XI Näyttää siltä, että yksi ajanjakso on nyt ohi

12.3.’43 Svento jälleen luonani.
Sanoi: Nyt on alkanut uusi ajanjakso: Ei voi enää istua kahdella tai kolmella tuolilla. On päätettävä: Joko-tai!
USA on vielä meistä intressoitu, koska vielä haukkuvat meitä, mutta nähtävästi loppuu pian. Siitä merkkinä, että Washingtonissa ilmoitetaan, että Schoenfeldin paluu »ei ole aktuelli».
Svento: Saksan häviö on varma. Meidän pitäisi päästä sodasta erilleen, muuten meillä on edessämme turrnio.
Länsivallat ei enää järjestä meille rauhaa, vaan meidän on käännyttävä Kremlin puoleen ja tehtävä rauha tai olla lopullisesti sodassa myös länsivaltojen kanssa.
Olisi saatava selvä, mitä Kreml ajattelee meidän asioistamme? Millä ehdoilla se tekisi rauhan? Siitä olisi saatava yksityisesti selvää.
Svento luuli, että nyt ei enää saada vanhoja rajoja, ja minkä kauemmas lykkäämme asian, sen huonommat rauhanehdot tulee.
Elintarveasia? Saksalainen sotaväki Suomessa? Sventon mielestä fatum vie meitä kuilua kohti.

21.3.’43 luonani Carl Enckell. Lähtee pian Sveitsiin sille matkalle, josta Kivimäki puhui minulle. Puhuimme paljon politiikkaa, 2 tuntia.
Lausui mielipiteenään, että Saksan-Venäjän sopimus 23/8 39 oli alusta alkaen spegelfäkteri, koska Stalin heti alkoi toimintansa Baltian maissa ja hyökkäyksen Suomea vastaan, mikä kaikki oli tähdätty Saksaa vastaan.

Huomautin tähän, että kaikki tämä oli sovittu elokuun sopimuksessa, ja että Baltia ja Suomi oli jätetty Neuvostoliiton intressipiiriin.
Enckellin luulon mukaan Stalin teki Moskovan rauhan 12/3 40, koska pelkäsi sekaantuvansa sotaan länsivaltojen kanssa, jotka tarjosivat apuaan Suomelle.
Tähän huomautin, että Molotov oli sanonut Assarssonille, ettei Neuvostoliitto pelännyt länsivaltojen apua, sekä että jos Stalin olisi pelännyt sotaan sekaantumista länsivaltojen kanssa, niin hänen olisi pitänyt asettaa kohtuullisemmat rauhanehdot, sillä ehdot olivat niin kovat, että hänen oli otettava huomioon se mahdollisuus, että me niitä emme hyväksyisi, vaan sota jatkuisi. Huomautin että Suomen sota oli Stalinille ja Molotoville hyvin vastenmielinen = he olivat luulleet, että mitään sotaa ei tulisi.
»Mit Tränen in den Augen.» (Schulenburg.) Erikoisrauha Suomen ja Venäjän välillä. Siinä on vaikeuksia – sanoi Enckell:
a) Sentimentaalinen puoli. Suomen kansa katselee, että se olisi petosta Saksaa vastaan, josta meillä on ollut hyötyä. Obs! 1918, — anonymiset kirjeet Enckellille.
b) Elintarveasiat.
c) Saksalainen sotaväki Suomessa.
d) Mitä Suomen armeija ajattelee? Miten Mannerheim voisi vetää joukot pois Itä-Karjalasta? Onko sosialistit, kun tekivät päätöksiä »sodasta irtautumisesta», ajatelleet tätä?
Minä vastasin, että sosialistien luulon mukaan valtava osa sotajoukkoja haluaa rauhaa ja mielellään palaisi kotiin.
Enckell oli taipuvainen samaan mielipiteeseen kuin minä sodan päättymiseen nähden. Saksa tuskin selviää voittajana: Enckell kysyi: Mikä on Suomen krigsmål?
Minä sanoin, että nyt on luullakseni yksi jakso loppunut, se, jolloin kaiketi USA ja Englanti olisivat järjestäneet meidän välimme Neuvosto-Venäjän kanssa. Nyt näyttää alkavan se jakso, jolloin meidän on pakko itse selvittää välimme Kremlin kanssa = nota bene edellyttäen, että Saksa ei voita sotaa, niinkuin näyttää todennäköiseltä. Pelkään että minkä kauemmin kestämme, sen huonommaksi tulee asemamme. Mutta tila näyttää olevan kuin kreikkalaisessa tragediassa: Kohtalo kulettaa katastrofia kohti, ilman että sille voimme mitään.

Enckell sanoi: 1918 Saksa tahtoi estää Englantia pääsemästä yhteyteen Venäjän kanssa Muurmanin kautta, sentähden Golt­zin divisioona tuli Suomeen. Nyt on asema sama.
Itä-Karjala: Enckell sanoi hänellä olevan vanhan englantilaisen kartan, jossa on merkitty »muutamat sanovat, että tämä alue (Itä-Karjala) kuuluu Suomeen».
Enckell sanoi, ettei häntä ole koskaan pyydetty mihinkään neuvotteluun ulkopoliittisista asioista. Tämä on kuvaavaa. Meillä ministerit ovat niin »itseään täynnä».

23.3.’43 Refl.ektio sen johdosta, että tänään menen Rydin luo.

1. Toiveet että Saksa selviää sodasta ovat vähentyneet. Upotussota? Länsivaltojen voimat kasvavat. Woiko Saksa lyödä maa­ han Venäjän? Tuskin. Lopuksi luultavasti Stalin tulee jäämään pystyyn. Tämä on otettava huomioon meidän politiikassamme.

2. Näyttää siltä, että yksi ajanjakso on nyt ohi, ja toinen on alkamassa. Nyt päättyneessä jaksossa oli toiveita, että länsivallat kaiketi olisivat järjestäneet meidän suhteemme Venäjään ja meidän asemamme. Kaiketi olisimme saaneet entiset rajat. Myös jonkunlaiset takeet tulevaisuudestamme. Ehkä olisi myös päädytty siihen, että Suomi olisi tullut neutraaliseksi kuten Ruotsi. Nyt on pelättävä, että saamme itse ja yksin selvittää välimme Kremlin kanssa. Neuvotella Stalinin ja Molotovin kanssa jälleen. Kaiketi tulee myös esiintymään vaatimuksia, että Suomen aluetta saataisiin käyttää sotaan Saksaa vastaan. Asemamme onniin ollen vaikeutunut.

3. On myös pelättävissä, että emme saa vanhoja rajojamme. Eikä mitään takeita länsivalloilta.
Churchillin Euroopan neuvoston -suunnitelma on kuitenkin suhteellisen hyvä. Mutta siinä on Venäjä mukana.

