31.12. Marcus Wallenberg junior tuli luokseni hotelliin.
1. Minä kyselin ensin, mitä hän ajatteli Suomesta ja suursodasta. Wallenberg kertoi juuri tulleensa Lontoosta, jossa oli ollut 7 viikkoa. Englannissa on mieliala jyrkkä ja päättäväinen. Uskovat kaikki voittoon. Omasta puolestaan Wallenberg oli alusta alkaen ollut vakuutettu siitä, että pitkän päälle Saksa häviää sodan. On ollut koko ajan sitä mieltä, koska on heti alusta alkaen ollut vakuutettu siitä, että USA tulee mukaan sotaan. Syyt minkä takia katsoo Saksan häviävän seuraavat:
I Saksalta tulee lopuksi puuttumaan materiali ja tämä sota on materialisota. Saksalta puuttuu eräitä raaka-aineita joita tarvitaan sotateollisuuteen sekä ennen pitkää tulee myös puuttumaan öljyä. Synteettisen öljyn valmistus noin 3–4 miljoonaa tonnia ja koko vuotuinen öljyntuotanto on 11 a 12 miljoonaa tonnia ja se ei riitä. Saksalle käy myös vaikeaksi muodostaa Eurooppa omavaraiseksi alueeksi. Siinä on vaikeutena myös se, että Saksan on vaikea saada valloittamiaan kansoja työskentelemään yhdessä kanssaan.
II Nykyinen vastoinkäyminen Venäjän rintamalla ja myös Libyassa osottaa, että asiat ei ole menneet Saksalle niin, kuin on odotettu.
III Erimielisyys Hitlerin ja hänen kenraaliensa välillä, (von Brauchitschin ero) on todistus siitä. Hitler ei ole asiantuntija johtamaan niin suurta sotilaallista yritystä.
Wallenberg ei usko että Saksa koettaa hyökätä Englantiin.
Suomeen nähden on Wallenberg yhtä huolissaan. Lokakuussa ollessaan Suomessa hän tuli huomaamaan, miten vaikeaksi taloudellinen tila muuttuu. Erityisesti elintarvetila ja koko tuotannollinen elämä. Ei luullut, että Venäjän offensiivinen voima olisi niin suuri, että se nyt talven 4 kuukauden aikana tulisi suureksi vaaraksi Suomelle. Keväällä saksalaiset ryhtyvät jälleen hyökkäykseen ja se helpottaa Suomen sotilaallista asemaan. Mutta pitkän päälle katsoen Suomen asema on vaikea, koska Suomen on vaikea päästä ulos nykyisestä tilanteesta, erityisesti ottaen huomioon suhteet Saksaan.
2. Syy jonka vuoksi Wallenberg oli tullut minun luokseni on seuraava:
Ensin Wallenberg vaati, että minä ehdottomasti pidän asian omana tietonani. Wallenbergin nimeä ei saa mainita. Lupasin tehdä sen.
Jouluaattona on rouva Kollontay käynyt Ruotsin ulkoministerin puheilla ja lausunut, että vaikka hänellä ei ole mitään valtuutta siihen eikä toimeksiantoa, niin omana yksityisenä mielipiteenään esitti, että saattaisi olla hyvä, jos voitaisiin aikaansaada kosketus jonkun yksityisen suomalaisen ja hänen välillä. Vaikka ei nyt kenties voitaisi mitään tehdä, niin kontaktin aikaansaaminen voisi tulevaisuudessa olla hyödyksi. Rouva Kollontay oli kysynyt, voisiko Ruotsin ulkoministeri tehdä tässä suhteessa jotakin.
Ulkoministeri oli vastannut, että hän ei voi virallisesti tässä asiassa tehdä mitään eikä esittää sitä edes omalle hallitukselle, eikä Suomen ministerille Ruotsissa.1 Mutta hän saattaa asian yksityisesti jonkun yksityisen suomalaisen tietoon. Eilen 30/12 ulkoministeri oli kutsunut Wallenbergin luokseen ja pyytänyt hänen saattamaan kaiken tämän minun tietooni.
Wallenberg lisäsi, että ryssarna tietävät, että minä olen Tukholmassa ja ovat siitä kovin intresserade.
Minä vastasin ensi ajatukseni olevan, että minun on vaikea tehdä tässä mitään, ilman että olen sopinut siitä Rydin kanssa,2 mutta kenellekään muulle en asiasta puhu. Sillä jos Ryti on sitä mieltä, että nyt ei ole mitään tehtävissä, on tämä puhe tarpeeton. Jos hän on asiassa mukana, niin voin tulla tänne uudestaan. Wallenberg sanoi, että minä yksityisenä miehenä voisin tavata rouva Kollontayta. Missään tapauksessa ei asiasta saa puhua
1 Merkitty kohta – yliviivattu
2 Muistiinpanossa muodossa »R:n kanssa»
Suomen ulkoministerille. Wallenberg esitti sellaista menettelyä, että tapaaminen tapahtuisi »sattumalta», mikä voitaisiin järjestää.
Minä lupasin miettiä asiaa ja sovimme, että 2/142 Wallenberg
tulee uudestaan luokseni.
I 1.1.’42. Wallenbergille.
Ensin: a) Mistä tieto, että venäläiset tietävät, että minä olen täällä ja ovat intressoidut?
Onko rouva Kollontay pyytänyt saattamaan minun tietooni sen, mitä hän sanoi ulkoministerille?
b) Sanoiko rouva Kollontay mitään konkreettisempaa siitä,
mihin kontaktilla pyrittäisiin ja millä pohjalla?
