XII Pelkää että me taas juoksemme illusioiden perässä

5.9.’43 Walden luonani.
Puhuimme paljon politiikka. Walden oli huolissaan. Sanoi hallituksen koettaneen toimia sodasta pääsemisen hyväksi. Ei voinut puhua tarkemmin. Sanoi että hän oli jotenkin yksin alussa, kun oli kysymys, että olisi annettava sitoumus Saksalle, että ei tehdä erikoisrauhaa. Vähitellen sai muut siihen mukaan. Saksasta saadaan, paitsi elintarpeita, erilaisia raaka-aineita, joita tarvitaan sotatavarain valmistamiseen, ja joita ei saataisi muualta. Walden ei tietänyt, että USA olisi kehottanut olemaan tekemättä rauhaa.

6.9.’43 Söimme yhdessä päivällisen Seurahuoneen turkkilaisessa huoneessa: Mannerheim, Walden ja minä. Istuimme koko illan ja puhuimme paljon politiikkaa. Tämä oli ensi kerta koko tämän sodan aikana. Mannerheim on minua välttänyt. Sanoin heti aluksi: »Meidän pitää päästä eroon tästä sodasta.» Mannerheim: »Jag har tänkt på det under månader, men har ej funnit vägen.»
Mannerheim oli huolissaan meidän asemastamme. Pitäisi päästä sodasta ulos. Jos sota jatkuu tulee lopuksi uusi talvisota ja sen me häviämme. Ja silloin on kysymys Suomen olemassaolosta. Mutta on 2 riskiä: 1) Saksa, joka on ollut koko ajan kosketuksessa Venäjän kanssa, tekee erikoisrauhan. Silloin Saksa ei katso olevansa velvollinen meistä ollenkaan huolehtimaan, jos olemme itse ryhtyneet rauhanneuvotteluihin. 2) Kreml tahtoo saada meidät esittämään ehtomme. Kreml voi vastata meidän ehtoihimme, ettei niihin suostu. Kreml käyttää hyväkseen meidän rauhanehdotustamme. Jäämme silloin yksin. Mannerheim näkyy luulevan, että Kreml tuskin hyväksyy 1939 vuoden rajoja. Jos teemme sen ehdotuksen, niin Stalin kaiketi sanoo, että se on mahdoton.
Mannerheim oli nyt hyvin maltillinen. Hän katsoo mm., että oli erehdys, että takaisin valloitetut alueet julistettiin liitetyiksi Suomeen. Olisi ollut pidettävä ne panttina siksi, kunnes asia lopullisesti selvitetään.
Minä lausuin: 1) Erikoisrauha Saksan ja Neuvostoliiton välillä on epätodennäköinen. Hitlerin täytyisi luopua koko ohjelmastaan. Mutta jos Hitler tekee erikoisrauhan, niin hän ei silloin enää voi meidän asiaamme vaikuttaa, vaan jättää meidät. 2) Nyt voisi olla parempi hetki rauhan tekemiseen, kuin myöhemmin. Nyt Stalin kaiketi voisi katsoa nyt voivansa olla meitä kohtaan kohtuullisempi kuin myöhemmin. Pelkään, että minkä kauemmas asia lykkääntyy, sen vaikeammaksi asema meille tulee.
Mannerheim kysyi, miten minä luulen voitavan päästä alkuun?
Minä: Esimerkiksi voisi koettaa suggeroida joku Moskovassa oleva diplomaatti ottamaan asia esille Molotovin kanssa omassa nimessään, ja koettamaan saada selvän, millä ehdoilla Kreml olisi taipuvainen ryhtymään rauhanneuvotteluun. Voisi sanoa 1939 vuoden rajat, mutta niihin voidaan tehdä modifierauksia.
Mannerheim: Upseeriston kysymys on vaikea. Sen mielipiteeseen on kotimaasta vaikutettu. Shovinismi. On arka asia saada upseeristo ymmärtämään. Mannerheim piti mahdollisena, että Saksa voi pian sortua. Tämän sodan alussa uskottiin, että Saksa löisi Venäjän. Nyt on käynyt toisin. On käynyt ilmi, että Saksan voimat ei ole ollenkaan niin suuret kuin luultiin. Sitä paitsi Saksan politiikka on ollut väärä Venäjällä valloittamiinsa kansoihin nähden.
Minä: Täällä luullaan, että kun meidän armeijamme on hyvässä kunnossa, niin me kyllä selviämme. Minun mielestäni me häviämme, jos asia on aseilla ratkaistava Venäjän kanssa.
Mannerheim: Yhtä mieltä minun kanssani. Siitä tulisi uusi talvisota. Venäjä voi lähettää 50 divisjoonaa, fruktansvärt artilleri och flygstridskrafter. Nvenäläiset kenraalit ovat niin uppblåsta, että he tulisivat häikäilemättä lyömään. Mannerheim heristi nyrkkiään osoittaakseen venäläisten sotilaiden asennetta meitä kohtaan.

Minä: Mannerheimin pitää tehdä tämä selväksi hallitukselle ja Rydille.
Mannerheim: Olen sen sanonut ja huomenna menen Rydin luo.
Minä kehotin Mannerheimia sanomaan sen selvästi Rydille. Mannerheim lupasi.
Mannerheim ja Walden: Armeija sulaa. 1400 miestä kuussa häviää = 1/2 vuotuisesta kutsunnasta.
Keskustelun kuluessa minä sanoin kuulleeni, että Stalin joulukuussa 1941 Edenille esitti Neuvosto-Venäjän vaatimuksen olevan Moskovan rauha ynnä Petsamo. Lausuin mm pelkääväni, että vaikein kysymys voi jälleen olla tukikohta kuten 1939. Neuvotteluissa venäläisien kanssa on aina tehtävä kompromissiehdotuksia. Ei saa sanoa jyrkästi: »Ei». Niin minä Moskovassa 1941 koetin toimia mm nikkeliasiassa. Mannerheim sanoi sen kyllä muistavansa.
Minä huomautin myös, että tulee olemaan vaikea myös Neuvostoliiton ja Stalinin prestige -kysymys. Stalin ei voi tunnustaa itseänsä voitetuksi pienen Suomen dessä, kun on lyönyt Saksan.
Mannerheim: Myönsi tämän.

9.9.’43 Luonani amerikansuomalainen mies Sleicher. Puhuimme 3 tuntia.
Sleicher kertoi, että hänen mielestään Suomella ei ole odotettavissa USA:lta sanottavaa apua päästäksemme sopimukseen Venäjän kanssa. Länsivallat ei voi Venäjästä luopua. Niiden yhteistoiminta on niin laaja.
Sleicher sanoi kuitenkin, että jos Venäjä menee kovin erilleen USA:n sodanpäämääristä, niin se vaikuttaa Amerikan kansaan.
Minä: Stalinin asema on nyt kovin vahva. Mitä länsivallat voivat hänelle tehdä, vaikka Stalin asettuisi mille kannalle tahansa, sillä länsivallat ei voi tehdä liittoa Hitlerin kanssa? Tähän Sleicher ei voinut sanoa muuta, kuin myöntää minun sanani oikeiksi. Minä sanoin, että tahdomme päästä pois sodasta, mutta meidän täytyisi saada jotain tietoa, millä linjalla Kremlin kanssa voisi tehdä sopimuksen. Sleicher kysyi, emmekö ole yrittäneet jotakin? Minä vastasin, että en tiedä tarkoin. Toivoisimme USA:n meitä auttamaan. Sanoin omasta puolestani meidän olevan valmiit neuvottelemaan.
Sleicher ei vastannut tähän mitään. Kysyi mm. emmekö katso voivamme tehdä rauhaa 1940 vuoden ehdoilla? Vastasin Hangon kysymyksen olevan kovin vaikea.
Minä sanoin mm meidän olevan vaikeassa asemassa sentähden, että olemme tekemisissä venäläisien eikä länsivaltojen kanssa.

