X Onnea voi toivottaa, joskaan ei aina onnitella

9.1.’43 Hackzell luonani. Olin saanut Kivimäeltä kirjeen, jossa hän pyysi minua lähtemään Sveitsiin selvittämään Suomen asiaa. Hackzell tuli puhumaan mm siitä asiasta.
Hackzell uskoi Saksan voittoon. Tai ainakin Venäjän kukistumiseen perinpohjin. Venäläisien nykyinen eteneminen Venäjällä on niinkuin Brusilovin hyökkäys 1916. Sen perästä Neuvostoliitto tulee sortumaan. Anglosaksit ei voi hyökätä Eurooppaan. Se on niin lujasti vahvistettu. Saksan Uusi Eurooppa: Saksalaiset kyllä tulevat ajan mukaan muuttamaan järjestelmää niin, että se tulee pienille kansoille paremmaksi. Meillä ei ole muuta valitta­ vaa kuin Saksa Venäjää vastaan.
Minä olin samaa mieltä, että vaali Saksan ja Venäjän välillä on meille selvä (me olemme Saksan mukana) mutta¹ sanoin olevani skeptillinen Saksan voittoon nähden.
Luin Kivimäen kirjeen; Sanoin että mielestäni nyt meillä ei ole, mitä puhua ulkomailla. Hackzell katsoi, että voimme puhua pahaa Venäjästä, ja valistaa Ruotsia ja ulkomaita, jotka pitävät Neuvostoliiton salongfähig².
Olimme yhtä mieltä siitä, että me emme saksalaisien vuoksi voi nyt puhua siitä eventualitetista, että sota loppuu Saksalle huonosti
Ruotsissa olisi Hackzellin mielestä puhuttava myös kieliasiasta. Sinne menee joitakin suomalaisia professoreja. Minä sanoin, että yliopistoasia olisi ratkaistava. Se tekisi Ruotsissa parhaan vaikutuksen.

¹ Merkitty väli – myöhemmin toisella kynällä ylipyyhitty
² Marginaalissa toisella kynällä myöhempi merkintä ilman viittausta: »haukkua Stalinia»

Sanoin lopuksi, että edellä mainitusta syystä en katso nyt olevan aihetta lähteä Sveitsiin, koska siellä ei olisi mitään puhuttavaa. Muuten nähtävästi Sveitsissä ynunärtävät meidän asemamme.

14.1.’43 Tohtori Hiitonen luonani. Oli ollut äsken Tukholmassa. Kertoi mitä oli kuullut. Antoi promemorian.
Hän katsoi: 1) Olisi ainakin siten muutettava suuntaa, että olisi alettava olla vähemmän yksipuolisia: niin että kävisi ilmi, että täällä ollaan varovaisempia. Ryti on huonoissa kirjoissa Eng­lannissa ja myös Ruotsissa siksi, että hän on kovin vannoutunut Saksan kannattaja ja, koska katsotaan, että hän on luopio ja pet­turi. Erityisesti hänen viime puheensa 6/12 42 teki huonon vai­kutuksen. Hänen sijaansa olisi valittava sotamarsalkka, jolla kuuluu olevan edelleen länsivaltojen luottamus. Myös olisi USA:n Helsingin lähetystöä kohdeltava paremmin. Olisi myös päästettävä ruotsalaista kirjallisuutta ja lehtiä helpommin ja annettava matkustusoikeus Ruotsiin helpommin. Virallinen propaganda­ toiminta olisi tehtävä myös vähemmän yksipuoliseksi. Ulkoministeri olisi vaihdettava ja myös Tanner ei nauti luottamusta Ruotsissa ja länsivalloissa.
2) Meidän olisi, kuten useat muut valtiot ovat tehneet, myös Saksan liittolaiset, otettva kosketus länsivaltoihin ainakin yksityisesti. Perustettava sinne edustuksiamme. Toimittava niin, että sinne asettuu huomattavia henkilöitä, jotka ottavat kosketuksen eri piirien kanssa.

18.1.’43 Kirjoitin Kivimäelle vastauksen.
Mm. »minusta näyttää liikkuminen ulkomaalla tällä hetkellä vähemmän tulokselliselta, koska tässä vaiheessa meidän on vaikea puhua ja esittää, mikä olisi tarpeen. Nykyinen hetki vielä ei ole oikein sopiva tulosten saamiseksi.
Tulen muuten yhä huolestuneemmaksi tulevaisuudestamme. Asiat näyttävät synkistyvän. Mutta nythän ei tiedä, mitä huomenna voi tapahtua.»

22.1.’43 Pekkala ja Svento luonani.
Pekkala oli eilen palannut Tukholmasta, jossa oli ollut viikon. Hän kertoi: Ruotsissa ollaan yhä enemmän vakuutettuja siitä, että Saksa häviää sodan ja ruotsalaiset pelkäävät, miten meidän tulee käymään. Oli tavannut mm USA:n lähetystössä olevan professori Hopperin ja hänen apulaisensa Tikanderin (suomalaista sukua, puhuu suomea).
Pekkalan mielestä olisi pian ryhdyttävä parantamaan suhteitamme länsivaltoihin. Ryti on kovin persona ingrata länsivalloissa ja myös Ruotsissa. Katsotaan että Ryti on myös vielä puheessaan 6/12 42 asettunut kovin Saksan linjoille. Suhteet länsivaltoihin ei parane, ellei Rydin sijaan tule uusi presidentti. Sentähden olisi Mannerheim valittava hänen sijaansa.
Myös Suomessa ollaan – sanoi Pekkala – Rytiin kovin tyytymättömiä. Nepotismi – Ryti ei ole kosketuksissa muiden kanssa, kuin pienen piirin lähimpiä hengenheimolaisiaan (oli ottanut Rangellin pääministeriksi, jotta voi itse määrätä).
Svento oli samaa mieltä kuin Pekkala.
Minä: Mannerheim olisi hyvä länsivaltoihin nähden. Mutta kysymys on, tuleeko länsivalloilla olemaan sanomista tämän sodan loputtua? Mitä Kreml ajattelisi Mannerheimin vaalista? Jos meidän pitää taas neuvotella Stalinin ja Molotovin kanssa.
Pekkala ja Svento olivat kyllä sitä mieltä, että saamme luvan neuvotella Kremlin kanssa. Mutta toivoivat, että erityisesti USA:lla tulee olemaan sanomista, ja voi auttaa meitä.
Minä: Olisi kyllä hyvä, jos voisimme muuttaa politiikkaa, mutta voimmeko. Mistä saamme elintarpeita ym., kun Saksa kontrolloi tiet? Siinä vaikeus on. Olen taipuvainen siihen, että Ryti valitaan. Vali tulee kovin pahaan aikaan.

