Torpparien vapautus. Valmisteluja meidän keskuudessamme. Maanvuokrakomitea. — Alkutoimenpiteitä
Maanvuokralaki takautuvine määräyksineen muodosti torppariuudistuksen ensimmäisen jakson. Edessä oli toinen vaihe, torpparien lopullinen vapauttaminen.
Maanvuokralaissa säädettiin, että vuokralautakuntien tuli antaa viranomaisille tarpeellisia tilastollisia tietoja. Senaatin talousosaston istunnossa 16 lokakuuta 1909, kolme päivää ennen kuin allekirjoitimme uudistetun erohakemuksemme, päätimme asettaa erityisen valmistelukunnan huolehtimaan tilaston järjestämisestä sekä torppariasiaan liittyvistä muista toimenpiteistä. Jäsenten nimittäminen jätettiin senaatin oikeustoimituskunnalle, joka kutsui sen puheenjohtajaksi professori Hannes Gebhardin sekä jäseniksi maanviljelysneuvos Hj. G. Paloheimon ja tilanomistaja tuomari K. J. Inbergin. Toimikunta ryhtyi heti työhön. Kun sen puheenjohtajana oli tarmokas Gebhard, ei ollut pelkoa, että se jättäisi tehtävänsä retuperälle.
Mutta sitten tapahtui valtiollisten olojen käänne, joka torppariasiaankin nähden oli omiaan herättämään huolestumista ja pessimismiä.
Tällaisen suuren reformin ajaminen ja toteuttaminen ei ylipäänsä ole mahdollinen ilman hallituksen tehokasta myötävaikutusta ja johtoa. Asiata valmisteltaessa ja suunniteltaessa lähdettiin siitä, että maassa olisi hallitus, joka olisi uudistuksen johdossa ja yhdessä eduskunnan kanssa veisi sen päätökseen. Kun me vanhasuomalaiset syksyllä 1909 erosimme, tuli sijalle venäläinen senaatti, jonka varapuheenjohtaja, kenraali Markov ja jäsenistä useimmat tosin olivat Suomen kansalaisia, mutta jotka suurimman osan elämäänsä olivat eläneet Venäjällä. He olivat maalle vieraita, heillä ei ollut käsitystä meidän oloistamme. Kaikki eivät edes osanneet kumpaakaan maan kieltä, suomea eikä ruotsia. Heidän tehtävänsä oli toinen kuin Suomen etujen valvominen. Kun Markov keväällä 1913 nimitettiin ministerivaltiosihteeriksi, tuli talousosaston varapuheenjohtajaksi (pääministeriksi) täysin venäläinen Borovitinov, joka oli meille vielä vieraampi.
Oikeustoimituskunnan päällikkönä oli kuitenkin suomalainen Felix Florentin Saarikoski. Hän oli lakimies, mutta hänkään ei tuntenut tällaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä eikä ollut niitä aikaisemmin harrastanut. Hänen kanssaan kuitenkin voimme keskustella ja hänen puoleensa kääntyä. Useimmiten hän aluksi epäili ja vastusteli. Hänen asemansa ja vaikutuksensa senaatissa ei liene ollut suuri. Lopulta hän kuitenkin otti ajaakseen senaatissa meidän ehdotuksiamme. Asiat saatiin siten joten kuten kulkemaan. Mutta luonnollista on, että suuren uudistuksen eteenpäin vieminen näissä oloissa oli vaikeaa.
Gebhardin komitea jätti mietintönsä senaatin oikeustoimituskunnalle maaliskuussa 1910. Komitea huomautti tilastollisen selvityksen hankkimisen olevan monesta syystä tärkeän, mutta erittäin sen tähden, että torpparikysymys oli otettava lainsäädännön alaiseksi ennen vuotta 1916, jolloin takautuva laki lakkasi voimassaolemasta. Sen tähden oli hankittava tilasto, joka vuosi vuodelta kuvasti, miten vuokralain eri kohdat vaikuttivat. Komitea esitti, millainen tilaston pitäisi olla, mistä seikoista sen tulisi antaa tietoja. Tätä tilastollista tutkimusta johtamaan olisi saatava maalaisoloihin perehtynyt ja kokenut lakimies, jolle viranomaiselle olisi annettava muitakin tärkeitä tehtäviä. Hänen pitäisi olla vuokralautakunnille neuvoilla ja ohjeilla apuna.
