23.2.’44 lensimme Allin kanssa Helsinkiin. Tullessani lentokentältä jätin Ramsaylle selonteon viime käynnistäni rouvan luona.
Kl. 15.30 Hynnisen luona hänen asunnossaan. Siellä oli myös Ramsay. Keskustelimme. Ramsay valitti vaikeuksia, joita on tässä asiassa. Erityisesti Saksan sotajoukkojen poissaamisessa. Kertoi että von Blücher oli ollut hänen luonaan ja sanonut, että jos Suomi eroaa sodasta niin se on »glatter Verrath». (Se oli hävyttömästi sanottu. Merkillistä kyllä Ramsay ei reagoinut sitä vastaan. Näyttää siltä, että Ramsay ei ole sellainen mies, kuin minä olen luullut.)
24.2.’44 Rydin luona huvilassa neuvottelu. Hallituksen ulkoasiainvaliokunta ja minä.
Minä esitin ensiksi seuraavaa:
Venäläisien ehdot ovat tietysti meille kovat ja katkerat. Mutta ne ovat sellaiset, kuin sodan nykyisellä kannalla ollen voi odottaa. Paitsi strategisia syitä on Moskovan rauhan palauttaminen Neuvostoliitolle suuri prestige -kysymys. Vieläpä voi sodassa voittoisan Neuvosto-Venäjän kannalta katsoen ja asian tällä kannalla ollessa, katsoa ehtojen olevan suhteellisen hyvät – lievät. Ei ole ehdotonta antautumista. Suomen neutralisuus on myönnetty. Vieläpä: Hanko. »Demobilisatio» olisi meidän saatava pois ja järjestetyksi siten, kuin meidän kannalta tarpeen. Vahingonkorvaus: Rahallisesti se kaiketi ei olisi niin suuri asia, koska me olemme rakentaneet paljon, joka vastaa vahinkoja, mutta asia on ikävä ja meillä on huono kokemus arviokomiteoista. Se pitäisi saada pois.
Mainitsin että Günther ja Boheman luulevat, että Englanti tulee pitämään näitä ehtoja lievinä.
Kysymys on: Voimmeko luulla sodan niin kääntyvän, että saisimme todennäköisesti odottaa parempia ehtoja?
Minun mielestäni sotatilanne ei anna aihetta siihen, että parempia ehtoja voitaisiin saavuttaa. Sitä vastoin on todennäköistä, että mitä enemmän aikaa kuluu, ehdot tulevat olemaan ankarampia. Jos asia menee aseelliseen taisteluun Suomen ja Venäjän välillä, niin silloin voi olla edessä täydellinen katastrofi
Sen vuoksi minä olen sitä mieltä, että olisi koetettava päästä tällä linjalla positiiviseen tulokseen. Asemamme on nyt suuresti huonontunut. Meidän pitäisi olla »päällekantajia», mutta me olemme koko maailman edessä »altavastaajia».
Ehdot ovat, kuten sanottu, meille hirmuiset. Mutta meillä ei ole enää valittavana muita kuin huonoja altemativeja ja näistä huonoista tämä linja on paras.
Ilmoitin että myös Gripenberg on samaa mieltä kuin minä. Samoin Günther ja Boheman.
Länsivallat nähtävästi pitävät Neuvostoliiton ehdot hyvin kohtuullisina. Jos nyt sanomme: »ei», niin arvatenkin länsivallat eivät sitä ymmärrä, vaan katsovat politiikkamme huonoksi. Tämä oli myös Gripenbergin mielipide.
Sitten kerroin, mitä madame oli kertonut Marcus Wallenbergille, ja että Boheman oli ajatellut, että Viipuri vaihdettaisiin Petsamoon sekä keskustelustani Brilliothin kanssa.
Lopuksi sanoin: Ensiksi olisi päätettävä, voidaanko ajatella rauhaa sillä pohjalla, että Viipurin läänistä luovutaan. Jos siihen vastataan myönteisesti, on yksityiskohdista keskusteltava.
Sitten syntyi keskustelu:
Ramsay: Mitä merkitsee »välirauha». Siitä keskusteltiin. Se täytyy saada selväksi.
Ramsay puhui myös saksalaisista joukoista. Niitä ei voi internoida. Vaikea on saada ne pois. Hän puhui yksinomaan vaikeuksista.
Linkomies esitti myös kritiikkiä yksityiskohtia vastaan. Venäläisiin ei voi luottaa. Tämä voi olla ainoastaan alku hävittää meidät. Demobilisatio voi olla ehdoton antautuminen toisessa muodossa. Näihin ehtoihin ei voi mennä.
Linkomies lausui sellaisenkin ajatuksen, että »voi olla parempi kuolla heti yhdellä kertaa kuin vähitellen tulla hirtetyksi.» (Pyhä yksinkertaisuus.)
Walden puhui järkevästi, kuten tavallisesti. Hän ei katsonut olevan aivan mahdotonta saada saksalaiset pois. Viittasi saksalaisen kenraalin Jodlin lausuntoon.
Tanner: Nyt tiedetään venäläisien vaatimukset. Tähän asti on saatu ainoastaan epämääräisiä tietoja.
Kun minä (JKP) olin asettunut myöntyväiselle kannalle ja minä olin rauhanvaatijain päätukija, niin miten saadaan yksimielisyys? (Tätä Tannerin sanaa en oikein ymmärtänyt.)
Saksalaisia joukkoja emme voi emmekä kykene internoimaan.
