III Me myös yhdymme sotaan

4.6.’41 Saavuimme Tukholmaan tuulisen matkan jälkeen.

6.6.’41 Olin pitkässä keskustelussa Wasastjernan kanssa hänen luonaan. Hän näytti minulle kirjeen, jonka oli kirjoittanut Wittingille sekä eräitä sähkeitä. Hän sanoi puhuneensa Güntherille ja Hanssonille siihen suuntaan, että he koettaisivat vaikuttaa Neuvostoliiton hallitukseen, niin että Neuvostoliitto alkaisi osottaa Suomelle suopeampaa politiikkaa ja nyt erityisesti nikkeliasiassa ja kauppa- asioissa. Minä kerroin Wasastjernalle keskustelustani Stalinin kanssa ja 20000 tonnin viljasta. Kerroin myös muita huomioitani Neuvostoliitossa.
Wasastjerna kertoi, että Ruotsin suhteet Suomeen ovat alkaneet kadottaa tunneluonnettaan ja asioita katsellaan asiallisesti. Dagens Nyheterissä oli Suomessa käynyt sanomalehtimies Lindberger kirjoittanut mm. siihen suuntaan, että Suomessa kyllä on viimeaikoina alettu oikein arvostella Ruotsin apua sodan aikana, mutta että Suomessa katsotaan, että Pohjolan raja kulkee Suomen alueen rajaa pitkin ja unohdetaan Ruotsin rajat Norjaan ja Tanskaan, jotka on Ruotsille yhtä tärkeitä kuin Pohjolan itäinen raja. Suomi ei näe kuin oman rajansa Neuvostoliittoa vastaan.
Wasastjerna sanoi, että pika-asutustavan ratkaisu on kylmentänyt Ruotsin suhteita Suomea kohtaan.
Wasastjerna ilmoitti, että Saksa on vaatinut sekä Suomelta että Ruotsilta, että ne kieltäisivät Puolan lähetystöt maissaan.
(Tämä on ikävä asia. Suomi tuskin voi tehdä muuta kuin
suostua Saksan vaatimuksiin, kun Suomi nyt on mennyt kokonaan Saksan linjalle. Muuten välit Saksaan rikkoutuisivat).
Wasastjerna ilmoitti, että Ruotsin hallitus ajattelee vielä ulkopolitiikan koordinoimiskysymystä, koska näyttää siltä, että Neuvostoliitto ei enää vastustaisi asiaa. Minä kerroin uudestaan keskustelun Orloffin kanssa, sekä mitä Cripps oli minulle sanonut siitä, että oli puhunut asiasta Molotovin kanssa.
Wasastjerna ja sotilasasiamies Steven olivat saaneet tietää, että Suomen rajamailla on Neuvostoliiton puolella liikettä. Kuumeisesti rakentavat puolustusvarustuksia (Sallan seuduilla ym.) On myös joukkojen liikkeitä, mutta ei ole tarkempia tietoja.
Ruotsin sotilaspiirit ovat saaneet tietää, että Saksa on koonnut joukkoja Itämeren satamiin (Stettiniin ym.) Jotkut arvelevat, että on tarkoitus viedä nämät joukot Suomeen, mutta voi olla mahdollista, että ne viedään Norjaan tai muualle. Luullaan ole van noin 50 000 miestä. Jotkut puhuvat myös siitä, että Suomen asia voisi tulla esille Saksan ja Neuvostoliiton välisissä neuvotteluissa.
Schnurre oli äsken ollut täällä ja käynyt Güntherin luona ja sanonut hänelle että Suomella ei ole nyt vaaraa.
(Rva Thörnell oli tänään sanonut Allille, että Neuvostoliitto aikoo ottaa Suomen. Mistä nämät huhut taas ovat päässeet liikkeelle?).
Wasastjernan puheesta kävi ilmi että Ruotsissa on meitä kohtaan esiintynyt viime aikoina kylmenemistä, mikä vaikeuttaa Wasastjernan työtä ja tämä johtuu 2:sta seikasta: a) Saksalaisorientoimisesta ja saksalaisinnostuksesta Suomessa. b) Pika asutuslain kohtalosta ja käsittelystä, joka Ruotsissa sitä vähemmän käsitetään, koska se tapahtui nyt, kun Ruotsi on Suomea sodassa suuresti auttanut ja läheneminen Suomen ja Ruotsin välillä on tapahtunut ja se on alettu Ruotsissa käsittää ja ymmärtää.
Wasastjerna mainitsi että Ruotsin teollisuus oli aikonut antaa Suomelle 20 miljoonan kruunun uuden avustuksen rajojen vahvistamiseksi, mutta nyt juuri on ilmoittaneet luopuvansa siitä asiasta. Tämä on huono merkki.