26.1.’43 Svento luonani. Hän on presidentin valitsija. Kertoi: Maalaisliiton ryhmä on yksimielisesti päättänyt äänestää
Mannerheimia presidentiksi. Kekonin kautta tiedusteltu Mannerheimin mielipidettä, ja Mannerheim vastannut, että suostuvansa, jos on varma, että hän tulee valituksi. Mannerheim ei siis vaadi jotenkin yksimielisyyttä, vaan ainoastaan, että on varma enemmistö.
Oksala oli tullut eilen Sventon luo ja puhunut tästä vaalista. Hän näytti olevan sitä mieltä, että Ryti olisi valittava (nähtävästi, luulee Svento, saksalaisien vuoksi).
Svento oli sanonut Oksalalle pelkäävänsä, että Mannerheimin vaali tekisi huonon vaikutuksen Kremlissä. Oksala oli silloin sanonut, että otetaan J.K.P. pääministeriksi. Svento: Oletteko varma, että J.K.P. suostuu. Oksala: Jos isänmaan etu vaatii, niin luulee J.K.P:n suostuvan.
Svento katsoo, että meidän olisi lähiaikoina ryhdyttävä kosketukseen länsivaltojen kanssa ja koetettava päästä sodasta eroon, ennen kuin on myöhäistä. Yleisissä rauhanneuvotteluissa voi meidän asemamme olla huono, jos Venäjä on silloin hyvässä asemassa.
Tästä keskustelimme laajasti. Sanoin että voisi ajatella sonderausta neutralisen valtion esimerkiksi Ruotsin kautta siten, että Ruotsi tekisi sen omissa nimissään. Tiedustelisimme mitä länsivallat toivovat meidän tekevän. Ja mitä takeita ne tahtoisivat meille antaa, ja miten elintarvekysymys voitaisiin järjestää?
Tästä olimme yhtä mieltä.
Svento luuli, että sota voi kestää vielä pari vuotta, mutta mahdollista on, että Saksassa sisäinen rintama murtuu aikaisemmin. Joka tapauksessa Svento oli vakuutettu, että Saksa sodan häviää. Meidän pitäisi saada asema selväksi, ennenkuin tulee loppukatastrofi.

Reflektio: Taas on presidentin vaalissa sama intrigoiminen, sama agitatio ja sekamelska, kuin aina jokaisessa vaalissa on ollut. Tasavalta on tosiaan huono järjestelmä. Ei ole yhtään kiinteää kohtaa valtakunnassa.
Ruotsin ja Englannin monarkinen järjestys on parempi.

27.1.’43 Rydin luona. Ryti kertoi:
Sotatoimet menee Saksalle huonosti. Blücher oli ollut hyvin pessimistinen Stalingradin vuoksi.
Saksa ei Rydin mielestä voita sotaa. (Ryti oli nyt siis muuttanut mielensä). Wedenalaiset ovat Saksan ainoa tehokas ase. Kysymys on voiko Saksa vedenalaisien avulla pitkittää sotaa niin kauan, että saa sovintorauhan. Se on Saksan ainoa paras mahdollisuus. Saksa lisää vedenalaisien rakentamista. Vedenalaiset kulkevat nyt kaikkialle joukoissa ja ahdistavat laivoja.
Espanjan suurlähettiläs Lontoossa Alban herttua oli tullut Winckelmanin luo ja sanonut, että Suomen ystävät Englannissa tiedustelivat, voisiko Suomen ja Englannin suhteet saada selvitettyä. Hallitus on Winckelmanin kautta pyytänyt lisää tietoja siitä, keitä nämät Suomen ystävät ovat, ja ovatko ne virallisista piireistä. Asiasta ilmoitettiin Kivimäen kautta Saksalle.
Englannissa on alettu pelätä bolsevismia. Erityisesti Neuvosto-Venäjän suurten voittojen vuoksi itärintamalla.
Ruotsin Assarsson oli ilmoittanut kuulleensa Turkin lähettiläältä, että Molotov oli hänelle (Turkin lähettiläälle) sanonut, että Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota on järjetön. Eräs toinen lähettiläs oli sanonut kuulleensa joltakin komissarilta samaa. Tästä puhuimme kauan ja huomautin, että jos Saksa häviää sodan, olisi kaiketi meille paras, että saisimme asiamme Venäjän kanssa selväksi ennen loppua, koska loppuselvityksessä meidän asiamme voi jäädä syrjään. Sanoin ajatelleeni jotakin sonderausta Kremlissä esimerkiksi Ruotsin kautta. Ryti vastasi, että jos päästään kosketukseen Englannin kanssa, niin ehkä siinä aukeaa tie sonderaukseen Kremlissä.
USA:n asianhoitaja oli ollut Rydin luona ja lausunut keskustelussa, että länsivallat antavat Suomelle takauksen koskemattomuudesta, jos se tekee rauhan Venäjän kanssa. Tästä kekusteltaessa puhuimme siitä, että kaiketi voisi koettaa saada myös Saksan ja¹ Venäjän takaus till den verkan det hava kan. USA:n asiainhoitaja sanoi myös, että USA antaa tavaroita Suomelle, jotka voitaisiin tuoda Petsamon kautta. Ryti oli kysynyt, miten tavarat saadaan sinä aikana kun Petsamon tie on kiinni. Siihen ei asiainhoitaja ollut voinut antaa vastausta.
Churchill oli sanonut Bohemanille Englannin toivovan, että 4 Pohjoismaata muodostaa blokin.
Tanner oli kertonut matkastaan Tukholmaan, jossa oli ollut eräitten muiden sosialidemokraattien kanssa ja tavannut Ruotsin sosialidemokraattien johtomiehiä (Hansson ym), että Ruotsin sosialistit olivat luvanneet ruveta tutkimaan kysymystä Pohjoismaiden poliittisesta yhteistoiminnasta. Mitään muuta siitä asiasta eivät vielä olleet voineet sanoa. Yhteistoiminta Ruotsin kanssa on joka tapauksessa hyvä.

