IX Puhuimme koko ajan politiikkaa

6.10.’42 lensimme Tukholmasta Helsinkiin.

8.10.’42 Rydin luona.
Kerroin mitä matkallani olin havainnut. Kysyin mitä täällä arvellaan asioiden kulusta.
Ryti kertoi: Ei tahtonut sanoa, kuka tulee sodan lopuksi voittamaan. Mutta Venäjää on jo kovasti lyöty ja se on jo jotenkin muserrettu ja se on meille pääasia. Venäläisien elävä voima on tuhottu, venäläiset ovat kärsineet kovin suuria tappioita. Venäjän hyökkäysvoima on murskattu. Miten paljon saksalaiset ovat Stalingradin luona menettäneet, ei tiedä, mutta täällä ylempänä on suhteellisen vähillä voimilla taisteltu. Venäläiset kokoavat nyt viimeisiä reservejään, heidän divisioneissa on noin 7000 miestä. Ryti sanoi paljonko venäläisillä on nyt väkeä ja paljonko saksalaisilla. (Venäläisillä on noin 1 miljoona enemmän kuin saksalaisilla, mutta ne ovat vanhoja ikäluokkia – jos oikein muistan.) Tokko saksalaiset alkaa hyökkäyksen Pietaria vastaan, sitä ei Ryti varmasti tiedä. Sen täytyy alkaa lokakuun viime puoliskolla, siis nyt pian. Saksalaisien hallussa on nyt koko pohjoinen rintama Muurmanskissa. Suomalaiset joukot on viety etelämmäksi
Saksalaisien hidas eteneminen Etelä-Venäjällä riippuu siitä, että yhdyslinjat ovat tulleet niin pitkiksi ja että saksalaiset ei vielä ole ehtineet rakentaa rautateitä ja muita kulkuteitä. Mutta he rakentavat niitä paraikaa ja sen jälkeen tulevat etenemään ja rintaman pysyttäminen helpottumaan.
Ryti luuli, että nyt on suurempi mahdollisuus, että Suomen ja USA:n diplomaattiset välit ei rikkoudu.
Olimme yhtä mieltä siitä, että Suomen ja Ruotsin välit olisisaatava paremmiksi. Ryti sanoi puhuneensa Kukkoselle yliopistoasiasta ja oli sitä mieltä, että se olisi järjestettävä. Meidän täytyy Pohjoismaiden yhteistoimintaa ajaa. Rytikin piti Pajulaa sopimattomana lähettiläänä Tanskassa, sanoi olleen puheen hänen poistamisestaan, mutta ei ole löydetty sopivaa miestä.
Puhuin Lehmannin kunniamerkistä. Ryti heti lupasi sen ja sovimme, että minä annan siitä Rytille ehdotuksen.
Ryti pyysi minua tuumimaan Neuordnungia. Hän näkyy siis olevan sitä mieltä, että Saksa kuitenkin sodasta selviää.
Ryti sanoi, että hän ei ole puhunut mitään Itä-Karjalasta, koska se riippuu siitä, miten sota loppuu.

Reflektio:
1) Skandinaviassa sitä mieltä, että Saksa häviää sodan. Täällä (Ramsay ja osaksi Ryti) että Saksa voittaa sodan tai ainakin siitä selviää.

2. Wenäjä: Ruotsissa sitä mieltä, että Venäjän armeijaa ei ole lyöty, vaikka on kärsinyt suuria tappioita. Mutta myös Saksan armeija on kärsinyt suuria tappioita.
Ryti sanoi, että se on lyöty tai tänä vuonna tulee lyödyksi.

3. Suomessa siis sitä mieltä, että tämä sota päättyy joko Saksan voittoon tai ainakin samalla tavalla kuin ensimmäinen maailmansota, s.o. että ensin Venäjä häviää ja sitten Saksa.
Ruotsissa ja Tanskassa sitä mieltä, että Venäjä tulee pysymään pystyssä ja olemaan mukana rauhanteossa joskin on hyvin heikentynyt. Sota loppuu siis toisin kuin edellinen sota.

9.10.’42 Reflektio. Meidän politiikkamme:

1. Emme nyt voi päästä irti sodasta. Mutta hyvä jos voimme jatkaa sotaa samalla tavalla kuin viime aikoina, s.o. ettemme hyökkää, vaan pidämme rintaman stabilina.
Emme ota osaa Pietarin hyökkäykseen eikä Muurmanin rautatietä vastaan. Se on saksalaisien asia.
2. Koetamme välttää välien rikkoutumisen USA:n kanssa.

3. Koetamme parantaa välimme Ruotsin kanssa. Ruotsi voi olla meille hyödyksi myös poliittisesti. Yliopistoasia olisi ratkaistava. Ruotsin sosialidemokraattien kesken olisi tehtävä työtä, jotta niiden mieliala Suomea kohtaan parantuu.

4. Pohjoismaista yhteistyötä olisi ylläpidettävä.

9.10.’42 Hynninen luonani. Hän puhui maltillisesti ja järkevästi sodastamme ja Suomen eri mahdollisuuksista. Täällä Suomessa ollaan edelleen kovin vakuuttuneita siitä, että Saksa voittaa sodan. Ei voi edes viitata muuhun mahdollisuuteen, sillä pidetään venäläismielisenä.
Puhuimme neuvottelukokouksen pitämisestä ulkopoliittisista asioista, jossa hänen pitäisi puhua nykyisestä asemasta. Minä lausuin epäilyksiä, tokko niin suuressa seurassa voi puhua avoimesti. Voi tulla saksalaisien korviin.
Hynninen oli sitä mieltä, (= minä) että me emme voisi päästä sodasta eroon niin kauan, kun saksalaiset ovat maassa. Myös elintarvekysymys.
Hynninen piti mahdollisena, että jos Saksa voittaa sodan, ei se tule lähtemään pois Suomesta.

9.10.’42 KOP:n Hallintoneuvoston kokous. Sen jälkeen tavalliset päivälliset. Keskustelin vähän mm Waldenin kanssa – Norjan oloista, telotuksista siellä. Walden puolusti saksalaisien menettelyä siellä, sanoi: »La guerre, c’est la guerre.» Hän näyttää hyväksyvän sen, että saksalaiset Norjassa telottavat viattomia, gisslan. Walden katsoi, että Saksalla on Norjassa suuria sotilaallisia intressejä valvottavanaan ja se oikeuttaa tällaiseen. (Tämä on hirmuista, että Suomessa tällaista ajatellaan. Että pienten kansojen joukossa tällainen katsantokanta pääsee vallalle). Samaan suuntaan puhui Tulenheimo.
Walden katsoi, että Tanskan ja Norjan kansoilla ei ole oikeutta valittaa, koska ei ole tahtoneet taistella vapautensa puolesta. Toista on Suomen laita.
Myös U. Castren (korkeimman hallinto-oikeuden presidentti!) ei näkynyt reagoivan tällaista kantaa vastaan.
Soitin Tannerille. Puhuin mielialan kylmenemisestä meitä kohtaan Ruotsissa. Sanoin että a) sosialidemokraattien olisi koetettava vaikuttaa Ruotsin sosialidemokraatteihin, b) yliopistoasia olisi ratkaistava. Sen jälkeen Suomen ruotsinkielisien olisi alettava toimia Ruotsissa meidän hyväksi – Eirik Hornborg etunenässä.
Tanner oli yliopistoasiassa, samoin kuin muissa suhteissa, samaa mieltä kuin minä.