7.6.’41 Söin Linderin kanssa päivällistä Oopperakellarissa. Linder näkyi edelleen olevan sangen antisaksalainen tai oikeastaan anti-Hitleriläinen. Hän kertoi mm., Saksassa kansa, kuten Linder oli saanut tietää, ei ole tyytyväinen – vielä vähemmän onnellinen, nykyisen sodan johdosta. Sillä kansa haluaisi rauhaa, mutta, huolimatta Saksan suurista sotilaallisista voitoista, ei sodan loppu ole näkyvissä. Kansa kuuluu olevan apaattinen. Äsken oli lehdissä kuva saksalaisista sotilaista, joita vietiin lentokoneella Kreetaan. Sotilaat olivat Linderin mielestä gråtfärdiga.
Linder myönsi, että Englanti oli tässä sodassa onnistunut huonosti. Mutta USA:n apu voi kääntää sodan kulun ja auttaa Englannin voittoon. Sillä Saksa ei voi sisällisesti kestää, kun pommitus alkaa rajusti sitten, kun USA:sta on tullut riittävästi lentokoneita
Ruotsissa on yleinen mielipide suurimmalta osalta Englannille ystävällinen ja antisaksalainen. Pelätään Saksan voittoa.
Sanoin Linderille mm: »Minun käsitykseni on, että muissa maissa Nliiton sotilaaallista voimaa aliarvioidaan. Se on voimakkaampi kuin luullaan. Nliitto on vahvempi kuin tsarin Wenäjä Nyt on Nliitolla mm. valtava sotateollisuus, jota vastoin se 1914—18 oli riippuvainen sotatarvikkeiden tuonnista ulkomaalta»
Minä: Mutta eikö ajatella Neuvostoliitoa? Sanoin, että minä en suinkaan tahdo mitään ristiretkeä Neuvostoliittoa vastaan, sillä Neuvostoliiton on annettava olla rauhassa ja kehittää itsekseen sellainen muoto elämälleen, minkä Neuvostoliiton kansat haluavat. Siellä luultavasti jonkunlainen anpassning tulee tapahtumaan. Mutta Neuvostoliiton ei ole sallittava ekspanderata enää ulkopuolelle nykyisiä rajojaan. Saksa on ainoa vastapaino Neuvostoliittoa vastaan. Jos Saksa sortuu, olisi se onnetonta koko maailmalle, sillä silloin ainoa vastapaino Neuvostoliittoa vastaan olisi pois. Sen johdosta on Saksan pysyminen pystyssä kaikille tärkeää, oli sitten mitä mieltä tahansa Saksan nykyisestä järjestelmästä, joka kuitenkin on paljon parempi kuin Neuvostoliiton. Sentähden olisi rauha Saksan ja Englannin välillä aivan välttämätön.
Linder: Englanti ei tee rauhaa Hitlerin kanssa, koska Hitlerin sanaan ei voi luottaa. Mutta jos Hitler poistuisi, olisi asia toinen. Minä: Englannin sanaan ei voi sen paremmin luottaa kuin Hitlerin. Miten menetteli Englanti esimerkiksi Boersien kanssa tämän vuosi sadan alussa? Tähän Linder ei voinut vastata muuta, kuin että boersit ovat nyt tyytyväisiä kohtaloonsa.
Sitten puhuimme saksalaisen suunnan voimistumisesta Suomessa viime aikoina. Linder sanoi, että jos Suomi aikoo muuttaa politiikkaansa (pois pohjoismaisesta orientoimisesta) Saksaan päin, niin sitä ei voisi tehdä ilman, että siitä ilmoitetaan Ruotsille, koska muuten se tekisi huonon vaikutuksen Ruotsissa. Minä vastasin, että Suomen hallitus ei ajattele politiikan muuttamista. Mutta jos sellainen tulisi kysymykseen, niin epäilemättä siitä ilmoitettaisiin Ruotsille.
Kun minä huomautin mm, että näissä asioissa ei ole kysymys siitä, mitä kukin mieluimmin haluaisi ja tahtoisi (minä omasta puolestani pidän kiinni pohjoismaisesta vapaudesta), vaan kaikessa politiikassa täytyy aksepteerata faktat ja asettua realiteettien pohjalle, myönsi Linder, että hänenkin ajattelunsa on kulkenut samaan suuntaan kuin minun.
Linder ei kuitenkaan näkynyt voivan sulattaa nykyistä Nazi Saksaa ja sen mahdollista ylivaltaa Euroopassa.

8.6.’41 olin kl. 2.30 kenraali Åkermanin luona Allin kanssa.
Åkerman kertoi, että kun tuli tieto minun eroamisestani Moskovan lähettilään paikalta, niin ajateltiin, että se merkitsee muutosta Suomen ulkopolitiikassa. Ajateltiin että Suomi menee yhdessä Saksan kanssa sotaan Neuvostoliittoa vastaan, josta sodasta joku viikko sitten Ruotsissa puhuttiin. Minä selitin Åkermanille asian olevan toisen.
Åkerman sanoi muuten ymmärtävänsä sen, että Suomi kallistuisi Saksan puoleen Neuvostoliiton vuoksi.
Joku aika sitten Ruotsissa puhuttiin paljon siitä, että syntyisi sota Saksan ja Neuvostoliiton välille ja että Suomi menisi Saksan kanssa. Pelättiin myös, että Saksa vaati Ruotsilta läpikulkuoikeutta. Kun Ruotsi panisi sitä vastaan, niin Ruotsi joutuisi auttamattomasti Neuvostoliiton puolelle samoin kuin Englannin puolelle Saksaa vastaan. Se asema olisi Ruotsille paha ja vaikea. Nyttemmin on puhe sodasta vähentynyt.

8.6.’41 olin Allin kanssa kl. 4 ip. Kollontayn luona. Kollontay oli 7/6 41 soittanut minulle ja sitten käynyt Grandissa luonamme ja tuonut kukkia ja pullon venäläistä sampanjaa.
Kollontay kertoi mm., että Ruotsin lähettiläs Lontoossa, Prytz
oli kertonut Kollontaylle, että moraali on Englannin kansassa hyvä. Pommitusten tuottamat hävitykset ovat paljon pienempiä kuin mitä kerrotaan. Prytz oli vakuuttunut että Englanti ja USA tulevat sodan voittamaan ja Saksa häviämään. Englanti ei tee rauhaa Hitlerin kanssa.
Cripps, joka on juuri nyt Tukholmassa, oli edellisenä päivänä ollut Kollontayn luona ja ollut huolissaan siitä, miten Turkki tulisi lähiaikoina asettumaan sotaan nähden. Saksan kansa on, mikäli Kollontay oli saanut tietää, trött (väsynyt) sotaan ja haluaisi rauhaa.
Ruotsissa on, sanoi Kollontay, saksalaismielisiä, ja on englantilaismielisiä ja on »ruotsalaismielisiä». Tämän johdosta on eri luuloja siitä, miten sota tulee päättymään Kollontay tuntui edel leen itse olevan sitä mieltä, että Saksa ei voita sotaa, vaikka Kollontay tätä ei nimenomaan sanonut.
Kollontay oli muuten hyvin ystävällinen kuten aina.

Ajtonbladetissa on 8/6 ’41 sähke Moskovasta, rubriikilla: »Paasikivi fick löfte om 20000 ton säd.»

(9.-10.6.’41)
Englantilaiset ja de Gaullen ranskalaiset joukot ovat 8/6 41 aamulla aikaiseen hyökänneet Syriaan. (Saa nähdä, miten tämä asia kehittyy. Ranskalaiset ovat joutuneet sotaan keskenään ja Englantia vastaan).

