I Ilmoitan eroavani koska en voi olla mukana

MOTTO

20.2.’41 Lähetin seuraavan sähkeen:

80. Sähkeenne 88 johdosta katson velvollisuudekseni vakavasti uudistaa edelleen pysyväni usein esittämissäni mielipiteissä pi­täen silmällä Suomen Nliiton yleisiä suhteita kuin myös nikkeli­asian ratkaisua. Vain jos riittävä ulkomainen sotilaallinen apu kaikkien mahdollisuuksien varalta mahdollisesti tiedossa, mistä minulle valitettavasti ei tiedotettu, katson voitavan noudattaa teidän politiikkaanne. Lisään kun huomaan että teidän ja minun mielipiteet maamme ulkopolitiikasta nähdäkseni eivät mene riit­tävästi yhteen ja kun ette luota poliittiseen arvostelukykyyni ja kokemukseeni ja kun en tahdo olla edes kaukaisimmassakaan yhteydessä politiikan kanssa, joka voi viedä uuteen ja lopulliseen katastrofiin, lähetän ensi kuriirilla Wittingille kirjeen eroamises­tani, missä suhteessa en kuitenkaan tahdo aiheuttaa tarpeetto­mia vaikeuksia hallitukselle. Sähkeenne 89 pidän aiheettomana ja minua kohtaan vähemmän sopivana, koska sisältää epäilyn korrektiudestani.

I    ILMOITAN EROAVANI, KOSKA EN VOI OLLA MUKANA

11.3.’41 Lähdin lentämällä Moskovasta Tukholman kautta Suo­meen.

Tukholmassa 11/3 tapasin Wasastjernan. Kertoi että suomalaiset, jotka käyvät Ruotsissa, puhuvat paljon revanshista. Mar­cus Wallenberg jr oli juuri samana päivänä hänelle siitä puhunut ja sanonut, että se vaikuttaa kovin pahasti Ruotsin sosialidemok­raatteihin. Erityisesti suomalaiset sotilaat puhuvat siitä. Lupasin puhua  tästä Suomessa.

Kävin kl. 4 Bohemanin luona. Keskustelimme politiikasta. Bo­heman sanoi, että Suomessa puhutaan paljon siitä, että pian tu­lee sota Saksan ja Neuvostoliiton välille. Saksalaiset tuntuvat levittävän tällaista juttua. Boheman ei tiennyt, mistä syystä saksalaiset sitä tekevät. Minä sanoin, että en tiedä asiaa enkä usko sotaan Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Boheman ei myös usko­nut sotaan Saksan ja Neuvostoliiton välillä. (Tämä on saman­lainen juttu kuin Rydin kirjeessä, että kun Saksa huomaa, että ei voita Englantia, kääntyy Neuvostoliittoa vastaan).

12.3.’41 Tulin Helsinkiin.

Kello 3 i.p. oli kokous Rydin luona. Läsnä: Rangell, Kivimäki ja minä. Myöhemmin  tuli Witting.

Minä tein ensin selvää ajatuksistani. Viittasin 12 punktiini ja kirjeeseeni Rydille. Viime aikoina on suhteemme Neuvostoliit­toon huonontunut. Esimerkiksi a) Sallan rautatien komitean jä­senten vastaanotto. b) Kauppasota. Syy suhteiden huononemiseen: a) Nikkeliasia b) Ystävyydenseuran lakkauttaminen. Sitten keskustelu siirtyi Nikkeliin. Sanoin että minun mielestäni oli ehdotettava kompromissia, kuitenkin sellaista, että ylipaino jäisi meille. Mutta sanoin, että asia riippuu siitä, mitä Saksa on valmis tekemään. Mainitsin mitä Hilger oli ilmoittanut Nykoppille. Se sisälsi sen, että Saksa ei voi Moskovassa sekaantua johtokysy­mykseen, koska sillä ei ole siihen platformua. Kysyin mitä Kivi­mäki kertoo Saksasta. Onko sieltä annettu meille lupauksia?

Intressi meitä kohtaan on Saksassa suuresti lisääntynyt vii­meaikoina ja 80 % siihen on vaikuttanut meidän sotamme. Kun taistelimme urhoollisesti. Kivimäki puhui myös Saksan ja Neu­vostoliiton sodasta, minkä piti luultavana. Se sota tulisi olemaan Saksassa hyvin populari.

Minä: sellaiset puheet ovat liian ylimalkaisia, niihin emme voi luottaa. Ellei saada vakuuttavampia lupauksia, niin minusta on väistettävä ja koetettava saada nikkeliasiassa aikaan kompro­missi. Jos syttyy sota Saksan ja Neuvostoliiton välille, johon me sekaannumme, niin sota tekee kaikki sopimukset, siis myös nikkelisopimuksen mitättömäksi.

Ryti sanoi, että jos annemme tässä perään, niin Neuvostoliito tekee pian uusia vaatimuksia. (Tämä näkyy olevan Mannerhei­min ajatus). Ryti näkyy olevan jyrkällä kannalla. Häneen on arva­tenkin vaikuttanut Kivimäen puheet Saksan yleisestä avusta ja Mannerheimin mielipide.

(Ryti on sitä mieltä, että syntyy pian sota Saksan ja Neuvosto­liiton välille. Tämä näkyy olevan yleinen puhe Suomessa. Tava­tessani illalla Kämpissä Talvelan ja Grandellin, oli Talvela siitä hyvinkin varma, että sota syttyy Saksan ja Neuvostoliiton välille ja katsoi, että Saksa voittaa Neuvostoliiton 6 viikossa. Grandell piti myös sodan mahdollisena, mutta luuli, että se ei syty aivan lähiaikana.)

(14.3.’41)

13.3.’41 aamulla soitin Wittingille ja ilmoitin eroavani niin pian kuin mahdollista, mutta että se tuskin voi tapahtua ennen­kuin huhtikuun lopussa.

Kokouksessa 12/3 Rydin luona sanoin, että minä en mene jättämään Molotoville kieltävää vastausta.

(Alli oli kuullut, että Witting on puhunut, että minä olen antanut liian paljon perään nikkeliasiassa. Jos Witting on niin puhunut, on se kuulumatonta: a) Että on puhunut. b) Koska se on valetta. (kts. sähkettäni 12/2 ’41, jota Witting kaiketi tarkoittaa).

(14.3.’41)

13.3.’41 Söin Mannerheimin ja Waldenin kanssa päivällistä Savoyssa. Istuimme kl. 12 asti yöllä. Puhuimme paljon politiikkaa. Mannerheim on myös jyrkällä kannalla. Mutta hänen argu­menttinsa ei minuun vaikuttaneet.

Mannerheim luulee kovasti, että sota syntyy Saksan ja Neuvos­toliiton välille. Syy olisi Saksalle se, että se tahtoo tuhota tulevan (potentiaalisen) vihollisen. Mannerheim luottaa siihen, että Saksa meitä auttaa, jos Neuvostoliitto hyökkää meidän päällemme. To­sin ei vastuunalaiset saksalaiset piirit ole antaneet mitään lupauksia, mutta eräät sotilas-ym piirit puhuvat siihen suuntaan ja anta­vat tämän ymmärtää. Mannerheim luottaa tähän kovasti.

Nikkeliasiassa enemmän kuin muissakaan asioissa ei Manner­heimin mielestä ole enää annettava perään. Neuvostoliitto koet­taa piirittää meitä kaikilta tahoita, levittää kommunismia ja teh­dä meidän kanssamme kuten on tehnyt Baltian maissa.

Mannerheim pitää myös kiinni yhteistyöstä Ruotsin kanssa. Luuli että Ruotsin apu riittäisi meille Venäjää vastaan ja ei pitä­nyt mahdottomana, että ruotsalaiset tulisivat meille avuksi, jos Neuvostoliitto hyökkää meitä vastaan. (Tämä on turha luulo).

Jos Saksa häviää, on se Mannerheiminkin mielestä meidän tuhomme. Mannerheim luuli, että Neuvostoliitto antaa perään nikkeliasiassa, jos me olemme lujia, koska se tietää että Saksa lopuksi tulee olemaan meidän puolellamme.

Mannerheim oli tyytymätön Ahvenanmaan asian ratkaisuun, samoin kuin myös kauttakulkuun Hankoon, (kun emme saa kontrolloida). Venäläiset kulkevat siellä edestakaisin.

Mannerheim: Neuvostoliiton lähetystö ja konsulaatit ovat agi­tatiopesiä. Ahvenanmaalla neuvostolainen konsuli harjoittaa kai­kenlaista agitatiota.

Minä lausuin kaikista näistä kohdista selvästi oman mielipi­teeni emmekä päässeet Mannerheimin kanssa yksimielisyyteen, paitsi siitä, että meidän turvamme on nyt Saksassa. (Manner­heim on tullut Saksan orienteerauksen kannalle). Ilmoitin myös hänelle eroavani, koska en voi olla mukana.

14.3.’41 Kirjoitin erohakemukseni.

(14.3.’41)

13.3.’41 Olin suuruksella KOP:ssä. Honkajuuri kertoi, että hä­nen mielestään taloudellinen asema Suomessa on huono ja ras­kas. Sanoi joku aika sitten olleensa Blücherin kanssa pienessä seurassa, jossa oli ollut mm Svinhufvud. Blücher oli sanonut mm, että Saksa ei voisi auttaa Suomea Neuvostoliittoa vastaan, vaik­ka miten tahtoisi.

(17.3.’41)

14.3.’41 Pekkalan kanssa söimme suuruksen Kämpissä. Pek­kala oli hyvin huolissaan  sekä Venäjänpolitiikkaamme  nähden että Suomen taloudelliseen tilaan nähden. Sotamenot ovat 600 a 700 miljoonaa kuukaudessa.

