25.1.’44: Ramsay tuli luokseni nähtävästi Waldenin puheen johdosta. (Olin Waldenille valittanut, ettei minullekaan, joka tunnen Venäjän asiat, tahdota ilmoittaa ja neuvotella kanssani.)
Ramsay: Kertoi että viime marraskuusta alkaen oli oltu Tukholmassa Venäjän sikäläisen lähettilään madame Kollontayn kanssa kosketuksissa. Oli saatu tieto, että Neuvostohallitus vaatii Moskovan rauhan ja muuten kehottanut lähettämään neuvottelijan Moskovaan.
Ramsay huomautti, että vaikka suostuisimme Moskovan rauhaan, niin tarkoituksemme on ollut, että sitten saisimme jäädä neutraaliksi. Mutta on mahdollista ja luultavaa, että Stalin asettaa sellaisia muita ehtoja, että emme voi olla neutraaleja. Esimerkiksi että saa käyttää Suomen aluetta (ja Ahvenanmaata?) sotatoimiin Saksaa vastaan. Tässä on sentähden suuria vaikeuksia.
Neuvottelu madame Kollontayn kanssa on nyt sillä kannalla, että Neuvostohallituksen vuoro on nyt vastata ja sitä odotetaan. Madame Kollontay oli sanonut, että neuvostohallituksen viesti oli ollut ominöst (pahaenteinen).
7.2.’44 Ramsay luonani:
Ramsay kertoi, että neuvotteluissa ei muutosta. Marcus Wallenberg junior täällä, luultavasti lähetettynä.
Boheman keskustellut Madame Kollontayn kanssa. Ruotsi ehdottaa, että menisimme Moskovaan keskustelemaan informatorisesti Moskovasta viitattu, että tahtoisivat saada keskustella minun kanssani.
Ramsay sanoi: Meidän ei ole luotettava USA:n ei Englannin, ei Saksan eikä Ruotsin apuun. Meidän on selvitettävä asiamme yksin Venäjän kanssa.
Asian on nähtävästi pannut alkuun Ruotsi
Ramsayn mielestä emme voi ryhtyä keskustelemaan Moskovassa informatorisesti. Jos menemme Moskovaan, niin emme voi jatkaa sotaa.
Ramsay mainitsi sen ajatuksen, että minä menisin tapaamaan madame Kollontayta. Kysyi mitä arvelen, jos Yrjö-Koskinen menisi Moskovaan.
Minä: Ei pitäisi antaa langan katketa. Mutta joku selvyys asemastamme sodan aikana olisi saatava siltä varalta, että teemme rauhan. Että emme joudu sotaan Saksan kanssa.
Ramsay: Mitä takeita saamme siitä, että Venäjä noudattaa rauhaa.
Minä: Emme voi saada mitään takeita. Meidän täytyy luottaa siihen, mitä sopimukset Venäjän kanssa yleensä antavat.
Ramsay ajatteli, että kun Venäjä sodassa heikkenee ja meillä on sota voimamme eheät, sen seikan nojalla voisimme saada jotain aikaan Venäjän kanssa sodan lopussa. Sillä me olemme kuitenkin Venäjälle kova pala, vaikka Venäjä meidät kyllä voittaa.
Ramsay ajatteli muuten, että jäämme neutraaliksi.
Minä: Ennenkuin lähdemme tekemään mitään, on hallituksen hyväksyttävä Moskovan rauha lähtökohdaksi. Siitä Stalin ei luovu. Vaikka on yritettävä modifioimista Hangon ja Wiipuriin nähden.
Tästä emme voi päästä. Se on edessä ennemmin tai myöhemmin. Mitä kauemmin venyy, sen kovemmiksi ehdot tulevat.
Ramsay pyysi minua ajattelemaan asiaa seuraavaksi kerraksi. Minä pyysin ottamaan Marcus Wallenbergiltä selvän, voiko ulkonaisesti katsoen tavata madame Kollontayta ottaen huomioon hänen terveydentilansa.
11.2.’44 Viime päivinä on Ramsay ollut luonani joka päivä. On sovittu siitä, että minä lähden huomenna 12/2 Tukholmaan ja koetan tavata madame Kollontayn sekä Ruotsin ulkoministerin ja Bohemanin. Ramsay antoi minun lukea Gripenbergin salaiset kirjeet keskustelusta madame Kollontayn kanssa. (Kts. papereja).1
1 JKP on kopioinut kirjeet muistiinpanoihinsa (ks. edempänä)
10.2. Ramsay antoi minulle paperin, joka sisälsi 3 kohtaa. Se alkoi: »1. Vi önska — kunde väljas.» Ramsay huomautti, että nämät kohdat ei ole ehdottomia, vaan minä voin Gripenbergin kanssa niitä modifioida. Samalla Ramsay antoi minulle paperit N:o 1–5, jotka sisälsivät mitä keskusteluissa Madame’n ja Güntherin ja Bohemanin kanssa oli tähän asti molemmin puolin ilmoitettu.
Tänään käyn Rydin luona.
Meidän asiamme ei ole hyvällä kannalla. Joku päivä sitten USA:n varotus meille siitä, että meidän pitäisi erota sodasta tai antaa edes vakuus.
Ramsay: Hallituksen ulkovaliokunta katsoo, että olisi mentävä Moskovaan informatorisesti keskustelemaan, jotta saataisiin selvyys Venäjän ehdoista. Tämä asia ratkaistaan sitten, kun olen palannut Tukholmasta.
11.2. Rydin luona Ramsayn kanssa. Ennen lähtöäni. Luin ohjelmani.
Rydin kanssa kahden kesken Ramsayn poismentyä.
Hän fantiseerasi, että syntyy uusi sota länsivaltojen ja Neuvosto-Venäjän välillä ja silloin me, vaikka olemme neutraaleja, ehkä voimme saada tämän rauhan korjatuksi
(Kovin on Ryti viime aikana muuttanut mielipiteensä.)
9.2.’44 Blücherin luona suuruksella Allin kanssa.
Blücher puhui sodasta.
Saksa on vetänyt joukkoja länteen lyödäkseen invaasion. Luulee että se onnistuu. Sitten Saksa hyökkää jälleen itää vastaan. Wiron ja muut Baltian maat tahtoo pitää, muuta ei tahdo ennustaa.