(10.-11.6.’41)
9.6.’41 Tukholmassa Wasastjernan luona. Wasastjerna oli käynyt Helsingissä saamassa informatioita. Kertoi: Neuvotteluja käydään Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Saksan vaatimukset ovat niin suuret, että Stalin ei voi niihin suostua. Puhutaan Ukrainasta, Bakusta, demobilisoimisesta ym. Sentähden pidetään sodan syntymistä Saksan ja Neuvostoliiton välille luultavana. Lähiaikoina tulee Suomeen saksalaisia joukkoa: yhteensä 2 divisioonaa, 1 etelästä (Saksasta) ja toinen Kirkenäsistä, jotka kohtaavat toisensa Suomessa ja ovat siis samaan aikaan Suomessa. Ryti ja Witting olivat sanoneet, että Suomen hallitus ei ollut voinut tehdä mitään muuta kuin suostua tähän.
Wasastjerna oli käynyt 9/6 2 kertaa Utrikes Depatementetissa ja ilmoittanut Ruotsin hallitukselle saksalaisten joukkojen saapumisesta Suomeen, esittäen asian niin, että kysymys on samanlaisesta läpikulusta kuin aikaisemmin. Huomautti, että Ruotsissa on saksalaista sotaväkeä kuletettu 300000 miestä, Suomessa ainoastaan 30000 miestä. Vaikka nyt kuletetaan 2 divisionaa, niin ei nouse läheskään niin suureen määrään, kuin mitä on kuletettu Ruotsin kautta. Boheman, jonka kanssa oli puhunut, oli sanonut Ruotsin hallituksen olevan pahoillaan siitä, että tästä asiasta nyt vasta on ilmoitettu, vaikka näiden saksalaisien joukkojen lähettämisestä Suomeen Ruotsi oli tietänyt jo 8 päivää ennen. Tällainen menettely ei vastaa Suomen ja Ruotsin välisiä suhteita. Ruotsin hallitus kyllä ymmärtää, että Suomi on voinut olla pakoitettu tähän, mutta Ruotsin hallitus valittaa, että asiat ovat menneet tähän.
Wasastjerna oli alakuloinen, sillä Suomen uusi politiikka merkitsee pohjoismaisen orientoimisen loppua; s.o. Suomen politiikka on nyt toinen kuin Ruotsin. Olimme Wasastjernan kanssa yhtä mieltä siitä, että hänen asemansa ei ole »lysti».
Wasastjerna sanoi, että ensi laivat tulevat 10/11 päivinä tätä kuuta. Mutta hän luuli, että saksalaista sotaväkeä tulee enemmän kuin 2 divisjoonaa. »Itämeri on täynnä laivoja».
Wasastjernalle ei ollut ilmoitettu viimepäivinä näistä asioista, luultavasti helpottaakseen hänen asemaansa, jotta hän ei ole tietänyt mitään ja on sentähden voinut sanoa Utrikes Departementetissa, että ei tiedä.
Samassa lentokoneessa Helsinkiin meidän kanssa tuli eversti Steven, meidän sotilasasiamies Tukholmassa. Hän kertoi ruotsalaisien saaneen tietää, että Suomeen on matkalla 4 divisioonaa ja Kirkenäsistä tulee vielä 1 divisioona Rovaniemelle.

9.6.’41 Olin suuruksella Handelsbankenissa.
Läsnä Sten, Wåhlin, Brovaldh, Brunkrnan, Hernöd, Doktor Johansson(?) (Svenska Dagbladetista). Johansson tiesi, että saksalaista sotaväkeä on tulossa Suomeen.
Mutta kun oli läsnä useampia henkilöitä, niin ei voitu paljon puhua. Alli oli kuullut rouva Segerstråhlelta myös saksalaisen sotaväen tulosta Suomeen Asia näkyy olevan Tukholmassa jotenkin yleisesti tunnettu.

10.6.’41 lensimme Allin kanssa Helsinkiin.
Helsingin lentosatamassa oli Steveniä vastassa Talvela Hän kuiskasi minulle, että »Sinä pääsit Moskovasta pois oikealla ajal la».

11.6.’41 Luonani Pekkala.
Hän kertoi: Ryti oli viime maanantaina 9/6 ’41 ilmoittanut hallitukselle, että Berlinissä käydään neuvotteluja Saksan ja Neuvostoliiton välillä ja Hitlerin vaatimukset ovat niin suuret, että on jotenkin varmaa, että Stalin niihin ei suostu. Tulee siis sota Saksan ja Neuvostoliiton välille, mitä Ryti myös omasta puolestaan piti toivottavana. Tämän johdosta tulee saksalaista sotaväkeä Suomeen Saksasta 1 divisioona ja Königsbergiin 2700 lentokonetta. Suomen pitää olla valmis ja osittain mobilisoida
Omasta puolestaan Pekkala sanoi lausuneensa, että hän ei ole varma siitä, että tulee sota ja ehkä tulee sopimus Saksan ja Neuvostoliiton välille. Meidän maamme sisäiset olot ovat sellaiset, että kansa haluaa pysyä rauhassa, pelkää sotaa. Meillä ei ole elintarpeita ja onko varma, että Saksa ei jätä meitä yksin, vaan on valmis meitä kannattamaan. Valtion raha-asiat ovat aivan huonot. Jos sota syntyy, ja me siihen sekaannumme, niin venäläiset hävittävät meidän kaupunkimme ja koko maan, metsät ym.
Pekkala sanoi, että ei saanut kannatusta muuta kuin vähän Fagerholmin puolelta. Pekkala katsoi, että tämä on seikkailupolitiikkaa.
Minä kerroin, mitä minä tiesin. Kehoitin Pekkalaa siihen, että hän ei lähde pois hallituksesta ennenkuin on ajatellut.
Pekkala kertoi Berlinistä Kivimäen ilmoittaneen, että Saksa antaa meille elintarpeita ja apua, jos joudumme Neuvostoliiton puolelta hätään. Sähke oli tosin ollut vähän epämääräinen, kuten Kivimäen sähkeet ja ilmoitukset ovat.
Talvela on eilen lähtenyt rajalle.
Pekkala pelkäsi, että Neuvostoliitto voi äkkiä hyökätä meidän päällemme, kun näkee mihin asiat täällä menee, kun näkee, että Suomesta tulee плацдарм. Minä sanoin, että se on mahdollista, mutta hallituksen täytyy tämän tapauksen varalta saada Saksasta luja lupaus avusta
Pekkala sanoi, että Saksassa sotilaat kannattavat sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Ribbentropp on sitä vastaan. Hitlerin (Johtajan) mielipiteestä ei tietoa.

11.6.’41 Reflektio:

Alea jaeta est. Olemme asettuneet Saksan rinnalle på vinst och förlust. Nyt on mentävä loppuun asti ja toivottava, että Saksa sodasta selviää.
Jos sota kävisi samoin kuin 1914-18, ja että Saksa siis ehtisi lyödä Neuvostoliiton, vaikka itse sitten sortuisi, niin saisimme jälleen pari vuosikymmentä rauhanaikaa. Mutta toistuuko historia niin kovin samalla tavalla?
Meidän on joka tapauksessa saatava Saksalta riittävät ja lujat takeet siitä, että se meitä auttaa eikä jätä meitä, vaikka itse tekisi sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Onko hallitus tämän hankkinut?
Jos Saksa sodan lopullisesti voittaa ja saa uuden järjestyksensä aikaan, tuo tämä meidän astumisemme Saksan rinnalle meille muutoksia myös sisäisissä oloissa. Totalitäriseen suuntaan. Niin on asian laita Unkarissa, Rumaniassa, Bulgariassa, Slovakiassa, Kroatiassa, siis maissa, jotka ovat joutuneet riippuvaisuuteen Saksasta. Tähän meidän on alistuttava.
Jos Saksa sodan häviää, olemme me hukassa. Meidän syntiluettelomme Kremlissä on niin suuri, että meitä ei mikään auta. Ja tämä asettuminen Neuvostoliiton vihollisen rinnalle on luonnollisesti niin suuri asia, että se jo yksin meidän kohtalomme ratkaisee.
Pelkään että Neuvostoliiton voima puolustussodassa ala arvioidaan. Ei ole mahdotonta, että Neuvostoliitto selviää paremmin kuin luullaan, erityisesti kun se joutuu samaan koalitioon Englannin ja USA:n kanssa.
Tämä uusi politiikka merkitsee pohjoismaisen orientoimisen loppua. Ei myös voi toivoa Ruotsista tällä kertaa apua niinkään paljon kuin viime sodassa.
Minusta olisi pitänyt koettaa lykätä karmanotto ja ratkaisu niin kauan kuin mahdollista. Mutta voi olla niin, että hallitus ei ole voinut sitä tehdä.

