hyvä.
3. Suomen ja Ruotsin välit. Ovat huonontuneet. »Huonot». Syyt: a) Että Suomi on sodassa Saksan rinnalla. b) Suomen asioita ei ole hoidettu med smidighet. Ei pitäisi esiintyä pockande. Suomessa on piirejä, jotka katsovat, että Ruotsin velvollisuus on auttaa Suomea. Asetetaan vaatimuksia. Ruotsissa tunnetaan Suomen finanssi- ja taloudellinen asema. Olisi esiinnyttävä avomielisesti. Nyt on »nootilla» tahdottu 87 miljoonaa kruunua.
»Nu har ni kört ut Westman.»
E:xporttiteollisuus on Suomea kohtaan hyvin avulias, ottanut vastaan skattkammarvexlar, mutta nyt kuullut, että eivät enää niin halukkaita.
Kysyin, mitä olisi tehtävä?
Wallenberg: Neuvotteluissa olisi alettava osottaa toista menettelyä.
Itä-Karjalan asiaa ei ymmärretä. Jaakkola!!
Wallenberg piti mahdollisena, että Saksa voi jättää Suomen. Vastasin että sitä en luule, jos Saksan sana painaa. Mutta eri asia on, jos Saksa sortuu niin, että sen sana ei paina. Silloin Suomi voi joutua vaikeaan asemaan.
2.10.’42 suuruksella Handelsbankissa. Ensin puhuin kahden kesken Stenin kanssa.
Sten sanoi, että mieliala Suomea kohtaan ei hänen nähdäkseen ole huonontunut ainakaan niissä piireissä, joiden kanssa hän oli kosketuksissa. Ei ollut kuullut mitään siitä, että kauppaneuvotteluissa olisi ollut misstämning. Kreditit: Luuli että exportörit katselevat niitä taloudelliselta kannalta, miten kukin voi antaa krediittiä. Ruotsin waltion asia olisi siinä tulla väliin ja ottaa riskit.
Suomen asema: Kaikki toivovat, että Suomi saisi rauhan, mutta ymmärretään, että Suomella ei nyt ole siihen mahdollisuutta. Elintarveasia. Stenin mielestä Ruotsin pitäisi antaa luja kannatus Suomelle loppuselvityksessä tai jos Suomi aikaisemmin pääsee irti.
Pöydässä: Sten, Handelsbankin hallituksen puheenjohtaja, Hernod, Wåhlin, Browaldh, Brunkman.
Suomen ja Ruotsin suhteista kaikki olivat samaa mieltä kuin Sten. Että Suomi on Saksan rinnalla, se ymmärretään.
Hernod: Krediittiasia: Liikkeet arvostelee taloudelliselta-affåäri-kannalta ja miten paljon voi antaa luottoa.
Hernod: Itä-Karjalan asiaa ei ymmärretä.
Sten sanoi suuruksen jälkeen, että viime aikoina ovat saksalaiset, jotka ovat käyneet Ruotsissa, olleet down, enemmän kuin ennen.
2.10.’42 Päivälliset Lagercrantzilla – paitsi Alli ja minä – riksantikvarien Curman rouvineen. Pitkä poliittinen keskustelu.
Lagercrantz ja Curman ovat vakuutettuja, että Saksa häviää sodan. Suomen pitäisi päästä eroon sodasta. Lagercranz laski, että Ruotsi voisi kaiketi auttaa Suomea elintarpeilla, koska esimerkiksi viljan ylijäämä tulee olemaan noin 150000 tonnia. USA:n ja Englannin pitäisi antaa Suomelle takuu itsenäisyydestä ja sen ne tekisivät. Mutta ehto tietysti, että saksalaiset pois Suomesta. Tähän minä sanoin, että on mahdollista, että saksalaiset ei mene hyvällä ja siten syntyisi paljon komplikatioita. Myönsi että Suomen asema on hyvin vaikea. Itä-Karjalan asia ja Mannerheimin päiväkäsky siitä yms ovat paljon vahingoittaneet Suomen asiaa.