Syyt Stalinin jatkuviin hyökkäyksiin ovat sisäiset huonot olot. Wenäjän infanteria on heikko, se ei enää hyökkää muuta kuin panssarin suojassa. Venäjän hyökkäysvoima on vähentynyt ja heikentynyt. Ei ole hyökkäyksessä onnistunut missään kohdassa pääsemään ratkaisevaan tulokseen. Elintarvetila Wenäjällä huono.
Länsivaltojen kanssa on monet riidat (Suomi, Baltiannaat, Puola, Balkan, Dardanellit).
Näin puhui Blücher.
Minun reflektioni. Tämä on samaa mitä kokoomuspuolueen lehdet kirjoittavat.
(11.2.-12.2.’44)
20.11.’43 Madame Kollontayn 3 punktia. (Katso niitä.)
Gripenbergin kirje 21.11.’43.
Bohernan kertonut: Madame Kollontay oli 12.11.43 aloittanut puheensa: »Vad skola vi göra för att rädda Finland?»
Madamella on erityinen rakkaus Suomeen. Kollontay tahtoo myös saada Neuvosto-Venäjän ja Ruotsin suhteet hyviksi ja siihen vaikuttaa Suomen kohtalo.
Boheman oli sanonut madamelle, että Suomi tulee taistelemaan viimeiseen mieheen asti, ja että suomalaiset pakolaiset, jos Venäjä vallottaisi Suomen, tulisivat ympäri maailman taistelemaan Suomen puolesta ja Venäjää vastaan. Suomi tulisi olemaan »kräftsår» i den ryska rikskroppen.
Madame Kollontay tahtoo ennen kuolemaansa försona Suomen ja Venäjän.
Boheman luuli, että jos Venäjä on vakuutettu, että Pohjoismaat tulevat olemaan täysin puolueettomia myös Englantia vastaan, niin Venäjä voisi sallia Pohjoismaiden liiton.
Gripenberg oli kuullut, että Suomen hallitus, ei voinut toivoa mitään amerikkalaista tukea Venäjää vastaan. Sen olisi sanonut Mr Albin Jonson. Kun Helsinkiin oli lähetetty vapaaehtoinen 3:s sihteeri Me Clintockin jälkeen, niin se oli allvarlig varning Suomelle.
Gripenberg 26.11.’43
Boheman korost ettei ollut kysymys tehdä rauhaa Suomen ja Venäjän välille. Ainoastaan principell överenskommelse med ryska regeringen om
a) huru en fred i framtiden kunde göras d.v.s. de ledande
linjerna för fredsfördraget
b) när ett sådant läge föreligger, att Finland utan alltför stora risker – d.v.s. utan att löpa faran av att komma in i samma situation som ltalien, alltså utan att löpa faran av att Tyskland skulle skrida till repressalier – kunde också formellt och definitivt komma ut ur kriget och ingå det formella fredsfördraget med Ryssland.
Suomi voisi keskustelujen aikana ilmoittaa Venäjälle:
Me olemme valmiit hyväksymään sen ja sen, och vi kunna icke ge en utfästelse att göra den formella freden vid en tidpunkt, då vi icke ha spannmål tillräckligt eller då vi kunna råka utför samma öde som Italien (= occuperas av Tyskland).
Men vi vilja nu redan fastlå huru denne fred skall se ut och vi har för avsikt att med den ryska regeringen överenskomma om när den lämpliga tidpunkten för fredsfördragets avslutande kan anses ha inträtt.
Boheman luulee, että venäläiset ymmärtäisivät ja hyväksyisivät tämän. Voi kestää kauan, ennenkuin aika rauhansopimuksen tekemiseen tulee. Sillä aikaa sota Suomen ja Venäjän välillä skulle självdö.
Olisi tärkeää, että Suomi olisi sopinut Venäjän kanssa, ennenkuin yleinen rauha tehdään, joka voi kestää kauan. Suomen vastauksen pitäisi olla lyhyt mutta positivt. Sen pitäisi sitoa Suomen hallitus. Sillä madame Kollontay oli Bohemanille esittänyt sähkeen, jonka hän oli saanut omalta hallitukseltaan.
Jos Suomen vastaus olisi Neuvostohallitukselle tyydyttävä, niin sitten vasta harkittaisiin kysymys miehen lähettämisestä Moskovaan. Denne representant skulle ej göra någonting annat än taga reda på vad den ryska regeringen i sak ville. Han skulle recognoscera.
Bohemanin mielestä pitäisi meidän miehen päästä Venäjälle rintaman kautta. Ei hyvä, jos menisi Englannin kautta. Luultavasti Venäjä tahtoo, että Englanti ei tiedä mitään hänen menostaan.
Madame Kollontay oli Bohemanille huomauttanut, että kun hän 20/11 käytti sanaa »l’integrite», niin se ei sisältänyt sitä, että Venäjä hyväksyisi 1939 vuoden rajat.
Gripenberg 30.11.’43
Suomen vastaus 27.11.’43 (Jätetty Kollontaylle 29.11. N:o 2) (Semenovs demarche viime kesänä.)
Madame Kollontay oli sanonut Belgian ministeri de Croy’lle, että hänen suuri ambitionsa olisi saada aikaan lähentyminen Venäjän ja Pohjoismaiden välillä. Tämä olisi mahdoton, ellei Suomi jäisi täysin suvereeniseksi valtioksi
Gripenberg 1.12.’43
Turkin ministeri oli kirjoittanut Gripenbergille olleensa suuruksella madame Kollontayn luona, joka oli ollut hyvin kiinnostunut Turkin ministerin intryck från Finland. Madame Kollontay oli kysynyt, minkä takia suomalaiset icke gjorde en geste ja hörde sig för i Moskva om vad ryska politiken mot Finland sist och slutligen avser. — Madame Kollontay oli sanonut, että Venäjän puolelta ei ollut annettu mitään lausuntoa, jota voitaisiin tulkita siten, että Venäjän aikomus olisi tuhota Suomen itsenäisyys. Madame Kollontay oli käyttänyt Suomesta hyvin ystävällisiä sanoja, jotka osoittavat suurta sympatiaa Suomea kohtaan.
Englannin ministeri oli Turkin ministerille sanonut, että Suomea ei katsottu vasallivaltioksi, mutta jos Suomi viivyttelee kauan, ennenkuin tekee rauhan Venäjän kanssa, niin Suomi antagligen tulee katsottavaksi Saksan vasallivaltioksi.