(13.6.’41-)
11.6.’41 Minulle on lähetetty vihkonen: »Piru vei koko käden.
Kumpi oli oikea: Suomen vai Baltian tie?»
Se on kauan Tukholmassa asuvan virolaisen »maanpakolaisen» kirjoittama.
Siinä sanotaan mm:
Suomen päättäväinen vapaustaistelu on osottanut, että punainen vedenpaisumus voidaan pysäyttää, kunhan vain ei sallita sen vähitellen mädättää ja murentaa patoja edestään.
Suomen taistelu oikea tie. Kaiken sen valossa, mitä Baltian valtioissa on tapahtunut, voi nyt perästä päin pitää varmana, että Suomen valitsema tie oli ainoa oikea. Jos Suomi olisi syksyllä 1939 taipunut Molotovin vaatimuksiin, ei sillä olisi mitään pelastettu. Pian olisi esitetty uusia vaatimuksia. Jos niihin ei olisi enää taivuttu, olisi Puna-armeijalla ollut edellisten myönnytysten ansiosta tukikohtia hyökkäystä varten työnnettynä hyvän matkaa eteenpäin siitä, missä ne olivat Stalinin, Zhdanovin ja Molotovin antamassa hyökkäyskäskyssä marraskuussa 1939.
a) Se mitä edellä sanotaan, ei ole itsestään varmaa. Stalinin vaatimukset meille olivat toisenlaiset kuin Baltian maille. Me olisimme voineet puolustaa itseämme jotenkin yhtä hyvin kuin ennen. Baltian maiden asema on toinen kuin Suomen.
b) Mutta millaiset tukikohdat ovat Neuvostoliitolla nyt 1939- 40 sodan jälkeen? Ne ovat aivan toisenlaiset, kuin mitä ne olisivat olleet sen jälkeen, mihin Stalin olisi suostunut syksyllä 1939. Kysymys on miten nyt voidaan puolustaa itseämme Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan.
Baltian valtioissa »ei ollut muuta vikaa kuin pienuus». (Se se vika juuri onkin kansainvälisessä politiikassa).
Eivätkä ne olleet tehneet muuta rikosta kuin sen, että ne olivat liiaksi uskoneet bolsheviikkijohtajien petollisiin lupauksiin ja teeskenneltyyn rauhan haluun.

Kirjoituksesta käy muutenkin ilmi, että tekijä ei hyväksy Baltian valtioiden politiikkaa 1939.
Luuleeko kirjoittaja siis, että Baltin valtiot olisivat voineet pelastaa itsensä vastarinnalla ja sodalla? Niin hän näyttää luulevan. Mutta se on harhaluulo ja illusio. Baltian valtiot olivat liian pieniä ja niiden geografinen asema Neuvostoliittoon nähden oli sellainen, että se teki sotilaallisen vastarinnan Neuvostoliittoa vastaan mahdottomaksi, kun Neuvostoliitolla oli vapaat kädet sopimuksensa kautta Saksan kanssa.
Sotamme ei meitä olisi pelastanut. Syksyllä 1940 Neuvostoliitolla oli aikomus hyökätä meidän päällemme, mutta Hitler esti sen ilmoittaen Molotoville Berlinissä marraskuussa, ettei salli sitä. Molotov ilmoitti, että Neuvostoliitto on valmis yhtymään 3-vallan liittoon ehdolla, että mm saa vapaat kädet Suomessa, likvidoidakseen Suomen asian. Siihen ei Hitler suostunut (kts. Rydin kertomusta 13/6 ’41 myöhemmin). Siis: Jos meillä ei olisi ollut suuren Saksan tukea, olisi loppumme tullut kuten Baltian valtioille.

(13.6.’41″‘-)
12.6.’41 söin suurusta Wittingin kanssa Pörssiklubissa.
Minä sanoin aluksi: »Alea jaeta est. Sillat Moskovan kanssa on poltettu ja pohjoismainen orientointi on jotenkin lopussa.»
Witting myönsi, että niin on asianlaita. Sanoi että asia on otettu esille Saksan puolelta joku kuukausi sitten, kun he esittivät, että lähetettäisiin Saksaan suomalaisia nuoria miehiä. Tämä on tehty, sinne on mennyt 1200 miestä. Hallituksella ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin suostua. (Tämä kuvaa pienten valtojen »suverenisuutta»).
Witting sanoi myös, että Tanner tulee Pekkalan sijalle hallitukseen. Tähän minä sanoin, että Tannerin ei pidä tulla ennen kuin asiat selviää. Sen Witting myönsi.
Kysyin mitä tietoja heillä on Saksan ja Neuvostoliiton välisistä neuvotteluista ja niistä vaatimuksista, joita Hitler on esittänyt Neuvostoliitolle ja mistä tiedot on saatu?
Witting vastasi, että ei ole muita täsmällisiä tietoja, kuin että tänään tuli Washingtonista (Procope) sähke, jossa sanotaan että Saksa vaatii seuraavaa: a) Ukrainasta itsenäinen valtio Saksan