17.3.’41 kävi Voionmaa luonani. Kertoi että hänenkin ryhmäs­sään, sosialidemokraatit, oli jyrkkä suunta Venäjänpolitiikkaan nähden alkanut päästä vallalle. Tanner ajaa sitä. Tanner sanoo mm nikkeliasiassa, että »pitää antaa venäläisien ottaa Petsamo väkivallalla. Jos tahtovat.» Näyttää siltä, että sosialidemokraatit­kin luottavat Saksaan. Ainoastan vähemmistö on maltillisia.

18.3.’41 olin ensin Wittingin luona. Armoin hänelle erohake­mukseni ja sovimme siitä, että palaan Moskovaan huhtikuun en­siviikolla ja eroan virastani lopullisesti huhtikuun lopussa.

Sitten kävimme läpi luettelon asioista, jotka ovat Moskovassa avoinna.

Nikkeliasiassa ei ollut tapahtunut mitään uutta. Näytti Kivi­mäen sähkösanoman. Erityisesti Schnurre kehottaa meitä ei an­tamaan perään Venäjälle, mutta saksalaiset ei lupaa meille mi­tään apua.

illalla 18/3 41 olin päivällisellä Rydin luona. Siellä olivat: Wal­den, Witting, Honkajuuri, Tanner, Fieandt. Keskustelu ei sisältä­nyt juuri mitään huomattavaa. Ohimennen puhuin Fieandtin kanssa nikkeliasiasta. Hän tiesi, että saksalaiset ei lupaa varmasti apua, mutta oli sitä mieltä, että meidän on meneteltävä sa­moin, kuin saksalaiset kehottavat. Että jos niin teemme, niin Saksa ei voi olla auttamatta, jos tulemme hätään.

Keskusteltiin myös siitä, että Suomessa on sisäiset asiat me­nossa kriisiin: pika-asutuslaki, valtalaki, valtion polttoainelaki. Riidellään kuten kristityt tekivät Konstantinopolissa 1453, kun turkkilaiset tulivat ja valloittivat kaupungin ja tappoivat kristityt.

19.3.’41 oli KOP:n hallintoneuvoston kokous ja päivällinen. Pu­huin Suolahden kanssa. Hän sanoi, että saksalaiset – mutta ei vastuunalaiset – puhuvat täällä sodasta Saksan ja Venäjän välil­lä. Tästä asiasta täällä puhutaan paljon. Minä puolestani olen siitä kovasti varoittanut.

20.3.’41 oli professori Saari puhumassa kanssani KOP:ssä »Itä­merenpiirin» -seuran asiasta ja toiminnasta. Keskustelimme kauan. Sanoin: a) Nyt oli joku viikko odotettava, kunnes nähdään miten asiat Neuvostoliiton ja Suomen välillä alkaa luistaa b) Itämerenpiirin olisi selvitettävä suhteensa professori Hämäläi­sen komiteaan.¹ c) Voisi sitten alkaa tieteellisellä alalla koske­tuksen. d) Sitten voisi tulla taiteellisella alalle. e) Sitten sosiali­set asiat j.n.e.

Saari kertoi myös siitä, miten saksalaiset täällä puhuvat tule­vasta Saksan ja Neuvostoliiton välisestä sodasta. Kysyin: Kutka saksalaiset? Saari vastasi: Professorit, affäärimiehet ja ylioppi­laat (siis ei mitkään poliittisesti vastuunalaiset). Saari luuli, että saksalaiset puhuvat yhteisen parollin mukaan ja määräyksestä, koska kaikkien heidän puheensa menee aivan samaan suuntaan. Saari luuli, että tarkoituksena on kääntää Suomi Saksanystäväk­si, missä he ovatkin hyvin onnistuneet, sillä nyt on suurin osa Suomen kansaa saksalaismielisiä.

Tämä Saaren luulo voi olla oikea. Minä luulen, että sen lisäksi Saksa voi katsoa itselleen edulliseksi, että tällainen ajatus liik­kuu,  ja Saksa on havainnut, että  Suomi on erinomaisen hyvä kanava tämän ajatuksen liikkeellä pitämiseen. (Mutta meille tämä on vaarallinen asia, kun se tulee Kremlin tietoon).

¹  Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteiden edistämiseksi asetettu valtiontoimikunta (elo-marraskuu 1940)

21.3.’41 Rauma Oy:n vuosipäivälliset. W. Kivi sanoi mm., että »kaikki täällä Suomessa alkaneet vähitellen ymmärtää minun politiikkaani Venäjään nähden, kun koetin saada sopimuksen ai­kaan.» (Lieneekö Kivi oikeassa?).

Suomen taloudellisesta tilasta olivat yleensä hyvin huolis­saan.

21.3.’41 olin Wittingin luona UM:ssä.

1. Kun kysyin minun eroasiastani ja kenen aikovat nimittää Moskovaan, sanoi, että Walvanne oli juuri ollut hänen luonaan ja valittanut, että on käytetty niin paljon »amatööridiplomaatteja». (Kuvaavaa UM:n virkamiesten tyhmyydelle!). Witting oli sano­nut, että JKP Moskovassa, Kivimäki Berlinissä ja Wasastjerna Tukholmassa ei ole mitään »amatöridiplomaatteja».

2. Witting oli käynyt Ruotsissa Gtintherin luona. Kertoi siitä:

a) Günther oli sanonut, että Suomessa puhutaan revanshisodas­ta. Witting oli kieltänyt, että sellaisia ajatuksia olisi ja huomaut­ tanut, että Suomen kansa on nyt kiinni jälleenrakennustyössä eikä ajattele mitään sotaa. Günther oli ollut siihen tyytyväinen.

Tähän minä sanoin, että tästä asiasta täällä aivan yleiseen puhutaan ja että vastuuta vailla olevat saksalaiset (professorit, liikemiehet, ylioppilaat) täällä puhuvat Saksan ja Neuvostoliiton tulevasta sodasta. Ja innostuttavat  suomalaisia.

b) Witting kertoi, että Ruotsin politiikka on koettaa päästä sodan läpi niin, että ei sekaannut siihen. Oberoende neutralitet. Ruotsi käyttää paljon puolustuslaitokseen varoja ja luottaa sen­ tähden siihen, että voi pysyä neutraalina.

Mutta Ahvenanmaan, Hangon ja Sallan rautatien asiat ovat Ruotsia pelästyttäneet. Hansson ei kuitenkaan ainakaan  vielä ole valmis antamaan meille lupausta, että Ruotsi tulee meidän avuksemme, jos Neuvostoliitto hyökkää meidän päällemme, mutta Witting ei pitänyt mahdottomana, että yleinen mielipide sellaisessa tapauksessa voisi saada aikaan Ruotsin mukaantulon. (Tätä minä epäilen).  Minä huomautin 12 punktissani esitettyä ajatusta, että Neuvostoliitto olisi pantava fait accomplin eteen. Jos Ruotsi ilmoittaisi Kremlille tulevansa meitä auttamaan, jos Kreml hyökkää päällemme, ja Saksa olisi sille suosiollinen, niin se voisi auttaa meitä.

3. Nikkeli: Berlinistä ei ole tullut mitään tietoa. Kivimäki on tiedustellut Saksan kantaa, ja Saksa on luvannut antaa vastauk­sen tämän viikon alussa. Witting tuntui olevan sitä mieltä, että Neuvostoliitto antaa perään nikkeliasiassa ja hyväksyy meidän ehdotuksemme.

4. Gripenberg ilmoittanut, että Englannissa ollaan sitä mieltä, että Neuvostoliitolla ei ole nyt mitään aikomuksia Suomea vastaa.

5. Witting sitä mieltä, että Saksa ei ryhdy sotaan Neuvostoliit­toa vastan ainakaan niin kauan kuin Balkanin asiat ovat epäselvät. Saksa ei myös ryhdy toimiin pohjoisessa (Ruotsissa).

Mutta Ruotsissa pelätään; että englantilaiset hyökkäävät Nar­vikiin ja silloin tulee Ruotsi vaikeaan asemaan.

6. Suomen ja Ruotsin ulkopolittinen koordinoiminen. Ruot­sissa näkyy luullun, että Neuvostoliitto suostuisi siihen, koska siitä olisi tullut jotenkin luja blokki (Ruotsi ja Suomi) ja Neuvos­toliiton turvallisuus tältä puolen olisi silloin ollut taattu. Ei ymmärrä, minkä takia Neuvostoliitto pani sitä vastaan. Sillä jos Suo­men ja Ruotsin yhteinen sopimus muodostaisi tänne päin vah­van blokin, joka olisi esteenä hyökkäykseen täältä päin Neuvos­toliittoa vastaan, niin voisi Neuvostoliitto käyttää ne 50 divisioo­naa, jotka tarvitsisi Suomen rajalla, muualla.

Huomautin myös Saksa pani sitä vastaan (inopportun). Wit­ting kertoi, että Ribbentrop oli joltakin kysynyt: »Minkätakia te tahdotte viekotella sen viattoman Suomen tytön  luoksenne?»

Sovimme Wittingin kanssa, että minun paluumatkani Moskovaan siirtyy ainakin ensi viikkoon. Ensin täytyy saada vastaus Saksasta nikkeliasiassa. Jos meidän vastauksemme Molotoville on »ei», niin on paras, että Hynninen vie sen. Hän on tässä asias­sa paras mies eikä hänen tarvitse puhua mitään;

(26.-29.3.’41)  Snellman, Waltio-oppi:

Kukin kansakunta on ja sen pitää olla itsekäs. Kansakunnalla ei ole muuta tarkoitusta, kuin että se kehittyisi muita kansoja korkeammalle johtamaan ihmiskunnan mailmanhistoriallista kehitystä. Mutta sellaisen johdon valtaan ei mikään kansakunta voi hyvällä alistua, sentähden  sodan tulee  ratkaista.

Sodan syynä voi olla mm. koko kansakuntaa innostava aate (bolshevismi).