¹ Merkityt sanat – myöhemmin toisella kynällä ylipyyhitty

Tämän yhteydessä oli puhe siitä, auttaisiko Ruotsi meitä sotavoimillaan, jos joutuisimme selkkaukseen Venäjän kanssa.¹ Sitä epäilimme.
Sanoin että jos Ruotsi päättäisi meitä auttaa, niin Neuvostoliitto luultavasti jättäisi meidät rauhaan. Ruotsi voisi luvata meitä auttaa, jos Venäjä ei tekisi kanssamme rauhaa määrätyillä ehdoilla, esimerkiksi vanhoilla rajoilla.
Ryti sanoi edelleen, että paavi puuhaa rauhaa.
Minä sanoin mm, että on mahdollista, vieläpä todennäköistä, että me saamme jälleen neuvotella Stalinin ja Molotovin kanssa ja kehotin pitämään silmällä tätä mahdollisuutta.

¹ Erikoinen ilmaus keskellä sotaa johtuu siitä, että sota oli vakiintunut asemasodaksi, eikä isompia yhteenottoja juuri tapahtunut.

(31.1.’43)
30.1.’43 Göring puheessaan Nazien 10 vuotisjuhlapäivän johdosta, puhui Suomen ja Venäjän sodasta 1939–40.
Helsingin Sanomat 31.1.’43: Suomi on liian pieni maa, jotta se yksinään voisi bolsevismille mitään.
(Tämä on oikein sanottu.)
Göring sanoi myös, että Neuvostoliiton sodankäynti 1939–40 oli historian suurin naamioiminen. Tamung. Lähetti Suomea vastaan huonoja joukkoja ja huonoja aseita ja kävi sotaa yli päänsä huonosti.
(Tämä Göringin puhe ei ole oikea.)
Hannula ja Niukkanen oli talvisodan aikana loppuun asti »urhoollisia – jäykkiä – tinasotamiehiä», vasten kaikkea arvostelukykyä. Heihin liittyi esittelijä Pakaslahti, joka esitti, ettei Moskovan rauhaa hyväksyttäisi ja palkinnoksi tästä arvostelukyvyn puutteesta korotettiin pian ulkoministeriön ensimmäiselle paikalle (kansliapäälliköksi).

2.2.’43 Pekkala luonani: Sosialistit ei nosta Mannerheimia presidentiksi. Epäilee tokko Ryti on länsivalloissa persona grata. Ryti piti puheen 21/6 41, jonka Pekkala lupasi antaa minun lukea.

3.2.’43 Svento luonani.
USA:n lähetystön taholta on tieto, että tahtovat Wittingin ja Pakaslahden pois ennenkuin rupeavat mihinkään kosketukseen ulkoministeriön kanssa. Tämä oli Sventosta ja minusta liian pieni asia. Se on ehkä virkamiesten yksityistuumia.
Svento oli hyvin huolissaan Suomen kohtalosta. Meidän pitäisi toimia jotakin, ei olla passiivisia. Pitäisi olla ohjelma. Saada uudet miehet sitä ajamaan. Meidän pitäisi päästä erilleen sodasta. Sentähden meidän pitäisi sonderata länsivalloissa esimerkiksi Ruotsin kautta. Minkä kauemmin aikaa kuluu, sen huonommaksi meidän asemamme tulee.

Reflektio: Nyt voi asiat mennä samalla tavalla kuin syksyllä 1939. Annoimme asiain mennä, emme tarttuneet kiinni. Luotamme johonkin, fatalismia: »Oikea asiamme» yms. Nyt on vaara analogillinen kuin syksyllä 1939. Voimme tulla liian myöhään. Kuten rauhaan nähden tammikuussa 1940.
1) Ei saa antaa mennä liian pitkälle. Pian voi olla hetki.
2) Sondeerattava Ruotsin kautta länsivalloissa. Mitä heidän mielestään meidän olisi tehtävä. Voisivatko antaa elintarpeita?
3) Sondeerattava Kremlissä, millä pohjalla ensin aselepo ja sitten rauha.
4) Tuleeko Ruotsi meille apuun?