Sitä määräystä emme voi täyttää.
Tanner kritiserasi myös muita venäläisien ehtoja. Hänen lausuntonsa oli mielestäni sterili.
Minä: Jos hyväksytään periaate, että neuvottelut alotetaan Moskovan rauhan rajan pohjalla, niin sitten on erikseen keskusteltava erikoisehdot ja niistä tehtävä ne ehdot, mitkä meidän kannaltamme ovat siis tärkeimmät. Yleisenä periaatteena lausuin, että meidän olisi näissä erikoisehdoissa mentävä niin pitkälle venäläisien ehtoihin nähden kuin mahdollista. s.o. niin lähelle venäläisien ehtoja, kuin se meille on mahdollista.
Huomautin että me olemme 1939 alkaen erehtyneet siinä neuvotteluissa venäläisien kanssa, että ettemme aina esittäneet pieniä myönnytyksiä. Ja se on vienyt siihen, missä nyt ollaan. Nyt pitäisi mielestäni mennä niin pitkälle kuin mahdollista on meidän kannaltamme, eikä tiputella kuten tähän asti. Sillä nyt on se vaara, että Neuvostohallitus katkaisee asian.
Saksalaisiin joukkoihin nähden sanoin keskusteluissa madame’n kanssa asettuneeni sille kannalle, että Saksan joukot saadaan lähtemään pois Suomesta, mutta internoimisesta ja aseistariisumisesta en puhunut mitään.
Demobilisaatio: Suomen sotilasasiantuntijain on määrättävä se asia, ja meidän on esitettävä se, mitä katsomme olevan välttämätön. Omasta puolestani en luule, että Stalin tämän kysymyksen vuoksi antaa asian raueta. Koko tämä asia olisi minun mielestäni saatava pois.
Vahingonkorvaus: Tämä määräys olisi myös saatava pois. Sanoin myös, että Neuvostohallitus arvatenkin julaisee nämät ehdot ja länsivallat ne hyväksyvät. Meidän vastauksemme pitää joka tapauksessa olla sellainen, että me voimme sen julaista, ja että se voi saada hyväksymistä maailman edessä.
(24.2.’44)
Reflektio: Tämä keskustelua teki minuun ikävän vaikutuksen. Se oli sterili eikä esiintynyt mitään konstruktiivisia ajatuksia. Näkyvät vielä elävän illusioiden vallassa, joilla koetetaan löytää ulospääsy ja ratkaisu vaikeuksissa. Ainoastaan Waldenin lausunto oli toisenlainen. Se sisälsi positiivista ja konstruktiivista. Walden on hallituksen viisain mies. Epäilen, tokko nykyinen hallitus kykenee johtamaan maamme ulos tästä katastrofista.
(25.–27.2.’44)
Stockholms Tidningen 25.2.’44 Sähke Lontoosta 24.2.’44: De förslag, som Paasikivi fått motta i Stockholm och som nu nått London och underställts brittiska regeringen, betecknas — som betydligt fördelaktigare för Finland än man antog här för några dagar sedan —. Englannin hallitus näyttää ne periaatteessa hyväksyvän.
Dagens Nyheter 25.2.’44 sisälsi sähkeen Lontoosta, jossa luetellaan Venäjän ehdot, mutta ne ei olleet aivan oikeat.
27.2.’44 Mannerheimin luona hänen junassaan Pitäjämäen asemalla:
Minun piti mennä jo edellisenä iltana, lauantaina, kl. 1/2 8 illalla, mutta kl. 7 alkoi kova pommihyökkäys (yli 700 venäläistä lentokonetta) ja sentähden oli mahdoton lähteä Helsingistä.
Läsnä Walden, Ramsay ja minä. Ensin keskustelimme rauhanasiasta sitten söimme suuruksen.
Mannerheim tunsi venäläisien ehdot, jotka Ramsay oli lähettänyt hänelle. Hän piti venäläisien ehtoja heidän kannaltaan, ja ottaen huomioon sotilaallisen aseman, kohtuullisina sekä asiallisina. Kävimme läpi ehdot. Saksan sotaväen poissaaminen on luonnollinen, mutta se on vaikea. Mannerheimin mielestä olisi siitä neuvoteltava Saksan päämajan kanssa. Saksan ulkoministeri on mahdoton mies.
Mannerheim esitti myös sotilaallisen perspektiivin: Sekä meidän sotaväkemme hyvät puolet että sen heikot puolet. Samoin Venäjän sotalaitoksen nykyisen aseman. Venäjän sotalaitos on nyt aivan toinen, kuin se oli talvisodan aikana.
Mannerheim piti aivan mahdollisena, että Venäjä ryhtyy hyökkäämään meidän päällemme. Nykyinen pommitus ehkä jo on alkua siihen. Jos Venäjä menettää 300000 miestä, niin se Mannerheimin mielestä ei ollut sille pelottavaa: »Vad gör det. Vi förlorar också.» Venäjälle on silloin myös suuri palkinto: Sillä silloin ei ole kysymys 1940 vuoden rajoista, vaan paljon enemmästä, ehkä koko Suomesta.
Kun minä ohimennen sanoin, että ulkopolitiikassa ei koskaan voi olla yhtä varma kuin matematiikassa 2×2=4, vastasi Mannerheim, että toisinaan asia on niin, että niin suuri varmuus on olemassa. Hän tarkoitti sitä, että nyt oli sotaan nähden tällainen varmuus olemassa.