Gripenberg 5.12.’43
Boheman kertoi keskustelusta madame Kollontayn kanssa 29/11, jolloin hän oli esittänyt Suomen vastauksen 24.11.43. (N:o 2) Punkteihin 1 ja 2 oli Kollontay ollut tyytyväinen. Punkt 3 (neutralitet): Boheman oli sanonut, että Suomi ei tahdo joutua uudestaan sotaan ja nyt Saksaa vastaan. Siihen oli madame Kollontay huomauttanut, että hän täysin ymmärsi, ettei Suomi halunnut tulla uudestaan sotaan.
Madame Kollontay oli kysynyt kenen Boheman luuli Suomen lähettävän keskustelemaan. Boheman oli viitannut siihen, että keskustelut Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä ehkä aluksi voisivat tapahtua Tukholmassa. Sillä Suomi ei mielellään lähettäisi edustajaa Moskovaan, innan man visste en smula mera om ryska regeringens inställning till Finland. Ehkä sitä voitaisiin vähän selvittää Tukholmassa. Tähän ei madame Kollontay ollut vastannut mitään.
Boheman oli sitä mieltä, että Suomi tuskin voisi kieltäytyä neuvottelemasta Moskovassa. Jos Neuvostohallitus inbjude därtill. Boheman luuli, että siinä ei olisi suuria riskejä. Sillä joko päästäisiin positiivisiin tuloksiin tai ei päästäisi. edellisessä tapauksessa olisi kaikki hyvin. Mutta jos ei päästäisi tulokseen, niin sekin olisi vinning. Suomen hallitus voisi sanoa Saksan hallitukselle, että se oli Venäjän hallituksen ehdotuksesta neuvotellut, mutta ei ollut päästy tulokseen. Siihen ei Saksan hallitus voisi sanoa mitään, koska se itse oli koko ajan koettanut päästä neuvotteluun länsivaltojen kanssa. Gripenberg huomautti siihen, että kysymys ei ollut niin yksinkertainen, sillä siitä syntyisi komplikaatio Saksan kanssa. Boheman vastasi, että asia kyllä oli niin, mutta miten tahansa meneteltäisiin, niin aina olisi riski.
Gripenberg 8.12.’43
Söderblom oli kertonut olleensa suuruksella madame Kollontayn luona. Kollontay oli puhunut välvilliga och positiva mot Finland.
Madame Kollontay oli sanonut odottavansa pian vastausta Bohemanin meddelande ja hon var övertygad att svaret skall vara positivt.
(Madame Kollontay on naivi.)
Madame Kollontay oli uttalat sig med erkännande om Mannerheim och att utan Mannerheims bifall kunde mand naturligtvis ej få till stånd fred mellan Finland och Ryssland. Madame Kollontay katsoo hyvien suhteiden aikaansaamisen Venäjän ja Pohjolan välille erityisen tärkeäksi och en »hjärtesak» för henne själv, ja että tämä ei ole mahdollista, jos Suomi menettää itsenäisyytensä.
Madame Kollontayn lausunnot Suomesta olivat olleet överraskande välvilliga. Hän oli valittanut, että Suomi ei hyväksynyt rauhantarjousta elokuussa 1941, då Ryssland varit villigt till långtgående eftergifter, mutta oli myöntänyt, että tämä tarjous oli tehty taitamattomasti.
Gripenberg 15.12.’43
Boheman luuli, että kovat syytökset siitä, että suomalaiset olisivat bombarderanneet Leningradia riippuu siitä, että Suomen pahat vihamiehet Moskovassa pelkäsivät, että Stalin tekisi rauhan meidän kanssa. Stalin oli Teheranissa nähtävästi viitannut siihen, että hän olisi valmis tekemään Suomen kanssa sopimuksen ehdoilla, jotka bevarade Finlands fulla själfständighet.
Boheman ei ymmärtänyt, minkä takia Moskova ei vastannut Suomen tähän ilmoitukseen. Mutta mahdollista oli, että eräät piirit Moskovassa vastustivat kaikkia planer på förhandlingar med Finland. Så hade också varit fallet innan marsfreden 1940 ingicks. Shdanov.
Boheman: Assarsson ilmoitti, että USA:n ambassadööri Harriman glädjestrålande sanonut hänelle, että Suomi voi saada rauhan täysin hyväksyttävillä ehdoilla: »Finnarna kunna säkert få en uppgörelse som innefattade Moskvafredens villkor.»
Boheman: »Det är ju icke precis det vi vilja utan någonting betydligt bättre.»
(Boheman on naivi.)
Detta anser madame Kollontay också möjligt, framhöll Boheman.
(Madame Kollontay on myös naivi.)
Gripenberg 21.12.’43
Boheman esitti madame Kollontaylta saamansa vastauksen N:o 3.
Boheman sade att madame Kollontay uppenbarligen varit ganska illa berörd av att meddelandet varit så negativt.
(Madame Kollontay on naivi.)
Madame Kollontay toivoi, ettei Suomen hallitus antaisi mitään lausuntoa eikä ryhtyisi mihinkään toimenpiteisiin, jotka katkasisivat mahdollisuuden kosketukseen. Hon syntes uppen barligen anse att det kanske likväl finnes möjligheter för att genom konversationer uppnå för både parter tillfrädsställande överenskommelse.
(Naivi)
Gripenberg 3.1.’44. Gripenberg oli käynyt Helsingissä.
Günther kertoi, että madame Kollontay 30/12 oli pyytänyt Güntherin suurukselle. Kollontay oli lausunut toivomuksen, että Suomen hallitus ej skulle underlåta att göra ett nytt uttalande. Asema oli vielä Kollontayn mielestä sovelias mielipiteiden vaihdon aikaansaamiseksi Suomen ja Venäjän välillä, joka voisi johtaa sopimukseen, mutta jos Venäjän sotilaalliset menestykset jatkuisivat ja laajentuisivat, niin tilanne muuttuisi. Moskovassa tultaisiin segerdrucken och intransigent. Jos Venäjä ryhtyisi suureen hyökkäykseen Suomea vastaan, olisi toivotonta (utsiktslöst) saada aikaan sopimus ty »då skulle militärerna ta hand om saken».
(Tämä on oikein.)
Ehdotonta antautumista ei koskaan ole vaatineet Suomelta.
Günther sanoi, että Suomen pitäisi niin paljon kuin mahdollista antaa vastauksen vilket vore ägnat att hålla kontakten vid liv. Tärkein olisi, että Suomi ilmoittaisi olevansa valmis lähettämään miehen Moskovaan.