Kansakunnan väkevys ei ole sotakuntoisten miesten luvussa, vaan sen jäsenten isänmaallisuudessa, tavoissa ja sivistyksessä, kansalaishengessä. (Ei sovi enää).

Itsenäisyys, joka nojautuu vain mahtavampien keskinäiseen politiikkaan, ja sellaisen kansakunnan arvottomuus mailmanhis­ torialle.

Puhuu Sveitsistä halveksien.

Eräs valtio (Belgia?) »tuskin milloinkaan voinee itse saavut­taa valtiollista vaikutusvataa». (Mitä vaikutusvaltaa voi saada Suomi, Ruotsi, Norja Tanska jne?) Kysymys on, elääko kansa­kunta mailmanhistoriassa. Onko se toiminut ihmiskunnan hy­väksi.

(Nykyään ovat olot aivan toiset. Nyt ei välitetä, vaikka onkin toiminut sivistyksen hyväksi. Esimerkiksi Tanska ja Norja. Ne ovat toimineet, mutta mikä on niiden  kohtalo?)

Hugo Grotius teroittaa mieliin uskonnon ja yleisen siveyden vaatimuksen, koska niiden noudattamisesta sodassa ja rauhassa myös koituu menestystä hallitsijalle ja kansalle.

Puolustussodat, onnellisesti suoritettuina, ovat paljon enem­män elvyttäneet ja jalostaneet kansallishenkeä kuin hyökkäysso­dat.

Mutta ei rauha millä hinnalla hyvänsä.

Liikaa vaatia, jos jonkin kansan pitäisi auttaa toisen menes­tystä.

Kysymys on, tokko ne sodat, jotka yleismielipide julistaa vää­riksi, todellisesti hyödyttävät sitä valtaa, joka niihin  ryhtyy.

Nemesis.

Grotius vaivaa päätään löytääkseen Uudesta Testamenetista lupaa  sodankäymiseen. Turhaan.

Rehellisyyden vaatiminen politiikalta on siis rajoitettava sii­hen, että jokaisen hallituksen on pyrittävä noudattamaan sitou­muksiaan, joita se toisten valtojen kanssa on tehnyt, mikäli tämä valtion vahingotta käy laatuun.

Kaikkien kansojen yhtäpitävä mielipide voi tehdä rehellisen politiikan  tähänastista tavallisemmaksi.

»Jos taas valtiollista toimintaa pitää olla, niin sen velvolli­suuksien täytyy ehdottomasti olla voimassa siveysopin velvoi­tuksista huolimatta.»

»Mutta jos hän asettaa ihmisrakkautensa, käsityksensä oike­asta, yläpuolelle sitä, minkä hän tietää valtion parhaaksi, niln hän kavaltaa isänmaansa».

Sota varjelee kansoja siitä tapojen ja sivistyksen samankaltai­suudesta, minkä yhden kansan jatkuva ylivoimaisuus tuottaisi, ja mistä seuraisi sivistyksen kehityksessä  seisahdus.

Yhden ainoan kansan mahtavuus on turmiollista ihmiskun­nalle, mutta kun kaikki kansat pyrkivät mahtaviksi

Ei sattuma ole aiheuttanut sitä, että joku kansa asuu juuri tässä maassa, tässä ilmanalassa. Se on kansan aiemman historian seuraus.

Itsenäisyys pitää olla omin voimin hankittu, eikä lainattu eli sellainen, joka johtuu ulkonaisista, kansakunnan satunnaisista olosuhteista. Siten kansakunta kykenee sivistyksellään itsenäi­sesti vaikuttamaan ihmiskunnan sivistykseen.

29.3.’41 Kokoomuspuolueen säätiön hallituksen kokous Käm­pissä. Päivällisten aikana pidin puheen.

Sen johdosta syntyi innokas keskustelu, johon otti osaa moni läsnäolija. Keskustelusta kävi ilmi, että täällä Suomessa on pääs­syt suuressa määrässä vallalle ajatus, että oli paras, että asiat Neuvostoliiton kanssa 1939-40 meni kuten meni. Syynä näkyy olevan: 1) Muuten olisi meillä ollut edessä Baltian valtioiden kohtalo. 2) Sota tuotti meidän kansallemme psykologisessa ja henkisessä suhteessa suuria edullisia tuloksia; yhdisti kansan. 3) Vahvisti maanpuolustustahtoa ja -asiaa. 4) Ainakin osassa kan­saa se käsitys, että uusi raja ei voi olla pysyväinen. Luullaan että syntyy sota Saksan ja Neuvostoliiton välille, ja että Saksa asettaa asiat paikalleen. 5) Tästä sodasta puhutaan täällä paljon. Minä varoitin siitä, koska se on meille vaarallinen, sillä voi tulla Krem­lin tietoon. Saksalaismielisyys näyttää olevan enemmistössä val­lan päällä.

Minä käytin useamman kerran puheenvuoron. Sanoin en usko Saksan ja Neuvostoliiton sotaan, ainakaan niin kauan kun nykyinen suursota kestää. Sanoin  myös mm: Sotamme  ei ole herättänyt sitä respektiä Neuvostoliitossa, kuin täällä luullaan. Päin vastoin osottanut, että me yksin emme voi pitää puoliam­me, koska meitä on liian vähän. Mainitsin myös, että politbyroos­sa oli kovaa vastustusta rauhan tekemistä vastaan, mutta Stalin ajoi sen läpi. Jos jälleen asiat menevät siihen, että on kysymys kumman pitää alistua toisen edessä, Neuvostoliiton Suomen edessä vai Suomen Neuvostoliiton edessä, niin Stalin ei häikäile jälleen ryhtyä voimakeinoihin.

Muuten näyttää olevan se käsitys, että me emme hävinneet sotaa, ja että Neuvostoliitto ei kykene meitä voittamaan. Tämä käsitys oli ehkä kuitenkin ainoastaan joidenkin yksityisten, eikä ainakaan siinä piirissä yleinen. Tätä käsitystä vastaan minä myös opponeerasin.

Myös Rantakari piti puheen ja esitti sen ajatuksen, että sa­moin kuin 30-vuotisen sodan jälkeen luterilaiset pienet valtiot jäivät pystyyn ja samoin kuin 1914–18 sodan jälkeen, jolloin myös oli vastatusten 2 ryhmää, pienet kansat jäivät eloon, samoin tulee tämänkin sodan jälkeen tapahtumaan.

Kalliala piti myös optimistisen puheen. Vertasi isoonvihaan ja miten sen jälkeen rakennettiin uutta. Samoin teemme nyt.

Pennanen katsoi, että sota oli Jumalan meille lähettämä ope­tukseksi. On tuonut mukanaan psykologisesti hyvää meidän kansallemme. Yhdistänyt.

Tri Brummer: Kansan mielipide oli syksyllä 1939 sellainen, että jos olisi tullut sopimus Neuvostoliiton kanssa, olisi syntynyt vallankumous ja kapina. Brummer luuli, että ehkä kansan vaisto vei silloin oikeaan.

Tähän minä sanoin että tämä voi kyllä olla oikein, mutta joh­tavien piirien (hallituksen) asia olisi ollut ohjata kansaa niin, että sillä olisi ollut tieto mistä oikein oli kysymys.

Brummer myönsi tämän oikeaksi.

30.3.’41 Söin päivällistä Svinhufvudin ja Lydeckenin kanssa Sa­voyssa. Ei juuri mitään merkittävää. Minä kerroin vaikutuksia­ni Neuvostoliitosta. Kysyin mitä täällä oikein ajatellaan? Svin­hufvud vastasi, että kansa täällä.pitää Moskovan rauhaa väliaikaisena. Neuvostoliiton tarkoitus sodalla oli vallottaa koko Suo­mi, mutta sitten kun vastustus oli kovempi kuin luulivat,  tyytyivät Moskovan rauhaan. Mutta Neuvostoliitto aikoo kyllä edelleen jatkaa ja vallottaa koko Suomen. Tämä on Svinhufvudin tiedon mukaan sangen yleinen mielipide.

31.1.’41 Pekkala oli kutsunut suurukselle Königiin. Läsnä Woi­onmaa, Svento, Keto, Emil Hynninen, Peitsara (sekä Pekkala ja minä)

Kaikki läsnäolevat olivat yhtä mieltä kuin minä, että meidän on noudatettava erityisen varovaista politiikkaa. He puhuivat myös kaikki siihen suuntaan, että minun pitäisi edelleen jäädä Moskovan lähettilääksi ja sanoivat, että jos eroan, tekee se suu­ressa osassa kansaa pahan vaikutuksen. Sanoivat myös, että kommunismi tai oppositiohenki yleensä työväen keskuudessa vähentynyt.

Svento piti varmana että sota tulee kestämään vielä koko ensi talven.

(31.3.’41)

28/3.’41 Jugoslavian vallankaappaus. Se tuo Saksalle uusia vaikeuksia. Sodan ratkaisu vaikeutuu. Sitä vähemmän Saksa voi rikkoa välejään Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliiton asema on taas tämän kautta parantunut. Se voi taas vaikuttaa Neuvostolii­ton menettelyyn myös meidän asioissa, myös nikkeliasiassa

(31.3.’41) Suomen Sosialidemokraatti on selvästi Saksaa vastaan ja länsivaltojen puolella. Se näkyy sen joka numerosta.

7.4.’41 kl. 11 Ulkoasiainvalikunnan kokous. Rangell, Walden, Witting, Kukkonen, Pekkala, Fieandt ja minä. Esillä vastaus nik­keliasiassa. III ehdotus: Minä: Saman mikä on ehdotuksessa, olen minä esittänyt sekä Molotoville että Vishinskille, useampia ker­toja. He ovat tämän ehdotuksen hylänneet Neuvostoliiton halli­tuksen puolesta. Myös sekakomiteassa on sama ehdotus tehty ja siinä hylätty. Neuvostoliiton hallitus on siis hylännyt tämän ehdotuksen 3 kertaa.  Toivokaamme, että ei hylkää nyt neljättä kertaa.