8.2.’43 Uuden Suomen päätoimittaja Aho antoi minulle Ulko­ poliittisen Klubin kokouksessa seuraavat 2 sähkettä. — ¹
Ahon minulle antama toinen sähke.
US:n kirjeenvaihtajalta. New-York, maanantaina (8/2 43) Presidentti Roosevelt ja ulkoministeri Cordell Hull ovat vahvistaneet tiedon Yhdysvaltain Suomen lähettilään, ministeri Schoenfeldin paluusta Suomeen.²

¹ Uuden Suomen Lontoon kirjeenvaihtajan 07.02.1943 päivätyssä sähkeessä referoidaan Lontoon lehtien arveluja Suomea tavalla tai toisella sivuavista maailmantapahtumista
² Tämän uutisen jälkeen referoidaan laajasti Walter Lippmanin kolumnia New York Herald Tribunessa 07.02.1943, jossa mm esitetään, että USA:n ja Englannin pitäisi kehottaa reunavaltioita sovittamaan politiikkansa Neuvosto­ liiton mukaan.

8.2.’43 Ulkopoliittinen Klubi. Norrmen alusti kysymyksen poh­joismaisesta yhteistyöstä – liitosta. Esitti samaa kuin Svensk Bottenissa. Ei luullut Ruotsin menevän liittoon, jos voisi olla sodanvaara Luuli Ruotsissa tämän asian olevan niiden ajatus, jotka ovat Saksaa vastaan. H. Gummerus oli samaa mieltä kuin Norrmen.
Minä esiinnyin ensin. Esitin eri mieleni kuin Norrrnen. Kannatin pohjoismaista yhteistyötä, olisi koetettava muodostaa pohjoismainen blokki. Mutta niin kauan kuin me olemme sodassa, ei kysymystä Ruotsin kanssa voi ottaa esille, koska Ruotsi ei tule niinkauan kun olemme sodassa, meidän liittoomme. Sanoin aina tämän sodan alusta asti olleeni skeptillinen siitä, että Saksa voittaisi sodan tai selviäisi siitä, ja viimeajan tapaukset ei ole saattaneet minua muuttamaan mielipidettäni.
Muut puhujat – Hackzell, W. Woionmaa, Jutila, kannattivat myös Pohjoismaiden poliittista yhteistyötä. Aho (Uuden Suomen päätoimittaja), Brummer näyttivät myös olevan samaa mieltä.

9.2.’43 Rydin luona:
Kysyin Albanian¹ herttuan välitysasiasta.
Ryti sanoi, että sen takana ei ollut kuin Borenius, siitä ei tullut mitään. Mutta nyt on ryhdytty toista tietä ajamaan samaa asiaa. Ymmärsin että se oli Ruotsin kautta. Siis rauha Suomen ja Englannin välille. Saksalla ei ole mitään sitä vastaan, sillä ei sanonut mitään Albanian herttuan välitykseen. Itse on pyytänyt meitä ajamaan rauhaa Saksan ja Englannin välille.
Sitten kysyin, mitä Ryti ajattelee nyt?
Ryti vastasi, että hän ottaa nyt selvää sotilaallisesta asemasta.
Saksalaiset ovat edelleen luottavaisia, mutta Ryti epäili sitä.
Kysyin mitä Kivimäki sanoo?
Ryti vastasi, että Kivimäki sanoo, että saksalaiset ei pelkää asemaa, vaan ovat luottavaisia. Mutta Kivimäki muuttaa nopeasti mielipiteensä. Minä sanoin, että Kivimäen on vaikea saada oikeita tietoja kansan mielialasta. Pienissä lähetystöissä on vähäiset voimat.

¹ Po. Alban herttua

Sitten minä sanoin, että minulla on nyt se tunne, että nykyisessä asemassa on analogiaa syksyn 1939 kanssa. Liumme vähitellen onnettomuuteen. Ja heräämme kunnes on liian myöhäistä. Sitten luin hänelle 9 kohtaa, jotka olin pannut paperille. Sanoin edes tahtovani rauhoittaa omaatuntoani. Pyynnöstään annoin paperin, jolle kohdat oli kirjoitettu, Rydille. Ne sisälsivät (muistin mukaan):
1) Meidän on politiikassamme otettava huomioon, että Saksa voi epäonnistua¹ sodassa.
2) Asema on nyt toinen kuin 1918. Silloin Venäjä oli lyöty ja makasi maassa. Siitä ei ollut vaaraa. Mutta nyt on Stalin pystyssä ja kovasti pystyssä.
3) Meidän on reväistävä itsemme irti sodasta sopivalla hetkellä. Omasta puolestani luulen sen hetken olevan lähellä.
4) Mitä kauemmas lykkäämme, sen vaarallisemmaksi asema tulee meille.
5) Ohjelma. Olisi sondeerattava Ruotsin kautta sen omissa nimissä Englannissa ja USA:ssa, mitä he katsoisivat meidän olevan tehtävä. Voisivatko järjestää elintarveasian, jos eroamme sodasta
Rauha Englannin kanssa.
6) Olisi sondeerattava Moskovassa, millä ehdoilla saisimme rauhan. Mitä Molotov tarkoitti sanoillaan, joista Ryti puhui edellisellä kerralla.
7) Suhteet Saksaan. Olisi sanottava, että emme jaksa enää jatkaa sotaa. Saksan sotaväki olisi saatava täältä pois. Miten se asia olisi järjestettävä?
8) Sallisiko Saksa meille lejdbåtar, kuten Ruotsille, sen jälkeen kun olemme sodasta eronneet?
9) Jos tahdomme saada tuloksia, on meidän toimittava itsenäisesti ja Saksasta riippumatta. Saksalle olisi kaiketi kuitenkin ilmoitettava asiasta.