suojeluksen alle. b) Öljylähteet Saksan kontrolliin. c) Neuvostoliiton on demobilisoitava sotajoukkonsa. d) Neuvostoliiton rautatiet on myös asetettava Saksan kontrollin alaiseksi (Tämä on arvatenkin Steinhardtin ilmoituksia Washingtoniin).
Minä esitin, että Moskovassa kaikki diplomaatit olivat sitä mieltä, että ei synny sotaa Saksan ja Neuvostoliiton välille, vaan tulee agreement.
Kysyin, onko Saksalta varma lupaus auttaa meitä myös siinä tapauksessa, että ei synny sotaa Saksan ja Neuvostoliiton välille. Sillä sitä me välttämättömästi tarvitsemme, koska, kuten sanottu, sillat Kremlin kanssa on poltettu. Ja Kreml ei tule meitä unhoittamaan.
Witting vastasi, että saksalaiset vakuudet on. Eilen tuli sähke (se josta Pekkala puhui) Kivimäeltä ja tänään tuli lentopostissa kirje. Witting sanoi kuitenkin, että eivät anna kirjallisia vakuuksia. Minä sanoin, että olisi välttämätöntä saada jotain paperille. Huomautin miten Grey 1912 kirjoitti privaattikirjeen Paul Cambonille, joka sen vahvisti
Witting sanoi mm Weizsäckerin ilmoittaneen, että ei ole nyt mitään neuvotteluja Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Witting lisäsi, että ehkä Schnurre ym. valmistavat ohjelmaa. (Siis ei ole mitään varmaa tietoa tästä. Luulo Saksan aikeesta perustetaan siihen, että Saksa on koonnut hirmuisen paljon sotavoimia Neuvostoliiton rajalle ja nyt lähettää myös tänne Suomeen sotaväkeä).
Suomeen tulee Saksasta 15000 saksalaista sotilasta ja Kirkenäsistä tulee 40000 miestä
Wihdoin Witting ilmoitti, että on koetettu saada Kotilaista Moskovaan lähettilääksi Mutta Kotilainen, vaikka on asiasta smickrattu, ei ole antanut suostumustaan. Kotilainen ehdottaa Gartzia, joka nyt lienee suostuvainen.
Witting kiitti useampaan kertaan minua siitä, mitä olin Moskovassa tehnyt ja sanoi, että erityisesti viime kesänä kriisin aikana olin tehnyt suuren palveluksen. Lisäsi että saksalaiset sanovat, että heillä on ansioita kriisin ohimenemisessä, ja että marraskuussa Molotovin käydessä Berlinissä olivat puhuneet meidän puolestamme.
Kun kysyin, onko kysymys siitä, että meidän pitäisi mennä 3-liittoon (kuten Unkari, Bulgaria ym), vastasi Witting, että saksalaiset ei sitä tahdo vielä, sanovat että se asettaisi meidät vaaralliseen asemaan Neuvostoliittoon nähden. Saksa kehottaa meitä koettamaan toistaiseksi tulla toimeen Neuvostoliiton kanssa ja välttämään konfliktia.

13.6 .’41 Olin 11/2 tuntia Rydin luona.
Ryti kertoi: Schnurre oli täällä joku viikko sitten Johtajan erikoislähettiläänä, voi käydä täällä huomaamatta, koska on täällä usein kauppaneuvotteluissa. Schnurre oli kertonut, että kriitillinen aika on 15-20/6. Hän oli kehottanut lähettämään yleisesikunnan edustajia Saksan päämajaan. Siellä oli ollut Suomen yleisesikunnan päällikkö, kenraali Heinrichs ja siellä oli sovittu sekä saksalaisien joukkojen tulosta tänne että yhteistoiminnasta sodan aikana. Jos sota syntyy Saksan ja Neuvostoliiton välille, niin saksalaiset hyökkäävät myös Suomen kautta. Pohjoisesta menevät saksalaiset Muurmanskille. Muut divisioonat ovat Rovaniemellä ja siitä vähän eteläänpäin. Saksan sotavoima Neuvosto liiton rajalla on niin vahva (200 divisioonaa), että parissa kolmessa viikossa lyövät Neuvostoliiton armeijan. Koko sotaretki kestää ehkä 4 kuukautta. Köningsbergissä on suuri lentolaivasto, joka hyökkää Pohjois-Venäjälle ja Pietariin ja käyttää paluumatkalla meidän lentokenttiä. Se suojelee meitä venäläisien lentohyökkäyksiltä. Me myös yhdymme sotaan.
Ryti vakuutti, että Saksa meitä auttaa ja suojelee, jos vaan pysyy pystyssä. Meillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä tämä kaikki. Rydin vakaumuksen mukaan Neuvostoliitto ei jätä meitä rauhaan, vaan tulee hyökkäämään meidän päällemme ensimmäisessä tilaisuudessa.
Tämän yhteydessä Ryti kertoi Schnurren hänelle kertoneen seuraavaa:
Hitler oli itse kertonut, että Molotov viime marraskuussa ollessaan Berlinissä, oli ilmoittanut Hitlerille, että Neuvostoliitto on valmis yhtymään kolmiliittoon ehdolla mm., että Neuvostoliitto saa vapaat kädet Suomeen nähden. Voidakseen loppuunsaattaa Suomen asian, s.o. likvidoida Suomen asian. (Lisäksi ehtona Balkanin asiat). Hitler oli kieltäytynyt suostumasta tähän. Molotov oli vielä seuraavana päivänä palannut asiaan, (mikäli koski Suomea), mutta Hitler oli silloin vastannut hänelle jyrkästi kieltäen.
(Jos tämä on totta, niin se tosiaan osottaa että Neuvostoliiton herroihin ei voi yhtään luottaa).
Saksalaiset ovat saaneet haltuunsa Belgradissa Jugoslavian ulkoministeriön arkiston ja siinä löytynyt asiapapereja, jotka kompromettoivat Neuvostoliiton hallitusta ja Stalinia sekä myös jossain määrässä Rumanian nykyistä johtajaa Antonescua. Saksalaiset olisivat tahtoneet panna Antonescun pois, mutta eivät ole löytäneet ketään sopivaa tilalle. Hitler on tästä nähtävästi vahvistunut epäluuloissaan Neuvostoliiton hallitusmiehiä kohtaan, ei voi luottaa heihin ja sentähden on päättänyt esittää Stalinille pitkälle meneviä ja jyrkkiä vaatimuksia, joihin Stalin nähtävästi ei voi suostua, vaan antaa asian mennä sotaan.
Sitten puhelimme kauan Rydin kanssa madollisuuksista. Ryti lausui: Jos Saksa epäonnistuu, on meidän kohtalomme paha. Jos Saksa lyö Neuvostoliiton, niinkuin on edellytettävä1, niin me voimme saada jälleen ainakin parikymmentä vuotta levähdysaikaa, vaikka Saksa lopullisesti itse sortuisi, mikä meidän kannaltamme olisi hyvin vaarallista. (Toivottavasti ei asia käy niin). Jos Saksa selviää voittajana, niinkuin on toivottava2 myös koko sodasta eikä vain Neuvostoliitosta, niin me3 tulemme kuulumaan Saksan »elintilaan». Se kaikki tuo mukanaan muutoksia myös sisäisissä oloissa, mutta sen me kyllä järjestämme.
Minä huomautin, että on vaara että Neuvostoliiton sotilaallinen voima aliarvioidaan. Stalin voi koota kansan ympärilleen, kun on kysymys puolustussodasta, nousta kansan suureksi johtajaksi. Hän voi jatkaa sotaa, siirtyä itään päin, eikä antautua, ja jos Saksa sitten lopuksi häviää, on Neuvostoliitto mukana tekemässä uutta Versailles’ia. Ja silloin on meidän kohtalomme huono. Silloin olemme yksin, eikä Kreml unohda tätä meidän menettelyämme.
Rydin mielestä meillä ei ollut mitään muuta valittavana. Sillä kuten sanottu, Neuvostoliitto ei tulisi missään tapauksessa pitämään Moskovan rauhaa, vaan hyökkäisi meidän päällemme.