18.9.’43 Hynninen luonani.
Hynninen kertoi kosketuksesta venäläisien kanssa rauhanasiassa. Wälittäjälle oli annettu englanninkielinen vastaus, jossa esitettiin meidän ehtomme rauhanneuvottelujen pohjaksi: 5 pientä Suomenlahden saarta, ja että Karjalan kannaksella voidaan neuvotella rajasta.
Välittäjä oli vastannut, että ei katso olevan syytä esittää näitä ehtoja Venäjälle. Hän oli nähtävästi ollut venäläisien kanssa kosketuksessa ja oli antanut tämän tiedon sen jälkeen. (Siis: Venäläiset ei hyväksy näitä ehtoja neuvottelujen pohjaksi.)
Minä kysyin, mitä ulkoministeriössä ja hallituksessa toivotaan ja odotetaan?
Hynninen: Nyt ei nähtävästi ole mitään ohjelmaa. Voi mennä siihen, että odotetaan kunnes Saksa on aivan heikentynyt. Hynninen itse oli huolissaan ja pelkäsi tätä kantaa ja mihin se meidät vie.
Sveitsin lähettiläs Egger palasi joku aika sitten kotimaasta ja kävi Ramsayn ja Hynnisen luona ilmoittamassa, että Sveitsissä vallalla olevan käsityksen mukaan Suomessa liiaksi luotetaan USA:n kannatukseen. USA on etupäässä intressoitu Tyynestä merestä. Sitä vastoin luullaan, että Englannissa ymmärtävät paremmin Euroopan asioita ja ollaan intressoituja Suomen kohtalosta. Sveitsi katsoi siis asiakseen tehdä tämän ilmoituksen ja varoituksen Suomelle.
Blücher on käynyt eri kertoja UM:ssä ja puhunut siitä, miten Saksan voima on luja, ja miten Venäjän sotavoima on heikentynyt. Äsken oli muka Jaappani sanonut, että Venäjän infanterie on jo heikompi, kuin se on ollut.
Tukholmassa oli käynyt Kleist (Ribbentropin miehiä) ja sanonut Gripenbergille, että on käynyt selväksi, että Saksa ei voi sotilaallisilla keinoilla voittaa sotaa. Sitten oli puhunut poliittisista keinoista ja viitannut mm erikoisrauhan mahdollisuuteen Saksan ja Venäjän välillä.
Olimme Hynnisen kanssa yhtä mieltä siitä, että se ei meitä auttaisi. Saksa ei meitä siinä tilassa voi puolustaa, vaan voisi käyttää meitä vaihtorahana.
Kivimäki on viime aikoina ruvennut esittämään pessimistisiä ajatuksia Saksasta. (Vihdoinkin!)
Erkko oli kirjoittanut kirjeen Hynniselle, että Kivimäki on mahdoton lähettilääksi, kun on aivan bakom flötet.
Luin Hynniselle Dagens Nyheterin 17/9, jossa virolainen, (Kruus) latvialainen ja liettualainen professori kirjoittavat, että vaalit Baltiassa kesällä 1940 olivat vapaat.
Hynninen sanoi, että ehdokkaita ei saanut vapaasti asettaa. Ne määräsi toimikunnat. Esimerkiksi Tönnison ei hyväksytty ehdokkaaksi, vaan pyhittiin pois. Sen vuoksi ei voinut valita muita kuin kommunisteja.

22.9.’43 Reflektio:

1. Saksa tuskin selviää sodasta. Wenäjän rintama perääntyy, ehkä pohjoisessakin. Meillä vallinnut yleinen luottamus Saksan apuun sortuu. Emme voi luottaa Saksan apuun.
Jos Saksa tekee erikoisrauhan Venäjän kanssa, mikä ei näytä todennäköiseltä, niin se ei meitä silloin voisi, jos tahtoisikin, aut­taa. Käyttäisi meitä pikemmin vaihtorahana.

2. Jos joudumme aseilla ratkaisemaan välimme Wenäjän kanssa, niin siinä taistelussa häviämme. Uusi talvisota. Sen jälkeen Nliiton vaatimukset yhä suuremmat.

3. Länsivaltojen apu meille. Mielestäni ne ei voi, vaikka tahtoisivat, meitä auttaa Nliittoa vastaan, muuta kuin diplomaattisella tuella, mikä ei riitä.

4. Jäämme siis yksin selvittämään välimme Wenäjän kassa. Koetettava pelastaa mitä voimme.

5. Minkä kauemmas selvittäminen lykkäytyy, sitä vaikeammaksi se meille tulee. Sen vuoksi olisi päästävä irti niin pian kuin mahdollista.

6. Woisiko suggeroida Englanti ja USA, että 3-vallan kokouksessa Moskovassa ensi kuussa koettaisivat ottaa asiamme esille ja auttaa meitä. Mitä he sitten neuvovat, siten menettelemme.

7. Onko luultava, että Saksa vie joukkonsa pois Pohjois-Norjasta ja Suomesta, lyhentääkseen rintamaa?
Miten voisimme muuten saada saksalaiset pois Suomesta niin ettemme joudu Saksan kanssa sotaan?

8. Miten saadaan yleinen mielipide ja erityisesti upseeristo ymmärtämään aseman oikein? Meillä on yleinen käsitys, että me armeijallamme voimme pitää puolemme Venäjää vastaan, niin että saamme hyvän rauhan. Sanomalehdet kirjoittavat niin. Tavan takaa.

9. Jos Venäjä vaatii meiltä sotilaallista antautumista, kuten Stockholms Tidningen eilen kertoo. Miten sen voimme välttää?

10. Rauhanneuvottelujen pohjaksi Venäjä luultavasti esittää Moskovan rauhan. Mutta jos luopuu Hangosta, kuten Stockholms Tidningenissä eilen viitattiin, niin ehkä päästäisiin jonkunlaiseen tulokseen.
Miten saataisiin yleinen mielipide käsittämään asema myös rauhan sisältöön nähden? Nyt on meillä mielikuvituksellisia käsityksiä. Luullaan maailman kovasti olevan meistä intressoitu ja kyllä auttavan meitä. Me merkitsemme vähän maailmalle, mutta sitä täällä ei ymmärretä.

22.9.’43 olin Rydin luona ja esitin näiden punktien mukaan mielipiteeni. Rydin pyynnöstä annoin ne hänelle kirjoitettuna.
Puhuimme Moskovan tulevasta konferenssista. Ennen sitä ei voi mitään tehdä.1 Sanoin että konferenssin jälkeen meidän olisi koetettava saada selvää, mitä Amerikan ja Englannin mielestä meidän olisi tehtävä ja sitten meneteltävä sen mukaan.

1 Tällä kohtaa ylipyyhittynä: »Ryti kertoi, että USA:n puolesta oli meitä.»

4.10.’43 Ulkopoliittinen Klubi Nykyisestä asemasta.
Ensin puhui Hackzell.
Ei voi nähdä muuta kuin yhden kuukauden eteenpäin. Ei tehdä suunnitelmia pitemmäksi ajaksi eteenpäin. Tilanne muuttuu alituisesti.

Länsivallat ja Venäjä ovat erimielisiä. Ei usko että, Venäjän asema on hyvä. Nyt ei ole mitään sellaista näkyvissä, että voisim­ me päästä sodasta irti. On taisteltava Saksan kanssa.
Saksan itärintaman siirto länteen on harkittu – tapahtuu suunnitelman mukaan.
Hackzell: Analogia. Brusilovin hyökkäys 1916, jonka jälkeen Venäjä sortui.
Hackzell luottaa Saksaan. Itärintama pysyy nykyisellään. Saksa ei voi luopua Itämeren rintamasta. Talvi tulee olemaan entisissä merkeissä. Ei tapahdu mitään.
Sitten minä käytin pitkän puheenvuoron, joka meni punktieni mukaan.
Ponsi: Meidän pitäisi reväistä itsemme irti sodasta niin pian kuin mahdollista.
Brummer. Oma armeijamme koskematon. Se merkitsee. Ei voi ajatella rauhaa. Hallitus tuntee asiat paraiten. Se hoitaa asiat.

Honkajuuri. Emme pääse eroon sodasta. Saksa voi saada sovintorauhan. Ehkä myös erikoisrauhan Venäjän kanssa. Wenäjä menee heikoksi. Meillä on voimakas armeija. Sotaa jatkettava Saksan rinnalla.
Haataja: Eräs saksalainen ministeri oli sanonut, että Wenäjällä tulee kova nälänhätä, joka voi tuhota Wenäjän. Ensi kevättalvella (maalis-huhtikuussa).
Aho. Meidän armeijamme voi lopputilissä merkitä. Brotherus. Me emme voisi yksin kestää sodassa Venäjää vastaan, mutta voi mennä niin, että me emme jää yksin taistele­ maan, vaan tulee muita taisteluja: Rumania, Puola taistelevat Venäjän kanssa. Silloin meidän voimamme voi merkitä.