4. Eikö olisi koetettava saada yksityisesti selvää, mitä Kreml ajattelee.

5. Meille olisi tärkeää päästä erilleen sodasta.
Mutta voi olla niin, että emme voi päästä sodasta erilleen. Elintarveasiat. Ruotsista? Saksalainen sotaväki Suomessa. Tulemme liian myöhään. Tulemme yhä enemmän sidotuiksi Saksaan. Kohtalomme on siihen sidottu. Kreikkalainen tragedia.

6. Onko tarpeen lehdissä ym niin kovasti haukkua Stalinia ja bolsevikkeja? Neuvosto-Venäjän imperialismi! Neuvostoliitto ei ole tässä suhteessa pahempi kuin Saksa ja Italia.
Meidän pitäisi aina pitää muistissa, että Kremlin kanta on meille tärkeä, jos sota menee niin, että Saksa ei voita, kuten on mahdollista, vieläpä todennäköistä.

7. Itä-Karjalan asia on menetetty.

8. Miten Ryti ja hallitus ajattelee ja luulee meidän selviytyvän.

23.3.’43 olin Rydin luona 2 tuntia. Ryti kertoi, että 2 päivää sitten USA:n charge d’ affaires Helsingissä esitti USA:n tarjouksen välittää rauha Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Siihen ei ole vielä vastattu. Tarkoitus on vastata myönteisesti. Tähän asti oli viitannut siihen, että rauhan tekeminen on meidän ja Neuvostoliiton välinen asia. Nyt toisin. Ryti kysyi minun mieltäni tästä.
Minä: Olen edelleen samaa mieltä kuin ennen ja nyt luulen olevan vähemmän mahdollisuutta siihen, että Saksa voittaa sodan. Saksalaisien voimat ovat heikentyneet, ja vaikka myös venäläisien voimat ovat heikentyneet, niin länsivaltojen, erityisesti USA:n, sotavoimat kasvavat. Saksa tuskin myös voi enää lyödä Venäjää maahan. Stalin nähtävästi tulee jäämään pystyyn. Nyt näyttää meille yksi ajanjakso olevan lopussa, jolloin länsivallat tahtoivat meitä auttaa rauhaan. Nyt on toinen ajanjakso alkamassa. Olen iloinen kuullessani, että USA vielä tahtoo meitä auttaa. Tarjoukseen olisi tartuttava. Meidän pitäisi päästä erilleen sodasta, jos suinkin mahdollista
Kysymys on: a) Elintarpeet b) Saksan sotaväki Suomessa. c) Millaiset ovat Kremlin ehdot? Elintarpeisiin nähden olen ajatellut, voisiko Ruotsi meitä auttaa, kun emme saa Saksasta.
Ryti: Sodan päättymiseen nähden oli samaa mieltä kuin minä. Meillä on elintarpeita nyt lokakuun alkuun asti. Ruotsi on luvannut 100000 tonnia viljaa. Hiiliä ei ole kuin 2 kuukaudeksi. Mutta kysymys on, miten saadaan 7 saksalaista divisioonaa Suomesta pois. Mitä rauhanehtoihin tulee, luuli Ryti, että saisimme vanhat rajat. Ehkä Kannaksella vaihdettaisiin ja annettaisiin Suomenlahden saaret. Suursaari olisi ikävä. (Sodan aikana).
Minä: Jos rauha saataisiin vanhoilla rajoilla, niin olisi se mielestäni erinomaista. Olisi otettava lemmessä. Mutta epäilen, tokko Kreml siihen suostuu. Ehkä tahtoo myös Petsamon.
Ryti: Jos saamme hyvän korvauksen Petsamosta, voisimme sen luovuttaa. USA oli puhunut warrant confidense.
Minä: Ennen olin ajatellut, että länsivallat takaisi meidän turvallisuutemme, mutta siitä on nähtävästi luovuttava. Jos nyt USA sanoo, että tulee tekemään voitavansa meidän turvaksemme, niin minä sen hyväksyisin vakuudeksi. Muuta ei ole nyt tehtävissä. Länsivaltojen on vaikea taata meitä liittolaistaan Venäjää vastaan.
Ryti: Jos myös Venäjä tulisi takaajaksi, niin silloin länsivallat voisivat sen tehdä.
Minä: Mitä Saksa sanoo? Miten selvitämme asian Saksan kanssa?
Ryti: Tarkoitus on, että ilmoitettaisiin Saksalle. Ramsay lentää Berliniin. Sanotaan että me emme jaksa enää käydä sotaa.
Minä: Jos Saksalle ilmoitetaan, niin luultavasti Saksa panee jyrkästi vastaan – ja suuttuu – ja jos Kreml esittää sellaiset ehdot, että rauhasta ei tule mitään, niin jäämme istumaan 2 tulen väliin. Ja asemamme huononee. Sentähden pitäisi USA:n omissa nimissään ja mainitsematta meitä ottaa selvää Kremlin ehdoista. Että ne sellaiset, että niihin voimme suostua. Kehotin koettamaan järjestää asian niin. Omasta puolestani olisin varovainen siinä, että emme kiristäisi ehtoja, jotta päästäisiin rauhaan.
Minä: Jos tulee Saksan tietoon, että olemme neuvotelleet rauhasta, ja sitten ei tule rauhasta mitään, niin asemamme kovasti vaikeutuu. Jäämme yksin Saksan ja Venäjän väliin.
Ryti näkyi hyväksyvän tämän kannan. Ryti luuli, että Saksa jälleen ensi kesänä saa voittoja itärintamalla ja Venäjä kärsii tappioita, mutta se ei ole ratkaisevaa.
Olimme yhtä mieltä siitä, että jos Suomi tekisi rauhan, olisi se isku Saksalle ainakin moraalisesti Voisi johtaa Romanian ja Unkarin eroamiseen sodasta.
Lopuksi sanoin, että meidän olisi pidettävä muistissa, että Kremlin asenne meitä kohtaan on meille tärkeä ja sentähden ei pitäisi haukkua Stalinia ja Kremliä ja bolsevikkeja. Se voi olla tulevaisuudessa edessä. Ryti kertoi, että Nuortevan tytär oli tullut tänne desanttina. Joutui vihdoin vangiksi ja on nyt alkanut puhua. Hän on kommunisti, mutta vihaa kovasti Stalinia. Hän on kertonut, että 1940 kesällä oli tarkoitus Neuvostoliiton lähetystön johdolla perustaa kommunistisia sellejä ympäri Suomea ja murtaa Suomi sisältä päin ja sitten yhdistää Suomi Neuvostoliittoon ja tehdä loppu Suomen itsenäisyydestä.

30.3.’43 Lontoon radio: Linkomies on kirjoittanut Unkarin ranskankieliseen lehteen helmikuun numeroon kirjoituksen, jossa hän sanoo, että Suomi on valloittanut takaisin sen, mikä siltä on vääryydellä viety sekä lisäksi vallannut paljon alueita, joissa asuu suomalaista kansaa, ja jotka on liitettävä Suomeen, jotta se saa hyvät rajat.