Sen jälkeen olemme saaneet Saksan nootin, Schnurren ja Wiehlin antaman Lundströmille 27/3. Tämä nootti on meille ollut pettymys sen vuoksi, että siinä ei ole luvattu meille mitään tu­kea, ei edes diplomaattista, mikä mielestäni on vähin mitä olen toivonut. – – –

Mutta Saksan nootissa on yksi positvinen puoli, kun Wiehlin ja Schnurren nootissa meitä kehotetaan pysymään kannallamme johtoon nähden, niin järjellisesti resoneeraten täytyy edellyttää, että jos me joudumme vaikeuksiin, niin Saksa tulee meitä kannat­tamaan ainakin diplomaattisesti. Minun nähdäkseni Schnurre ja Wiehl ei ole ottaneet huomioon 2 tosiasiaa: a) Että nikkelineuvot­telut ovat kestäneet jo lähes 10 kuukautta ja menneet niin pitkälle, että niitä ei enää voi pitkittää. Molotov on vaatinut minulta vastausta. b) Molotov ja Kreml keskustelevat Suurvalta-Saksan kanssa toisella tavalla kuin pienen Suomen kanssa. Mutta jotakin tukea mei­dän pitäisi voida Saksalta tämän nootin jälkeen odottaa.. – – –

Fieandt lausui olevansa jotenkin yhtä mieltä kuin J.KP., mut­ta kun Saksa on antanut meille sen neuvon, mikä on nootissa, emme voi sitä jättää noudattamatta, koska silloin Saksa voisi jättää meidät yksin tässä asiassa. – —

Pekkala = J.KP. Esitti uuden ehdotuksen vastausluonnoksen alkuosaan. —

Witting tahtoi osottaa., että venäläiset olisivat esimerkiksi Hangon poisvietyjen tavaroiden korvausasiassa ensin vaatineet enemmän, kuin mihin sitten suostuivat. – – – Sentähden voi myös nikkeliasiassa antaa perään. Jos annetaan aina perään, tulee uu­sia vaatimuksia. – – –

Minä: Vastasin Wittingille, että venäläiset ei ole viime aikoina esittäneet  uusia vaatimuksia. – – –

Walden teki eräitä ehdotuksia promemorian sananmuotoon. PM käytiin sitten läpi ja siihen tehtiin eräitä korjauksia. Myös Pekkalan  ehdotus  jäi harkittavaksi

Keskustelun kuluessa minä lausuin mm., että jos meillä on riittävä ulkopuolinen tuki (Saksa), niin minä olen valmis puolus­tamaan jyrkkää kantaa Kremliin nähden, mutta nyt meillä ei ole luvassa tukea, ja sentähden meidän on väistettävä.

Witting lausui mm., että ei luule, että Neuvostoliitto nikkeli­asian vuoksi ryhtyy meihin nähden voimakeinoihin.

(10.4.’41)

25/3.’41 Jugoslavian hallitus allekirjoitti Wienissä sopimuk­ sen yhtymisestä Kolmivallan liittoon 27/4 ’41 Belgradissa tapah­tui vallankumous, uusi hallitus, joka ei ilmoittanut hyväksyvänsä edellisen hallituksen sopimusta.

6.4.’41 hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton ja Jugoslavian välillä allekirjoitettiin Moskovassa (Se oli ainoastaan mielenosoi­tus).

6.4.’41 pari tuntia hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoitta­misen jälkeen Saksa alotti sodan Jugoslaviaa ja Kreikkaa vas­taan. Saksan hyökkäys oli kovin vahva. Nyt 10/4 41 on Jugoslavia miltei kukistettu.

10.4.’41. Suomen Sosialidemokraatti vielä eilen 9/4, samoin kuin edellisenä päivänä, esitti pääasiassa tietoja, jotka muka viittasi­vat siihen, että Saksan sota Jugoslaviaa ja Kreikkaa vastaan ei onnistu. Wasta tänään 10/4 lehti on pakotettu esittämään toisia tietoja, sellaisia että Jugoslavia on voitettu. Suomen Sosialide­mokraatin menettely kuvaa sitä mielialaa, joka on lehden toimi­tuksessa ja Suomen sosialidemokraattien kesken vallalla. Sak­sanvastainen mielipide.

14.4.´41 Nliitto ja Jaappani allekirjoittivat hyökkäämättömyys­sopimuksen 5 vuodeksi. (Jatkuu ellei sanota irti yksi vuosi ennen loppumista). Sitoutuvat olemaan hyökkäämättä.

Jos toisen päälle hyökätään, niin toinen on puolueeton. Neu­vostoliitto kunnioittaa Manchuskuon rajoja ja Jaappani Ulko­-Mongolian rajoja.

Tämä on Jaappanille hyvä, sillä nyt sen selkä on turvattu, jos USA hyökkää. Myös Neuvostoliiton asema on vahvistunut. Neuvostoliiton suhteet 3-vallan liitton ovat siis hyvät, sillä Jaappani kuuluu 3-valtoihin ja tietysti Jaappani ei ole tehnyt mitään sopimusta ilman, että on siitä sopinut Saksan ja Italian kanssa

Meille on painavin asia se, että Neuvostoliiton asema on taas vahvistunut.

16.4.´41 Luonani Rva Hella Wuolijoki. Pitkä keskustelu. Hän kertoi:

1. 29.1.’40 tuli Kollontaille sähke Moskovasta, että Neuvosto­liitto on halukas neuvottelemaan Helsingin hallituksen kanssa. Samalla ilmoitti Rva Kollontai »yksityisesti», että jos Suomen puolelta ehdotetaan seuraavaa: Hanko (joka on conditio sine qua non) ja rajan siirto Kannaksella, voidaan hänen luullakseen tällä pohjalla neuvotella. Kollontai oli vielä viitannut siihen, että kaiketi voisi tulla kysymykseen korvaus Repolassa.

2. Kysyin, mikä rva Wuolijoen mielestä aiheutti sen, että Neu­vostoliito oli valmis neuvottelemaan. Rva Wuolijoki vastasi, että se oli Stalinin oma vaikutus. Rva Wuolijoki, joka tuli Tukholmaan 13/1 40, kirjoitti personallisen kirjeen Stalinille, jonka vei Mosko­vaan Jartzev ja toinen venäläinen, joka oli saapunut häntä tapaamaan Tukholmaan. Nämät olivat »tentteeranneet» Rva Wuolijo­kea Suomen oloista. Heillä oli aivan väärät käsitykset Suomen agraarioloista ym., jotka Rva Wuolijoki heille selosti. Luulivat että 60 % maasta Suomessa oli 4 %:n hallussa yms. Ei tietäneet 8-tunnin työpäivästä eikä muusta. Kuusinen oli antanut väärän käsityksen venäläisille Suomen oloista. Kuusisen ohjelma oli myös hullu, sisälsi sellaisia asioita, jotka jo oli Suomessa toteu­tettu. (Жданов¹ oli meidän vihollisemme ja hän nähtävästi oli ehkä pakottanut Kuusisen vakuuttamaan sellaista, jota hän Жданов¹ halusi).

Kollontai omasta puolestaan lisäsi kirjeeseen kannattaen Rva Wuolijoen esityksiä. Kollontai teki paljon työtä meidän puoles­tamme ja meidän hyväksemme. Hän koetti parastaan ja hän ris­keerasi asemansa, koska oli Neuvostoliiton virassa.

3. Tannerin Rva Wuolijoelle antama promemoria oli mahdo­ton. Sisälsi syytöksiä. Myös Tannerin keskustelut Kollontain kanssa olivat mahdottomia. Tanner ei ole sovelias sellaisiin teh­täviin.

¹ Zdanov

4. Rva Wuolijoki sanoi, että Moskovasta tuli käsky viime syk­syllä Ystävyyden seuralle lopettaa mielenosoitukset. Samoin näl­kälakot (sen johdosta mm. Mauri Ryömä lopetti nälkälakon van­kilassa).

5. Stalin oli viime keväänä kovasti suuttunut siitä, että luovu­tetulta alueelta väestö oli siirtynyt pois. Hänelle oli uskoteltu, että väestö oli pakotettu siirtymään. Se lienee ollut (Rva Wuoli­joen mukaan) syynä siihen, että venäläiset oli alkaneet vaatia koneiden ym  tavaran palauttamista.(??)

6. Rva Hella Wuolijoki sanoi tulleensa esittämään sen ajatuk­sen ja toivomuksen, että minä en nyt lähtisi pois Moskovasta. Aikomukseni on tullut myös – sanoi Rva Wuolijoki -lähetystön ja sen kautta Moskovan tietoon, mutta ne tietysti ei voi asiaan sekaantua. Eroni nyt olisi haitallinen: a) Kun Nliitto tahtoo pa­rantaa maittemme suhteita, mistä yhtenä merkkinä on, että Zo­tov on kutsuttu pois. b) Täällä Suomessa on nykyään kova saksa­laisinto. c) Minä olen Moskovassa hyvin persona grata. Jos nyt eroan, saisi se jonkunlaisen demonstratiivisen luonteen.

Wastasin, että olin lupautunut aluksi vain 3 kuukaudeksi, sit­ten viime syksyyn, sitten tähän kevääseen. Eroni ei vaikuta Suo­men-Wenäjän politiikkaan. Jälkeläiseni, kuka. onkaan, (Rva Wuo­lijoki oli kuullut – Voionmaalta? – Ramsaysta), tulee ajamaan hyviä väleja Nliiton kanssa. Sanoin jo kuukausia sitten ilmoitta­neeni erostani ja jättäneeni erohakemukseni tästä kuukautta sit­ten. Se kulkee nyt virallista tietään.

(Rva Wuolijoki sanoi menevänsä Rydin luo puhumaan asias­ta).