II Reflektio: En suhtaudu negatiivisesti ajatukseen kohtauksen järjestämisestä rouva Kollontayn kassa. Mutta katson tarpeelliseksi ensin neuvotella Rydin kanssa.
1. Jos nyt menisin heti, voisi siitä olla hyötyä edellyttäen, että saisin rouva Kollontaylta tietää, millä linjalla hän omasta mielestään luulisi voitavan ajatella Suomen ja Neuvostoliiton välien selvittämistä.
Mutta: Rouva Kollontay tuskin tahtoisi sanoa tai uskaltaisi sanoa mitään konkreettisempaa, vaan rajoittuisi ylimalkaisiin sanoihin ja tahtoisi saada minulta tietoa, olemmeko me valmiit ja millä ehdoilla välien selvitykseen Venäjän kanssa.
2. Jos Ryti on sitä mieltä, että ainakaan tällä hetkellä emme voi ryhtyä mihinkään kosketukseen venäläisien kanssa, ei minun käynnistäni olisi mitään hyötyä, vaan se voisi olla minus. On myös otettava huomioon, että venäläiset voisivat saattaa sen julkisuuteen.
3. Minä voin tulla tänne milloin tahansa: a) verotusasian vuoksi ja muiden finanssiasioiden vuoksi b) Teollisuus Hypoteekki Pankin asioissa, kun Polon on kuollut.
4. Voi olla parempi, että voitamme vähän aikaa tälläkin tavalla.
III Wastaus:1 Personligen ense om nyttan av kontakt / Per sonligen förhåller mig positiv till tanken att en kontakt med ouva Kollontay. Tulen pian, parin kolmen
1 Kohta on moneen kertaan korjailtu ja ylipyyhitty. Tässä esitetään viimeistellyin versio.
viikon perästä uudestaan Tukholmaan ja pyydän palata silloin asiaan.
Sovittava sähkösanomavaihdosta Wallenbergin kanssa. Minä: Anländer då och då ifall Bankdirektören i Stockholm. Wallenberg vastaa jos rouva Kollontay on entisellä kannalla:
–, jos Kollontay desintressoitu – sähke vastaus »bortrest».1
1 Merkityt kohdat – täydennetty toisella kynällä ilmeisesti sen jälkeen, kun sähkeenvaihdon yksityiskohdista on sovittu. Alunperin JKP on jättänyt kohdat tyhjiksi.
2.1.’42 Wallenberg junior luonani:
Esitin hänelle, kuten edellä olen merkinnyt.
Wallenberg katsoi, että jos ilmoitetaan rouva Kollontaylle, että palaan asiaan sitten, kun olen käynyt Helsingissä ja sitten asetun hänen kanssaan kosketukseen käytyäni Helsingissä, hän voi päättää, että teen sen Rydin suostumuksella, ja että siis Suomen hallitus on halukas neuvottelemaan. Mutta jos nyt asetun hänen kanssaan kosketukseen, teen sen omasta tahdostani ja asia voi sitten jäädä siihen, jos Helsingissä asiaa ei haluta jatkaa. Wallenberg sanoi, että rouva Kollontay oli sanonut Güntherille, että venäläiset tahtovat olla suoranaisessa kosketuksessa suomalaisien kanssa. Englantilaiset olivat hoitaneet asian huonosti, kun venäläiset olivat pyytäneet heitä julistamaan sodan Suomelle.
Minä esitin, että Günther ilmoittaisi rouva Kollontaylle, että hän ei vielä ole ollut tilaisuudessa saattamaan rouva Kollontayn ajatusta kenenkään suomalaisten tietoon, mutta että asia on hänen mielessään, ja että hän tekee sen ensitilassa. Sitten vasta kun minä olen neuvotellut Helsingissä Rydin kanssa ja tullut uudestaan Tukholmaan, ilmoittaa Günther minusta rouva Kollontaylle, tai jos joku toinen tulee, niin Günther ilmoittaa sen, riippuen siitä, mitä Helsingissä päätetään.
Rouva Kollontay oli maininnut Güntherille esimerkiksi »Tanner tai joku muu».
Rouva Kollontay ei 24/12 nähtävästi tietänyt, että minä olen Tukholmassa. 30/12 oli Söderblom tavannut Venäjän lähetystön lähetystöneuvoksen joillakin päivällisillä ja silloin venäläinen oli sanonut tietävänsä, että minä olen täällä ja oli ollut muuten hyvin intresseerattu.
Wallenberg pyysi minun sanomaan Rydille, että jos Ryti tahtoo, tulee hän Helsinkiin kertomaan Rydille, mitä oli kuullut ja huomannut Lontoossa, jossa oli ollut 7 viikkoa.
Wallenberg oli edelleen vakuutettu Englannin ja USA:n (ja Neuvosto-Venäjän) voitosta ja pani suuren painon myös Saksan sisäiselle rintamalle. On paha ristiriita kenraalien ja johtajan (Hitlerin) välillä. Kenraalit olivat Moskovan hyökkäystä vastaan ja kuuluivat olleen koko Venäjän sotaretkeä vastaa. Koska kaikki tämä menee heidän mielestään yli Saksan voimien.
2.1.’42 Wallenberg kertoi heidän saaneen tiedon Stalinin ja Edenin neuvotteluista.
Suomeen nähden Stalin vaatii:
a) Moskovan rauhan rajat
b) sen lisäksi Petsamon
c) nykyinen sotaklikki Suomessa pois johdosta ja valtaan
»sellaiset miehet kuin Paasikivi».
Itämerenmaat tulevat takaisin Neuvosto-Venäjälle.
Minä kysyin Wallenbergilta, mitä Eden oli vastannut. Wallenberg sanoi, että nykyään englantilaiset antavat Neuvosto-Venäjälle mitä tahansa. Mutta Wallenberg luuli, että me kyllä saamme paremmat ehdot: luultavasti 1939 vuoden rajat.
