II Puhuimme Saksan ja Neuvostoliiton välisestä mahdollisesta sodasta

(10.5.’41)
9.5.’41 Lähdimme lentokoneella Helsingistä Tukholmaan.
10.5.’41 tapasin sattumalta Grandissa Güntherin ja Bohemanin. Kävin heitä pikimiltään tervehtimässä. Samana päivänä lehdissä oli tietoja Moskovasta, että Neuvostoliiton hallitus oli ilmoittanut Jugoslavian, Norjan ja Belgian lähettiläille, että ei hyväksy heitä enää virallisiksi edustajiksi, koska heidän maansa oli menettänyt itsenäisyytensä. Günther ja Boheman katsoivat, että tämä oli suosiollinen gesti Saksalle.
Edelleen he katsoivat, että ei synny sotaa Saksan ja Nliiton välillä lähitulevaisuudessa.

10.5.’41 olin Wasastjernan luona Tukholmassa. Hän kertoi.

1. Ei luule syntyvän sotaa Saksan ja Neuvostoliiton välille. Wiedin prinssi oli sanonut, että hän ei ole kuullut sellaisesta puhuttavankaan. Kollontay oli sanonut, että ei ainakaan tule sotaa yhteen vuoteen.

2. Saksa vastustaa Suomen ja Ruotsin liittoa. Nliitto näyttäisi nyt suostuvan ellei prestige estäisi.

3. Ruotsin kuningas oli sanonut Wasastjernalle, että olisi meille kaikille tärkeää, että Saksa voittaisi Englannin ja niin pian kuin mahdolista.

4. Saksa oli viime huhtikuun alussa ilmoittanut Ruotsille, että aikoo esittää joitakin ehdotuksia Ruotsille, mitä ne ovat, ei tiedä.

5. Saksalaiset puhuvat meille eri tavalla, kuin mitä puhuvat Ruotsalaisille.

6. Wiedin prinssi oli käynyt tiedustelemassa Güntheriltä, tuleeko Wasastjerna Güntherin kanssa Suomeen.

7. Erkon tuhmat puheet. Oli huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa 1941 sanonut Thorsingille, Utrikes Departementin sanomalehtiosaston johtajalle, seuraavasti: »Vilken som hälst re­ gering i Finland måste ta i betraktande att varje regering måste tänkä på återerövrande av de avträdda områdena.»
Wasastjerna sanoi Ruotsissa aina korostavansa, että meillä ei ole mitään revansch -ajatuksia.

8. Puolustusliitto Suomen ja Ruotsin välillä on mahdollinen ainoastaan, jos Ruotsin ja Saksan välit tulevat järjestetyksi ja molempien maiden ulkopolitiikka tulee samanlaiseksi Kysymys voi myös olla ainoastaan Suomen nykyisien rajojen ja nykyisen alueen turvaamisesta; siis Moskovan rauhan pohjalla.

9. Wasastjerna kertoi Ribbentropin ja Molotovin sopimuksesta 23/8 39 kuulleensa seuraavaa: Suomesta oli ollut sikäli puhe, että Molotov oli sanonut, että Neuvostoliitto ei voi hyväksyä Suomen ja Neuvostoliiton rajaa Karjalan kannaksella ja tarvitsee tukikohdan Suomenlahden länsiosassa. Ribbentrop oli sanonut, että Saksalla ei ole intressejä Suomessa.
Kun Molotov oli marraskuussa 1940 Berlinissä, oli hän ollessaan Hitlerin luona ottanut puheen Suomesta ja sanonut, että muka elokuussa 1939 oli sovittu, että Suomi kuuluu Neuvostoliiton intressipiiriin, ja että nyt on tämä sopimus pantava täytäntöön.
Hitler oli vastannut, että te olette jo saanut Moskovan rauhassa sen, mitä elokuussa 1939 tahdoitte. Saksan kansan sympatiat ovat kokonaan Suomen puolella ja hän, Hitler, ei voi vastoin Saksan kansan yleistä mielipidettä sallia, että Suomi joutuisi Neuvostoliitolle.
Kun Molotov oli edelleen puhunut, että Neuvostoliitto tarvitse Pohjois-Suomessa ja Skandinaviassa alueita päästäkseen merelle, oli Hitler vastannut, että hän ei voi sallia, että pohjoisessa tulee selkkauksia.

13.5.’41 Luonani Doktor Deck, alkuaan saksalainen, mutta asunut jo kauan Tukholmassa, Ruotsin alamainen, Svenska Dagbladetin kirjeenvaihtaja.

1. Ensin puhuimme Rudolf Hessin lentämisestä Englantiin. Deck, joka oli kovin antinazi, piti mahdollisena, että Hess oli lähtenyt, kun oli huomannut, että Saksan asema on käynyt mahdottomaksi (Tämä on epätodenmukainen selitys).

2. Deck oli Saksaan nähden hyvin pessimistinen. (Tämä nähtävästi riippuu hänen antinaziudestaan). Saksan sotilasjohto on aina pelännyt 2 asiaa:
a) Sotaa 2:lla rintamalla. Sen on Hitler tähän asti välttänyt.
b) Pitkäaikaista sotaa. Nyt on tullut pitkäaikainen sota, jota Hitler on tahtonut välttää.
Bismarck määräsi itse sodan alkamisen ja sai myös aikaan sen, että hänen sotansa olivat kaikki lyhytaikaiset.

3. Kun USA:n lentokoneet tulevat sotaan, niin alkaa Saksan kaupunkien pommitus ja sitä ei Saksan kansa kestä. Voi tulla hirveä sisällinen rauhattomuus. Deck piti mahdollisena, että 1/2 miljoonaa nazia murhataan.

4. Deck ei usko, että Saksa alkaa sodan Neuvostoliittoa vastaan, se olisi hullu teko. Neuvostoliitto puolestaan ei myös ala sotaa Saksaa vastaan, vaan odottaa kunnes sota loppuu ja molemmat sotapuolet ovat väsyneet.

5. Jugoslavian asiassa Neuvostoliitto laski väärin.

6. Paras on pysyä ulkopuolella sotaa.

7. Suomelle olisi ollut viisasta syksyllä 1939 sovinto Neuvostoliiton kanssa (kuten minä esitin). Sota suurta Neuvostoliittoa vastaan oli alusta alkaen mahdoton Johtui Neuvostoliiton sotapäällystön erehdyksestä, että ei heti alkanut sotaa siten, kuin helmikuun alussa Karjalan kannaksella, s.o. ankaralla tykkitulella, jota Suomi ei olisi kestänyt, ja siten sota olisi loppunut hyvin pian. (Tämä Deckin mielipide on oikea).

14.5.’41 Luonani Assarsson. Hän kertoi:
Stalin tahtoo hyviä suhteita Suomen ja Ruotsin kanssa. Sen oli mm Cripps sanonut tietävänsä Nyt pitäisi Suomen puolelta välttää riidan aiheita ja koettaa mm nikkeliasiassa luoda sellainen kompromissi, joka tyydyttäisi molempia puolia.
Rudolf Hessin lennosta Englantiin puhuttiin sitten. Hess nähtävästi ajatteli (sanoi Assarsson) että tämä sota vie ihmiskunnan perikatoon. Sentähden Hess koettaa saada aikaan rauhan ja luulee sen voivansa tehdä, kun pääsee suoranaiseen kosketukseen englantilaisten kanssa.
Molotovin asema on Assarssonin tietojen mukaan mennyt paljon alas. Hän on väärin arvostellut poliittista asemaa. Varsinkin Jugoslavian paktiasia oli blamage Neuvostoliitolle. Molotov nähtävästi luuli, että serbialaiset, jotka ovat olleet hyviä sotilaita, tulisivat kestämään ainakin 2 kuukautta, ja sentähden tahtoi paktilla rohkaista heitä. Mutta sitten sota meni aivan toisella tavalla.
Schulenburg ja muut Saksan ambassadin jäsenet eivät luule, että syntyy sota Saksan ja Neuvostoliiton välille. He ovat saaneet ohjeet kumota kaikki tätä asiaa koskevat huhut. Mutta Saksassa on piirejä, jotka katsovat, että Neuvostoliitto on lyötävä, ennenkuin Neuvostoliitto tulee liian vahvaksi. Myös Saksa voi pelätä, että Neuvostoliitto ei täytä leveranssisopimuksiaan, vaikka teki ne. Mutta Assarssonin mielestä tämä sota voisi olla Saksalle ja Hitlerille perikato. Jos Neuvostoliiton päälle hyökätään, voi Stalin asettua Neuvostoliiton kansojen isänmaalliseksi johtajaksi ja koota Neuvostoliiton kansat yhteen, ja silloin hänen asemansa on niin vahva, että hän voi noudattaa Alexander I:n taktiikkaa 1812. Voi saada aikaan suuren isänmaaallisen innostuksen ja sen nojalla pitää puoliaan paremmin kuin saksalaiset luulevat. Peräytyä vaikka Uralin vuoristoon (Sverdlovskiin) ja viedä sinne armeijat, jotka tulisivat olemaan uhkana saksalaisille.

