IV Saa nähdä, miten Saksa tästä suursodasta selviää

22.6.’41 Tänä aamuna alkoi sota Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Hitler antoi julistuksen ja Saksan armeijat ovat hyökänneet Neuvostoliiton päälle. Julistuksessa mainitaan, että suomalaiset ja rumanialaiset ovat Saksan liittolaisia.

23.6.´41 lehdissä Hitlerin julistus ja Ribbentropin nootti sodan alkamisen johdosta Saksan ja Neuvostoliiton välillä.
Olen merkinnyt seuraavan:
Molotovin ilmoitus Hitlerille, että Neuvostoliitto alkaa »selvittää välinsä» Suomen kanssa ja kysyi auttaako Saksa Suomea ja viekö poisjoukkonsa Suomesta (marraskuussa 1940).
Tämä osottaa, että sotamme 1939-40 ei ollut herättänyt »respektiä» Neuvostoliitossa, että Neuvostoliitto sitten meidät olisi sentähden jättänyt rauhaan. Meidät pelasti Hitler. Sotamme tosin näyttää vaikuttaneen Hitleriin psykologisesti.
Hitler näkyy vasta viime syksynä tehneen päätöksensä sotaan ryhtymisestä Neuvostoliittoa vastaan. Tästä on useita todistuksia.
1) Hitler kehotti Matsuokaa tekemään sopimuksen Neuvostoliiton kanssa, mikä tapahtui vasta 13/4 41. Tämä sopimus oli Saksalle epäedullinen nyt, kun sota on alkanut. Hitler sanoi kehottaneensa Matsuokaa tekemään sopimuksen »rauhan vuoksi».
2) Hitler sanoi, että vielä joitakin viikkoja sitten panssareita ei ollut Saksan rajalla Neuvostoliittoa vastaan.
3) Mutta viime kuukausien aikana Neuvostoliitto on keskittänyt suuria joukkoja Saksaa vastaan, minkä johdosta Hitler sanoi myös Saksan ryhtyneen keskittämään joukkojaan sinne.

4) Viime kuukausina on (sanoo Hitler) Neuvostoliiton puolelta tehty lukuisia rajaloukkauksia. Tämä on aivan sama, kuin mitä on tapahtunut Suomessa.
Molotovin ilmoitus marraskuussa 1940 Hitlerille Neuvostoliiton aikeista meitä kohtaan päästää meidät vapaaksi kaikista moraalisista näkökohdista. Se antaa meille täydellisen moraalisen oikeuden ryhtyä mihin toimenpiteisiin tahansa Neuvostoliittoa kohtaan.
Moskovan rauha antaa meille nyt hyvän moraalisen pohjan. Se oli kohtuuton diktaattirauha. Tämä ei kuitenkaan ole niin tärkeä näkökohta, sillä Rumania suostui (Saksan kehotuksesta) luovuttamaan Bessarabian Neuvostoliitolle, mutta se ei ole mikään este Rumanialle olemaan mukanan heti alusta alkaen sodassa ottamassa takaisin Bessarabiaa. Samoin Baltian valtiot alistuivat Neuvostoliiton vaatimuksiin, mutta se ei ole esteenä niille nousta jälleen, jos olosuhteet sen sallivat.
Jos Suomi olisi syksyllä 1939 noudattanut Saksan (Göringin) neuvoa ja tehnyt Neuvostoliiton kanssa sopimuksen, niin olisimme nyt vahvempia ja voisimme nyt yhtä hyvin olla mukana.
Ribbentropin nootista käy ilmi, että Suomi elokuussa 1939 Saksan ja Neuvostoliiton välisessä sopimuksessa luovutettiin Neuvostoliiton etupiiriin, mutta Neuvostoliitto ei saisi täällä levittää bolsevismia. Ribbentropin nootissa sanotaan:
23/8 ’39 rajoitettiin molempien maiden etualat siten, että kumpikin pidättäytyy kaikesta vaikutuksesta Suomessa, Latviassa, Virossa ja Bessarabiassa, jota vastoin entinen Puolan valtion alue Neuvostoliiton toivomuksesta liitetään viimemainittuun valtakuntaan (Neuvostoliittoon) aina Narevin, Bugin ja Sanin linjaan saakka.
Myöhemmin sanoo Ribbentropp:
Sen jälkeen, kun molempien maiden etupiirit oli määritetty, Neuvostoliitonhallitus on ilmoittanut Moskovassa olevalle ministerillemme, ettei se aio bolsevisoida eikä ottaa valvontaansa sen etupiiriin kuuluvia valtioita, Puolaa lukuunottamatta. Mutta Neuvostoliitto on menetellyt toisin.— Liettua oli Moskovassa tehdyn ensisopimuksen jälkeen kuulunut Saksan etupiiriin.

23.6.’41 Olin Rydin luona hänen kesä asunnossaan. Ryti kertoi: 3/7 ’41 me menemme mukaan, sillä silloin ovat saksalaiset Pohjois-Suomessa valmiit.
Tarkastelimme tulevaa Suomen rajaa. Riippuen sodan päätöksestä, ja miten Neuvostoliiton käy, asetetaan rajat. Itä-Karjala on nyt kysymyksessä.
Saksan lähettiläs toi Rydille Saksan Johtajan käsikirjeen, jossa Johtaja huomauttaa, että Saksa ja Suomi taistelevat nyt toisen kerran yhdessä ja vakuuttaa, että hän ei jätä Suomea (nicht im Stichlassen). Tämä on hyvä asia. Mannerheim, joka tuli käymään Rydin luo, oli siitä myös hyvin tyytyväinen. Mannerheim sanoi Rydille, että saksalaiset ovat heti alussa onnistuneet Neuvostoliittoa vastaan paremmin kuin voi edellyttää. Neuvostoliitolta puuttuu ylintä päällystöä.
Falkenhorst on Suomessa pohjoisosassa, hän komentaa saksalaisia joukkoja. Suomen rauhanehdoista on puhuttu Ribbentropin kanssa ja hän on ne hyväksynyt.

23.6.’41 Viime yönä oli ensimmäinen ilmahälyytys. 4 venäläistä ilmakonetta lensi Helsingin yli, mutta ei heittänyt pommeja.

24.6.’41 Juhannuspäivänä kuoli Varma Nikkilässä. Todettiin tuberkeleja. Surullinen elämäntarina. Elämä ei päässyt alkuunkaan. Mutta ehkä oli paras, että Varma pääsi pois, sen sijaan että olisi joutunut sairastamaan ja kitumaan.

24.6.’41 Kenraali E. Linder luonani. Hän menee päämajaan. Linder kysyi, olenko vielä samaa mieltä kuin Tukholmassa kesäkuun alussa, nimittäin että Nliiton voimat aliarvioidaan. Vastasin olevani ja olleeni sitä mieltä, mutta Saksa on alkanut sodan Neuvostoliittoa vastaan mahdollisesti saksalaiset tuntevat tämän asian paremmin kuin minä.1

1 Myöhemmin moneen kertaa muutettu tekstikohta, joka on kuulunut myös seuraavasti: »Mutta koska Saksa on alkanut sodan Neuvostoliittoa vastaan niin täytyy minun katsoa, että arvatenkin saksalaiset tuntevat tämän asian paremmin kuin minä.»

25.6.’41 Ryti telefonissa.
Molotov eilen Hynniselle: Vaatinut Suomea jättämään saksalaiset ja ajamaan ne pois. Muuten Suomen tulee käymään huonosti. Molotov oli väittänyt, että suomalaiset ovat käyneet Leningradia pommittamassa. Hynninen vastannut, että se ei ole tosi, mutta venäläiset ovat käyneet pommittamassa Suomea. Sen Molotov kielsi!!
Ruotsi suostunut siihen, että Etelä-Norjasta Saksa saa tuoda Ruotsin kautta Suomeen vahvan divisioonan, raskasta tykistöä yms.
Kivimäki eilen antanut Göringille Suomen Vaikaisen ruusun ketjuineen. Göring oli sanonut mm, että hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan menee paremmin kuin Saksa oli laskenut. 3 päivänä oli hävitetty 2632 lentokonetta. Venäläiset sotilaat taistelevat hyvin ja aseetkin ovat hyviä, mutta ylin päällystö ei kelpaa mihinkään. Divisioneillakaan ei ole yhteyttä keskenään. (Minskiin saapunut Saksan panssariosastoja).

26.6.’41 Ryti piti radiopuheen, joka sisälsi sodanjulistuksen.
Edellisenä päivänä 25/6 ’41 oli Rangell tehnyt eduskunnan salaisessa istunnossa ilmoituksen venäläisien pommituksista, ja että Suomi tulee puolustamaan itseään kaikin sotilaallisin voi­ min. Eduskunta yksimielisesti hyväksyi tämän hallituksen kannan.

29.6.’41 kl. 1 yöllä antoi Mannerheim päiväkäskyn, jossa kutsuu sotilaat pyhään sotaan ja ristiretkelle vihollistamme vastaan1.
1 Kysymyksessä on ylipäällikön päiväkäsky N:o 1.: »Suomen sotilaat! Kunniakas talvisotamme päättyi katkeraan rauhaan. — Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan. Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden luodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistamme vastaan. Aseveljet! Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran – nyt, kun Karjalan kansa nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen.»