7.10.’43 luonani Hannula. Hän oli nyt kovasti varovaisella kannalla ja näytti olevan sitä mieltä, että olisi pyrittävä sodasta eroon.

27.10.’43 August Lindberg (Pekkalan kanssa luonani.)
Minä: Mitä Venäläiset ammattiliittolaiset puhuivat Lontoossa? Lindberg: Venäläiset ei olleet intressoituja Suomesta eikä Ruotsista. Ruotsissa toivotaan, että Venäjä tulevaisuudessa astuisi pois eristyneisyydestään, mutta siihen nähden ei ole vielä mitään konkreettisia tosiasioita.
Lindberg oli varma, että Suomi ei saa vanhoja rajojaan. Yleisen mielipiteen pitäisi valmistua siihen. Luuli että voittava Wenäjä ei tyydy ainakaan vähempään, kuin mitä sillä oli ennen sotaa. Se ei olisi käsitettävää.
Saksa häviää sodan. Suomen armeija ei kestä Wenäjää vastaan. Sentähden rauha. Nyt pitäisi yleistä mielipidettä alkaa valmistaa näkemään todellisuus sellaisena kuin se on.
Lontoossa sanoivat Englannin ammattiyhdistysjohtajat: Englanti ja USA ei voi tehdä mitään Suomen puolesta.
Lindberg luuli, että sodan loputtua on vielä paljon jäljellä.
Länsivallat ja Wenäjä joutuvat riitaan.
Ruotsissa on Suomen osakkeet vielä korkealla. Tosin vaikeuksia, että Suomi on Saksan rinnalla, joka sortaa Norjaa ja Tanskaa. Pohjoismainen sotilaallinen yhteistoiminta-asia on viime aikana hiljentynyt.
Täällä sanotaan: Emme voi keskustella rauhasta ja tehdä myönnytyksiä, koska sen kautta heikontaisimme Suomen förhandlingsbasis.
Lindberg: Men har Finland någon förhandlingsbasis? Kehoitin Lindbergiä tala förnynft täällä ystävilleen.
Lindberg vastasi voivansa puhua Wuorelle ja Fagerholmille. Mutta Tannerin kanssa ei ole sellaisessa suhteessa, että voisi puhu vapaasti.

2.11.’43 Lehdissä kommunikea Moskovan konferenssista. Meille synkkä. Se hyvä puoli, että ehkä tulevaisuudessa Venäjä pitää sen sopimuksen, jonka tekee meidän kanssa.
Mutta millainen on se sopimus. Ehdoton antautuminen. Uhkaa venäläismiehitys. Millaiset rajat?

3.11.’43 Englantilainen Observer katsoo, että pienet valtiot ei voi olla. Pieni valtio on »häpeä». Koska ne ei voi täyttää velvollisuuksiaan. (S.o. eivät voi puolustaa itseään suuria vastaan. Siis Observerin kanta on sama kuin Hitlerin ja Stalinin. Kaikki suuret ovat samanlaisia.)

3.11.’43 Rydin luona. 2 tuntinen keskustelu.
Kysyin mitä kuulu rauhastamme?
Ryti vastasi, että hän odottaa lähiaikana rauhanultimaatumia Moskovasta. Piti mahdollisena, että ehdot ovat suhteellisen hyvät. Kannaksella myöntäisimme alueita, mutta saisimme korvausta Itä-Karjalassa. Hanko: Epävarmaa tokko Venäjä sen tahtoo. Viimeksi oli tähän asiaan viitannut Neuvostoliiton Tukholman lähettiläs, rouva Kollontai.
Minä sanoin, että jos tällainen ehdotus, niin se olisi heti hyväksyttävä.
Sitten puhuimme siitä, että siinä ehdotuksessa kaiketi olisi jotain meidän aseistariisumisestamme. Minä kysyin, eikö voisi siitä yksityisesti Englannin ja USA:n kanssa puhua, että saisimme heiltä jonkunlaisen vakuuden, jos esimerkiksi supistaisimme armeijamme rauhanaikaiseen?
Ryti piti sitä vaarallisena, koska ei luota venäläisiin.
Minä sanoin, että missään tapauksessa meidän armeijamme ei kykene lyömään venäläisiä. Meidän asemamme tulee aina riippumaan Venäjän hyvästä tahdosta tai muualta saatavasta avusta. Emme voi yksin aseilla itseämme puolustaa Venäjää vastaan. Sanoin luulevani, että Venäjä ainakin toistaiseksi tulee paremmin pitämään sopimuksensa, kuin ennen sen tekemistä, kun on ryhtynyt länsivaltojen kanssa tällaiseen suureen yhteistoimintaan. Nyt myös voi antaa meille paremmat ehdot, koska se tekisi hyvän vaikutuksen muualla. Pelkäsin kuitenkin, että Rydin kertomat ehdot tuntuvat liian hyviltä.
Ryti kertoi, että Saksa ei vastusta meidän erikoisrauhaa, jos jäämme puolueettomaksi emmekä ryhdy taisteluun Saksaa vastaan, kuten teki Italia. Tässä oli myös puhe siitä, että Ruotsi ehkä voisi miehittää Pohjois-Suomen ja Norjan sitten, kun saksalaiset lähtee pois.
Minä sanoin, että se olisi hyvä, mutta Ruotsi ei sitä tee muuta kuin kaikkien suurvaltojen suostumuksella, siis på deras uppdrag.
Puhuimme myös siitä mahdollisuudesta, että länsivallat tekisi maihinnousun Pohjois-Norjaan ja Suomeen, johon oli viitanneet. Sen tarkoituksena olisi estää Saksaa saamasta Suomesta nikke­liä ja Ruotsista malmia.
Minä epäilin, tokko ne aikovat aiheuttaa riidan Ruotsin kanssa, mutta Ryti piti mahdollisena, että Ruotsi luopuisi puolueettomuudestaan, kun Ruotsin kansan enemmistö on Saksaa vastaan. Minä lausuin mm, että pelkään, että me taas juoksemme illusioiden perässä. Hyvä jos Venäjä tekee sellaisen ehdotuksen, mutta jos sitä ei tule, niin meidän olisi lähikuukausien aikana päästävä irti sodasta. Sillä on parempi, että pääsemme ennen kuin tulee Saksan suuri sortuminen, joka ehkä tulee ensi kesänä. Ryti myös luuli, että Saksa ei jaksa käydä enää 2 talvisotaa.
Koetetaan ostaa Saksasta niin paljon viljaa ja elintarpeita kuin mahdollista. Tähän asti on saatu 80000 tonnia 200000:sta. Ensi keväänä kaiketi ei enää saada.
Ryti oli saanut tietää, että Saksa aikoo nyt tehdä erikoisrauhantarjouksen länsivalloille. Ellei se vie tulokseen, tekee erikoisrauhantarjouksen Venäjälle. Tarjoaa Venäjälle enemmän kuin länsivallat, mm Dardanellit. Aikaisemmin Saksa oli tarjonnut Venäjälle koko Puolan, mutta Stalin oli vastannut, ettei hän huoli siitä, vaan tahtoo ainoastaan Curzon linjan.
Ryti kertoi nyt, että Hull ei ollut neuvonut olemaan kiirehtimättä rauhantekoa Venäjän kanssa, mutta se sana oli saatu toista tietä. Hull oli sanonut, joku oli puhunut Suomen vaikeudesta rauhanteossa, että hän ymmärtää nämät vaikeudet ja sentähden he ei enää ole kehottaneet Suomea tekemään rauhaa.
Ruotsin lehtien kautta Washingtonissa oli annettu tietää, että USA lähettää elintarpeita Suomeen, jos Suomi eroaa sodasta.
Yöllä kl. 45: Epäilen.

1. Tuntuu meille liian hyvältä tämä ehto. Se ei antaisi asiallisesti juuri mitään Venäjälle ja olisi suurvallan prestigen kannalta vähemmän ymmärrettävä.

2. Venäjä tuskin tekee rauhanultimaatumia, ennenkuin sille on selvää ryhtyä heti tekemään meistä loppu, ellemme ehdotusta hyväksy. Rintama kulkee vielä Pietarin kohdalla, tämä ajankohta on vielä liian aikainen.