Stalin ja Eden olivat myös sopineet siittä, että Saksa on jaettava useampaan valtioon (!!).
3.1.’42 Browaldhin luona suurus.
Weroasioita:
1. Ruotsissa sotakonjunktuurivero. Basis 1937–38. Koskee ainoastaan liikkeitä, sellaisia tuloja, jotka suoranaisesti johtuu sodasta.
2. Periaate: Werot maksettava ainoastaan tuloista. Ei pääomasta. Yhden kerran voi ajatella konfiskatiota. Ruotsissa ei nouse yli 100 % tuloista.
3. Osakeyhtiövero proportional 30 % yhtiön tuloista. Ei omaisuusveroa.
4. Inflatiota Ruotsissa ei vielä juuri ole. Esimerkiksi kiinteistön hinnat ei ole nousseet juuri ollenkaan.
5. Meillä ehdotettu inflatiovero: a) Kysymystä ei voi ottaa harkittavaksi, ennenkuin on käynyt selville, mille tasolle rahan arvo jää, ja kun ryhdytään stabilisoimaan ja järjestämään rahaoloja lopullisesti.
b) Kiinteistön respektive realiomaisuuden verotus. Omaisuuden raha-arvon kokoamisen kautta ei omistaja tule hyötymään, vaikka saa enemmän huonoja rahoja.
c) Realiomaisuuden omistajan voi katsoa hyötyvän ainoastaan, jos kaikki muut kansanluokat jäisi ilman korvausta. Mutta useimmat muut kansanryhmät saa myös palkkojen korotuksen yms kautta korvausta. Ainoastaan tallettajat kärsii vahinkoa, jota ei voi korvata.
d) Velallisten verottaminen. Olisi kovin monimutkainen ja vaikea asia. Mahdoton. Saksassa uusi arvioiminen 1920-luvulla hyvin alhainen. Ei vienyt tulokseen. Monta tapausta:
I Liikkeet, teollisuus ja kaupat, joilla on velkoja. Lisättäisiin velkoja. Tavaravarastot?
II Velkojen suhde omaisuuteen vaikuttaa.
III Jos on vähän omaisuutta ja paljon velkoja.
IV Takaajien ja luotonantajien suhde.
V Velkaiset liikkeet parantuu ja voivat olla taloudelliselle elämälle hyödyllisiä.1
1 Tällä kohtaa marginaalissa myöhempi merkintä toisella kynällä:»= KOP»
Politiikkaa
1. Enemmistö Ruotsin kansasta (myös Brovaldh) toivoisi, että Saksa skulle klå Ryssland ja sitten tulisi kompromissirauha. Eri mieliä.
2. Wiime aikana venäläisten voitot ja Brauchitschin ym kenraalien ero alkaneet huolestuttaa. Saksalaiset, joita Brovaldh tavannut Tukholmassa, eivät enää mielellään puhu politiikasta, ja jos puhuvat, ei puhe ole niin voitonvarmaa kuin aikaisemmin. (Sanovat: Jos voitamme jne).
3. Brovaldhilla ei ollut pessimististä käsitystä Saksan sisäisestä rintamasta.
4. Saksan kenraalit oli olleet vastaan Norjanretkeä, samoin Belgian ja Hollanin, samoin Wenäjänretkeä vastaan. Hitler oli päättänyt ja tähän asti onnistunut.
(14.1.’42)
22.12.’41 Lensin Tukhohnaan, josta palasin 7.1.’42.
Lontoon radiossa monta kertaa kerrottiin, että menin Tukholmaan salaisissa tehtävissä rauhan tekemiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
14.1.’42 Witting soitti tänään saaneensa toisen sähkösanoman, (tänään se tuli Ankarasta) että minä olen Moskovassa neuvottelemassa rauhasta Molotovin kanssa. Edellisessä sähkeessä oli sanottu, että Witting oli lähettänyt minut, ja että olen mennyt rintaman läpi, joka oli sitä varten avattu. (!!)
Sunnuntaina 11.1.’421 olin Rydin luona ja tein selkoa Tukholman matkasta. Kerroin muistiinpanojeni mukaan, mitä olin Tukholmassa kuullut. Pyysin häntä miettimään asiaa.
Ryti kertoi minulle: Ruotsalaisilla on huonot informatiot asemasta Venäjän rintamalla ja Saksan oloista. Saksa voi kyllä pitää rintaman talven yli, vaikka perääntyy maaliskuuhun asti.
Saksalaiset ovat päättäneet pitää Pietarin rintaman eikä luopua Peitarin piirittämisestä. Muilla rintamilla perääntyvät talvilinnoituksiin. Keväällä tekevät suurhyökkäyksen ja heillä on sitä varten 130 divisjoonaa, jotka ovat levänneet ja uusia. Myös on Saksalla raakatavaroita ja öljyä sitä varten. Ryti luuli, että saksa laiset kyllä tulevat saamaan menestystä. Meille on pääasia, että venäläiset lyödään niin paljon kuin mahdollista.
Talven tulo pysäytti saksalaisien etenemisen. Oli kysytty meteorologilta, joka oli sanonut, että tänä vuonna talvi tulee Venäjälle vasta tammikuussa. Siihen olivat luottaneet. Mutta talvi tuli aikaisemmin
Olimme yhtä mieltä siitä, että Tukholman asiaan nähden on oltava hyvin varovaisia, silla me emme saa panna vaaraan Saksan luottamusta.
13.1,’42 luonani Svento. Hän oli edelleen vakuutettu siitä, että Saksa häviää sodan, joka tosin tulee kestämään kauemmin, sittenkun Jaappani yhtyi siihen.