29.6.’41 aamulla varhain alkoivat Suomen armeija ja Suomessa olevat saksalaiset joukot ryntäyksen.

27.6.’41 Varman hautajaiset Hietaniemen kappelissa.

1.7.’41 Pekkala luonani. Kertoi että Tanner tulee hallitukseen ja tahtovat hänet finanssiministeriksi ja Pekkalan kauppaministeriksi, Salmio eroaisi. Pekkala ei sanonut tällaiseen järjestelyyn voivansa suostua, sen hän pitää itseään kohtaan sopimattomana menettelynä. Aikoo huomenna pyytää eroa. Ryti, Rangell ja Tanner tahtovat hänen jäävän hallitukseen.
Minä kehoitin häntä jäämään hallitukseen, koska hänen eronsa antaisi hajaannuksen leiman ja sitä on vältettävä. Meidän täytyy nyt olla yksimielisiä, sillä asiat ovat menneet nyt siihen missä ovat ja meidän elämämme riippuu sodan päättymisestä1. Mutta minunkin mielestäni Pekkalalta ei voi vaatia, että hän siirtyy pois kauppaministeriksi2 mutta Tanner voisi tulla kauppaministeriksi tai apulaisfinanssiministeriksi.
Pekkala sanoi myös, että hän ei halua olla vastuussa nykyisestä politiikasta. Mihin se päättyy on epävarmaa. Saksan ja Neuvostoliiton sota ei hänen nähdäkseen mene niin kuin Saksa ja meidän sodankannattajat ovat luulleet. Pekkala sanoi kuulleensa, että meillä on jo paljon haavoittuneita, nähtävästi Hangon rintamalta. Englantilaiset ovat nyt aivan varmoja, että tulevat voittamaan sodan. Pekkala piti mahdollisena, että Hitler on ollut pakotettu alkamaan sodan Neuvostoliittoa. vastaan sisäpoliittisista syistä: kun on huomannut, että ei voita sotaa Englantia vastaan.
Pekkala kertoi äsken istuneensa Henry Bellin kanssa, jonka hyvin tuntee. Jäähyväispäivällisillä Bellille, joka oli saanut viittauksen, että hänen piti lähteä täältä pois. Luulee että hän kuuluu Intelligence Service’een. Bell oli ollut katkera ja valittanut Suomen politiikkaa. Pitänyt mahdollisena, että se päättyy huonosti.

1 Tällä kohtaa myöhemmin ylipyyhittynä: ’–siitä että Saksa voittaa Neuvostoliiton–´.
2 Tällä kohtaa myöhemmin ylipyyhittynä: ’–joka on vähemmän tärkeä–’.


Keskustelimme Pekkalan kanssa kauan. Minä huomautin, että on 2 seikkaa, jotka on huomattava: a) Venäläiset tekevät kovempaa vastarintaa kuin on luultu. b) Neuvostoliitossa ei ole kuultu syntyneen kapinoita tai muita rauhattomuuksia.
Pekkala sanoi, että Englannin radiossa on tiedotettu Saksan ja Neuvostoliiton sodasta aivan toisin, kuin mitä meidän lehdissä saksalaisten tietojen mukaan.

4.7.’41 Sodan alussa olemme miehittäneet Ahvenanmaan saari­ ryhmän sen puolustuksen turvaamiseksi. Ahvenan sopimuksesta lokakuulta 1940 ei siis ollut miksikään esteeksi. (Tämä asia on mennyt kuten minä kirjoitin).

8.7.’41 Helsingin Sanomat. Amerika miehittänyt Islannin. Roosevelt ilmoitti siitä kongressille erikoistiedonannossa. »Roosevelt tähdensi kuitenkin, ettei USA halua muutosta näiden alueiden suvereenisuudessa.» (Tämä on humoristista. USA miehittää Islannin, mutta ei tahdo koskea sen suverenisuuteen!!)

8.7.’41 Kaikki lehdet alleviivaavat, että bolsevikkien vastarinta sodassa Saksaa vastaan on tavattoman kovaa. Nähtävästi kovempaa kuin mitä on luultu.
Saa nähdä onko Neuvostoliiton sotilaallista voimaa aliarvioitu, niin kuin minä olen pelännyt ja niin kuin sanoin Tukholmassa E. Linderille.

Hufvudstadsbladet. Englantilaiset aikovat käyttää hyväkseen Saksan hyökkäystä Neuvostoliiton päälle hyökätäkseen Saksan kimppuun lennosta. Englantilaiset ovat maailman itsekkäintä kansaa, niille on saman tekevää miten maailman tai Euroopan käy, kun he vaan luulevat selviytyvänsä saarellaan. Tämä on hirmuista!

10.7.’41 Olen kuunnellut Neuvostoliitosta radiota: Petrozavodsk, Tallinna, Leningrad ja toisinaan Moskova Kova propaganda. Hirmuista valetta, mutta vahva isänmaallinen, patrioottinen ääni: Neuvostoliiton kansat ja kansalaiset tulevat taistelemaan viimeiseen veripisaraan asti synnyinmaansa (родина) puolesta ja tulevat ajamaan vihollisen, fasistiroistot, pois maasta. Neuvostoliitto tulee voittamaan lopullisesti. Suomeen kohdistetaan myös kova agitatio. Karanneet Suomen sotilaat puhuvat Suomen armeijalle ja kehottavat sitä lopettamaan sodan ja menemään kotiin tai Neuvostoliiton puolelle. 1812 sodasta Napoleonia vastaan puhutaan paljon.

10.7.’41 Kuuntelin Petroskoin radiota taas tänään (kl. 7.30-) suomenkielistä lähetystä. Saksa ja Hitler tulevat sodan häviämään. Suomen hallitusherrat Ryti, Mannerheim, Tanner, Rangell ovat johtaneet Suomen kansan sotaan Hitlerin käskystä. He ovat jo aikaa sitten tehneet sopimuksen Hitlerin kanssa ja päästäneet saksalaisen sotaväen maahan. Suomi tulee saamaan kerrakseen tästä sitten, kun fasismi on romahtanut.
Myös esitettiin tietoja miten Neuvostoliiton sotajoukot ovat taistelleet hyvin ja menestyksellä.
Sitten seurasi isänmaallinen ohjelma. »Neuvostoliiton» isänmaallinen sota synnyinmaansa puolesta. Neuvostoliitto taistelee itsenäisyytensä ja vapautensa puolesta.
Hitlerin salamasota on epäonnistunut. Hitler on nyt kohdannut oikean vastustajan. Junat Neuvostoliitosta Saksaan ovat täynnä haavottuneita. Saksalaiset tiedot voitoista ovat liioiteltu­ ja.
Luettiin erään runoilijan Pravdassa julkaisema kirjoitus. Innostuttava, isänmaallinen. »Kansalleni»!
Kansani rauhallista työtä on häiritty. Työn päämäärä on ollut kaikkien kansojen onni. Hitleriläisiä rosvoja vastaan, haikaloja vastaan. Emme koskaan alistu. Meillä on vain yksi päämäärä: Kuolema fasisteille! Taistelemme siihen asti kunnes tämä on saavutettu. Neuvostoliiton voimat ovat loppumattomat. Hitler – villipeto! Neuvostomaan uskonsoturit. Emme ole yksinämme. Kuolema vihollisille! Emme koskaan alistu preussilaisen korpraalin koron alle.
Seurasi laulu: Kallis synnyinmaani Eestä synnyinmaan. Runo: Vastaus kutsuun. Kautta maan, kutsuu johtajamme j.n.e.

Suomen Sosialidemokraatti 11/7 ’41
Ylipäällikön päiväkäsky. Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen ennenkuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat.
Vannoin tämän suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen uhrautuvaisiin naisiin.
Kaksikymmentäkolme vuotta ovat Viena ja Aunus odottaneet tämän lupauksen täyttymistä; puolitoista vuotta on Suomen Karjala kunniakkaan talvisodan jälkeen autiona odottanut aamun sarastusta.
Vapaussodan taistelijat, talvisodan mainehikkaat miehet, urhoolliset sotilaani: Uusi päivä on koittanut. Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloa ohjaava Kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen.
Sotilaat: Se kamara, jolle astutte, on heimomme veren ja kärsimysten kyllästämää, pyhää maata; Teidän voittonne tulevat vapauuttamaan Karjalan, teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden. Mannerheim.1

1 Sitaatti on ote JKP:n päiväkirjaansa liimaamasta lehtileikkeestä. Kysymyksessä on päiväkäsky N:o 3. ns. »Miekantuppipäiväkäsky»

Lieneekö tämän päiväkäskyn tarkoitus innostuttaa armeijaa, vai minkä takia se nyt on annettu?

14.7.’41 Olin Rydin luona hänen kesäasunnossaan lähellä (Seurasaaren lähellä).

