VII Näin pitkälle on menty barbariaa kohti

27.3.’42 Saksalainen sanomalehtimies Bewitz (Deutsche Zei­tung in Ostland, Riga) luonani.
Hän ilmoitti mm., että hänen tietonsa mukaan Suomen hallitukselle ilmoitettiin 8 päivää ennen sodan alkamista siitä, että sota syntyisi.
Bewitz sanoi joidenkin saksalaisten lausuneen hänelle luulevansa, että Stalin ei olisi hyökännyt Saksan päälle. Kysyi mitä minä siitä ajattelin? Vastasin että minä olen taipuvainen samaan käsitykseen. Stalin ei luultavasti olisi uskaltanut hyökätä niin mahtavan valtion kuin Saksan kimppuun. Neuvostoliiton on yleensä paljon vaikeampi käydä hyökkäyssotaa kuin puolustussotaa.
Bewitz sanoi, että saksalainen teesi on, että Stalinin päämäärä on ainoastaan oman vallanhimonsa tyydyttäminen. Kysyi mitä minä siitä ajattelen. Vastasin että Stalin kuten muut vanhat bolsevikit ovat fanaatikkoja ja doktrinäärejä. Minä luulen heillä olevan jonkunlaisen oman uskon, marxismin. Mutta kuten yleensä historiassa, vähitellen sekaantuu yhteen oma persoonallinen etupolitiikka. Samoin on Hitlerin, Mussolinin, Napoleonin ym laita.
Bewitz sanoi saksalaisen sotilaan sanoneen hänelle, että ellei Saksa olisi hyökännyt keväällä 1941 Neuvostoliiton päälle, niin 2 vuoden perästä ei enää olisi selviinnytty Neuvosto-Venäjästä. Saksalaiset täysin erehtyivät ja väärin arvostelivat Neuvosto-Venäjän voimat. Luulivat helposti ja lyhyessä ajassa voittavansa Neuvostoliiton. Mutta sillä on ollut tyhjentymättömät voimat. Minä sanoin huomanneeni saksalaisien väärin arvostelun, mutta omasta puolestani olen sitä ihmetellyt.

Helsingin Sanomat 22.3.’42. Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Berlinistä: »Kevään suurhyökkäyksen edellä.»

— Voi olla vakuutettu siitä, että akselivaltojen sotasuunnitelmiin kuuluu mahdollisimman pikainen läheisen idän vapauttaminen (!?) Englannin yliherruudesta. Heti kun Kaukasia on valloitettu ja Turkin ratkaisu tapahtunut alkaakin Saksalla olla tie vapaa Syyrian, Iranin rakin vapauttamiseksi. (!!?)

(Saksalaiset puhuvat Euroopan, Aasian ym kansojen »vapauttamisesta» Englannin vallanalaisuudesta. Mutta Europan pienet ja eräät muutkin kansat eivät halua tulla »vapautetuiksi» Englannin vallasta, vaan pitävät sen vallanalaisuuden heille paraimpana).

30.3.’42 Kokoomuspuolueen säätiön vuosikokous Kämpissä.
Kokouksen jälkeen päivällinen. Minä pidin tavan mukaan puheen: Seuraavaan tapaan:

1. Asemamme näyttää nyt suhteellisen hyvältä, joskin tietysti »Sota on aina epävarma».
Meidän poliittinen linjamme on ollut selvä: Saksan rinnalla sotaan, Moskovan rauha on korjattava.

2. Useimmat muut pienet valtiot huonossa tilassa. Pienvaltojen kohtalo: imperialismi niitä uhkaa suurvaltojen puolelta.
Kaikki suurvallat ovat imperialisteja. Kuuluu niiden olemukseen. Englanti, Ranska, Venäjä, Saksa, Italia, Jaappani.

3. Nykyään suurvaltojen imperialismiin liittyy ideologia. Ennen yleensä toisin.

4. Meidän asemamme Venäjään nähden on aina ollut vaikea, koska Venäjä jo tsarin aikana oli toisenlainen kuin muut: Itsevaltius.
Aleksanteri I takasi meille omat oikeutemme ja säilyimme itsevaltiuden ideologialta aina 1899 saakka, jolloin itsevaltius alkoi painaa meitä.

5. Nyt bolsevismi, joka kaiken hävittäjä.

6. Meillä ollut hyvä onni. Tätä ennen 3 kertaa suuret sodat meitä auttaneet:
a) 1853–55 Krimin sota
b) 1904–05 Jaappanin sota
c) 1914–18 mailman sota
nyt Saksan-Neuvostoliiton sota.

7. Tekisi mieli sanoa, että oikeus voittaa, sillä meidän asiamme on oikea.
Mutta jos olisin Tsekki, puolalainen, hollantilainen, belgialainen, kreikkalainen ym.
Mitä silloin sanoisin oikeudesta?

8. Mikä on historian edessä oikeus? ja moraali? Paras jättää yrittämättä siihen asiaan nyt syventyä. Ainakin niin kauan, kun tämä sota kestää.

