Eduskunnan hajoitus
Sosialistit olivat hämillään tuloksesta. He eivät olleet sitä odottaneet.
»Työmies»-lehti heti äänestyksen tapahduttua pääkirjoituksessaan 28. 3. 1908 kovasti paheksui »suomettarelaisten» äänestyslakkoa. Todisteltiin, ettei sosialistien epäluottamuslausetta suinkaan kannattanut eduskunnan enemmistö. Sitä sitten useammassa kirjoituksessa korostettiin. 3. 4. 1908 lehti meni pitemmälle: »Olemme senkin arvelun lausuneet, että viikingit äänestämällä ensin sosialistien mukana tiesivät aiheuttavansa ristiriidan mahdollisesti eduskunnan hajottamisen seurauksineen.» 4. 4. lehti vakuuttaa, ettei sosialistien epäluottamuslause heikontanut senaatin asemaa.
Kysymys valtiopäivien hajoittamisesta oli Pietarissa otettu esille. Venäjän ministerineuvosto oli käsitellyt asiaa ja päättänyt esittää hallitsijalle, että eduskunta hajoitettaisiin ja uudet vaalit määrättäisiin. Sen lausunnossa huomautettiin, miten eduskunnan puhemiehen Svinhufvudin puhe istuntokautta avattaessa oli sisältänyt sopimatonta moittimista Seynin nimityksestä kenraalikuvernöörin apulaiseksi kuin myös muutamia räikeitä huomautuksia hallituksen vaatimusten johdosta. Uutena ilmauksena valtiopäivillä vallitsevasta mielialasta oli eduskunnan hyväksymä sosialistien vastalause. Uusi kenraalikuvernööri Böckmann oli sen vuoksi esittänyt, että valtiopäivät hajoitettaisiin ja uudet vaalit määrättäisiin. Tähän ehdotukseen ministerineuvosto yhtyi ja keisari hyväksyi sen 4. 4. 1908.
Työmiehessä esitettiin sekin väite, että vanhasuomalainen ryhmä oli juonitellut kenraalikuvernöörin kautta eduskunnan hajoittamista. Tämä oli aivan perätön syytös. Asia oli päinvastoin. Kenraalikuvernööri Böckmann oli eduskunnan päätöksen jälkeen kutsunut Danielson-Kalmarin luokseen ja keskustellut sekä hallituksen muodostamisesta että eduskunnan työstä. Danielson-Kalmari puhui hajoittamista vastaan huomauttaen mm., että eduskunnassa oli vireillä useampia erittäin tärkeitä, koko pitkälle kehittyneitä yhteiskunnallisia parannuskysymyksiä, jotka hajoittamisen kautta jäisivät keskeneräisiksi. Sen vuoksi olisi erittäin toivottavaa, että eduskunta saisi jatkaa työtään. Kenraalikuvernööri lupasi saattaa tämän käsityksen eduskunnan jatkuvan työn puolesta asianomaisten tietoon.
Täysi-istunnossa huhtikuun 6 päivänä 1908 sihteeri luki virallisen yksitoikkoisella äänellä hallitsijan käskykirjeen valtiopäivien hajoittamisesta. Puhemies Svinhufvud lausui: »Täysi-istunto on päättynyt» ja löi vasaran pöytään. Tämä oli ensimmäinen hajoitus ja meille uutuus. Se herätti sentähden tavallista enemmän huomiota.