15.5.’41 Luonani Ranskan uusi ambassadöri Bergery. Tuli luokseni ensin, vaikka protokollan mukaan minun olisi ollut mentävä ensin hänen luokseen. Sanoi kiirehtineensä luokseni, jotta minä en ehtisi hänen luokseen ensin.
Hauska mies. Kuuluu olevan Vichyn miehiä ja kävi selväksi, että hän on Saksaan päin kallistuva.
Aluksi Bergery harangerasi Suomen urhoollista taistelemista.
»Suomi on suurvalta ja sen ministeri on arnbassadörin vertainen» oli hänen ensi kohteliaisuutensa.
Sitten meillä oli pitkä, noin tunnin kestänyt keskustelu. Bergeryllä ei näkynyt olevan hyviä ajatuksia Neuvostoliitosta. Sanoi olleensa täällä 1925 (hän on naimisissa Krassinin tyttären kanssa) ja kertoi, että sen jälkeen on Moskovassa rakennettu muutamia pilvenpiirtäjiä ja joitakin katuja on asfalteerattu, mutta siinä kaikki. Hän oli eilen ollut jossakin suuressa rakennuksessa, jonka fasadi oli komea, (pilarit yms) mutta kun tuli sisään oli siellä likaista ja ahdasta ja kaikin puolin huonoa. Potemkinin kulisseja. Tosin Bergeryn mielestä osa niitä ajatuksia, joita täällä koetetaan marxilaisuutena toteuttaa, tullaan kaikissa maissa toteuttamaan. Economie dirigee. Talous on koko kansaa varten eikä pientä yläluokkaa jne. Mutta tämä on nyt jo kaikkialla huomattu ja hyväksytty. Marx puhui proletariatista ja siitä puhutaan Neuvostoliitossa. Mutta proletariaatti on esimerkiksi Ranskassa pieni osa kansaa, ja samat aatteet ja ideat ovat monien muiden kansanryhmien omia.
Sitten siirtyi keskustelu Hessin lentoon Englantiin ja nykyiseen sotaan. Hessillä, oli hän selväpäinen tai ei, oli oikea idea, hän tahtoo pelastaa ihmiskunnan perikadolta ja bolshevismin vaaralta. Churchill on käynyt itse häntä tapaamassa parantolassa, sen oli Bergery kuullut Englannin radiossa.
Saksan ja Neuvostoliiton välinen mahdollinen sota. Bergery lausui, että USA:n avustus erityisesti lentokoneissa, tulee olemaan hänen tietojensa mukaan, niin suuri, että se tulee olemaan Saksalle suurena vaarana. Saksa voi jatkaa sotaa useampia vuosia ainoastaan, jos se saa raaka-aineita ulkoa. Muualta kuin Neuvostoliitosta ei Saksa voi niitä saada. Millä tavalla Saksa voi niitä saada? Joko tekemällä sopimuksen Neuvostoliiton kanssa leveransseista – Saksan pitää saada tulevana vuonna ja sitä seuraaana paljon enemmän, kuin mitä se nykyisen sopimuksen mukaan saa. Stalin tekee kyllä sopimuksen Saksan kanssa, hän kirjoittaa alle mitä tahansa. Mutta ei ole varmaa, että Stalin tulee täyttämään sopimuksensa. Hän voi milloin tahansa lakkauttaa sopimuksen täyttämisen. Jos Saksa tahtoo saada varmuuden raaka-aineen saannista Neuvostoliitosta, täytyy sen alkaa sota Neuvostoliittoa vastaan ja vallata tarpeelliset alueet. Bergery myönsi että tämä on kyllä une affaire risquee. Sotilaallisesti Saksa sen voi tehdä. Bergery ei luule, että Stalin joukkoineen voisi jatkaa taistelua idässä, sillä jos Saksa katkaisee naftan viennin Bakusta, niin on Neuvostoliiton maanviljelys ja teollisuus kokonaan lamassa.
Muuten Bergery sanoi tietävänsä, että nyt jo Berlinissä käydään neuvotteluja Neuvostoliiton emigranttien kanssa (ei vanhojen, mutta myöhemmin menneiden); Neuvostoliiton länsialueelta paenneiden kanssa (Skoropadsky kuuluu olevan mukana).
Kun puhuimme Saksan ja Neuvostoliiton välisestä mahdollisesta sodasta, sanoin minä, että se olisi Saksalle ja Hitlerille kovin risquable. Saksa joutuisi sotaan koalitiota vastaan, johon kuuluisi Neuvostoliitto, Englanti ja USA. Mutta samalla on huomioon otettava, että Saksan rajojen sisällä on paljon tyytymättömiä: 15 miljoonaa puolalaista, 10 miljoonaa tsekkiä, serbialaisia. Tähän Bergery heti lisäsi, ennenkuin minä ehdin sen sanoa: et francais. Hän myönsi, että tämä on myös tärkeä asia. Muuten Bergery näytti myötämielisesti suhtautuvan ajatukseen Euroopan uudesta järjestyksestä siihen suuntaan kuin Hitler on suunnitellut.
Bergery oli hauska mies ja oli asioita ajatellut ja lausui mielipiteensä sangen avomielisesti. Hauska keskustelu.

17.5.’41 Kävin Schulenburgin luona.
Kysyin, millaiset ovat suhteet nykyään Saksan ja Neuvostoliiton välillä? Schulenburg vastasi, että ne ei ole huonontuneet, vaan ovat yhtä hyvät kuin tähän asti. Neuvostoliiton leveranssit toimitetaan hyvästi, niin että Saksan puolella on toisinaan ollut vaikeuksia vieläpä vaunujen purkamisessa työväen puussa. (Äsken esimerkiksi 700 vaunua täytyi odottaa, ennenkuin voitiin purkaa Saksan puolella).
Sanoin: Meillä on viime talven kuluessa ja myös viime kuukausien aikana käynyt paljon Reichsdeutsche, jotka ovat sangen selvästi (deutlich) puhuneet sodan mahdollisuudesta Saksan ja Neuvostoliiton välillä jo aivan lähi aikana (tänä keväänä tai ensi kesänä). Kysyin mistä tämä johtuu?
Schulenburg vastasi, että tällaisia huhuja on tosiaan paljon levitetty ja myös saksalaiset, jotka kulkevat Moskovan kautta, puhuvat sellaisia. Mistä nämät huhut ovat peräisin, siitä Schulenburgilla ei ollut keine Ahnung. Hän oli äsken ollut myös Hitlerin luona ja oli silloin ollut puhetta myös tästä asiasta ja sodan mahdollisuudesta Saksan ja Neuvostoliiton välillä ja sitä koskevista huhuista. Hitler oli jyrkästi vakuuttanut, että mistään sodasta ei ole puhetta eikä sellainen ole näkyvissä. Führer oli sanonut, että hän on kyllä ryhtynyt kaikkiin varovaisuuksiin, toimenpiteisiin (Vorsichtsmassregeln), mutta se on aivan luonnollista eikä niiden takana ole mitään epäilyttävää. Suhteet Neuvostoliittoon ovat edelleen yhtä hyvät kuin ennen. Schulenburg siis varmasti kumosi kaikki tällaiset huhut.
Myös Krutikovin neuvottelut Berlinissä taloudellisistä asioista ja niiden järjestämisestä ovat sujuneet hyvin.
Sitten kysyin, onko perää siinä, että Molotovin asema olisi huonontunut senkautta, että hän on luopunut kansankomissarienneuvoston puheenjohtajan toimesta, johon Stalin itse on tullut? Schulenburg vastasi, että hänen tietonsa mukaan Molotovin asema ei ole huonontunut, vaan on yhtä hyvä kuin tähän asti
Sitten kysyin Rudolf Hessin asiasta. Schulenburg kertoi, että Hess on sairastanut keuhkotautia ja nähtävästi viimeajan tapaukset ovat häneen niin vaikuttaneet, että hän on jonkun verran mennyt sekaisin. Schulenburg oli lukenut englantilaisistalehdistä, että Englannissa pelkäävät, että Hess pääsisi kosketukseen englantilaisten ystäviensä kanssa. Englannissa on piirejä, jotka tahtoisivat rauhaa ja nähtävästi hallituspiireissä pelätään, että Hess voisi niihin piireihin jotain vaikuttaa. Schulenburg oli lukenut, että Englannissa jotkut tahtoisivat panna Hessin lentokoneeseen ja lähettää hänet takaisin Saksaan, päästäkseen hänestä eroon.
Kun viime yönä oli lähetystölle tullut ulkokomissariaatista ilmoitus, että diplomaattikunnan jäsenet ei saa liikkua enää ilman, että on tarkat luvat, kysyin mistä tämä lienee johtunut? Schulenburg vastasi, että hän luuli sen johtuneen siitä, että jotkut kollegat (Jaappanin ambasadista ym) olivat liiaksi matkustaneet Neuvostoliitossa ja määräys on annettu sen johdosta.
Kysyin oliko Irakissa saksalaisia lentäjiä ja lentokoneita lähetetty Irakin avuksi? Schulenburg piti sen mahdollisena, ja että lentokoneet olivat käyttäneet Syriaa välilaskupaikkana. Kun sanoin, että Irak kyllä tarvitsisi apua, kun on pieni kansa, 2.5 miljoonaa asukasta, sanoi Schulenburg, että oli tosiaan oikein »eine Frechheit», että Irak ryhtyi sotaan Englantia vastaan. (Schulenburg tarkoitti, että ylivoima oli kovin suuri).
Turkin asiasta ei Schulenburg sanonut tietävänsä mitään muuta, kuin mitä oli lehdissä lukenut. Oli tavannut von Papenin Berlinissä.
Schulenburg on vanha diplomate de carriere ja hänen puheeseensa ei ole aina luottamista. Hän puhuu hyvin varovasti.

17.5.’41 Slovakian lähettiläs Tiso rouvineen luonamme lähtökäynnillä. (Tulee pääministerin apulaiseksi kotiin). Intresantti keskustelu. Tiso huomautti jälleen, kuten usein ennen, että hänen tietonsa on Saksan suurlähetystöstä, jossa hänelle annettu avonaisesti tietoja ottaen huomioon sen suhteen, missä Slovakia on Saksaan.
Tiso ei luullut, että syntyy sotaa Saksan ja Neuvostoliiton välille. Piti sen nyt (kuten on tehnyt ennenkin) ausgeschlossen. Hitler keskittää hyvin suuria sotavoimia Neuvostoliiton rajalle. Aufmarsch tulee loppuunsuoritetuksi tämän toukokuun loppuun. Näitä sotajoukkoja Hitler käyttää pakotuskeinona selvittääkseen välinsä Neuvostoliiton kanssa. Hitler esittää vaatimuksensa Neuvostoliitolle. Nämät vaatimukset ovat 2 laatua: 1) Hitler vaatii, että Neuvostoliitto ei enää ryhdy sellaisiin Saksaa vastaan suuntautuviin toimenpiteisiin kuin Jugoslavian pakti, (Bulgarian ja Turkin asia yms). 2) Toisaalla Hitler vaatii taloudellisia etuja – leveransseja. Tämän perspektiivin edessä Stalin itse ottaa hallituksen pääministerin ( председатель¹) paikan, koska siinä tarvitaan hänen auktoriteettinsa. Tiso oli vakuuttunut, että Stalin antaa kaikessa perään ja suostuu Hitlerin vaatimuksiin. Sillä

¹ puheenjohtaja

Stalinille on pääasia pelastaa kommunismi. Hän laskee, että sota tulee kestämään kauan ja uuvuttamaan Saksan, ja sitten on Stalinin aika ja chanssi Mutta Tiso oli vakuuttunut, että Hitler pitää huolta siitä että, Saksa ei uuvu, ja että siis Stalinilla ei tule olemaan tätä chanssia.

Tiso luuli, että upotussodalla Saksa vielä tänä vuonna pakottaa Englannin rauhaan. USA:n apu ei siinä auta. Tiso luuli myös, että Saksa valtaa Syrian ja Välimeren itärannat ja siellä olevat maat ja sieltä hyökkää Sueziin yhtä aikaa Rommelin joukkojen kanssa. Mutta Saksa ei tule vaatimaan Turkilta läpimarssioikeutta ja Turkki pysyy paikoillaan eikä yhdy sotaan.
Tiso on mukava mies ja keskustelu hänen kanssaan on aina ollut hyvin mielenkiintoinen.
Lisäys: Tiso luuli, että Hitler ei tule tekemään Stalinille mahdottomia vaatimuksia, joihin Stalin ei voisi suostua. Sillä jos
Hitlerin täytyisi sodalla ja valloituksilla turvata vaatimustensa tyydyttäminen, olisi seuraus, että Neuvostoliitossa syntyisi kaos jonka aikana (sanokaamme esimerkiksi 12 kuukauden aikana) Saksa ei saisi juuri mitään tavaroita, ennekuin ehtisi saada tuotantokoneiston järjestykseen.
Tiso lisäsi, että tällä hetkellä on Komintem hiljaa. Äsken kuoli täällä eräs tsekkiläinen kommunisti, Korninternin johtomies ja haudattiin eilen. Tiso lähetti hautajaistilaisuuteen erään agenttinsa (oman miehensä), slovakialaisen, joka oli puhellut läsnäolevien slovakialaisten kommunistien kanssa. He olivat kertoneet, että Stalin nyt »taktikoi» voittaakseen aikaa ja saadakseen sodan kestämään, mutta että korninternin aika tulee sittenkun myös Saksa ja muut »kapitalistiset» maat on itsensä uuvuttaneet.
Neuvostoliiton ja Jugoslavian paktin solmimiseen nähden Tiso kertoi, että Neuvostoliitto oli aivan väärin arvostellut asemaa. Oli luullut, että Jugoslavia kestää 3–4 kuukautta ja sitten tulee syksy, ja Saksa joutuu vaikeuksiin. Nliitto tahtoi paktin solmimisella rohkaista Jugoslaviaa.
Gavrilovic’tin, Jugoslavian ministeriin oli koskenut Neuvosto­ liiton ilmoitus, ettei tunnusta häntä enää Jugoslavian edustajaksi, koskenut kovemmin kuin Jugoslavian sortaminen.