(Tämä ei käy päinsä, ellei ole pohjaa neuvotteluille.) Gripenberg vastasi, että me olemme käsittäneet Kollontayn ensi vastauksen siten, että meidän edustajamme otettaisiin vastaan Moskovassa ainoastaan, jos meidän vastauksemme olisi tyydyttävä. Nyt oli Venäjän puolelta ilmoitettu, että meidän vastauksemme ei ollut tyydyttävä. Moskovan rauhan rajat oli uteslutet.
Günther: Me voisimme lähettää miehen Moskovaan, joka siellä förklarade att Moskva fredens gränser vore inacceptabla.
(Tämä ei käy päinsä)!??
Gripenberg: Venäläiset tuskin ottaisivat vastaan meidän miestämme, ennenkuin heillä olisi selvyys siitä, että me hyväksymme Moskovan rauhan rajat.
Günther: Tärkeintä olisi saada aikaan kontakti Moskovan kanssa.
Gripenberg näytti Güntherille Suomen vastauksen. (N:o 4) (Aivan kielteinen.)
Gripenberg 4.1.’44
Kun Günther esitti madame Kollontaylle meidän N:o 4, vastasi Kollontay, ettei hän tietänyt, mitä hän esittäisi Moskovaan, jos hän esittäisi sen, mitä Günther oli hänelle sanonut, (meidän N:o 4), så skulle med säkerhet ingenting vidare ske i denna sak. Moskova katsoisi, että molempien puolien näkökohdat olivat fullkomligt olika och motsatta.
Sentähden Kollontay ei tahtonut raporterata, mitä Günther esitti. Hän reduseeraa seuraavaa:
1. Man var i Finland uppenbarligen orolig för Viborgs öde.
2. Man undrade vilka »andra frågor» den ryska regeringen önskade diskutera med den finska regeringen.
Madame Kollontay sanoi, että ehkä Moskova vastaisi toi sen kohdan vuoksi, joten kontakten icke avbrötes.
Madame Kollontay sanoi, että hän ymmärsi missä vaikeassa asemassa Suomen hallitus oli: Suomen joukot olivat kaukana Venäjällä. Ne ei olleet kärsineet nederlag, mitään suurempia sotilaallisia operatioita ei pitkään aikaan ollut tapahtunut ja saksalaisia joukkoja oli Suomessa. Madame Kollontayn mielestä olisi tärkeää, että Suomen hallitus ilmoittaisi olevansa valmis lähettämään Moskovaan edustajan, joka siellä voisi suullisesti konvergera med vederbörande.
Madame Kollontay sanoi, että Suomen hallitus voisi kyllä med eftertryk meddela den ryska, att ehuru den icke kunde acceptera dennas principiella ståndpunkter d.v.s. Moskvafredens gränser, så vore den likväl villig sända en person till Moskva, som där kunde försöka finna en väg till en överenskommelse med den ryska regeringen.
(Tämä on naivia. Luuleeko Kollontay, että Kreml luopuu kannastaan.)
Kollontay mainitsi minun nimeni. Ja että Stalin oli puhunut minusta hyvää.
Madame Kollontay sanoi Güntherille, että jos talvella 1940 om man då (1940), s.o. Ennen Moskovan rauhaa, på finsk sida varit en smula snabbare och mera beslutsam, om man 2 veckor innan man beslöt sig för fred med Ryssland hade träffat en principisk överenskommelse med den ryska regeringen så hade fredsvilkoren icke blivit så hårda som de senare blevo. Hon var rädd att että nytkin Suomessa ollaan liian långsam, ja että tulos tulee olemaan sama: Kun Suomi vihdoin näkee, että sen täytyy tehdä rauha Venäjän kanssa, niin ehdot olisivat paljon kovemmat, kuin mitä ne voisi saada.
Kun Saksa on voitettu, niin Suomi saa alistua niihin koviin ehtoihin, jotka Venäjä ja sen liittolaiset esittää, vaikka Venäjä ei ryhtyisi suureen hyökkäykseen Suomea vastaan.
Gripenberg sanoi pitävänsä merkillisenä, että Suomi voisi lähettää miehen Moskovaan, vaikka ei hyväksyisi Moskovan rauhanehtoja.
(Tämä tuskin on mahdollista)
Günther sanoi Kollontayn niin lausuneen.
Günther sanoi omana mielipiteenään, että Saksa näkyy olevan menossa pikaiseen katastrofiin. Aikaan nähden voi olla erimielinen, mutta Saksan lopullinen tuho oli varma. Suomen pitäisi koettaa päästä sopimukseen Venäjän kanssa, ennenkuin olisi myöhäistä. Tietysti tässä olisi suuria riskejä, mutta tulevaisuudessa Suomea uhkaisi vielä suuremmat riskit
Günther sanoi, että Suomen hallituksen pitäisi valmistaa yleinen mielipide Saksan sortumiseen.
(Tämä on oikein.)
Gripenberg viittasi minun lausuntooni Bemerillä.
Gripenberg 12.1.’44
Boheman viittasi Puolan asiaan: Venäläiset olivat sanoneet olevansa valmiit neuvottelemaan Puolan 1939 rajoista. Kaiketi venäläiset ei vaatisi, että 1940 vuoden rajat on hyväksyttävä precis.
Gripenberg sanoi, ettei ollut mitään toiveita saada Suomen kansaa hyväksymään Moskovan rauhan rajoja. Olisi suuri riski lähettää mies Moskovaan nyt, sillä hänelle voitaisiin esittää ultimaatumi Moskovan rauhan rajoista.
Boheman ymmärsi tämän ja hän ei näyttänyt olevan aivan samaa mieltä kuin Günther siitä, että pian olisi päästävä kosketukseen Moskovassa. Boheman sanoi kuitenkin, että miten tahansa me menettelemme, niin meillä on suuri riski.
Gripenberg 19.1.’44
Günther ymmärsi vaarat siitä, että lähetämme miehen Moskovaan. Mutta:
1. Madame Kollontay oli sanonut, että voisimme lähettää miehen nimenomaan huomauttaen, että tämä ei tiennyt Moskovan rauhan hyväksymistä. Günther oli samaa mieltä.
Naivia!
2. Venäjän vaatimukset naapurivaltioihin nähden olivat pitkällemeneviä mutta rajoitettuja. Suomeen nähden Moskovan rauha, mutta todennäköisesti luopuisi Hangosta ja ehkä myös Wiipurista. Tästä Neuvostohallitus ei luovu.