18.10.’42 luonani Kivimäki ja Hackzell. Pitkä keskustelu. Kivimäki kertoi:
Elintarvetila Saksassa on hyvä. Annokset ovat riittäviä. Mutta lihavia ihmisiä ei näe. Tila paljon parempi kuin Suomessa. Sisäinen rintama ei sentähden vuoksi sortunut.
Myös pommitukset ei tähän asti ole vaikuttaneet niin kuin Englannin propaganda sanoo. Kivimäki oli itse käynyt useissa kaupungeissa. Mutta se on herättänyt vihaa kansassa englantilaisia vastaan.
Englantilaiset ja amerikkalaiset ovat saksalaisien mielestä naurettavia sotilaita. Heitä saksalaiset ei ota toden kannalta. Mutta venäläiset ovat hirmuisia vastustajia. Niille saksalaiset panevat suuren merkityksen ja ottavat Venäjän vakavalta kannalta
Kysyin, luuleeko Kivimäki Saksan selviävän tästä sodasta? Kivimäki vastasi, että hän katsoo, että Saksa kykenee voittamaan Venäjän, ja se riittää tällä hetkellä. Saksa vie Venäjän rintaman Wolgaan asti ja perustaa Ostwallin (Limes) ja sen yli Venäjä ei pääse. Saksa voi sitä puolustaa suhteellisen pienillä voimilla esimerkiksi 100 divisioonalla, ja voi viedä loput pois muille rintamille.
Ukrainasta saadaan jo paljon viljaa ym elintarpeita niin paljon kuin rautatie kykenee kulettamaan. Ja ensi vuonna saadaan vielä enemmän. Silloin saadaan elintarpeita Venäjältä niin paljon, kuin Eurooppa tarvitsee. Silloin Saksa voi kestää sotaa kuinka kauan tahansa. Siis: Saksa voittaa Venäjän, mutta Saksaa ei kukaan voi voittaa.
Sanoin olevani skeptillinen Saksan voittoon nähden.¹ Kun sanoin, että Saksa ei tänä kesänä ole saavuttanut tarkoituksiaan, vastasi Kivimäki, että Talvelan ym sotilaiden mukaan Saksa on saavuttanut juuri sen, minkä päämaja oli esittänyt päämääräkseen tänä vuonna. Siihen ei kuulunut muuta kuin Stalingrad­-Wolga-Pohjois-Kaukasus. Saksa on tänä kesänä valloittanut hyvin suuren alueen (= 1/3 viime vuonna valloittamistaan).

¹ Lause mahdollisesti myöhempi lisä marginaalissa

Jaappanilaisten hiljaisuus viime aikoina johtuu sääsuhteista (monsun tuuli).
Kysyin miten saksalaiset ajattelevat lopullisesti selviävänsä tästä sodasta? Kivimäki vastasi, että saksalaisille ei taida se asia olla itselle aivan selvä – ei varmaa ajatusta.
Kysyin, mitä Kivimäki itse luuli?
Kivimäki vastasi, että Saksa selviää Venäjästä (Ostwall-Limes) niin, että Venäjä ei voi Saksalle tehdä suurempia vaikeuksia. Että Saksa kesti viime talvena, se osottaa tavatonta perso­ nallista kuntoa. Sentähden voi olettaa, että se selviää edelleen. Kivimäki sanoi, että saksalaiset ovat viime aikoina alkaneet puhua vähemmän väkivallasta; näyttää siltä, että tulevaisuudessa ehkä alkavat noudattaa järkevää menettelyä muihin kansoihin nähden. Baltiasta kuuluu parempaa; ehkä järjestyy jollain tavalla. Ukrainassa koettavat järjestää itsehallintoa. Siellä on itsenäisyysliike. Mutta Saksa ei tahdo antaa lupausta, että Ukraina sodan jälkeen saa itsenäisyyden.
Wolgan tällä puolella on noin 100 miljoonaa asukasta, joista noin 50 miljoonaa (= 50 %) on suurvenäläisiä. 30 miljoonaa ukrainalaisia.
Kivimäki luuli, että invasio Europassa on jotenkin mahdoton. Afrikan kautta ei osannut sanoa mitään. Sitä vastoin piti ilmapommitusten vaikutuksen mahdollisena, jos tällaisia pommituksia tehtäisiin joka päivä suuressa mittakaavassa, vaikka pommitukset ei tähän asti ole saaneet vaikutusta aikaan.
Kivimäki kertoi edelleen, että sukellusvenesota ei ole heikentynyt, ja että saksalaiset upottavat jatkuvasti hyvin paljon länsi­ valtojen laivoja. Saksalaiset sanovat, että sukellusveneitten oma vaara on vähentynyt 10:stä 1:een.
Kivimäki myönsi että, vaikka Saksan kansalla on elintarpeita riittävästi, niin elämä muuten on tullut yksitoikkoiseksi.
Saksassa katsotaan, että jos saksalaisien huolto itärintamalla on matkojen pituuden vuoksi vaikeutunut, niin Venäjällä tulee olemaan myös kovin suuret huoltovaikeudet. Tulevaisuus osottaa, miten Venäjä niistä selviytyy.
Minä lausuin epäileväni Saksan selviytyvän sodasta. Huomautin että Saksa voi suhteellisesti lyhyessä ajassa sortua, kun alkaa sotilaalliset vastoinkäymiset. Niin meni 1918. Siteerasin Topeliuksen sanaa saksalasista 1857. Sotilaiden arvostelukykyyn ei voi luottaa. Talleyrandin sana: »La guerre est une chose prie». Sanoin myös: Olen ollut kerran 1918 mukana saksalaisien kanssa ja näin, miten meni, kun rupesi menemään.
Sitten keskustelimme, mitä olisi tehtävä meidän propagandamme vahvistamiseksi Ruotsissa. Kivimäki katsoi, että myös Sveitsissä olisi Suomen asiaa vahvistettava. Hänen mielestään olisi myös ryhdyttävä »yksityiseen propagandaan». Hän sanoi sitä varten olevan käytettävissä varoja. Kysyi enkö minä lähtisi Sveitsiin? Hän oli lukenut minun haastatteluni Tanskan lehdissä ja oli niihin tyytyväinen. Sanoi että Saksa ei ollut niihin tyytymätön. Minä en luvannut.
Tästä puhuttaessa sanoi Hackzell näinä päivinä tavanneensa mm ruotsalaisen sosialidemokraatin Casparssonin, heidän poliittisen kirjallisuuden toimittajansa, joka oli mm sanonut, että Suo­ mi kuului ennen vuotta 1918 Venäjään »och Ni hade det ju då gansga drägligt – ganska bra. (Hirmuista tietämättömyyttä.)

19.10.’42 Päivälliset. Kjerulff, Fagerholm, Honkajuuri, Hackzell, Harima, Kahma, Mandelin, Soravuo.

21.10.’42 Pekkala luonani. Hän oli edelleen sitä mieltä, että Saksa häviää sodan. Sosialidemokraattisessa puolueessa ei ole käyty sellaista keskustelua, kuin Köpenhaminaan oli ilmoitettu, mutta oli kyllä keskusteltu ja oli esiintynyt huolestuneisuutta
Minä sanoin mielipiteeni olevan, että sodan ratkaisu riippuu siitä, kykeneekö anglosaksit offensiiviin rintamalla – Afrikassa tai muualla. Ellei kykene ei Saksa sorru.

26.10.’42 Ulkopoliittinen klubi. Hynninen alusti: »Itä-Europan problemista ja sen ratkaisumahdollisuuksista».
Keskustelussa kävi nyt enemmän esille mahdollisuus keskustella asioista eri puolilta. Toisenlainen henki kuin viime keväänä. Menin yhdessä tohtori Brummerin kanssa auttolla pois. Hän sanoi olevansa hyvin huolestunut, mutta klubi on liian suuri seura, jotta siinä olisi voinut puhua suoraan.

27.10.’42 Wittingin luona. Lehmannista. Luin Lehmannin kir­jeen. Puhuin Hynnisen nimittämisestä Köpenharninaan. Hän mainitsi huhuista, jotka koskivat Hynnistä.
Honkajuuren luona (suuruksen jälkeen pankissa). Kysyin oli­ko hän kuullut mitään näistä huhuista? Honkajuuri sanoi, ettei ollut kuullut mitään, että tämä oli ensi kerran. Ei luullut niissä olevan mitään perää.

27.10.’42 Staatsräson. Mikkola ehdottaa suomenkieliseksi vastineeksi: Objektiivisesti katsoen: Waltiosyy. Subjektiivisesti katso­en: Valtiojärki (jota J. Forsman on käyttänyt).
Minä sanoin puhelimessa Mikkolalle: Waltiotarkoitus, mikä tuntui miellyttävän Mikkolaa.
Myöhemmin tuli mieleeni: Waltiotavoite (valtiopyrkimys) (valtiohalu?)