29.3.’43 kokooomuspuolueen Säätiön hallituksen kokous.
Päivällisillä puhuin.
Vuosi sitten olin Saksan sota-asemaan nähden optimistisempi. Nyt en ole yhtä optimistinen. Asema on Saksan kannalta huonompi kuin vuosi sitten. Saksa saa alkaa hyökkäyksen jotenkin samalta kohdalta kuin viime keväänä ja kesänä.
Tosin luultavasti Venäjä on heikentynyt, mutta myös Saksa on heikentynyt. Olen aina ollut sitä mieltä, että Venäjän sotilaalliset voimat on aliarvioitu.
Mutta mielestäni Saksa kyllä kykenee Neuvosto-Venäjänsotilaallisesti lyömään, jos saa taistella yksin Venäjän kanssa. Mutta jos Saksan täytyy taistella 2:lla rintamalla, niin se on toinen asia. Kun Saksa hyökkäsi Venäjälle, oli se sodassa Englannin kanssa, jonka tukena oli. USA Sentähden olin skeptillinen Saksansotaan nähden.
1941 Englanti ei saanut mitään aikaan. Sentähden oli yksi rintama. Sen vuoksi olin 1941 ja vuosi sitten optimistinen.
Joulukuussa 1941 USA, Jaappani sotaan. Jaappani saavutti tavattomia voittoja. Akselin selviytyminen näytti valoisalta. Nyt on käynyt selväksi, miten Englanti ja USA oli täysin varustamattomat. Pearl Harbourin jälkeen USA oli miltei kokonaan vailla laivastoa Tyynellä merellä. Suurvallan varustaminen kestää 4 vuotta. USA laskee tulevansa valmiiksi 1945.
Siis: Samalla kun itärintamalla asema on sellainen, kuin edellä on sanottu, Englannin sotavoima ei vielä ole kärsinyt sanottavasti ja USA:n voima lisääntyy. Sen vuoksi sotilaallinen asema näyttää Saksan kannalta olevan huonompi kuin vuosi sitten.
Mutta: Upotussota??
Mutta kuka voi sanoa, miten sota päättyy?
Viime aikoina on ollut ilahuttavaa, että pienten kansojen asia on tullut myös suurten kansojen huomion esineeksi.
Saksalaiselta taholta kuuluu oltavan suotuisampia eräiden pienten kansojen asiassa. Churchillin puhe. Europan neuvosto. Pienten ryhmittyminen.
Churchillin ajatukset ovat saaneet huonon vastaanoton. Suomessa: Karjala ja Liittolehti. Ruotsissa Svenska Dagbladet – Stockholms Tidningen. Mutta ensin on Sköld pitänyt huomat­ tavan puheen.
Churchillin suunnitelmissa on paha puoli se, että siinä on Neuvosto-Venäjä mukana.
Mutta siitä huolimatta pienten kansojen ei pitäisi mielestäni olla vastahakoisella kannalla näissä asioissa. Tulevaisuutemme riippuu siitä, että saamme tukea joltakin vahvemmalta taholta. Joko suurvallalta tai kansainväliseltä järjestöltä.
Tähän asti on pienten itsenäisyys perustunut suurten rivaliteettiin. (Rantakari: Niin on aina ollut ja niin tulee olemaan.) Mutta perustaminen rivaliteettiin ei riitä.
Rantakari sanoi myös, että diplomatialla on pienten turvattava asemansa.
Diplomatian mahdollisuuksia yliarvioidaan.
Nevile Henderson: Diplomaattiset menestykset ovat Pyrhuksen voittoja.
Diplomaatti rekisteröi tosiasiat ja tapaukset.
Pienten kansojen positiivinen elämisenoikeus on tunnustettava ja diplomatia sen toteaa sopimuksissaan.
Suurten puolelta ei ole myönnetty pienten elämisen oikeutta. Salisbury 1890 lopulla. Saksan ulkoministeri vuosisadan vaihteessa.
Mutta on todettava ja tunnustettava, että pienten positiivinen elämisenoikeus on suurillekin, ei vain edullinen, vaan välttämätön. Siitä tulisi uusi perustus. Kaikkien kansain menestymisen edullisin ja välttämätön yhteiselämän pohja.
Siinä me pienet kansatkin voisimme jotakin tehdä. Meidän ei pitäisi olla passiivisia. Jättää defaitistinen henki. »Ei voi mitään. Niin on aina·ollut.» Stradnickyn sana.
Tällä pohjalla meidän tulevaisuuttamme ei saada vakavaksi Meidän, Suomen kansan täytyy elää, päästä sodasta miten tahansa.
Keskustelu (pitkä). Siinä kävi ilmi:
Kaikki olivat sitä mieltä, että Saksan sotilaallinen asema on nyt heikompi kuin vuosi sitten. Mutta Saksa ei ole vielä lyöty.
Yleinen oli Neuvosto-Venäjän pelko ja tavaton epäluulo sitä kohtaan Jos Neuvosto-Venäjä voittaa sodan tai tulee olemaan voittajien puolella, niin se on meidän kuolema. Deportatiot. Mutta olettivat, että Neuvosto-Venäjä tulee kovasti heikentymään, ja kun meillä on 500000 miestä aseissa, ja armeija on koskematon, niin sitä Venäjä ei jaksa lyödä. Se on pelastuksemme. Meidän pitää olla lujia ja järkkymättömiä (Honkajuuri).
Koskimies esitti, että olisi julaistava allekirjoituksilla varustettu julkilausuma pienten kansain asiasta
Mutta keskustelu on tässä seurassa jotenkin tulokseton. Diskussionsklubb.
Haataja oli tyytymätön sisäiseen hajaannollisuuteen meillä. Että sosialistien julkilausuma (sodasta irtautumisesta) pääsi julkisuuteen, oli hänen mielestään kumma. Samoin ei ollenkaan hyväksynyt, että Gripenberg tulee ministeriksi Tukholmaan. Mutta Haataja on aina tyytymätön.
Honkajuuri oli myös tyytymätön kokoomuspuolueeseen sisäisten asiain vuoksi.

30.3.’43 KOP:n hallintoneuvoston kokouksen jälkeen Kämpissä. Reinikka, joka on hallituksen jäsen, kertoi:
USA kaiketi julistaa meille pian sodan, näyttää siltä.
Ramsay kävi incognito Berlinissä Ribbentropin luona. Puhui siitä, että me emme voi enää jatkaa sotaa. Sai sen käsityksen, että jos vielä jatkamme neuvotteluja USA:n kanssa, niin meille tulee Norjan kohtalo. Saksa miehittää Suomen.
Kysyin mitä tiedetään Moskovan mielipiteestä Suomen asiassa? Reinikka vastasi, ettei ole tullut mitään tietoon.
Reinikan mielestä me emme voi tehdä mitään muuta, kuin jatkaa sotaa Saksan rinnalla.
Minä sanoin, että meidän olisi harkittava nyt tai myöhemmin, mikä on meille parempi, jatkaa sotaa tai ottaa Norjan kohtalo.
Kehotin kaikin keinoin koettamaan välttää, että USA julistaisi meille sodan. Reinikka ei näyttänyt luulevan, että siihen on mahdollisuus.
Minä sanoin vakavasti, että näyttää siltä, että me kulemme katastrofia kohti
Reinikka piti myös sen mahdollisena, että Hitler ja Stalin tekevät ensi kesänä rauhan keskenään. Jos se tapahtuu, ja joudumme riitaan Saksan kanssa, niin silloin olemme yksinämme.