9. Nyt – ikävä sanoa – meidän pienten kansojen on noudatettava sauve-qui-peut -sääntöä ja politiikkaa. Nyt ei auta muu.

10. Tulevaisuuden asia on ottaa esille syvemmät kysymykset ja myös pienten kansojen probleemi.

11. Omasta puolestani luulen, että sauve-qui-peut -politiikka ei pienille kansoille pitkän päälle ole hyvä. Tämä pienten kansojen elämän perustaminen suurten rivaliteettiin, suurvaltain kateuteen. Jossakin muodossa on saatava vaikuttamaan pienten kansojen solidariteetti. Myös Uudessa Euroopassa, jos sellainen syntyy, se olisi tarpeen.

12. Yrjö-Koskinen mietti alituisesti huolestuneena pienten kansojen asemaa ja tulevaisuutta. Hän kirjoitti siitä: 1865, 1869, luennoi 1874–5, julkaisi 1879 »Johtavat aatteet» – uusi painos 1900, sanoi yhä vakaantuneensa mielipiteissään. 1889, 1899 (useampia kirjoituksia) ja vielä 1901. Yrjö-Koskinen esitti samantapaisia ajatuksia, kuin mitä Kansainliitossa koetettiin toteuttaa.
Yrjö-Koskinen sanoi »heikoilla edut ovat johonkin määrään solidariset, yhteiset». Yrjö-Koskinen esitti, että pienet valtiot yhtyisivät suureen liittoon.
Yrjö-Koskinen sanoi: »Rauhan aatteissa on jotakin oikeutettua.» Näkyy siitäkin, että kansat siihen yhä pyrkivät. Pettymyksistä huolimatta on siihen pyrittävä.
Yrjö-Koskinen puhui »Ihmiskunnan omastatunnosta».

13. Mutta nämät ovat tulevaisuuden kysymyksiä. Nyt on ajateltava nykyhetkeä ja lähintä aikaa ja tulevaisuus näyttää meille suhteellisen hyvältä.
Todennäköisyyslaskelmat chanssit painuivat sille puolelle, että bolshevikit ensi keväänä ja kesänä kärsivät jälleen suuria tappioita.
Wieläpä, että Saksa selviää suursodasta, mikä vastaa meidän etujamme. Englanti näyttää olevan heikompi kuin oli luultu. Yrjö-Koskisen sana vastauksessa ylioppilaille Yrjön päivänä 1881: »Jumala, joka on nähnyt meistä niin paljon vaivaa, ei jätä tekoansa keskeneräiseksi.»
Syntyi vilkas keskustelu.
Kaarlo Koskimies: 2 vaihtoehtoa meille:
1) puolueettomuus
2) suurvallan vanaveteen.
Propaganda puolestamme ulkomaalla on ollut nyt heikkoa. Olisi selitettävä meidän kantaamme. Pienten kansojen mahdollisuus kokoontua yhteen: Onko se mahdollista?
Vai intressipiireihin?
Pitäisi järjestää meidän kesken tilaisuuksia keskustella näistä ulkopolitiikan kysymyksistä.
Tri Brummer: Ruotsin ja Suomen liitto ei riittäisi, täytyy saa­da suurempi valta lisäksi.
Pohjoismainen orientoiminen ei ole vienyt mihinkään tulokseen. Moraalilla ei historiassa ole merkitystä. On mentävä asianhaarojen mukaan. Me olemme tähän asti menetelleet oikein.
Rantakari: Pohjoismainen orientoiminen on ollut meille hyödyksi esimerkiksi talvisodan aikana.
Politiikkaa ei voi suunnitella muuta kuin kerta kerralta. Ei pitkäaikaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Nyt meidän mentävä Saksan kanssa.
Englanti (ja USA:kin) menetelleet kurjasti kun bolsevikkien kanssa menneet.
Minä kannatin Koskimiehen ajatusta, että olisi järjestettävä keskusteluja. Kerroin ulkopoliittisesta klubista, jonka panin alulle, mutta joka sitten nukkui
Honkajuuri kannatti klubin perustamista. Wirkkunen kannatti myös.
Jalmar Castren: Samoin, mutta pitäisi olla tilaisuus keskustella myös sisäpoliittisista kysymyksistä Yhtyi Rantakariin pohjoismaisesta orientoimisesta, erittäin suhtautuminen Ruotsiin ollut hyödyllinen meille. Nytkin on saatu tukea Ruotsista.
Pienten kansojen asema: Luuli että Versaillesin rauha on avannut silmät, niin että tulevaisuudessa ei pieniä kansoja kohdella huonosti, koska se olisi suurillekin vahingollista.
Oksala kannatti ulkopoliittista klubia.
Honkajuuri: Ruotsin kuninkaan diktamen talvisotamme aikana oli huono. Ei luullut Ruotsista tulevan meille apua. Lasten vienti Ruotsiin on humpuukia.
Vielä käytti puheenvuoron: Brummer, Junnila (sisäpoliittisista asioista).
Rantakari: Moraali merkitsee kyllä politiikassakin. Usko hyviin voimiin. Pieni kansa ei voi luottaa muuhun kuin moraalisiin voimiin.
Jätettiin puheenjohtajan JKP:n, Honkajuuren, Koskimiehen ja Brummerin tehtäväksi harkita kysymystä ulkopoliittisen klubin aikaan saamisesta.