3. Ehkä Suomi voisi Tukholmassa förhandla preliminärt. Günther oli valmis esittämään tämän madame Kollontaylle.
Gripenbergin oma mielipide:
Meidän täytyy voittaa aikaa. Sodassa tapahtuu aina det oförutsedda. Teoreettisesti on mahdollista, että Venäjä ei sodan lopussa voi ryhtyä suureen hyökkäykseen meitä vastaan. Meidän pitää diplomaattisilla neuvotteluilla ge ryssarna det intrycket, att de luulevat neuvotteluilla voi saada jotenkin kaiken sen kuin aseilla, niin senkautta olisi paljon voitettu.
(Tämä ei käy.)
Gripenberg ehdottaa, että aluksi neuvotellaan Tukholmassa.
Genom skicklig politik bibringa ryssarna den uppfattningen, ettei kannata ryhtyä hyökkäyksiin, koska on todennäköistä, että he neuvotteluilla saavat saman. Lopulta tulo riippuu asemasta: joko tai meidän ei tarvitse antaa mitään. Kriget blir långvarigt.
(Ei käy päinsä. Ei voida niin kauan viivyttää.)
Gripenberg 24.1.’44
Boheman: Madame Kollontay med beklagande konstaterat att hon icke fått svar från Moskva – tystnaden ominös.
Madame Kollontay sanoi, että ainoa mahdollisuus Suomelle saada rauha hyväksyttävillä ehdoilla on lähettää mies Moskovaan. Ja maininnut jälleen minun nimeni
Gripenberg: Se on riskabel.
Boheman: »Vilket är alternativet? Kuten sotatapaukset Leningradin rintamalla nyt kehittyvät.»
Boheman oli sonderannut madame Kollontaylta, oliko mahdollista neuvotella Tukholmassa. Mutta madame Kollontay oli selvästi antanut tietää, ettei se käynyt päinsä. Tukholmassa ei ollut ketään, jonka kanssa neuvotella. Kaikki on lähetettävä Moskovaan. Tukholmassa ei voi päästä eteenpäin. Tukholmassa neuvottelut veisi Suomelle huonompaan tulokseen.1
Boheman oli samaa mieltä.
Gripenberg: Ei luullut, että Suomen hallitus lähettäisi miehen Moskovaan. Utsikterna saada hyväksyttävä tulos oli liian pieni ja riski liian suuri.
Boheman ymmärsi sen, mutta mitä tahansa Suomi tekisi, niin riski olisi suuri.
1 Tällä kohtaa ylipyyhittynä: »Jos ylipäänsä Neuvostohallitus»
Gripenberg 27.1.’44
Günther: Neuvotteleminen Tukholmassa. Venäläiset olivat tehneet aivan selväksi, mitä he halusivat.
Gripenberg: Suomen kansaa ei voi saada hyväksymään Moskovan rauhan rajoja. Hanko ja Wiipuri.
Günther: Madame Kollontay ei tee eikä sano mitään ilman ohjeita Moskovasta.
Günther: Suomen yleinen mielipide felbedömde läget. Gripenberg: Ruotsissa valmistellaan 1 miljoonan suomalaisen pakolaisen vastaanottamista Ruotsiin siinä tapauksessa, että suurhyökkäys tapahtuisi Suomea vastaan.
Gripenberg 29.1.’44
Gripenberg ei ajatellut, että nyt ryhdyttäisiin varsinaisiin rauhanneuvotteluihin, jotka sitoisivat meitä. Man skulle söka inge motparten den känsla att det icke vore mödan värt ryhtyä suureen hyökkäykseen meitä vastaan, koska se luultavasti neuvotteluilla saisi tuloksen. Suomen puolestaan ei tarvitsisi engagerata itseään.
(Tämä ei käy päinsä.)
Rysslands faktiska styrka. Ellei Venäjällä ole voimaa käydä meihin käsiksi, niin asia on toinen.
Mikä arvo on sopimuksella Venäjän kanssa? Sota tulee pitkäksi.
Gripenberg 31.1.’44
Ramsay ei kokonaan avisar tanken ehdottaa keskusteluja Tukholmassa, mutta katsoi, että ajankohta siihen ei ole vielä. Tiedämme vielä liian vähän siitä, mihin sen kautta joutuisimme. Sentähden meidän pitäisi hankkia enemmän tietoa venäläisien aikomuksista. Voisiko Boheman sanoa madame Kollontaylle
1. 20/11 43 Kollontay sanoi, että edustaja olisi tervetullut Moskovaan.
2. Kollontay sanoi myös, että Suomen hallituksen pitäisi antaa tietää ehdotuksista propositona, jotta hän voisi päättää kannattiko matka Moskovaan.
3. Suomalaiset tarvitsemme orienteringar Venäjän inställning.
4. Ytterligare orientering.
5. Voisiko madame Kollontay hankkia niitä orienteringar.
6. Onko Moskova valmis siihen, että Suomi för strikt neutralitetspolitik.
Tämä on oikein.
Suomen territorio. Günther olisi valmis tekemään tällaisen lausunnon, mutta luuli, ettei se johtaisi mihinkään tulokseen. Sillä Venäjän hallitus oli sanonut, että se pitää kiinni 1940 rajoista.
Gripenberg: Mutta Hanko ja Wiipuri. Oli epäselvyyttä.
Günther ei luullut, että Venäjän hallitus luopuisi siitä, mitä se ennenkin oli vaatinut.
Gripenberg 2.2.’44
Boheman oli sitä varmaa mielipidettä, ettei ollut käännyttävä madame Kollontayn puoleen siinä, mitä edellisessä kirjeessä on mainittu.
Moskova ei suostuisi.
Madame Kollontay oli lausunut, että Moskova ei enää tule sanomaan mitään Suomelle.
Boheman:
1. Madame Kollontay tietää hyvin vähän Venäjän hallituksen suunnitelmista.
2. Venäjän hallitus ei anna mitään tietoja, paitsi ehkä jos Boheman voi sille ilmoittaa Suomen hallituksen puolesta jotakin määrättyä. (bestämt)
3. Jos Suomen hallitus olisi valmis lähettämään henkilön Moskovaan edellytyksellä, että se voi olla vakuutettu, että Neuvostohallitus ei tarkoita tuhota Suomen itsenäisyyttä, on mahdollista, että Venäjän hallitus sanoisi jotain.
Boheman: Fullkornligt lönlöst (yrittää enää Tukholmassa).