Poistullessamme Curmanin kanssa sanoi Curman mm, että Ruotsi auttaa Suomea, jos Suomi ei ole Saksan liittolainen. Kansan psykologia Ruotsissa on sellainen, että jos Suomi on loppuun asti Saksan liittolainen, niin kansan mielipidettä ei saa siihen, että Suomea voitaisiin auttaa.
Minä: Täällä pitäisi ymmärtää, että Suomi ei ole voinut tehdä muuta, kuin mennä sotaan Saksan rinnalle saadakseen Moskovan rauhan korjatuksi Ruotsin apu tulisi kysymykseen silloin, kun Suomi on Saksasta erossa. Ruotsin intressi on tukea Suomea siitä huolimatta, miten kauan Suomi on ollut sodassa Saksan rinnalla. Tähän Curman sanoi, että asia voi olla niin, mutta Ruotsin kansan mieliala on niin Saksaa vastaan, että sille ei voi mitään. Norjan asia on vaikuttanut kansan mielipiteeseen ja siten myös Suomen asiaan Ruotsissa.
Lagercrantz ja Curman sanoivat, että mieliala Suomea kohtaan on huonontunut siitä, mitä se oli 1939–40. Varsinkin sosialidemokraattien keskuudessa. On sellaisia, jotka katsovat että Saksa on pahempi kuin Venäjä (Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning). Ja on sellaisia, jotka katsovat, että Saksa ja Venäjä ovat samanlaisia gangstereja.
Curman sanoi, että kun Hitler alkoi hyökkäyksen Venäjää vastaan, sanoivat monet Ruotsissa: »Se on Hitlerin loppu.» Katsottiin että Hitler ei selviä siitä yrityksestä.
Curman: Pohjoismainen yhteistoiminta. Miten voidaan yhdistää Norja, Tanska ja Suomi? Norjalaiset ovat Suomelle vihamielisiä. Katsovat että heidän on turvattava Englantiin.
Huomautin Edenin äskeisestä puheesta, että pienten valtioiden on yhdyttävä.
Reflektio: 1. Ruotsissa sympatia ja intressi yhä enemmän alkaa kohdistua Norjaan ja Tanskaan, Wanha Skandinavia. Mieli Suomea kohtaan kylmenee. Waara että Suomi jää syrjään.
2. Ruotsin apu voi olla meille tulevaisuudessa joissakin käänteissä tärkeä. Sentähden:
Mielialaa ja sympatioja olisi vahvistettava Ruotsissa.
a) Kieliriita Suomessa selvitettävä. Yliopistoasia. Raatajan komitea. Ruotsissa voivat meidän ruotsinkielisemme tehdä paljon. Meidän ruotsinkielisien asema ja kanta vaikuttaa paljon.
b) Ruotsin sosialidemokraattien kesken toimittava.
c) Myös Tanskalla on merkitystä, koska Ruotsissa ja Norjassa siitä ollaan erityisesti intressoituja. Ilman Tanskaa ei mene. Tanskassa on meillä heikko lähettiläs.
3.10.’42 suuruksella kenraali Åkermanilla. Allin kanssa. Muita ei ollut.
Åkerman sanoi, että saksalaismielisissä piireissä Ruotsissa on sodan alusta alkaen pelätty, että Hitlerin sota menee over evne. Hitler on nyt viime puheessaan rajoittanut päämääränsä ja se on hyvä asia. Eräät korkeat Ruotsalaiset upseerit uskoivat viime keväänä Saksan voittoon. Nyt Åkerman ei ollut puhunut niiden kanssa.
Ruotsissa on suuri enemmistö englantilaismielinen ja kovasti anti-saksalaismielinen. Uskovat lujasti, että Saksa häviää. Perustus on materialin ylivoima. Englannin armeijaan ei panna suurta merkitystä ainakaan sotilas piireissä. Åkermanin mielestä Suomen ei pidä odottaa Ruotsilta aseellista apua edes loppuselvittelyssä. Se on valitettavaa. Ruotsin kansa on niin eläytynyt siihen, että se tulee pysymään ulkopuolella sodan, että ei tule viimehetkessäkään luopumaan siitä eikä astumaan sodan riskien alaiseksi.