1 Vierailusta Ryclin luona kertova osuus on yhdistelty kahdesta lähes saman sisältöisestä rinnakkaismuistiinpanosta
(17.1.-25.1.’42)
16.1.’42 Wallenberg junior tuli Helsinkiin ja seuraavana päivänä 17/142 hän oli Rydin luona.
25.1.’42 Pekkala luonani. Hän oli vakuutettu, että Saksa häviää ja sanoi tuumineensa, mitä meidän olisi tehtävä asemamme pelastamiseksi. Hänen mielestään meidän asemamme on nyt jotenkin samanlainen kuin tammikuun lopulla 1940.
Kertoi Wallenbergin eräässä seurassa sanoneen, että Suomen olisi nyt tehtävä rauha, Suomella on muutamia viikkoja aikaa. Fieandt joka oli samassa seurassa oli »kummitellut» ja sanonut, että se ei tule kysymykseen. Ensi keväänä Saksa kyllä lyö Venäjän, siitä ei ole epäilystä.
Pekkala kertoi tavanneensa joku päivä sitten Helsingissä kenraali Talvelan, joka oli kertonut, että hän lähtee Mannerheimin käskystä Saksaan ottamaan selvää, miten asiat ovat. Pekkalan mielestä tämä osottaa, että myös Mannerheim on alkanut olla huolissaan.
Pekkala kertoi, että sekä kansa että sotaväki haluaa rauhaa. Vankilat ovat täynnä karkulaisia ja 2 on sotatuomion perusteella ammuttu.
29.1.’42 Luonani tri Ruutu. Tullut päämajasta käymään Helsinkiin. Oli huolissaan sodasta, luuli että Saksa ei kestä. Kysyi miten me pääsemme siitä eroon. Katsoi parhaaksi, että me teemme rauhan ensi tilassa.
Minä sanoin myös edelleen olevani huolestunut. Mutta nyt ei voi tehdä mitään. Suhteemme Saksaan tekee asemamme vaikeaksi. Jos nyt tekisimme jotakin, niin välimme Saksan kanssa rikkoutuisivat ja joutuisimme kovin suuriin vaikeuksiin. Joutuisimme Venäjän käsiin. Nyt on odotettava, miten kevään sotatapaukset menevät, selviääkö Saksa vai ei. Ennenkuin me voimme mitään tehdä, täytyy tulla uusi faktumi ja uusi asianlaita, ennenkuin me voimme ottaa asiat omiin käsiimme. Jos saksalaiset ovat pakotetut poistumaan Pietarin rintamalta, niin se on jo uusi faktumi. Vielä enemmän, jos Saksan keväthyökkäys epäonnistuu tai ei onnistu niin, että vaikuttaa Venäjänsodan tulokseen ratkaisevasti.
Ruutu oli kuullut, että Saksa oli syksyllä sonderannut rauhaa Venäjän kanssa. Ruutu ajatteli, että me voisimme siihen liittyä, tai että asia siis tapahtuisi Saksan suostumuksella. Minä: Saksa ja Venäjä ei voi tehdä rauhaa, sillä Hitler ei voi tehdä rauhaa niillä ehdoilla, joihin Stalin suostuu, eikä Stalin niillä ehdoilla, joihin Hitler suostuu. En luullut siinä suhteessa olevan mahdollisuuksia.
Ruutu ajatteli myös, että minun pitäisi ryhtyä asiata hoitamaan. Vastasin että olen ajatellut, että minä olen jo tehtäväni suorittanut. Joka tapauksessa nyt ei ole mitään tehtävissä.
(1.2.-4.2.’42)
Stockholms Tidningen 31.1.’42 »Ett kvinnoevangelium»
(2:nen pääkirjoitus.) Doktor Hanna Rydh esitti Fredrika Bremer -yhdistyksessä, että naisten pitäisi pyrkiä på att skapa en helt ny målsättning för mänskligheten. Lehti sanoo:
Det är humant kännande män och kvinnor, som gemensamt måste skapa en bättre mänsklighet.
(Koko maailmassa on tämä kaipuu yleinen).
4.2.’42 Amos Andersonilla teekutsut ruotsalaisille sanomalehtimiehille. Puhelin professori Tunbergerin, Brilliothin ym kanssa. Brillioth: »Historia on täynnä ainoastaan omoral!!» Brillioth luuli, että suursota loppuu ensi syksynä Saksan ja Jaappanin voittoon ja Wenäjän, Englannin ja USA:n häviöön. Irnperiet ram lar, och USA sluter fred. Wenäjän Saksa lyö. (Brillioth sanoi, että
hänen rouvansa on näin ennustanut).
5.2.’42 Svenska Pressen (Runebergin päivä.) Pääkirjoitus: »Nationalskalden och rättsarvet». Wiitataan Rydin puheeseen valtiopäivien avajaisissa, että saataisiin sellainen oikeusjärjestys, että myös pienet kansat voisi elää.
9.2.’42 Päivälliset Ruotsin lähettiläs Westrnanilla ylikäskynhaltija Nothinin kunniaksi. Läsnä: Witting, Fagerholm, Ramsay, Walden, Hackzell, Haataja, von Born ja minä.
Kysyin Wittingiltä, Essenin ilmoituksen johdosta, että Hitlerin-Molotovin keskustelu marraskuussa 1940 oli nootilla ilmoitettu asianomaisille hallituksille.
Witting sanoi Blücherin käyneen Rydin (silloisen pääministerin) luona ja kertoneen Hitlerin sanoneen Molotoville, että Saksa ei halua uutta rauhattomuutta täällä pohjoisessa. Blücher oli sanonut, että Finland kann ruhig sein.