Muutettu myöhemmin toisella kynällä muotoon: »toivottava».
1 Tällä kohtaa yliviivattuna: »käy kaikki hyvin».
2 Tällä kohtaa ylipyyhittynä: »olemme pelastetut».

Ryti sanoi, että Kotilainen on kieltäytynyt menemästä Moskovaan lähettilääksi. On päätetty pyytää agrementtia Idmanille.
Minä huomautin, että Tannerin ei pitäisi tulla hallitukseen ennen, kuin on nähty, miten asiat menee. Jos syntyy sota, voi hän tulla hallitukseen. Mutta jos ei synny sotaa, on asiaa harkittava. Sillä viime kesänä, kun Tanner erosi hallituksesta, oli se hyvä asia. Se helpotti suuresti asemaa Moskovassa. Sillä bolsevikit ovat vielä enemmän arkoja prestigelleen, kuin tsarin ajan venäläiset, jotka myös olivat prestigestä kovin arkoja.
Saksalaiset kehottivat meitä koettamaan tulla toimeen venäläisien kanssa, välttämään riitoja, vaikka tukevatkin meitä. Schulenburg viime kesänä kehotti meitä järjestämään Tannerin asian niin, että hän eroaa, koska se olisi tullut Kremlin herroille aivan ambitioasiaksi

13.6.’41
Reflektio: Siis meidät pelasti syksyllä 1940 Saksa, Hitler. Oma sotamme siis ei olisi meitä pelastanut. Se auttoi meitä ainoastaan sikäli, että sotamme herätti Hitlerissä mielenkiintoa meitä kohtaan ja nosti meitä hänen silmissään. (Mutta minkä takia Hitler vasta syksyllä 1940 rupesi meitä kannattamaan? Eikä jo kesällä ja keväällä? Kts. hänen puhettaan heinäkuussa 1940, jossa hän sanoi, että Suomi kuuluu niihin maihin, joissa Saksalla·ei ole intressiä. Nähtävästi tässä oli muitakin syitä).

(13.6.’41) Minä sanoin mm Rydin kanssa keskustellessani, että jos Saksa alkaa hyökkäyssodan Neuvostoliittoa vastaan, niin silloin voi olla mahdollista, että Saksa lopuksi häviää sodan. Ensiksi on se mahdollisuus, että 1 Neuvostoliitto on vahvempi kuin on arveltu, voi tehdä suurempaa vastarintaa. Toiseksi Neuvostoliitto jatkaa sotaa eikä tee rauhaa ja kun Saksalla on Englanti ja USA vihollisinaan, ja sota jatkuu, niin voi Saksa sortua. Ja silloin kaiketi Saksa ei voi murskata Neuvostoliittoa niin suuresti, että se ei voisi tehdä mitään vastarintaa enää.
Toiselta puolen – sanoi Ryti – Saksa voi ryhtyä tähän sotaan estääkseen sodan 2:lla rintamalla myöhemmin, koska Saksan

1 Merkitty väli – myöhemmin toisella kynällä ylipyyhitty.

täytyy odottaa, että Neuvostoliitto joka tapauksessa hyökkää Saksan päälle myöhemmin. Saksa voi lyödä Neuvostoliiton nyt helpommin kuin vuoden päästä.

(13.6.’41)
Suomen Sosialidemokraatti 4.6.’41: »Selvät viitat.» Demokraattisen järjestelmämme ansiota oli, että kansan varsinaiset laajat joukot suoranaisella henkilökohtaisella innostuksella riensivät antamaan kaikkensa vapautemme joutuessa uhatuksi

(Saksassa ei ole demokratiaa, mutta Saksassa taistelevat sotilaat yhtä urhoollisesti kuin meidän sotilaamme taistelivat).

13.6.’41
Reflektio: Bolsevikkien historiallinen ansio Venäjään nähden on: Että he ovat koonneet Venäjän suuren valtakunnan jälleen kokoon ja ovat nyt jo pitäneet sitä koossa yli 20 vuotta. Se näyttää olevan heidän historiallinen tehtävänsä

(13.6.’41)
Kun sanoin Rydille, että uusi politiikkamme tekee lopun pohjoismaisesta orientoimisesta ja kylmentää välimme Ruotsiin, sanoi Ryti luulevansa, että Ruotsissakin vähitellen aletaan asettua Saksaan nähden toiselle kannalle. Mannerheim oli ollut Ruotsin kuninkaan luona suuruksella ja kuningas oli sanonut tekevänsä kaiken mitä vo jotta ei tule konfliktia Ruotsin ja Saksan välille. Kuningas oli ollut sitä mieltä, että Ruotsin on annettava perään Saksan vaatimuksille, jos se sellaisia tekee.
Minä sanoin, että tunnen Ruotsin kuninkaan kannan, mutta kuningas on tässä asiassa miltei yksin.

16.6.’41 olin Rangellin kutsumana päivällisillä valtioneuvoston juhlahuoneustossa. Läsnä Hakkila, Witting, Kukkonen, Pekkala, (ulkoasiain valiokunnan jäsenenä. Walden oli estetty. Myös Woionmaa oli kutsuttu, mutta oli estetty) Pakaslahti, Punttila, Hakkarainen. Witting, Rangell, Kukkonen puhuivat minulle. Minä vastasin. (Tein luonnoksen, joka on tallella, mutta sitä en käyttä nyt, koska vastasin Wittingin puheeseen). Paljon kauniita sanoja minulle lausuivat. Tunnustusta. Muuten olivat kaikki yksimielisiä siitä, että olin päässyt Moskovasta kreivinaikaan. Sodan alkamiseen Saksan ja Neuvostoliiton välillä näyttivät uskovan. Hakkila oli kovin sotainen ja toivoi hartaasti, että Saksa hyökkäisi Neuvostoliiton päälle. Oli vakuutettu siitä, että Saksa musertaa Neuvostoliiton, vaikka sitten Saksa itse sortuisi, mutta saisimme taas pari vuosikymmentä hengitysaikaa. Hakkila oli muuten sitä mieltä, että meidän on pysyttävä ulkopuolella sotaa.