Ryti oli juuri saanut telefonissa tietoja Mannerheimilta, joka oli kertonut, että suomalaiset ovat alkaneet hyökätä Laatokan pohjoispuolella. Olivat tulleet Loimolaan ja menneet siitä eteen­ päin.
Ryti sanoi, että meillä oli 5/7 asti kaatunut 600 ja haavoittunut noin 3000. Saksalaiset ovat menettäneet Pohjois-Suomessa noin 2000.
Muurmanskin puolella saksalaiset ovat menestyneet huonosti. Ei ole päässeet eteenpäin paljoa. Heillä on siellä vähän väkeä, noin 10000 miestä. Myös Sallassa oli saksalaisilla ollut vaikeuksia, heidät oli lyöty 2 kertaa takaisin. Mutta suomalaisien kiertoliike oli heille avuksi.
Venäläiset tekevät kaikkialla kovaa vastarintaa. Neuvostoliitto oli rakentanut Itä-Karjalassa Murmanin rautatieltä poikkiratoja ja maanteitä Suomen rajalle. Useampia. Eräs maantie on rakennettu aivan tasaiseksi, niin että siihen tarvitsee panna ainoastaan kiskot, ja niin on valmis kenttärata. Tämä kaikki osottaa, että venäläisillä on aikomus hyökätä meidän päällemme sopivan tilaisuuden sattuessa.
Nyt on meidän saatava rajamme paremmaksi ja lyhyemmäksi ja sentähden on Itä-Karjala meille tärkeä. Siellä saadaan hyvä raja.
Saksa on sanonut, että Suomi saa ottaa Itä-Karjalasta niin paljon kuin tahtoo. Saksalaiset aikovat muodostaa Pietarissa kansainvälisen kauppakaupungin, jossa he hallitsevat. (Jos niin tosiaan käy, tulee meidän asemamme suuresti paranemaan ja voimme ottaa Itä-Karjalan tarvitsematta pahasti pelätä revanshia Neuvostoliiton puolelta.)
Baltian maat Saksa aikoo ottaa itselleen, ei suverenisuutta. Saksa haluaisi, että virolaiset muuttaisivat Suomeen, jotta Viro tulisi kokonaan saksalaiseksi
Ukraina itsenäiseksi valtioksi. Lisäksi kasakkavaltio. Myös Kaukasian kansat tulisivat itsenäisiksi ja erilleen Venäjästä. Saksalaiset luultavasti menevät Bakuuseen ja sieltä ehkä Irakiin ja Iraniin jne.
Ruotsi on antanut edelleen luvan tuoda saksalaisia joukkoja Suomeen sekä lentokoneille luvan laskeutua Ruotsissa, lentäessään Suomeen.
Saksalaiset tahtoisivat, että me kutsuisimme pois Gripenbergin Lontoosta. Englanti ei puolestaan näytä aikovan katkaista diplomaattisia välejään meidän kanssamme. Ryti luuli, että vaikka sota loppuisi niin, että Saksa ei voittaisi, niin Neuvostoliitto tulee nyt niin lyödyksi, että se luultavasti jättää meidät rauhaan pitkäksi ajaksi. Minä lisäsin tähän, että ehkä Venäjä sitten kun voimistuu, kääntää ensiksi huomionsa etelään (Ukraina ym), jossa se Saksan aikomuksien mukaan tulee menettämään tärkeimpiä aloja. Tämäkin seikka on meille edullinen.
Sodan lopputulos voi olla epätietoinen. Mutta olimme samaa mieltä siitä, että meidän on pidettävä Saksan kanssa hyviä välejä. Jos Saksa tulee Pietariin, on se meille hyvä ja turvallinen asia. Silloin se on intressoitu siitä, että Venäjä ei hyökkää meidän päällemme. Pääasia on, että Saksa saadaan lujasti intressoiduksi Suomesta ja Suomen tulevaisuudesta.

15.7.’41 Neuvostoliitto tekee kovaa vastarintaa saksalaisille. Wieläkö nyt kukaan meillä ajattelee, että me olisimme voineet selviytyä sodassamme Neuvostoliiton kanssa 1939–40?

23.7.’41 Toissa päivänä ministeri Koivisto pyysi minua puheen­ johtajaksi komiteaan verotusolojen reforrneeraamisesksi.
Tänään ilmoitin suostuvani.

(25.7.’41)
24.7.’41 luonani Tanner juttelemassa ylipäänsä. Tanner kysyi, mitä arvelen nykyisestä tilasta? Minä: »Miten sota oikeastaan menee?»
Tanner sanoi, että Ryti ja Rangell olivat eilen olleet päämajassa Mannerheim oli ollut tyytyväinen sodan kulkuun, joka hänen mielestään menee hyvin.
Minä sanoin, että minun mielestäni sota1 ei mielestäni ole mennyt Saksalle niin hyvin kuin oli2 odotettu. Venäläisien vastarinta on vahvempi, kuin on edellytetty. Luulen että saksalaiset kyllä valloittavat Pietarin, Moskovan, ja Kievin ja Ukrainan

1 Tällä kohtaa yliviivattuna: — voisi mennä paremmin. Se —
2 Tällä kohtaa yliviivattuna: — olin odottanut – –

ym, mutta voi olla, että se ei ratkaise sotaa. Jos Stalinin systeemi kestää, voi hän perääntyä itäänpäin. Englanti ja USA auttavat Neuvostoliittoa Tähän asti ei ole Neuvostoliitossa syntynyt sanottavia1 kapinoita. Entä retki Kaukasiaan, Bakuuhun, mikä kaiketi myös on sisältynyt Saksan aikomuksiin? Englantilaiset aikovat muodostaa rintaman Kaukasiaan. Asia on komplisoitu.
Tanner myönsi tämän, mutta tuntui olevan optimistisempi sodan kulkuun nähden. Luuli että kun Pietari, Moskova, Kiev on valloitettu, niin syntyy sekasorto ja kapinoita Neuvostoliitossa. Sanoi saksalaisien nyt luulevan, että sota Neuvostoliitossa loppuu 1/10 ’41. Kestää siis vielä 2 kuukautta.
Tanner oli tyytymätön Itä-Karjalan asiaan. Mannerheim antoi julistuksensa siitä ilman, että hallitus tiesi mitään asiasta. Wuokkiniemen kansankokous oli meiltä skandali. (Mannerheim ei siitä sanonut mitään tietävänsä, kertoi 25/7 Lehtonen). Wuokkiniemen kansankokouksessa oli suomalaisia upseereja ja sotilaita ja Suomessa olleita karjalaisia sekä muutamia akkoja. (kts. kuvaa Uudessa Suomessa 24/7 41) Se oli kyläkokous. Minä olin samaa mieltä kuin Tanner.
Tanner kertoi, että Saksa vaati, että katkaisemme diplomaattiset suhteemme Englantiin. Englannin lähetystö Suomessa harjoittaa vakoilua. Tanner sanoi,2 että meillä ei ole nyt mitään muuta tehtävissä, kuin antaa liinan juosta loppuun asti. Meidän kohtalomme riippuu Saksan voitosta tai tappiosta – på vinst och förlust. Minä myönsin, että näyttää tosiaan siltä.3
Tanner kertoi, että olimme menettäneet sodassa tähän asti kaatuneita ja kadonneita 3000 ja haavottuneita 9000, yhteensä 12000.

1 Sana ylipyyhitty myöhemmin toisella kynällä.
2 Merkitty kohta myöhemmin korjattu riviväliin. Alkuperäinen, ylipyyhitty kohta kuuluu: »Olimme yhtä mieltä siitä —»
3 Viimeinen virke on todennäköisesti myöhempi lisäys.

Tanner kertoi saksalaisien aikomuksesta Venäjän tulevaan järjestelyyn nähden. Venäjä olisi jaettava eri piireihin, etupiireihin, muodostettava siis jonkunlaiseksi koloniaksi.

(2.8.’41)
27.7.’41 Sunnuntaina lähdimme Allin kanssa Suomalaisten luo Kuusistoon lähelle Turkua. Palasimme 31/7 ’41

l.8.’41 Minun haastatteluni Uudessa Aurassa.

30.7.’41 Turun kauppakamarin päivälliset minulle Hamburger Börsissä. Nordström, lausui minut tervetulleeksi. Minä vastasin. Sitten kahvin aikana puhui vielä konsuli Alleen ja kauppaneuvos Toivainen. Kauniita puheita. Minä vastasin.

28.7.’41 Suomen hallitus ilmoitti Englannin hallitukselle, että Suomen hallitus katsoo diplomaattiset suhteet Suomen ja Englannin välillä olevan keskeytettävä.

30.7.’41 Englantilaiset ja venäläiset lentokoneet pommittivat Liinahamaria Petsamossa.
Nliitto ja Puolan hallitus Lontoossa ovat tehneet keskenään sopimuksen ja sotaliiton.

Reflektio 2.8.’41 Me olemme yhä syvemmin sekaantuneet suurvaltain sotaan. Meidän kohtalomme riippuu yhä enemmän siitä, miten Saksan sota, ei ainoastaan Neuvostoliiton kanssa, vaan myös Englannin kanssa, päättyy. Asema meidän kohdaltamme on yhä enemmän mutkistunut. Kaiketi emme ole voineet mitään muuta tehdä. Saa nähdä miten tulevaisuus kehittyy.

27.7.’41 pääministeri Hansson piti puheen i Smålands Taberg.
»Den nordiska tanken lever».