Minä: Olisi ollut välttämätöntä ilmoittaa tästä minulle. Witting: Blücher vaati, ettei sitä saa ilmoittaa kenellekään.
Kun Witting ei luottanut sähkösanomasalaisuuteen, ei sähköttänyt siitä minulle, vaan pyysi minua saapumaan Helsinkiin. Mutta minä en tullut.
Minä: En voinut tulla, mutta lähetin mielipiteeni 12 punktissa ja toimitin Hynnisen Helsinkiin. Hänen mukanaan olisi voitu lähettää minulle tieto.
Witting myönsi, että kaiketi ei ollut oikein, ettei toimitettu minulle tietoa.
Witting ja Ramsay olivat hyvin optimistisia meidän tulevaisuuteemme nähden. Sota tulee arvatenkin kestämään kauvan, mutta Suomen käy hyvin. Witting ei pelännyt riippuvaisuutta Saksasta. Mengerlen kirjoitus Berliner BörsenZeitungissa oli hyvä enne.
Ramsay – puolileikillisesti kuten aina – puhui reippaasti, mutta liian rohkeasti. Kun minä sanoin, että julkinen moraali, erittäin kansainvälinen moraali on hävinnyt, vastasi Ramsay:
»Kyllä voi hyvästi elää ilman moraaliakin»(!!) Saksalainen realismi (= väkivaltaoppi) näytti kovasti menneen häneen. »Moraalista» puhumisen piti haihatteluna.
(Kyynillistä)
(Tämä on ei vain omoral vaan aivan amoral. Tämä kanta vie meidät onnettomuuteen).
Ramsay: Englannin kansa on huonompi kuin on luultu. Se ei näy voivan tehdä vastarintaa loppuun asti, vaan luopuu vastarinnasta kun tulee kova paikka. Englannin kansa on vanha, vielä nyt kansa, mutta ei sitä itse huomaa. Burchardt Weltgeschichtlichen Betrachtungen -teoksessaan huomauttaa, että vanhat kansat ei sitä ymmärrä, vaan luulevat yhä olevansa voimakkaita. Ntin on nyt Englannin kansan laita.
Materialismi on hävittänyt Englannin kansan voiman.
Kyynillisyys päässyt vallalle suuresti nykyisenä hirvittävänä aikana.
Grey II: Greyn keskustelu Clemanceaun kanssa 1908. (Kirjan lopussa selostettu.) Morley? sanonut Clemanceaulle, että yleinen asevelvollisuus ei sovi Englannissa, kun kaikki englantilaiset on kiinni taloudessa. (!!) Niinkuin ei sama olisi asia kaikissa maissa, jos olisi siihen tilaisuus.
Englannissa business hävittänyt ja heikontanut ja degeneroinut kansan.
(9.-11.2.’42) Hallituksen ja ylipäällikön neuvottelukokous 28.11.’41. Myös Presidentti Ryti läsnä.
Hallitus – Mannerheim – Airo – everstit Isakson ja Arajuuri, everstiluutnantit Kotilainen ja Grönvall.
Ryti: Heinäkuun alussa mobilisoitu (80000 lottaa mukaan lukien) noin 16 % valtakunnan asukasluvusta. Nyt on työvoiman puutetta. Pellosta on kynnetty 50 %. Raaka-aineista tulee pian puute. Olemme nyt joutuneet velkaan lähes kaikille maille, joiden kanssa voimme ulkomaankauppaa harjoittaa ja useilla tahoilla esiintyy haluttomuutta lähettää tavaraa.
Kuletus vaikea. Polttoainekysymys vaikea. Elintarvetilanne vaikea. Jos Pietari lähiaikoina kukistuu ja saksalaisien onnistuu jatkaa sotaliikkeitä Olhavanjoen suun seudulle ja siitä itään päin, niin Syvärin rintama muodostuu rauhalliseksi ja vanhempia miehiä voidaan kotiuttaa. Voi syntyä jonkunlainen tauko sotatoimissa.
I Kysymys. Takaisin vallatun alueen palauttaminen valtakuntaan.
Juridinen puoli.
Erich: Alue on oikeudellisesti Suomeen yhdistettävissä yksi puolisella tahdonilmaisulla eikä edellytä kansainvälistä sopimusta. Ei myös mitään tunnustusta tarvita muiden valtioiden puolelta. Mutta on paras notifioida päätös muille valtioille. Esimerkkejä löytyy. Venäjän hyökkäys 1939 on kansainvälisellä päätöksellä julistettu rikokseksi, joka yleisien oikeus periaatteiden mukaan vaatii hyvitystä ja Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin pakkotilassa, joka saa sopimuksen oikeudellisen mitättömyyden ilmeisyyden erinomaisen likelle,1 ja Neuvostoliitto ei tarkoittanutkaan sopimuksen järjestämiä valtasuhteita pysyväisiksi, vaan välinäytökseksi siinä hävitysohjelmassa, joka 1939 pantiin alulle, ja jota sitten kesäkuussa 1941 uudella hyökkäyksellä jatkettiin.
1 Marginaalissa merkityn tekstipaikan kohdalla – kysymysmerkki ja teksti: »Kaikki rauhat tehdään pakkotilassa.»
Erich katsoo myös, että Hanko, Suursaari, joita ei vielä ole vallattu, voidaan palauttaa.
Airo teki selvää sotilaallisesta tilasta. Kauan on odotettu Pietarin motin laukeamista.
Maanpuolustuksen ja kestävän rauhan edellytykset pakottavat meitä miehittämään vihollisemme tähänastiset hyökkäysalueet ja sen kautta saavuttamaan maamme puolustukselle moninkerroin edullisemmat ja lyhyemmät rajat. Vain tämä voi taata kansallemme pitkäaikaisen rauhan.