19.5.’41 Olen lukenut 1940 elokuussa ilmestyneen kirjan швеция¹ (tekijä Д. Страшунский)². Se on alusta loppuun valheelle ja negatiivisuudelle perustettu (kuten kirja Финляндия³, vaikka jonkun verran lievempi kuin Финляндия3. Koetetaan etsiä vain huonoja puolia Ruotsin oloista, ja vääntää ja vääristellä. Lukija saa käsityksen, ikäänkuin työväen ja talonpoikien ja alempien kerrosten olot Ruotsissa olisivat huonot, etten sanoisi kurjat – ja tietenkään ei verrattavissa onnellisiin oloihin Nliitossa. Kirja vilisee vääristä tiedoista. (Obs. Погромный ”генерал” эрнст ”Линдер⁴, joka 1918 meni Suomen vapaussotaan alaluutnanttina ja korotettiin »kenraaliksi», sittenkun oli Tampereella murhauttanut työläisiä!!).

Lieneekö oikeata politiikkaa, että ulkomailla kokonaan ignoreerataan ja jätetään huomioon ottamatta nämät Neuvostoliitossa ilmestyvät valhejulkaisut? Se asia on otettava esille ainakin sittenkun sota on lopussa.

¹ Ruotsi
² D. Strasunsld
³ Suomi
⁴ Pogromi »kenraali» Ernst »Linder»

(19.5.’41)
18.5.’41 Assarsson (Åhströmin kanssa) meillä. Oli ollut Iranin lähettilään luona lounaalla. Siellä oli ollut itämaalaisia diplomaatteja.
Oli puhuttu sodan mahdollisuudesta Neuvostoliiton ja Saksan välillä. Mielipiteet olivat menneet erilleen. Toiset olivat pitäneet sotaa mahdollisena, toiset olleet taas sitä mieltä, että sotaa ei synny. Assarsson, joka sanoi itse ei luulevansa sodan syntyvän, piti sen kuitenkin mahdollisena. Sillä Hitler voi tehdä sellaisia vaatimuksia, että Stalin ei niihin suostu. Jos sota syntyy, niin Assarsson katsoo, että Saksa voi vaatia läpikulkuoikeutta Suomen (ja Ruotsin) kautta. Sanoi että Ruotsi ei suostu, kysyi mitä Suomi tekee?
Vastasin että a) luulen, että sotaa ei synny, b) jos syntyy niin Saksa kyllä luultavasti tahtoo viedä sotaväkensä Pohjois-Suomen kautta Muurmanskia vastaan. Petsamoa me emme voi puolustaa jo sentähden, että Neuvostoliitto on rauhansopimuksessa estänyt meitä niitä varustamasta. Meidän kaiketi pitää siis rajoittua diplomaattiseen protestiin. Mitä tulee Etelä-Suomeen, niin tietysti me varmuuden vuoksi mobilisoimme. Mutta me tahdomme pysyä ulkopuolella sotaa. Ja mobilisoimalla sidomme 50 venäläistä divisioonaa, ja ehkä Saksa ei meiltä muuta vaadikaan.
Assarsson sanoi Crippsin ja Steinhardtin luulevan, että Suomi on jo tehnyt Saksan kanssa sopimuksen, jossa Saksa takaa meidän itsenäisyytemme ja me suostumme antamaan Suomen alueen Saksan käytettäväksi sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Tähän minä sanoin, että se ei ole tosi, vaan meidän politiikkamme on edelleen neutraliteetti.
Assarsson sanoi, että erityisesti Steinhardt on lujasti vakuuttunut siitä, että Saksa häviää sodan. Minä sanoin tähän, että ylipäänsä asiat ovat menneet päinvastoin siitä, mitä Steinhardt on ennustanut.
Assarsson näytti pitävän mahdollisena, että Saksa häviää sodan tai ainakin että se ei voita sitä. Sentähden Assarsson katsoi meille pienille parhaaksi, että koetamme pysyä ulkopuolella suurten taisteluja.

19.5.’41 Manner luonani. Kertoi eilen olleensa teknikko-tiede­ miesten piirissä. Ne luulivat, että Hess on mennyt Englantiin Hitlerin kanssa sovittuaan. Hitler tahtoo rauhaa, koska näkee että sota päättyy Saksalle huonosti, kun USA:n avustus sotatarpeilla, varsinkin lentokoneilla tulee olemaan niin hirmuisen suuri, että tulee hävittämään Saksan kaupungit ja teollisuuslaitokset.
Manner sanoi myös, että Neuvostoliitto ei anna enää naftaa Saksalle Bakusta, vaan ainoastaan Puolasta. Venäläiset olivat olleet hyvin optimistisia Neuvostoliiton voittoon nähden mahdollisessa sodassa Saksan kanssa. Sillä Timoshenko kovasti parantaa sotalaitosta ja vahvistaa sitä. Luulevat kuitenkin, että ei synny sotaa juuri sentähden, että Hitler tietää Saksan aseman heikkouden ja tahtoo välttää sotaa Neuvostoliiton kanssa. Nyt on Neuvostoliitto Saksaan nähden paremmassa asemassa, jota vastoin tähän asti on Saksa ollut lujimmassa asemassa Neuvostoliittoon nähden. Nyt on Hitler pyytäjä ja Stalin voi olla jäykkänä.
Manner kertoi edelleen, että venäläiset näyttävät olevan sitä mieltä, että Suomi ei voi järjestää karjalaisten asiaa, vaan Suomessa tulee lisääntymään sen johdosta ja muutenkin tyytymättömyys, joka voi edistää kommunismia.
Puhuessamme Suomen sodasta, jossa Neuvostoliiton armeija osoitti huonoa kykyä, sanoi Manner, että venäläiset sotilaat eivät tahtoneet lähteä hyökkäyssotaan Suomea vastaan. Leningradissa pidettiin mitingejä, joissa tämä mielipide tuli esille ja joissa esitettiin, että mitä venäläisillä oli Suomessa tekemistä. Mutta Leningradin johtoherrat pakottivat sotaväen hyökkäämään ja vakuuttivat, että sota tulee kestämään ainoastaan muutaman päivän. Mutta jos Neuvostoliiton päälle hyökätään, niin sotaväki tulee taistelemaan toisella tavalla.
Manner kertoi, että Litvinov on viime aikoina ollut kovin hyvällä päällä ja tyytyväinen. Eräs Mannerin tuttava, joka asuu samassa talossa kuin Litvinov, oli sen kertonut. Nähtävästi Litvinov katsoo, että hänen politiikkansa periaatteet jälleen rupeavat saavuttamaan kannatusta, s.o. länsivaltoihin kallistuva Neuvostoliiton politiikka.

20.5.’41 Lähtiessäni Helsingistä sovimme Wittingin kanssa, että erohakemukseni esitetään 16/5 ’41 ja seuraavalla kuriirilla tulee paperit Moskovaan. Kun en saanut mitään tietoa, sähkötin 17/5 ’41: »Pyydän vahvistamaan eroasiani ratkaistu sextonde ja ero­ paperit saapuvat ensi kuriirilla.»

19.5.’41 tuli vastaus:
Esitellään 23/5 jolloin rapelli kuriroidaan Tukholmatse.

21.5.’41 olin Kiinan ambassadörin Shao Li-tze’n luona lähtö­ käynnillä. Puhuttuamme ensin Kiinan ja Jaappanin sodasta ja Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista, kääntyi puhe huhuihin,joita on ollut liikkeellä sodan mahdollisuudesta Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Shao kysyi ensin, mitä minä siitä ajattelen, ja minä sanoin olleeni ja olevani edelleen siihen nähden skeptillinen. Sillä sekä Hitlerin (Saksan) että Stalinin (Neuvostoliiton) intresissä on välttää sotaa ja selvittää asiat neuvotteluilla ja ilman konfliktia. Shao oli myös sitä mieltä, että ainakaan tällä hetkellä ei luullut sodan syttyvän. Mutta pitemmän päälle voi asia muuttua. Jos sota Englantia vastaan USA:n avun johdosta kestää kauan voi tila muodostua Saksalle sellaiseksi, että Saksa ei voi kestää pitkää sotaa ellei saa raaka-aineita ym. Neuvostoliitosta. Ja jos Stalin ei suostu tähän tai jos Hitler epäilee Neuvostoliittoa, että se milloin tahansa voi lopettaa tavarain toimituksen, niin voi Hitler olla pakotettu ryhtymään sotaan Neuvostoliittoa vastaan, saadakseen sieltä tarvitsemiaan tavaroita ja voidakseen kestää sotaa kauan. Hitler voi siis katsoa olevansa pakotettu hyökkäämään Neuvostoliittoa vastaan.

21.5.’41 olin Crippsin luona lähtökäynnillä. Keskustelu noin 40 minuuttia.
Sanoin että katsoin missioni täällä suorittaneeni ja sentähden lähden pois.
Cripps sanoi, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ovat nyt paremmat. Minä myönsin ja sanoin, että viime syksystä alkaen ne ovat parantuneet. Cripps sanoi siihen: »Siitä asti kun Molotov kävi Berlinissä.» Minä sanoin, että luullakseni jo vähän sitä ennen. Kriitillisin oli heinä-elokuu ja syyskuu. Cripps luuli kriitillisimmän ajan olleen loka-marraskuun.
Sitten puhuimme sodasta. Cripps sanoi, että sota tulee kestämään kauan. Vuosia. Cripps ei luullut, että syntyy sota Saksan ja Neuvostoliiton välille. Sekä Hitler että Stalin haluavat saada asiat sovituksi with agreement. Stalin tahtoo välttää sotaa niin paljon kuin mahdollista. Ainoastaan jos Hitler vaatii sellaista, joka estää Neuvostoliiton puolustusta ja puolustuksen valmistusta ja parantamista, ei Stalin tule hyväksymään, vaan tulee silloin taistelemaan. (Esimerkiksi jos Hitler vaatisi Neuvostoliiton vetämään pois joukkoja rajoilta t.m.s.). Myös jos Hitler vaatisi sellaista, josta on puhuttu, kuin Ukrainan, (vuokralle on sanottu) niin siihen Stalin ei voi suostua. Olimme yksimielisiä siitä, että Ukraina on Neuvostoliitolle vitalinen asia. Mutta muuten Stalin menee Crippsin luulon mukaan äärimmäiseen rajaan asti välttääkseen sodan. Piti myös mahdollisena Hitlerin ja Stalinin tapaamisen agreementin aikaansaamiseksi.
Minä sanoin tähän, että Hitler tuskin tekee tällaisia mahdottomia vaatimuksia, koska sodan välttäminen Neuvostoliiton kanssa on myös hänelle tärkeää. Cripps ei siihen sanonut mitään, mutta, kuten sanottu, luuli että syntyy agreement ja sota vältetään.
Cripps kysyi Güntherin käynnistä Helsingissä. Minä selitin ja sanoin konstateeratun, että Suomen ja Ruotsin ulkopolitiikka on samalla linjalla. Huomautin että viime talvella meillä oli kysymys koordinoimisesta. Cripps sanoi sen asian tuntevansa ja sanoi viime maaliskuussa huomauttaneensa Molotoville että oli tyhmää, että Neuvostoliitto sen esti. Kreml oli luullut, että siinä asiassa oli Saksa takana, ja se oli syynä, että pani vastaan, ja tämä oli aiheuttanut Kremlin vastustamisen.
Cripps luuli, että viimeinen muutos oli Molotovin aseman heikentäminen. Se oli luultavasti alku alasmenoon. Molotov oli arvostellut poliittista tilaa väärin (Jugoslavian, Bulgarian ym asioissa). Vaikka Stalin tietysti oli ollut mukana, pannaan virheet Molotovin päälle.
Lopuksi Cripps sanoi: »You can be content» tai jotain siihen suuntaan.