17.6.’41 Olin 2 tuntia Orlovin luona. Keskustelusta merkitsin:
1) Orlov sanoi, että Ukrainan luovuttaminen yms. on lorua. Saksa ei ole tehnyt mitään vaatimuksiakaan siitä. Sanoi että ei ole konfliktin vaaraa Neuvostoliiton ja Saksan välillä. Viime päivien huhut ovat Englannista, jolle olisi etua siitä, että syntyisi sota Saksan ja Neuvostoliiton välille.
2) Orlov piti sen ikävänä ilmiönä, että Suomen sanomalehdet niin paljon ja huomattavasti julkaisevat näitä oletuksia ja tietoja sodan mahdollisuudesta Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Se osottaa vihamielistä mielialaa Neuvostoliittoa kohtaan. Se myös on omiaan vahvistamaan vihamielisyyttä Neuvostoliittoa vastaan Suomessa ja pilaa siten suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Minä sanoin, että lehtien menettelyyn on journalistiset syyt – sensatio – mutta Orlov ei sitä hyväksynyt.
3) Orlov puhui sitten saksalaisista sotajoukoista, joita on Suomessa montakymmentätuhatta (40 a 42000, sanoi hän). Orlov tiesi missä ne ovat ja sanoi, että tämä on toista, kuin mitä kuuluu Suomen ja Saksan välille viime vuonna tehtyyn kauttak:ulkusopimukseen. Näiden joukkojen oleminen Suomessa ei sovellu siihen sopimukseen. Orlov sanoi, että Suomessa mobilisoidaan. On sanottu, että mobilisoidaan, koska on saksalaisia joukkoja Suomessa enemmän kuin ennen ja sentähden tarvitaan myös omia joukkoja enemmän, mutta suomalaisia joukkoja lähetetään rajalle Neuvostoliittoa vastaan, eikä sinne, missä on saksalaisia joukkoja.

Neuvostoliiton puolella rajaa (sanoi Orlov) ei ole tehty mitään, siellä ei ole enempää joukkoja kuin on ollut ennen. Kun minä sanoin, että Neuvostoliitolla on meidän rajallamme ollut useita divisioneja, kielsi Orlov sen ja sanoi, että sodan jälkeen on Neuvostoliiton puolella rajaa ollut ainoastaan vähän sotaväkeä
4) Orlov kertoi, että Turussa on alettu uusi oikeudenkäynti Ryömää vastaan. Se tekee ikävän vaikutuksen. Olisi ollut paras jättää kaikki vanhat asiat sikseen.
5) Orlov sanoi tulleensa Suomeen vakavassa aikomuksessa ja tarkoituksessa, että välit Suomen ja Neuvostoliiton välillä saataisiin paranemaan ja niin hyviksi kuin mahdollista. Mutta hän on huomannut, että siinä on suuria vaikeuksia. Suomessa on piirejä, jotka ei tahdo hyviä välejä Neuvostoliiton kanssa, vaan koettavat niiden parantamista vaikeuttaa, ja joiden toiminta pilaa välit.
Minä sanoin, että siinä hän erehtyy.1 Suomen kansa tahtoo hyviä välejä Neuvostoliiton kanssa. Myös hallitus on samalla kannalla. Suomi tahtoo pysyä ulkopuolella selkkausten, on kiinni jälleenrakennustyössä eikä tahdo muuta kuin saada tehdä työtä; rauhassa. Orlov sanoi, että Wittingin kanssa on vaikea puhua näistä asioista. Minä kysyin oliko Orlov lukenut Suomen Sosialidemokraatin pääkirjoitusta eilen 16/6, jossa esitetään juuri tämä kanta, että Suomi tahtoo olla ulkopuolella sotaa.
Orlov sanoi lukeneensa ja sanoi, että Sosialidemokraatin kirjoitus oli objektiivinen ja Orlov oli siihen tyytyväinen. Mutta muut lehdet ei ole kirjoittaneet samaan suuntaan. Julkaisevat Englannista sensatiouutisia, jotka on suunnattu Neuvostoliittoa vastaan.
Minä vastasin, että muut lehdet ei ole omasta puolestaan mitään puhuneet, vaan ainoastaan julaisseet, mitä Englannin lehdet ovat sanoneet.
Orlov vastasi, että sekä typografinen asu ym. osottaa, että lehdet ovat sodan puolella. Mikäli Orlov tiesi, on Suomen kansan suurissa joukoissa se käsitys nyt yleinen, että Suomi tulee menemään sotaan Neuvostoliittoa vastaan yhdessä Saksan kanssa.
6) 20000 tonnin vilja-asia. Täällä lehdet esittivät asian niin

1 Yliviivattuna tällä kohtaa: Kansan verrattomasti suurin osa

kuin olisi Neuvostoliitto jättänyt täyttämättä sopimuksensa kauppasopimuksen mukaan, kun ei ollut lähettänyt 70000 tonnia viljaa. Sen sijaan, että Stalin antoi viljan keskustelun johdosta minun kanssani ja лично1 minulle. Puhuimme erimielisyyksistä.
Nyt oli Orlov kuullut puhuttavan siitä, että 20000 tonnia oli annettu sentähden, että Saksa oli pakottanut Neuvostoliiton antamaan viljan.
Minä sanoin lukeneeni heidän lehdessään Внещ торган selostuksen asiasta. Orlov katsoi, että jossain tapauksessa olisi koetettu tarkoituksellisesti esittää asia niin, että se olisi Neuvostoliitolle vahingoksi Huomautti muuten, että Suomen bukseeri ym leveranssit ei tapahdu edes niissä ajoissa, joista on sopimuksissa sovittu.
7) Orlov viittasi National-Zeitungin kirjoitukseen, josta ote on tämän päivän Uudessa Suomessa. Siinä luetellaan ne maat, jotka ei ole Saksan vallan alaisia, vaan puolueettomia (Nliitto, Ruotsi, Turkki ym), mutta niiden joukossa ei ole Suomi, joka siis lasketaan Saksan alaiseksi.
8) Orlov sanoi kuulleensa minun jälkeläisekseni Moskovaan seuraavat nimet: Kotilainen, Wasastjerna, Pekkala, Idman. Kysyi millainen on Idman. Minä kiitin Idmania hyväksi.