Keskustelujen jälkeen Helsingissä Rydin, Ramsayn kanssa päätettiin, että minä lähden Tukholmaan. Linkomies olisi tahtonut, että heti olisin mennyt Moskovaan, koska pelkäsi, että muuten Moskova katkaisee neuvottelut, ja että siis olisi vaarallista pitkittää neuvotteluja Tukholmassa. Minä olin sitä mieltä, että jos menen Tukholmaan, niin se osoittaa meissä vakavaa pyrkimystä ja neuvottelut ei sentähden katkea.
12.2.’44 lensimme Tukholmaan Allin kanssa.
Tukholmassa oli kapteeni Florman vastassa lentokentällä ja vei meidät omalla autollaan kaupunkiin.
Olin heti Gripenbergin luona. Luin hänelle promemoriani. Hän katsoi, että 4:s kohta ohjelmassa (joka koski Suomen oikeutta pohjoismaiseen yhteistyöhön) olisi jätettävä pois, ettei herätetä nukkuvaa karhua.
Koko illan ahdisti minua sanomalehtimiehet. Annoin heille lausuntoja. Stockholms Tidningen lisäsi omia mietelmiään, jotka kyllä olivat tosia, mutta joita minä en lausunut.
13.2.’44 Soittelin useamman kerran Marcus Wallenbergille, hän ei ollut kotona. Iltapäivällä hän tuli luokseni. Kertoi jälleen samana päivänä olleensa madame’n luona. Madame oli lukenut lehdistä minun tulostani ja heti iloisena huudahtanut: »Hyviä uutisia!» Hän oli sanonut rakastavansa minua ja myös Stalinin pitävän minusta ja ilmoittanut olevansa valmis ottamaan minut rnilloin tahansa vastaan. Marcus Wallenberg oli miettinyt suunnitelmaa, miten voisin tavata madamea.
Marcus Wallenberg kertoi keskustelusta madame’n kanssa seuraavaa:
Neuvostoliitto ei tahdo hävittää Suomen itsenäisyyttä ja suverenisuutta, mutta Neuvostoliitto katsoo 1940 alueen olevan sen oma ja siitä on lähdettävä neuvotteluissa. Mutta madame oli pitänyt mahdollisena, että 1940 rajoja voidaan modifioida, esimerkiksi Viipurin kohdalla, mutta se kaiketi tapahtuisi yleisen rauhan neuvotteluissa. Marcus Wallenberg oli sanonut, että Venäjän intressissä olisi saada aikaan hyvät suhteet Venäjän ja Suomen välissä, mutta Viipuri ja erityisesti Saimaan kanava olivat Suomelle kovin tärkeitä ja tulisi aina olemaan kiila Suomen ruumiissa ja olemaan alituisena esteenä hyville väleille. Sentähden Venäjän pitäisi järjestää se asia niin, että Suomi voisi olla jotenkuten tyytyväinen. Madame tuntui ajattelevan, että tällainen modifiointi ehkä olisi mahdollinen.
Kun Madame oli sanonut, että lähtökohta oli 1940 vuoden rajat, niin tästä kävi selväksi, että Moskovassa ei voida keskustella ainoastaan informativt, vaan meidän neuvottelijoilla pitää olla lähtökohta – Moskovan rauha – hyväksytty.
Marcus Wallenberg: Madame oli sanonut, että Neuvosto-Venäjä hyväksyy sen, että Suomi heti rauhan tehtyään tulee olemaan neutraali ja siis sodan ulkopuolella. Antautumista ei Suomelta vaadita.
Minä huomautin, että tämä tietysti merkitsee sitä, että Saksan joukot Pohjois-Suomesta saadaan pois. Marcus Wallenberg sanoi, että Madame ei katsonut, että Suomen pitäisi ruveta aseelliseen taisteluun Saksan joukkojen kassa niiden poisajamiseksi Mutta hän sanoi, että jos tarvikkeiden kuletus niille Suomen kautta heti lopetettaisiin, niin saksalaiset joukot itsestään sulaisivat ja häviäisivät.
(Miten tämän asian järjestäminen oikeastaan kävisi päinsä?) Sitten puhuttiin, miten Moskovaan voisi matkustaa.
Marcus Wallenberg: On seuraavat tiet:
1) Venäläinen lentokone tulee hakemaan Brommaan. On tullut yksi kone Venäjältä suoraan Brommaan platinalastissa.
2) Moskito-kone veisi täältä suoraan.
3) Skotlannin lento. Lissabon jne. Veisi pari viikkoa, ellei olisi erikoiskone, jolloin voisi mennä yhdessä viikossa. Silloin on englantilaiset pidettävä tietoisina.
Marcus Wallenbergin mielestä ei Suomen rintaman läpi meneminen ole mahdollinen. Se tulisi koko armeijan tietoon.
Marcus Wallenberg: Voiko katsoa, että ennen Moskovaan menoa on tehtävä periaatteellinen päätös Moskovan rauhan hyväksymisestä lähtökohdaksi, niin Moskovassa voi asettaa niin kovat ehdot, että emme voi niitä hyväksyä.
(Mutta tämä asia olisi sitä ennen selvitettävä, mitä ehtoja ne voisivat olla?)
(13.2.’44)
Reflektio: Vorfragen.
1. Ehdoton suverenisuus.
2. Neutralisuus – Ei venäläisiä joukkoja Suomeen.
3- Ei ehdoton antautuminen – Waan säännöllinen rauha.
4. Ei rajoituksia puolustusvoimiin ja puolustuslaitteisiin nähden.
14.2.’44 Bohemanin luona.
Boheman ei luullut informativisia neuvotteluja mahdollisiksi. Venäläiset ei niihin suostu. Venäläiset ei ryhdy neuvottelemaan muuta kuin Moskovan rauhan rajojen pohjalla. Mahdollisesti niitä modifioivat. Boheman ajatteli, että Viipuri vaihdettaisiin Petsamoon.
Boheman luuli, että jos me hyväksymme Moskovan rauhan rajat perustaksi neuvotteluissa, niin Neuvostoliitto voi hyväksyä 3 Vorfragen.
Kävimme läpi minun paperini. Bohemanilla ei ollut asiallisesti muutettavaa. Suunnittelimme eräissä kohdin sanamuotoa.
Kun Moskovassa tulevat neuvottelut ei voi olla informativisia, on ne suoranaisia rauhanneuvotteluja.