22.5.’41 kävin Kreikan lähettilään Diamantopuloksen luona lähtökäynnillä. Diamantopulos sanoi, että oli tyytyväinen, että Kreikka meni sotaan Italiaa vastan. Kreikka on voittanut Italian. Diamantopulos oli vakuutettu, että Englanti ja USA (anglosaksit) voittavat sodan ja silloin Kreikka saa takaisin entiset rajansa, vieläpä enemmän. Jos taas Saksa voittaa, jota Diamantopulos ei usko, niin Kreikka jää kuitenkin itsenäiseksi, jotenkin pienenä niissä rajoissa, jotka sillä oli 50 vuotta sitten. Kretasta, johon saksalaiset ovat hyökänneet toissa päivänä, ei tiennyt mitään muuta kuin mitä Englannin radiossa oli kuullut, että asema on englantilaisille edullinen.

23.5.’41 Kävin Iranin ambassaadöörin Saedin luona lähtökäynnillä. Saed on järkevänpuoleinen mies. Kertoi heidän Iranissa olevan huolissaan sodan lähestymisestä. Irakissa ovat englantilaiset tähänasti voitolla. Englantilaiset pitävät sitä hyvin tärkeänä ja tulevat sitä puolustamaan. Se olisi tie mm Egyptiin.
Personellement ei uskonut sodan syntyvän Saksan ja Neuvostoliiton välille. Niin Saed oli viikko sitten ilmoittanut hallitukselleen. Logillisesti ajatellen tällainen sot ei olisi selitettävissä. Stalin tulee antamaan perään, jos vaan Saksa ei vaadi mahdottomuuksia. Mutta Neuvostoliiton johtajat ovat, kuten Tsaarivenä­jän johtajat, hyvin arkoja prestigistään ja jos Saksa vaatii jotain, joka pahasti loukkaa venäläisien prestigeä, niin Stalin ei voi antaa perään. Mutta Saed luuli, että Hitler ei tule sellaista vaatimaan. Iranille, kuten Suomelle, on tärkeätä, että Saksa ei heikonnu liiaksi, jotta sodan päätyttyä on ainoastaan Venäjä vahvana ja koskemattomana, ja Venäjä on Iranille, samoin kuin Suomelle, vaarallinen. Jos Venäjä tulisi suuresti lyödyksi, olisi se Iranille ja Suomelle edullista, etenkin, jos Saksa ei liiaksi heikkoontuisi. (Saed näkyi tuntevan Venäjän olot, hän puhuu myös Venäjän kieltä).
Saed oli kuullut, että viime aikoina on Neuvostoliitossa alettu rakentaa myös pommisuojia ja muutenkin kaikin puolin varustaa.
Saed oli kuullut puhuttavan että sota Saksan ja Neuvostoliiton välillä alkaisi 15/6 ’41, mutta, kuten sanottu, itse ei uskonut sotaan. Saksa on kyllä siirtänyt paljon sotajoukkoja Neuvostoliiton rajalle (120 a 125 divisionaa?) ja myös Romanian puolelle on Saksa siirtänyt joukkoja. Mutta se voi olla painostuksen vuoksi Venäjää vastaan; tulevien mahdollisien neuvottelujen varalta.
Saed: Saksalaiset koettavat saada sodan loppumaan niin pian kuin mahdollista, mieluimmin jo ensi syksynä ja hän luuli, että sota tulee loppumaan kompromissiin.
Kretassa Saed luuli englantilaisilla olevan ainoastaan noin 20000 miestä sotajoukkoja.
Saksassa on tyytymättömyyttä Neuvostoliittoon synnyttänyt ennen kaikkea Neuvostoliiton menettely Jugoslavian asiassa, (sopimuksen tekeminen Jugoslavian kanssa juuri ennen sotaa) koska Saksa katsoo sen Ga syyllä) tarkoittaneen Jugoslavian yllyttämiseksi ja rohkaisemiseksi sotaan Saksaa vastaan.

23.5.’41 kl. Turkin suurlähettilään Haydar Aktayn luona lähtökäynnillä. Hän kertoi: Turkki pysyy alallaan sodan ulkopuolella niin kauan, kuin sen puolueettomuutta ei loukata. Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan mahdollisuuteen ei omasta puolestaan uskonut. Sillä Stalin ei tahdo, vaan haluaa pysyä sodan ulkopuolella. Ei myös Saksa, sillä vaikka Saksa valloittaisi Ukrainan, ei se saisi sen kautta vakuutta siitä, että saa Neuvostoliiton raaka-aineita käytettäväkseen. Silloin syntyisi Venäjällä suuri sekasorto, joka kestäisi kauan ja silloin Saksa ei saisi mitään.
Stalin antaa perään Saksalle, ellei Saksan vaatimukset koske seuraavia 3 asiaa:
1) kommunistista järjestelmää Neuvostoliitossa 2) valtakunnan puolustusta 3) territorialisia vaatimuksia (valtakunnan integriteettiä).

Luuli että Hitler ei tule tekemään tällaisia vaatimuksia.
Irakissa vaikuttaa nyt Saksan raha Oahjorninen) kuten ennen siellä on vaikuttanut Englannin raha.
Irakin asiaa piti virheenä, sillä Saksa ei pääse auttamaan Irakia ja Englannilla on siellä paljon joukkoja ja tuo lisää. USA on sinne lähettänyt aseita.
Kretan asiassa sanoi, että sinne ovat saksalaiset kyllä voineet päästä, mutta sitä on vaikea valloittaa. Sillä Kretan kansa on sotaista. Osmannit saivat vallottaa Kretan 4 kertaa ja se maksoi heille 50000 kaatunutta.

23.5.’41 KJ.. 5 olin Italian suurlähettilään Rosson luona lähtökäynnillä. Ensiksi Rosso harangerasi minua, että minulla on diplomaattien piirissä täällä suuri arvo, ja että minä olen mitä vaikeimmissa oloissa suorittanut täällä suurtyön. Rosso sanoi, että minä olen menestyksellä tehnyt täällä työtä »dans Ies conditions extremement difficiles». Minä kiitin kovasti näistä sanoista.
Kretan asia: Rosso oli sitä mieltä, että on ainoastaan ajan kysymys, että saksalaiset sen valloittavat. Luuli myös, että koko Välimeren asia selvitetään, mutta että se ottaa aikaa aina ensi syksyyn asti. Libyassa on nyt niin kuuma, että siellä ei voi nyt suorittaa sotatoimia.
Saksan Venäjän sotaan nähden: Ei uskonut sen syntyvän. Stalin tahtoo välttää sotaa. Ei luullut myös Saksan alkavan hyökkäystä. Sillä Saksa on niin kiinni muualla. Jos Saksa hyökkäisi Venäjälle, niin Wälimeren asia olisi jätettävä kesken, ja se olisi, ei ainoastaan Italian, vaan myös Saksan etuja vastaan. Rosso oli kyllä kuullut Saksasta huhuja sodasta, mutta asiasta päättää siellä 3 a 4 miestä. Huhuja on kulkenut ei-vastuunalaisissa piireissä.

23.5.’41 Nykopp tavannut tänään von Baumbachin, laivasto­ asiamiehen. Hän oli aina ennen puhunut varmasti, että sotaa ei tule Saksan ja Neuvostoliiton välille, mutta nyt oli ollut siihen asiaan nähden epävarmempi. Sanoi Neuvostoliiton kovasti varustavan ja Saksan rajaseudulta on siviiliväestö siirretty suureksi osaksi pois.
Baumbach oli myös sanonut, että kun Moskovan rauha tehtiin 12/3 40, oli hän ollut sitä mieltä, että Neuvostoliiton puolelta se oli ainoastaan välirauha, ja että Neuvostoliitto tulisi hyökkäämään uudestaan Suomen päälle.

(23.5.’41)
20.5.’41 Saksalaiset alkoivat hyökkäyksen Kreetaan.
Laskuvarjoilla ja lentokoneilla vietiin sinne sotajoukkoja. 23/5 ’41 taistelut jatkuvat. Tämä on rohkea yritys. Mutta kaiketi se saksalaisille onnistuu.

24.5.’41 kl. 11 ap olin Rumanian ministerin Gafencun luona lähtökäynnillä. Puhuimme nykyisistä tapauksista.
Gafencu katsoi, että Kretan asia, saksalaisien hyökkäys sinne, on kovin tärkeä sekä Saksalle että Englannille. Sillä on miltei ratkaiseva merkitys Välimeren kysymyksen ratkaisulle. Jos saksalaiset epäonnistuvat, on se heille kova isku. Gafencu luuli saksalaisien onnistuvan, mutta hänen mielestään oli se arveluttava asia, että hyökkäys on jo kestänyt 4 päivää, eikä saksalaiset ole vielä saaneet saarta haltuunsa Englantilaiset voivat tuoda Egyptistä laivoilla apuun joukkoja riittävästi, mutta saksalaiset ei vielä voi käyttää muita kuin lentokoneita ja niillä ei voi tuoda tankkeja eikä tykkejä.
Saksan ja Neuvostoliiton mahdollinen sota: Gafencu luuli omasta puolestaan, että sotaa ei synny, vaikka myönsi että on vaikea sanoa, miten asia menee. Hän oli raportoinut Bukarestiin, että sotaa ei synny, mutta viime kuukauden kuluessa ei ole puhunut siitä mitään. Gafencu katsoi, että Stalin tahtoo välttää sotaa viimeiseen asti. Mutta mitä Saksa tekee, se on vaikea sanoa. Saksassa on 2 mielipidettä: Toiset tahtovat alkaa sodan niin pian kuin mahdollista. Toiset tahtovat välttää sotaa Neuvostoliiton kanssa ja jatkaa nykyistä politiikkaa. Mitä Der Führer tekee, sitä ei tiedä. Schulenburgin sanaan ei voi panna merkitystä, koska er kämpft gegen der Krieg ja on siis puolueellinen. Mutta esimerkiksi Rosso on sitä mieltä, että sotaa ei synny, ja Rosso on objektiivisempi tässä asiassa.
Rumaniassa saksalaiset, myös sotilaat, ovat puhuneet sodasta, mutta siihen voi olla syynä se, että Saksa tahtoo pitää yllä tällaista ajatusta diplomaattisen asemansa lujittamiseksi Neuvostoliitton nähden. Gafencu sanoi juuri saaneensa Bukarestista kuriirilla kirjeen eräältä ystävältään, joka oli kirjoittanut, että 2 viime viikon aikana on puhe sodasta saksalaiselta puolelta hiljentynyt.
Tämä saksalaisten puhuminen Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan mahdollisuudesta Rurnaniassa (kuten myös Suomessa) on meille vaarallinen; meidän molempien kansojen mieleen, kuuntelevat tällaista puhetta ja uskovat siihen. Mutta voi käydä niin, että Saksa ja Neuvostoliitto tekevät keskenään sopimuksen ja jättävät meidät yksin kahden kesken Neuvostoliiton kanssa. Ja silloin asema voi meille tulla vaaralliseksi.
Kun puhuimme minun erostani, kysyi Gafencu, merkitseekö poislähtöni Suomen politiikan muutosta Neuvostoliittoon nähden? Minä kielsin sen ja sanoin meidän politiikkamme olevan edelleen neutraliteetin politiikkaa. Tahdomme pysyä ulkopuolella sotaa.
Gafencu hanrangeerasi minua ja valitti poismenoani. Sanoi minun olevan Neuvostoliiton parhaita tuntijoita.