15.4.’42 Erich luonani. Antoi minulle 2 promemoriaa ja kirjoituksen Moskovan rauhasta.
Erich näkyy luulevan, että Saksa voittaa Venäjän, mutta kysymys vallattujen Europan maiden järjestyksestä oli hänen mielestään vaikea. »Poliittinen puoli».
Muuten on Erich kovin juristi. Panee juridiselle puolelle kovin suuren painon. Mitään huomattavampia ajatuksia hänellä ei näkynyt olevan siitä, miten pienten kansojen asia voitaisiin järjestää.

16.4.’42 Snellman sanoi, että jos Suomi ei kuuluisi Wenäjän valtakuntaan, niin raja Kannaksella on Wenäjän kannalta liian lähellä Pietarin kaupunkia. (Sota ja rauha Suomelle 1863)
Koottujen teosten Suomenkielinen laitos VII s. 245.
(Siis sama kuin bolsevikkien sekä tsarinaikaisten venäläisten mielipide).
Ruotsin menettely Suomeen nähden 1939–40 oli samanlainen kuin Ruotsin menettely Tanskaan nähden 1864.
Manderström = Hansson. Yleinen mielipide Ruotsissa samoin Tanskan puolella 1864 kuin Suomen puolella 1939–40.
Vapaaehtoisia. Aineellista apua. Ei avustusta sotavoimilla. Ei sotaan sekaantumista.

Reflektio 19.4.’42.
Suomen-Nliiton välisissä suhteissa viime vuosina on esiintynyt pienen vallan ja kansan ominainen kohtalo verrattuna suuren vallan kohtaloon.
Jos suurvalta häviääkin sodan, ei sen kansan elämä ole kysymyksessä. Esimerkiksi Saksa 1918, Ranska 1940 jne.
(Treitschke: Suurvallan definitio: se, mitä ei voi voittaa mikään toinen valta vaan ainoastaan koalitio. kts. Politik)
Mutta kun pienvaltio, pieni kansa häviää sodan suurvaltaa vastaan, niin siinä on kysymys elämästä ja kuolemasta. Warsinkin kun tämä suurvalta on sellainen, joka ei kuulu samaan kultuuripiiriin, vaan aivan toiseen kuin sodan hävinnyt pienvalta. Niin on laita Neuvosto-Venäjään nähden.
Jos pieni valtio häviää sodan toista pienvaltaa vastaan tai jotenkin samanvertaista valtiota vastaan, ei hävinneen elämä ole kysymyksessä. Balkanin sodat. Jos 1905 Ruotsin ja Norjan välille olisi syntynyt sota ja Norja olisi sen hävinnyt, ei sen kansallinen elämä olisi tuhoutunut.

30.4.’42 0Iga¹ ilmoitti Allille, että Moskovan radio on usein moittinut ja parjannut minua siitä lähtien kuin pidin 13/3 ’42 puheen Messuhallissa.
(Tämä on kuvaavaa venäläisille. Minä kuitenkin puhuin objektiivisesti. Mutta he ovat edelleen ylpeitä ja kunniastaan arkoja. »Mindervärdeskomplex.»)

¹ Alli Paasikiven sisar Olga Valve

27.4.’42 Ulkomaankauppaliiton vuosikokous.
Siitä selonteko Ulkomaankauppaliiton tiedonannoissa. Mm minä pidin päivällisillä vapaasti puheen, joka pikakirjoituksella merkittiin. Julaistu tiedonannoissa.
Päivällisillä Henrik Ramsayn kanssa:
Ramsay ei ymmärtänyt, mikä tarkoitus oli Hitlerin eilisellä puheella. Se oli enemmän minus kuin plus. Ei vienyt Saksan asiaa eteenpäin. Ramsay luuli kuitenkin, että Saksa selviytyy sodasta.

6.5.’42 Pekkala luonani:
Palannut Ruotsista, jossa piti Malmössä puheen 1/5 ’42 sosialidemokraattien vappujuhlassa.
Kertoi Ruotsissa yleisesti oltavan vakuutettuja, että Saksa ei selviä sodasta. Saksalaiset ovat viime talvena menettäneet hyvin paljon väkeä Wenäjän taisteluissa.
Pekkala itse oli sitä mieltä, että Saksan selkäranka on viime talvena taittunut Venäjän rintamalla. Pekkala oli samaa mieltä kuin ruotsalaiset. Mutta me emme nyt voi Pekkalan mielestä mitään tehdä, vaan tapausten on annettava mennä omalla voimallaan. Hän luuli, että Englanti ja USA kuitenkin meitä tahtovat auttaa ja kannattaa ja ehkä voivat vaikuttaa Venäjään, koska Venäjä joka tapauksessa on tämän sodan kautta heikentynyt.
Stalinin puhe 1/5 42 oli rauhallinen ja luottavainen.
Eversti T. Aminoff oli ollut Ruotsissa samaan aikaan ja tavannut upseereja. Aminoff on myös pessimistinen.
Pekkala aikoo erota hallituksesta Hän on jo kauan sitten pyytänyt eroa

1.6.’42 Reflektio
Nykyisen ajan moraalin rappeutumisen ilmiöitä on se hirmuinen valheellisuus, mitä kaikkien sotivien puolella esiintyy. Esimerkiksi radiopropaganda, ja sen valheet ja moraalittomuus.
Ellei parannusta tule, vaipuu ihmiskunta täydelliseen barbarisuuteen.
Samoin nykyisen sodan raakuus – ja mielettömyys. Kaupunkien pommittaminen ja hävitys.
»Hyvin ilahduttavia tietoja» s.o. on onnistuttu upottamaan niin ja niin monta kymmentuhatta tonnia.
Ja toisella puolen ponnistellaan äärimmäisyyteen, uusien tonnistojen rakentamisessa. Idiotismia, jota ei luulisi ihmisten kesken mahdolliseksi enää nykyaikana.