¹ Merkityt sanat – muutettu myöhemmin toisella kynällä muotoon: »epäonnistuu»

Ryti ilmoitti olevansa suurin piirtein samalla kannalla kuin minä.
Hän ilmoitti, että USA:n lähettiläs Moskovassa oli sanonut Molotoville USA:n katsovan, että Suomen itsenäisyys olisi turvattava ja kysynyt, eikö voisi saada aikaan rauhaa Suomen ja Neuvostoliiton välille? Molotov oli kuunnellut tarkasti ja vastannut, että mitä suomalaiset siitä ajattelevat?
Tähän on Procopen kautta annettu vastaus, jossa on selostettu, millä tavalla Suomi joutui sotaan ja sitten lisätty, että emme tiedä onko Moskova halukas tekemään rauhan Suomen kanssa.
Minä: Olisi suggeroitava, että USA:n suurlähettiläs USA:n puolesta kysyisi Molotovilta suostuisiko Kreml rauhaan siten, että vanhat rajat (1939) säilytetään. Ja USA:n ja Englannin takaus olisi saatava.
Ryti oli ajatellut, että vanhat rajat olisi taattava Suomelle, mutta kun länsivallat ajattelee, että rauhaa ei tehtäisi heti nyt, että kumpikin puoli jäisi nykyisille paikoilleen ja asiat ratkaistaisiin sitten rauhan konferenssissa. Rydin mielestä olisi lisäksi saatava Ruotsin takaus. Minä: Ruotsin takuu on hyvä. Tulevaisuudessa ehkä myös Saksan takuu ja ehkä myös Neuvostoliitto haluaa päästä joukkoon. Mutta epäilin, tokko Neuvostohallitus suostuu Rydin ehdotuksiin. Pääasia on, että emme menetä fataljeja. Mitä enemmän Neuvosto-Venäjä voittaa, sen vaikeammaksi tulee saada rauhanehtoja.
Minä kysyin luuliko Ryti, että voimme saada elintarpeita USA:sta?
Ryti epäili sitä, kun Saksa kontrolloi teitä. Mutta jos rauha saataisiin ensi maaliskuun kuluessa, niin sotamiehet saataisiin maanviljelystyöhön ja voitaisiin saada omasta maasta elintarpeita.
Ryti pelkäsi, että venäläiset valloittavat Ukrainan. Joka tapauksessa hän piti jotenkin varmana, että taas saamme neuvotella Stalinin ja Molotovin kanssa.
Lopuksi uudestaan esitin mielipiteenäni, että olisi valppaasti huolehdittava siitä, että pääsemme erilleen sodasta oikealla hetkellä. Huomautin politiikassa olevan tärkeätä, että hetki on oikea, ei liian aikainen, mutta ei liian myöhäinen. Asema on nyt aivan toinen kuin meidän mennessämme sotaan. Sen tähden meidän on tehtävä uusia päätöksiä. Se täytyy saksalaisien ymmärtää.
Sitten puhuimme presidentinvaalista. Kerroin sanoneeni kaikille, että Ryti olisi uudestaan valittava. Hän on ainoa mies Suomessa, jolla ei ole oikeutta kieltäytyä. Jos Mannerheim on suostunut ehdotukseen, niin osoittaa se, että hänen intelligenssinsä ei enää toimi hyvin. Sillä presidentti luultavasti saa olla mukana sellaisissa asioissa, jotka ei ole mieluisia Suomen kansalle, ennen kuin tämä sota on loppuun saatettu. Ryti sanoi, että tämä on aivan hänen kantansa.