Helsingfors 30.10.’42
Bästa Doktor Lehmann.
Tusen tack för Edert brev av den 11 dennes, som jag emottog den 23/10. Det var ett innehållsrikt och mycket intressant brev, en fyllig fortsättning på våra samtal där. Brevet är förövrigt stilistiskt briljant h.o.h. »tryckfärdigt».
Jag fick ur brevet en klar bild om situationen i Danmark och om edra bekymmer under nuvarande brydsamma tid. Nu har Ni fått ett stort bekymmer till, Kongens sjukdom, men det ser ju ut att Kongen med sin starka konstitution klarar lyckligen även denna sjukdom.
I våra och rikssvenska tidningar, vilka jag regelbundet läser, har inga alarmerande nyheter om Danmark varit synliga de senaste dagarna. Kanske går stormen över utan allvarligare påföljder. Låtom oss hoppas det.
Edert brev fick jag oöppnat. Jag skulle ofantlig gärna önska fortsätta vår korrespondens. Sådana brev som Edert sista skulle vara värkligen kärkomna. Emellertid har under tiden jag vista­ des där i Danmark en märkvärdig händelse inträffat. Edert Utri­kesministerium har den 31 sistlidne juli tillställt alla utländska legationer i Köpenhamn en note, i vilken det säges,
que, d’apres des informations reçues il est arrive que des personnes privees residant au Danemark ont expedie a l’et­ ranger — des lettres par l’intermediaire des Legations etrangeres. A ce propos, le Ministere estime devoir attirer. l’attention des Missions Diplomatiques Etrangeres sur le fait que le droit dont jouissent selon l’usage, Ies Legations des Puissances etrangeres, en ce qui concerne la communication libre avec l’etranger implique necessairement que Ies valises diplomatiques ne contiennent que le courrier officiel des legations. Om denna märkvärdiga note hade jag ingen kännedom, emedan densamma, såsom sagt, är deterad 31/7 ’42 och tillställdes vårt Utrikesministerium september. Det är nog möjligt, att vårt utrikesministerium kanske på något sätt skulle vara villigt att arrangera min korrespondens, men – med hänsyn till Danska Utrikesministeriets ovannämda note – kan och vill jag ej göra någonting i saken. Det gör mig verkligen ont att vid sådant förhållande, vår brevväxling, tillsvidare, måste avbrytas så alldeles i sin början. Att skriva genom sensuren lönar ej mödan.
Jag är verkligen bedrövad över denna sakernas vändning, som för mig var helt oväntad. Att jag för min del anser Edert Utrikesministerium åtgärd mindre nyttig – jag anar anledningen till densamma – behöver jag knappast säga.
Nu återstår för mig ändast att ännu tacka för de många givande och angenäma samtal vi hade i Danmark, samtal vilka jag behåller i gott minne, samt be Eder framföra min hustrus och mina egna hjärtliga hälsningar till Eder ärade Fru och till Eder själf ävensom till Doktor Moltesen. Jag ber även tacka Utrikesminister Scavenius och Direktör Sthyr för deras minnesgodhet och hälsa dem uppriktigt ävensom professor Sindballe från mig.
Och till slut kan jag ej underlåta att säga huru mycket Edra vänliga ord om min dotter Annikki rört mig. Jag hoppas att Ni ej glömmer henne. I väntan på bättre tider och på Gensyn Eder tillgivne.

31.10.’42 Kirje Wittingille.
Lähetin Lehmannin kirjeen.
Lisäsin: Käytän tilaisuutta hyväkseni kosketellakseni asiaa, joka koskee Göteborgiin lähetettyä ystävääni.
Olin hänen kanssaan Moskovassa 8 kuukautta ja olen keskustellut asiasta erään vanhan ystäväni kanssa, joka on myös asianomaisen vanha läheinen ystävä.
Kaiken tämän perusteella en voi muuta katsoa, kuin että asianomaista koskevat huhut ovat perättömiä.
Ystävyydessä Tuus JKP.

2.11.’42
Herra T. Illukka, Oslo.
K.Hra Illukka
Aluksi pyydän saada vielä kiittää Teitä kaikesta avuliaisuudesta, jota niin alttiisti osotitte vaimolleni ja minulle Tanskassa ollessamme. Olemme Teille siitä hyvin kiitollisia.
Sain kirjeenne 14/10 ’42, josta olen nähnyt, mitä vaikeuksia Teillä siellä todella on. Olen puhunut osastopäällikkö Tarjanteen kanssa. Hän tunsi olosuhteet ja kertoi tuumineensa, mitä asiassa voisi tehdä. Osittain arvatenkin olette saanut tietää hänen ajatuksistaan. Hän ymmärtää vaikeutenne ja koettaa parhaansa mukaan löytää jostakin keinoja vaikeuksien voittamiseksi. Hän sanoi juuri tänään saaneensa vastauksen uuteen tiedusteluunsa, mutta ei ollut vielä selvillä, miten asian järjestämistä olisi jatkettava.
Siinä näkyy tosiaan olevan, nykyisten sotaolojen johdosta, suuria vaikeuksia, mutta sain sen vakaumuksen keskustelusta, että Tarjanne koettaa löytää ratkaisun.
Mitä tulee Teidän nimittämiseen varakonsuliksi, olisi ulkoministeri siihen halukas, mutta asiaan liittyy eräitä ministeriöstä riippumattomia ulkopuolisia seikkoja, joihin en voi tässä kirjeessä kajota. Ne eivät millään tavalla koske Teitä.
Nyt ei ole nähdäkseni muuta tehtävissä kuin odottaa. Käsitykseni mukaan ulkoministeriö tulee tekemään parhaansa, koska se, kuten sanottu, hyvin ymmärtää Teidän vaikean asemanne siellä. Toivon, että asia tavalla tai toisella järjestyy siedettävälle kannalle.
Lähetämme, vaimoni ja minä, arvoisalle Rouvallenne parhaat terveisemme ja toivotan Teille tukalissa oloissanne menestystä.
Kunnioittaen Teidän JKP.

8.11.’42. Eilen piti Günther puheen valtiopäivillä ulkopolitiikasta. Vakuutti Ruotsin intressiä Suomen vapauteen nähden, mutta korosti, että Ruotsi tulee noudattamaan ehdotonta neutraliteettia. Katsoi tämän politiikan olevan koko Pohjolalle hyödyksi.
(Tällaista vakuutusta me aina olemme saaneet Ruotsilta, mutta se ei riitä. Täytyy olla sotilaallista apua ja yhteistoimintaa, jos tahdotaan pohjoismaisesta yhteistyöstä saada jotain reaalista tulosta.)