2.6.’42 päivällisillä Amerikan lähettiläs Schoenfeldtin luona.
Läsnä Rangell, Witting, Tanner, Hakkila, Hackzell, Erkko, Kivikoski, Gripenberg, Pekkala, Helenius, Sveitsin ja Brasilian lähettiläät ja minä.
Pitkä keskustelu Schoenfeldtin kanssa. Lopuksi siihen ottivat osaa Tanner ja vähän Witting. Rangell kuunteli
Kysyin mm miten he, anglosaksit luulevat voivansa saada Nliiton noudattamaan Atlannin julistusta ja kannattamaan vapautta ja demokratiaa?
Schoenfeldt: He luulevat, että liberaliset länsivallat voivat vaikuttaa wenäläisiin erittäin koska Neuvostoliitto tulee olemaan kauvan aikaa heikko sodan jälkeen. Ja eikö myös bolsevikit ole menschlich?
Minä: Me epäilemme kaikkea tätä. Molotov vakuutti useasti sekä rauhanneuvotteluissa 1940 että sen jälkeen minulle, että Neuvostoliitto tulee kunnioittamaan rauhansopimusta, ja että kaikki Suomen ja Neuvostoliiton väliset asiat on selvitetty, ja me olimme osottaneet mitä pisimmälle menevää myötämielisyyttä järjestäessämme asioita Neuvostoliiton kanssa, mutta marraskuussa 1940 Berlinissä keskustelussa Hitlerin kanssa Molotov ilmoitti Neuvostoliiton aikovan valloittaa Suomi, kuten Hitlerin julistuksesta kävi ilmi. Tämä teki minuun mieskohtaisesti suuren vaikutuksen.
Schoenfeldt: Onko Hitlerin esitys keskustelusta Molotovin kanssa marraskuussa 1940 oikea?
Minä: Sitä ei ole dementoitu. Täytyy edellyttää että se on oikea.
Tanner: Se on ilman epäilyä oikea.
Schoenfeld: USA:n entinen Moskovan ambassadööri Davis kirjassaan¹ sanoo, että Neuvostoliitto tahtoo rauhaa ja rakentaa uudestaan yhteiskunnallistaloudelliset olot, eikä tahdo muita maita ahdistaa.
Schoenfeldt kysyi, mikä on minun mielipiteeni: Oliko Neuvostoliiton tarkoitus politiikallaan Suomeen nähden turvata itsensä Saksaa vastaan, minkä vuoksi tahtoi järjestää asiat Baltian maissa ja Suomessa, jotta ei niitä voisi käyttää Sprungsbrett hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan, vai oliko se imperialistista laajentamispolitiikkaa? Davis näkyy luulevan että Neuvostoliiton tarkoitus oli ainoastaan puolustus.

¹ Joseph Edward Davies: »Mission to Moscow» (1941)

Minä: Jos Neuvostoliiton tarkoitus olisi ollut ainoastaan puolustus, niin olisi kummallista, että se marraskuussa 1940 pyysi lupaa Hitleriltä saada vallottaa Suomi, jotta Saksa s.o. juuri Hitler ei voisi käyttää Suomea hyökkäykseen Venäjää¹ vastaan.
Schoenfeldt myönsi tämän käsittämättömäksi menettelyksi, jota on vaikea sovittaa puhtaisiin puolustustarkoituksiin Neuvostoliiton puolelta.