Mannerheim valitti, että Suomessa kaikki asiat katsotaan sisäpolitiikan kannalta. Ja kuitenkin olisi ulkopolitiikan oltava aina ensisijalla, koska siitä riippuu kaikki muut. Tästä olimme yhtä mieltä.
Minä sanoin: Meillä katsotaan politiikka olevan intrigoimista, juonittelemista, eduskunnan käytävällä, kuloareissa. Mannerheim oli samaa mieltä.
Saksalaiset eivät ole täyttäneet sitä, mitä he olivat meille luvanneet. Lupasivat valloittaa Pietarin ja tulla Syvärille. Mutta ovat heikentäneet rintamansa täällä päin niin, että on mennyt kuten on mennyt.
Mannerheim oli sillä kannalla, että oli koetettava päästä rauhaan näillä meille raskailla ehdoilla. Hän huomautti mm, että kun me puhuimme Viipurin läänin »luovuttamisesta», se ei ole oikein, sillä Viipurin lääni kuuluu edellisen rauhan pohjalla Venäjälle. Se että me olemme sen yksipuolisesti julistaneet kuuluvan Suomeen, ei merkitse mitään. Nykyisissä oloissa me sitä emme enää tekisikään.
(Tässä Mannerheim oli oikeassa.)
Minä sanoin, että Mannerheimin täytyy esiintyä, jos tahdotaan tässä asiassa saada tulos aikaan.
Mannerheim vastasi, että hän on sotajoukkojen päällikkö, eikä politiikka kuulu hänelle. Hän ei voi siihen sekaantua, koska se vähentäisi hänen vaikutustaan armeijassa.
Minä vastasin, että hänen pitäisi sanoa se, mitä hän nyt minulle sanoi, kahdelle a kolmelle maalaisliittolaiselle. Ainakin voisi se olla selvä kansalle, että jos rauha tehdään näillä ehdoilla, niin se ei ole Mannerheimin mielipidettä vastaan.
Mannerheim vastasi tämän kaiken kyllä jo sanoneensa. Minä vastasin, että »repetez, repetez!»
Tullessamme pois Ramsayn kanssa kehotin Ramsayta toimittamaan niin, että pari kolme maalaisliittolaista pyytää päästä Mannerheimin puheille. Hän ajatteli Kukkosta, Leinosta ja Kalliokoskea.
Keskustelussa minä esitin, miten minun mielestäni olisi vastattava venäläisien ehdotukseen.
Ramsay pyysi minua tekemään luonnoksen. Lupasin sen. Kotiin palattuani kirjoitin tällaisen luonnoksen.
Mannerheim kertoi, että Reinikka oli lausunut sen mielipiteen, että meidän olisi lähetettävä yksi divisioona sotaväkeä Viroon puolustamaan Narvaa(!!)
Demobilisatiosta Mannerheim lausui, että jos rauha tulee, niin me kyllä päästämme kotiin niin suuren osan sotajoukkoja, kuin katsomme mahdolliseksi mutta jos sopimukseen otetaan määräys, että meidän on vähennettävä sotajoukkojamme niin ja niin paljon, niin se merkitsee, että me emme ole suvereeni, vaan Venäjän vasalli.
Minä sanoin, että meidän pitäisi koettaa saada koko tämä määräys pois.
Keskustelu Mannerheimin kanssa vahvisti minussa käsitystäni siitä, että meidän olisi nyt tehtävä rauha sillä linjalla, minkä Neuvostohallitus on meille tarjonnut.
28.2.’44 Minusta tuntuu, että meillä on nyt valtion johto veltto ja hapuileva. Mutta nyt tarvittaisiin selvää kurssia.
28.2.’44 Olen koko päivän ollut puuhassa.
Kl. 1/2 12 menin Ramsayn luo ja annoin hänelle eilen illalla kirjoittamani punktit. Hän antoi minun lukea 2 kirjettä Gripenbergiltä. Niissä kerrottiin, että madame oli sanonut Bohemanille, että Suomen olisi vastattava pian eikä tehtävä vastaehtoja, vaan hyväksyttävä 3 ensi kohtaa. Madame’n esiintyminen oli osoittanut Moskovan asenteen kovenemista. Madame oli myös katsonut parhaaksi, että minä en tule Tukholmaan, koska se herättää niin suurta huomiota ympäri maailman.
Myös Marcus Wallenberg oli puhunut madamen kanssa, joka oli sanonut, että Suomen olisi myös hyväksyttävä salainen sota vankeja ym koskeva kohta eikä puhuttava reciprociteetista.
Minä sanoin Ramsaylle, että minä varovaisena miehenä olisin mukana sanomassa niin vähän kuin mahdollista ja jättäisin neuvottelujen varaan Moskovassa muut, mutta olin kirjoittanut punktini pitäen silmällä sitä ajatusta, minkä olen saanut täällä mm neuvotteluissa Rydin luona.
illalla 7.30 olin Rydin luona. Kerroin keskustelusta Mannerheimin kanssa ym. Huomautin Rydille pelkääväni, että jos nyt ei päästä sodasta erilleen, niin kohtalomme voi myöhemmin olla ehkä paljon huonompi. Pyysin Rytiä koettamaan hoitaa tätä asiaa, kun se huomenna tulee eduskuntaan ja sentähden puhumaan eräiden maalaisliittolaisien kanssa ja ehkä myös jonkun kokoomuspuolueen edustajan kanssa. Ryti lupasi sen tehdä.