21.11.’42 Rydin luona yli 2 tuntia. Puhuimme koko ajan politiikkaa.
Ryti oli aluksi optimisti Saksan mahdollisuuksiin nähden selvitä sodasta voittajana (ei ainakaan häviäisi). Sanoi Mannerheimin olevan hyvällä päällä. Pitää mahdollisena, että länsivallat kaiketi ei saa Tunisia, jossa akseli on saanut asemansa vahvistetuksi. Mutta mahdollista on, että länsivallat saavat Tunisin ja koko Afrikan pohjoisrannikon. Se olisi akselille ikävä asia. Se antaisi länsivalloille mahdollisuuden monessa paikassa yrittää maihinnousua ja se veisi initiatiivin länsivalloille. Italian kansan moraali voisi sortua. Länsivallat voivat maihinnousta myös Keski-Norjassa sen kapeimmalla kohdalla, jolloin Saksa voisi vaatia läpikulkua Ruotsilta.
Rommel hävisi El Alameinissä kun häneltä puuttui bensiniä. Huolto oli vaikea matkojen pituuden vuoksi. Mutta anglosaksien huolto Afrikassa myös vaikeutuu, kun etenevät pitemmälle. Ja upotussota on kovaa ja paljon länsivaltojen laivoja tuhoutunut. Länsivalloilla ei ole Länsi-Afrikassa kuin noin 80000 miestä.
Rydin mielestä Saksa ei ole Venäjän rintamalla saavuttanut tavoitteita tähän asti. Eteneminen on nyt pysähtynyt myös Kaukasiassa. Venäläisillä on nyt noin 4,4 miljoonaa sotamiestä ja kohta tulee uusi ikäluokka.
Saksa saa myös uuden ikäluokan noin 0,8 miljoonaa miestä. Ryti luuli, että Saksalla on ensi keväänä yhtä suuri sotavoima kuin ennenkin. Venäläisien teollisuus on heikentynyt ja huolto tullut heille vaikeaksi. Venäjällä elintarvevaikeudet suuret.
Minä sanoin, että minun mielestäni Saksa ei voi sotaa enää voittaa, ja että enin, mitä voimme toivoa on, että Saksa saisi kompromissirauhan. Tätä Ryti ei vastustanut; näytti siis pitävän mahdollisena, että Saksa ei voi dikteerata ehtojaan.
Keskustelimme paljon siitä, että jos Saksa häviää, millainen tulee meidän asemamme olemaan. Luulimme¹ että Venäjä joka tapauksessa tulee niin lyödyksi, että me voimme lopussa selviytyä. Ryti luotti enemmän Englannin tukeen, kuin USAn. Englanti ajattelee, että Pohjoismaat tekisivät liiton (Eden).
Ryti sanoi, että Saksalla näyttää olevan vaikeuksia teollisuudessa. Tilauksien toimittaminen viipyy. Saksalaiset uskovat edelleen voittoon. Mutta viimeaikoina (sanoi Ryti) on heidän kesken alkanut esiintyä hermostuneisuutta. Venäjän teollisuuden heikentymistä osottaa se, että heillä on nyt vähän tykkejä.

¹ Muutettu myöhemmin toisella kynällä muotoon: »Luuli>>

24.11.’42
Tasavallan Presidentti
R. Ryti.
Hyvä veli, keskustelumme johdosta lähetän Sinulle luettavaksesi vielä yhden paperin. Se sisältää muistiinpanoja alustukseeni 20.5.42. Selitykseksi mainitsen seuraavan:
Warovaisen pessimismiin taipuvaisen luonteeni johdosta olen koko itsenäisyytemme ajan joutunut miettimään ulkopoliittisia asioita ja maamme prekäristä asemaa. 1920-luvulla puhelimme näistä asioista useasti Wille Lavonius -vainajan kanssa ja ajattelimme harrastuksen virittämiseksi mm. ulkopoliittisten keskustelujen aikaansaamista pienemmässä piirissä, »ulkopoliittisessa klubissa». Lavonius kuoli ja asia jäi. Tukholmassa ollessani otin asian täällä käydessäni esille ja mm Kivimäki ja Hackzell oli siihen innostuneet. Pari kertaakok oonnuttiin ja Kivimäki vahvisti oikein pienet ohjeet tällaisia vapaita keskusteluja varten. Sota ym. tuli taas väliin. Wiime talvena viittasin eräässä seurassa tähän tuumaan ja se herätti intressiä ja sitten kokoonnuttiin 20/5 ’42 Kämpissä, jolloin alustin kysymyksen pienten valtioiden asiasta. Sen jälkeen oli 26/10 toinen kokous, jossa Hynninen alusti kysymyksen »Itä-Europan probleemista ja sen ratkaisumahdollisuuksista». Tarkoitus on tällaisia keskusteluja pitää, milloin aihetta on.

Ystävyydessä Tuus JKP.

26.11.’42 Kokoomuspuolueen neuvottelukokous, jossa olin läsnä.
Linkomies esitti Suomen asemaa nykyisen maailmansodan aikana.
Olin mennyt kokoukseen pelossa, että Linkomies esittäisi yksipuolisia ajatuksia ja voidakseni esittää niistä oman mielipiteeni.
Hämmästyksekseni Linkomies, joskin hän korosti etumme vaativan, että Saksa selviytyisi sodasta voittajan, otti huomioon myös sen mahdollisuuden, että Saksa ei voita sotaa, vaan häviää sen. Hän esitti sentähden, että olisi pidettävä yllä suhteita USA:n kanssa – ei niitä katkaistava – koska USA voi meitä lopputilanteessa auttaa. Myös hän puhui suhteistamme Ruotsiin ja Pohjoismaihin, joskaan ei pannut niille niin suurta painoa kuin minä. Näin ollen voin minä puheenvuorossani ilmoittaa olevani suurin piirtein samalla kannalla kuin Linkomies. Selvitin vähän menneitä asioita (Kansainliittoa ja entistä pyrkimystä pohjoismaiseen yhteistyöhön) ja korostin yhteistoimintaa Ruotsin kanssa ja sen merkitystä. Lausuin että myös tämän helpottamiseksi olisi kieliriita saatava loppumaan ja siinä kohden olisi yliopistoasia
ratkaistava.
Linkomiehen kanta minua hämmästytti. Kun ilmoitt että eivät enää luota varmasti Saksan voittoon. Hyvä että ovat tulleet varovaisemmiksi.
Sanoin myös, että meidän ei pitäisi puhua Itä-Karjalasta. Jos sota päättyy niinkuin saksalaiset toivovat, lankeaa Itä-Karjala meille itsestään. Mutta siihen asiaan me emme voi todellisesti mitään vaikuttaa, koska se riippuu suursodan päättymisestä, jossa meidän osuutemme on aivan toisarvoinen.
Linkomies uudessa puheenvuorossaan selitti olevansa näissä kohdin positivisemmalla kannalla, kuin mitä minä olin ymmärtänyt ja kannattavansa myös yliopistoasian selvittämistä. Esimerkiksi ruotsinkielisten professorien lukumäärän lisäämisen mahdollisuus.

(28.11.’42)
25.11.’42 Ryti soitti ja kysyi, olisinko minä käytettävissä matkustamaan ulkomaille yhteisissä asioissa. Vastasin olevani siihen valmis, kuten aina. Ryti sanoi puhuvansa asiasta ulkoministerin kanssa ja palaavansa asiaan, jos hän on samaa mieltä.
28.11.’42 Ryti soitti ja sanoi puhuneensa ulkoministerin kanssa, joka oli hyväksynyt hänen ajatuksensa. Ulkoministeri kääntyy minun puoleeni. Ryti pyysi, että en puhuisi mitään ulkoministerille siitä, että Ryti oli minulle asiasta puhunut. Kysymys on matkasta ruotsiin, jossa minun pitäisi olla 6/12 ja mahdollisesti viipyä kauemmin.
27 tai – 30/11 42 soitti Svenska Dagbladetin Helsingin kirjeenvaihtaja ja kysyi menenkö minä pian Tukholmaan. Vastasin että ei ole siitä ollut puhetta. Kysyin mistä hän oli saanut sen tiedon? Hän vastasi erään rikssvensk kollegan siitä hänelle puhuneen.¹

¹ Kappale on toisella kynällä marginaaliin tehty myöhempi lisä

2.12.’42 Kenraali Linder luonani. Hän on tullut vanhaksi. Ei tahtonut tulla keskustelusta mitään, hän oli edelleen vakuutettu siitä, että Saksa häviää sodan. Saksassa paljon tyytymättömyyttä Hitlerin järjestelmään. Saksan tappiot tässä sodassa ovat suuret. Hitleriä vastaan on tehty useita murhayrityksiä. Saksalaisia vastaan on kaikissa miehitetyissä maissa katkera viha. Italiassa myös ovat saksalaisien ja italialaisien välit huonot. Sotaväsymys Italiassa on suuri. Suomen politiikka on viime aikoina ollut viisasta, kun Suomi ei ole hyökännyt Leningradia vastaan eikä Sorokkaan. Suomi ei voi jo elintarveasian vuoksi tehdä muuta, kuin jatkaa nykyistä politiikkaansa.

3.12.’42 Davies kirjassaan² katsoo, että Neuvostoliitossa on luovuttu kommunismista, kun on alettu järjestää työnteko niin, että työntekijälle on siitä personallista hyötyä sen mukaan kuin hän työtä tekee.
Ainakin sosialismiin sellainen järjestys kuitenkin sopii. Anton Menger, Neue Staatslehre. Sen mukaan uusi sosialistinen järjestys tulisi perustumaan egoismiin, kuten nykyinen.