7. Sanoin, että paitsi nikkeliasiaa, ei nyt ole muita pahempia asioita Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Asiat ovat yleensä »neutraalisia» asioita. Siihen Rva Wuolijoki sanoi, että on yksi tärkeä, vieläpä pääasia: saada yleinen suhde Nliiton kanssa paranemaan. Nyt olisi hyvä aika. Nliitto on kutsunut Zotovin pois, joka oli aivan sopimaton. Tilalle tulee Orloff, joka on paljon pa­rempi. Sanoin siihen, että Gräsbeck puhuu hyvää Orloffista ja lupasin puhua Gräsbeckille, että hän pitää kosketusta Orloffiin. Rva Wuolijoki valitti sitä, että täällä Suomessa on koko itsenäi­syyden ajan oltu kokonaan erossa Nliiton lähetystöstä. Ei ole »hoidettu» sitä.

Rva Wuolijoki kertoi myös, että Jelisejeff, joka hoitaa lähetystöä, piti viikko sitten ensimmäiset päivälliset, joilla oli mm. – pait­si Rva Wuolijokea – Wäinö Woionmaa, Ruutu, Schildt, Mauri Räisänen ym. Se on merkki siitä, että tahtovat kosketusta suomalaisiin piireihin. Olisi nyt jatkettava.

8. Kysyin, mitä Rva Wuolijoki luulee siitä, tahtooko ja aikooko Nliitto pitää Moskovan rauhan vai onko sillä muita tarkoituksia Suomeen nähden?

Rva Wuolijoki vastasi olevansa vakuutettu siitä, että Stalin tulee pitämään Moskovan rauhan. Kun huomautin täällä aina esitettävän, Baltian maiden kohtaloa esimerkkinä, mikä olisi ol­lut meilläkin edessä, vastasi Rva Wuolijoki että hänkin on aina saanut sen kuulla. Katsoi kuitenkin, että Suomen ja Baltian maiden aseman välillä oli suuri ero. Wenäläiset huomauttavat, että he antoivat Petsamon takaisin Suomelle, koska eivät tahtoneet tehdä Suomelle suurempaa vahinkoa kuin oli välttämätöntä. Tämä osottaa, että heillä ei ollut pahoja  aikomuksia.

16.4.’41 Pekkala luonani. Pitkä keskustelu: Pekkala kertoi:

1. Ruotsissa viime aikana alkanut esiintyä meitä kohtaan kyl­menemistä. Syy: saksalaismielisyys meillä. Walden luulee, että Sahlinin ero on tämän kanssa  yhteydessä.

2. Pekkala kertoi ottaneensa Sosialidemokraattisen ryhmän valtuuskunnassa esille Petsamon asian ja maininnut myös mi­nun erostani. Muut paitsi Tanner ja Sylvi Kilpi oli Petsamon asiassa samaa mieltä kuin Pekkala, – kompromissin kannalla. Yleinen mielipide oli myös ollut sitä mieltä, että minun ei pitäisi lähteä pois Moskovasta. Tanner oli lausunut ainoastaan, että hän oli saanut tietää, että minä joka tapauksessa tahdon pois. Rva Kilpi ei ollut lausunut mitään, minun asiastani.

3. Pekkala sanoi, että kun minun kirjeeni eroamisistani oli tullut Helsinkiin, oli Witting ehdottanut vastaussähkösanoman, joka sisälsi, että ei ole mitään estettä siihen. Mutta Kotilainen ja Pekkala olivat vastustaneet sen lähettämistä, sanoen että silloin minä  lähden heti.

Pekkala puhui paljon siitä, että jäisin edelleen. Vastasin että kun Ryti (inklusive Rangell) ja Witting ovat sitä mieltä, että mi­nun palveluksiani ei enää tarvita, niin en voi  jäädä.

4. Puhelimme myös rauhanneuvottelujen alkamisesta tammikuun lopussa 1940. Pekkala sanoi Tannerin toimittaneen leh­teen uutisen, että »ei kukaan tee rauhaa silloin, kun voittaa». (Tästä otettava selvä).

19.4.’41 Suomen Ulkomaankauppaliitto valitsi minut kunniapu­heenjohtajaksi.

Suurus saksalaisille, jotka ovat täällä näyttelyn johdosta. Ramsay, Ulkomaankauppaliiton puheenjohtaja, piti minulle kau­niin puheen. Wastasin siteeraten Hirvenhiihtäjistä. »Ej köpslaga­ des länge och ej avprutades mycket, hälften dock prutades strax.»

Sitten Ramsay puhui saksalaisille, mihin vastasi professori Hunke, jonka vieressä istuin. Hunke puhui »Lebensraumista».

19.4.’41 Istuin saksalaisen professori Hunken vieressä Ulko­maankauppaliiton suuruksella. Puhe kääntyi myös Moskovan rauhaan, missä yhteydessä lausuin, että se oli meille raskas. Hunke myönsi tämän, mutta lisäsi, että sellaiset kansalliset tap­piot ja onnettomuudet tuottavat myös voimia ja vahvistusta kan­salle. Mekin voimme sellaista odottaa, kun taistelimme niin ur­hoollisesti.

20.4.’41 Paavo oli (Wellamon kanssa) luonani. Hän mainitsi sii­tä, että Tanner 13/2 ’40 radiossa puhuessaan sanoi, että »me olemme voittaneet koko ajan». Paavo sanoi kuunnelleensa tätä puhetta Kokkolassa ja sanoi heti lausuneensa läsnäoleville suuren ihmettelynsä siitä, että ulkoministeri voi puhua tällä tavalla. Paavo kertoi myös keväällä 1939 Eversti Helmisen lujasti esittä­neen sen mielipiteen, että meidän olisi tehtävä kokonaan loppu yhteistoiminnasta Ruotsin kanssa (sotilaallisien syiden vuoksi). Ei olla missään kosketuksessa Ruotsin kanssa. Se vahingoittaa suhteita Saksaan, joka kyllä meitä auttaa, jos olemme sen kanssa läheisessä yhteistyössä.

20.4.’41 Paavo kertoi vielä seuraavaa: Tammikuussa 1940 (so­dan aikana) oli professori Hilden, joka huolehti Mannerheimin matkamuistelmien julkaisemisesta, puhunut telefonilla Manner­heimin kanssa päämajaan. Oli myös tullut puhe sodasta, ja Man­nerheim oli ollut kovin optimistinen ja vakuuttanut, että sota menee erinomaisesti ja että »me voitamme sodan» (kuten Paavo sanoi professori Hildenin kertoneen).

25.4.’41 oli Neuvostoliiton uusi lähettiläs Orloff luonani noin 2 1/2 tuntia. Laaja keskustelu kaikista asioista. Orloff teki hyvän ja miellyttävän vaikutuksen. Keskustelimme aika avonaisesti.

Heti aluksi Orloff sanoi surukseen kuulleensa täällä, että mi­nä aion lähteä pois Moskovasta. Sanoi Kremlissä ja ulkokomissa­riaatissa minua suuresti kunnioitettavan ja minulle pantavan ar­voa (ценят). Ovat огорчены¹, jos eroan. Nyt tärkeimmät asiat ratkaistu ja Kremlissä katsovat pääasiassa (90 %) minun ansioni, että asiat on saatu ratkaisuun. Kun nyt on jälellä pienempiä asi­oita, luuli työn tulevan helpommaksi ja toivoi minun vielä voivan jäädä Moskovaan.

Wastasin luvanneeni olla ensin vain 3 kuukautta, sitten syk­syyn ja sitten kevääseen. Kun nyt kaikki Moskovan rauhasta johtuvat, vieläpä eräät muutkin, asiat on selvitetty, on sopiva aika minun lähteä. Missään tapauksessa en voisi olla kauvaa. Nyt on kultuuri- ym suhteita yleensä hoidettava, ja on paras, että nyt tulee nuorempi mies. Huomautin, että suhteiden hoitaminen Moskovassa jo muiden diplomaattien kanssa, mitä minä olen suuresti laiminlyönyt, vaatii aikaa ja puuhaa ja siihen on nuo­rempi mies sopivampi.

Tähän Orloff huomautti, että· minulla on ollut niin tärkeät valtakunnan asiat hoidettavina, että diplomaattien yms suhteet ovat sivuasia niiden rinnalla.

Minä lisäsin, että Orloff voi olla vakuutettu, että jälkeläisekseni tulee kyllä henkilö, joka ajaa maidemme välisten suhteiden parantamista. Orloff kysyi, tuleeko sellainen, joka on samalla linjalla kuin minä, johon vastasin edellyttäväni sen.

¹ pahoillaan

Sitten Orloff sanoi, että ainoa ratkaisematta oleva tärkeämpi asia on nikkeliasia. Oli siitä puhunut tänään Rangellille, joka oli vastannut pian siitä annettavan tieto. Minä kysyin, millä kannalla asia on nyt Moskovassa. Orloff vastasi sen olevan samalla kannalla kuin minun lähtiessäni. Siinä ei ole tehty mitään, koska on odotettu, että minä toisin Suomen hallituksen vastauksen Neu­vostoliiton esitykseen. Sitten syntyi pitkähkö keskustelu nikke­listä, jossa minä puolustin meidän kantaamme, että johto, управление kuuluu luonnollisesti meille ja Nliitolla on kontrollantteja, jotka voivat todeta ja valvoa, että kaivosta hoidetaan hyvästi ja tarmokkaasti. Orloff piti kiinni Nliiton ehdotuksesta (toimitusjohtaja ja 1/5 virkamiehistä y.m.), minkä sanoi Nliiton pitävän kohtuullisena. Perustelut oli saman suuntaiset kuin Vishinskin minulle.

Minä kysyin, oliko Orloff puhunut asiasta Wittingin kanssa. Orloff vastasi, että on ollut niin paljon muodollisia ja käytännölli­siä asioita, kun hän juuri on tullut, mutta että hän pian menee Wittingin luo. Kehoitin puhumaan Wittingin kanssa nikkeliasiasta, minkä Orloff sanoi aikoneensa tehdä. Lisäsin että Hynninen on nyt ministerin sijainen ja hänellä on täysi valtuus esiintyä Suomen edustajana.