2.4.’43 Woionrnaa luonani.
USA:lta tullut nootti, 4 kohtaa:

1.Luottaako Suomen kansa USA:n good williin.

2. Haluaako Suomen kansa rauhaa.

3. USA tarjoaa bona officia, jotta Suomi saisi kunniallisen rauhan.
Woionmaa käsitti, että tarkoitetaan 1939 vuoden rajoja. Kannaksella ym ehkä alueen vaihto korvausta vastaan. Aselepo.

4. Tämä on viimeinen kerta kun USA tarjoaa apuaan Suomelle. Ellei niin USA jättää Suomen.
Woionrnaa katsoo, että olisi vastattava, että Suomen kansa luottaa USA:n good williin, ja että Suomi on valmis tekemään rauhan vanhoilla rajoilla. (Siis Itä-Karjalasta luovuttaisiin.)
Olisi otettava se riski, että tämän vuoksi joutuisimme Saksan kanssa huonoihin väleihin. Saksa kaiketi pitäisi Pohjois-Suomen miehitettynä.
Woionmaa oli myös kuullut siitä, että Saksa ja Neuvostoliitto tekisivät rauhan ja kaiketi sotaliiton keskenään.
Woionmaa pyysi, että minä puhuisin tästä Waldenin kanssa. Sosialidemokraattisessa puolueessa on melkein yksimielisyys siitä, että tähän olisi tartuttava. Tanner saa luvan myös mennä mukana.

7.4.’43 Teekutsut Ramsaylla.
Lopuksi keskustelimme Tannerin kanssa.
Tanner kertoi Ramsayn käynnistä Ribbentropin luona. Ribbentrop oli sanonut, että neuvottelut USA:n kanssa sofort abbruchenja Suomen on tehtävä Saksan kanssa sopimus, että ei tee erikoisrauhaa, vaan tekee rauhan yhdessä Saksan kanssa.
Nyt on pian vastattava USA:lle ja se menee siihen suuntaan, että neuvotteluista Venäjän kanssa ei voi tulla mitään. Emme tiedä Venäjän aikeista emmekä luota Venäjään. Saksan vuoksi ei voi tehdä muuta kuin vastata pian ja rauhanneuvottelut USA:n bona offician välityksellä lopettaa. Sillä jos jatketaan, niin voi olla pahat seuraukset: a) Emme saa elintarpeita eikä muita tavaroita: ruista, hiiliä, bensiniä. Armeija ei voi toimia. Elämä loppuu. b) Saksalla on hallussaan kaikki Suomen lentokentät ja 100000 miestä. Luultavasti miehittää Suomen. c) Toiset luulevat, että Saksa panee toimeen täällä vallankaappauksen, mutta sitä luultavasti ei tarvitse pelätä. Meillä ei siis ole mitään tehtävissä. Mutta sopimukseen, paktiin Saksan kanssa emme mene. Tuli mitä tahansa.
Minä kehoitin koettamaan toimia niin, että suhteet USA:han ei katkeaisi. Se voisi olla meille vaarallinen asia. Esitin harkittavaksi, että Ruotsin kautta Washingtonissa suggeroitaisiin, että USA ja Ruotsi omissa nimissään esittäisivät Kremlille, että saisivat esittää Suomelle rauhaa 1939 vuoden rajoilla. Että saataisiin tietoon, mitä Kreml ajattelee meidän asiastamme. Tanner rupesi tätä ajattelemaan, mutta huomautti, että jos Kreml siihen suostuisi, niin me nyt emme voisi tehdä Saksan vuoksi rauhaa. Keskustelu jäi tähän.
Tanner sanoi, että tiedusteluun, mikä on koetettu tehdä Kremlissä, saadaksemme tietää sen aikomukset, ei ole tullut vastausta.

7.4.’43 illalla Väinö Voionmaa ja Keto luonani. Puhuivat nykyisestä poliittisesta asemasta ja suhteesta USA:han.
Esitin mitä Tannerille olin sanonut. Molemmat olivat sitä mieltä, että olisi koetettava päästä erilleen sodasta. Ulkoasiainvaliokunnassa eduskunnassa tämä asia pian tulee esille.
Sanoin Kedolle, että ulkovaliokunta eduskunnassa on niin kokoon pantu, että siellä ei voi tästä asiasta vapaasti keskustella. Hallituksen olisi tehtävä vissille ulkopuoliselle piirille selväksi, että mikään muu menettely, kuin sen aikoma ei ole mahdollinen, jotta hallituksen menettelyä voitaisiin sekä Ruotsissa että USA:ssa puolustaa ja saada USA olemaan katkaisematta suhteita Suomeen.
Woionmaa sanoi eräissä piireissä katsottavan, että pitäisi saada tietää Mannerheimin mielipide okkupation mahdollisuudesta sekä yleensä sotilaallisista kysymyksistä, ja oli ajateltu, että minä menisin Mannerheimin luo päämajaan keskustele­ maan hänen kanssaan.
Minä sanoin, että minun on vaikea mennä tässä asiassa puhumaan Mannerheimin kanssa. Mannerheim tuskin rupeaisi lausumaan mielipidettään, vaan sanoisi, että tämä asia on hallituksen asia ja ei voi hallituksen selän takana puhua. Sitäpaitsi Mannerheim ei ole koko sodan aikana asettunut minun kanssani yhteyteen, vaikka on ollut usein Helsingissä. Luultavasti on saanut tietää, että minä olen häntä arvostellut, ja hän ottaa kovin pian nokkaansa. Olen sanonut, että Mannerheim oli 1939 aivan oikealla ja järkevällä kannalla, mutta sitten on usein väärin arvostellut asemaa. Sanoin Voionmaalle, että hänen pitäisi mennä itse Mannerheimin luo, mutta se tuskin voi tapahtua muuten kuin hallituksen tieten ja hallituksen välityksellä.

(22.4.’43)
19.4.’43 Tänne Hernåd¹, von Heidenstam ja insinööri Waldenström Ulkomaankauppaliiton vuosikokoukseen ja Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin kokoukseen.
Olin paljon heidän kanssaan.

20.4. Ulkomaankauppaliiton vuosikokous. Kun Ramsay on ulkoministeri, suostuin minä olemaan väliaikainen puheenjohtaja.
Illalla suuret päivälliset. Pidin puheen mm. pohjoismaisesta yhteistyöstä.
22.4. Suomen Sosialidemokraatissa oli pääkirjoitus sen johdosta.