² J. E., Davies: Mission to Moscow

2.12.’42 KOP:n hallintoneuvoston kokous. Päivällisillä puhumme Walden, Suolahti, Honkajuuri, Reinikka ja minä politiikkaa. Walden sanoi Venäjän rintamalta saaneensa eilen hyviä tietoja, jotka osottavat, että venäläisien sotatoimet saksalaisia vastaan ei ole niin onnistuneet, kuin mitä venäläiset kertovat. Saksalaisia ei luule venäläisien saavan mottiin, tai ei ainakaan pysymään motissa. Walden, Honkajuuri ja vielä enemmän Reinikka luulivat Saksan kyllä selviytyvän sodasta voittajana. Reinikka oli vakuutettu siitä, että me kyllä saamme Itä-Karjalan. Minä sanoin, että pääasia on, että Saksa voisi lyödä perin pohjin Venäjän.

4.12.’42 Söimme suurusta Seurahuoneella yhdessä Wittingin kanssa – yksityishuoneessa. Witting kutsui. Tämä oli sen johdosta, mitä Ryti oli puhunut.
Witting ei ollut sodan päättymisestä yhtä varma, kuin oli ollut ennen. Otti huomioon sen, että Saksa ei selviä voittajana. Mainitsi mm, että huolista vapaa ei voi olla tulevaisuuteen nähden. Saksan ohjelmana oli tänä kesänä vallottaa mm Leningrad, mutta sitä ei ollut voitu toteuttaa. Puhui Mannerheimin päiväkäskystä Itä-Karjalan asiassa, jota ei hyväksynyt. Olimme yhtä mieltä, että Itä-Karjalan asia on meitä koko itsenäisyyden ajan vahingoittanut. Witting huomautti, että vielä Moskovan rauhan jälkeen venäläiset puhuivat meidän pyrkimyksistämme Itä-Karjalassa.
Sitten Witting näytti minulle erään Wasastjernan kirjeen (äsken tulleen). Siinä Wasastjerna kertoo mm keskustelustaan kuninkaan kanssa ja esittää huoliaan Suomen asemasta. Wasastjerna oli myös kertonut Wittingille, että Jarzew on Tukholmassa ja oli kertonut redaktööri Richard Lindströmille, että Neuvostoliitto olisi valmis neuvottelemaan Suomen kanssa mm ehdolla, että Ryti ja Tanner pois.
Witting näytti minulle Göteborgs Sjöfarts och Handels Tidningenin kirjoituksen Venäjän asiasta, jossa mm sanotaan, että Neuvostoliitolle on tarpeellista saada rajat 22/6 41, koska ellei niitä olisi ollut, olisi sekä Moskova että Leningrad jo valloitettu. Witting oli sitä mieltä, että minkäänlaiseen kosketukseen voimme ryhtyä ainoastaan ehdolla, että ilmoitamme Auswärtiges Amtille. Witting oli asiasta ilmoittanut Auswärtiges Amtille, mutta ei ollut vielä saanut vastausta, jota odotti näinä päivinä.
Wittingin mielestä emme voi muuta kuin jatkaa nykyistä politiikkaamme. Politikan muutoksen estää jo a) elintarpeiden saanti ja b) se, että Suomessa on paljon saksalaisia joukkoja, joita me emme saisi pois.
Witting ajatteli, että lopuksi kuitenkin pelastuisimme, jos sota menisi Saksalle huonosti, kuten pelastuimme 1918, vaikka meillä syksyllä oli saksalainen kuningas valittuna. (Tässä Witting jätti huomioonottamatta, että 1918 Venäjä oli aivan maahan lyöty, mutta nyt voi käydä toisin).
Witting kysyi suostuisiko minä lähtemään Ruotsiin kannattamaan meidän asiaamme. Ryti oli ajatellut, että olisin Tukholmassa 6/12 ’42, jolloin lähetystötalo vihitään, jotta sen kautta oloni tulisi camoufleratuksi. Itse puolestaan Witting piti parempana, että lähtisin viikkoa myöhemmin.
Minä lupasin ajatella asiaa ja palata siihen ensi tilassa. Lausuin mm. luulevani, että Saksa ei enää voi sotaa niin voittaa, että saattaisi dikteerata rauhan.

4.12.’42 Päivällisillä Allin kanssa Amerikan ministerin Schönfeldin luona. Hauska ilta.
Schönfeld keskusteli kauan kanssani. Hän oli suruissaan ja huolissaan¹ melankolinen asemasta Suomessa. Suomi on yhä enemmän loitonnut ulkomaailmasta ja tehnyt sen ehdoin tahdoin. Siitä ei hänen mielestään voi olla muuta kuin vahinkoa Suomelle. Hänellä Schönfeldtillä ei ole mitään kosketusta ulkoministeriöön. Ei ole päässyt mihinkään keskusteluun ulkoministeriön kanssa. Asema on mennyt yhä sietämättömämmäksi ja kestämättömämmäksi ja menee yhä pahemmaksi. USAssa on Suomella ollut good will. Siitä on todistuksena se, että hän on vielä täällä. Miten kauan tämä voi kestää, on epävarmaa.
Hackzell oli sanonut hänelle, että Suomen täytyy antaa linjan juosta loppuun. Emme voi mitään tehdä. Se oli Schönfeldtin mielestä defaitistinen kanta. Se ei voi olla Suomen edun mukainen. Siitä voi olla pahoja seurauksia.
Minä: Meidän·geografinen asemamme on sellainen, että jo elintarpeiden saannin vuoksi emme voi muuttaa asennettamme, jos tahtoisimmekin. USA ei voisi meitä siinä auttaa.
Schönfeld: Hän ei halunnut nyt keskustella siitä, mitä voitaisiin tehdä siinä ym suhteissa. Niistä voi keskustella vasta sitten, kun ensin tahdotaan avata kosketus.
Sanoin että meillä on Procope Washingtonissa, joka on kosketuksessa siellä
Schönfeld vastasi, että se ei riitä, vaan tarvitaan kosketus myös tässä päässä. Nyt on Suomi ainoastaan negatiivisessa suhteessa USA:han ja länsivaltoihin. Eikö olisi parempi positiivinen politiikka. Hän kertoi Ruotsin lähettilään Westmanin lausuneen, että Suomi on mennyt lentokoneeseen, mutta heittänyt pois laskuvarjon.

¹ Merkityt sanat – yliviivattu

6.12.’42 Reflektio:
Pienille kansoille huomautetaan, (myös Saksan puolelta) ettei niiden pidä eine grössere Rolle zu spielen, als die einem kleinen Staate zukommt, ja että on ymmärrettävä Grundlagen und die künftigen Möglichkeiten eines kleinen Staates.
Tämä koskee kyllä pieniä valtoja ja tätä ei suinkaan aina ymmärretä. Mutta se koskee myös suurvaltoja. Bismark kirjassaan, Gedanken und Erinnerungen puhuu »Augenmass für poli­tische Möglichkeiten», »Richtiger Augenmass für die politischen Dinge». Tulevaisuus osottaa, onko Hitleriltä puuttunut tämä Augenmass.
Minä olin sitä mieltä, että yhtäaikainen sota sekä länsivaltoja että Venäjää vastaan menee yli Saksan voimien. Katson että, richtiger Augenmass johtaa päätökseen, että sota Venäjää vastaan, ennen kuin sota Englantia vastaan on lopetettu, menee yli Saksan voimien. Sentähden en luullut Hitlerin alkavan sotaa Venäjää vastaan.
Tulevaisuus näyttää, olinko oikeassa ja oliko Hitler oikeassa vai väärässä.