(24.5.’41)
23.5.’41 tuli sähke. 199/197. Esittely 26/5 (minun eroasiani).
Paperit torstaina (29/5 41) lentäen saapuvalla Hynnisellä.

24.5.’41 olin Jaappanin ambassadööri Tatekawan luona lähtökäynnillä. Tatekawa kertoi:
Neuvostoliiton ja Jaappanin välisen puolueettomuussopimuksen syntymiseen vaikutti suuresti Saksan painostus Neuvostoliittoon.
Kreetan asia: Saksalaisien hyökkäys Kreetaan on sotilallisesti vaikea yritys, mutta Tatekawa luotti siihen, että Saksalaiset kuitenkin onnistuvat valtaamaan Kreetan.
Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan mahdollisuus: Tatekawa ei luullut sodan syntyvän. Erittäin jos sota jatkuu kauan, niin Saksa tarvitsee raaka-aineita ja tulee niitä vaatimaan Neuvostoliitolta. Mutta Stalin tulee suostumaan, jos ei ole kysymys alueen luovuttamisesta tai muista mahdottomista vaatimuksista, jollaisia Tatekawa ei luullut Hitlerin asettavan.
Stalin sillä aikaa varustaa ja kun on tullut riittävän vahvaksi, niin Stalin voi kieltäytyä antamasta enää Saksalle. Mutta jos sota jatkuu, täytyy Neuvostoliiton collaboration Saksan kanssa tulla sangen laajaksi, koska se on Saksan kestämiselle välttämätöntä. Tatekawa luuli, että Saksa ja Neuvostoliitto kyllä pääsevät agreementiin keskenään näistä asioista ilman, että konflikti syntyy.

24.5.’41 oli myös Unkarin lähettilään de Kristoffyn luona lähtökäynnillä.
Kreetan asia: Kristoffy luuli, että saksalaisien hyökkäys Kreetaan on alku uuteen suureen aktioniin, jonka tarkoitus nähtävästi on englantilaisien poisajaminen koko Välimereltä ja länsi-Aasiasta sekä Egyptin ja Suezin valtaaminen. Kun tämä on saavutettu, saa Saksa riittävästi raaka-aineita ja tulee riippumattomaksi merentakaisista maista (öljyä Mosulista, viljaa Pohjois-Afrikasta yms). Silloin ehkä Englanti ja USA näkevät, että on turha jatkaa sotaa ja ryhtyvät rauhanneuvotteluun.
Kristoffyn tietojen mukaan Timoshenkon asema on heikontunut. Timoshenko oli vakuuttanut, että Jugoslavia (maastosuhteidensa ym vuoksi) tulee kestämään kuukausia sotaa Saksaa vastaan ja Kreikka myös kestää vielä. Sen vuoksi Saksan armeijasta huomattava määrä jää kuukausiksi sidotuksi Balkanille. Tämän perusteella Stalin teki puolueettomuuspaktin Jugoslavian kanssa juuri ennen sodan alkamista. Timoshenko oli siis aivan väärin arvostellut sotilaallista asemaa ja sen johdosta Timoshenkon oma asema on nyt heikontunut.
Sota Saksan ja Neuvostoliiton väliilä: Kristoffy ei luullut sitä syntyvän. Koska siihen ei ole mitään logillista syytä. Stalin suostuu leveransseihin Saksalle, ja jos Saksa saa Välimerenmaat ja etu-Aasian ja Afrikan valtansa alle, niin Saksan tarpeet ei tule olemaankaan niin suuret, kuin monet luulevat.

25.5.’41 Eilen ja tänään on jälleen Pravdassa ja Izvestijassa ollut uutisia Suomesta (saa nähdä alkaako jälleen). (Lähetin sähkeen siitä Helsinkiin).

25.5.’41 Meidän sotamme oli lyhyt – kesti 105 päivää.
Seuraukset tästä lyhyestä sodasta:
1) Menetykset rauhassa, hirmuiset.
2) Valtion velka tämän vuoden lopussa 35 miljardia ja jonkun vuoden perästä 30 miljardia.
3) Muut häviöt, jotka ei sisälly edelliseen. Tämä kaikki on hirmuista!!
Ja Suomessa on niitä, jotka ovat melkein tyytyväisiä siitä, että saamme sodan!

26.5.’41 oli Bulgarian lähettilään Stamenovin luona lähtökäynnillä.
Stamenov sanoi heti: »Olette onnellinen mies, joka pääsette pois täältä Moskovasta.» Minä myönsin asian olevan niin. Stamenov oli sairas, mutta oli noussut vuoteesta minun käyntiäni varten. Sentähden oli käynti lyhyt, mutta sinä aikana ehdittiin sanoa paljon. Stamenov sanoi selvästi ja rohkeasti mielipiteensä.
Puhuimme Saksan hyökkäyksestä Kretaan. Stamenov ei tietänyt sitä enempää, kuin mitä oli ollut lehdissä, mutta sanoi että saksalaiset kyllä suorittavat asian loppuun ja valloittavat saaren. Ja se on alku suureen aktioon Välimeren itäosia vastaan. Sitten sanoi:
»Minä olen useasti sanonut itselleni, Слава Богу¹, että on Saksa. Se on meidän, Bulgarian ja teidän maanne ynnä monen muun kansan Schutzmann Neuvostoliittoa vastaan. Ellei Saksaa olisi, niin Neuvostoliitto vallottaisi Bulgarian, Suomen ym. maat ja panisi toimeen neuvostojärjestyksen, vaikka kansat ei sitä tahdo. Neuvostojärjestystä ei tahdo Bulgarian kansa, eikä sitä tahdo Suomen kansa. Nyt ei merkitse mikään muu kuin сила². Neuvostoliitto sano että Suomen puolustaminen sodassa oli väärin, mutta Neuvostoliiton sota Suomea vastaan oli oikea, koska se tarkoitti neuvostojärjestelmän toimeenpanemista Suomessa. Jesuittimoraali. Meidän ainoa puolustuksemme on Saksa. Ellei Saksaa olisi, olisimme me hukassa. Sillä me pienet valtiot emme voi aseilla puolustaa itseämme suurta Neuvostoliittoa vastaan, vaikka olisimme miten urhoollisia tahansa. Se on aivan selvä asia.

¹ Jumalan kiitos
² voima

Sotaa ei synny Saksan ja Neuvostoliiton välille. Sillä Stalin ei uskalla antaa asian mennä sotaan. Se on ainoa, mikä voi uhata hänen valtaansa. Hänen tarkoituksensa on saada neuvostojärjestelmä säilymään Venäjällä. Taloudellisiin myönnytyksiin hän menee.» Sentähden luuli Stamenov, että syntyy sopimus Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Sentähden enemmän kuin Neuvostoliitto ei voi juuri muualle myydä viljaa, naftaa ym tavaroita kuin Saksaan. Muut ostajamaat ovat pois.
Stalinin asema on luja. Sovjettisysteeiä ei voi järkyttää, paitsi ulkomainen sota, ainoastaan, jos neuvostojohtajat rupeavat toisiaan vastaan taistelemaan. Mutta siitä ei ole nyt merkkejä. Muuten on terrori- ja poliisijärjestys niin ankara, että mikään oppositio ei voi tulla kysymykseen. Kansan asema Neuvostoliitossa on huono, jo Moskovassa, kuten joka puolelta näkee, mutta vielä enemmän maaseudulla.

26.5.’41 olin Steinhardtin USA:n suurlähettilään luona lähtö­käynnillä.
Steinhardt tiedusteli, onko Suomessa viimeaikoina mielipide kääntynyt Saksan puoleen? Onko saksalaisten infiltreerausta tapahtunut Suomessa, kuten puhutaan? Onko saksalaista sotaväkeä tullut Suomeen?
Vastasin että Suomen politiikka on edelleen neutraliteetin politiikka, kuten tähän asti ja kuten Ruotsin. Saksalaisien lomautettujen sotilaiden kuletus tapahtuu viime vuonna tehdyn sopimuksen puitteissa ja se on samanlainen kuin Ruotsin. Suomen taloudelliset suhteet Saksaan ovat nykyään vilkkaat, koska Saksa on Suomen paras ostaja. Sentähden on saksalaisia liikemiehiä Suomessa ja vice versa. Myös on Suomen kulturisuhteet Saksaan aina olleet vilkkaat. Selitin mistä se johtuu. Nykyinen kosketus Saksaan on aivan luonnollinen ja tavallinen. Englantia ja USA:ta vastaan ei ole Suomessa mitään animositeettia ja haluaisimme olla niiden kanssa hyvissä ja vilkkaissa suhteista, mutta nykyinen sota sitä vaikeuttaa.
Sota Saksan ja Neuvostoliiton väJillä: Steinhardt ei luullut sen syntyvän, vaan luuli, että Stalin antaa perään saksalaisille, koska pelkää sotaa.

27.5.’41 Olin Afganistanin ambassadöörin Ahrned Khanin luona lähtökäynnillä. Tänään on Afganistanin kansallispäivä. Khan tuntui olevan Saksan puolella Hän sanoi, että Suomelle on hyvä, että sillä on hyvät suhteet Saksaan, koska se antaa Suomelle turvaa Neuvostoliittoa vastaan. Myös Khan ei luullut sodan Saksan ja Neuvostoliiton välillä syntyvän. Koska Stalin tahtoo välttää sotaa. Khan tuntui luulevan, että Saksa tämän sodan voittaa. Jos sota kestää kauan ja Saksa väsyttää itsensä kovasti, niin voi olla mahdollista, että Stalin muuttaa suhteensa Saksaan. Jos Saksa epäonnistuisi hyökkäyksessä Kretaa ja Välimeren itäosaa vastaan, niin se jo voisi muuttaa Neuvostoliiton asenteen Saksaan nähden.
Khan harangerasi Suomea sotamme johdosta ja harangerasi myös minua, koska olen täällä saanut toimia kovin vaikeissa oloissa, mutta suoriutunut tehtävistäni. Ja nyt on Suomen asema paljon parempi kuin se oli viime vuonna, jolloin se oli hänen tietojensa mukaan ollut vaikea ja vaarallinen.

28.5.’41 kl. 3 olimme Allin kanssa ambassadööri Bergeryn luona lähtökäynnillä. Yleistä konversatiota.
Kl. 4 olimme Allin kanssa Payartin luona lähtökäynnillä. Ei mitään erinomaista keskustelussa.