20.4. Hernöd¹ piti esitehnän ja Suviranta.

¹ Hernåd/Hernöd = Torsten Hernod

21.4. Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin vuosikokous. Fieandt ja Waldenström pitivät esitelmiä.
Päivällisillä istui Ramsay vierelläni. Puhuimme vähän politiikkaa.
Minä: Meidän pitäisi reväistä itsemme irti sodasta.
Ramsay: Se on helposti sanottu, mutta vaikea tehdä. Tällä puolella on pitkä rintama, ja se on Saksalle tärkeä.
Minä: Saksalaiset panevat tietysti vastaan. Mutta Saksa tuskin enää voisi miehittää Suomea sodan ollessa nykyisellä kannalla.
Ramsay: Se riippuisi siis meidän armeijastamme. Muuten meidän armeijamme on meille juuri tärkeä loppuselvityksissä.
Minä: Tietysti olisi vaikea ajatella, että me joutuisimme sotaan Saksan kanssa. Mutta jos voisimme jäädä neutraleiksi kuten Ruotsi, niin Saksa saisi saman hyödyn rintamaan nähden kuin nyt. Tämä rintama olisi turvattu.
Ramsay: On vaikea saada saksalaiset ymmärtämään tällaista, kun he ovat tähän asti saaneet meiltä kaiken, mitä ovat tahtoneet.
Minä: On katsottava ettemme tule liian myöhään. Voimmeko pitää suhteet USA:han yllä?
Ramsay: Se on vaikea. Neuvosto-Venäjän hallitus, Stalin, ei tahdo keskustella (kuten näyttää) sodanjälkeisistä kysymyksistä, vaan ainoastaan nykyisistä sotilaspoliittisista asioista.
Minä: Nähtävästi Stalin on varma, että sota päättyy Neuvostoliitolle edullisesti.

1.5.’43 Rydin luona huvilassa yli 2 tuntia.
Ryti kertoi USA oli päättänyt katkaista suhteensa Suomeen. Mac Clinton¹ kävi siitä jo ilmoittamassa Ramsaylle, mutta sitten nähtävästi Neuvostoliiton ja Puolan asian johdosta ei katkaistu, vaan asia jäi sille kannalle, että lähetystön henkilökunta muutti Tukholmaan, mutta asiainhoitaja jäi tänne. On kuitenkin pelättävä, että USA katkaisee diplomaattiset suhteet. Neuvosto-Venäjä painostaa sitä siihen.
Kun USA tarjoutui välittämään rauhaa Suomen ja Neuvosto­ liiton välille, tiedusteltiin USA:lta, millä ehdoilla Kreml olisi valmis tekemään rauhan. 3 viikon perästä tuli vastaus, että USA ei voi siitä mitään sanoa, vaan se voi ainoastaan välittää kosketuksen Suomen ja Neuvostoliiton välillä rauhanneuvottelujen alkamiseksi. Niinollen ei katsottu voitavan ryhtyä neuvotteluihin, ja oli annettu vastaus, jonka Ramsay oli kirjoittanut, ja joka Rydin mielestä oli hyvä. Se menee siihen suuntaan, että emme näe olevan perustusta neuvotteluille.
Ramsay oli käynyt Ribbentroppin luona. Meidän puolestamme oli tarkoitus ainoastaan ilmoittaa asiasta. Ribbentrop oli vi­ hainen siitä, että ei heti oltu annettu USA:lle kieltävää vastausta ja oli vaatinut heti vastaamaan siihen suuntaan. Oli itse esittänyt sananmuodonkin vastaukselle.

¹ Mc Clintock

»Sofort abbrechen». Saksalaiset kiirehtivät vastauksen antamista. Kun Blücher kävi uudestaan Berlinissä, kävi Zechlin (ministeri) kovasti kiirehtimässä vastauksen antamista USA:lle. Mutta hallitus odotti siksi, kunnes tuli tieto USA:sta (Kremlin ehtoja koskevaan tiedusteluun).
Mutta hallitus oli vastannut vasta sitten, kun oli tullut tieto USA:lta, ettei voitu antaan tietoa Kremlin ehdoista.
Ribbentrop vaati myös sopimusta Suomen ja Saksan välille. Se voisi olla salainen ja tehtäisiin kirjeellä presidentin ja Führerin välillä. Siihen ei ole vielä vastattu, mutta vastaus on valmis ja se on kielteinen. Oli mm huomautettu, että meillä ei voi presidentti tehdä sopimuksia ilman eduskunnan suostumusta. Siis siihen ei mennä.
Ryti sanoi, että jos olisi saatu takeet USA:lta rauhan ehdoista, jos ehdot olisi hyväksyttävät, niin hän puolestaan olisi ottanut riskin ja luopunut saksalaisista. Mutta kun ei ollut mitään takeita, niin olisimme jääneet kokonaan Venäjän armoille, ja sitä emme voi tehdä.
Sota: Sotilaat ovat Saksan-Venäjän sotaan nähden optimisteja. Venäjä on kärsinyt paljon. Erityisesti on Talvela kovin optimisti. Myös Kivimäki on viime aikoina kirjoittanut optimistisesti, mutta hänen kirjeensä ovat »toiselta puolen ja toiselta puolen». Huomautin, että sotilaiden arvostelukykyyn ei voi luottaa. Wenäjän siviiliväen elintarvetila on kovin huono. Venäläiset divisioonat ovat nyt myös pienennetyt. Uusi ikäluokka sotaväkeä tuottaa ainoastaan noin 800000. Ryti piti mahdollisena, että Saksa ei ryhdy suuriin hyökkäyksiin idässä, paitsi ehkä Leningradin valloittamiseksi, joka olisi tärkeä. Idässä ei Saksa tarvitse pitää paljon joukkoja, vaan voi viedä ne länteen¹ jos tulee maihinnousu.

¹ Alkutekstin lapsus »itään» tässä korjattu.

Kysyin mitä hän ajattelee meidän tulevaisuudestamme? Ryti vastasi, että täytyy odottaa, katsoa miten tapaukset menee. Meidän tulee pitää armeijamme koskemattomana. Jos Venäjä hyökkää, niin ja kun Suomen rintama ei ole elintärkeä, on mahdollista, että eivät ryhdy meitä vastaan suurempiin sotatoimiin.
Ryti sanoi, että Reinikka ulkoasiainvaliokunnassa on ajanut sitä mieltä, että kaikkiin Saksan vaatimuksiin on suostuttava. Myös sopimukseen Saksan kanssa. Ja että mennään Saksan kanssa på vinst och förlust.
Minä esitn ajatuksiani (paperilla).

1. Luulen että sota päättyy Saksalle huonosti loppujen lopuksi. Ryti piti tämän mahdollisena, mutta piti myös mahdollisena, että Saksaa ei voiteta, ja lopuksi voi tulla sovintorauha.