Englannin vastaus Suomen hallituksen diplomaattisten suhteiden irtisanomiseen Englannin kanssa on Uudessa Suomessa 2.8.’41 Siinä myös Suomen hallituksen selitys ja vastaväitteet Englannin vastauksen johdosta.

E. Homborgin kirjoitus Nya Argus N:o 6(16/3’41) »Det oundvikligaskeendet». Puhuu mm sattuman vaikutuksesta historiassa.
Satte vi icke själva för ett år sedan en darnrn för ett till synes naturligt och oundvikligt skeende?

5.8.’41 Tri Ruutu kävi luonani kyselemässä tietoja talvisodan historiaan, johon hän kokoaa aineita päämajassa.
Kyselin Ruudulta, mitä päämajassa ajatellaan sodasta ja asioista. Ruutu kertoi:
Sota ei mene niin kuin oli odotettu. Sotilaat puhuivat sodan alussa hyvin rohkeasti, mutta nyt näyttävät tulleen varovaisemmiksi sanoissaan. Itse puolestaan luuli Ruutu Saksan lopulta häviävän sodan Englantia ja USA:ta vastaan. Hän kysyi voisimmeko me jollain tavalla päästä sodasta eroon?
Minä vastasin, että se tuskin on nyt mahdollista.
Ruutu sanoi kuulleensa, että Englanti on valmis meitä kannattamaan, jos tyydymme sen takaisin saamiseen, mitä Moskovan rauhassa menetimme emmekä mene rajan yli, muuta kuin väliaikaisesti.
Minä vastasin että, olemme menneet jo niin pitkälle, että perääntyminen on vaikeaa. Nyt täytyy nauhan juosta loppuun asti. Meidän kohtalomme näyttää olevan sitoutunut Saksan kohtaloon.
Ruutu oli myös kuullut saksalaisien aikomuksesta jakaa Venäjä eri osiin (s.o. käsitellä Venäjää kuten koloniaa). Ruudun mielestä nämät saksalaisien tuumat olivat fantasiaa, vieläpä lapsellisia.
Ruutu näkyy kallistuvan siihen suuntaan, että meidän olisi tyydyttävä entisiin rajoihin. Karjalan kannaksella voisimme antaa Venäjälle jonkun alueen korvausta vastaan Itä-Karjalassa. Tukikohtaa Hangon puolella tai Suomenlahden pohjoisrannalla emme voi antaa. Ruudun mielestä sen hyödyttömyys on käynyt ilmi, koska Venäjän vihollinen pääsee Suomeen, vaikka Venäjällä on tukikohta. Ruutu luuli, että venäläisien pitäisi tämä ymmärtää ja ehkä luopuvat tukikohdasta.
Ruutu sanoi kuulleensa jostain, että Tass olisi sodan alussa peruuttanut Hitlerin ilmoituksen, että Molotov olisi marraskuussa 1940 Berliinissä tahtonut vapaita käsiä Suomeen nähden.
Tästä otettava selvä.

(6.8.’41) Helsingin Sanomat 6.8 ’41 pääkirjoitus »Rajat». Esit­ tään lujasti, että Itä-Karjala on saatava.

3.8.’41 arkkipiispa Kailan vastalause Canterburyn piispan julistukseen 23/7 ’41, missä Canterburyn arkkipiispa toivottaa Venäjän kansalle menestystä sen taistelussa natseja1 vastaan.
Uusi Suomi 3.8.’41: »Englannin suhtautuminen Suomeen.» Jyrkkä saksalainen lausunto.

1 Alkuperäinen bolshevikkeja -sana lienee JKP:n lapsus.

7.8.’41 Hakkilan puhe Tampereella Suomen tulevista rajoista ym. Hakkila puhuu tässä samaa, mitä on ennen puhunut, että meidän on saatava rajamme turvatuksi (Itä-Karjala) ja Venäjältä täysi korvaus kaikesta, mitä ne ovat meille tehneet vahinkoa, ei ainoastaan tässä sodassa, vaan myös edellisessä sodassa. Hakkila sanoi mm:
Pidimme luonnollisena, että kun me kunnioitamme muiden kansojen oikeuksia ja tarkoin vältämme sekaantumasta niiden asioihin, niin ne myös ymmärtäisivät meitä ja kunnioittaisivat rauhallisen, ahkeran työyhdyskuntamme vapautta ja itsenäisyyttä.
Tämä on meillä ollut yleinen luulo ja käsitys. Liberalismin aika!
»Taas on vapautemme, isänmaamme suojana Suomen mies», sanoi Hakkila. Tähän on sanottava: »Ei ole, vaan Saksan mies. Siitä riippuu kaikki.»
Samaa ajatusta, idealista, esittää usein Svento. Suomen Sosialidemokraatissa 6/8 ’41 hän kirjoittaa mm.

— kun ihmiskunta – – – herää näkemään että sodan lopettaminen, ihmisien kärsimyksien lakkaaminen, taloudellisien pulien poistaminen, yhteisen kulturityön jatkaminen ja korkeamman moraalin kehittäminen vaatii vararikon kärsineen järjestelmän hylkäämistä ja sen tilalle paremman järjestelmän luomista.
— Että tähänastinen suurvaltain järjestelmä on elänyt aikansa ja on sentähden tuomittu väistymään elinvoimaisemman ja oikeudenmukaisemman järjestelmän tieltä, on joka tapauksessa historiallinen tosiasia.
— se järjestelmä, johon nojautuvat tähänasti kaikki suurvallat, on siirrettävä historiaan, jos tahdotaan yleensä puhua inhimillisestä kultuurista ja ihmiskunnan luovasta työstä.

(Tämä on idealismia, jota Svento aina esittää).

Svenska Dagbladet 5.8.’41: »Sveriges rätt och plikt». Kirjoitetaan mm:
Bevarandet av ett fritt och självständigt Finland är för Sverige ett livsintresse, och för detta måste vi vara beredda att riskera även vår neutralitet.
(Tämä on toista, kuin mitä 1937 havaitsin Ruotsissa. Kts raporttiani. Silloin oli se mielipide Ruotsissa, että Suomen itsenäisyys oli kyllä ett svenskt intresse, mutta ei vitalt intresse, jonka vuoksi Ruotsi olisi valmis lähtemään sotaan.)

Svenska Pressen 7.8.’41 pääkirjoitus. Syyt että Neuvostoliitto teki Suomen kanssa rauhan 12/3 ’40. Useampia faktoreja.
En av dem känna vi emellertid på förhand. Vi anade oss till den redan den bittra dag, då budet om diktatfreden gick ut över stad och bygd i vårt land. Trots sin förkrossande övermakt på slagfältet vågade Sovjet ej driva oss till det yttersta. Den röda armens förluster voro dessförutan tunga nog. (Tällaista puhuu lehti vielä sen jälkeen, kun on käynyt selväksi miten suuri työ on mahtavalla Saksalla selvitäkseen Neuvostoliitosta).

11.8.’41 Svenska Pressenissä pääkirjoitus »Farlig försiktighet. moititaan sitä, että Suomen sanomalehdet kesällä 1940 eivät puhuneet juuri mitään Baltian tapauksista. Syy:
Jos Moskovan rauhan ja sovjetväldet i Baltikum blivit bestående ännu ett tiotal år och vår press fortsatt att tiga, så hade vår skenbara likgiltighet för det som skedde söderom Finska viken kanske småningom blivit verklig, vår förmåga att reage­ ra mot bolsjevismen avtrubbad och vår andliga irnmunitet bruten. Samaan aikaan olisi Moskova tehnyt kaiken levittääkseen Suomessa bolsevismia och undergräva folkkroppens motståndskraft.

12.8.’41 Reflektio. Saksan-Neuvostoliiton sota on kestänyt nyt 52 päivää. Saksalaiset ovat tosin saaneet suuria voittoja, mutta sota nähtävästi ei ole mennyt niinkuin oli laskettu. Sota kuuluu myös tulleen Saksalle kalliiksi, on paljon kaatuneita ja haavoittuneita.
Saa nähdä, miten Saksa tästä suursodasta selviää Ei ainoastaan sodasta Neuvostoliittoa vastaan vaan myös Englantia vastaan. Jos Saksa voittaa sodan Englantia vastaan1 on meidän asemamme hyvä edellyttäen että tulemme toimeen saksalaisien kanssa. Itä-Karjalan kysymys olisi mielestäni jätettävä siitä riippuen, miten Suur-Venäjän tulee käymään, joutuuko se paloteltavaksi tai ei. Ja mitä mahdollisuuksia siis meillä on tulevaisuudessa vastustaa Venäjän painostusta, kun se nähtävästi tulee koettamaan saada Muurmanskin ja sen rautatien jälleen haltuunsa.
Mutta jos Saksa häviää sodan Englantia (ja USA:ta) vastaan lopullisesti, tulee meidän asemamme hyvin vaikeaksi. Asia järjestetään arvatenkin rauhankonferenssissa. Jos Stalinin järjestelmä pysyy koossa, vaikka näennäisestikin, niin Stalinin edusta­ ja on mukana tulevassa rauhankonferenssissa. Jos hän kaatuu ja tulee joku toinen venäläinen (porvarillinen) järjestelmä, niin se ei ole meille parempi. Asiassa on siis monta tuntematonta.
Toivokaamme että Saksa selviää tästä suuresta sodasta, ei ainoastaan sodasta Neuvostoliittoa vastaan vaan myös sodasta Englantia Ja USA:ta) vastaan.2


Reflektio 15.8.’41. Nykyään on meidän lehdissämme ja maassamme se mielipide yleinen, että syksyllä 1939 menettelimme oikein, kun emme antaneet perään Neuvostoliitolle, vaan annoimme asian mennä sotaan. Argumenttina etupäässä: Baltian maiden kohtalo. Yleinen mielipide on, että nyt asiat menevät hyvin. Sota voitetaan, ja bolsevismi hävitetään ja Neuvostoliitto paloitellaan. Me saamme Itä-Karjalan ja siten niin hyvät rajat, että »ryssä» ei voi enää meitä voittaa, vaan kykenemme pitämään puoliamme.
Minä puolestani yhä3 olen huolissani siitä, miten sota tulee päättymään. Luulen kyllä edelleen kuten toivon4, että saksalaiset valloittavat Moskovan, Pietarin, Kievin ym. Mutta mitä se vaikuttaa sotaan, on tietämätöntä. Rooseveltin ja Churchillin kohtaus ja päätökset osottavat, että Englanti ja USA ei anna perään. Ja kaikki riippuu, myös meidän asiamme, siitä miten Saksan ja Englannin välinen sota päättyy. Lopullisesta rauhankonferenssista.