3. Kollontay talvisodan aikana, joko arvosteli asemaa väärin, tai esiintyi meille tahallisen viekkaasti. Hän vakuutti, että Stalin »tekee jalomielisen gestin» ja lieventää ehtoja, kun neuvotteluun ryhdytään, mutta siitä ei tullut mitään.

4. Jos Kreml antaa meille rauhanultimaatumin, on sen vaikea muuttaa ehtoja ainakaan paljon. Sentähden tuskin voi kysyä, eikö olisi parempi, että me tekisimme aloitteen.

5. Amerikkalaisien menettelyyn nähden on Rydin ilmoituksissa esiintynyt epävarmuutta ja erilaisuutta. Pelkään että tässä juostaan illusion perässä, ja försitta fataljer.
Neutraalisuus sisältää mm sen, että myymme Saksalle edelleen nikkeliä, mutta sitä ei länsivallat ja Venäjä tule sallimaan.

26.11.’43 Luonani Voionmaa ja Keto.
Poliittinen keskustelu.
Muuta tulosta ei, kuin että nyt on meillä vähän mahdollisuutta tehdä mitään. Kuitenkin ulkoasiainvaliokunnassa on koetettava estää tyhmyyksiä. Siinä voi jotakin tehdä.

11.12.’43 Englannissa näkyy havaitun, miten vahva Neuvostoliiton asema sodan jälkeen tulee olemaan. Smutsin äskeinen puhe: Englanti ei ole Venäjän eikä USA:n vertainen. Sentähden Englannin pitää saada Euroopan kansat mukaansa voidakseen pysyä Neuvosto-Venäjän ja USA:n rinnalla.
Äsken oli Times’issä artikkeli, jossa sanottiin, että Saksaa ei saa hävittää. Arvatenkin koska Saksa on välttämätön vastapainona Venäjää vastaan.
(Mutta lähivuosina sodan jälkeen Venäjä nähtävästi tulee olemaan vahvin Euroopassa.)

(23.12.’43)
21.12.’43 Berner kutsunut päivällisille paitsi minut, Henrik Ramsayn, Rangellin ja Freyn.
Pitkä poliittinen keskustelu.
Ramsay: Länsivallat ovat antaneet perään Stalinille. Todistus: Balkanin asiat ja sopimus Tsekkoslovakian Benesin kanssa. Stalinin vaatimus on Moskovan rauhan rajat.
Hangosta ei kuitenkaan ole selvästi mainittu, vaan se asia voi olla epäselvä. Venäjällä on kyllä elintarvetila siviiliväestölle vaikea, mutta se ei ole ratkaisevaa.
USA ei voi meitä auttaa. Sota on vielä epäselvä. Länsivaltojen sodankäynti on heikkoa (Italia). Saksan reservit? tietämätöntä millaiset ne ovat. Mutta edellytettävä on, että Venäjä joka tapauksessa tulee tämän sodan jälkeen jäämään mahtavaksi. Saksan hyökkäys Venäjälle on epäonnistunut. Nyt on kysymys Saksan puolustuksesta ja siitä ei vielä voi sanoa mitään lopullista.
Waikka eroaisimme sodasta, jos se olisi mahdollista, niin kun sota tulee riehumaan Suomenlahden eteläpuolella, me luultavasti joutuisimme siihen uudestaan. Jos itärintama siirtyy Riian­ lahteen, niin silloin on uusi tilanne.
Ramsay piti mahdollisena Saksan–Venäjän erikoisrauhan, sen jälkeen, kun itärintama on siirtynyt Puolaan Venäjän–Saksan entiselle linjalle.
Minä: Kun minäkin luulen Stalinin vaativan Moskovan rauhan rajat, niin minun luullakseni ei nyt ole sisäisiä edellytyksiä yrittää saada rauhaa. Meillä ei ole sitä läpitunkevaa intelligenssiä eikä sitä moraalista rohkeutta, joka olisi tarpeen rauhan tekemiseen näin huonoilla ehdoilla. Tällä hetkellä, niinkuin mieliala nyt on, ajatellaan, ehkä asiat menee paremmin, ja jälkeenpäin ajateltaisiin, että ehkä olisi tulos ollut parempi, ellei olisi tehty rauhaa. Minä (jatkoin): Waikka itse luulen meillä olevan vähän mahdollisuuksia välttää huonoa rauhaa (Moskovan rauhaa), niin minullakaan ei nyt tällä hetkellä olisi moraalista rohkeutta tehdä siitä päätös, jos minulla olisi siihen valta. Pidän mahdollisena, että vielä jonkun ajan (kuukauden parin) päästä voidaan saada jotenkin samat ehdot kuin nyt. Kaikki huonot päätökset on nykyisen hallituksen tehtävä, koska muuten ei saada riittävän suurta kansan enemmistöä mukaan.
Luulen Saksan valitettavasti1 häviävän sodan. Jos syntyisi separaattirauha Saksan ja Venäjän välille, niin siinä ei Saksa voisi meitä auttaa, muuta kuin sanoisi hyvän sanan meidän puolestamme. Venäjä on nyt vahvempi kuin viime vuonna, ja otaksuttavasti on ensi vuonna vahvempi kuin tänä vuonna.

1 Sana (myöhemmin?) yliviivattu


Olisi välttämättä varottava, ettei mennä aseelliseen taisteluun Venäjän kanssa enää. Jos niin kävisi, olisi koko Suomi silloin kyseessä.
Brattin kirjoitus Stockholms Tidningenissä jätti huomiotta 2 seikkaa:
1) Venäjän armeija on nykyään veteraaniarmeija, tottunut, päälliköt hyvät, varustukset hyvät. Se on toinen kuin talvisodassa.
2) Jos sota meitä vastaan tulisi maksamaan Venäjälle ehkä 200000 kaatunutta ym, palkinto olisi suuri: koko Suomi ja sen vuoksi Venäjän kannattaa uhrata parisataatuhatta miestä.
Joskin sota Wirossa jatkuisi Venäjän ja Saksan välillä, niin
meidän olisi se kestettävä.
Frey ja Rangell puhuivat vähän. Frey sanoi, että parempi kuolla ase kädessä, jos on kuoltava.

Reflektio nyt kotona 23.12:
a) Kun on kysymys Moskovan rauhasta, niin ehkä saamme sen vielä vähän myöhemmin, edellytyksellä että taistelua Venäjän kanssa ei uudisteta. Siis ei olisi tarve vielä tällä hetkellä kiirehtiä. Mutta rauhanasia on järjestettävä, ennenkuin menee uuteen sotaan.
b) Mutta Hangon asia voi riippua ajasta. Kaiketi siihen nähden voidaan saada jotain modifikatiota, sen paremmin minkä aikaisemmin rauha tehtäisiin.
c) Pian voisimme joutua siihen faasiin, että on kysymys Moskovan rauhasta tai jostakin pahemmasta alternativista. (Tämän sanoin Bernerin luona.)