2. Minä: Meidän olisi päästävä sodasta erilleen niin pian kuin mahdollista. Siihen vaikuttaa:
a) elintarveasia. Saadaanko Ruotsista? Ryti vastasi, että Ruotsista voidaan saada 100000 tonnia viljaa, mutta tarvitsemme 200000 tonnia. Muita tavaroita saamme myös Saksasta ja ne jäisi pois. Myös voita (Tanskasta), joka jäisi pois.
b) Saksan uhkaukset miehittää Suomi. Sanoin että se tuskin on niin pelättävä kuin luulevat. Meidän puolueettomuutemme olisi Saksalle edullinen, sillä tämä rintama olisi turvattu.
Ryti sanoi, että hänkään ei sille pane merkitystä, vaan hän ottaisi sen riskin, vaikka Saksa miehittäisikin Suomen. Minä: Silloin pääsisimme oikealle puolelle rintamaa. Ryti myönsi.
c) Minä: Minunkin mielestäni on koetettava asia niin järjestää, että emme jää Venäjän armoille ja sen uhan alaiseksi. Preliminäärirauhan ehdot voisivat olla heti sovitut.
Mutta voi olla niin, että joka tapauksessa joutuisimme kahden kesken Stalinin kanssa.
Kremlin ehdoista sanoi Ryti amerikkalaisissa lehdissä olleen tietoja, että Stalin antaisi Wiipurin ja sen ympärille alueita, siis Suomen Karjalan länsiosassa, mutta muuten jäisi Moskovan rauha voimaan. (Sortavala, Hanko ym). Suomen pitäisi viedä pois sotajoukkonsa rajoilta 15 kilometrin päähän ja antaa venäläisille aseet, joita se tarvitsee tämän alueen puolustamiseksi.
Puolan esimerkki on osottanut, että Stalin ei suostu muuta kuin koviin ehtoihin.
d) Minä: Ei pidä mennä Saksan kanssa liittoon. Ryti samaa mieltä.¹

3. Minä: Jos odotamme Saksan sortumista, niin se on myö­ hään. Ryti myönsi, mutta näytti olevan sitä mieltä, että emme voi toistaiseksi tehdä mitään² päästä eroon sodasta.

¹ Kappale yliviivattu
² Merkityt sanat – yliviivattu

Minä: Ellei päästä eroon sodasta tai siksi kunnes päästään eroon olisi meneteltävä:
a) Ei lisätä sodankäyntimme aktiivisuutta. Ei Muurmanskin rautatietä vastaan.
Ei Leningradia vastaan.
Ryti oli samaa mieltä ja sanoi, että Saksa ei ole tähän asti meiltä vaatinut tällaista. Ratkaisemme itse, miten sotaa käymme.
b) Ei 3-liittoon eikä muihin sopimuksiin.
Ryti samaa mieltä, ja tullaan antamaan kieltävä vastaus Ribbentropin ehdotukseen.
c) Jos Saksa tekee vaikeuksia elintarpeiden antamisessa, niin päästävä erilleen.
Ryti oli samaa mieltä.
d) Yhteyttä USA:n kanssa olisi koetettava ylläpitää. Ryti oli samaa mieltä, mutta pelkäsi miten käy.
e) Ehkä olisi järjestettävä yksityinen kosketus länsivaltoihin. Ryti sanoi, että Englannissa on Donner, ja hänen kanssaan on oltu kosketuksessa. Toistaiseksi USA:ssa on meidän virallinen edustajamme.
f) Kun Ryti oli puhunut siitä, että armeijamme on meidän turvamme ja samaa oli Ramsay minulle puhunut, huomautin, että jos asiat menevät siihen, että Neuvostoliitto selvittää välinsä meidän kanssamme aseilla, niin silloin sen vaatimukset meille ovat kovat. Vaikka Neuvostoliitto on heikentynyt, voisi se aina meidät voittaa minun mielestäni. Se voi lähettää meitä vastaan 2-kertaa niin suuren armeijan, kuin meidän pieni armeijamme on. Olisi sentähden vältettävä sitä, että joutuisimme aseilla selvittämään välimme Neuvostoliiton kanssa.

4.5.’43 Reflektio.
Katynkin puolalaisten upseerien hirvittävät murhat, jotka bolsevikit – tseka – on tehnyt.
Staatsräson. Tämä myös hirvittävä käsite.

Dagens Nyheter 9.5.’43 Clapper’in kirjoitus amerikkalaisille lehdille:
Det talas här (i Sverige) mycket om försvaret och jag har sett en del utmärkta anläggningar. Men jag tvivlar på att någon som tänker realistiskt tror att Sverige en längre tid skulle kunna stå emot ett anfall, om något land ville betala det pris som företaget kostar.
(Tämä on oikea ajatus. Se sisältää sen totuuden, että pienten valtioiden itsenäisyys perustuu ja sen täytyy perustua muihin, kuin sotilaalliseen väkivaltaan.)

23.5.’43 Kommintern on päätetty lakkauttaa.
Sen eksekutivikomitea on tehnyt siitä päätöksen.
Perustelu: Olot ovat muuttuneet niin, että sen toiminta ei enää vastaa tarkoitustaan.

18.5.’43 Carl Enckell luonani, palannut Sveitsistä, jossa oli ollut 4 viikkoa. Hän kertoi:
Suomella on anglosaksisissa maissa niin vahvat sympatiat, ettei ne jätä Suomea, vaan kannattavat sitä tämän sodan lopussa. Sveitsissä ymmärretään Suomen asia ja Suomen asema.
Sveitsissä käy vilkas keskustelu pienten kansain kysymyksestä. Katsotaan että USA tulee johtamaan sodan jälkeen. USA katselee asioita moraaliselta kannalta. Tahtoo saada eetillisiä periaatteita vallalle kansainvälisissä asioissa. Kansainvälinen orgaani muodostetaan.
Länsivallat pelkäävät sitä, että Neuvostoliitto pääsee määräämään Euroopassa Sentähden länsivallat koettavat päästä mukaan sotaan, ettei Neuvostoliitto yksin esiinny voittajana.
Länsivaltojen ja Neuvostoliiton välillä on ristiriitoja. Stalin ja Komintern panivat sitä vastaan, että länsivallat astuisivat mukaan Balkanilla. Kun Stalin ei voittanut, niin luopui vastustamasta. Puolan asia. Sveitsissä luulevat, että länsivallat estävät Neuvostoliiton saarnasta ylivaltaa Euroopassa.
Enckellin mielestä meidän pitäisi olla mukana keskustele­ massa pienten valtojen asiasta sodan jälkeen.
Lester, Kansainliiton sihteeri, oli ollut suuttunut Suomen hallituksen esiintymisestä keväällä 1941 Kansainliittoa kohtaan.
Luuli että länsivallat astuvat maihin lähiaikoina Euroopassa. Sveitsissä luulevat kompromissirauhan mahdolliseksi, jos kumpikaan ei voita. Pitävät myös mahdollisena erillisrauhan Saksan ja Neuvostoliiton välillä, jos voimien tasapaino on sellainen, ettei kumpikaan voita itärintamalla, ja jos länsivaltojen ja Neuvostoliiton välit huononevat.