1 Väli myöhemmin ylipyyhitty toisella kynällä
2 Kappale yliviivattu.

3 Sana myöhemmin ylipyyhitty
4 Merkitty väli myöhemmin ylipyyhitty

Huom. myös Rooseveltin ja Churchillin tekemä suunnitelma tulevaisuutta varten. 8 kohtaa. (Helsingin Sanomat 15.8.41)

16.8.’41 Tapasin Ernst Linderin Kämpissä. Hän oli palannut edellisenä päivänä päämajasta. Kertoi:
Mannerheim oli ollut tyytyväinen ja optimisti sekä sodan käyntiin nähden että muussa suhteessa.
Kysyin mitä Mannerheim ajattelee nykyisen suursodan menosta ja sen päättymisestä. Miten hän luulee Saksan ja Englannin sodan päättyvän?
Linder kertoi Mannerheimin olevan sitä mieltä, että päättyy­ pä sota miten tahansa, Suomen asema ja tulevaisuus on joka tapauksessa hyvä; Suomen tulee käymään hyvin. Sillä Suomella on hyvä asema ja hyvä nimi sekä ystävien että vihollisien kes­ kuudessa. Suomen pitää osata ajoissa erota itse Saksasta.
Minä: Se on helpommin sanottu kuin tehty. Suomen kohtalo on kovasti sidottu Saksan kohtaloon. Linder lisäsi (arvatenkin Mannerheimin mielipide myös), että Suomen ei olisi pitänyt niin suuresti kiirehtiä Saksaan nähden sotaan ryhtymisessä. Oli voinut odottaa, sillä Saksa tarvitsee Suomea täällä pohjoisessa. Saksalla on täällä vähän sota väkeä. Suomen olisi pitänyt ilmoittaa Ruotsille aikomuksistaan.

Suomen Kuvalehti 16.8.’41 N:o 33. Poliittinen kirjoitus s. 1096
»Loppusointu».
Suomalaiset ovat kansakuntana olleet lapsia poliittisissa asioissa. Harrastetaan kaikenlaisia »ismejä» ja »aatteita». On hyväksyttävä oikea suomalainen tyly realipolitiikka. Realipolitiikan tunnukset:

– Kansainvälisessä politiikassa ei kukaan auta toista syyttä ja taka-ajatuksitta.

– Kukaan ei uhraudu toisen hyväksi.

– Kaikki suuret taistelevat vallasta.

– Jokainen tavoitelkoon omia etujaan, minä tavoittelen omiani.
Suomen kansa — – ajakoon yksimielisenä suomalaisia – ja vain suomalaisia – etuja. Tämä on tylyä oppia. Juhlapönttöjen saamamiehet kauhistunevat sen runottomuutta, mutta muistettakoon että sen tarkoituksena on vihdoinkin taata piinatulle ja petetylle kansallemme rauha ja siedettävä olo sen omalla alueella. Meillä on – — vuodatetun veren nimissä oikeus ja velvollisuus olla itsekkäitä.

Näkyy olevan rintamalta lähetetty.
Reflektio: Tämä on, ei vain tylyä oppia, vaan myös meille pienille tyhmää – epäviisasta oppia meille pienille kansoille ja valtioille. Jos se tulee tosiaan maailmassa aina vallitsemaan, ei meillä pienillä ole elämisen mahdollisuutta eikä tulevaisuutta.

19.8.’41 Itä-Karjalan asia.
Sitä vastaan voi huomauttaa mm:
1) Suomen itäraja tulisi paljon lyhyemmäksi. Mutta se olisi kuitenkin riittävän pitkä, jotta sen puolustaminen suurta Venäjää vastaan kävisi meille vaikeaksi.
Argumentti: Sodassa 1939-40 tapahtui ratkaiseva hyökkäys meitä vastaan Karjalan kannaksella, joka on hyvin kapea. Emme voineet sielläkään vastustaa, kun ylivoima oli niin ylen suuri.
2) Itä-Karjalan liittäminen Suomeen voisi tuoda meille pysyväisen riidan Venäjän kanssa. Sillä Venäjä, oli se bolsevistinen tai »valkoinen», tuskin tulisi luopumaan pyrkimyksestä päästä jäämerelle, joka on sen ainoa valtamerisatama Euroopassa. (Tämä oli Goltzin ajatus 1918).

18.8.’41 Lontoon suomenkielinen radio – propagandaa Saksaa vastaan. Siellä esiintyy usein englantilainen ’huomioitsija’ suomenkielellä. Usein on hänen puheensa kömpelöä propagandaa. Viime päivinä hän on puhunut siitä, miten saksalaiset tulisivat sortamaan myös Suomea, kuten jo sortavat ja ovat aina sortaneet Baltian maita.
Viime päivinä hän on puhunut von der Goltzin olosta Suomessa 1918. Miten Goltz jo silloin »sorti» suomalaisia(!!) »Jos Saksan sortuminen olisi tapahtunut 3 kuukautta myöhemmin, niin Suomen kansa olisi tullut huomaamaan, millaiseen sortoon se olisi joutunut. Saksa olisi Suomessa menetellyt, kuten se nyt menettelee ja silloin menetteli Wirossa ja Latviassa.»
1918 saksalaiset vangitsivat Pätsin. Ei maininnut, että bolsevikit – Englannin nykyiset liittolaiset ovat myös nyt vanginneet Pätsin ja vieneet Sisä-Venäjälle.
Englantilainen »huomioitsija» Lontoon radiossa puhuu, kuin Saksan apu Suomelle 1918 olisi ollut suuri paha. Mutta ilman Saksan apua ei Suomi olisi saavuttanut itsenäisyyttä. Saksa antoi meille aseita, koulutti jääkärit ja lopuksi lähetti Goltzin divisionan.
(Kömpelöä propagandaa).

25.8.’41 Englantilaiset ja bolsevikit ovat tänä aamuna hyökänneet Iraniin.

Suomen Sosialidemokraatti 27.8.’41 »Suomen itärajan ongelma II» (Kirjoitus otettu ruotsalaisesta lehdestä.)
Kaarle IX ja Juhana III ajattelivat Suomen itärajan siirtämistä Wienanrnereen ja Itä-Karjalan yhdistämistä Suomeen. Kustaa Adolf peräytyi ja teki Stolbovan rauhan.

(27.8.’41)
Uudessa Suomessa 26.8.’41 julaistu Linkomiehen Satakuntalaisen Osakunnan Kaatuneiden muistojuhlassa lokakuussa 1940 pitämä muistopuhe, joka on kaunis ja hyvä.
1. Sisältää kuitenkin ajatuksia, joita vastaan voi tehdä väitteitäPäätös olla suostumatta syksyllä 1939 sopimukseen Neuvostoliiton kanssa, vaan ryhtyä sotaan, oli oikea – sanoo Linkomies. Toinen mielipide olisi ollut »perinjuurin virheellinen».
Neuvostoliitossa ei sotamme herättänyt »respektiä» eikä »arvonantoa» eikä se olisi estänyt Neuvostoliittoa uudestaan alkamasta sotaa meitä vastaan. Ei ole sanottu, että meitä olisi odottanut baltilaisten valtioiden kohtalo.
Sitä vastoin voi olla siinä Linkomiehen väitteessä perää, että sotamme herätti saksalaisissa arvonantoa. Mutta syksyllä 1939 meitä saksalaiselta taholta neuvottiin välttämään sotaa.