3.1.’44 luonani Pekkala. Antoi minulle paperin, joka sisälsi seuraavan: (Hän sanoi saaneensa sen Atos Wirtaselta – luuli, että se olisi peräisin hallituspiireistä ja sisälsi hallituksen katsanto­ kannan.)
Suomen tie rauhaan.
Suomen kansan rauhanhalu on yleisesti tunnettu sodan kaikissa vaiheissa. Se tekee myös ymmärrettäväksi kansamme vaatimukset, että joka hetki on tutkittava valppaasti, mitä mahdollisuuksia saattaisi kulloinkin olla rauhantilan palauttamiseen. Kuitenkaan ei missään piireissä – kommunisteja ehkä lukuun ottamatta – olla valmiit millaiseen rauhaan tahansa. Rauhan on turvattava olemassaolomme, vapautemme ja itsenäisyytemme sekä kansanvaltainen yhteiskuntajärjestyksemme ja muiden meille kalliiden arvojen säilyminen.
Näyttää siltä, että Moskovan konferenssin jälkeen on Suomen rauhanmahdollisuudet joutuneet entistä vilkkaamman yleisen keskustelun alaiseksi sekä ulkomailla että täällä kotona. Lehdistömmekin on runsain palstametrein selostanut tätä keskustelua, joka konferenssitiedotuksen sanamuodon väljyyden takia on ollut ristiriitaistakin.
Tärkeimpiä kysymyksiä on lehtikeskustelussa ollut se, olisiko Suomen ja Venäjän välinen rauha vain Venäjän saneltava, kuten esimerkiksi englantilaisien aikaisemmat neuvot suoraan Kremlin puoleen kääntymisestä osottivat, vai olisiko asiassa kuultava myös esimerkiksi Englantia. Jälkimmäinen kanta on yleisin tulkinta tiedotuksen sanamuodolle Ruotsissa, jossa mm Aftonbladet kirjoitti: »Mitä erityisesti Suomeen tulee, merkitsee Moskovan konferenssin päätös, että Neuvostoliitto vain yhteisymmärryksessä Englannin kanssa voi esittää Suomelle aselevon ja rauhan ehdot.»
Suomen etujen kannalta olisi kuitenkin välttämätöntä, että se maailman suurista demokratioista, johon meillä on diplomaattiset suhteet voimassa, voisi saada sanansijaa rauhana­ siassa, mutta Amerikan osallisuudesta asiaan ei ulkomaalla olla suinkaan varmoja. Todetaan näet siihen, että koska Venäjä ei osallistuisi Japanille esitettävien rauhanehtojen määräykseen – se kun ei ole sodassa Japania vastaan – ei myös Amerikka samasta syystä voisi osallistua rauhanehtojen laatimiseen Suomelle. Stockholms Tidningen totesi asian lausumalla: »Toisaalta on muistettava, että Yhdysvallat eivät ole sodassa Suomen kanssa, eivätkä siis voi vaatia tulevansa kuulluksi aselepoa solmittaessa. »Näiden edellytysten vallitessa Suomi jäisi vaille parasta poliittista tukeaan, sillä Amerikkahan on liittoutuneista tiukimmin pitänyt kiinni Atlannin julistuksen periaatteista.
Entä millaisen rauhan Suomi nykytilanteessa saisi Venäjältä ja Englannilta?
Ruotsalaisen Social-Demokratenin tietämän mukaan ovat Venäjän aluevaatimukset samat kuin Moskovan pakkorauhassa: Hanko ja Karjalan Kannas. Englannissa ei Suomen rajakysymyksiä ole kosketeltu, mutta sen sijaan on saman lehden kirjeenvaihtajalle tämän nimenomaiseen kysymykseen ilmoitettu, että ehdoitta antautuminen koskee myös Suomea. Tärkeintä on kuitenkin, että Suomelle ei annettaisikaan lopullista rauhaa, vaan vain aselepo, jonka ajaksi – Moskovan konferenssin päätöksen mukaisesti – maamme miehitettäisiin ja tietenkin venäläisillä joukoilla. Stockholms Tidningen totesi asian seuraavasti: »Lopullisen rauhan teko näyttää kautta linjan jäävän myöhemmin ratkaistavaksi kysymykseksi» Aftonbladet taas: »Itse rauhankysymykset on siirretty tulevaisuuteen, ja onnettomuutta ennustavalla tavalla on jätetty avoimeksi mahdollisuus Suomen miehittämiseksi venäläisillä joukoilla rauhaa odoteltaessa.»
Suomen kannalta asiaa tarkasteltaessa on edellisestä pantava ensinnäkin merkille se, että kyseessä ei siis olekaan rauhan, vaan vain aselevon solmiminen. Aselevosta taas ovat Italian tapahtumat antaneet huonoja kokemuksia, kun näet se ei suinkaan palauta rauhantilaa, vaan johtaa uuteen sotaan Saksaa vastan. Meidänkin kohdaltamme saattaisi ehkä kehitys olla sama, joten lopulta ei olekaan kysymys rauhan tai aselevon solmimisesta, vaan pyrkimys johtaa meitä sotaan Saksaa vastaan – samaan aikaan kun venäläiset seuraisivat armeijamme jäljessä miehittäen maatamme. Mitä sen sijaan aselepoon sinänsä tulee, niin ruotsalais-amerikkalaisen käsityksen mukaan meidän etenemisvaiheemme jälkeen on meidän ja Venäjän välillä vallinnut eräänlainen aselepo »de facto» ilman edellä hahmoteltuja. (??)
Venäläisestä miehityksestä taas on Suomeen saapunut riittävästi kokemusperäistä tietoa sekä suoraan Baltian maista, että esimerkiksi Ruotsin kautta. Eräs suomalainen työmies totesikin tällaisesta mahdollisuudesta puhuttaessa: »Jos tähän maahan tulee saksalaisia, englantilaisia tai amerikalaisia joukkoja, on varmaa, että ne ennemmin tai myöhemmin lähtevät täältä pois. Mutta jos venäläiset päästetään tänne, ei niitä saada enää milloinkaan pois.» Jos aselevon ja rauhanteon väliaika muodostuisi niin pitkäksi, kuin liittoutuneiden tähänastisista puheista voi päätellä, olisi todella enemmän kuin todennäköistä, että venäläisiä miehitysjoukkoja ei saataisi maasta pois, mikäli täällä enää Suomen kansa asuisikaan. Erikoisesta rauhasta olisi tällöin muotoutunut hautausmaan tai Siberian rauha.
Amerikalaisten kanta Suomen aselepoon, miehitykseen ja ehdottomaan antautumiseen nähden on kokonaan toinen kuin venäläisien ja englantilaisten. Siitä tiedotti esimerkiksi Helsingin Sanomain Tukholman-kirjeenvaihtaja 2/11 ’43 seuraavasti: »Suomi ei ole sodassa Yhdysvaltojen kanssa ja sen vuoksi huomautetaan samalta epäviralliselta liittoutuneiden taholta, ettei suomalaisella taholla ole mitään syytä vetää liian kiireellisiä johtopäätöksiä ehdotonta antautumista koskevan pykälän suhteen». Aikaisemmin on amerikkalaisten suhtautumisesta Suomeen tullut samansuuntaisia lausuntoja. Niinpä eräs tunnettu amerikkalainen oikeistopoliitikko lokakuussa 1943 nimenomaan varoitti Suomea menemästä hätiköityyn erillisrauhaan »ei ainakaan sellaiseen, joka vähentäisi Suomen alueen pienempään kuin vuonna 1939». Ulkoministeri Hull taas jokin aika sitten vastasi kysymykseen, koskeeko ehdotta antautuminen myös Suomea: »Suomi on rajatapaus.» Kaiken edellä olleen perusteella tuntuisi poliittisesti varsin epäviisaalta Suomen solmia nykyoloissa Venäjän kanssa erillisrauha tai aselepo. Sellainen olisi vain Wenäjän etujen mukaista, ei pitkällä tähtäimellä edes Englannin, jonka on pakko kaikin tavoin auttaa Venäjää, vaan niin kauan, kuin Saksan voimakkuus on huomattava. Amerikka on nykyoloissa riippumattomampi Venäjästä kuin Englanti, sillä sen päävihollisena ei ole Saksa, vaan Japani. Wenäjä taas on riippuvainen edelleenkin vain Amerikasta eikä Englannista. Kun Amerikan vaikutusvalta liittoutuneiden keskuudessa jatkuvasti lisääntyy, on sille ajan kuluessa jatkuvasti lisääntynyt painavampi sanansija kaikissa yhteisissä asioissa – siis todennäköisesti myös meidän asiassamme.
Painavimmat syyt, jotka tekevät Suomen tämänhetkiset erillisrauha- tai aselepoaikeet käytännössä täysin mahdottomiksi, ovat taloudelliset ja sotilaalliset. Ratkaiseva osa kansan­ huollostamme – elintarvikkeiden lisäksi myös kivihiilen ja öljyn saanti – on riippuvainen Saksasta. Ruotsista saatava apu olisi monen välttämättömän tarvikkeen kohdalla kovin vähäistä. Muutaman kuukauden vilja ei riittäisi, kun suursodasta ei kukaan vielä osaa sanoa, kuinka kauan se kestää. Yhteytemme muuhun maailmaan taas on poikki ja vaikka esimerkiksi Petsamo avautuisikin, ei Petsamon maantietä tai Norjan kautta voisi kulettaa kuin murto-osa siitä tavaramäärästä – eniten tarvittaisiin viljaa ja kivihiiliä – minkä välttämättä tarvitsemme ja nyt saamme Saksasta. Sitäpaitsi on tietenkin edesvastuutonta rakentaa sellaisen teoreettisen olettamuksen varaan, että Suomen ja Norjan pohjoisosan satamat olisivat käyttökunnossa sen jälkeen, kun saksalaiset olisivat poistuneet.
Moskovan konferenssissa on kaiken todennäköisyyden mukaan kaikkien osanottajien toivomuksesta lykätty kiistanalaisten yksityiskohtien lopullinen ratkaisu yleiseen rauhantekoon. Kun silloin Amerikan voima yleisen käsityksen mukaan painaa vaa’assa entistä enemmän, on Suomen asemalle eduksi, jos meidän erillissotamme Wenäjää vastaan voidaan päättää erillisrauhalla yleisen rauhanteon yhteydessä.
Edellisen maltillisena pidettävän tilannearvion mukaan on Suomen edullisinta odottaa yleistä rauhankonferenssia Siihenasti meidän on kestettävä, jotta emme enää sodan loppu­ vaiheessa sortuisi Euroopan 16 kukistuneen maan joukkoon. Kestäminen vaatii tällä kertaa varmastikin kotirintaman henkiseltä kestokyvyltä ja lannistumattomalta tulevaisuudenuskolta enemmän kuin aikaisemmin, sillä jos Venäjä voittaa jatkuvasti itärintamalla, kärjistyy meidän tilanteemme siitäkin huolimatta, että Venäjän päähuomio on Balkanilla ja Keski­-Euroopan suunnalla. Tällaista kehitystä seuraisi kuitenkin lopulta myös yleinen rauhanteko, mutta juuri tuo väliaika meidän on tarvittaessa kestettävä yksin. Nykyisin sotilaallisin edellytyksin se on synkimmässäkin vaiheessa helpompaa kuin talvisotamme päivinä.