28.5.’41 kl. 5.30 ip. olin Kremlissä Molotovin luona lähtökäynnillä. Molotovin vanhassa työhuoneessa, jossa niin monta kertaa olin ollut hänen kanssaan. Sanoin alussa, että olin pyytänyt hänen luokseen audienssia sanoakseni hänelle hyvästi ja kiittääkseni häntä ystävällisyydestä, mitä hän on mieskohtaisesti minulle osottanut. Molotov valitti, että lähdin pois (жалко) Minä vastasin, että minun on jo aika lähteä (пора); olen miltei 20 vuotta häntä vanhempi. Tähän Molotov sanoi: »Se ei näy päältä.» Olen luvannut olla täällä ensin 3 kuukautta, sitten viime syksyyn ja sitten tähän kevääseen. Molotov näytti sen tietävän. Kysyi mitä aion tehdä? Vastasin että tahdon olla vapaana miehenä, minulla on työtä niin paljon kuin tarvitsen, voin kirjoittaa jotain ja раскладывать пасьянс¹. Sanoin että rauhansopimuksesta johtuneet kysymykset on jotenkin kaikki ratkaistu раскладывать пасьянс¹ muutenkin. Sentähden on sopiva aika minun lähteä.

¹ panna pasianssia

Siihen Molotov sanoi: »Kaikki kysymykset ei ole ratkaistu.» Mistään poliittisista asioista ei Molotov ottanut puhetta, mikä oli hyvin tehty.
Olin kuullut, että Molotov nyt ottaa vastaan ulkokomisariatissa. Oliko se, että hän otti minut vastaan vanhassa huoneessa Kremlissä, jossa niin monta kertaa olimme tavanneet, erityinen huomionosotus, siitä täytyy ottaa selvää.
Sitten sanoin, että olin ottanut niin paljon hänen ajastaan, mutta nyt vapautan hänet minusta. Siihen Mololotov vastasi jo­tain siihen suuntaan, että hän on ollut enemmän syynä meidän keskusteluihimme. (Tätä Molotovin vastausta en oikein tarkasti ymmärtänyt) Ottaessani häneltä seisaalla ollen hyvästit ja toivotettuamme toisillemme всего жорошего² sanoin, että panisin suuren arvon, jos voisin sanoa hyvästit myös Stalinille, jonka tapasin neuvotteluissa syksyllä 1939. Kysyin Molotovilta, mitä hän siitä arvelee. Lisäksi että tiedän, että Stalinin aika on kovin занят³ ja enkä tietenkään halua, että syntyisi mitään epämukavia (неудобные) presedenssitapauksia. Molotov vastasi: »Minä kysyn».

1 monesta asiasta
² kaikkea hyvää
³ varattu

(28.5.’41)
26.5 ’41 ratkaistiin erohakemukseni ja presidentti myönsi minulle eron. Uutinen radiossa oli minun antamani sanamuodon mukainen. Tuli sähke:
Myönnetty 31/5 lukien Hynninen 1/6 lukien toistaiseksi charge.

(28.5.’41) Kirja. Arvo Tuominen: Neuvostoliitto Leninin perinnön vartijana, painettu Tukholmassa, Klara Civiltryckeri AB, Stockholm 1941.
(Hankittava).

29.5.’41 Kävin Vishinskin luona lähtökäynnillä. Vishinski lausui mm., että ovat huomanneet ja todenneet minun ponnistukseni (усилня) hyvien välien aikaansaamiseksi Neuvostoliiton ja Suomen välillä. Minä vastasin, että se on tosiaan ollut minun pyrkimykseni, ja että tulen myös tulevaisuudessa mahdollisuuksieni mukaan toimimaan samaan suuntaan.
Lausuin lopuksi, että en tahdo puhua politiikasta, mutta meidän lehdissämme on ollut kirjoituksia siitä, että käydään neuvotteluja Saksan ja Neuvostoliiton välillä Vishinski kysyi: »Mistä asioista?» Vastasin: Taloudellisista. Vishisnki: »Meillä on Saksan kanssa taloudellinen sopimus ja se aiheuttaa keskusteluja.» Minä: Meidän lehtemme puhuvat uudesta sopimuksesta. Vishinski: »Meillä on hyvät välit ja sopimukset Saksan kanssa, minä en tiedä mistään neuvottelusta uuden sopimuksen aikaan saamiseksi». Minä en jatkanut keskustelua enempää, vaan toivoimme toisillemme » всего жорошего»¹.

¹ kaikkea hyvää

(29.5.’41) Gripenbergin raportti n:o 4 (allekirjoitettu 19/3 ’41): Englannissa kaikki ovat yksimielisiä siitä, että Englanti tulee voittamaan sodan, ja että Brittein valtakunta ei tule millään ehdoilla tai missään tapauksessa luopumaan kamppailusta ennenkuin nazien dominoima Saksa on murrettu. Miten se voi tapahtua, sitä ei paljon ajatella, nyt on pääasia »to get on with the war». Ensi syksynä Englanti ja USA yhdessä tulevat tekemään yhtä paljon sotamaterialia kuin Saksa ja ensi keväänä enemmän. Silloin Englanti ryhtyy lujaan offensiiviin Saksaa vastaan. Ja sen suorittamista tulee Saksan miehittämien maiden tyytymättömyys suuresti helpottamaan.
Varsinaiset sotaoperatiot tulevat nyt siirtymään Wälirneren alueelle ja Balkanille sekä kaiketi Vähään Aasiaan.

29.5.’41 saapui Hynninen ja toi rappellikirjan.
Hynninen kertoi, että Helsingissä ja Suomessa ollaan nyt kovin saksalaisella kannalla ja jyrkkiä. Ollaan sitä mieltä, että sota syttyy pian Saksan ja Neuvostoliiton välille. (Kivimäki on siitä vakuutettu). Ja Saksa pitää meistä huolen joka tapauksessa. Sentähden meidän ei enää tarvitse välittää siitä, mitä Neuvostoliitto tekee ja ajattelee. Maaherra Helenius (yksinkertainen mies) oli soittanut Hynniselle ja sanonut, että nyt on lopetettava peräänantaminen Neuvostoliitolle. (Helenius on niin yksinkertainen mies, että hänen pitäisi olla vaiti politiikasta).

29.5.’41 Schulenburgilla päivälliset minun ja Allin kunniaksi, poislähtömme johdosta.
Siellä myös Japanin ambassadööri Tatekawa, jonka kanssa keskustelin kauan. Hän kertoi seuraavaa:
Tatekawa toivoi, että Saksa, Jaappani, Neuvostoliitto ja Italia tulisivat läheiseen collaboration’iin keskenään. Sanoi tahtovansa toimia sen saavuttamiseksi ja piti sen mahdollisena.
Huhut Ukrainan vuokraamisesta Saksalle ovat lorua. On edelleen sitä mieltä, että sotaa ei synny Saksan ja Neuvostoliiton välillä, vaan Saksa ja Neuvostoliitto tekevät agreement. Ukrainaa y.m. alueita Stalin ei voi antaa Saksalle. Neuvostoliitolle voidaan tarjota ja antaa alueita Intiaan päin korvaukseksi myönnytyksistään Saksalle.
Tatekawa oli varma, että saksalaiset valloittavat Kretan ja luuli sen tapahtuvan »ylihuomenna» s.o. 2 päivässä.
Kremlin herrat ovat Tatekawan mielestä vaikeita neuvottelijoita. Erittäin on Mikojan vaikea, Molotov on parempi – sanoi Tatekawa.

30.5.’41 kl. 7 illalla olin Stalinin luona Kremlissä. Toinen rappu, kuin mistä ennen olin mennyt. Pitkät käytävät. Suuri, kaunis huone, jossa Stalin oli, seinällä pitkä konferenssipöytä.
Alkutervehdysten jälkeen Stalin sanoi: »Eivät ole tyytyväisiä Teihin.», »Они не доьолны вами» (Tarkoitti hallitus Helsingissä ei ole tyytyväinen minuun.) Wastasin: Kaikki rauhansopimuksesta johtuvat kysymykset ja koko joukko (целый ряд) muita on selvitetty ja ratkaisu on mennyt siten, että hallitus ja minä olemme olleet yhtämieltä. Jatkoin, että me Suomessa haluamme hyviä välejä Nliiton kanssa ja minä puolestani olen koettanut toimia sen hyväksi Siihen Stalin sano hänen mielestään selvää, että välit Nliiton ja Suomen välillä pitäisi olla hyvät. Minä: »Meillä on toiminut hallituksen asettama komitea, joka on valmistanut ohjelman kulturi- ja talous- ym suhteiden kehittämiseksi Suomen ja Neuvostoliiton vä1ille. Mutta искренно сказать,¹ mielestämme emme ole saaneet riittävää kannatusta Nliiton taholta.» Stalin: »Kannatus on annettava, se on luonnollista.»
Minä sanoin myös yksityisenä miehenä tulevani toimimaan hyvien välien hyväksi Suomen ja Nliiton välillä. Stalin: »Вы никогда не можете быть частный человек»²
Keskustelun kuluessa huomautin Stalinille m.m., että Suomen politiikka on neutraliteetti.
Minä: »Eräitä kysymyksiä on ratkaisematta ja kauppasopimuksen tulkinnassa on syntynyt väärinkäsityksiä» (недаразумения). Selitin maksu- ja tavarabalanssin ja meidän käsityksem­ me ja Nliiton vastakkaisen käsityksen
Stalin tähän: »Tarkoitus ei ole, että Neuvostoliitto antaisi Suomelle krediittiä.»
Huomautin, että mm. viljasta, 70000 tonnista olemme saaneet vain 15000 tonnia ja 55000 tonnia on saamatta.
Stalin: »Teillä kait on nyt viljan puute.» Minä: »Nyt on vaikein aika, kun sodan vuoksi ei voi tuoda Amerikasta eikä muualta ja sato tulee vasta muutaman kuukauden perästä.»
Stalin: »Я оказываю Вам лично маленькую услугу и дам Вам 20000 тонн. т.е. около половину³ koko kontingentti määrästä. Edellytän, että teiltä tilatut laivat leveroidaan aikoinaan.»
Minä: Minä kiitin ja sanoin, että laivat tulevat sovittuina aikoina.
Stalin kehotti menemään Mikojanin luo, joka järjestää asian. Sanoin aikovani käydä Mikojanin luona huomenna.
Lähetin Helsinkiin seuraavan sähkeen:
»191 Ollessani 30/5 Stalinin luona jäähyväiskäynnillä puhuimme mm kaupasta. Stalin lupasi viljaa kaksikymmentätuhatta tonnia kehotti kääntymään Mikojanin puoleen minkä teen huomenna. Paasikivi.»

¹ Vilpittömästi sanottuna
² Te ette koskaan voi olla yksityishenkilö
³ Teen Teille henkilökohtaisesti pienen palveluksen ja annan 20000 tonnia eli noin puolet

30.5.’41 Hynninen lähetti seuraavan sähkeen:

192. Botschaftissa eilen Paasikiven lähtökutsuilla vakuutettiin että Ukrainan ja Dobrudschan vuokraamisesta ei neuvotella. Huomautukseeni neuvottelut ehkä tapahtuvat Berlinissä vastattiin jos niin olisi siitä myös täällä tiedettäisiin. Hynninen.
Tämä sähke johtui siitä, että vähän ennenkuin Hynninen oli lähtenyt Helsingistä, tuli Lundströmiltä Berlinistä sähke, jossa sanottiin, että »hyvistä lähteistä» oli saatu tietää, että Ukraina ja Dobrudja oli vuokrattu Saksalle 99 vuodeksi ja että läpikulkuoikeus sekä Venäjän että Turkin kautta Saksalle oli selvä.