27.5.’43 KOP:n hallintoneuvoston kokouksen jälkeen Kämpissä Reinikka (ministeri):
Kun puhuimme valtion raha-asioista, Reinikka sanoi, että valtiovelka on nyt 41 miljardia ja voi nousta 50 miljardiin. »Mutta jos saamme Karjalan, niin sen kyllä voimme maksaa.»
(Omituinen mielipiteen kulku. Reinikka siis on edelleen sitä mieltä, että Itä-Karjalan saamme. En voinut sanoa mitään siihen, kun siinä seurassa en halunnut alottaa keskustelua tästä asiasta.)

2.6.’43 olin Rydin luona. Ryti kertoi:
Saksan asema on Venäjän rintamalla vahva. Mutta Saksa luultavasti ei ryhdy hyökkäämään. Saksa on kärsinyt paljon tappioita. Kadottanut väkeä.
Saksa tahtoo meiltä noottien vaihtoa sellaisesta sitoumuksesta, että taistelemme Saksan rinnalla kunnes turvallisuus on saavutettu. Tällaista sitoumusta ei anneta.
Saksassa on kansassa tyytymättömyys johtajiin. Kun sota on mennyt huonosti. Saksassa rakennetaan paljon sukellusveneitä. Myös muun sotamateriaalin tuotanto on suuri Saksassa.
Maihinnousun saksalaiset pitävät vaikeana.
Italiassa on asema heikko. Mussolini oli johtajan luona ja sanoi, että Italia ei voi enää taistella. Mutta Hitler puhui hänet yli ja sai hänet peräytymään. Ryti piti mahdollisena ja luutavana, että länsivallat nousevat maihin Sisiliassa, Sardiniassa ja sitten Italiassa.
Meidän asemamme: Ryti sanoi: Emme pääse eroon sodasta. Venäjä ei anna tietoa ehdoista. Saksan sotajoukkoja on Pohjois­ Suomessa 150000. Eivät hyökkää; mitä ne tulevat tekemään, ei voi sanoa. Ryti oli kuullut, että Venäjä panisi meidät eri asemaan, ja että siis Kreml olisi taipuvainen antamaan takaisin vanhat rajat. Nyt ei Venäjällä puhuta meistä. Meidän täytyy pitää armeija koskemattomana, jotta se on meille turvana sodan lopussa.
Ryti oli nyt pessimistinen Saksan selviytymiseen nähden. Jos Italia tekee rauhan, ja jos Saksan rintama Venäjällä peräytyy, niin se aiheuttaa meitä ottamaan uudestaan esille rauhanasian. Olemme saaneet Saksalta tavaroita jotenkin säännöllisesti USA:ssa esiintyy se mieli pide, että Euroopassa muodostetaan sodan jälkeen 3 ryhmää:
1) Englanti, Hollanti, sekä 4 Pohjoismaata.
2) Latinalaiset maat
3) Saksa +.

26.6.’43 Hynninen luonani:
Hän kertoi: Suomalainen pataljoona Saksan rintamalla, joka nyt on lomalla Suomessa, muodostetaan uudestaan. Sotapäällystö on hätiköinyt, Heinrichs oli antanut siihen suostumuksensa. Oliko Mannerheim mukana, on tietämätön. 1/8 43 avmönstras, mutta sitten hankitaan yhtä paljon uusia lisäksi, kuin mitä nyt on jäljellä, niin että pataljoona voi lähteä takaisin rintamalle yhtä suurena kuin tuli tänne (s.o. noin 1000 miestä alunperin 1400 sijasta). Tämä on länsivalloille epämieluisa asia, mutta se on selitetty olevan kuitenkin pataljoonan purkamista.
Hynninen kertoi saksalaisien Ramsaylta vaatimasta sitoumuksesta, että olemme mukan loppuun asti. Siihen ei ole suos­ tuttu. Asia on edelleen auki, mutta näyttää siltä, että asia ehkä menee järjestykseen.
Hynninen sanoi olevan totta, että Saksan ja Neuvostoliiton välillä oli viime huhtikuussa Tukholmassa kosketusta rauhasta. Onko vieläkään loppunut, ei ole tietoa.
USA:n ja Suomen suhteet kaiketi ei rikkoudu. Schönfeld Washingtonissa on Suomen ystävä ja tekee työtä meidän puolestamme. Hän on juutalainen ja sentähden hänellä on vaikutusta.
Ulkoministeriö katsoo, että nyt ei Suomi voi tehdä erikoisrauhaa. Jos alettaisiin neuvotella, niin tulisi Suomessa luultavasti vallankaappaus ja täällä tulisi samanlainen järjestys kuin Norjassa: Qvisling.
Mannerheim on muuttanut mielipiteensä ja on nyt maltillinen. Ramsay puhuu joka päivä hänen kanssaan.
Ramsay on myös toisella kannalla, kuin oli viime lokakuussa, kun keskustelimme Tukholmassa. Pari päivää sitten oli sanonut, että saamme todennäköisesti neuvotella Stalinin ja Molotovin kanssa.
Sotaan nähden UM:ssä katsotaan, että Saksa ei voi sitä enää voittaa. Mutta tuleeko Saksa voitetuksi ja voivatko länsivallat tehdä invasion, se on vielä epävarmaa.

(23.8.’43)
27.6.’43 Lähdimme Naantaliin, jossa olimme 16/8 asti Svento kävi luonani siellä. Puhelimme politiikasta.

28.7. Kävivät Woionmaa, Pekkala ja maisteri Törngren siellä luonani. Olivat huolissaan tulevaisuudestamme. Katsoivat että olisi pyrittävä rauhaan niin pian kuin mahdollista. Tunnusteltava Kremlin rauhanehtoja. Sanoin olevani samaa mieltä ja aikovani mennä Rydin luo heti palattuani Helsinkiin.
Vähää ennen lähtöäni sain ehdotuksen presidentille annetta­vaksi kirjelmäksi, jossa korostetaan 2 asiaa: hyviä välejä USA:n kanssa ja että ryhdyttäisiin tunnustelemaan rauhan mahdollisuuksia. Vastasin Kedolle, että hyväksyn asian, mutta tahdon puhua hänen kanssaan ennen allekirjoittamista.

17.8. Voionmaa ja Keto oli luonani ja sanoin, että kun en tunne kaikkia faktoja, haluan puhua Rydin kanssa ennenkuin päätän allekirjoittamisestani¹
Esitin epäilykseni tämän demarchen suhteen. Ensiksi epäilin sen tarpeellisuutta, koska Ryti ja hallituskin epäilemättä ovat samaa mieltä, mutta arvatenkin on olemassa voittamattomia esteitä tarkoituksen toteuttamiselle. Toiseksi epäilin toimenpiteen tarkoituksenmukaisuutta. a) Tällainen sivulta tuleva toimenpide ei minua miellytä. b) Se tulee tunnetuksi. Parin päivän perästä Tukholman lehdet ja Lontoon radio siitä puhuvat. Siitä voi tulla ikävyyksiä ja se voi tuottaa hankaluuksia hallitukselle. c) Olen varova enkä mielelläni ole mukana tällaisissa toimenpiteissä. d) Kysymys on, minkä vaikutuksen se tekee Kremliin päin ja edistääkö se meidän rauhanpyrkimyksiämme.
Voionmaa ja Keto sanoivat, että tarkoitus on että toimenpide pysyy aivan salassa ja se voi olla Rydille hyödyksi. Minä vastasin, että en usko, että asia pysyy salassa.
Sovimme että Voionmaa ja Keto tulevat luokseni ylihuomenna uudestaan.