9.12.’42 Rydin luona.
Ensin sodan kulusta. Ryti katsoi, että saksalaisilla on ollut menestystä sekä Venäjällä että Afrikassa. Kertoi muuten saaneensa tietää, että anglosaksit luulevat joko ensi tammikuun alkuun tai viimeistään helmikuun alkuun saavansa koko Pohjois­ Afrikan haltuunsa ja akselijoukot sieltä pois. Sitten aikovat mm ruveta ahdistamaan Balkania.
Sitten puhuttiin minun mahdollisesta matkastani Ruotsiin. Ryti sanoi tarkoituksen olevan:

1. Hän oli kuullut, että meidän lähettiläämme siellä juopottelee. Oli kuullut siitä monelta taholta. Tahtoi että minä ottaisin selvää, mitä tämä vaikuttaa hänen toimintaansa ja onko se vahingoittanut hänen arvoansa. Tämä asia on ainoastaan Rydin ja minun kesken. Witting ei tiedä siitä mitään eikä hänelle ole siitä puhuttava.

2. Ryti oli saanut tietää, että anglosaksien aikomus on, sitten­ kun Pohjois-Afrikka on selvä, yrittää maihinnousua Keski-Norjaan. Katkaista Saksan siellä olevat joukot kahteen osaan. Silloin voi Saksa vaatia Ruotsilta läpikulkuoikeutta voidakseen pitää yhteyden Pohjois-Norjaan. Englanti ja USA vaativat Ruotsin kieltäytymään ja päin vastoin tulemaan mukaan sotaan Saksaa vastaan. Olisi hyvä saada jotain tietoa, mitä Ruotsi aikoo tällaisessa tilanteessa tehdä, ja miten se tulisi silloin suhtautumaan Suomeen. Tämä oli 2:nen asia, josta minun pitäisi koettaa ottaa selvää Ruotsissa. Tästä asiasta ei myös Witting tiedä, ja tämäkin asia on Rydin ja minun välinen.

3. Sitten Ryti huomautti, että Ruotsissa on mieliala meitä kohtaan mennyt alas ja kylmentynyt. Aivan viimepäivinä se on parantunut. Huono mieliala ilmentyi Rydin mielestä mm kauppaneuvotteluissa, joissa Ruotsi osotti meille vastahakoisuutta. Sitten asiat meni kuitenkin, sitten kun Ramsay oli ollut Tukholmassa neuvottelemassa. Olisi koetettava vaikuttaa Ruotsin yleiseen mielipiteeseen ja saada se paranemaan. Tämä olisi myös minun asiani.

4. Jartsev oli R. Lindströmin kautta ilmoittanut, että Neuvosto-Venäjä oli valmis neuvottelemaan rauhasta edellytyksellä, että presidentti ja hallitus muuttuu. Tästä oli ilmoitettu Saksalle ja Weizsäcker oli Kivimäelle vastannut jotain siihen suuntaan, että ei ole tarve kokonaan katkaista tätä liinaa, mutta ei ole syytä ilmoittaa, että Saksa tietää asiasta. Ryti oli ajatellut sellaista vastausta, että kun venäläiset tahtovat sekaantua meidän sisäisiin asioihin, niin me emme halua neuvotella. Tämä siis Rydin mielestä ei sisältäisi täydellistä katkaisemista. Olimme yhtä mieltä, että jos minä menen Ruotsiin, niin asetun kosketukseen Lindströmin kanssa ottaakseni selvän tästä asiasta.

5. Boheman palaa USA:sta jouluksi. Sanoin että tunnen hänen hyvin ja hänen kanssaan on hyvä keskustella. Güntheriä tunnen vähemmän, koska hän ei ollut ulkoministerinä minun ollessani Ruotsissa, vaan oli silloin Oslossa.

6. Huomautin Rydille, että jos lähden Ruotsiin, niin vaikka en esiinnykään siellä minään virallisena edustajana, vaan yksityisenä miehenä, niin kaikki edellyttävät, että olen siinä asemassa, että voin saattaa sen mitä haluan asianomaisten tietoon. Tämä onkin tehtävän onnistumisen edellytys. Ryti oli samaa mieltä.

7. Lopuksi kerroin Rydille, mitä Schönfeld oli minulle puhunut. Pyysin Rydin ottamaan hänet vastaan. Ryti oli samaa mieltä, että Schönfeld olisi hoidettava ja hän lupasi ottaa Schönfeldin vastaan ja puhua hänen kanssaan.

11.12.’42 Wiime aikoina on liikkunut kovasti huhuja, että minä muka olisin matkustanut joko Lontooseen tai USA:han, vieläpä Moskovaan rauhanasioissa. Näissä ei ole ollut mitään perää. Ne osottavat, miten hartaasti kansa haluaa rauhaa.
Hufvudstadsbladetista soitti eräs toimittaja ja sanoi Tukholmasta kysytyn olinko minä matkoilla. Vastasin että olen kotona ja sanoin, että hän voi itse sen todeta. Hän sanoi ilmoittavansa tämän Tukholmaan.¹

¹ Kappale on toisella kynällä marginaaliin tehty eriaikainen lisä ilman viittausmerkintää.

(12.12.’42)
11.12.’42 päivällisillä Allin kanssa Ruotsin sotilasasiamiehen Adlercreutzin luona. Siellä oli: Beck-Friis rouvineen, Walden rouvineen, kenraali Heinrichs rouvineen, kenraali Lundqvist. Myös piti tulla Östermanin ja Malmbergin, mutta olivat estetty. Heidän rouvansa olivat. Edelleen Hakkarainen ja Ruotsin sotilasasiamiehen apulainen kapteni?.²
Istuimme pitemmän aikaa Beck-Friis ja kenraali Lundqvist ja minä.
Lundqvist kertoi mm: Venäläisillä on vielä tallella noin 2/3 siitä sotavoimasta, mikä heillä oli sodan alussa. Luuli 10 miljoonaa ja 4 miljoonaa on koulutuksen alaisena. Hänen mielestään Saksa ei voi ensi kesänäkään selvittää itärintamaa. Lundqvist sanoi, ettei hän alusta alkaen ole ollut optimistinen Saksan voittoon nähden. Saksalla hän luulee nykyään olevan noin 50 % lentokoneita tallella siitä, mitä oli alussa. Upotussodasta ei osannut lausua mitään.
Beck-Friis sanoi tavanneensa Schönfeldtin, joka oli kertonut saaneensa kutsun tulla Washingtoniin for consultation. Hän läh­ee ensi torstaina 17/12.
Tänään 12/12 soitin Rydille tästä. Hän tiesi Schoenfeldin lähdöstä ja ottaa hänet vastaan ennen lähtöä. Tämä on hyvä asia.

² Sigvard Gustawson

Reflektio:
Diplomaatti saa liikkua, ulkonaisesta loistavasta kuoresta huolimatta, kansainvälisen eläinän likaisessa – synkässä – mustassa atmosfäärissä.

16.12.’42 Rydin luona. Puhuin hänen esittämästään Ruotsin matkasta.
Sanoin alussa, että jos matkustan, niin menen joulun ja uudenvuoden välillä. Ryti piti sen ajan sopivana.

Olin merkinnyt paperille asiat, jotka Ruotsissa mahdollisesti tulisivat kysymykseen.

1. Ruotsissa kysyvät, mitä ja millon aiomme tehdä poliittisen asemamme selvittämiseksi, lisäten arvatenkin, että nyt on jo selvää, että Saksa häviää sodan. Mitä vastaan?
Ryti kertoi, mitä hän oli sanonut Schönfeldille, jonka oli ottanut vastaan, kuten siitä oli puhe meidän kesken.
Schönfeld oli ensin valittanut, että hän on tuntenut ympärillään kylmän ilman viime aikoina ja ulkoministeriön virkamiesten puolelta oli saanut kokea huonoa kohtelua. Ryti luuli, että se oli ollut Pakaslahti, joka on tyhmä. Ryti oli valittanut sitä ja sanonut, että hän aina mielellään on valmis ottamaan hänet vastaan, mil­loin vain hän haluaa, eikä Schönfeldin tarvitse antaa sen asian mennä ulkoministeriön kautta. Sitten Ryti oli sanonut, että Suomi käy sotaa ainoastaan Venäjää vastaan; syistä jotka hän tuntee. Mutta Suomi ei nyt voi muuttaa menettelyään a) siitä syystä, että Saksa on ainoa, josta Suomi voi saada elintarpeita, USA ei niitä voisi lähettää, koska Saksa valvoo teitä ja b) koska Suomen etujen mukaista on, että Venäjä heikkenee niinpaljon kuin mahdollista. Suomi ei ole sidottu mihinkään muuhun politiikkaan, kuin omaan suomalaiseen ja tulee toimimaan silloin ja siten, kuin sen intressit vaativat. Ryti oli huomauttanut, että me teimme Moskovan rauhan vastoin auttajiemme Englannin ja Ranskan neuvoa, ja vaikka se herätti meissä vastenmielisyyttä ja vastahakoisuutta, ja vaikka omassa maassamme tämä rauha myös herätti vastustusta. Me emme ole sitoutuneet Saksaan ja tulemme myös tulevaisuudessa toimimaan niinkuin intressimme vaativat. Tähän oli Schönfeld ollut hyvin tyytyväinen, hän oli sen sanonut sekä lisännyt, että hän ei muuta vastausta tarvitse.