2. Linkomies sanoo, että sotien loppuminen on »turhaa haavetta». Tämä on meille pienille arveluttava perspektiivi.

3. Wielä arveluttavampien Linkomiehen ajatus, että »oikeus» ei ole enää sitä tavanomaisessa mielessä, vanhoihin asiakirjoihin, kansainväliseen järjestykseen perustuva oikeus, joka ei enää ole säilytettävissä. Waan »eräänlainen sosiologinen oikeus on tullut historiallisen oikeuden sijaan. Se, joka on voimakas ja elin­ kelpoinen, syrjäyttää historiallisen oikeuden ja asettaa sen sijaan omaan voimaansa perustuvan biologisen oikeuden.» »Muodollisen oikeuden kausi kansainvälisessä mielessä on ohi ja sen sijalle on tullut asiallinen oikeus.» »Nyt kysytään onko muodollisen oikeuden takana riittävästi voimaa.»
Tämä on meille pienille arveluttavaa oppia. Siinä on annos vanhaa luontaisoikeutta, mutta kun se panee ratkaisun »voimalle» s.o. sodalle, tietää se pienten kansojen ja valtioiden turmiota ja tulevaisuuden ja elämän edellytysten hävittämistä, koska pieni valtio ei nykyisten jättiläisvaltioiden rinnalla ja nykyisten sota- ym teknikan aikana kykene koskaan asettamaan »riittävästi voimaa» oikeutensa taakse.

4. Linkomies katsoo kuitenkin, että rauhan tekeminen 12/3 40 oli viisas teko, koska jatkossa taistelulla ei olisi ollut muuta kuin uhkamielisyyden leima.

5. Edelleen Linkomies sanoo, että meidän on haettava tukea sieltä, mistä meidän tarvitsemaamme voimaa on näissä olosuhteissa saatavissa. Tämä on oikea ajatus.
Linkomies sanoi myös: »Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä (lokakuussa 1940) taas valoisammalta.»
Tämä oli liikaa sanottu. Saksan kanssa ei vielä silloin oltu päästy niin pitkälle. Linkomies kaiketi ajatteli saksaisten sotilaiden läpikulkua.

27.8.’41 Lontoon suomenkielinen radio esitti Englannin työväenpuolueen vastauksen, Suomen sosialidemokraattien sähkösanomaan viime kesäkuussa, jossa esitettiin toivomus, että Englannin työväenpuolue ymmärtäisi Suomen aseman tässä sodassa.
Englannin Labour Partyn vastaus on jyrkkä ja kielteinen. Eivät hyväksy Suomen sosialidemokraattien kantaa. Hitler taistelee demokratiaa ja vapautta sekä työväenliikettä vastaan. Suomi, ollen Saksan rintamalla, on tässä taistelussa samalla puolella kuin Hitler.
Jos Hitler voittaisi, tietäisi se vapauden, kansanvallan ym loppua. Mutta Hitler ei tule voittamaan, vaan Hitler kukistetaan. Jos Suomi silloin edelleen on Saksan rintamalla, niin saa Suomi kokea saman kohtalon.
Labour party kehottaa Suomen sosialidemokraatteja niin toimimaan, että Suomen hallitus, niin pian kuin mahdollista, eroaa Saksan rintamalta.
Lontoon ruotsinkielisessä radiossa 27/8 ilmoitettiin, että Saksa valmistuu talvisotaan.

28.8.’41 Lontoon ruotsinkielinen radio. Kova esitys Suomea vastaan. Sanottiin:
Suomi katsoo voivansa käydä privaattisotaansa Wenäjää vastaan ja pysyvänsä Saksan-Wenäjän sodan ulkopuolella. Tämä on erehdys. Sota on yksi ja se on Saksan sota Englantia vastaan. Saksa on alkanut hyökkäyksen Venäjää vastaan ainoastaan saavuttaakseen paremman aseman jatkaakseen sotaa Englantia vastaan. Kun Suomi on Saksan liittolainen, on se mukana myös tässä pääsodassa.

29.8.’41 Tukholmassa 1938 (?) keskustelin Sveitsin ministeri Dinichertin luona hänen ja Jugoslavian ministeri Stradsnickyn kanssa pienten valtioiden problemista, ja että pientenkin valtojen pitäisi koettaa jotain tehdä ja olla aktivisempia saadakseen maailman yleisen mielipiteen kannattamaan pientenkin valtojen asiaa. Dinichert oli asian puolella, mutta Stradsnicky oli pessimistinen. Sanoi: »Minä olin kesälomalla huvilallani Adrianmeren rannalla ja katselin huvilan laiturilta ja näin miten suuret kalat nieli pienet kalat. Niin on asianlaita myös valtioiden välisessä elämässä.»
Stradsnicky näkyi muistelevan edellistä mailmansotaa, 1914—18. »Muutamassa päivässä me olisimme tuhotut», sanoi hän. Nykyinen uusi sota, (1939-) on tosiaan siitä todistuksena. Jugoslavia tuhottiin 1941 muutamassa päivässä.
Stradsnicky näkyi ajatelleen ehkä myös, että vaikka miten ajaisi pienten valtioiden asiaa, olisi vaikeata sitä niin ajaa, että joku suuri ei katsoisi kärjen olevan suunnatun itseään vastaan. Esimerkiksi Tsekkoslovakian toimet Saksa katsoi olevan suunnatun itseään vastaan.

(29.8.-1.9.’41)
Meinecke:
Täytyy myös katsoa, että myös pienillä valtioilla on ein inneres Lebensrecht. Nur in der farnilienhaften Gemeinschaft der Staaten kann auch Einzelstaat dauemd gedeihen – tämän täytyy koskea myös pieniä valtoja, joiden elämä on myös edellytys suurtenkin menestymiselle.
Die wahren wohlverstandenen Interessen die Staaten nicht nur trennen, sondem auch verbinden.
Uusi Suomi 1.9.’41. Frankfurter Zeitung kirjoittaa, että Venäjän vastustus ja mahdollisuudet ovat tosin osottautuneet suuremmiksi, kuin moni oli odottanut, mutta jos Saksan sodanjohdon suunnitelmat lopullisesti toteutetaan, niinkuin tähänkin asti, syntyy täysin uusi tilanne. Jos itäproblemi ratkaistaan Saksan suunnitelman mukaisesti, niin ei Saksan asemaa mannermaalla inhimillisesti katsoen voida uhata eikä edes horjuttaa. Saksa voi käyttää voimansa Englantia vastaan.
Lopputaistelu Englantia vastaan on kolmannen vuoden tehtävä
1.9.’41 Hufvudstadsbladet: överraskingarnas krig.
En ny överraskning, icke för de fackkunniga, men väl för lekmännen blev det sega ryska motståndet1

1 Sitaatti on merkitty katkelma päiväkirjaan liimatusta lehtileikkeestä

Tämä ei pitäne paikkaansa. Jo sodassa 1939-40 kenraali Öhqvist myönsi toisen överraskning toisensa jälkeen. (Kts. hänen esitelmäänsä Uusmaalaisessa Osakunnassa)

(l.9.’41)
30.8 ’41 Lontoon suomenkielisessä radiossa »huomioitsija» kertoi mm. Suomen sotilasasiamiehen Washingtonissa, eversti Zilliacuksen lausuneen sanomalehtimiehille, että Suomi ei mennyt sotaan Hitlerin ja Saksan pakotuksesta, vaan omasta tahdostaan. Eisopimusta Saksan kanssa sotaan nähden. Luuli että Suomi ei ota osaa Pietarin vallottamiseen. Suomi tyytyy, kun saa takaisin Moskovan rauhassa menetetyt alueet. Edelleen: Procope on pyytänyt Rooseveltia välittämään Suomelle rauhan. Edelleen: Kenraali Öhqvist kävi äsken Hitlerin päämajassa Körtigsbergissä pyytämässä, että Suomi saisi tehdä separaattirauhan, mutta Hitler kielsi sen »halveksien». Huomioitsija kehotti Suomea tekemään separaattirauhan, koska se on Suomen ainoa pelastus lopullisesta turmiosta.

1.9.’41 Uusi Suomi. Linkomiehen radiopuhe 30/8 »Suomen kansa sodan kasvattamana.»
Linkomies ei ota ollenkaan huomioon, että sota hävittää yleisen (ja kansainvälisen) moralin.
Suomen sota on – sanoo Linkomies – »välttämättömyys puolustaa maatamme häikäilemätöntä ja raukkamaista hyökkäystä vastaan.»
Mutta niin on myös asia Neuvostoliiton sodassa Saksaa vastaan. Ja entä Norja, Belgia, Hollanti ym. Saksan kukistamat maat, jotka tahtoivat ainoastaan elää rauhassa ja puolustaa itseään?
Linkomies terottaa sitä, miten sota on kansalle henkisen ja muun voiman lähde.
Walitettavasti myös Wenäjän kansa siis myös saa samanlaista voimaa sodasta. (Wrt 1812 isänmaallinen sota.)
Toisessa paikassa Linkomies sanoo, että »kohtalouskoon» ei saa takertua. Mutta toisessa paikassa hän sanoo, että korkeamman voiman johtava käsi määrää. Siis kuitenkin »kohtalo» t.m.s. kuitenkin johtaa.
Linkomies ei hyväksy »lainmukaisuutta» historiassa. Mutta sanoo toisessa paikassa, että nykyinen sotamme ei ole viimeinen. Siis kuitenkin »lainmukaisuus», »kohtalonusko».