31.5.’41 olin kl. 1 Mikojanin luona. Läsnä oli Stepanov ja sihteeri. Kerroin ensin eilen Stalinin luvanneen 20000 tonnia viljaa ja kehottaneen kääntymään hänen, Mikojanin, puoleen.
Mikojan kysyi uteliaana, miten minun oli onnistunupäästä Stalinin luo ja ylipuhua (уговаривать) Stalin lupaamaan viljan. Minäkerrointutustuneeni Staliniinsyksyllä 1939 ja maininneeni Molotoville panevani suuren arvon, jos saisin sanoa hyvästi Stalinille. Stalin otti eilen vastaan minut. Ja voin vakuuttaa – sanoin – että minun ei tarvinnut ylipuhua, уговаривать, Stalinia, vaan hän heti ja hyvin helposti itse lupasi viljan. Minulla ei ollut muuta tehtävää, kuin kiittää hra Stalinia tästä suosiollisuudesta.
Mikojan: »Mitä on sanottu, se pidetään. Tosin on päätetty, että ennen uutta satoa ei anneta viljaa, mutta kun Stalin on luvannut, on asia ratkaistu.» Kysyi, milloin haluamme viljan.
Minä: »Niin pian kuin mahdollista.» Mikojan: »Rautateitse tai laivalla?»
Minä vastasin, en voivani tarkasti sanoa näistä käytännöllisistä seikoista, mutta kaupallinen neuvos Pulkkinen hoitaa ne. Kysyin, kenen puoleen Pulkkinen voi kääntyä?
Mikojan: »Meillä on Экспортхлеб¹ – Minä soitan sinne heti ja Teidän edustajanne voi heti tänään käydä siellä.»
Keskustelu loppui siihen ja sanoin hyvästi Mikojanille ja kiitin ystävällisyydestä.

¹ Eksporthleb: organisaatio, jolla oli yksinoikeus viljatuotteiden vientiin ulkomaille.

31.5.’41 lähetin seuraavan sähkeen: »193/191. Mikojanin luona 31/5. Sanoi 20000 tonnia selvä koska Stalin luvannut. Pulkkinen tänään Eksporthljebiin sopimaan käytännöllisistä seikoista. Paasikivi.»

Suomen Sosialidemokraatti 27/5 41, pääkirjoitus »Yhtenäisen rintaman säilyminen».
Yhtenäisetä rintamasta:
Meillä on porvarillisien puolueiden liepeillä muodostunut epämääräisiä piirejä ja niiden äänenkannattajia, joiden tehtäviin ensi sijaisesti näkyy kuuluvan eripuraisuuden ja sisäisen riitaisuuden kylväminen. — Jos sellainen toiminta, joka pyrkii tuhoamaan uskon oman kansan voimaan ja oikeutukseen elää riippumatonta elämää, saa vastaan sanomatta tehdä kalvavaa työtään, ollaan vaarallisella tiellä.

(Tämä siis tarkoittaa kansallissosialistisia virtauksia, joita Suomessa on ilmentynyt. Meillä luotetaan Saksaan ja sen apuun, mutta sisäisessä suhteessa tahdotaan taistella saksalaisia virtauksia vastaan. Miten tämä käy yhteen?)

30.5.’41 Manner luonani. Kertoi täällä edelleen eräitten piirien pelkäävän Saksan hyökkäystä. Syy Saksan hyökkäykseen olisi se, että Saksa tahtoo saada maata (Ukrainan). Sieltä Saksa karkottaisi asukkaat ja koloniseraisi sen saksalaisille. Venäläiset ovat kuitenkin optimistisia puolustusmahdollisuuksiinsa nähden. Jos Saksa hyökkäisi olisi se Neuvostoliitolle puolustussota ja silloin koko kansa nousisi yhtenä miehenä ja Stalin tulisi suureksi kansanjohtajaksi. Puolustussotaan Neuvostoliitto kykenee, mutta ei hyökkäyssotaan. (Sama ajatus kuin Tuomisen kirjasessa). Suomen sota oli hyökkäyssota ja Manner kertoi, että Leningradissa oli sotamiesten miitingeissä esiintynyt vastustusta Suomen sotaa vastaan. Sotamiehet olivat sanoneet, että Neuvostoliitto oli julistanut, että »ei kämmenleveyttä vierasta maata haluta» (Stalin) ja kysyneet, miten Suomen sota sopii tähän. Oli täytynyt pakkokeinoilla pakottaa sotamiehet menemään hyökkäyksiin. Sitten kun sota oli kestänyt ja Summan rintama valloitettu, olivat sotilaat olleet vastaan rauhan tekoa ja tahtoneet vallottaa koko Suomen. Mutta Stalin oli pannut vastaan ja ajanut rauhan läpi.
Manner kertoi Neuvostoliiton sisäisistä oloista, että asunto­ olot ovat huonot. Normi on, että yksi henkilö saa 9 neliömetriä lattiapinta-alaa ja sitä paitsi perheenpää, jolla on henkistä yms työtä, 24 neliömetriä. Mannerilla on pieni talo jonka on itse rakentanut, siinä on 7 huonetta. Itsellä hänellä on 4 huonetta. Yhden on myynyt 22000 ruplalla ja 2 huonetta on vuokrattu. Toisessa niistä asuu 3 henkeä: Herra, joka on Saksassa opiskellut ja on fysikko, etevänpuoleinen, ja hänen vaimonsa ja tytär. Herralla on kirjoituspöytä, joka on erotettu särmillä, ja siinä hän tekee työtä. Hän on lääkärin poika. Toisessa huoneessa asuu 4 henkeä. Venäläisien mielestä ovat nämät asunto-olot hyvät. (Tämä on kuvaavaa täkäläisille oloille).
Manner kertoi, että teollisuus on nyt alkanut mennä paremmin. On saatu enemmän discipliniä töihin. Alemman kansan elintaso on kaiketi jonkun verran parempi kuin tsarin aikana. Muiden kansankerroksien elintaso on paljon huonompi. Mutta alimman kansan elämään vaikuttaa psykologinen seikka, että työmiehet saavat esiintyä rniitingeissä ja kritiseerata tehtaan kokouksissa. Työväestön ja korkeampien luokkien elintason väli on pienentynyt, koska ylempien luokkien elintaso on alentunut ja siten on erillaisuus vähentynyt. Tämä näyttää antavan tyydytystä työväestölle, kun kaikilla on suurin piirtein yhtä huonot olot.
(Tämä on oikea psykologinen huomio. Olen ennen jostain lukenut, että ihmiselle ei ole niin tärkeä, onko hänellä itsellä parempi tai huonompi olo, kun ei näe, että on toisia joilla on paljon parempi olla kuin hänellä).
Manner kertoi, että akatemisissa piireissä puhutaan siihen suuntaan, että kun nykyinen sota on loppunut, niin Suomen ja Neuvostoliiton raja voidaan muuttaa, koska sota ei ollut oikeudenmukainen eikä vastaa Neuvostoliitossa vallallaolevia periaatteita.

1.6.’41 Pravdassa ja Izvestijassa ensisivuilla, seuraava ensim­mäinen uutinen huomattavassa muodossa, 2 palstalla:
» Прием nредседателем Совнаркома СССР тов. Сталиным финляндского nосланника г Паасикиви. 30. мая финляндский посланник г Паасикиви был у тов. Сталина с прощальным визитом в связи с его уходом с поста посланника и отездом на родину. Беседа продолжаласЬ полиса.»¹

¹ SNTL:n kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja toveri Stalin vastaanottanut Suomen suurlähettilään herra Paasikiven. 30. toukokuuta Suomen suurlähettiläs herra Paasikivi kävi toveri Stalinin luona jäähyväiskäynnillä jättäessään lähettiläspaikkansa ja palatessaan kotimaahansa. Tapaaminen kesti puoli tuntia.

1.6.’41 von Tippelskirsch oli luonani käynnillä.
Kyseli käynnistäni Stalinin luona ja keskustelustani hänen kanssaan. Kerroin.
Kysyin Tippelskirchiltä, minkä hän luuli olevan syynä siihen, että Nliitto ja Stalin teki rauhan meidän kanssamme maaliskuussa 1940.
Tippelsltirch vastasi että, hän ei oikein voinut siihen vastata. Mutta luuli, että yhtenä syynä oli se että Stalin pelkäsi Neuvostoliiton voivan joutua suursotaan sen johdosta, että Englanti aikoi tulla Suomea auttamaan. Myös oli Stalin kyllästynyt sotaan, kun sota meni toisin kuin oli ajateltu, koska suomalaiset tekivät kovaa vastustusta, eikä yhtyneet kannattamaan Kuusisen hallitusta, kuten nähtävästi Kremlissä oli luultu. Stalin voi myös tehdä rauhan, kun Neuvostoliitto oli saavuttanut sotilaallisia voitto­ ja. Stalin tahtoi päästä siitä engagementistä erilleen. Tippelskirch sanoi muuten, että ei ollut asiaa perin pohjin tullut ajatelleeksi.

1.6.’41 suuruksella Manner (Hynnisen kanssa). Suuruksen jälkeen keskusteltiin. Manner piti Saksan voittoa hyvin epävarmana, koska USA:n varat ovat niin tavattoman suuret ja USA:ssa on sotilaallinen innostus suuri ja se tulee 1942 alkaen ryhtymään sotaan aivan tavattomilla voimilla. Luuli että Neuvostoliitto jättää Suomen rauhaan, koska tuntuu siltä, että Neuvostoliitossa mielipide on, että Suomesta ei ole mitään saavutettavaa, koska Suomen kansa ei tahdo sovjettijärjestelmää. (Mutta olisi koetettava olla hyvissä väleissä Neuvostoliiton kanssa). Manner kertoi, että USA:ssa on tehty suuria uusia keksintöjä mm lentotekniikan alalla, joita tullaan sovittamaan ja käyttämään sodassa Saksaa vastaan. Mm kertoi Manner, että voidaan yhdestä lentokoneesta ohjata useampia muita lentokoneita, joissa ei ole ollenkaan piloottia ja johtaa siten myös pommitusta. Ensi vuodesta 1942 alkaen alkavat pommittaa kovasti Saksaa, hävittää sen teollisuus laitokset ja kaupungit ja sitä ei Saksan kansan moraali kestä ja teollisuus tulee hävitetyksi.

2.6.’41 Irakissa on Alille, joka teki kaappauksen ja alkoi sodan Englantia vastaan, käynyt huonosti. Hän on kapituleerannut ja karannut maasta ja entinen hallitsija on tullut takaisin. Tämä on isku myös saksalaisille. Ali ja hänen kumppaninsa ovat yleisesi­ kunnan upseereja. (»Ambitious staff officers», sanoo Times). Siis samanlainen historia, kuin Jugoslaviassa, Simovitsh ja hänen kumppaninsa. Toteutuu Talleyrandin sana: »La guerre est une chose beaucoup trop serieuse, pour etre laissee aux militaires.»