10.2.’43 luonani amerikansuomalainen tuomari Tikander, joka on USA:n Tukholman lähetystössä. 2 1/2 tuntia pitkä keskustelu.
Tikander kertoi:
USA:ssa on koko väestö ulkopolitiikassa nykyään hallituksen takana. Myös Amerikan suomalaiset.
Suomen sympatiat nousivat tasaisesti 1920-luvulla, ja sen jälkeen 1939–40 olivat korkeammalla kuin minkään muun kansan on koskaan ollut USA:ssa. Sen jälkeen on suuresti laskeneet ja ovat nyt paljon alemmat kuin talvisodan aikana. Syy on, että Suomi on sodassa Saksan rinnalla ja taistelee Neuvosto-Venäjää vastaan, joka on Amerikan liittolainen. Amerikassa katsotaan, että Suomen ei olisi tarvinnut liittyä tähän sotaan. Luultavasti olisi saanut Moskovan rauhan korjatuksi ilman sotaa. Sitäpaitsi syksyllä 1941 useampia kertoja USA:n puolelta annettiin tietää, että se oli valmis ryhtymään »puhemieheksi». Suomen puolelta ei suhteita USA:han ylipäänsä ole hoidettu niinkuin olisi pitänyt. Tämä Suomen kanta on tietysti johtunut siitä väärinlaskemisesta ja väärinarvostelemisesta, että Saksa voittaa sodan, ja että siis ei ole tarve välittää muista valtioista kuin Saksasta. USA:sta on selvä, että Saksa häviää sodan.
Minä sanoin: Me pelkäämme Neuvostoliittoa. Omasta puolestani pidin Atlannin deklaration periaatteita hyvinä. Mutta miten USA ja Englanti saavat Neuvostoliiton noudattamaan niitä?
Tikander: a) Ensiksi Neuvostoliitto on allekirjoittanut deklaration. Sillä on jonkunlainen merkitys. b) Neuvosto-Venäjä kärsii tässä sodassa kovasti. Sen jälleenrakennustyö on raskas. Se voi sen kyllä tehdä yksin, mutta se vie aikaa. USA voi auttaa Neuvostoliittoa monella tavalla. Tätä kautta USA voi vaikuttaa Venäjään. c) Tähän asti Neuvosto-Venäjää ei ole hyväksytty muiden kansojen ja valtioiden seuraan. Nyt Neuvosto-Venäjä tulee kansainväliseen kanssakäymiseen ja läheiseen kosketukseen muiden kanssa. Nyt on muuten huomattu, että Neuvosto-Venäjä on vahvempi, kehittyneempi ja parempi kuin on luultu. Sentähden voi odottaa, että se tulee noudattamaan samanlaisia periaatteita kuin muut valtiot. Muut valtiot voivat tässä kanssakäymisessä siihen myös vaikuttaa.
Minä kysyin, tunsiko hän Walter Lippmanin kirjoituksen, josta tämän päivän lehdissä puhutaan, ja joka koski pieniä kansoja? Tikander vastasi, että USA:ssa on ollut sellaisia politiikkojakin, jotka katsovat, että pienillä kansoilla ei ole tulevaisuutta. Mutta niitä on vähän. USA on itse järjestänyt Kubassa ja Filippineillä itsehallinnon asukkaiden tyytyväisyydeksi. Filippiinien alkuasukkaat ovat tässä taistelussa taistelleet amerikkalaisien puolella, mikä lienee tapahtunut ensi kerran historiassa. Mutta on ymmärrettävä, että USA esimerkiksi Kubassa ei salli sellaista hallitusta, joka olisi vihamielinen USA:lle. Mutta muuten saavat hoitaa asiansa niinkuin tahtovat. Venäjän läheisten pienten kansojen pitäisi noudattaa viisasta politiikkaa niin, että ne eivät ärsytä suurta Venäjää. Tätä näyttää Lippman tarkoittavan.
Minä sanoin, että USA:n pitäisi sanoa pätevästi, että aikoo käyttää realisia mahtikeinojaan Atlannin deklaration toteuttami­seksi. Siihen olisi saatava Saksa ja Ranska ja Euroopan pienet kansat mukaan Atlannin deklaratioon. Silloin olisi luja pohja, jolle voisi rakentaa uuden järjestyksen.
Tikander sanoi, että USA tahtois että Suomi tekisi erikoisrauhan Venäjän kanssa.
Minä: Miten saataisiin elintarveasia järjestymään?
Tikander viittasi siihen, että jos voimme tulla toimeen 6 kuu­kautta, niin voi järjestää asian Petsamon ja Murmanin kautta. Tikander viittasi siihen, että Suomi luopumalla sodasta voisi tehdä niin suuren palveluksen, että voisi odottaa hyvää kohtelua (jos hän oikein ymmärsi).
Sitten puhuimme presidentinvaaleista. Minä sanoin, että mielestäni olisi paras valita Ryti. Tikander kysyi, tulisiko muutos, jos Ryti valitaan uudestaan. Vastasin että en ole siitä puhunut Rydin kanssa, mutta Ryti on joustava mies.
Sitten puhuimme Mannerheimista. Sanoin ihmetteleväni, jos Mannerheim suostuu ottamaan vastaan ehdokkuuden.
Tikander sanoi, että oli kuullut mainittavan minun ehdokkuuteni. Kysyi mitä minä siitä ajattelen?

Millä: Olen kyllä käytettävissä maamme ulkopoliittisien asioiden järjestämisessä, jos minua halutaan, mutta hetki ei ole sopiva siihen, että minut valittaisiin presidentiksi Suomen kansan yleinen mielipide ei vielä ole sotatapauksien tasalla. Sitä paitsi minä en tulisi valituksi, koska minulla on Suomessa se maine, että olen Venäjän ystävä, ainakin liian suuri Venäjän ystävä. Olen aina ajanut hyviä välejä Venäjän kanssa. Siinä kohden olen sa­maa mieltä kuin Lippman. Toivoisin vain, että USA ja Englanti auttaisivat meitä, jos Venäjä ei noudata Atlantin sopimusta.
Tikander: Tapaukset voivat kulkea nopeasti.
Millä: Ensi maanantaiksi, jolloin vaali tapahtuu, ei ehdi mitään sellaista tapahtua. Sen Tikander myönsi.
Tikander sanoi myös, että oli hyvä, että Molotov kävi Washingtonissa. Hän sai siellä jyrkän kiellon Suomen rajoihin nähden. (Molotov tahtoi nähtävästi Moskovan rajoja. Tämä on minun reflektioni).
Millä: Takaako USA Suomen rajat, jos teemme rauhan? Tikander vastasi jotain siihen suuntaan, (jos hänet oikein ymmärsin) että Suomen luopuminen sodasta olisi länsivalloille niin suuri etu, että takaus voisi tulla kysymykseen.

15.2.’43 Monenlaisen intrigoimisen ja agitation jälkeen valittiin Ryti presidentiksi. (Presidentin vaali on aina samanlainen; juonittelua ym kurjaa.)
(Ulkopoliittinen asemamme näyttää jonkun verran ihmisille selvinneet. Alkavat ymmärtää, mistä on kysymys.)
Sosialidemokraattien puolueneuvosto piti kokouksen ja antoi julkilausuman, jossa ensi kerran viitattiin mahdollisuuteen, että Suomi on vapaa päättämään sodasta irtautumisestaan. Se oli hyvä, että se sanottiin julki.

Lähetin Rydille seuraavan kirjeen:
16.2.’43
»Hyvä Veli,
Toivotan Sinulle onnea vaalin johdosta – onnea voi toivot­taa, joskaan ei aina onnitella. Toivokaamme, että suopea kohtalo säästää maamme järin kovilta iskuilta.
Vanhassa ystävyydessä
Sinun J.K.P.»

17.2.’43 luonani Pekkala. Kertoi presidentin vaalista. Ei tiennyt vielä hallituksen asiasta.
Pekkala kertoi joku päivä sitten eversti Paasosen pitäneen esityksen sotatilanteesta eduskunnan jäsenille. (Pekkala ei ollut läsnä.) Paasonen oli antanut hyvin pessimistisen kuvan asemasta, vieläpä viitaten Moskovan rauhan mahdollisuuteen. Se oli tehnyt kovan vaikutuksen. Seuraavana päivänä hän eduskunnan kahvilassa oli vähän koettanut lieventää vaikutusta. Sinne oli ilmestynyt myös kenraali Heinrichs, joka oli myös puhunut rohkaisevammin ja lopettanut: »Tämä sota taistellaan loppuun».