14.2.’44 luonani 4 sanomalehtimiestä. illalla laitoin uuteen muotoon paperini eräissä kohdissa.
15.2.’44 aamulla kävin Gripenbergin luona. Kävimme läpi minun paperini, jonka olin uudestaan muodostanut ja teimme siihen erään muutoksen.
Suuruksella tapasin Leo Ehrnroothin, joka sanoi, että Möller oli äsken käynyt madame Kollontayn luona ja kertoi käynnistä seuraavaa: Neuvosto-Venäjä ei tahdo hävittää Suomen itsenäisyyttä. Mutta vaatii 1940 vuoden rajat. Ei myös tahdo miehittää Suomea eikä ehdotonta antautumista. Siis samaa, mitä Boheman ja Günther olivat kertoneet. Myös sen oli madame sanonut, että Neuvostoliitto ei sekaannut Suomen hallituksen kokoonpanoon, mutta ei tahdo neuvotella Tannerin kassa.
Ehrnroothin kanssa muodostettiin vielä uudestaan eräs kohta minun paperissani.
Illalla oli Torsten Kreugerin luona päivällisillä: Brillioth rouvineen ja Rydbeck.
Brilliothin kanssa oli minulla kahden kesken pitkä keskustelu. Hän sanoi Suomenystävien Ruotsissa pelkäävän, että suostumme sellaisiin rauhanehtoihin, jotka tekevät lopun Suomesta. Keskustelun kuluessa kävi ilmi, että Brilliothin mielestä 1940 rajoista emme voi päästä, mutta Hangosta olisi sovittava. Mutta hän näkyy pelkäävän, että suostumme kapitulatioon ja miehitykseen. Sanoin että siihen emme suostu niin kauan kuin armeijaamme ei ole lyöty.
Brillioth sanoi Suomella olevan seuraavat plus-kohdat: Invasio lännessä voi epäonnistua. Siihen on mahdollisuudet 50:50. Jos se epäonnistuu, niin se sotkee länsivaltojen asiat. Suomen armeija on lyömättä ja Venäjä ei voi erottaa sitä varten riittävästi joukkoja lyödäkseen Suomen armeijan. Saksa taistelee myös vielä omalla alueellaan.
Minä sanoin, että jos invasio epäonnistuu, niin Englanti ei kuitenkaan jätä asiaa ja se sitoo aina Saksan sotajoukkoja lännessä. Venäjän lyöminen on nyt enää mahdoton asia, se on liian myöhään.
Brillioth myönsi tämän. Ellei Venäjällä elintarvetila tule niin huonoksi, että se vaikuttaa.
Minä sanoin, että me siis joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin olemme sen edessä, että saamme sopia asiamme kahden kesken Neuvosto-Venäjän kanssa. Ei ole luultavaa, että asia meille paranisi, jos teemme sopimuksen myöhemmin. Tämän myös Brillioth myönsi
Brillioth kertoi, että Englannissa ja USA:ssa Venäjän puolelta tehdään kovaa propagandaa mielialan nostamiseksi Suomea vastaan, ja että siinä kohden on onnistuttu.
Länsimaissa ei myös ollenkaan ymmärretä Neuvosto-Venäjää. Luullaan että se on aivan samanlainen valtakunta kuin länsimaat. Ja että sentähden venäläisien miehitys ei olisi sen pahempi asia, kuin jos Englanti ja USA miehittää, niinkuin on tehty Italiassa. Tämän oli Brilliothin veli piispa huomannut käydessään äsken Englannissa.
16.2.’44 kl. 1/2 11 Güntherin luona. Mutta hän täytyi olla kl. 11 poissa, joten meillä oli aikaa ainoastaan 20 minuuttia. Esitin Güntherille suunnitelmani. Günther oli sitä mieltä, että ei pitäisi puhua ehdottomasta antautumisesta, vaan asettua sille kannalle, että se on itsestään selvää. Jotta Neuvostoliitto ei saisi tästä aihetta asettua vastaan.
Sitten menin Gripenbergin luo. Hänen kanssaan teimme uuden muutoksen ohjelmalleni.
Suuruksen jälkeen mietin sitä asiaa ja panin paperille, miten esittäisin sen. Esitän sen siten, että sanon olevamme yksimielisiä siitä ja siitä (mm. ettei ehdoton antautuminen koske meitä).
Muuten on todennäköistä ja luonnollista, ettei tässä ensi kosketuksessa asiat voi lopullisesti selvitä, vaan että minun täytyy pyytää päästä vielä uuden kerran rouvan puheille.
(18.–19.2.’44)
Näinä päivinä 12–18/2 on luonani ollut paljon sanomalehtimiehiä. 18.2 ’43 oli luonani amerikkalainen Scott, joka on kirjoittanut kirjan Venäjän oloista. »Vad gör Ryssland bakom Ural?» Hän oli miellyttävä ja älykäs mies. Meillä oli hauska keskustelu. Käytimme pääasiallisesti venäjän kieltä.
Toinen amerikkalainen sanomalehtimies, joka oli luonani
18/2 oli Colburn, Associated Press.
Scott sanoi luulevansa, että Neuvosto-Venäjä sodan jälkeenkin tulee elämään eristettynä, vaikka vähemmän kuin tähän asti. Neuvosto-Venäjä katsoo, että yhteiskunnallisien ja taloudellisien järjestelmien erilaisuuden vuoksi se on oma maailmansa ja muu maailma on kapitalistinen. Se katsoo aina olevan periaatteellisen eron Neuvosto-Venäjän ja muun maailman välillä ja se tulee aina olemaan erottavana seikkana. Käytännöllisesti voi ero olla pieni, koska »kapitalistiset» maat kehittyvät vasemmalle ja Neuvosto Venäjä oikealle, mutta aina on kuitenkin periaatteellinen ero. Yksityinen omistusoikeus tuotantovälineisiin yms.
(18.–19.2.’44)
16.2.’44 kl. 10 illalla olin rouvan luona. Marcus Wallenberg järjesti tapaamisen. Menimme takaoven kautta sisään. Ensin söimme päivällisen pankinjohtajan1 luona. Alli oli sairauden vuoksi estetty ja minä olin yksin isännän ja hänen poikansa kanssa. Sitten ajoimme yhdessä autolla Saltsjöbadeniin ja menimme sisään takaoven kautta. Keskustelusta valmistin kertomuksen, jonka lähetin 17/2 Helsinkiin.