Ryti kertoi von Blücherin olleen hänen luonaan pari päivää sitten. Blücher oli puhunut samaan suuntaan kuin Ramsaylle, vaikka ei ollut käyttänyt sanaa »glatter Verrath» siitä, jos Suomi tekee rauhan. Hän oli puhunut muka Suomen puolesta, miten Suomi joutuu onnettomuuteen, jos tekee sopimuksen Venäjän kanssa.
Ryti sanoi selvästi lausuneensa Blücherille, että Suomi on täyttänyt kaiken, mutta Saksa ei ole täyttänyt, mitä se on luvannut. Ryti kertoi luetelleensa Blücherille ne tapaukset, joissa Saksa ei ole pitänyt, mitä oli luvannut.
Blücher oli mm sanonut, että jos Suomi tekee rauhanajan kanssa, niin hänen kaiketi täytyy lähteä pois Suomesta.
Näin olen minä tehnyt näinä päivinä, mitä olen voinut rauhan asiassa. Olen puhunut usean kerran ja laajasti Ramsaylle. Olen esittänyt mielipiteeni hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa. Olen puhunut Mannerheimin kanssa ja nyt Rydin kanssa. Myös Waldenin kanssa olen puhunut.
(1.3.’44)
29.2.’44 Eduskunnan salainen istunto. Hallitus teki ilmoituksen, jossa esitti venäläisien rauhanehdot ja pyysi luottamuslausetta s.o. valtuuksia ajaa asiaa sillä pohjalla.
Äänestys: sosialistit, ruotsalaiset ja edistys ynnä 3 maalaisliittolaista kannatti, yhteensä 105 ääntä.
Vastaan maalaisliitto paitsi 3 ja koko kokoomus ynnä IKL, yhteensä 80, jotka ilmoittivat, että venäläisien ehtoja olennaisissa kohdissa ei voi hyväksyä ja kehotti hallitusta pyrkimään parempiin ehtoihin.
1.3. Ramsay soitti ja ilmoitti tämän. Hän oli kovin huolissaan.
Ei tiennyt, mitä hallitus tekee.
Minä sanoin, että 6 a 12 kuukauden perästä jokainen meillä
tulee ymmärtämään, että nyt olisi paras suostua.
Ramsay oli samaa mieltä, mutta jos hallitus jakaantuu 2:een osaan, niin ei tiedä, mitä tehdä.
Minä sanoin, että olisi mentävä eteenpäin. Ainoa kysymys on, miten on asian juridisen puolen, jos rauha olisi eduskunnassa ratkaistava määräenemmistöllä. Se on selvitettävä, ettei tule sekaannusta.
Ramsay sanoi Rydin eilen puhuneen joidenkin edustajien kanssa, mutta se ei ollut vaikuttanut.
29.2.’44 Moskovan radio lähetti virallisen tiedonannon minun käynnistäni madame’n luona ja Venäjän ehdoista.
Se on kyllä oikea, paitsi että on lisätty Saksanlaivat ja sanotaan »Petsamon alue».
Tässä tiedonannossa, vaikka se on sisällöltään oikea, on kovempi sävy, kuin mitä oli minun keskusteluissani madame’n kanssa. Se vastaa sitä, mitä Gripenberg kirjoitti, nimittäin että madame oli sanonut Bohemanille, että Moskovassa on mieliala
»koventunut».
Tässä venäläisten julkaisemassa tiedonannossa ei puhuta mitään siitä sähkeestä, joka koski Hankoa. Saa nähdä, kieltäytyykö venäläiset siitä neuvottelemasta, koska me emme heti ole hyväksyneet heidän ehtojaan? Se on mahdollista. Tässä on riskejä.
1.3.’44 Puhelin telefonissa Tannerin ja Ramsayn kanssa. Sanoin että jos neuvottelut nyt katkeavat, on todennäköistä, että tulevalla kertaa ehdot tulevat olemaan meille kovemmat. Sanoin myös, että, kuten Günther ja Boheman lausuivat 22/2, Suomen kansa luultavasti 6 tai ainakin 12 kuukauden perästä tulee ymmärtämään, että nämät ehdot ovat paraimpia, mitä voidaan saada. Esitin sen ajatuksen, että minun mielestäni voisi vastata 1 kohtaan nähden siten, kuin promemoriassani Ramsaylle esitin, nimittäin että Suomen hallitus on yhtä mieltä Neuvostohallituksen kanssa siitä, että jos Suomi tulee olemaan neutraali, ei Suomen alueella voi olla vieraan valtakunnan joukkoja, ja että Suomen hallitus siinä tapauksessa tulee ryhtymään toimenpiteisiin saksalaisien joukkojen poistamiseksi Suomesta. Voisiko puhua Hangosta vastauksessa, vai olisiko se asia jätettävä neuvotteluun Moskovassa, siitä en ollut varma. Muuten 3 ensikohtaa voisi hyväksyä ja 3:een viimekohtaan nähden sanoa, että niistä Suomen hallitus tulee esittämään ajatuksensa neuvotteluissa.
Tanner oli sitä mieltä, että ehtojen ensikohta oli luultavasti tahallisesti asetettu niin, että me sitä emme voi hyväksyä, ja että venäläisillä siis ei ollut todellista tarkoitusta päästä tulokseen. Hänen mielestään ei ehtoja voi hyväksyä, kun niin suuri osa eduskuntaa oli vastaan.