(2.–3.6.’41) Alueloukkauksia Nliiton lentokoneiden ym tavalla tapahtuneita vuosina 1940 ja 1941 kuluessa oli useita. Rauhan­ sopimusten voimaan astumisen jälkeen ensimmäisinä kuukausina oli näitä asioita, myös Suomen puolelta tapahtuneita, enimmäkseen sotilaiden ja siviilihenkilöiden puolelta tapahtuneita, erehdyksestä, kun raja ei ollut merkitty. Kun raja tuli merkityksi väheni suomalaisten ylitykset, mutta Nliiton puolella oli pidätettyjä, 30–40, joita harvoja saatiin palautetuksi.
Näistä aisoista teimme useita ilmoituksia ja huomautuksia Mutta lähtiessäni oli suomalaisia vielä palauttamatta noin 30. Näistä asioista oli lähetystöllä paljon työtä ja ponnisteluja.
Luovutetuilta alueilta ja Hangosta poisviedyt ja hävitetyt koneet ym. Siitä oli laaja selvittely, ja suoritettiin Gräsbeckin komiteassa.
Heinä-elokuussa 1940 ja myöhemminkin Jegoroff, Tassin kirjeenvaihtaja Helsingissä, joka päivä tiedotti Moskovaan vääristel­yä ja väritettyä tietoa erityisesti SNS:sta¹. Se oli Neuvostoliiton ja Zotovin toive, että sen kautta saadaan aikaan sekasortoa ja hajaannusta Suomessa ja siten päästäisiin kiinni Suomen asioihin. Sekä miten Suomessa lietsotaan vihaa Neuvostoliittoa vastaan.

¹ Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura.

Petroskoin radio jatkoi huhtikuuhun asti agitatiotaan Suomea vastaan. Suomessa vallassa olevat piirit tekevät kaikkensa suhteitten huonontamiseksi Nliittoon. Kaikki mikä voi olla Suomelle huonoa, esitettiin radiossa. Ny Dagin¹ kirjoituksia selostettiin. »Manner- ja Tannerheimiläinen» kopla yms. »Tannerilaiset sodanlietsojat.»

3.6.’41 olin kl. 12 Kalininin luona, jättämässä eropaperini. Barkow läsnä. Keskustelu yleistä konversatiota. Ei merkittävä.

3.6.’41 kl. 1 olin Schulenburgin luona jäähyväiskäynnillä. Lyhyt keskustelu².

¹ Ruotsin kommunistipuolueen lehti
² Ylipyyhittynä tällä kohtaa: »ei merkittävä.»

Kysyin lopuksi: Minkä Schulenburg luuli olleen syynä siihen, että Stalin suostui rauhaan meidän kanssamme? Schulenburg vastasi, että ei voi nyt tarkemmin sanoa, mutta luuli että yhtenä syynä oli englantilaisten avunantosuunnitelmat Suomelle, mikä voi aiheuttaa sen, että Neuvostoliitto olisi voinut tulla vedetyksi suureen sotaan, ja että englantilaiset, vaikka kaiketi ei olisi voineet auttaa Suomea, olisi satt sig fast (sich festgesetzt) Pohjois­ Europaan ja Pohjois-Skandinaviaan respektive Pohjois-Suo­ meen. Stalin tahtoi päästä erilleen asiasta, kun Neuvostoliitto sai sen, mitä halusi.
Kysymykseeni, tiesikö että politbyroossa oli vastustusta rauhan tekemistä vastaan, Schulenburg vastasi, että hän kyllä oli kuullut siitä, että politbyroossa oli ollut lebhafte Diskussion – väittely – rauhasta (ja sotilaat olivat vastaan), mutta ei ollut kuullut tarkasti, kutka vastustivat.

3.6.’41 olin myös Hilgerin luona jäähyväiskäynnillä.
Kysyin häneltäkin, minkä hän luuli olleen syynä siihen, että Stalin teki rauhan?
Hilger vastasi, että hän luuli yhtenä syynä olleen sen, että sota tuli venäläisille kalliiksi, ne menettivät paljon miehiä. Ja kun saavuttivat sen, mitä tahtoivat, niin tekivät rauhan. Hilger piti myös mahdollisena ja todennäköisenä, että se sympatia, jonka sota ja suomalaisien urhoollinen taistelu nosti Saksassa Suomea kohtaan, vaikutti Kremliin niin, että Kreml tuli rauhaan taipuvaiseksi ja suostui rauhaan. Muuten Hilger sanoi, että vaikka sota tuli Suomelle kalliiksi, niin on se kohottanut Suomen arvoa koko maailmassa ja erityisesti Saksassa ja Führerissä meidän taistelumme herätti ihastusta ja sympatiaa. Sentähden kun katsoi nyt takaisin päin niin, vaikka he saksalaiset olivat syksyllä 1939 sitä mieltä, että olisi ollut paras tehdä sopimus Neuvostoliiton kanssa, niin nyt voi, erityisesti ottaen huomioon Baltian maiden kohtalon, katsoa että ehkä ei ollut niin paha, vaikka meidän asiamme meni niin kuin meni. Sodan vauriot voimme korvata. Tämä sota on voiman lähde.
Minä vastasin, että tosin on sodasta ollut hyviä puolia, mutta se on tullut meille kalliiksi. Paitsi kaatuneita ja haavottuneita, olemme menettäneet 1/3 kansallisomaisuudestamme ja uusi raja on onneton, se ei ole luonnollinen, vaan se on miekalla vedetty.
Hilger: »Die ist nur ein Strich.»
Wielä keskustelimme nikkeliasiasta, jonka Hilger luuli menevän kohtalaisen hyvin. Hän tunsi asian, Vishinskin vastauksen oli kuullut siinä muodossa, että meidän ehdotuksemme ei ole »удовлетворительно»¹. Minä oikaisin ja sanoin, että Vishinski sanoi, että se on »неприемлено»² Siihen Hilger: »Paras olisi, jos Neuvostoliitto luopuisi koko konsessiosta». Tosin Neuvostoliitto voi sen tehdä, jos tietää, että Saksa on meidän takanamme ja mahdollisesti se nyt sen tietää.
Minä sanoin vielä, että venäläiset ovat aina olleet hyvin empfindlich fur Prestigefragen. Hilger sanoi, että ne kyllä luopuvat niistä, kun näkevät, että se on tarpeen. Minä vastasin, että on eri asia, kun Kreml keskustelee Suur-Saksan edustajan kanssa, ja kun se keskustelee pienen Suomen kanssa. Minä olen ollut Molotovin kanssa ehkä noin 50 kertaa keskusteluissa Kremlissä ja useammin kuin yhden kerran olisin noussut ylös ja lähtenyt pois, jos olisin edustanut suurvaltaa, niin ikäviä ovat toisinaan keskustelut olleet.

¹ tyydyttävä
² mahdoton hyväksyä

(3.6.’41)
1.6.’41 olimme Allin ja Hynnisen kanssa Leninin museossa. Hirmuisen laaja ja suuri laitos. Propaganda on erinomainen. Oli paljon kulkueita, joille opastajat selitti ja heitä ne ohjasi ja heille selittivät kaiken oikeassa hengessä. Kuulin miten eräs opastaja puhui jostakin, joka oli »враг народа»¹.

¹ kansan vihollinen

(3.6.’41)
2.6.’41 Olimme maatalousnäyttelyssä. Taiteellisesti suuremmoinen. Propaganda myös erinomainen. Siellä näytetään, miten hirmuisen suuria tuloksia Neuvostoliitossa on saavutettu ja jokaisessa paviljongissa on opastajia, jotka selittävät oikeassa hengessä. Mutta käy myös selville, miten ylen rikas maa Neuvostoliitto on.

(3.6.’41)
2.6.’41 Olin Tanskan v.t. asianhoitajan, lähetystöneuvos Olufin luona lähtökäynnillä. Oluf on ollut Neuvostoliitossa noin 10 vuotta. Sano että Neuvostoliitto on mennyt eteenpäin, epäilemättä, vaikka täällä on vaikea saada selvää.
Rooseveltin puheesta sanoi, että se on suureksi osaksi bluffia, kuten USA:ssa on niin usein laita.
Oluf ei luullut että tulee sota Saksan ja Neuvostoliiton välille. Oluf piti mahdollisena, että Saksa tekee hyökkäyksen Englantiin. Kretan valloitus on ollut kenraaliharjoitus siihen.

3.6.’41 kl. 5 olin Assarssonin luona jäähyväiskäynnillä. Assars­ son kertoi Crippsin olleen hänen luonaan eilen ja puheen olleen mm Saksan ja Neuvostoliiton sodan mahdollisuudesta. Cripps piti Hitleriä geniona ja sanoi kysymyksen olevan nyt siitä, osaako Hitler vaatia Neuvostoliitolta juuri niin paljon, kuin Stalin voi antaa, vai meneekö Hitlerin vaatimukset kauemmas. Jos sota syntyy Saksan ja Neuvostoliiton välille, oli Cripps viitannut siihen mahdollisuuteen, että Englanti tekee rauhan Saksan kanssa, jollon Neuvostoliitto joutuu pahaan asemaan. Ennen oli Cripps aina puhunut siitä, että Verständigung Saksan ja Englannin välillä ei ole mahdollinen. Mistä tämä uusi käänne Crippsin kannassa on tapahtunut, sitä ei Assarsson tiennyt. Ajattelimme, että Kreetan asia (valloitus) ja Suezin uhka on siihen ehkä vaikuttanut.
Assarsson sanoi, että Suomessa, mutta myös Ruotsissa on taipumus ala-arvioida Neuvostoliittoa, pitää sitä quantite negligeable. Se on väärin. Assarssonia huolestutti myös se saksalaismielisyys, joka Suomessa on päässyt vallalle. Kaiken tämän Kreml panee muistiin ja vetää sen esille aikanaan.
Minä sanoin Assarssonille, että paras politiikka olisi, että Suomi ja Ruotsi tekisivät, ei ainoastaan koordinatiosopimuksen, mutta myös puolustusliiton ja että Saksa sen hyväksyisi ja olisi hyväntahtoisesti sen takana. Silloin jättäisi Kreml meidät rauhaan.

3.6.’41. Tänään on Neuvostoliiton hallitus ilmoittanut Kreikan täkäläiselle ministerille, että se ei enää voi tunnustaa Kreikan lähettilästä, (Diamantopulos). Siis = Jugoslavia, Belgia ja Norja Lieneekö tämäkin suosion gesti Saksaan päin?

4.6.’41 kl. 9 ap lähdimme Allin kanssa lentokoneella Moskovasta Tukholmaan. Lentokentällä oli saattamassa suuri joukko diplomaatteja. von der Schulenburg, von Tippelskirch, Hilger (Saksan ambasadista ynnä vielä eräs nuori sihteeri). Rosso Italian ambassadista (sekä vielä ambassadineuvos? tai sihteeri Italian ambasadista). Assarsson (Ruotsin lähettiläs), Nylander (lähetystöneuvos Ruotsin lähetystöstä), Flodström Ruotsin sotilasasia­ mies, attache Åström Tanskan lähetystöneuvos Oluf ja Rva Bolt-Jörgensen. Lähettiläs Bolt-Jörgensen oli Köpenhaminassa. (Norjan lähettiläs ja lähetystö on Neuvostoliiton määräyksestä lakkautettu). Sitten Hynninen, Nykopp, Lyytinen (rouvineen) ym. meidän lähetystöstä.
Ulkokomisariaattia edusti Barkov, protokollapäällikkö.
Kaksi tsekan miestä seurasi Riikaan, jonne jäivät. (Kun pari päivää aikaisemmin käytyämme Hynnisen kanssa maatalusnäyttelyssä, söimme suurusta Nationalissa seurasi minua 3 tsekalaista, kuten viime päivinä on ollut asianlaita. Kun menin toalettiin, tuli yksi tsekan mies mukanani ja seurasi koko ajan edes takaisin).