Ruotsin yleiseen mielipiteeseen Saksaan nähden on vaikuttanut Norjan asia. Qvisling. Saksalaisien menettely siellä. Saksan lähetystössä on tästä puheen ollen sanottu, että Saksa on mennyt Norjan asiassa niin pitkälle, että ei voi enää peräytyä.
3.10.’42 illalla tapasin Royalissa ministeri Woionmaan Bernistä. Hän kertoi Sveitsissä sodan päättymiseen nähden Saksan häviöön mielipiteen olevan sen, että Saksa häviää. Syy on etupäässä, että sisäinen rintama ei kestä. Mutta Suomen kohtaloon nähden ollaan optimisteja. USA ja Englanti kannattavat Suomea ja Venäjä on niin lamassa, että ei voi vastustaa länsivaltoja.
4.10.’42 Wasastjernan luona suuruksella Allin kanssa. Woionmaa myös siellä. Wasastjerna näytti meille lähetystön uutta taloa. Talo on epäkäytännöllinen. Myöhemmin tulivat Henrik Ramsay ja johtaja Wahlfors. Ramsay valmistamaan neuvotteluja luottoasioissa. (Myös Krogius tuli heidän mukanaan.)
Keskustelimme ensin yleispolitiikasta. Kerroin mitä Tanskassa ajatellaan sodasta ja sen mahdollisesta kulusta.
Ramsay ja Wahlfors sanoivat olevansa lujasti vakuutettuja siitä, että Saksa tulee sodan voittamaan. USA ei voi rakentaa laivoja niin paljon kuin upotetaan. Wahlforssin mielestä Saksan asema on nyt parempi kuin vuosi sitten. Jos Saksa häviää sodan, niin se on meidän loppumme.
Ramsay viittasi, että saksalaiset vielä tänä syksynä alkavat hyökkäyksen Leningradia vastaan. Saksalla on siellä paljon joukkoja.
Sitten kerroin, mitä olin kuullut finanssisuhteista Suomen ja Ruotsin välillä ja puhuimme siitä paljon. Vihdoin keskustelimme Suomen ja Ruotsin välien parantamisesta.
5.10.’42 eversti Stevenin luona lähetystössä.
Steven ei näkynyt olevan varma Saksan voiton mahdollisuuteen nähden. Venäjän armeijaa ei ole vielä voitettu. Se on Tirnoshenkon ansio, joka muiden sotilaiden kanssa ajoi läpi peräytymistaktikan vastoin Stalinia, joka olisi tahtonut puolustaa »Venäjän pyhää maata». Venäläiset tuskin pääsevät Astrakaniin, mutta etelämmässä ovat Kaspianmeren rannalla. Leningrad. Saksalaiset ovat koonneet joukkoja. Mahdollisesti niillä on joitakin aikomuksia. Venäläisien aikomus on Saratovin taholta talvella alkaa suuri hyökkäys saadakseen takaisin suurimman osan tänä vuonna menettämäänsä aluetta. Sen onnistumista Steven epäili. Mutta Saksan sotatoimet heikkenee. Saksa on jo tänä vuonna kärsinyt suuria tappioita. Ensi keväänä on länsivalloilla aikomus alkaa suuri puristus Saksaa vastaan. Pohjoisessa Tanskan kautta ja etelässä Afrikassa Italiaa vastaan. Tanskan jälkeen tulisi Norjan vuoro.
Englannissa on mieliala viime aikoina tullut hyvin optimistiseksi. Steven kuullut, että Englannissa ylimmät kansanluokat ymmärtävät Suomen asian, mutta yhteinen kansa vihaa suomalaisia ja sanovat, että Suomelle käy lopulta huonosti, sitä rangaistaan, ellei se ajoissa luovu sodasta Saksan rinnalta.
5.10.’42 Illukka luonamme. Kertoi Tanskan oloista. Ristiriita saksalaisten kanssa. Saksalaiset näkyy aikovan ottaa kovemman komennon Tanskassa.