Puhuessamme yleensä Suomen ja Nliiton välisistä suhteista sanoi Orloff saaneensa sen vaikutuksen, впечатление, että »jol­takin kolmannelta taholta» koetetaan estää suhteiden parane­mista. Minä kysyin, millä maalla voisi olla intressiä Suomen ja Nliiton välien huononemisesta? Orloff ei vastannut siihen, mutta lisäsi aivan äsken lukeneensa lehdistä, miten oli tehty uusia ta­loudellisia sopimuksia Saksan ja Ruotsin kanssa, mutta Nliitosta ei puhuttu mitään. Tähän minä vastasin, että se asia on aivan yksinkertainen. Waikeus kauppasopimuksen tekemisessä Nlii­ton kanssa viime keväänä oli, että Nliitto ei osta meidän päävien­titavaroitamme, paperia, selluloosaa yms., mutta Saksa niitä ostaa, kuten on aina ostanut. Kun Saksan kauppa on clearingillä, täytyy meidän ostaa vastaavasti Saksasta. Jos Nliitto ostaisi nii­tä, saataisiin kauppa helposti käymään, sillä me haluaisimme mielellään tehdä kauppaa Nliiton kanssa. Sama vaikeus, kuin Nliiton kanssa, oli Ruotsin kanssa, koska sekin itse tuottaa paperia ja sellulosaa yms, mutta nyt on Ruotsi myynyt meille tavaroita vieläpä antanut ne osaksi kreditillä. Wakuutin, että mitään vastustusta kaupan käymiseen Nliiton kanssa ei meillä ole. Myös kansamme valtava enemmistö (99 %) haluaa hyviä välejä N1iiton kanssa. Tämän johdosta Orloff lausui mielihyvällä kuulevansa tämän mielipiteeni. (Sanoi minun lohduttaneen (утемать) hän­tä.

Tässä yhteydessä puhuttiin Suomen-Nliiton kaupan nykyi­sestä tilasta, ja että Nliitto on lopettanut viennin Suomeen. Or­loff sanoi syyn olevan tavaravaihdon epätasapainossa ja lisäsi, että jos muuten saadaan suhteet hyviksi ja nikkeliasia ratkaistuksi, niin luultavasti vienti Suomeen alkaisi jälleen. Tähän minä lausuin maksubalanssin olevan ratkaiseva, mutta Orloff pysyi Nliiton kannalla.

Ryti sanoi Orloff tehneen häneen hyvän ja miellyttävän vai­kutuksen.

Keskustelun kuluessa palasi Orloff useamman kerran minun erooni, valittaen sitä yhä uudestaan. Minä selitin hänelle, enim­mäkseen myös samoilla perusteilla, kantani ja syyt erooni ja sen soveliaisuuden lähiaikoina.

Kävimme myös läpi minun luetteloni mukaan avoinna olevat asiat, jotka suurimmalta osalta ovat neutraalista laatua ja joiden Orloff luuli kyllä järjestyvän.

Keskustelu oli hyvin ystävällinen ja miellyttävä. Orloff kiitti suuresti minua »lämpimyydestä» (теплота) mitä olin hänelle osottanut. Minä lausuin, kiittäen käynnistä, olevani aina valmis olemaan hänelle »hyödyllinen» (полезный) – avustamaan hän­tä, mikäli voin.

Keskustelun kuluessa Orloff lausui minulle paljon kohteliai­suuksia. Gräsbeckiä ja Aminoffia kiitti. Sovimme, että ennen läh­töäni käyn häntä  tapaamassa.

Keskutelun kuluessa Orloff lausui, että Kremlissä tiedettiin, että minä olen koko ajan tahtonut välttää konfliktia Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja että olen toiminut asioiden järjestämi­seksi tätä silmälläpitäen.

29.4.´41 Lähes 3 tuntia Rydin luona.

1. Ryti kerto että saksalaiset edelleen puhuvat sodasta Sak­san ja Neuvostoliiton välillä Tekevät sitä varten suunnitelmia, joissa Suomi on otettu lukuun. Saksan maavoimien yleisesikunnan päällikkö Halder oli sanonut kenraali Heinrichsille, että Suomi voi otta lukuun sen, että Saksa sitä auttaa, jos Neuvostoliitto hyökkää Suomen päälle. Saksalaiset ovat tehneet varastoja Poh­jois-Suomeen ja nyt tulee yksi viestipataljoona tänne. Sota Saksan ja Neuvostoliiton välillä on vältettävissä, jos Neuvostoliitto antaa perään Saksan vaatimuksiin. Nyt näyttää siltä. Ryti omasta puolestaan edelleen uskoi, että sota Saksan ja Neuvostoliiton välille syntyy, mutta ajankohtaa on vaikea sanoa. Meidän se­kaantumisemme siihen on lykättävä niin pitkälle kuin mahdollis­ta.

2. Himmler on tehnyt ehdotusen, että Saksaan lähetettäisiin suomalaista joukkoa, noin 800 miestä. Saksan Johtaja on hyväk­synyt tämän ehdotuksen. Nyt värvätään miehiä.

3. USA:n lähettiläs oli eilen ilmoittanut Rydille, että USA tu­lee taistelemaan nazismia vastaan niin kauan, että nazismi ku­ kistetaan. Tämä näkyy sisältäneen varoituksen Suomelle, ettei mene mukaan Saksan puolelle.

4. Ruotsi mobilisoi äsken. Oli kokonaan Saksaa vastaan, ete­lään ja länteen. Nyt katuvat ja myöntävät, että se oli harkitsema­tonta.

5. Ruotsissa luullaan, että Neuvostoliitto ei enää vastusta Suomen ja Ruotsin välistaä puolustusliittoa. Mutta salliiko Saksa tällaisen liiton, se on tietämätöntä.

6. Ryti oli samaa mieltä, kuin mitä minä olin hänelle kirjoitta­nut, että meidän tulee aina olla Saksan puolella, koska Saksa on suurvalloista meitä lähinnä. Tietysti myös hyvissä ja läheisissä väleissä Ruotsin kanssa.

7. Ruotsi on äsken antanut Saksalle luvan kulettaa myös sota­ materiaalia Ruotsin läpi. Siis mennyt pitemmälle kuin ennen. (Sopii sanoa hyvin pitkälle).

8. Nikkeliasiassa oli sähke lähetetty eilen Moskovaan. Rytikin oli (samaa mieltä kuin minä) sitä mieltä, että jos Neuvostoliitto antaa nikkeliasiassa perään, niin se tapahtuu ainastaan sentäh­den, että tietää Saksan olevan meidän takanamme.

9. Neuvostoliitto pitäisi saada hajoitetuksi. Jos niin kävisi, kestäisi taas ainakin 20 vuotta, ennenkuin pääsisi jälleen jaloilleen. Tähän minä huomautin: Suur-Venäjällä on noin 100 miljoo­naa asukasta (ukrainalaisia noin 35 miljoonaa). Suurvenäläiset ovat aina olemassa ja ne muodostavat suuren valtakunnan, joka on meihin nähden kovin ylivoimainen. Ukraina, jonka vallottamisesta on puhuttu, on Neuvostoliitolle kovin tärkeä ja Neuvostoliitto tulee sen puolesta taistelemaan viimeiseen  asti.

10. Ryti oli sitä mieltä, että Neuvostoliitto ei jätä meitä rau­haan, vaan aikoo jatkaa Suomen valloittamista. Erityisesti Neuvostoliitto haluaa Suomen ja Skandinavian niemimaan pohjois­osia päästäkseen Atlannin valtamerelle.

11. Nykyisestä suursodasta oli kuullut, että Saksa tahtoo päästä Välimeren herraksi. Saksalaiset laskevat, että Espanja tu­lee heidän puolelleen, ja että sitten Gibraltarin valloitus vaatii noin 6 viikkoa.

12. Ryti kertoi, että Wirosta on viimeaikoina tullut korkeita upseereita (everstejä ym) Suomeen venäläisien  sotilasvakoilijoi­na. Ovat tulleet muka pakoon, venäläiset ovat saattaneet ne Suo­men rannikolle, johon muka ovat saapuneet väsyneinä ja uupu­neina.  Ne on otettu kiinni ja on pantu syytökseen.

13. Ulkohallinto on meillä heikko. Yleensä meillä ei ole ym­märretty ulkopolitiikka eikä sille kannettu huolta. 1939 keväällä oli puhunut Cajanderin kanssa silloisista neuvotteluista venäläi­sien kanssa Suomenlahden saarista ja silloin oli Cajander sano­nut, että ei voi ennen vaaleja antaa saaria Neuvostoliitolle.

14. Lopuksi esitin 200 miljoonan asian. Että järjestettäisiinn, että se olisi käytettävissä, jos meidän kävisi huonosti. Ryti ajatteli Baselin pankkia¹ sopivaksi paikaksi.

Rydin kanta on: 1) Nliitto tahtoo valloittaa Suomen ennem­min tai myöhemmin. 2) Sota Saksan ja Neuvostoliiton välillä syn­tyy suhteellisen läheisessä tulevaisuudessa. (Äsken oli vienti Neuvostoliitosta Saksaan 3 viikkoa seisahduksissa. Taas on käynnissä.) 3) Saksa tulee meitä auttamaan, jos Neuvostoliitto hyökkää päällemme. On siis saksalaisella linjalla, vaikka on olta­va myös Ruotsin kanssa niin hyvissä väleissä kuin mahdollista on.