Ramsay sanoi, että minun ajatukseni ei mene hallituksessa läpi, vaan siellä harkitaan sellaista vastausta, että myös-Neuvostohallituksen 3:sta ensiehdosta pitäisi saada neuvotella Moskovassa.
Hankoa koskevaa Neuvostohallituksen ilmoitusta ei lehdissä julkaistu.
2.3.’44. Tänään julaistiin meidän lehdissämme madame Kollontayn minulle antamat ehdot. Uusi Suomi kirjoittaa, että niitä ei voi hyväksyä. Samoin Hufvudstadsbladet, joka kuitenkin puhuu siitä, että ehkä jatkuvan kontaktin kautta luotaisiin pohja rauhanneuvotteluille.
Kanske behöver man dock icke uppge hoppet om att en fort satt känning med Moskva leder till bättre resultat.
3.3.’44 olin Ramsayn luona. Siellä myös Hynninen.
Ramsay kertoi, että hallitus oli päättänyt lähettää seuraavan vastauksen Ruotsin Utrikes Departementin kautta:
Suomen hallitus on tarkoin tutkinut ja harkinnut Neuvostohallituksen ehtoja, mutta kan ej omfatta dem såsom sådana. Hemställer till SSSR:s regering att överläggningar upptagas för klargörande av särskilda punkter.
Minä sanoin, että pelkään, että tämä Kremlissä otetaan kielloksi. Mutta ajattelen, että kun Boheman esittää sen madame’lle, niin madame pysäyttää sen ja ilmoittaa mielipiteensä, ja että asia silloin tulee hallituksessa uudelleen harkittavaksi. Tämän sanoin olevan minun mielestäni sen, johon perustan toivoni, että asia ei vielä menisi lopullisesti karrelle.
Ramsay kertoi, että Boheman oli eilen ollut madame’n luona, joka oli sanonut, että suomalaisien joukkojen vetäminen 1940 vuoden rajalle ei tarvitse tapahtua heti, vaan vasta sitten, kun rauha on tehty ja astunut voimaan. Demobilisatiosta madame oli sanonut, että se oli tullut vastauksena siihen, mitä minä olen hänelle sanonut. (Tämä on madame’n entinen väärinkäsitys.)
Ramsay kertoi myös, että saksalaiset ja von Blücher ovat tähän asti olleet rauhallisia. Von Blücher olisi tahtonut saada tarkkoja tietoja minun matkastani Tukholmaan. Ramsay oli vastannut, että in dieser Schicksalschweren Zeit Detailjit ei ole merkityksellisiä. Paasikivi on ollut Tukholmassa ja saanut Neuvostohallituksen ehdot ja antanut ne Suomen hallitukselle, joka hat (Ihn und) die Bedingungen adoptiert.
Ramsay sanoi, että 1940 vuoden rajoja ei nyt tällä hetkellä saada Suomessa hyväksytyksi. Ehkä jonkun ajan perästä. Itse Ramsay sanoi ajaneensa sitä kantaa, jonka minä olin esittänyt.
Ramsay sanoi myös, että jos rauha tehtäisiin, olisi ajateltavissa, että Suomessa saksalaismieliset yhdessä saksalaisien kanssa tekisivät vallankaappauksen. Silloin tulisi Suomessa täysi sekasorto ja sisäinen sota.
Ramsay piti sen mahdollisena, mutta luuli itse kuitenkin, että kaappausta ei syntyisi.
Ramsay sanoi myös, että Mannerheim ei tahtonut sekaantua politiikkaan. Kukaan ei ole hänen luonaan ollut. Hän oli lähtenyt pois viime sunnuntaina iltapäivällä. Hän tahtoo ehkä säästää arvovaltaansa vielä kriitillisempiä hetkiä varten.
Minä sanoin, että juuri nyt on kysymys Suomen olemassa olosta. Puhuimme Ramsayn kanssa siitä, että minä kirjoitan Mannerheimille kirjeen.
4.3.’44 Personlingt
Marskalken av Finland,
Mannerheim,
Högtärade Broder,
Jag ber Dig ursäkta mig för att jag besvärar Dig med dessa rader.
Jag är ytterst bekymrad för vårt lands öde.
Ryssamas villkor är hårda. Är det sannolikt att de i framtiden blir lättare? Det tror jag för min del ej. Kan vi påräkna ens likadana villkor i framtiden? Jag betvivlar det. Åtminstone är risken stor. Hela vårt folks och vårt lands öde står på spel.
Sannolikt synes ej att krigshändelserna tar sådan vändning att Ryssland kan tvingas acceptera för oss lättare villkor. Detta tror dock ännu flertalet hos oss. Argumenten är dels att Tyskland kommer att ännu tillräckligt kraftigt slå Ryssland, dels att vår egen arme skall kunna motstå ryssarnas anfall och slå det tillbaka. Andra argument har jag ej hört.
Det politiska avgörandet beror alltså nu uteslutande på huru man bedömer utsikterna i kriget. I denna fråga har den högsta militära sakkunskapen första ordet.
Wid sådant förhållande synes vi nu ha kommit till en punkt där det militära och det politiska icke kan hållas skilda från varandra, huru gärna man än ville göra det. Det föreligger enligt min mening ofantlig fara, att den politiska ledningen – inklusive riksdagen i brist på riktig uppfattning om de militära utsikterna icke är i stånd att fatta de beslut som är nödvändiga för att skydda landet för en katastrof.
Den ende man som det finska folket litar på, är Du. Skulle icke Du vilja emottaga några riksdagmän för samtal i dessa frågor? Jag tillägger att jag själffallet ej har talat med några person härom.