6.I.’44 Reflektio edellisen johdosta:

1. Rauhan on turvattava olemassaolomme, vapautemme ja itsenäisyytemme. (Mitään takeita emme voi saada, paitsi jos syntyy kansainvälinen järjestö.)

2. Saneleeko Suomelle rauhan Venäjä vai yhdessä Englannin kanssa? Entä USA? Kirjoittaja katsoo, että USA kaiketi nyt jäisi pois.

3. Millainen rauha Venäjältä ja Englannilta? Venäjä vaatii Moskovan rauhan. Englannissa katsotaan, että ehdoitta antautuminen ja miehitys koskee myös Suomea. Eikä rauhaa, vaan aselepo. Italian esimerkki.

4. Amerikkalaiset ovat toista mieltä siitä, koskeeko aselepo, ehdoitta antautuminen ja miehittäminen Suomea. Katsovat että se ei koske Suomea. Amerikkalainen oikeistopoliitikko lokakuussa 1943: Suomen ei pidä tehdä hätiköityä rauhaa, ei ainakaan huonompaa kuin 1939 vuoden rajoilla.

5. Siis: Olisi epäviisasta solmia nykyoloissa Venäjän kanssa erillisrauha tai aselepo. Se olisi ainoastaan Venäjän etujen mukaista, mutta ei Englanninkaan, jonka on pakko auttaa Venäjää ainoastaan niin kauan kuin Saksa on vahva.
Wenäjä on riippuvainen ainoastaan USA:sta.
USA:n vaikutusvalta kasvaa, ja sille on ajan kuluessa suotava yhä vahvempi sana myös Suomen asioissa

6. Painavin syy rauhaa vastaan on taloudellis ja sotilaallinen. Saksa antaa meille tavaroita.

7. Suomelle on edullisinta, että meidän rauhamme päätetään yleisen rauhanteon yhteydessä, koska silloin USA:n voima painaa entistä enemmän. Sentähden odotettava yleistä rauhankonferenssia.

6.1.’44 Reflektio.

1. Ehdoitta antautuminen ja miehitys. Siitä olisi joka tapauksessa päästävä. Eiköhän mahdollista?

2. Edellisessä katsotaan, että meille olisi paras lykätä lopulliseen rauhankonferenssiin koska silloin USA:n vaikutus suurempi myös meidän asiassamme.
Tokko Suomen asiassa suuresti muut määrää kuin Venäjä? Venäjä tulee tällä puolella Eurooppaa olemaan määräävä ja, jos sota menee kuten näyttää, niin Venäjän asema sodan jälkeen on hyvin mahtava. Ei länsivallat voi sekaantua meidän asiaamme. Eikä meidän asiallamme ole sitä merkitystä, että ne tahtoisivat tehdä muuta, kuin sanoa hyvän sanan. Mutta se ei paljon merkitse.

3. Koko spekulaatio Venäjän ja länsivaltojen ristiriidalla voi meille olla kohtalokas. Ainoa suurvalta, joka voi olla tällä taholla Venäjälle vastapainona, on Saksa. Jos se joutuu pois, niin meidän täytyy kahden kesken Venäjän kanssa järjestää asiamme ja olomme.
Odottaa todellista tehokasta apua USA:lta tai Englannilta Venäjää vastaan on meille illusio.
Amerikkalaisten puheisiin en luota. Edesvastuutonta.

6.1.’44 Reflektio.

1. Mitä vaikuttaa Saksassa pommitukset?
a) Kansan moraaliin?
b) Sotateollisuuteen?

2. Onnistuuko länsivaltojen suuri invasio Länsi-Euroopassa?

3. Jos invasio täydellisesti epäonnistuu, niin Saksa voisi keskittää voimansa entistä enemmän Venäjää vastaan. Se olisi meille edullista. Sillä vaikka Saksa tuskin enää voi lyödä Venäjää, heikentäisi se Venäjää ja Venäjä ei jäisi niin mahtavaksi ja olisi parempi tasapaino Saksan ja Venäjän välillä.

4. Jos invasio tosin ei onnistu, mutta länsivallat jatkavat voimakkaasti, niin se sitoo Saksan voimia. Sota jatkuisi kauemmin. Mutta Venäjä menisi eteenpäin. Sen asema jäisi hyväksi.

5. Jos invasio onnistuu, niin Saksa sortuu pian. Jos länsivallat olisivat mukana voittamassa, niin joka tapauksessa Venäjä on se, joka määrää tällä osalla Eurooppaa. Myös meidän kohtalomme.

6. Asiamme on nyt huolestuttavalla kannalla. Tulevaisuus synkempi. Näyttää siltä, että olemme nyt menossa siihen faasiin, jossa Moskovan rauhan raja on paras alternativi. Nyt enää tuskin voimme saada parempaa rauhaa, kuin Moskovan.
Mutta kaiketi Moskovan rauhan ehdot voimme saada vielä jonkun verran myöhempänä, jonkun aikaa ennenkuin asia menee aseelliseen ratkaisuun Suomen ja Venäjän välillä.
Todennäköisimpiä ovat 5) ja 6) alternativi.

7. Jos asia menee aseelliseen ratkaisuun Venäjän kanssa, niin silloin ei enää näytä olevan toivoa Moskovan rauhan ehdoista, vaan Venäjä tulee asettamaan kovemmat ehdot. Sentähden olisi uutta sotaa vältettävä.

8. Meillä luullaan, että Venäjä ei aloita hyökkäystä meitä vas­taan, koska se on suursodasta väsynyt eikä meidän sotamme »kannata».
Mutta: on 2 kohtaa:
a) Venäjän suurvallan prestige on painava.
b) Strategiset realiset ehdot. Sota kannattaisi, sillä Venäjälle olisi hyvä palkinto: Koko Suomi, joka silloin olisi kysymyksessä.
Positiivista:
I. Ei olisi oltava passiivisia. Sonderattava, mikä on Venäjän tarkoitus? Olisin tarjonnut Venäjälle Stalinin Suvannon linjaa. Hangosta joku kompromissi. Lisäksi jos olisi pakko, Petsamo, jonka Venäjä luultavasti meiltä ottaa. Se muistaa meidän kantamme nikkeliasiassa.
Epäiltävä tokko Venäjä enää tähän suostuu.
II. Venäjä kaiketi vaatii Moskovan rauhan ynnä Petsamon.
III. Jos menee sotaan, niin panee vielä lisäehtoja.
IV. Taloudellinen puoli: Mahdollista on, että Saksa ei enää ensi kesänä voi toimittaa meille tavaroita.
V. Nyt ei voisi tehdä mitään, sillä Suomen yleinen mielipide on niin yksipuolisesti ja epäreaalisesti ohjattu.
Olisi syytä vähitellen ruveta totuttamaan yleistä mielipidettä ymmärtämään todellisuutta paremmin. Se ottaa aikaa.
VI. Mitä tehdäänkään, niin päätökset on nykyisien miesten tehtävä: Rydin ja nykyisen hallituksen ja ennen kaikkea Mannerheimin. Muuten ei asiasta tule mitään.
Tehtävä selväksi, että jos asiat menee sotaan meidän ja Venäjän välillä, niin me sen sodan häviämme.
Venäjän armeija, sen varustukset ja sen päällystö, kenraalit, ovat nyt aivat toiset kuin talvisodassa. Sitäpaitsi niillä on talvisota muistissa, ja Venäjä alkaisi sodan toisella tavalla kuin syksyllä 1939.