2. Bohemanin kanssa.
Anglosaksien aikomukset. Heidän luulonsa sodan kulkuun nähden. Sitten voi johtaa keskustelun mahdolliseen maihinnousuun Norjassa jne.
Tästä ei ollut aihetta mitään keskustella.

3. Itä-Karjala. Mitä sanottava?
Ryti sanoi, että ei pitäsi sanoa, että me emme sitä ollenkaan halua. Hän sanoi saaneensa sotilailta kirjeen, jossa oli 5 eri rajan ehdotusta, jotka voivat tulla kysymykseen, ja jotka ovat sotilaallisesti parempia kuin nykyinen raja. Olisi paras sanoa, että tämä asia jää lopullisten neuvottelujen varaan.

4. Pohjoismaiden yhteistyö sotilaallisella alalla. Missä muodossa, mitä sanottava?
Olimme yhtä mieltä Rydin kanssa, että pohjoismaista yhteistyötä on kannatettava, myös sotilaallisella alalla, mutta muodosta on vaikea keskustella ennen kun sota on loppunut. Syksyllä 1940, kun asia oli esillä, professori Kaira oli kirjoittanut siitä promemorian, jonka Ryti lupasi minulle hankkia.
Ryti luuli, että Pohjoismaat yhdessä merkitsisivät paljonkin, edellyttäen, että eivät jää yksin suurvaltojen kanssa. Sotilaallinen yhteistyö voisi estää hyökkäykset Pohjoismaita vastaan ja siten saisimme jäädä sodan ulkopuolelle. Epäilimme että Ruotsi tulisi mukaan, jos se saa koko tämän sodan olla ulkopuolella. Se voi katsoa, että täydellinen puolueettomuus paraiten vastaa sen etuja.

5. R. Lindströmin ilmoitus venäläisien Jarzevin sonderauksesta.
Ryti sanoi, että eivät ole vielä vastanneet mitään. Saksa oli sanonut, että Saksan nimeä ei saa mainita ja Saksa kehottaa olemaan vastaamatta venäläisien sonderaukseen. Ryti kuitenkin edelleen katsoo, että voisi vastata kieltäen, perustellen että tahtovat sekaantua Suomen sisäisiin asioihin. Witting oli tällaisen vastauksen myös hyväksynyt.
Tässä yhteydessä Ryti kertoi, että viikko sitten hänen luonaan oli käynyt Weissauer, joka kuuluu Saksan ulkoministerin von Ribbentropin kansliaan. Hän oli tullut tänne (on myös ennen käynyt) ja oli kertonut, että Saksa aikoo tehdä ltävallin (Ostwall) Venäjälle jotenkin samaan, missä rintama nyt kulkee, kuitenkin valloittavat vielä Pietarin. Nyt valloitetut alat riittävät Euroopan tarpeisiin. Saksa ajattelee, että sen olisi tehtävä rauha joko Stalinin tai Englannin kanssa. (Jaappanista ei pidä, sillä se voi, erittäin jos pääsee sovintoon Kiinan kanssa, ajaa valkoisen rodun pois Aasiasta.) Venäjän kanssa ei kuitenkaan tahtoisi tehdä rauhaa, koska Venäjä on vaara ei ainoastaan Saksalle, vaan koko Euroopalle. Sentähden tahtoisi päästä rauhaan Englannin kanssa. USA:ta pitää Saksa päävihollisena, luuli että syntyy kompromisseja Englannin ja USA:n kanssa.
Ellei rauhaa Englannin kanssa tule, niin sota tulee koske­maan pääasiassa Englantia, Ranskaa, Belgiaa ja Hollantia. Saatuaan sodan päätökseen Venäjällä, tulee Saksa siirtämään Länsi-­Eurooppaan paljon lentokoneita ja sota tulee muodostumaan yllämainittujen maiden suureksi hävitykseksi. Tällaisesta sodasta olisi päästävä.
Mutta Saksa ei voi ottaa tässä alotetta ja sentähden Hra Weissauer oli puhunut, että eikö Suomen puolelta voitaisi tässä asiassa toimia. Ryti ei ole tästä asiasta puhunut mitään Wasastjernalle. Hän pyysi minua miettimään tätä asiaa. Ryti sanoi epäilevänsä, että aiheena tähän demarchiin on se, että Saksa kaiketi pelkää häviävänsä sodan.

6. Suomen asenne ja politiikka. Se on jo edellä selvitetty.
Nykyisen sodan alku, venäläisien pommitukset yöllä 22/6 41 vasten. Siitä Ryti oli puhunut jo ennen.
Muistutti että Molotov oli kutsunut Hynnisen 23/6 41 luokseen ja vaatinut selvää Suomen asemasta. Mutta Venäjä oli jo sitä ennen alkanut pommituksen.
(Mutta Hitlerin julistuksen sanat, että Suomi on Saksan liittolainen).

7. Suomen sodankäynti. Rintama on stabili. Ei menty Sorokkaan eikä muualle. Tästä ei ollut mitään puhuttavaa.

8. Asyylioikeus. Mannerheim ei ollut sekaantunut siihen.

9. Kysyin mistä Ryti oli saanut tietää Wasastjernan elämästä? Ryti vastasi, että Witting oli siitä puhunut, vaikka hän ei pidä sitä vaarallisena, koska Witting itse käyttää runsaasti alkoholijuomia. Sitä paitsi Ryti oli saanut siitä tietää kahdelta ruotsinmaalaiselta taholta. Myös sotamarsalkka oli siitä puhunut. Hän on tyytymätön Wasastjernaan ja tahtoisi Tukholmaan Gripenbergin.
Minä sanoin, että Ruotsalaiset vaikeasti puhuvat tällaisesta asiasta minulle ja minun on vaikea sitä suoraan kysyä. Vaikea on minun sitä ottaa puheeksi.

10. Minä sanoin että, jos tilaisuus sattuu en vältä keskustelua Göteborgs Handels och Sjöjartstidnigin päätoimittaja Segerstedtin kanssa. Lehti on mm kirjoittanut 2:sta asiasta: a) Emme koettaneet tämän sodan alussa saada diplomaattista tietä Moskovan rauhaa muutetuksi. b) Neuvostoliiton tarkoitukset ovat olleet viime vuosien politiikassa ainoastaan puolustusta tarkoittavia.