19.2.’43 luonani amerikkalainen sanomalehtimies Johnson. 2 tunnin keskustelu. Hän kertoi:
Suomen pitäisi tehdä pian aselepo Venäjän kanssa. Ehdot 1939 vuoden rajat. Piti mahdollisena, että Venäjä siihen suostuu, kun sille tulisi liian kalliiksi voittaa Suomen armeija. Kun Saksa lyödään ei Venäjä tarvitse Hankoa eikä muuta
Itse rauha jäisi yleiseen rauhankonferenssiin, jossa USA ja Englanti kannattaisivat Suomea. Nyt ei USA anna mitään takuu­ta Suomelle. Jos nyt sovitaan 1939 vuoden rajoista, niin muut voisi jättää yleiseen rauhankonferenssiin.
Miten Saksan joukot saadaan pois Suomesta, se on problemi, mutta kun Saksalla ei enää ole hyötyä Suomesta eikä myös intressiä siitä, että Suomi on mukana, jos Saksa häviää, piti mahdollisena, että Saksan kanssa voidaan puhua.
Suomi voi saada elintarpeita USA:sta lainauslain nojalla (Jos voidaan tuoda?)
Sota kestää Europassa vuoteen 1945. Jaappania vastaan vielä kauemmin. USA ei tule valmiiksi aikaisemmin. Toinen rintama tulee Eurooppaan. Tosin amerikkalaiset ovat vähemmin tottuneita sotilaita kuin saksalaiset, mutta ylivoima on niin suuri, että voitto on varma.
Johnsonin mielestä pitäisi Suomen hallitukseen saada pääministeriksi sellainen, joka ei olisi kovin vastenmielinen Kremlille. Muuten sanoi Johnson, että aikomuksena on, että USA:n lehdet vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen niin, että USA tulee kaikilla keinoillaan kannattamaan Atlannin deklaration periaatteiden täytäntöönpanemista ja voimassapitämistä.

Johnson oli edellisenä päivänä ollut pitkässä keskustelussa Rydin luona. Oli saanut sen käsityksen, että Ruotsin kautta ollaan puheissa. Ryti oli ollut suostuvainen siihen, että Suomi luo­ puu Itä-Karjalasta ja pitää kiinni 1939 vuoden rajoista. Ryti oli viitannut siihen, että Ruotsin joukot tulisivat miehittämään Pohjois-Suomen saksalaisienjoukkojen sijaan. (Ettei venäläiset pääse sinne.)

Reflektio:
Loppuresonemangi¹

1. Neuvosto-Venäjä on suurvalta. Sitä on käsiteltävä siltä kannalta ja arvosteltava. Se on suurvalta kuten muut suurvallat. Pääasiallisesti samanlainen, pohjaltaan samanlainen. Menettelyissään myös samanlainen.

2. Suurvaltojen väkivaltametodi on sama kaikissa. Sodalla ja väkivallalla tahtovat laajentaa. Englanti on käynyt sotaa, mutta kun on saanut valmiiksi, niin nyt tahtoo status quo. Kaikki suurvallat ovat imperialisteja. Siinä Neuvostoliitto ei eroa eikä ole sen pahempi kuin muut suurvallat. Muutamat nykyiset suurvallat, kuten Englanti, pyrkii nyt ainoastaan pitämään sen, mitä ovat ennen hankkineet. Status quo sen politiikka. Mutta ennen ei ole kaihtanut sotaa ja väkivaltaa.

3. Lokakuun bolsevikkivallankumous ei ollut ainakaan sanottavasti verisempi tai raaempi kuin Ranskan vallankumous. Ihmisiä tapettiin enemmän, koska väkeä oli enemmän. Ranskan vallankumouksen julmuudet: Syyskuun murhat Carnot’n Fouchen julmuudet olivat aivan verrattavissa bolsevikkien vallankumoukseen. Samoin Ranskan vallankumouksen johtajien sisäiset taistelut.

4. Breysingin lausunto bolsevikkivallankumouksesta. Bolsevikkivallankumous meni paljon syvemmälle kuin Ranskan vallankumous. Bolsevikkivallankumous koski paljon syvemmälle taloudellisiln ja yhteiskunnallisiin oloihin kuin Ranskan. Ideologia on mullistavampi Sentähden Venäjän bolsevikki-ideologia on
»tuhoavampi» –raskaampi – tuloksiin nähden mullistavampi kuin Ranskan.

5. Wenäjällä on suurimmat edellytykset päästä Europan hallitsijaksi = ylivaltansa levittämiseen. Se on yhtenäinen, tavattoman suuri alue. Rikas. Hirmuisen suuri väkiluku. Sillä edellytykset päästä Euroopan ja maailmanvaltaan sitten, kun se on kehittänyt rollinsa ja organisoinut voimansa. Ja siis levittää ideologiaansa. Saksa on pieni Venäjään verraten ja samoin kaikki muut tällä pallonpuoliskolla olevat kansat. Ainoastaan »yhtenäinen Eurooppa» voisi pitää puolensa Venäjää vastaan, jos Venäjä tällaiseen yritykseen ryhtyisi. Mutta yhtynyttä Eurooppaa ei saa aikaan sillä tavalla, kuin Hitler ja saksalaiset ovat ajatelleet.

6. Voiko ajatella, että Venäjä tahtoo saada maailman herruuden?
Jos edelleen kansainväliset olot ja suurvaltojen aspiratiot – pyrkimyksiä, tarkoituksia, menettelyä tulee ohjaamaan samat tekijät kuin tähän asti, niin en näe, miten Venäjä ei ryhtyisi tälle tielle.