Enligt min mening förståt man ej hos oss farans storlek. Ej häller har man riktig uppfattning om vårt läge. Man säger: Wi är beredda till förhandlingar med Ryssland på rättvis grund.
Men kan det numera bli fråga om »förhandlingar på rättvis grund»? Såvitt jag ser, är fråga återigen om villkor dikterade oss av Ryssland. Tvångsfred. För oss gäller: Är det för landets räddning bäst att gå längs den hårda linjen nu eller acceptera synbarliga ännu förfärligare villkor senare. Genom förhandlingar kan vi möjligen få någon modifikation och jämkning i punkter, som för ryssarna är oväsentilga, men för oss viktiga.
Detta är grymt och brutalt. Men det verkliga livet är brutalt. Det har vi nogrant erfarit. Analogi: På hösten 1939 godkände vi ej Stalins villkor, vilka då var skäligen moderata. Följden var vinterkriget och Moskva freden, som var = Nystadsfreden med betydlig tillökning. Jag ber Dig ännu förlåta min uppriktighet och förblir, med bästa hälsingar
Din tillgivne J.KP.
7.3.’44 Ramsayn luona.
Ramsay kertoi, että asia oli mennyt niin, kuin minä olin sanonut. Günther oli katsonut Suomen hallituksen vastauksen olevan sama kuin kielteinen. Tämän johdosta hallitus oli tehnyt uuden vastauksen, jonka Ramsay näytti minulle. Se oli = minun 1. punktini. Siinä sanotaan, että Suomen hallitus on yhtämieltä siitä, että kun Suomi tulee olemaan neutraali, ei Suomen alueella voi olla vieraan valtakunnan sotajoukkoja. Suomen hallitus ehdottaa sekä tästä asiasta että muusta neuvotteluja.
Ramsay piti mahdollisena, että Neuvosto-Venäjä hyväksyy tämän vastauksen.
Minä sanoin, että kaiketi asia on niin, mutta voi olla myös toisin. Sillä:
1) Venäläiset ovat nyt viime päivinä puhuneet niin paljon saksalaisien internoimisesta ja niin jyrkästi, toisin kuin madame minun kanssani, ja ovat kaiketi niin pureutuneet kiinni siihen, että kaiketi tekevät siitä asian.
2) Vastauksessa ei sanota mitään 1940 vuoden rajasta, minkä vuoksi voi olla mahdollista, että venäläiset sentähden ei sitä hyväksy.
Ramsay kertoi, että hallituksessa oli suurin osa – miltei kaikki, paitsi Reinikka – yhtyneet tähän. Reinikka oli pitänyt kiinni edellisestä vastauksesta ja tahtonut sen lähetettäväksi Moskovaan.
Ramsay sanoi von Blücherin olleen samana päivänä hänen luonaan ja kertoneen tietävänsä, että Suomen hallitus oli lähettänyt vastauksen Tukholmaan, mutta että se sieltä oli lähetetty takaisin. Ramsay ei tietänyt, mistä saksalaiset olivat saaneet tämän tiedon. Epäili että se oli tullut Tukholmasta ruotsalaisien kautta.
Sitten puhuimme paljon saksalaisien joukkojen asiasta. Ramsay luuli siitä tulevan suurta vaikeuksia. Ei luullut saksalaisien hyvällä lähtevän.
Ramsay lausui sitten, että ehkä olisi paras, että Moskovan valtuuskunta olisi kokoonpantu 2:sta jäsenestä: minä ja Walden. Sitten olisi sotilasasiantuntija (Paasonen) ja toinen asiantuntija: Svento.
Ramsay pyysi minua miettimään neuvotteluasioita. Lupasin.
8.3.’44 Sain Mannerheimilta kirjeen vastauksena hänelle lähettämääni kirjeeseen. Walden soitti ja sanoi Mannerheimin ensin olleen valmis minun ehdotukseeni, mutta lähemmin ajateltuaan luuli paremmaksi että hän nyt on sivulla politiikasta. Niistä syistä, jotka hän esitti vaunussa 28.2. Walden sanoi, että voi olla mahdollista, että Mannerheimin arvovaltaa tarvittaisiin tuonnempana. Mannerheimin mielipide on kyllä sangen yleisesti tiedossa. Korkeimpien upseerien kesken on toisella kannalla olevia ja tieto Mannerheimin mielipiteestä on herättänyt ikävää huomiota.
8.3.’44 lähdimme maalle Jukolaan,1 kun Helsingissä jokailtaiset hälyytykset tekevät elämän huonoksi.
1 JKP:n tila Keravan lähellä
9.3.’44 Reflektio: Moskovan rauhan jälkeen Englanti ja USA tuomitsivat Moskovan rauhan ja katsoivat ehtoja koviksi. Nyt Englanti ja USA s.o. niiden lehdet katsovat, että Neuvostoliiton ehdot ovat lievät ja kohtuulliset.
Moskovan rauhan jälkeen Saksan lehdet pitivät Neuvostohallituksen ehtoja kohtuullisina ja lievinä.
Nyt Saksan lehdet pitävät Neuvostohallituksen ehtoja hirmuisen kovina ja katsovat niiden tarkoituksena olevan tuhota Suomi.
Tämä osoittaa millaista suurvallan politiikka todella on.
9.3.’44 Reflektio: Suomessa on historiantutkijat olleet heikkoja sitten, kun Yrjö-Koskinen ja Danielson ovat poistuneet. Tänään on Svinhufvudin hautajaiset. Siinä on pidetty kauniita puheita.