¹ JKP:n lapsus »Saksaa vastaan» tässä korjattu

Minä lisäsin: Stalin ja Molotov ym. olivat suurvenäläisen suurvallan edustajia ja imperialistisia suurvaltaihmisiä.
Schoenfeld: Jos näin on asia, niin miten Suomi voi säilyttää itsenäisyytensä ja puolustaa itseään Neuvostoliiton voimia vastaan? Sehän on mahdotonta, ellei saada aikaan USA:n ja Englannin suunnittelema yleinen vapauden järjestys.
Minä: On 2 alternatiivia: On Keski-Euroopan vahva suurvalta­Saksa, joka voi pitää Neuvostoliiton kurissa, b) kaikki sivistysvallat, USA, Englanti, Ranska, Saksa ja Italia ym Wenäjän ulkopuolella olevat ryhtyvät yhteistoimintaan, joka pitää Europan ja rnailman järjestyksessä. Wenäjä saa elää rauhassa ja vähitellen sekin nousta sivistysvaltojen joukkoon.
Schoenfeldt: Saksan voitto on mahdoton – ausgeschlossen. Wenäjää ei voi asettaa ulkopuolelle ja pitää erossa yleisestä järjestyksestä.
Minä: Wenäläiset ovat niin erilaisia ja niin muista kansoista jälellä, että yhteistoiminnasta niiden ja anglosaksien välillä demokratian ylläpitämiseksi ei kuitenkaan voi tulla mitään. Venäläisien pitää vielä kauan sivistyä ja kehittyä. Niillä on aivan toinen menttaliteetti ja ne katsovat asioita aivan toiselta kannalta kuin länsimaiden kansat. Ero yhdeltä puolen USA:n ja Englannin ja toiselta puolelta Neuvosto-Venäjän välillä on suurempi kuin ero Saksan ja Venäjän välillä.
Schoenfeld: Ehkä me amerikkalaiset olemme naiveja, mutta luulemme että Neuvosto-Venäjä voi olla mukana uutta järjestystä luomassa. Neuvostovenäläiset voi kehittyä ja muuttua anglosaksien vaikutuksesta ollessaan yhteistoiminnassa anglosaksien kanssa.
Schoenfeld näkyi luulevan, että Suomella ei ole muuta mahdollisuutta itsenäisyytensä säilyttämiseen, kuin että syntyy anglosaksien uusi järjestys, ja että Wenäjä on siinä mukana.
Schoenfeld kertoi antaneensa juuri samana päivänä Wittingille nootin, joka koskee viisumien myöntämistä puolueettomien maiden kansalaisille, ja nootissa oli itsenäisiä ja puolueettomia käsitetty olevan myös Baltian valtiot, Wiro, Latvia ja Liettua.

6.6.’42 Englannin suomenkielisessä radiossa puhui englantilainen upseeri, joka oli ollut Suomessa ja puhui vähän suomea, joten esitti suomeksi:
Hän sanoi: Saksa häviää sodan. Saksa on tehnyt 2 kohtalokasta erehdystä.
1) 1940 luuli, että Englanti ryhtyy rauhanneuvotteluihin, kun Ranska on voitettu. (Sen vuoksi ei edes ollut Englantiin hyökkäyssuunnitelmaa valmiina.)
Erehdys. Englanti ei ryhtynyt rauhanneuvotteluihin.
2) 1941 Saksa hyökkäsi Wenäjälle. Se oli toinen erehdys. Se oli sulaa hulluutta. Saksan armeija ei ole voinut tuhota Wenäjän armeijaa. Saksan nykyinen armeija ei ole yhtä hyvä kuin se, joka hyökkäsi 1941.
Saksa ei ole voittanut Englantia ja Wenäjää kumpaakin yksinään. Wielä vähemmän se voi ne voittaa, kun ne taistelee yhdessä. Saksa tavoittelee liikoja. Se on menettänyt sodan.

10.6.’42 Kenraalimajuri Palojärvi luonani. Kertoi Luohin¹ taiste­luista, jotka oli olleet kovia, ja eräänä hetkenä kriitillisiä. Wenäläiset oli päässeet suomalaisien ja saksalaisien taakse mutta lopuksi lyötiin takaisin suurilla tappioilla.
Palojärvi oli optimistinen Saksan voiton mahdollisuuksiin nähden. Luuli että saksalaiset tänä kesänä lyövät kovasti venäläisiä, lykkäävät rintaman pitkälle itään ja menevät Kaukasiassa Baku’uhun asti.

¹ Louhen eli Kiestingin suunnan taistelut

11.6.’42 tänään Lontoon radiossa ilmoitettiin, että Englanti ja Nliitto allekirjoittivat 26/5 42 liittosopimuksen.
Molotov ollut Lontoossa ja myös Washingtonissa Rooseveltin ym johtomiesten luona.
Englannin-Sovjetin sopimus on 8 artiklainen.
1) Molemminpuolista apua sodassa Saksaa vastaan annetaan.
2) Kumpikaan ei tee erikoisrauhaa vihollisen kanssa.
3) Sodan jälkeen yhteistoiminta. Saksa estettävä alkamasta uutta sotaa.
4) Sodan jälkeen; jos Saksa tai sen liittolaiset hyökkää toista vastaan, niin toinen antaa apua. Tämä sitoumus kestää 20 vuotta ellei sitä ennen kansainvälisen organisation kautta rauhaa voida turvata.
5) Kumpikaan puoli ei halua uusia alueita eikä sekaannu toisten valtioiden sisäisiin asioihin.
(Neuvostoliitto tahtoo siis 1941 rajat).
6) Sodan jälkeen annetaan toiselle liittokumppanille taloudellista apua.
7) Kumpikaan puoli ei yhdy koalitioihin toista vastaan.
8) Ratifioiden vaihto Moskovassa ensi tilassa.
Englanti ja Nliitto päättäneet, että sota lopulliseen voittoon asti. Kiinteä yhteistoiminta sodan jälkeen.
Toinen rintama on muodostettava vuoden 1942 aikana. Englannin kuningas lähetti sähkösanoman Kalinille sopimuksen allekirjoittamisen johdosta.