2.5.’41 kaikki ovat nyt Suomessa kovin saksalaismielisiä. Rytistä alkaen. Toisin oli 1918 jälkeen. Suomalais- saksalaisen yhdistyk­sen kokouksissa oli Seurahuoneen pyöreässä salissa toisinaan 15 a 20 herraa yhdistyksen kokouksissa von Brückin aikana. Samoin jatkui monta vuotta. Olin seuran johtokunnan jäsenenä useita vuosia siihen aikaan, kun Saksa oli aivan alhaalla.

¹ »Keskuspankkien keskuspankki» Bank of International Settlements (B.I.S.)

Reinikka piti maalaisliiton kokouksen lopettajaisissa (Reinik­ka oli kokouksen puheenjohtaja) puheen puolueettomuutta vas­taan. Saksan lähetystö sähkötti sen Saksaan. (Se on Keskisuo­malaisessa 30/4 ’41).

4.5.’41 luonani Pekkala. Kertoi: Neuvostoliitto ei tule suvaitse­maan täällä Suomessa nykyään vallallaolevaa kiivasta saksalaista intoilua. Sen oli Pekkala kuullut rouva Hella Vuolijoelta. Myös Svento oli kuullut samaa joltain taholta.

Tanner pelaa kaksinaista peliä. Hän on myös kosketuksessa rouva Vuolijoen kanssa. Senkin johdosta on toimittanut Arbetar­bladetiin kirjoituksia saksalaistasuuntaa  vastaan.

Pekkala aikoo erota hallituksesta. Oli ilmoittanut sen Rydille ja Rangellille ja lisännyt että Tanner voi tulla tilalle. Siihen oli Ryti sanonut, että »ei vielä, mutta kahden kuukauden perästä». Syy Pekkalan eroamiseen on ensitilassa, että ei hyväksy hallituksen ulkopolitiikkaa, joka on hänen mielestään seikkalua. Toi­seksi se, että valtion raha-asiat ovat menneet aivan pilalle ja menevät yhä pahemmin. Valtion raha-asiat ovat hirmuisella kan­nalla. Tämän vuoden lopussa on valtiovelat noin 30   miljardia markkaa.

5.5.’41 Telefonissa Wittingin kanssa. Orloff oli tänään Wittingin luona. Nikkeliasia. Orloff oli mielyttävä, mutta päättävä – jyrkkä – nikkeliasiassa. Witting ilmoitti Orloffille, että Hynnisen kautta annetaan nyt vastaus ja ehdotetaan, että neuvotteluja jatketaan Helsingissä. Tänään tai huomen-aamulla menee sähke Mosko­vaan Hynniselle, joka siis tämän viikon kuluessa ehtii viedä vas­tauksemme ulkokomissariaattiin, ennenkuin minä saavun.

5.5.’41 Olen useasti puhunut Honkajuuren kanssa mm. valtion raha-asioista. Honkajuuri on hyvin huolissaan valtion raha-asioi­den tilasta. Honkajuuri katsoo, että me emme voi kestää nykyisiä valtion menoja kauan. Hän on siis samaa mieltä kuin  Pekkala.

Honkajuuri kertoi, että on 30000 miestä vallitöissä ja heille mak­setaan 150 mk päivältä.

6.5.’41 Rva Hella Vuolijoki luonani: Pitkä keskustelu. Hän ker­toi: Petsamon asia: Vakavaa, ellei kompromissia saada aikaan. Näkyy muodostuneen prestige-asiaksi. Venäläiset luulevat vas­tauksen viipyneen sen johdosta, että on neuvoteltu Berlinin kanssa, ja että vastaus on peräänantamaton sen vuoksi, että Sak­sa on meidän takanamme. (Tässä ovat oikein arvanneet. Minä kuitenkin sanoin, että vastauksen lähettämisen viipyminen ei ole tästä syystä aiheutunut). On Moskovassa odotettu, että minä palaisin takaisin ja toisin vastauksen ja saisivat neuvotella minun kanssani. Äsken oli lehdissä uutinen Berlinistä, jossa sanottiin, että Saksa neuvottelee myös konsessioasiasta.

Saksan innon kasvaminen viimeaikoina Suomessa. Venäläiset katsovat, että on käynnissä saksalainen penetratio Suomeen, sa­maan tapaan kuin Bulgariassa. Suomi  muuttuu плацпрмикси¹ Neuvostoliittoa vastaan. Venäläisillä näyttää olevan myös liioiteltuja tietoja Suomen asioista, mm täällä olevien saksalaisten sotajoukkojen lukumäärästä. Luulevat että Suomessa on rakennettu useita uusia lentokenttiä ym. Saksan Neuvostoliiton väli­sen sodan alkamisesta aivan lähiaikoina puhutaan aivan yleisesti. Mm P. H. Norrmen puhunut eilen rouva Vuolijoelle tästä ja sanonut, että kun Suomi kestää 3 viikkoa, niin sillä aikaa Saksa tulee Suomen avuksi. Kun venäläiset kaiken tämän tietävät, ja heillä on tämä käsitys, niin Neuvostoliitto ei tule tätä sallimaan, vaan voi tulla milloin tahansa, sopivan hetken tultua, ryhtyä väkivaltaisiin toimenpiteisiin Suomea vastaan. Tämän Neuvosto­liitto tietysti tekee silloin, kun sotilaallinen asema on sille siihen edullinen. Nliitto ei julista sotaa Saksaa vastaan, vaan hyökkää meidän päällemme. (Meidän kohtalomme riippuu siitä, että Saksa tulee meitä auttamaan, jolloin se joutuu sotaan Neuvostoliiton kanssa.) Nliitto voi katsoa syyksi jo sen, että tämä läheinen yhteys Saksan kanssa sisältää jonkunlaisen liiton ja tämä on siis ristiriidassa Moskovan rauhansopimuksen 3. artiklaa vastaan.

Venäläiset sanovat saksalaisien Berlinissä kertovan, että suomalaiset itse tunkevat itseään Saksalle ja tarjoutuvat.  Alote ei ole tullut Saksan puolelta.

¹ »platsdarm»  ( ransk. place  d’armes),  hyökkäystukikohta

Yhteistoimintaa Ruotsin ja Suomen välillä Neuvostoliitto nä­kee mielellään. Nyt se ei kaiketi enää vastustaisi liittoa Suomen ja Ruotsin välillä, niinkuin teki aikaisemmin. Rouva Vuolijoki ky­syi mitä Günther teki täällä. Vastasin en tiedä. Tämä käynti ei ole Neuvostoliitolle epämieluinen.

Wittingistä eivät pidä, koska hän on liian serviili Saksalle. Rei­nikan puhe Maalaisliiton kokouksessa on herättänyt pahaa huo­miota Neuvostoliiton taholla. Mannerheimiin luottavat.

Joku Kremlin lähetti haluaisi puhua minun kanssani Mosko­vaan saavuttuani näistä asioista ja yleisestä poliittisesta asemas­ta Suomessa. Sanoin olevani siihen  valmis.

Rouva Vuolijoki oli hyvin huolissaan. Sanoi että Neuvostolii­ton johtomiehet ovat ottaneet nämät asiat hyvin vakavalta kannalta. Asema on nyt niin paha ja vaarallinen, että se ei ole ollut sen pahempi, tuskin niinkään huono, kuin se nyt on. Me olemme kerran jo syksyllä 1939 joutuneet sotaan ja rouva Vuolijoki pel­käsi kovasti uuden katastrofin mahdollisuutta.

6.5.’41 Honkajuuri kertoi pankissa, että presidentille on annetu huomattavien miesten allekirjoittama esitys (mm oli allekirjoit­tajien joukossa Pekka¹) siitä, että Suomi eroaisi Kansainliitosta ja määrittelisi selvemmin kantansa nykyiseen politiikkaan näh­den (s.o. akselivaltoihin nähden). Ponnessa on ainoastaan kysy­mys Kansainliitosta, mutta perusteluissa on koko ulkopoliittinen ohjelma.

7.5.’41 söimme suurusta Kämpissä, Alli ja minä, Hackzellin kanssa. Hackzell kertoi, että Göring oli kertonut eräälle, jolta Hackzell oli sen kuullut, seuraavaa: Kun Molotov oli Berlinissä viime talvena, oli hän huomauttanut Hitlerille, että Saksa on alkanut toimia Suomessa, joka elokuussa 1939 tehdyn Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksen mukaan kuuluu Neuvostoliiton intressipiiriin. Molotov oli vaatinut, että sopimusta nyt ruvettaisiin noudattamaan, ja että siis Suomi joutuisi Neuvostoliitolle.

1  P.E. Svinhufvud

Hitler oli epämääräisesti myöntänyt, että Suomesta tosin oli ollut puhe 1939, mutta sen jälkeen on asema kokonaan muuttu­nut. Suomi on taistellut urhoollisesti ja Saksan kansan vahvat sympatiat on Suomen puolella. Hitler sanoi, että hän ei voi vas­toin kansansa yleistä mielipidettä suostua enää siihen, että Neu­vostoliitto ottaa Suomen

Molotov oli sitten vaatinut, että Neuvostoliiton pitää saada Pohjois-Suomi ja -Skandinavia (Narvikiin asti?).

Hitler vastasi, että hän ei voi sallia, että syntyy selkkauksia pohjoisessa.

7.5.´41 Olin Orloffin luona vastakäynnillä.

1. Nikkeliasia. Orloff kertoi käynnistään Wittingin luona 5/5, jolloin Witting oli sanonut, että Suomen hallituksen vastaus jäte­tään heti Moskovassa.

Puhuimme sitten itse asiasta ja minä puolustin meidän ehdo­tustamme. Orloff piti kovasti kiinni Neuvostoliiton vaatimuksista ja katsoi ne kohtuullisiksi tasapuolisuuden kannalta. Piti sitä nikkeliasiaa tärkeänä. Jos se saadaan järjestykseen, niin kaikki muut asiat menee hyvin.