Rouva istui nojatuolissa. Hän on vasemmalta puolelta halvautunut, mutta oikea käsi toimii. Sillä hän teki muistiinpanoja paperille. Hänen ajatuksenjuoksunsa kulki, mutta tuntui siltä, että hän ei tahtonut löytää sanoja. Aloin puhua hänelle venäjänkielellä ja pyysin häntä käyttämään venäjää, mutta hän yhä uudestaan käytti ruotsinkieltä, jota olimme tottuneet keskenämme puhumaan. Minä puhuin paljon venäjää, mutta myös ruotsin kieltä.
Keskustelun jälkeen palasimme kaupunkiin. Luulen että kukaan ei huomannut tätä käyntiä.
1 Marcus Wallenberg
18.2. tapasin Grönblomin. Hän kertoi, että tämä hotelli on erän saksalaisen oma, ja että matkustavien kaikki paperit tarkastetaan, myös ne paperit, jotka on heitetty paperikoriin. Minulla on tärkein arkistoni aina mukanani povitaskussani.
(20.2.’44)
19.2.’44 Rouva oli ilmoittanut tahtovansa tavata Marcus Wallenbergia, joka oli hänen luonaan iltapäivällä. Rouva oli sanonut saaneensa Neuvostoliiton ehdot ja tahtoi tavata minua illalla.
Rouva oli ilmoittanut ehdot myös Marcus Wallenbergille, joka ne ennen lähtöämme kaupungista kertoi minulle. illalla kl. 10.15 olin toisen kerran rouvan luona.
Menimme samalla tavalla Marcus Wallenbergin kautta. Marcus Wallenbergilla oli huone rouvan huoneen rinnalla ja hänen rouvansa asui hotellissa. Tälläkään kertaa ei luultavasti kukaan nähnyt minua. Palasin kaupunkiin vasta puoliyön aikaan.
Minä sanoin Marcus Wallenbergille mm, että minä luotan Staliniin. Jos hän nyt sanoo ja lupaa jotain, niin minä luotan siihen, että hän sen pitää. Tämän minun sanani Marcus Wallenberg kertoi madame’lle. Madame sanoi sähköttäneensä sen Moskovaan ja Stalin oli hyvin tyytyväinen siihen, että minä olin näin sanonut.
Tänään 20.2. kirjoitin selonteon käynnistäni. Se sisälsi Neuvostoliiton ehdot meille. Menee huomenna Helsinkiin.
Tänään 20.2. olen neuvotellut Gripenbergin kanssa. Gripenberg on sitä mieltä, että meidän on Neuvostoliiton ehdot hyväksyttävä suurin piirtein. Demobilisatio asia olisi selvitettävä. Gripenbergin mielestä ei ole odotettava, että sota kääntyisi siihen suuntaan, että me voisimme saada paremmat ehdot. Hän on myös sitä mieltä, että länsivalloissa nämät ehdot katsotaan olevan vapaamieliset ja helpot. Jos emme niitä hyväksy, niin länsivalloissa katsotaan sen olevan huonoa politiikkaa.
21.2.’44 Boheman ollut madame’n luona. Sanonut Suomen on vaikea suostua sopimukseen, joka sisältää Hangon luovutuksen. Madame oli sanonut sen ymmärtävänsä ja ajatteli, että me voisimme tehdä vastaehdotuksen. Madame oli myöntänyt, että Hangolla ei ole mitään sotilaallista merkitystä Venäjälle. Sen oli Venäjän sotilasasiamies sanonut. Mutta on kunnianarkuuskysymys, että 1940 vuoden rauhansopimus pannaan kokonaisuudessaan toimeen.
Minä lausuin tässä yhteydessä sen ajatuksen, että ehkä voisi meidän puolelta esittää, että Petsamo vaihdettaisiin sekä Hankoa, että Viipuria ja Saimaan kanavaa vastaan.
Boheman sanoi, että ratkaisu olisi tehtävä pian. Ei saa viivytellä, sillä muuten venäläiset tuskaantuvat.
Boheman: Saksalaiset joukot Pohjois-Suomessa. Voisi erottaa rajalinjalla.
Boheman: Madame oli sanonut, että Suomen täytyy katkaista välinsä Saksan kanssa, vaikka ei tule sotaan Saksaa vastaan.
Bohemanin vakaumuksen mukaan länsivallat ja Neuvosto-Venäjä ei eroa toisistaan niin kauan kuin sota kestää.
Boheman: Stalin epäilee länsivaltoja. Tahtoo sentähden järjestää rajakysymykset, myös Suomen asian.
Boheman itse ei luullut, että Stalin tai länsivallat tekisi sopimuksen Saksan nykyisen järjestelmän edustajien kanssa.
21.2.’44 olin 3:nnen kerran madamen luona. (Kts. selontekoani siitä.)
22.2.’44 Gripenbergin luona: Günther, Bohernan ja minä.
Minä tein selkoa käynnistäni madame’n luona.
Boheman oli ollut tänään madamen luona. Günther ja Boheman olivat sitä mieltä, että venäläisien ehdot ovat odottamattoman hyvät. Boheman luuli, että Englanti pitää niitä liian lievinä. Molempien mielestä olisi asia vietävä tällä linjalla positiiviseen päätökseen. Parempia ehtoja Suomi ei voi odottaa, mutta enemmän kuin todennäköistä on, että ehdot tulevaisuudessa tulevat olemaan kovemmat. Asia on muuten kiireellinen.
Kun minä sanoin, että Suomen kansa tuskin niitä ehtoja ymmärtää, kun armeijamme seisovat kaukana vihollisen alueella, vastasi Günther: Efter sex månader kommer folket att förstå det eller åtminstone efter 12 månader.
Boheman: Madame sanoi: »Paasikivi käy minun luonani myöhään yöllä ja salaa niin kuin minun rakastajani.»
Hangon asia olisi minun mielestäni jätettävä Moskovan neuvotteluihin. Bohemanin mielestä me voisimme vastauksessamme konstateerata, että Hangon asia Moskovassa tulee kompensaation pohjalla keskustelun alaiseksi – tai järjestettäväksi.
Gripenberg oli myös sitä mieltä, että sodankäynnin perusteella ei ole odotettava parempia ehtoja, vaan huonompia, minkä vuoksi asia olisi nyt tällä pohjalla vietävä positiiviseen päätökseen.
Minä puolestani lausuin saman mielipiteen, vaikka Suomen Karjalan menettäminen onkin Suomelle kova isku.