(2.9.’41)
Helsingin Sanomat 31.8.’41.
Virallisella taholla huomautetaan täällä (Berliinissä), että kun ’Pravda’ kirjoitta tänään, että Suomen kansa on hävitettävä maan pinnalta viimeistä henkilöä myöten, niin taitavat bolshevikit hieman erehtyä1 .
Pravdan kirjoitus on siis 30.8.’41. Sillä ei ole muuta merkitystä, kuin että se osottaa, että bolsevikit ei ole vielä menettäneet rohkeuttaan.
Ryti ilmoitti 2.9.’41, että tässä on sekaannus. Pravda ei ole nyt uudestaan kirjoittanut, vaan on tarkoitettu vanhaa kirjoitusta sodan alussa.

1 Sitaatti on merkitty katkelma päiväkirjaan liimatusta lehtileikkeestä.

(2.9.41)
30.8.’41 aamulla joukkomme valtasivat Wiipurin.
30.8.’41 Lehdissä virallinen tiedonanto Hitlerin ja Mussolinin 4 päiväisestä kohtauksesta. (25-29/8 41 Hitlerin päämajassa itärintamalla).
Ongelmia pohdittiin toveruuden ja kohtalon yhteyden merkeissä.

— molempien kansojen ja niiden johtajien taipumaton tahto jatkaa sotaa voitokkaaseen ratkaisuun.
Uusi Eurooppa, joka on syntyvä tämän voiton pohjalle, on mahdollisimman suuressa määrässä poistava ne syyt, jotka menneisyydessä ovat aiheuttaneet Euroopan sodat. Bolshevistisen vaaran ja plutokraattisen saalistamispolitiikan tuhoaminen tulee luomaan edellytykset rauhallisen, sopusointuisen ja hedelmällisen yhteistoiminnan aikaansaamiselle Euroopan mantereen kansojen kesken, yhteistoiminnan, joka käsittää sekä poliittisen että taloudellisen ja sivistyksellisen elämän.
Tallinnan ja Paldiskin valloittamisen johdosta lehdissä kirjoituksia Viron kohtalosta.

Uusi Suomi 30.8.’41 pääkirjoituksessa ’Wiro vapaa’ sanotaan: Wiron kohtalo kuluneiden 2 vuoden ajalta osottaa taas kerran, miten oikea meidän valitsemamme tie on ollut. Wiro valitsi asteittaisen antautumisen, mikä nopeasti johti täydelliseen orjuuteen ja siihen järkyttävään tilaan, että sen omat miehet saavat tilinteon hetkellä taistella orjuuttajiensa puolella. Viron politiikka 1939 valmisti maanpettureille ja omille bolsevistisille aineksille tilaisuuden kohota valtaan ja harjoittamaan terroria kansan ylitse. ’- – -’ Kaikista myönnytyksistä huolimatta Viro ei säästynyt sodalta ja sen kärsimyksiltä. Mikäli myöntyväisyydellä Moskovan vaatimuksiin tähän pyrittiin, erehdyttiin täydellisesti. Suomi valitsi toisen tien, mikä myös johti sotaan. Mutta meidän taistelumme on ollut vapaan kansan taistelua elinoikeuksiensa ja kansallisten arvojen puolesta, joista ei vapaaehtoisesti ole tingitty.

Hakkila piti eduskunnan alottaessa syysistuntoa 1/9 puheen jossa sanoi mm:
— Suomen kansa — on luottanut aina siihen, että oikeus voittaa.
Hakkila sanoi myös aivan oikein1
Me emme koskaan tule unohtamaan, että Saksan valtakunnan mailmanhistorian tähänasti suurimmat voitot saavuttanut armeija murskaa perivihollisemme ja ainoastaan siten maamme pelastuu ja tulevaisuutemme tulee turvatuksi.
(Oikein sanottu)1

1 Merkityt välit myöhemmin ylipyyhitty.

2.9.’41 olin Rydin luona (Allin kanssa: ensi kahvit). Puhelin Ry­ din kanssa lähes·2 tuntia. Ryti kertoi:
Rauhanhuhuissa ei ole mitään perää. Welles (Washington) oli ottanut asian itsestään puheeksi Procopen kanssa, mutta kun Procope kysyi olisiko Wellesellä joku konkreettinen, varmempi tarkoitus, Welles kielsi niin olevan ja koko keskustelu sai hataran muodon. Eversti Zilliacus’en esitys on lehdissä väärin esitetty. Koko tämä rauhanasia on Lontoon propagandaa. Englanti tahtoisi saada Murmanskin vapaaksi, jotta sitä tietä pääsisi Neuvostoliittoa auttamaan.

Saksalaiset sotapäälliköt ovat sodan kulkuun tyytyväisiä. Nyt juuri hyökkäys Pietariin, joka1 tullaan hävittämään, ellei se antaudu. Samoin etelärintamalla Mustanmeren puolella. Moskovan vuoro tulee sitten. Saksalaisilla on edelleen aikomus ottaa suurin osa euroopanpuoleista Venäjää ja nyt he aikovat ottaa sen omaan haltuunsa. Myös tuumat Pietarin kaupungin pienentämisestä on edelleen heillä. Siis tulisi Euroopan Venäjästä Saksan kolonia, jota he itse hallitsisivat.
Saksan sotilasjohdon mielipide on että, kuten nyt on huomattu, yhden tai parin vuoden perästä ei Saksa enää olisi kyennyt Neuvostoliittoa voittamaan.
Meidän tarkoituksemme on edelleen ottaa myös Itä-Karjala. Mutta sitten emme enää jatka sotaa. Meidän sotamme voi loppua
3 a 4 viikon kuluttua.
Miten Saksan ja Englannin sota päättyy, ei ole aivan selvää. Ryti luuli, että Englanti ei kykene Saksaa voittamaan. Riippuu siis suuresti Saksan sisäisestä kestävyydestä.
Meidän joukkomme ovat entisellä valtakunnanrajalla.
Olimme yhtämieltä siitä, että2 Itä-Karjalan asia lopullisesti ratkaistaan sitten, kun koko suursota on päättynyt ja asia riippuu sen päättymisestä. Mutta me otamme Itä-Karjalan nyt haltuumme.
Ryti sanoi, että olisi koetettava saada ruotsalaiset ymmärtämään Itä-Karjalan kysymys. Ja sitten olisi tehtävä puolustusliitto Ruotsin kanssa yhteisymmärryksessä Saksan kanssa
Meillä on hyvät välit Ftihrerin ja Saksan sotapäällystön kanssa. Mutta Ryti pelkää nazipuoluetta ja Himmler on ikävä mies. Ryti pelkäsi, että tahtovat saada täällä nazismia leviämään.

1 Tällä kohtaa yli.viivattuna: »nähtävästi»
2 Merkitty väli yli.pyyhitty

4.9.’41 Koko Kannas on vallattu. Uuden Suomen pääkirjoitus:
»Kestävään rauhaan».
Helsingin Sanomissa 4.9.’41 on professori K. Hildenin kirjoitus: »Itä-Karjalan strategiset rautatiet. Wenäjän hyökkäysperusta länttä kohti» Siinä osotetaan, että Neuvostoliitto on viime vuosina rakentanut 6 rautatietä Muurmanin radalta Suomen rajalle päin (ynnä maanteitä) nähtävästi tarkoituksessa käyttää niitä hyökkäykseen Suomea, Ruotsia ja yleensä Pohjois-Skandinaviaa vastaan.
Tysk Veckorevy 30.7.’41 (N:o 85) sisältää Journal de Geneve’ssä 12.4.’41 olleen Havas -kirjeenvaihtajan artikkelin, jossa selostetaan Stalinin esitystä Politbyrossa 19/8 ’39, koskien liittoa Saksan kanssa. Stalin sanoi, että tarkoitus oli sen kautta saada Saksa sotaan Puolan ja Englannin ja Ranskan kanssa ja auttaa Saksaa niin, että se kestää jonkun aikaa, mutta ei antaa Saksan voittaa. Sitten Neuvostoliittointerveneraaja tulee yleinen bolsevistinen kumous Euroopassa. Pirullinen tuurna.

Hufvudstadsbladet 5.9.’41. »Det återvunna landet» (Venäläisten tultua poisajettua Karjalasta).
För Finland innebär det uppnådda resultatet rättens seger över det brutala våldet.
(Obs! Voitto saavutettu sen kautta, että Saksa on voinut käyttää brutalt våld riittävästi Neuvostoliittoa vastaan)

— världens rättsmedvetande i gemen — en seger, som åter­ upprättar rättens majestet och erinrar oss om att Guds kvar­ nar kanhända mala långsarnt, men säkert. — Folkviljan ei valituksia mutta säkra garantier för den fred som —.

Svenska Pressen 5.9.’41
Rättvisans inneboende makt som till sist efter dystra tider dock ger även de små folken vad dem utan fråga tillhörer.1
(Kaiketi myös muille pienille kansoille siis myös niille, joita Saksa nyt sortaa. Ja kaiketi rangaistuksen sortajalle, siis myös Saksan kansalle, joka on vallannut 10 pientä kansaa. Hyökkäämällä niiden kimppuun. Mutta me emme haluaisi saksalaisille mitään sellaista, vaan että se voittaisi loppuun asti. Mutta tällaiseen johtopäätökseen ylläoleva resonemangi vie).