Ei ole otettu huomioon, miten olot olivat erilaiset silloin, kun Pehr Evind Svinhufvud taisteli siihen verrattuna, mitä ne ovat nyt.
Tsaarin aikana oli passiivinen taistelu helpompi sentähden, että silloin ei noudatettu sitä brutalisuutta kuin nyt. Ei murhattu eikä Venäjä käyttänyt sitä väkivaltaa, kuin mikä nyt on suurvaltojen puolelta tavallista. Kaikki oli inhimillisempää. Ei myös otettu huomioon sitä, että Venäjä oli 1914–18 sodan johdosta heikko ja oli oikeastaan pois pelistä.
Silloin oli itsenäisyydenjulistus ym siihen kuuluva aivan toista, kuin jos Venäjä olisi ollut vahva, kuten se on nyt.
Kaikki tämä olisi historiantutkijain otettava huomioon. Mutta sitä meillä ei ollenkaan ymmärretä. Jos Venäjä olisi 1917–18 ollut sotilaallisesti vahva, kuten se on nyt, niin ei itsenäisyydenjulistus ja itsenäisyystaistelu olisi käynyt niin helposti, kuin se kävi silloin. Oikeastaan oli kaikki silloin lapsen leikkiä verrattuna siihen mitä meidän taistelumme on nyt.
Tämä kaikki olisi historiantutkijain ymmärrettävä ja huomioonotettava, mutta siihen ei meillä käännetä huomiota. Venäjän heikkouden aika on mennyt ohi ja nyt olemme aivan toisenlaisen vaikeuden edessä.
Olen radion ääressä kuunnellut Svinhufvudin hautajaistilaisuutta. En voi estää sitä ajatusta mielestäni, että me elämme kovin kaukana todellisuudesta. Mitä tästä lopuksi tulee? Voi tulla se, että juuri Pehr Evind Svinhufvudin ym elämäntyö, Suomen itsenäisyys, saattaa mennä aivan katastrofiin. Meillä eletään illusioiden maailmassa.
Itsenäisyyden julistaminen 1917 oli suhteellisesti helppo ja luonnollinen asia. Venäjä oli maahan lyöty, voimaton. Lenin oli vallassa: Me emme voineet tunnustaa Leniniä suuriruhtinaaksi. Itsenäisyydelle ei silloin tullut muita vaikeuksia, kuin mitä oman maan kommunistit aikaansai – sisällissota, jonka Mannerheim selvitti.
Mutta meillä ei ollenkaan oteta huomioon todellisia oloja, sellaisina kuin ne olivat 1917–18. Yhtä vähän kuin otettaan huomioon oloja, jotka nyt on – nyt kun Venäjä on jälleen mahtava ja sotilaallisesti voimakas, niin vahva, että mahtava Saksakaan ei sitä kykene lyömään, varsinkin kun Venäjällä on nyt suuria liittolaisia.
Venäjän heikkoustila on ohi. Tämän Venäjän heikkoudentilan aikana Baltian maat, Suomi ja Puola tulivat itsenäisiksi ja Puola ja Rumania käyttivät sitä hyväkseen ottaakseen osia Venäjästä. Mutta nyt on Venäjän heikkous ohi ja nyt Venäjä ottaa takaisin mitä on menetetty.
Mutta tätä olojen muutosta ei oteta huomioon ja se on kuitenkin ratkaisevan tärkeä.
Reflektio 13.3.’44. Viime aikoina on Suomen sanomalehdissä jälleen paljon kirjoitettu Suomen kansan oikeudesta, ja miten sitä on loukattu, ja miten meidän kansallamme on tällainen oikeus elämään. Miten viime aikoina suurvallat polkevat oikeutta. Ja miten Suomen kansa on luottanut oikeuden voimaan, ja miten sen nykyisin täytyy perustaa elämänsä tähän samaan oikeuden voimaan, joka lopulta pääsee voitolle. Niinkuin oikeus on ennenkin Suomen kansan historiassa, erityisesti oikeustaistelussa, lopulta johtanut voittoon ja yhteen päätökseen. Tämä kaikki perustuu siihen Suomen viime aikojen historiankäsitykseen, joka meillä on ollut yleinen.
Ymmärtääkö Suomen historioitsijat oikein historian kulkua ja »historiallista oikeutta»? Mikä se oikeastaan on.
Huom! »Historismus» ja mitä se opettaa.
10.3.’44 Ylioppilastalolla suuri ylioppilasjuhla Svinhufvudin muistoksi. Gustaf Ignatius puhui kovia sanoja. (Se on hänen tapaistaan.)
Rintamaylioppilaiden puolesta puhui luutnantti Matti Kuusi. Lopetti: Ylioppilaat ja erityisesti rintamasotilaat sotilaat luottavat tällä hetkellä, että maan johto seuraa Snellmanin, jääkäriliikkeen ja Svinhufvudin suoraviivaista ohjelmaan: »Seisokaa lujina – aina lopulliseen voittoon asti.»
Sitten lähetettiin lähetystö Rydin luo viemään ylioppilaiden tervehdyksen ja toivomuksen, että Suomen puolesta taistelu saatetaan päätökseen.
Svenska Dagbladet 12.3.’44. Berlinistä.