Reflektio:
Mitä sotilaallista merkitystä tällä liitolla on, ei voi sanoa. Mutta se näyttää olevan omiaan vahvistamaan Stalinin ja neuvostohallituksen asemaa kestämään niitä sotilaallisia iskuja, jotka arvatenkin ovat neuvostohallituksen edessä.
Churchillin-Rooseveltin Atlannin deklaraation punktit olivat:
1) Ei alueiden laajennuksia 2) Ei rajanmuutoksia ilman väestön suostumusta 3) Kansan hyväksymä hallitus 4) raaka-aineiden jako 5) rauha ja vapaus pelonalaisuudesta 6) hyökkääjävaltiot aseista riisuttava.

12.6.’42 Tsekkiassa saksalaiset ovat Heydrichin murhan johdosta telottaneet 344 ihmistä paitsi niitä miehiä, jotka ampuivat kylän hävittämisessä.

1.7.’42 Sain Sventolta promemorian.
Eräs Tukholmassa Suomen hyväksi toiminut henkilö, joka oli ollut kosketuksessa puolueettomien valtojen edustajiin sekä Ruotsin ulkodepartementin virkamiehiin, sekä sikäläisiin ameriikkalaisiin, edelleen Baltian maiden edustajiin ja Ruotsin työläispiireihin sekä porvarilliseen vasemmistoon, oli promemorian kirjoittanut.
Neuvostoliitto on 1/1 ’42 allekirjottanut muiden kanssa »Yhtyneitten kansojen julistuksen», jossa nämät ilmoittavat hyväksyvänsä Englannin ja USA:n 14/8 ’41 laatiman ns. Atlanninjulistuksen, jossa ne sitoutuvat pidättymään kaikista alueellisista laajennuksista. Neuvostoliitto on kuitenkin pyrkinyt tulkitsemaan tämän kohdan siten, että lähtökohdaksi otettaisiin 22/6 ’41 voimassaolevat rajat. USA torjuu tällaisen tulkintayrityksen, kun sitä vastoin Englannin hallituksen kokouksessa oli eriäviä mieli­piteitä itse Churchillin ollessa alussa jyrkästi torjuvalla kannalla. Sitä mukaa kun venäläisillä oli talven kuluessa menestystä ja kun heidän itseluottamuksensa ja vaateliaisuutensa kasvo sitä mukaa lisääntyi myös englantilaisten peräänantavaisuus ja lopulta Churchillkin alkoi horjua. Mutta kun Venäjälle keväämmällä jälleen alkoi tulla vastoinkäymisiä ja heidän avuntarpeensa lisääntyi, tiukkeni englantilaisten kanta jälleen. Molotov yritti kuitenkin vielä Lontoossa ja Washingtonissa käydessään saada vahvistusta 22.6.41 rajoille. Menestyksettä. Koska venäläisien hyvällä mielellä pitämistä kuitenkin pidettiin tärkeänä, tarjottiin heille korvaukseksi 20 vuoden sotilassopimus, joka länsivaltojen mielestä riittää tyydyttämään kaikki Neuvostoliiton turvallisuustarpeet.
Tämä siis merkitsisi sitä, ettei Puolaa, Baltian maita eikä Suomea uhrattu Neuvostoliitolle.
Tämä vastasi USA:n kantaa, ettei se tunnusta mitään väkivaltaisesti aikaansaatuja rajansiirtoja. Tämä negatiivinen kanta ei kuitenkaan riitä selvittämään, mitä rajoja USA kussakin yksityistapauksessa pitää oikeana. USA näyttävät olevan sillä kannalla, ettei rauhantekoa ole kiirehdittävä. 3 a 5 vuoden väliaika sodan päätyttyä, jolloin asiat tutkittaisiin ja intohimot ehtivät tyyntyä. Sotilaallisille näkökohdille pienempi merkitys kuin taloudellisille. USA:ssa katsotaan lentoaseen tehneen rajalinnoitukset vähemmän merkitseviksi, jota paitsi kansainvälisen oikeusyhteisön entistä kiinteämmällä organisatiolla toivotaan aikaansaatavan todella tehokas kollektiivinen turvallisuusjärjestelmä, joka tekee yksityisten valtioiden omat puolustustoimenpiteet vähemmän välttämättömiksi.
Kaikkia näitä amerikkalaiset jo nyt tutkivat. Rooseveltin alaisena hoitaa näitä asioita eversti Donovan, jolla on erikoisena asiamiehenään Tukholmassa professori Bruce Hopper. Hopper on sitä mieltä, että Euroopan rauhalle on eduksi, että Neuvostoliitolla ja Saksalla ei ole yhteistä rajaa. Ja sentähden niiden välissä tulee olla elinvoimaisien valtioiden vyöhyke. Tärkeimmäksi välivaltioksi muodostetaan Puolan ja Tsekkien liittovaltio. Baltian valtioihin nähden ei USA:n kanta ole vielä vakiintunut. Eräänä vaihtoehtona on niiden muodostama liittovaltio. Toisena vaihtoehtona on, että Latvia ja Liettua yhtyy Puola-Tsekkian liittovaltioon, jolloin Wiron osaksi jäisi liittyminen Suomeen tai ehkä Ruotsiin. Kaikissa tapauksissa niitä pidetään liian heikkoina jäämään erillisiksi valtioiksi.
Puola ja Tsekkia valvovat hyvin etujaan länsivalloissa. Erityisesti on Sikorskin arvovalta suuri varsinkin Rooseveltin luona. Baltian mailla on Lontoossa kiinteässä yhteistoiminnassa oleva edustus. Wiron asioita ohjaa viime kädessä Rei Tukholmassa. Kaikki Baltian maiden edustajat ovat sitä mieltä, että Saksan voitto tekisi tyhjäksi heidän toiveensa maittensa itsenäisyyden palauttamisesta. Lähinnä he luottavat USA:han arvelleen monen muun kanssa tämän maan tulevan näyttelemään tärkeintä osaa tulevan rauhan järjestelyissä.
Suomella ei nykyään ole mitään vaikutusmahdollisuuksia Lontoossa. USA:ssa Suomella on edustaja, jolla on vaikutusmahdollisuuksia ainakin siinä tapauksessa, etten voinut ylläpitää hyviä suhteita Rooseveltia kannattaviin piireihin, joilla siellä nyt on kaikki valta. Suomella on myös Englannissa melko laajalti myötätuntoa tai· ainakin ymmärtämystä. Neuvostoliitossakaan ei nurjamielisyys Suomea kohtaan ole erikoisempi, sillä kaikki vihamielisyys siellä on kohdistunut Saksaan.
Kuitenkin on USA:n sodanjulistus Suomelle ollut useamman kerran lähellä, ainakin silloin, kun on luultu Suomen aikovan tehostaa sodankäyntiään. Hitlerin vierailu Suomeen oli kriitillinen ajankohta, joka kuitenkin meni ohi kun saapui tieto, että vanhempia ikäluokkia oli laskettu lomalle sotaväestä. Tilanne kiristyi taas, kun Mannerheim kävi Hitlerin luona. Sorokan valloittaminen voisi johtaa sodan julistukseen, mutta se ei ole varmaa. Leningradin valloitusyritys aiheuttaisi sodanjulistuksen, koska se ei kuuluisi Suomen omaan puolustustarpeeseen.
Englannissa nähtäisiin mielellään, että USA myös julistaisi sodan Suomelle.
Kompromissirauhaa ei pidetä mahdollisena, mutta pienten valtojen erikoisrauhaa pidetään mahdollisena. Venäläisillä tuntuu edelleenkin olevan halua sopia Suomen kanssa. Mutta Venäjä ei tahdo suorittaa Suomen kanssa rauhasta hintaa, koska Venäjällä on huono käsitys siitä, että Suomi voi jatkaa sotaa. Jos Saksan uusi hyökkäys menestyy, niin Venäjä supistaa vaatimuksiaan ja lisää tarjouksiaan.
Romanian menetykset sodassa ovat suuret. Myös Saksan menetykset itärintamalla ovat suuret. Neuvostoliitto on sodan päättyessää niin heikentynyt, että se saa ottaa huomioon liittolaisien mielipiteet.
Tukholmassa uskotaan yleisesti, että länsivallat voittaa.
Saksassa on sisäiset vaikeudet niin suuret, että Saksa ei kestä sotaa loppuun asti.
Ruotsissa toivotaan länsivaltojen voittoa, koska jos Saksa voittaa, pienet vallat ei voi jäädä itsenäisiksi
Myötätunto Suomea kohtaan on Ruotsissa heikentynyt sen mukaan kuin saksalaisvastainen mieliala on voimistunut. Luullaan että kansanvalta on heikkenemässä Suomessa.
Suomen aluevaltausaikomukset (Itä-Karjala) vaikuttavat tähän.¹