1 JKP:n sitaatti on otettu päiväkirjaan liimatusta lehtileikkeestä, joka on otsikoitu: »Vi önska Finland en fred i ära och trygghet». »Om de slutliga finska krigsrnålen kunna vi inte döma», uttalar Stockholms-Tidningen.

(5.9.-15.9.’41)
Nya Argus 1.9.’41. E. Homborgin kirjoitus Wiborg (Wiipurin takaisinvalloituksen johdosta)
För 1 1/2 år sedan förlorade vi Wiborg till följd av en sällsport olycklig storpolitisk konjunktur, som ledde till att vi måste kärnpa allena mot en övermakt, som väl kunde kallas oerhörd.
— Wi ha återkommit Wiborg till följd av en för oss gynsam konjunktur.
Det behöver icke spillas ord på betydelsen av vårt av ödet åvägabragta bondsförvantskap med Tyskland; det har varit en förutsättning för alla de framgångar sommarkriget har bragt oss. — Taistelu on ollut kovempi kuin me 2 kuukautta sitten i vår optimism föreställde oss.

(15.9.’41)
14.9.’41 Tanner piti Waasassa puheen, jossa hän puhui mm Suomen sodan päämääristä ja rauhanhuhuista, joita Lontoosta on levitetty (separaattirauhasta Suomen ja Wenäjän välillä).

19.9.’41 Saksalaiset valloittaneet Kievin ja menevät Ukrainassa eteenpäin. Pietari saarrettu.

21.9.’41 Hynninen, joka joku päivä sitten palasi lähetystön kanssa oltuaan 54 päivää Leninakanissa vaikeissa oloissa, oli tä­ nään luonani suuruksella ja kertoi viime käynnistään Molotovin luona. Se oli silloin, kun jo sota Saksan ja Neuvostoliiton välillä oli alkanut. Molotov oli ollut väsynyt ja puhunut hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Hän oli sanonut, että Nliitto ei vaadi mitään, ei edes Ahvenanmaan saaria Suomelta, edellyttäen, että Suomi on Saksan-Nliiton sodassa puolueeton. Hän kysyi, mitä Suomi aikoo tehdä, aikooko Suomi mennä Saksan mukana Neuvostoliittoa vastaan.? Hynninen oli vastannut, että hänellä ei ollut siitä mitään tietoa Molotov oli sanonut, että jos Suomi menee sotaan Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan, niin Venäjän kansa ei tule sitä koskaan unohtamaan ja hän voi sanoa, että myös Englanti ei tule sitä unohtamaan.
Eräs millisivahti oli useamman kerran sanonut Hynniselle, että Paasikivi очень хитрый человек,1 kun oli juuri aikaisemmin lähtenyt pois Moskovasta. Hän oli lisännyt, että arvatenkin Paasikivi tiesi, että sota tulisi alkamaan.
Hynninen kertoi Schulenburgin hänelle sanoneen, aivan lyhyt aika ennen sodan alkamista, olevansa edelleen vakuutettu siitä, että sotaa ei synny Saksan ja Neuvostoliiton välille. Schulenburg oli lisännyt, että hän oli huhtikuun lopulla ollut Führerin puheilla, ja Hitler oli sanonut, että on Unsinn puhua sodasta Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Palattuaan Saksaan oli Schulenburg puhunut olevansa vakuutettu siitä, että Neuvostoliitto ei ylipäänsä ajatellut hyökkäystä Saksan kimppuun.
(Nähtävästi Hitler teki lopullisen päätöksensä hyökkäyksestä Neuvostoliittoon2 vasta aivan viime aikana sodan edellä).
Tämä on minun resonemangini. Ryti sanoi kesällä Hitlerin viimeiseen asti epäröineen ja horjuneen eri mahdollisuuksien välillä, ennen kuin teki ratkaisunsa.
Hynninen kertoi, että matkalla Kaukasiaan näkivät äärettömän suuria peltoja jotka olivat hyvässä kunnossa. Vilja oli korjattu, maissi vain oli vielä korjaamatta ja päivänkukkapellot. Pellot oli hyvässä viljelyksessä. Myös rautatieliike kulki hyvin. Vastaan tuli noin 200 sotilasjunaa ja kaikki kulkivat säännöllisesti.
Tämä osottaa, että Neuvostoliiton järjestelmä ei siis ole paljaastaan negatiivinen. Lisäksi Neuvostoliitto on luonut paremman ja voimakkaamman sotalaitoksen kuin on odotettu. Tämä on eräs positiivinen puoli järjestelmässä.

21.9.’41 Olen lukenut bolsevikkikirjallisuutta. Leninin koko oppi oli väkivallan oppia – ei rauhallisten keinojen ja rauhallisen kehityksen oppia.
(Se oli siis samaa luokkaa kuin kansallissosialistien oppi).

Uusi Suomi 21.9.’41 Venäläisiä sabotaashiryhmiä toiminut Bulgariassa3

1 on hyvin viekas ihminen
2 Alkuperäisen tekstin lapsus »Saksaan» on tässä korjattu
3 Sitaatti on päiväkirjaan liimatun lehtileikkeen otsikko

Tämä on se ainoa ja alituinen toiminta, millin bolsevikit luulevat pystyvänsä ja jota he ovat koettaneet. Oikeaan miehenvastuuseen heistä ei ole.
Sabotagi ja yllytys on bolsevikkien ainoa ja alituisesti käytetty toiminta ja keino, johon bolsevikit luulevat pystyvänsä ja jota he aina ovat koettaneet. Oikeaan miehenvastuuseen heistä ei ole eikä ole ollut.

24.9.’41 Reflektio. Minä en erehtynyt Nliittoon nähden: Wenäläisten vastarinta on kovempaa kuin yleensä luultiin. Minä olin sitä mieltä, että venäläisien sotilaallinen vastarinta aliarvioitiin. En myös erehtynyt saksalaisiin nähden. Saksa on osottanut sellaista sotilaallista voimaa kuin edellytettiin. Mutta minä erehdyin englantilaisiin ja myös USA:han nähden. En osannut arvioida Englantia (ja USA:ta) niin heikoksi Ga mitättömäksi), kuin mitä ovat olleet. Ei ole voineet tehdä juuri mitään Neuvostoliiton auttamiseksi. Luulin että Englanti ja USA tulevat antamaan Neuvostoliitolle niin voimakasta apua, että sota tulee Saksalle ole­ maan affaire tres risquee.
Lontoon propaganda, sekä suomenkielinen, ruotsinkielinen että Saksankielinen, on jotenkin tylsää. Saksankielisessä propagandassa hoetaan joka ilta: »Hitler on luvannut, että sota loppuu 1941. Nyt on jälellä niin ja niin monta päivää.» Tällaista idiotismia.
Nyt on nähty, milloin meidän voimamme olisi riittänyt voittamaan Neuvostoliitto. Ei mihinkään sinne päinkään.
Saksallakin on täysi työ Neuvostoliiton voittamisessa. Me olisimme yksinämme olleet lapsen leikkiä tällaisissa suurten pelissä.

24.9.’41 Tänään Lontoon radio ilmoitti seuraavan:
Englannin hallitus on Norjan Helsingin lähettilään kautta antanut Suomen hallitukselle varoitusnootin, jossa sanotaan, että jos Suomi jatkaa etenemistä Nliiton alueelle, ulkopuolelle entisiä rajojaan, on Englanti pakotettu pitämään Suomea vihollisenaan sekä nyt että rauhan jälkeen. Jos Suomi vetää joukkonsa pois Nliiton alueelta, on Englannin hallitus valmis toimimaan Suomen ja Nliiton välien parantamiseksi.
Lontoossa pidetty Saksaa vastaan taistelevien valtakuntien II konferenssi. I konferenssin jälkeen on myös Nliitto yhtynyt liittoon ja ilmoittanut hyväksyvänsä Rooseveltin ja Churchillin julistuksen ja sen 8 kohtaa.
(Meidän hallituksemme on nyt vaikeassa asemassa).

27.9.’41 Pekkala luonani.
Pekkala näytti minulle Englannin antaman nootin. Puhuimme siitä kauan. Pekkala on hyvin huolissaan. Hän kertoi jälleen aikovansa erota, koska ei tahdo olla mukana vastaamassa, kun ei hyväksy hallituksen politiikkaa. Pekkala oli vakuutettu siitä, että Saksa tulee sodan lopulta häviämään. Jo sota Venäjää vastaan ei mene niin hyvin kuin Saksa oli edellyttänyt. Moskovaa ei Saksa voi tänä syksynä vallottaa. Ja jos Saksa menestyisi sodassa Venäjää vastaan, niin häviää sodan lopullisesti Englantia vastaan. Saksa valmistuu jo talvisotaan Venäjää vastaan.
Hallitus ei vielä ole Englannin noottia käsitellyt.
Saksa oli tahtonut saada asettaa kiskot kenttärautatietä varten Rovaniemeltä Petsamoon. Pekkala oli sanonut, että kun Saksalle on annettu oikeus kulettaa sotaväkeä Suomen kautta, ei ole syytä kieltää siltä oikeutta kenttärautatien rakentamiseen. Saksa aikoo viedä enemmän sotaväkeä Petsamoon, koska sen yritykset Muurmania kohtaan ei ole onnistuneet.

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.