»Sodan tavallaan yllättävä pitkittyminen»(!!) Oli totuttu Saksan nopeisiin ratkaisuihin.
Tanner: Sosialidemokraattisen puolueen taholla oltiin sodan alussa vakavasti siinä käsityksessä, että vanhan rajan yli ei ole mentävä. Sosialidemokraattinen puolue toi tämän käsityksen selvästi tietoon. Myös muilla tahoilla se käsitys esitettiin. Mutta sitä ei ole huomioonotettu.
Tannerin oma käsitys oli edelleen, että olisi ollut viisaampaa pysähtyä vanhoille rajoille. Historialliset rajat ovat meidän vahvin asemamme. Mutta nyt olisi tehtävä loppu kaikesta etenemisestä. Jos rasitukset kauemmin jatkuvat, niin kotirintamalla voi tulla romahdus. Olisi kotiutettava joukkoja paljon enemmän,
kuin oli ehdotettu (oli aikomus: 19000 + 37000 miestä kotiuttaa). Meidän kotirintaman usko alkaa luhistua.
Pekkala yhtyi Tanneriin. Lisäsi että jos sotatoimia täytyy tässä laajuudessa jatkaa, niin rahallisesti emme sitä kestä.
Kalliokoski: Ratkaisevia operatioita ei kukaan voi keskeyttää.
Moskovan rauhassa menetetyt alueet palautetaan.
Eversti Isakson: Maamme väestöstä on 16 % puolustuslaitoksen tehtävissä, mikä määrä on suurin kaikista sotaakäyvistä valtioista. Moskovan rauhan rajaa ei olisi voitu puolustaa talvisodan aikaisella armeijalla Oli puristettava koko kansan äärimmäinen kestokyky puolustuslaitoksen hyväksi, jotta olisi olemassa edes jonkunlaisia mahdollisuuksia vastarinnan tekemiseen Neuvosto Venäjän kaltaista vihollista vastaan. 1500 kilometriä pitkä raja= Ranskan valtakunnan raja, mutta asukkaita on 3,8 miljoonaa, Ranskassa 42 miljoonaa.
Isaksson: Poliittinen tila muuttui keväällä 1941 sellaiseksi, että tarjoutui mahdollisuus sellaisien rajojen aikaansaantiin, joita vähälukuinen kansamme voisi puolustaa. Sodan saattaminen voittoon on kokonaisedun kannalta tärkeimpänä. Palveluksessa on 25 ikäluokkaa. 20/1141 asti vapautettu 49353 asevelvollista Suunnitellaan noin 68000 miehen vapauttamista.
Waltiontalouden tila. Pekkala.
1939 puolustusmenot 3500 miljoonaa 1940 käytettiin 13500 miljoonaa. 1940 valtion kaikkien menojen loppusumma oli 21000 miljoonaa. Vuosina 1936-38 se oli ollut noin 5000 miljoonaa. 1941 puolustusmenot 1/1-31/5 yhteensä 3300 miljoonaa Heinä marraskuussa 1800-2000 miljoonaa kuukaudessa. Valtion muut menot ovat noin 500 miljoonaa kuukaudessa
Verotulot nousevat 1941 7500 miljoonaan. Vuonna 1939 verotulot oli 3500 miljoonaa.
Valtion velka on kasvanut 400 miljoonasta markasta elokuulla 1939. Ultimo 1939 velka oli 5600 miljoonaa. Ultimo 1940 velka oli 17000 miljoonaa ja oli marraskuun lopulla 194126000 miljoonaa. (Suomen Pankille noin 10000 miljoonaa.)
Valtion menot oli 2400 miljoonaa kuukaudessa. 1942 valtion säännölliset tulot nousee noin 700 miljoonaan kuukaudessa. Jää siis menoja yli 1000 miljoonaa kuukaudessa
Puolustusmenot olisi saatava ensi vuonna alenemaan puoleen silloisista eli siis noin 1000 miljoonaan kuussa, jolloin saavutettaisiin tasapaino. Paljon suurempaa sotamenojen rasitusta kuin 1000 miljoonaa kuussa ei taloutemme ensi vuonna kestä Ellei päästä sotamenoissa 1000 miljoonaan kuussa, on toiveet raha-arvon laskun pysäyttämisessä jätettävä.
Rydin mielestä pitäisi voida saada takaisin valtiolle koko 2400 miljoonaa kuussa Pääomamarkkinoiden säännöstelyllä.
Kotilainen: Bolshevistinen systeemi on ollut sellainen, että kaikki se väki, mikä alueelle (Itä-Karjalaan) on palannut, ja kaikki elämä on tavattoman köyhää. Bolshevistinen systeemi ei ole voinut käyttää hyväkseen edes niitä luonnonrikkauksia, mitä siellä on. Maatalous ja metsätalous ei ole kyennyt käyttämään mahdollisuuksia. Bolshevistinen verotussysteemi on mitä merkillisin. Kansa on saanut kantaa huikeat välilliset verot välittömien verojen lisäksi. Sentähden kansa on köyhää, ja jos joku on yrittänyt jotakin, niin seuraus on ollut lisävero tai että henkilö on tullut epäluulon alaiseksi. Kansa on menettänyt kaiken omaalotteisuutensa. Työ kolhooseissa ollut heikkoa. Kansa on sellaisessa tilassa, että siitä ei ole paljon apua.
Bolshevistinen teollisuus: Vesivoimalaitoksien rakentamista lukuunottamatta, ei ole ilmennyt missään sellaista, joka osottaisi, että bolshevistinen systeemi olisi missään määrässä kyennyt teollisuutta ylläpitämään.