¹ Merkitty väli– ylipyyhitty

18.8. olin Rydin luona 2 tuntia. Hän kertoi seuraavaa: On kosketuksessa USA:n hallituksen kanssa. Erästä aivan erikoista tietä, josta virallinen edustus ei tiedä mitään. Pari viikkoa sitten oli saanut 4 punktia: 1) Suomen ei pidä kiiruhtaa rauhaa Neuvostoliiton kanssa eikä hermostua. 2) Suomen tulee pitää armeijansa hyvässä kunnossa. 3) Suomen ei pidä hermostua, vaikka USA katkaisisi suhteet. 4) Syyskuun alussa Suomen pitäisi olla valmis tekemään ratkaiseva päätös siinä tapauksessa, että amerikkalaiset joukot astuvat maihin Norjassa ja Pohjois-Suomessa. 4 kohtaan on päätetty vastata, että ollaan valmiit siitä neuvottelemaan.
Ryti sanoi, että näyttää olevan jotenkin suuri antagonismi USA:n ja Neuvostoliiton välillä. Hän ajatteli, että jos USA:n joukkoja tulee Suomeen, niin se on meille turva neuvotteluissa Neuvostoliiton kanssa.
Tukholmassa oli eräs, ei huomattava, Venäjän lähetystön virkamies Semenov eräälle ulkomaalaiselle, nähtävästi käskystä puhunut rauhasta Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä. Siihen oli vastattu, että haluamme rauhaa ja olemme taistelleet ainoastaan itsenäisyytemme puolesta. Asia on vielä tällä alkuasteella. Hallitus oli tämän johdosta tiedottanut USA:n täkäläisen asiainhoitajan kautta, joka ei tunne kosketusta Suomen ja USA:n välillä, josta edellä on puhe, katsooko USA:n hallitus vieläkin, että Suomen olisi tehtävä nyt rauha Neuvosto-Venäjän kanssa.

USA:n hallitus oli vastannut olevansa samaa mieltä kuin ennen Suomen ja Saksan suhteista, mutta ei ollut sanonut mitään rauhasta Venäjän kanssa Me Clintoch ei ollut tätä vastausta ollenkaan ymmärtänyt, mutta Suomen hallitus tiesi USA:n hallituksen mielipiteen.

Reflektio. Hallitus toimii siis, mutta ei voi antaa tietoa yleisölle. Se mitä kuulin Rytiltä oli lohduttavaa. Jos USA:n joukot tulevat Suomeen, antavat ne meille turvaa Neuvostoliiton uhkaa vas­ taan.
Kysyin miten pitkälle USA tukee meidän vaatimuksiamme
Neuvostoliittoa vastaan? Sitä ei Ryti tiennyt.
Huomautin Rydille, että meidän pitäisi kaikin mokomin välttää, että emme joudu yksin sotaan Neuvostoliiton kanssa, koska sen häviämme. Ryti näytti olevan samaa mieltä. Mannerheimin sanoi olevan armeijaan nähden luottavainen.
Lopuksi puhuin Rydille kirjelmästä, jonka tarkoituksen selitin. Ryti katsoi, että se ei vahingoita, vaan voi olla hyödyksi. Hän ottaa sen kyllä vastaan.
Minä luin punktini, jotka menivät samaan suuntaan kuin Rydin ajatukset, paitsi että minä en tiennyt USA:n joukkojen mahdollisesta tulosta Suomeen, sen meille antamasta tuesta.
Ryti oli nyt sitä mieltä, että Saksa ei voi voittaa sotaa. Voiko saada sovintorauhaa, on epävarmaa. Minä sanoin, että tuskin sota voi päättyä niin, vaan että Saksa ei selviä tästä yrityksestä. Ryti näkyi olevan samaa mieltä. Myönsi minun alusta alkaen olleen sitä mieltä, että Saksa ei selviä tästä asiasta. Minä huomautin »heidän» sotilaiden vaikutuksesta aliarvioineen Neuvostoliiton sotilaallista voimaa.
Ryti luuli muuten, että kansa on valmis rauhaan, mutta armeija ei ole.
19.8. Voionmaa ja Pekkala luonani. Kerroin heille käynnistäni Rydin luona ja ilmoitin, kuten jo olin edellisellä kerralla sanonut, että en kirjoita kirjeen alle.
20.8. Keto, Furuhjelm ja Pekkala jättivät kirjeen Rydille, joka otti heidän hyvin vastaan ja kertoi heille, että hallitus kyllä on toimessa ja pitää silmällä mahdollisuuksia, miten Suomi voisi pää tä erilleen sodasta.

23.8. Kuten oli pelättävissä, tuli tämä Rydille jätetty kirje, jonka piti olla salainen, heti tiedoksi. Joku allekirjoittajista oli antanut sen ruotsalaiselle sanomalehtimiehelle täällä ja Ruotsin lehdet sekä Lontoon radio ovat siitä pitäneet suurta melua.

24.8.’43 luonani eversti Adlercreutz. Pitkä keskustelu. Adlercreutz tiesi, että amerikkalaiset olivat kehottaneet meitä ole­ maan tekemättä rauhaa tällä hetkellä. Hän epäili tällaisien neuvojen oikeutta. Amerikka tuskin voisi täällä päin auttaa Venäjää vastaan, jos tahtoisikin. Sitä paitsi heillä on niin paljon ja niin suuri intressi muualla, että Suomen asia on pieni ja syrjäinen.
Adlercreutz oli sitä mieltä, että Saksa häviää sodan. Mutta toivoi, että Saksan häviö ei olisi aivan perinpohjainen. Vielä Saksalla on voimia.
Venäjä tulee joka tapauksessa jäämään suureksi valtakunnaksi. Jos syntyy taistelu Suomen ja Venäjän välillä, niin ei ole epäilyä, että Neuvosto-Venäjä tulee lyömään Suomen armeijan. Silloin tulee myös suuret lentohyökkäykset kysymykseen.
Ruotsin sotilaspiireissä ollaa huolestuneita Suomen kohtalosta. Miten Suomi firmer utgång. Rauha Suomen ja Venäjän välillä olisi välttämätön. Adlercreutz ajatteli, että Neuvosto-Venäjä kaiketi ei nykyisissä oloissa enää tahdo Hankoa, minkä luovuttaminen Venäjälle olisi kovin vaikea – mahdoton. Uhkaa Venäjälle Saksan puolelta ei ole olemassa, jos Saksa tulee lyödyksi. Karjalan kannaksella kaiketi olisi Venäjälle luovutettava alueita.
Adlercreutzin mielestä ei pitäisi paljon perustaa antagonismiin Venäjän ja länsivaltojen välillä.