2. Sitten Orloff käänsi puheen Güntherin matkaan Helsinkiin. Näkyi olevan sitä mieltä, että Günther on tullut ottamaan selvää, millä kannalla Suomessa oikein ollaan ulkopolitiikkaan nähden. Viittasi Suomen ja Ruotsin lehtien »polemiikkiin» Suomen poli­tiikasta, mikä osottaa Ruotsin epäilyksiä Suomeen nähden. Ruotsi näyttää epäilevän, että Suomi ei enää ole neutraliteetin kannalla. Diplomaattikunnassa Helsingissä ollaan sitä mieltä, et­tä Suomen ulkopolitiikassa on tapahtumassa поворот¹.

Minä sanoin, että liioitellaan kaikenlaisia asioita tässä suh­teessa. Huomautin että viime joulukuussa Suomi ja Ruotsi, Ruot­sin hallituksen alotteesta, neuvottelivat alustavasti Suomen ja Ruotsin ulkopolitiikan koordinoimisesta, mutta Neuvostoliiton hallitus pani jyrkästi vastaan ja asia raukesi. Tätä Neuvostoliiton menettelyä ja kantaa Suomessa ja Ruotsissa ei ole ymmärretty.

¹   käänne

Tämän johdosta Orloff lausui, että tämän kysymyksen voisi hänen luullakseen nyt ottaa uudestaan esille, vaikka Neuvostoliitto sitä viime joulukuussa vastustikin.

Minä sanoin: »Neuvostoliiton hallitus on siis muuttanut mieli­piteensä tässä asiassa».

Orloff vastasi, että olot ovat muuttuneet ja ovat nyt toiset kuin viime joulukuussa.

3. Orloff kosketteli sitten Saksan sotaväen kuletusta Suomen läpi. Vaikka numeroita on liioiteltu, niin näyttää saksalaista sotaväkeä koko paljon kulkevan Suomen läpi. Minä sanoin, että Suomen ja Saksan sopimus on samanlainen, kuin Ruotsin ja Saksan, ja että tässä on kysymys Pohjois-Norjasta tulevista ja sinne menevistä lomautetuista  sotilaista.

8.5.’41 Wittingin luona.

Günther lähtenyt  pois tänään lentokoneella.

Ensin Witting kertoi keskustelustaan Orloffin kanssa. Suomen Nliiton yhteistoiminta: Witting oli sanonut Orloffille, että pitää olla psykologinen pohja sille. Suomen puolelta koetettu saada aikaan sitä. Heti rauhan jälkeen alettiin toimia. Komitea tehnyt ehdotuksia. Suomen Itämeren piiri. Rauhansopimusta, jo­ka oli meille kova, on noudatettu ja täytetty tarkasti. Nliiton puolelta esitettiin uusia asioita, joita ei ollut rauhansopimuksessa. .Ahvenanmaan asian, josta Stalin syksyllä 1939 oli sanonut, että saamme varustaa miten tahdomme, kun teemme sen yksin, otti Nliitto esille, ja me sen järjestimme, vaikka ei kuulunut rauhansopimukseen. Edelleen kauttakuletus Hankoon, josta eipu­ huta rauhansopimusessa, on myös järjestetty; olemme vain esittäneet kontrollin järjestämistä, mutta siihen ei Nliitto ole suostu­nut. Tähän Orloff: Järjestetään asia. Sitten sattui täällä katurähi­nöitä. »Ystävyyden seuran» toimesta, mikä pilasi mielialan. Kauppasopimukseen nähden Nliitto ei ole antanut viljaa, saamatta 55000 tonnia. Ja nyt on nikkeliasia, jossa Nliitto tekee vaikeuksia. Nyt voisi Nliitto osottaa nikkeliasiassa ja vilja-asiassa hyvää tahtoaan.

Güntherin matka tänne oli ainoastaan informatiomatka. Hä­nelle esitettiin asiat, myös nikkeliasia, jotta hän Kollontayn kautta koettaisi vaikuttaa Kremliin.

Günther on Kollontaylle  puhunut  siitä, että Nliitto esti Suomen ja Ruotsin ulkopoliittisen yhteistoiminnan – ulkopolitiikan koordinoimisen. Siten Nliitto ajaa Suomen Saksan syliin. Nyt näyttää Kreml muuttaneen mieltänsä ja olevan taipuvainen luopumaan vastustuksestaan siinä asiassa. Nliiton kanta oli käsittämätön ruotsalaisille. Minä sanoin, Nliitto tahtoi pysyttää meidät intressipiirissään. Witting: Niin ja ottaa meidät. Ruotsi ei ota koordinoimisasiaa esille, ennenkuin on sopinut meidän kanssa ja me emme mene tähän sopimukseen,  jos Saksa on sitä  vastaan.

Sitten Witting sanoi: Suomi on ulkopolitiikassaan edelleen neutraliteetin kannalla, kuten Ruotsikin ja tulee sillä kannalla pysymään. Ei ole mitään »käännettä» (»поворот») Suomen ul­kopolitiikassa. Ei ole myöskään revanshiajatuksia, vaan tahdom­me pysyä Moskovan rauhan kannalla.

Saksan sotilaiden kuletus Suomen kautta tapahtuu aikaisemmin tehdyn sopimuksen pohjalla, joka samanlainen kuin Ruot­sin-Saksan sopimus. Wiirne kuletus, josta Tassin uutinen, että muka 12000 miestä, käsitti 1478 sotilasta, jotka kaikki meni Norjaan ja, joista 142 meni Haaparannan kautta Narvikiin. Että nyt oli näinkään paljon, 1478 miestä, riippuu siitä, että on ollut jääesteitä Itämerellä ja kuletukset viivästyneet sen johdosta. (Mitään tankkeja ei ole tullut. Warastoja on Kemijärven seudulla, mutta ne siirtyvät meille milloin tahansa).

Suomi on kokonaan kiinni jälleenrakennustyössä, eikä halua muuta kuin saada elää rauhassa ja järjestää olonsa uusien rajo­jensa sisällä (ei siis плацларм).¹

Erkko on jälleen äsken, huhtikuun lopulla tai toukokuun alus­sa 1941, Tukholmassa puhunut tyhmyyksiä. Sanonut ulkodepe­partementin sanomalehtiosaston päällikölle  Thorsingille, että »ingen finsk regering kan (får) glömma de avträdda områdena.» (Tarkoitus: niiden takaisin valloittaminen on  välttämätön).

¹ hyökkäystukikohta

Witting ei uskonut, että syntyisi sota Saksan ja Nliiton välillä. Blücher oli sanonut Wittingille äsken dienstlich, että Saksa ei usko, että Saksan ja Nliiton välien selvittelyn johdosta tulisi sota niiden välillä. Witting sanoi, että Saksa tahtoo saada taloudellisia intressejään turvatuksi Nliitossa ja on jo saanut erinäisiä etuja. (Saksa tarkoittanee saada suurempia leveransseja ja puhutaan teknillisistä neuvonantajista.) Nliitto luultavasti suostuu siihen. Sanoin täällä yleisesti puhuttavan sodasta Saksan ja Neuvos­toliiton välillä läheisessä tulevaisuudessa. Luullaan että Suomessa muka on 100000 saksalaista sotilasta. Witting vastasi: »Ne on saksanhulluja. Niissä puheissa ei ole mitään perää.» Minä: »Ryti on myös aivan äsken ollut sodan syttymisestä jotenkin varma.» Witting: »Rytiin vaikuttaa Kivimäen kirjeet ja tiedot. Kivimäki tekee kovin äkkinäisesti johtopäätöksensä. Mutta niiden vaikutus Rytiin kestää vain yhden päivän.» Edelleen Witting huomautti, että ulkopolitiikkaa hoitaa 4 miestä: Ryti, Rangell, Walden ja hän. He kaikki ovat rauhan puolella. Suomi ei kestäisikään mitään uutta sotaa. Sillä maa on köyhä.

Witting oli siten tällä kertaa kovasti maltillisella kannalla. Erosi hänen aikaisemmista puheistaan, niinkuin minä ne olen ymmärtänyt. Lieneekö Günther vaikuttanut.

Warotin siitä, että ei taas jouduta sotaan yksinämme. Saksan Nliiton sotaan en uskonut. Ja jos vaara uhkaa, olisi saatava Saksalta avunlupaukset. Witting luuli, että Saksa tulisi meitä auttamaan – lisäten jotakin siihen suuntaan, että »vaikka se olisi  sodan syy Saksan ja Nliiton välillä.» (Tämä oli taas liika sana).

Lopuksi ilmoitti Witting, että minun jälkeläiseni ei ole vielä ole määrätty, kun ei ole löydetty sopivaa. Hynninen tulee hoitamaan virkaa. Hän on kirjeessä ystävilleen pyytänyt kovasti, ettei häntä nimitettäisi.

7.5.’41 Stalin ottanut kansankomissarien neuvoston puheenjoh­tajan paikan ja Molotov jäänyt ulkokomissariksi ja puheenjohtajan varamieheksi. (Mitähän tämä  tietää?)

Mielenkiintoista uutta tietoa opin kaupunkeihin 1200-luvulla perustetuista maallikkohengellisistä liikkeistä. Ne olivat nimenomaan naisten liikkeitä. He tulkitsivat usein paastoa hyvin ankarasti. Tämä liittyi siihen, että heillä ei ollut juuri muita mahdollisuuksia osoittaa uskoaan, kuin oma ruumiinsa. Niinpä heidän keinojaan olivat esimerkiksi julkiset ekstaattiset kokemukset ja toisaalta ruumiinsa näännyttäminen ja paastoaminen anorektiseen tilaan saakka. Kuuluisa Katariina Sienalainen söi vain pieniä annoksia raakoja kasviksia ja kulauksia vettä. Halu osallistua ehtoolliseen, Jeesuksen vereen ja ruumiiseen, joka päivä vaikutti myös asiaan, koska ehtoollinen edellytti paastoamista. Katariina täydensi askeettisuuttaan myös valvomalla öitä rukouksessa ja itseruoskinnalla.