18.6.41 Suuruksella Rydin luona (pantu toimeen minun kunniakseni). Läsnä: Mannerheim, Hakkila, Rangell, Walden, Horelli, Arola, Tanner, Paasonen ja Slöör. (Witting tuli myöhemmin. Hänellä oli oma lounas Tanskan kauppaneuvottelukunnalle).
Keskustelussa en kuullut mitään. Mannerheim ei sanonut tietävänsä muuta sodan alkamisen mahdollisuudesta, kuin että koska on niin hirveän suuret armeijat mobilisoitu vastakkain, niin se tuskin voi mennä ilman yhteentörmäystä. Mannerheim oli varma, että saksalaiset lyövät venäläiset, sillä mm venäläisien joukkojen päällystä on huono, mutta saksalaisien on hyvä niin kuin Saksan joukot ovat muussakin suhteessa erinomaiset.
1 henkilökohtaisesti
Hakkila on kovasti sodan puolella, nimittäin että Saksa alkaisi sodan Neuvostoliittoa vastaan, ja luuli, että me saamme takaisin Moskovan rauhassa menettämämme alueet, ehkä ilman, että meidän tarvitsee sekaantua sotaan.
20000 torutin viljan antamisen katsoivat kaikki olleen Stalinin puolelta ainoastaan propagandaa, saadakseen jollain tavalla hyvitellyksi meitä.
Minä sanoin, että asia nousi esille minun käydessäni Stalinin luona, muuten ei olisi tullut esille. Mutta sitä eivät uskoneet.
Kukaan ei voinut sanoa mitään sodan mahdollisuudesta muuta, kuin mitä sanomalehdet ovat julkaisseet Englannista sähkösanomia.
Hakkila sanoi minulle mennessämme, että Stalin on tehnyt saman virheen kuin tsaari: On kohdellut meitä niin huonosti Erityisesti rauhan jälkeen on tehnyt vaatimuksia ja kohdellut meitä pahasti. Tätä Suomen kansa ei unohda.
(Tämä osottaa, että sotamme ei herättänyt Neuvostoliitossa sitä »respektiä», josta täällä on niin paljon puhuttu. Vasta nyt, kun olemme saaneet tukea ja apua Saksasta, on Neuvostoliitto alkanut pitää pienempää ääntä meitä kohtaan).

(18.6.’41)
Snellman esitti 3-laisia teesejä, ajatuksia: a) totuuksia b) puolitotuuksia ja c) vääriä.
Esimerkki vääristä: Snellmanin mielipide, että kansa ja kieli kuuluu yhteen, että kansan pitää puhua samaa kieltä. Siitä johtuu se, että hän aina halveksien puhui Sveitsin kansasta, ei pitänyt sitä kansana. Ja siitä johtui, että hän ei päässyt selville siitä, että Suomessa on kahta kieltä puhuva kansa.
Oikea ajatus oli Z. Topeliuksen: Toleranssi yhteistoiminta, 2 kieltä.
Snellmanin puolitotuuksia oli:
Kansan pitää luottaa ainoastaan itseensä (nykyään paljon siteerattu). Tämä koskee ainoastaan suurta kansaa. Pienelle se ei riitä, esimerkiksi Suomen kansalle. Tietysti pienenkin, esimerkiksi Suomen kansan pitää tehdä kaikki, mitä voi puolustaakseen itseään ja taistellakseen elämänsä puolesta. Mutta kun Suomella on niin suuri vastustaja kuin Neuvostoliitto, ei Suomen omat voimat riitä, vaan Suomen täytyy saada apua muualta, s.o. Saksasta.

(18.-19.6.’41)
Sangen laaja mobilisatio on käynnissä. Siitä on tämäpäivän lehdissä hallitukselta pieni tiedonanto.
Suomi on turvallisuutensa tehostamiseksi muiden puolueettomien maiden tavoin ryhtynyt puolustusvalmiutta vahvistaviin toimenpiteisiin kutsumalla reservejä ylimääräisiin harjoituksiin.

19.6.’41 Söin suurusta pankissa. Siellä myös Svinhufvud. Hyvässä kunnossa, ainoastaan toista jalkaa vaivaa reumatismi, ja käyttää keppiä ja ontuu.
Svinhufvud oli kovin tyytyväinen siihen, että Saksan ja Neuvostoliiton välit ovat kiristyneet. Sanoi kansan pelkäävän ainoastaan, että ei synnykään sotaa.
Se kuuluukin olevan yleinen pelko kansan keskuudessa. Olimme yksimielisiä siitä, että nyt ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa langan juosta loppuun asti. Minä sanoin, että me olemme menneet Saksan kanssa på vinst och förlust. Esitin kuitenkin mietteitäni siitä, miten komplisoitu peli onja että tulevaisuus voi sisältää tietämättömiä käänteitä.
Honkajuuri oli kuullut, että ensi lauvantaina pitäisi tapahtuman Saksan ja Neuvostoliiton välillä kehittyä huippuunsa. Siis 21/6. Saa nähdä!
Svinhufvud oli hyvällä mielellä siitä, että sain1 Stalinilta 20000 tonnia viljaa.

19.6.’41 Englanti on päättänyt lopettaa navicertien2 antamisen Petsamoon tuleville laivoille, Ootka tuovat tavaraa Suomeen. Ruotsissa lehdissä mainitaan, että Ruotsiin tavaraa vieville laivoille annetaan navicertejä). Syy: Koska Suomessa on paljon saksalaista sotaväkeä, eikä Suomen hallitus ole aseman herra.

1 Ensin kirjoitettu sana »saimme» ylipyyhitty.
2 Navicerti oli Britannian myöntämä merikuljetuslupa. Britannian sodanaikainen kauppasaarto koski myös neutraaleita kolmansia maita

20.6.’41 luonani Pekkala ja Svento. Pekkala kertoi tänään hallituksessa ilmoitetun, että on pantu toimeen täydellinen liikekannallepano. Vasta tänään siis hallitukselle ilmoitettiin.
Pekkala kerto että 13/6 oli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa Witting tehnyt selvää asemasta ja siitä, että saksalaisia joukkoja on Suomessa. Valiokunnassa oli oltu tyytymättömiä siihen, että eduskunnalle tai ulkoasiainvaliokunnalle ei oltu mitään tästä asiasta ilmoitettu, ennenkuin asia jo oli pantu toimeen.
Eilen oli ollut sosialidemokraattien kokous, jossa Pekkala oli alustanut kysymyksen nykyisestä asemasta. Kaikki olivat olleet sitä mieltä, että suomalaista sotaväkeä ei saa käyttää hyökkäykseen. Ainoastaan jos meidän päällemme hyökätään, saa meidän sotaväkemme puuttua asiaan.
Pekkala ja Svento ei tienneet mitään Saksan ja Neuvostoliiton väleistä eikä siitä tuleeko sota ja milloin.

20.6.’41 Tapasin eversti Weckmanin, joka kertoi, että joku, joka oli tullut Venäjän läpi, oli kertonut, että siellä on rautatiet aivan huonossa kunnossa. Myös oli hän kertonut, että Suomen ja Neuvostoliiton uudella rajalla ei Neuvostoliiton puolella ole tehty mitään varustuksia.
Sotilastaholta oli Weckman kuullut, että Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan pitäisi alkaa ensi viikon puolivälissä. (Tänään on perjantai).
Pekkala luki Lontoosta tulleen sähkeen, jossa sanotaan, että Saksan vaatimukset Neuvostoliitolle olisivat 1) Bessarabia ja Itämerenmaat luovutettava pois. 2) Vissi osa viljasta ja öljystä ja Ukrainan kontrolli. 3) Osa Neuvostoliiton armeijasta on demobilisoitava. 4) Saksalaisia kontrollantteja Neuvostoliiton tuotanto laitoksiin.