Kontupohjan sellulosa- ja paperitehdas; koko sen suuren laitoksen vuosituotanto on ollut 2000-22000 tonnia sanomalehtipaperia ja käärepaperia. Myös muu teollisuus on samanlaista, huonosti suunniteltu, koneiston puute.
Kun Suomessa lasketaan metsävarojen tekevän 1600 miljoonaa kiintokuutiometriä, niin Itä-Karjalassa on noin 1100 miljoonaa kiintokuutiometriä. Itäkarjalassa on hakkuukypsiä metsiä paljon.
Itä-Karjalassa kaikki suurempi työ on suoritettu pakkotyöläisillä. Kaikki on perustunut kansan ja ihmisten riistämiseen ja tulokset ovat olleet heikot. Bolshevikit ei ole kyenneet hyväksi käyttämään ei maatalouden mahdollisuuksia eikä edes metsävaroja.
Dagens Nyheter 10.2.’42
1942. Suomessa kansa on vakuutettu siitä, että meidän sotamme on en rättfärclig och nödvändig försvarsstrid.
(Näin Suomen kansa uskoo. Tämä osottaa, että moraalisella puolella on kuitenkin merkitys. Vaikka kaikki moraali tahdotaan kyynillisesti kieltää).
11.2.’42 Cripps pitänyt merkillisiä puheita Englannissa. Kts. Dagens Nyheter 10/2 42 ja 11/2 42 ja Stockholms Tidningen 11/2 42 , jotka otettu talteen.
Cripps on tosiaan merkillinen iluninen.
Obs! Mitä hän sanoi minulle Kalliosta: »KynaK»1.
1 Kulakki
14.2.’42 Pekkala kutsui päivällisille minut, Sventon ja Kedon.
Puhelimme politiikasta. Mutta nyt on väliaika niin, että ei pidä sanoa mitään varmaa. Kaikki 3 olivat vakuutettuja siitä, että Englanti & USA voittaa sodan. Myös Neuvostoliiton shanssit luulivat olevan positiviset. Minä lausuin epäileväni Englannin ja USA:n mahdollisuuksia enää korjata asioita. Nyt on asema toinen kuin 1914–18. Silloin oli 3 vuotta asemasotaa, joka antoi USA:lle ja Englannille aikaa valmistaa uusia armeijoja. Nyt ei ole. 1914–18 oli myös Ranska mukana ja USA ja Englanti voivat viedä armeijansa Ranskaan ja siellä oli valmis 2:nen rintama Saksaa vastaan. Nyt ei ole, kun Ranska on pois.
19.2.’42 Reflektio.
Me suomettarelaiset:
1) Olimme reaalipolitikkoja, joita nyt kaikki tahtovat olla. Me arvostelimme asioita tosiolojen mukaan.
2) Mutta näkyy, että me olimme myös suurempia idealisteja kuin useat muut, ja erityisesti kuin nykyaikana ollaan.
Yrjö-Koskisen Johtavat aatteet, ja Yrjö-Koskisen mielipiteet maailman kehityksestä pienten kansojen hyväksi. Yrjö-Koskinen oli suomettarelaisuuden perustaja.
23.2.’42 Teollisuuspankin päivälliset.
Ikävä ilta. Keskustelusta ei tule mitään nykyään täällä Suomessa. Minun ei kannata mennä enää muihin seuroihin. Täällä ei tehdä muuta kuin haukutaan Englantia ja amerikkalaisia ja neuvostovenäläisiä ja kiitetään Saksaa. Ei tahdota ollenkaan katsoa nykyisiä tapauksia korkeammalta kannalta eikä ollenkaan sellaiselta kannalta, joka vastaa pienten kansojen aatteita ja myös intressejä. Eikä siis pienissä seuroissakaan pyritä saarnaan asioista selväksi, näkemään niitä eri puolista ja huudetaan yhtä ja samaa. Helsingin Pankin Makkonen on yksinkertainen ja vähätietoinen mies, hänen kanssaan ei kannata ollenkaan puhua. Samaan suuntaan on Fieandt, vaikka vähemmän. Minä haluan saada asioita selvitetyksi ja harkita ne eri puolilta ja ottaa huomioon myös toiset näkökohdat kuin minulla itsellä on. Tämä ei koske nykyhetken poliittista menettelyä, siinä suhteessa meidän tiemme tällä hetkellä on merkitty. Mutta tulevaisuuteen nähden voi tulla kysymykseen eri alternatiiveja, ja niitä kannattaa kyllä harkita.
Meillä on nykyään vallalla hirmuinen yksipuolisuus ja näköpiirin ahtaus.
(23.2.-3.3.’42)
Muistelmakirjani nimi: Suomi ja Wenäjä 1939–1941.1
1 Julkaistiin postuumisti vuonna 1958 nimellä Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939–1941
3.3.’42. Wäkiluvun ja aineellisten varojen pohjalla verrattuna ei mitään kansaa voi sotilaallisesti asettaa Suomen kansan edelle, tuskin rinnalle sotilaallisiin hyveisiin, urhoollisuuteen, isän maanrakkauteen ym nähden. Tuskin mitään kansaa voi asettaa Suomen kansan tasollekaan. Mutta siitä huolimatta Suomen kansa – vähälukuisuutensa vuoksi – ei voi kestää edes suuren Neuvostoliiton ylivoimaa vastaan.
Tällainen on nykyinen – väärä, puolustamaton – maailmanjärjestys.
Le Bon: La Revolution franqaise s. 203–211.