7.1.’44 Ramsayn luona suuruksella Walden ja minä.
Lähes 3 tuntia kestävä keskustelu poliittisesta asemastamme.
Minä: Mitä pommitukset vaikuttaa Saksassa a) teollisuuteen
b) moraaliin?
Walden ja Ramsay: Ei järin paljon. Teollisuuteen 0–10 %:iin toimintaa – eräissä tapauksissa 30 %. Walden: Saksan rintama on lyhentynyt ja se on neutralisoinut kun huolto ym on tullut helpommaksi. Ramsay: Hampurin satama toimii jälleen.
Liikenneneuvot korjataan helposti. Moraaliin ei ole vaikuttanut.
Minä: Luulevatko länsivaltojen suurinvasion onnistuvan? Walden oli siihen nähden skeptillinen. Woidaan verissä päin lyödä takaisin.
Minä: Onko USA sitä mieltä, että meidän ei pitäisi tehdä rauhaa Venäjän kanssa? Kerroin lukeneeni erään promemorian, josta kerroin. Ramsay vastasi, että se ei vastaa hallituksen politiikkaa. Ei tietänyt mitään amerikkalaisten politikkojen mielipiteistä eikä parumt niiden mielipiteille merkitystä. Ne ei ymmärrä meidän asioitamme.
Minä: Mitä hallitus ajattelee meidän poliittisesta asemastam­ me? Ramsay vastasi, että hänen mielestään pitäisi kyllä päästä eroon sodasta, mutta se on mahdoton. Siihen on erittäin 2 estettä:
a) Stalinin ehdot: Moskovan rauha. Sitä ei Suomen kansa hyväksy.
b) Saksan sotilaiden olo Suomessa. Miten saamme ne pois? Minä esitin keskustelun kuluessa punktini.
a) Jos suurinvaasio täydellisesti epäonnistuisi, niin Saksa voisi viedä enemmän voimiaan Venäjää vastaan. Tosin Saksa tuskin enää voi lyödä Venäjää, mutta tulos olisi kuitenkin, että olisi parempi tasapaino Venäjän ja Saksan välillä. Se olisi meille hyvä. Olemme siis omituisessa asemassa.
b) Meidän asemamme on huolestuttava. Venäjä kaikesta päättäen tulee tämän sodan jälkeen jäämään kovin mahtavaksi. USA ei voi sille mitään. On illusio luottaa USA:n apuun.
c) Onko selvä, mikä on Kremlin tarkoitus Suomeen nähden? Siitä olisi koetettava ottaa selvä.
d) Voi olla, että nyt olemme menossa siihen faasiin, jossa Moskovan rauha on paras alternativi. Mutta kaiketi voimme saa­da Moskovan rauhan kovat ehdot vielä jonkun aikaa myöhemmin, kun se vaan tapahtuu ennenkuin taistelu Venäjän ja meidän välillä on alkanut. Jos menee taisteluun, niin Moskovan rauha tuskin silloin Venäjälle enää riittää.
e) Meillä luullaan, että Venäjä ei aloita meitä vastaan sotaa, koska se tulee kalliiksi. Ei kannata. Mutta kysymys on:
I. Suurvallan Venäjän prestigestä.
II. Palkinto olisi Venäjälle suuri, koska silloin olisi kysymys koko Suomesta.
Positiivista:
I Rauha tulee todennäköisesti olemaan huono. Meidän pitäisi aina pitää silmällä sitä, että todennäköisesti saamme selvittää välimme kahden kesken Venäjän kanssa. Mielestäni ei olisi oltava passiivisia. Olisi sonderattava, mikä on Kremlin tarkoitus Suomeen nähden. Esimerkiksi Ruotsin kautta, sen omissa nimissä.
Aikaisemmin olisin tarjonnut Stalinille: Suvannon linja, kompromissi Hangossa. Jos olisi ollut välttämätön Petsamon, mutta on pelättävä, tokko ainakaan enää, Stalin tähän suostuu.
II Venäjä kaiketi vaatii Moskovan rauhan ja ehkä vielä sen lisäksi Petsamon.
III Jos menee taisteluun, niin luultavasti vielä raskaammat ehdot.
IV Taloudellinen puoli: Saksa kaiketi ei enää ensi kesänä voi levereerata meille tavaroita. Mutta jos suurinvaasio lännessä epäonnistuu, niin silloin sota pitenee ja nykyinen tila jatkuu.
V Nyt näyttää olevan niin, että emme voi tehdä mitään Suomen kansan yksipuolisen mielipiteen vuoksi. Se on epäreaalinen. Moskovan rauhan ehdot kaiketi saamme vielä jonkun ajan perästäkin, ennenkuin menee taisteluun Olisi syytä vähitellen saada kansan mielipide ymmärtämään todellisuus. Se kyllä vie aikaa. Olisi tehtävä selväksi, että jos menee sotaan, niin sen me häviämme.
VI Kaikki päätökset on nykyisien miesten tehtävä: Mannerheimin, hallituksen ja Rydin. He voivat myös saada kansan uskomaan, jos siinä varmasti esiintyvät ja sanovat totuuden.
Ramsay ja Walden sanoivat olevansa suurin piirtein samalla kannalla kuin minä.
Ramsay tiedusteli, millä tavalla voitaisiin sonderata Kremliä.
Meidän täytyisi mennä sinne, kuten Roosevelt ja Churchill.
Minä: Ruotsin kautta. Ruotsi tekisi sen omissa nimissään. Ramsayn pitäisi puhua Güntherin kanssa tai ellei käy päinsä, niin Gripenbergin kautta.
Walden ja Ramsay sanoivat, että he ja hallitus sekä muut kaikki ymmärtävät, että jos tulee sota jälleen kahden kesken meidän ja Neuvosto-Venäjän välille, niin me sen häviämme. Mutta yleinen mielipide on, että siitä huolimatta meidän on sotaan mentävä ja kuoltava.
Walden huomautti, että jos teemme rauhan, niin meidän pitää luopua nykyisestä asemastamme, jotka ovat edulliset. Uusilla rajoilla meillä ei ole mitään varustettuja asemia. Jos venäläiset sitten taas hyökkäisivät meidän päällemme, kuten heillä oli aikomus Moskovan rauhan jälkeen 1940, niin me emme kykenisi ollenkaan vastaamaan. Venäjän täytyisi lähettää meitä vastaan nyt 50 divisioonaa ja ennenkuin Stalin sen tekee, niin hän ajattelee asiaa, sillä se olisi hänellekin suuri asia. Voisi tulla kalliiksi
Walden epäili bolsevikkeja. Voiko niihin luottaa. Tokko ne tulevat pitämään sopimuksensa? Alkaisivat tehdä uusia vaatimuksia kuten 1940. Tokko luopuvat bolsevismista?
Minä: Luulen että bolsevikit tulevat pitämään paremmin uuden sopimuksen, kuin 1940 sopimuksen. Muuten eivät tehneet uusia vaatimuksia, muuta kuin ne, mitkä ottivat esille jo kesäkuussa 1940 (Ahvenanmaa, Nikkeli ym). Mutta tämä kaikki vaatisi uuden sitsin.
Kello oli jo 15.30. Suurus alkoi 12.30.

9.1.’44 Talas kertoi äsken tavanneensa kenraali Wilkaman, joka oli lausunut olevansa sitä mieltä, että Saksa kyllä voittaa Wenäjän. Wenäläisillä on tosin riittävästi materiaalia, yhtä paljon ehkä enemmän kuin saksalaisilla, mutta sotilaiden laatu venäläisillä (nyt paljon nuoria poikia tai vanhoja miehiä) on huonompi kuin saksalaisilla ja lopuksi kuitenkin ihmisen laatu eikä koneet voit­ taa.