Wilhelmsstrasse framhåller att en finsk-rysk kontakt rörande vapenstillestånds villkoren enligt tysk övertygelse åstadkommit på basis av ett sovjetryskt initiativ. Denna uppfattning vidhåller man. När tyska kretsar nu nämna namnet Paasikivi, så brukar det ske med tonfall, som omiskännligt låta förstå, att Paasikivi icke hör till de finska politiker, som åtnjuta någon större tysk sympati.
Reflektio: (Saksalaiset ovat kyllä huonoja ja tyhmiä poliitikkoja. Mutta niin huonoja ja tyhmiä eivät ne ole, että luulisivat minun menneen sellaiselle matkalle (Tukholmaan) omalla passillani ja omasta alotteestani. Saksalaiset katsovat nyt parhaaksi esittää asian niinkuin Suomen hallitus olisi ollut asian ulkopuolella ja olisi viaton, ja että minä olisin yksin syyllinen. Kehno menettely saksalaisien puolelta.)
15.3. Uusi Suomi professori Wirtasen lähetetty kirjoitus. Jyrkkä. Venäläisien ehtoja ei saa hyväksyä.
Wirtasen argumentit: »Toiveajattelu»
a) Cartago – alistui ja hävitettiin. Vanhan ajan historia ei kelpaa enää vertauskohdaksi. Sitäpaitsi Rooman valtakunnan muodostaminen oli historiallisesti suuri hyvä työ. Se oli »Kansainliitto». Tai jos tahdotaan sitä johonkin verrata: Englannin imperium. Se oli historian vaatimkehitys.
Nykyaikaa ei voi verrata kauemmas taaksepäin kuin valistusaika.
b) Jääkäriliike. Siinä ei muuta kuin 1000 a 1500 nuorta miestä kysymyksessä. Se oli insats, panos, joka olisi hävitty, jos sota olisi mennyt toisin. Mutta Suomen kansan elämään se ei olisi enemmän vaikuttanut.
c) Talvisodassa tapahtui ihme: Pelastuimme kuitenkin. Merkillinen katsantokanta. Talvisota olisi juuri käynyt esimerkiksi siitä, mihin toiveajattelu ja haihattelu vie. Se vei Suomen historian suurimpaan onnettomuuteen.
d) Nyt voisimme saada paremman rauhan kuin 1940. Hangon takaisin. Mutta jos emme nyt käytä tilaisuutta, niin on edessä vielä suurempi onnettomuus kuin 1940.
(16.3.’44)
14.3.’44 aamupäivällä Hynninen ilmoitti telefonilla minulle, että Neuvostoliiton vastaus oli saatu viime lauantaina 11/3 ja se on negatiivinen.
15.3. Hallitus eduskunnan salaisessa istunnossa esitti aseman ja eduskunta hyväksyi yksinkertaisen päiväjärjestyksen. Eduskunta hyväksyi siis hallituksen selityksen ja esityksen. Mitä se sisälsi, siitä ei lehdissä mainittu.
16.3.’44 puhuin telefonissa Hynnisen kanssa. Hän ilmoitti, että Kreml oli esittänyt määräajan, 18/3 asti meille. Sinä aikana on vastauksemme (hyväksyvä) annettava. Hallituksen vastaus koettaa jättää oven auki, mutta Hynninen katsoo olevan hyvin vähän mahdollisuuksia siihen, että neuvottelut voisivat jatkua. Katsoi hyvin luultavaksi, että neuvottelut katkeaa.
Eduskunnan kanta eilisessä istunnossa oli ollut jotenkin kielteinen
16.3.’44 Reflektio: Hallitus on hoitanut rauhanasian huonosti. Se tiesi, että Venäjä vaatii 1940 vuoden rajat. Jos oli selvä, että Suomessa ei niitä hyväksytä, niin oli tarpeeton ryhtyä rauhan tunnusteluun.
On käynyt aivan selväksi, että me olemme Saksan alusmaa.
Emme ole voineet tehdä mitään Saksan vuoksi
Hallitus ja presidentti ovat kykenemättömät näitä asioita hoitamaan. Ovat puuhanneet rauhaa, mutta eivät ole koettaneet johtaa yleistä mielipidettä. Päinvastoin antaneet koko ajan ja aivan viimepäiviin asti ja yhä edelleen harjoittaa lehdissä aivan yksipuolista agitatiota. Ei esiintynyt muuta kuin yksipuolisia mielipiteitä.
Nykyinen hallitus ja presidentti eivät kykene meitä pelasta maan. Ja mikään muu hallitus ja presidentti ei ole mahdollinen.1
1 Epäselvästi korjailtu virke, joka sanatarkasti ylipyyhintöineen (–) kuuluu: »Ja muuta hallitus hallitus ei ole m. mahdollinen. meillä ei nyt ja presidentti ei mahdollinen.
Meillä ei näy olevan pelastusta.
Venäjän ehtoihin ei Suomessa mennä, ennenkuin armeija on lyöty. Jos Venäjä vielä silloin suostuisi samaan, nyt vaatimiinsa ehtoihin, olisi se viisainta politiikkaa. Mutta Venäjä siihen tuskin menee. Ehdot tulevat olemaan kovemmat, ehkä paljonkin kovemmat.
16.3.’44. Roosevelt eilen kehotti Suomea luopumaan sodasta. Tänään lehdissä mainittu, että Ruotsin kuningas ja hallitus ovat antaneet Suomen asianomaisille tiedon kannastaan, että Suomen olisi ryhdyttävä neuvottelemaan lievennettyjen venäläisten ehtojen pohjalla.