¹ Toisella kynällä lisätty, mahdollisesti eriaikainen virke.

24.7.’42 Söimme päivällistä Kempissä yksityishuoneessa Sven­to, Pekkala ja minä.
Svento ja Pekkala olivat edelleen skeptillisiä siitä, selviääkö Saksa sodasta. Luulivat suuremmat shanssit olevan anglosakseilla. Sventon mielestä Saksan voitot, vaikka olivat melkoiset, olivat viime aikoina olleet raskaat ja hitaat. Rostov, jonka juuri 24/7 valloittivat, oli ollut saksalaisilla jo viime syksynä. Svento epäili, tokko saksalaiset voi edetä Wolgalle ja vielä vaikeammin Kaukaasiaan. Ja jos saksalaiset pääsisivätkin sinne ja muodostaisivat »Östvall» Wolgaa pitkin A-A-rintaman, niin sota ei loppuisi, vaan rintaman takana olisi venäläisten armeija, jota vastaan Saksan olisi taisteltava. Wähitellen länsivallat, Englanti ja USA, saavat varustuksensa valmiiksi ja ahdistavat Saksaa lännestä. Ajan pitkään Saksa ei tätä kestäisi, vaan sortuisi, myös sisäisiin vaikeuksiin. Svento (ja Pekkala) luulivat sentähden, että sota päättyy Saksalle huonosti. Svento luuli, että länsivallat pian alkavat kovan pommituksen Saksaa vastaan ja sitten luultavasti suorit­ tavat varsinaisen invasion Europan mantereelle.
Minä lausuin, että kun Englanti on osottanut saamattomuutta eikä toinen rintama näytä mahdolliselta ja kun Saksa, jos pääsee A-A -rajalle ja edes Pohjois-Kaukasiaan, Gossa Maikop ja Groznij -öljylähteet), voi järjestää taloutensa Euroopan omavaraisuuden nojalle, niin en ymmärrä, miten Saksa voisi sortua ja mitä länsi­ vallat voisi sille tehdä. Katselen sen vuoksi Saksan sodasta selviytymismahdollisuuksia optimistisesti.