Ranskan·vallankumouksella ja bolsevikkivallankumouksella on aivan suuria analogeja:
Sekä ideologisessa suhteessa että julmuuksissa. Ranskan vallankumouksen julmuudet aivan verrattavissa bolsevikkien tekemiin julmuuksiin.
Historiassa tahdotaan ymmärtää kaikki mitä tapahtuu ja samalla selittää, saada selitys ja jonkunlainen hyväksyminen. Historian hyväksyminen. »Historian tuomio» yms.
Tämän mukaan myös Stalinin menettely ja julmuudet saavat historian edessä selityksensä. Hän on ollut historian välikappale.
Obs! monet suuret vallottajat ja valtioiden rakentajat, niiden julmuudet.
Mutta: Eikö koko tämä »historiallinen katsantokanta» ole väärä?
(11.3.’42)
Svenska Dagbladet 7.3.’42
De ryska kraven på säkerhet. Märklig uttalande i Timesledare. London, 6 mars. Ett långt intimare politisk samarbete med Sovjetunionen och ett klart godkännande av detta lands krav att återfå gränserna av den 22 juni 1941 förordas av Times i en uppseendeväckande ledare på lördagen.1
Tämä Timesin kirjoitus on hirmuinen. Pitkälle on Englanti – aina itsekäs – vajonnut.
Svenska Dagbladetissa oli tämän johdosta pääkirjoitus 8/3 42 Uusi Suomi 10/3 42 kirjoitti myös tämän johdosta.
1 Sitaatti on ote muistiinpanoon liitetystä lehtileikkeestä.
13.3.’42 Moskovan rauhan 2 vuotispäivän johdosta Messuhallissa »Suomen nousun juhla». Tanner ja minä puhuimme. Onnistunut juhla.
(Kts puhettani. Historiallinen katsaus Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin 21/2 viime vuoden kuluessa).
17.3.’42 Reflektio.
Me ajattelemme yleensä liikaa järjellämme historian oloja, mutta järjellä on siinä vähän sanavaltaa.
Historian kulkua ajatellessa saa pessimismi vallan. Siinä ei ole moraalia ei järjellisyyttä.
Fatalismi siinä näyttää olevan määräävänä. Sanotaan: (Burckhardt) Historiaa ei voi arvostella moraalin kannalta.
Nykyaika: Henkinen rikkinäisyys. Julkisen moraalin puute.
Syvät moraaliset ristiriidat, ja henkinen ja moraalinen rikkinäisyys.
Ihmisillä ei ole mitään henkistä ankkuria, mistä pitäisi kiinni
11.3.’42 pyysin eroa verokomitean puheenjohtajan toimesta.
22.3.’421 Olin Rydin luona Ryti kertoi:
Wallenbergille oli viime tammikuussa vastannut (nähtävästi neuvoteltuaan joidenkin hallituksen jäsenten ja ehkä Mannerheimin kanssa, koska sanoi, että »me katsoimme»jne) kieltävästi ehdotukseen, että joku suomalainen asettuisi yhteyteen Kollontayn kanssa Oli pelättävä, että siinä kaiketi oli takana juoni ja venäläiset ehkä saattaisivat asian julkisuuteen.
Sotaan nähden Ryti sanoi, että saksalaiset olivat Venäjän rintamalla kestäneet talvihyökkäykset, ja että Saksalla oli noin 300 divisjoonaa, joista ehkä noin 3 miljoonaa tänä keväänä tulee ole maan Venäjän rintamalla. Se on enemmän kuin Saksalla oli viime keväänä alkaessaan hyökkäyksen. Ryti luuli, että hyökkäys tulee menestymään. Saksalaiset aikovat hyökätä Etelä-Venäjälle Wolgaan asti ja valloittaa Pohjois-Kaukasuksen vuoriin asti. Myös pohjoisessa saksalaiset aikovat hyökätä Wologdaan asti, jolloin meidän rintamamme selviäisi.
Joulu- ja tammikuussa olivat saksalaiset olleet huolestuneita Venäjän rintamasta. Myös Mannerheim oli ollut huolissaan. Nyt Mannerheim oli optimisti myös saksalaisten rintamaan nähden ja oli hyvällä päällä.
Kivimäki oli myös aikaisemmin ollut pessimismiin taipuvainen, mutta viime kerralla täällä käydessään oli optimistinen.
Ryti ajatteli; että sodan jälkeen Suomen ja Ruotsin pitäisi koettaa yhtyä liittoon, että yhdessä paremmin tultaisiin toimeen. Norja olisi myös hyvä saada mukaan, mutta Norjan tule vaisuus näyttää epävarmalta. On epätietoista, voiko Norja saada itsenäisyytensä takaisin. Tanskan Ryti luuli tulevan kuuluvan läheisesti Saksan piiriin, niin että sen itsenäisyys on myös epävarma.
1 Päiväys muutettu myöhemmin toisella kynällä muotoon »21/3 ’42»
24.3.’42 Reflektio.
Minä haluan keskustella ja neuvotella myös poliittisista asioista.
Haluan keskustella.
Toista on propaganda ja demagogia Sen metoodi on repetez! repetez!
Siitä minä en pidä.
Rydin, Tannerin ja Carl Enckellin kanssa saa hedelmällisen ja hyödyllisen keskustelun aikaan. Heidän kanssaan voi keskustella eri alternatiiveistä ja mahdollisuuksista. He eivät ajattele vain yksipuolisesti, vaan ottavat eri puolet huomioon.
Toista on esimerkiksi KOP:n miesten kanssa keskustelu. Siellä vain repetez! repetez! Huudettava yhteen suuntaan. Se keskustelu on kokonaan hyödytön.
Samanlainen oli keskustelu Teollisuuspankin tilintarkastuspäivällisillä.