18.1.’44 luonani Dagens Nyheterin kirjeenvaihtaja Thunberger. Hän kertoi, että Ruotsissa ollaan kovin huolissaan Suomen kohtalosta. Suomen ei pitäisi luottaa niin paljon länsi­valtoihin, ne ei voi tehdä paljon Suomen hyväksi. Suomen täytyy itse selvittää asiansa Venäjän kanssa. Mitä pikemmin se tapahtuu, sen parempi.
Länsivaltojen suurinvaasio Länsi-Eurooppaan alkaa luultavasti ensi maaliskuussa. Ruotsissa on yleinen mielipide, että se tulee onnistumaan. Ruotsissa luullaan myös, että sota loppuu Euroopassa tämän vuoden syksyllä tai vuoden lopulla.
Italian sota on mennyt hitaasti: a) Koska ilmat ovat olleet huonot. b) Koska Stalin ei ole halunnut siellä tähän asti suurempaa aktiota
Thunberger oli havainnut, että Suomessa mieliala oli muuttunut. On koventunut. Nyt ei tahdota tietää rauhasta. Puhutaan taistelusta loppuun asti. Kansan mielipide on sellainen.
Minä sanoin: Syy on, että Stalinin ehdot ovat meille kovat. Moskovan rauhan ehdot. Jos saataisiin rauha 1939 vuoden rajoilla, niin se hyväksyttäisiin heti.
Thunberger: Englannin lähettiläs Tukholmassa oli kertonut, että Stalin oli Teheranissa puhunut Suomesta »positiivisesti». Thunbergerin mielestä Suomessa pitäisi tulla uusi hallitus.
Muuten ei tule mitään ratkaisua. Nyt Suomessa ei ole mitään poliittista johtoa.
Minä: Ei, nykyisen hallituksen pitää tehdä ratkaisu. Ryti, hallitus ja Mannerheim yhdessä.
Thunberger: Venäjän lähetystössä Tukholmassa eräs tosin alempi henkilö puhuu kovin pahasti Suomesta – uhkaa sitä – sanoi: Suomalaiset ovat auttaneet Hitleriä suuresti, hyökänneet Itä-Karjalaan. Suomalaisia on rangaistava yhtä kovasti kuin saksalaisia.

19.1.’44 olin Rydin luona 2 tuntia.
Ryti: Venäjän Saksan erikoisrauha olisi meille nykyisin paras mahdollisuus. Mutta on hyvin epätietoista tuleeko siitä mitään. Jos Saksa pääsisi vapaaksi lännessä, joko erikoisrauhan kautta Englannin kanssa tai että invasio kokonaan epäonnistuu, niin se olisi myös jossain suhteessa meille hyvä. Saksa voisi silloin keskittää voimansa Venäjää vastaan.
Minä vastasin: Epäilen että Saksa ei enää sittenkään voisi lyödä Venäjää, mutta tulisi parempi tasapaino.
Ryti sanoi, että Kremlin vaatimus meitä vastaan on vähintäin Moskovan rauha. Kaiketi enemmän.
Ryti sanoi, että on oltu ja edelleen ollaan Venäjän kanssa kosketuksessa. Ei sanonut kenen kautta. Nyt odottavat Venäjän vastausta
Ryti myönsi, että Suomen tulevaisuus on synkempi. Mannerheim oli sitä mieltä, että missään tapauksessa meidän ei pidä mennä taas yksin taisteluun Venäjän kanssa. Ryti oli samaa mieltä.
(Se on ilahuttava asia.)
Meidän on selvitettävä asema sitä ennen.
Minä: meillä ei ole paljon aikaa. Olemme menossa siihen faasiin, jossa Moskovan rauha on paras alternaatiivi. Jonkun aikaa vielä luulen voivamme saada rauhan Moskovan rauhan ehdoilla, kun se tapahtuu hyvissä ajoin, ennenkuin joudumme uuteen sotaan Venäjän kanssa.
Ryti luuli, että huhti-toukokuuhun asti meillä on aikaa.
Ryti luuli, että 1944 kuluessa Saksan kohtalo selviää.
Minä sanoin, että Rydin, hallituksen ja Mannerheimin on tehtävä ratkaisu. Muuten kansa ei usko.
Ryti puhui erimielisyydestä Venäjän ja länsivaltojen välillä. Sitä on olemassa. Mutta siitä meille ei ole apua. Päinvastoin voisimme joutua suuriin vaikeuksiin, jos länsivallat nousisivat maihin Norjassa.
Pravdan uutinen Saksan Englannin rauhanneuvotteluista. Ryti sanoi, että 2 kuukautta sitten oli ollut neuvotteluja, mutta Ribbentrop ei ollut niissä, vaan eräs toinen saksalainen.

23.1.’44 vastaanotto Mac Clintockilla, USA:n charge d’ Affaires, joka näinä päivinä lähtee pois.
Puhuin kauan kahden kesken Mac Clintockin kanssa. Hän sanoi:
Suomen asema on kovin vaikea. Mitä Suomi tuleekaan tekemään, se on hyvin myöhäistä. Englanti ja USA ei tee enää mitään, ne ovat yrittäneet eri kertoja, mutta ilman tulosta.
Niin kauan kuin saksalaisia joukkoja on Suomessa, liittoutu­ neet katsovat, että Suomi on okkupeerattu maa.
Mac Clintock oli Tukholmassa puhunut Jarzevin kanssa, joka on siellä Venäjän lähetystössä. Jarzev oli sanonut, että Venäjä ei rupea neuvottelemaan Suomen kanssa, ennenkuin Suomen joukot ovat poissa Venäjän territoriolta. (Mitä territoriota tarkoittaa, ei selvä. Mac Clintock luuli: Moskovan rauhan rajoja.)
Kapitulatio ehdoitta voitaneen välttää ja järjestää. Mutta Stalinin minimivaatimus on Moskovan rauha. Hanko??
Mac Clintock myönsi, että myös Wiipuri ja Saimaan kanava ovat Suomelle raskas kysymys.
Keskustelun kuluessa Mac Clintock sanoi tulleensa siihen käsitykseen, että Suomi kaiketi tulee olemaan Saksan viimeinen liittolainen tässä sodassa. Se on paha asia.
Pienen valtion kuten Suomi on – hän sanoi – ei olisi pitänyt mennä suurten taisteluihin. Riski on liian suuri. Warovaisinta olisi ollut pysyä erillään sodasta. Mutta Suomi luotti Saksan pikaiseen voittoon.
Kysyin oliko Mac Clintock puhunut näistä asioista selvästi Rydille ja Ramsaylle. Hän vastasi puhuneensa. Ramsay ymmärtää aseman, mutta Ryti näkyy olevan jonkinlaisessa »uskonnollisessa mielialassa ja vakaumuksessa».

24.1.’44 KOP hallintoneuvoston päivällisien jälkeen puhuin Waldenin kanssa.
Minä kerroin, mitä Ryti ja Mac Clintock olivat sanoneet. Ryti oli katsonut, että meillä olisi aikaa huhti-toukokuuhun asti. Kun minä olin sanonut Ramsaylle ja Waldenille, luulevani, että Moskovan rauha voitaisiin saada vielä jonkun ajan kuluessa, niin ilmoitin nyt, että olen ruvennut epäilemään, että tämä sanani oli liian optimistinen. Meillä voi olla ainoastaan lyhyt aika käytettävänä. Pitäisi ryhtyä nyt tarmokkaisiin toimenpiteisiin.
Walden: Walden oli itse huolestunut, ja epäili, tokko Stalin nytkään enää suostuu Moskovan rauhaan. Ramsay on kyllä toiminut, mutta Walden ei voinut sanoa sen enempää. Hallitus ei ole ollut toimeton. On tehty paljon, mutta siitä voi Ramsay puhua.
Minä: Ennenkuin kansa voidaan saada mukaan, ottaa paljon aikaa ja sentähden pitäisi ryhtyä pian toimenpiteisiin.
Walden: Jos lähdetään neuvotteluun venäläisien kanssa, niin 4 päivän perästä kaikki junat meillä seisoo, koska tarvikkeiden tuonti Saksasta lakkaa.

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.