18.12.’42 Päivällisillä Wittingin luona Kivimäen kanssa. Myöhemmin tuli myös Wasastjerna. Pitkä keskustelu.
Kivimäki: Asema ei hänen mielestään ole muuttunut siitä, mitä hän minulle 2 kuukautta sitten puhui. Saksan sotilaallinen asema on edelleen luja. Afrikan tapauksille ei Kivimäki näkynyt panevan mitään ratkaisevaa merkitystä. Venäjällä ovat sotatoimet olleet Saksalle menestyksellisiä. Saksan tarkoitus on muodostaa Ostwallja sitten pitää alueet hallussa. Tämä Itävalli tulisi kulkemaan jotenkin siinä, missä rintama nyt on, paitsi että Leningrad valloitetaan. Kivimäki näytti luulevan tämän onnistuvan Saksalle. Hitlerin asema on luja, hän pidetään »puolijumalana». Kivimäki sanoi kuitenkin pari kertaa, että sodassa vaikuttaa onni yms. Sentähden ei voi varmasti sanoa, miten sota päättyy. Sotilaat, esimerkiksi Talvela, katsovat, että Saksa on ylivoimainen Venäjään nähden. Venäjän voimat ovat jo heikentyneet. Kivimäen mielestä olisi tietysti paras kompromissirauha Venäjän kustannuksella.
(Sekä tässä keskustelussa että kun Kivimäki ja Hackzell olivat luonani, minä lausuin ajatukseni, että olen Saksan voittoon ja yleensä sodasta selviämiseen nähden skeptillinen).
Wasastjernan mielestä rauhan voisi tehdä siten, että Saksa saisi Itä-Euroopan, Englanti Ranskan siirtomaat ja USA vapaat kädet Jaappaniin nähden. Sillä pohjalla voisi ajatella rauhaa. (Hirmuinen moraali!) Ei pitänyt mahdollisena, että Ruotsi voisi meitä auttaa myös sotilaallisesti, koska Hanssonin argumentit kadottaisivat merkityksensä, jos Saksa tulisi voitetuksi. Nyt on sodassa pääasia Saksan ja Venäjän taistelu.
Kivimäki: Ellei tule rauhaa Englannin kanssa, niin Hitler voi tehdä rauhan Stalinin kanssa. Stalin voisi suostua raskaaseenkin rauhaan, kun laskee, että Saksa voi tulevaisuudessa heikentyä ja Venäjä voi saada takaisin alueensa. (Ukrainan ym). Tsekkoslovakiaa ja Puolaa Saksa ei suostu luovuttamaan. Ei myös Baltian maille itsenäisyyttä. Ja toiselta puolen ei Baltian kansat suostu muuhun kuin itsenäisyyteen. Virossa on paha konflikti tulossa. Mäe on lähettänyt kirjeen Berliniin, jonka Kivimäki oli lukenut, ja jossa sanottiin, että ellei Saksa suostu muuttamaan menettelyään Virossa, niin saksalaiset saavat tappaa jokaisen virolaisen.

Pohjoismaiden yhteistyö: Grundher oli sanonut Kivimäelle, että Suomen ja Ruotsin välillä ei liitto voisi tulla kysymykseen, mutta koko Pohjolan liitto voi olla toinen asia.
Wasastjerna myönsi lopuksi, että hänen mielestään Saksan asema on kyllä suuresti heikentynyt, mutta se on vielä hyvä, koska se oli niin loistava viime vuonna. On varaa huonontua.
Kivimäki katsoi, että länsivaltojen invasio Eurooppaan ei ole mahdollinen. Tosin Saksa lopuksikaan ei voi dikteerata rauhaa, mutta ei myös Saksalle voida dikteerata rauhaa. Kivimäki sanoi, että saksalaiset näkyvät epäilevän meitä siitä, että pyrimme rau­haan.

20.12.’42 Kahvilla Allin kanssa Tannerin ja hänen rouvansa luona. Olimme siellä yli 2 tuntia. Puhelimme paljon politiikkaa. Suu­reksi osaksi puhuin minä, mutta myös Tanner puhui.
Tanner näkyy olevan sitä mieltä, että Saksa menettää sodan. Mutta me emme voi nyt tehdä mitään muuta kuin noudattaa samaa politiikkaamme. Hänen luonaan oli käynyt amerikkalaisia, jotka kysyivät minkä takia me emme tee rauhaa. USA antaisi meille luottoa. Tanner oli vastaukseksi kysynyt heiltä, voiko USA lähettää meille riittävästi sotaväkeä avuksemme sekä yhden vuoden elintarpeet? Siihen olivat amerikkalaiset vastanneet, että eivät voi sitä tehdä.
Kun minä sanoin, että olisi pitänyt ennen sotaanmenoa sonderata Moskovassa, eikö saisi Moskovan rauhaa korjatuksi ilman sotaa, vastasi Tanner, että meidän osallistumisemme nykyiseen sotaan oli sotilaiden kesken sovittu jo maaliskuussa 1941 silloisissa neuvotteluissa. Sen pohjalla Hitler 22/6 41 sanoi julistuksessaan, että me olemme liitossa Saksan kanssa.
Schönfeld oli ollut – Tanner kertoi – Wittingin luona ennen lähtöään Wittingin kutsusta. Schönfeld oli ollut hyvin aggressivinen. Hän oli sanonut, että Suomen politiikka on staattinen, mutta pitäisi olla dynaaminen. Rydin puheesta 6/12 42 Schönfeld oli sanonut, että se oli scholarlike. Puhe ei ollut sisältänyt mitään ajankohtaisia kysymyksiä. Nyt on kysymys yleisistä vapauden aatteista, minkä edestä taistellaan. Itä-Karjalaan nähden Tanner oli entisellä kannallaan, että sitä ei pitäisi havitella. Se synnyttäisi sodan aiheen Venäjän kanssa. Ryti on toisella kannalla, koska senkautta raja tulisi lyhyemmäksi ja olisi parempi puolustaa ja Venäjä joka tapauksessa hyökkää meidän päällemme, oli raja millainen tahansa.
Minä kehotin Tanneria seuraamaan tarkasti ulkopolitiikkaa ja koettamaan vaikuttaa siihen, että pääsemme ajoissa sodasta eroon.¹ Sanoin myös, että Ryti voisi olla varovaisempi julkisissa puheissaan, ei haukkua Stalinia enää. Rydin puheet ei vaikuta mitään asioiden kulkuun, mutta jos loppuselvityksessä alkavat ahdistaa Rytiä, niin se kompliseeraa asioita.
Kun tässä yhteydessä lausuin jotakin siihen suuntaan, että voi olla mahdollista että saamme neuvotella jälleen Stalinin ja Molotovin kanssa, vastasi Tanner, Gos oikein hänet ymmärsin) että heidän kanssaan kyllä saamme neuvotella.

¹ Tällä kohtaa ylipyyhittynä: »Sota menee Saksalle huonosti»

23.12.’42 Reflektio: Nykyisessä kansainvälisessä politiikassa edellytetään – lähdetään siitä – että jokainen valtio tahtoo saada niin paljon etuja toisten kustannuksella kuin mahdollista. Että jokainen vahtii aina toisia tässä tarkoituksessa.
Tästä epäluulo, (roistomaisuus) alituinen pelko pienten puolella.
Ei yhteistoiminta, vaan kaikkien sota kaikkia vastaan on joh­ tava periaate – johtolanka.
Niin kauan kuin tällainen tila vallitsee ei mitään parempaa elämää voi tulla.

(2.l.’43)
30.12.’42 Juhani kuoli sydänhalvaukseen itärintamalla. Hän oli käynyt tarkastamassa erään yksikön – patterin – ja palasi asuntoonsa – työhuoneeseen. Kun kl. 1/2 2 päivällä sotamies vei hänelle kahvia, oli hän sängyssään kuolleena. Lääkäri totesi sydänhalvauksen.
Wiimeinen poikani! Hänen piti pian saada siirto Helsinkiin.
Tosiaan kohtalo minua kovasti iskee.
Olen saanut paljon kauniita surunvalitteluja. Mannerheimille vastasin seuraavasti:
2.1.’43.
Marskalken av Finland, Mannerheim.
Högtärade Broder,
Ditt vackra telegrarn i anledning av rnin sons frånfälle har rört rnig djupt och jag tackar Dig av hjärtat för denna uppmärksarnhet och rninnesgodhet.

Nu har jag förlorat rnin andra och enda son Min yngre son, medicinekandidaten dog i början av detta krig, den 24 juni 1941. Han var med i vinterkriget som löjtnant i sanitetsväsendet.
Det är tyngt att att på sina gamla dagar få följa sina söner, den ene efter den andre, till graven. Men nu skall man ej låta böja sig.
Jag tillönskar Dig allt gott för det nya året och tecknar med hälsningar även från rnin hustru, Med sann högaktning
Din tillgiven JKP.

6.1.’43 Juhartin hautajaiset Hietaniemen kappelissa. Kaunis toimitus.