28.7.(’42) Olin Rydin luona.
Ryti kertoi:
Saksassa on elintarpeita riittävästi. Rauhan kaipuu, mutta kansa on vakuutettu siitä, että ei ole muuta tehtävissä kuin viedä sota loppuun, ja on päättänyt sen tehdä. Sentähden ei sotaväsymystä.

Englannilla ei ole riittävästi harjaantunutta sotaväkeä. Kokeneet upseerit ovat sodassa ja Englannin saarilla olevien joukkojen upseerit ovat diletantteja ja joukot huonosti harjoitettuja – territorialijoukkoja. Ei sotakokemusta. Etu-Aasiassa ei Englannilla myös ole paljon joukkoja ja sentähden ei ole mahdotonta, että Rommel voi ottaa sekä Egyptin että Etu-Aasian.
Pietarin tulevat saksalaiset ottamaan ensi syyskuussa. Mannerheim on optimistinen Saksan mahdollisuuksiin nähden. Suomalaiset ei tule olemaan mukana Pietarin valloittamisessa. Saksalaiset ei ole sitä vaatineet – aivan alussa viittasivat siihen.
Saksan sotajoukot ovat 2 viikkoa edellä aikataulusta, minkä Hitler ilmoitti täällä ollessaan.
Saksa voi kestää sotaa kauan. Koska sillä alueella, jonka se hallitsee, se voi järjestää autarkisen talouden. Nyt jo Saksassa valmistetaan paljon synteettistä öljyä.
Saksalaisten aikomus on mennä Wolgalle Stalingradiin, josta voi estää laivaliikkeen Wolgalla, sekä ainakin Pohjois-Kaukasiaan. Moskovan aikoo vallottaa viimeksi. Siten Saksa saisi rintaman A-A, jonka vartioitsisi. Viime talvella Saksalla oli 80 divisjoonaa, mutta se oli liian vähän silloin. Nyt on venäläiset kuitenkin heikommat.
Englanti ja USA ei Rydin luulon mukaan voi muodostaa 2:sta rintamaa. Jo tonniston puute estää sen. Hitler sano ettei pelkää sitä, sillä Saksa on niin lujasti vahvistanut Ranskan, Hollannin ym rannikot.
Kysyin mitä sitten tapahtuu kun saksalaiset ovat saaneet A-A rintaman?
Ryti: Sitä on vaikea sanoa. Ryti oli ajatellut, että venäläiset tekisivät erikoisrauhan, kun näkevät, ettei voi saada apua liitto­ laisiltaan. Minä sanoin siihen, että Hitlerin ehdoilla ei mikään venäläinen hallitus voi tehdä rauhaa. Sen Ryti myönsi. Hitler ei anna Ukrainaa takaisin.
Sitten Ryti sanoi, että ehkä Englanti tekee rauhan, kun näkee, ettei voi voittaa Saksaa.
Hitler oli muuten sanonut, että bolsevikit on kukistettava, mutta Englannin kanssa hän voi tehdä rauhan.
Ryti kertoi, että viime aikoina on venäläisiä upseereja tullut yli saksalaisien puolelle ja antautuneet vangeiksi. Se kaiketi osottaa jotain heikkoutta venäläisien joukoissa.
Saksan oloista puhuessaan Ryti sanoi, että Reichswehrin korkeimmat johtajat ei ole nazeja, vaan ovat entisistä hyvistä perheistä.
Suhteistamme Saksaan Ryti huomautti, että ne ovat hyvät. Me emme ole pyytäneet Saksalta mitään, kuten Saksan muut liittolaiset romanialaiset, unkarilaiset, bulgarialaiset. Hitler on ihastunut meihin. Olimme yhtä mieltä, että pienien kansojen itsenäisyys absoluuttisessa merkityksessään tuskin tulee kysymykseen enää. Smuts, Etelä Afrikka, oli myös sanonut, että pienten kansojen itsenäisyys on mahdoton. Rydin mielestä olisi meidän pidettävä hyviä suhteita Ruotsin kanssa joka tapauksessa. Päättyy sota miten tahansa.

28.7.’42 Dagens Nyheter
Suuri lentohyökkäys Englannista Hamburia vastaan. Yli 500 lentokonetta otti osaa 175000 brandbomber.
Flygmarskalken lyckoönskade bomplanens besättningar: Denna raid är »en av de framgångsrikaste under hela kriget». (Näin pitkälle on menty barbariaa kohti.)

(8.8.-11.8.’42)
29.7.’42 Rooth Helsingissä. Tapasin KOP:ssä. Rooth vakuutettu edelleen, että Saksa häviää sodan ja anglosaksien heikko sodan­ käynti viime aikoina vaikuttaa, että sota tulee kestämään kauan. Loppujen lopuksi Saksan sisäinen rintama ei kestä. Saksan kansa haluaa rauhaa, ei ole innostusta. Rooth oli kuitenkin ymmällä englantilaisten heikosta sodankäynnistä Libyassa.