7. Mutta mitkä ovat valtioiden intressit?
Itsesäilytys, puolustus? Mutta se on sama kaikille ja edellyttää uhan toisen puolelta. Nykyinen tila hirveä onnettomuus. Suuri yhteinen intressi elää rauhassa. Harmonia.

8. Mutta inhimilliset passionit, intohimot.
Eikö kuitenkin valtio ole ihmisten teko? Ihmisten hyödyksi. Se on yhteinen intressi. En siis vetoa sentimenttalisuuteen, haihatteluun, vaan juuri intressiin.

9. Ranska kävi 25 vuodessa läpi vallankumouksen. Ja oli 1815 alkaen salongfältig – astui mukaan kansojen kanssakäymiseen.
Entä Bolsevikki-Venäjä? Se on vaikeampi.
Ranskan vallankumouksen aatteista pääasiallinen osa tuli sivistysmaailman yhteiseksi. Mutta miten on Venäjän kommunismin laita? Se on erilainen.
Tuskin odotettavissa, että Venäjällä mentäisiin esimerkiksi teollisuuden alalla yksityisyritteliäisyyteen. Mutta maanviljelyn alalla ehkä yksityisten palstaa suurennettaisiin, vaikka kolhoosijärjestelmä jäisi. Mutta Venäjällä olojen pakosta kehitys jonkun verran »oikealle». Muissa maissa valtion vaikutus suurenee. Si­ten ero vähenee.
(Miten on Intian, Kiinan, ym eri kultuurien suhde länsimaiseen?)

¹ Viitannee JKP:n parhaillaan laatimaan muistehnakirjaan.

(24.2.’43)
21 ja 24.2.’43 Moskovan suomenkielisessä radiossa Puna-armeijan 25 vuotisjuhlien johdosta korkealentoisia esityksiä.
Luettiin mm suomenkielisiä käännöksiä puheista ja venäläisten lehtien esityksistä.
Samalla käy ilmi, miten hirmuinen on viha Wenäjän kansassa saksalaisia vastaan:
Hitleriläisrosvot, fasistiroistot, Hitleriläisrutto. Neuvosto-Venäjän armeija ja isänmaanystävät taistelee kaikkien kansojen vapaustaistelua ja pelastaa kansat Hitleriläisen rosvosodan kauhuista. Suuri isänmaallinen sota saksalaista fasistivilliytymistä vastaan. Puna-armeijan sotilaat taistelee todella isänmaan vapauden ja kunnian puolesta, mutta ei vieraiden maiden anastamiseksi, kuten fasistiroistot. Puna-armeija puolustaa neuvostojärjestelmää, joka takaa kaikille kansoille vapauden ja vaurauden. Punaiset sotilaat uhraa elämänsä kansansa vapauden ja onnen hyväksi. Leppymätön taistelu kirottua vihollista vastaan synnyinmaan puolesta. Saksalaissudet. Fasistianastajat.

Nliiton nuorison edustajan puhe:
Isänmaa ja kaikki mikä meille on rakasta. Hullaantuneet fasistirosvot. Saksalaiset pyövelit. Kostamme kaikille fasistirosvoille. Weri verestä, henki hengestä. Synnyinmaamme kunnia.
Suomalaiset anastajat Itä-Karjalassa.

Stalinin päiväkäsky 23/2:
Hitler rikkoi katalasti hyökkäämättömyyssopimuksen(!!) Saksalaiset fasistikonnat. Fasistipedot. — Karjalassa saksalaiset ja heidän apurinsa isännöivät vielä toistaiseksi

25.2.’43 Amerikan suomenkielinen radio.
Kovin jyrkkä esitys. Mm:
Kaikki saksalaisille annettu avustus pitkittää sotaa, jonka me (USA) pyrimme lopettamaan. Meidän kärsivällisyytemme on loppumaisillaan (Suomeen nähden). Kun Suomi sallinut saksalaiset asettua maahansa, on se meille vihamielinen teko.
Samoin että suomalaisia vapaehtoisia taistelee saksalaisien riveissä ja Suomen luonnonrikkauksia käytetään saksalaisten hyväksi. Kärsivällisyytemme Saksan vasalleille on loppumaisillaan. USA vaatii Saksalta, Italialta ja Jaappanilta ehdotonta antautumista. Tuleeko se koskemaan myös Suomea. Suomen on irroittautuminen ajoissa Saksan sodasta, joka on tuomittu häviöön. Ei mitään tinkimistä. Entiset suhteet Suomen ja USA:n välillä ei merkitse, ellei Suomen kansa osota teoissa, millä puolella heidän todelliset etunsa on. Aika Suomelle on loppumaisillaan.

26.2.’43 Witting soitti: Bernistä tullut tieto, että minä olen Tukholmassa Hopperin kanssa neuvottelemassa rauhasta.
Yksi monista huhuista viime kuukausien aikana minusta.

26.2.’43 Svento luonani.
Puhui ensin »hallitusjuonitteluista». Oli kuullut, että USA oli vastannut meidän sonderauksiin: Tahtovat konkreettisia ehdotuksia. Luultavasti siihen ei ole vastattu.
Svento oli yhä enemmän vakuutettu, että Saksa häviää sodan. Hän piti mahdollisena, että se tapahtuu pikemmin kuin on luultu.
Suomen kohtalosta hän oli yhä enemmän huolestunut. Svento epäili, tokko Kreml ryhtyy nykyisien hallitusmiehien kanssa neuvotteluihin.
Svento antoi minulle Göteborgs Handels och Sjöfartstidningin kirjeenvaihtajan uutisesta leikkeleen Majskin lentokirjasta, joka äsken oli ilmestynyt Lontoossa, ja joka oli kovasti meitä vastaan.