Suomen asema ja Venäjän turvallisuusintressit
Kuropatkin esitti aikaisemmin mainitsemassani v. 1900 laatimassaan Venäjän rajoja koskevassa lausunnossa sen ajatuksen, että jos suomalaiset haaveilisivat itsenäisyydestä, se voisi houkutella Ruotsin sotilaallisiin yrityksiin Suomen erottamiseksi Venäjästä. Myöhemminkin Venäjällä esiintyi väitteitä tai viittauksia Suomen pyrkimyksiin erota Venäjästä ja sitä varten aseistautua. Puheessaan duumassa 1908 Stolypinkin siihen viittasi.
Kuropatkin ja hänen hengenheimolaisensa voivat lähteä siitä tosiasiasta, että jokainen itsetietoisuuteen kehittynyt kansa toivoo valtiollista itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Venäjän vuosisadan alusta lähtien Suomessa harjoittama politiikka oli omiaan vieroittamaan Suomen Venäjästä. Ottaen huomioon silloiset olot, olivat reaaliset mahdollisuudet siihen Suomen kohdalta olemattomat. Suomen kansan lukumäärä oli verrattuna Venäjän kansaan mitätön, Suomen sotilaallinen voima oli merkityksetön, Suomi oli Venäjän miehittämä. Todellisia edellytyksiä Suomen eroamiseen Venäjästä ei ollut. Porvoon valtiopäivillä toimeenpantu Suomen yhdistyminen Venäjään ratkaisi molemmat tehtävät: Suomen kansan oman elämän edellytykset säilyivät ja Venäjän valtakunnan legitiiminen intressi, valtakunnan sotilaallinen turvallisuus tällä suunnalla, saavutettiin.
Sittemmin Suomen kansa kehittyi henkisesti ja taloudellisesti yhä enemmän omalaatuiseksi »täydelliseksi kokonaisuudeksi, itsetietoiseksi kansakunnaksi, joka ei enää voi sulautua ja sekaantua» — niinkuin Yrjö-Koskinen kirjoitti v. 1902. Ensimmäisen maailmansodan suurtapahtumat ja niitä seuranneet mullistukset Venäjällä tekivät Suomen eroamisen Venäjästä ei vain luonnolliseksi vaan välttämättömäksi. Siitä lähtien Suomen kansa saattaa itsenäisenä yhä täyteläisemmin elää omaa elämäänsä. Mutta Venäjän-Neuvostoliiton sotilaallinen turvallisuusintressi, joka on Suomen ja sen suuren itäisen naapurin välisten suhteiden pysyväinen tekijä, voi tulla tyydytetyksi. Ja ystävälliset ja rauhalliset naapuruussuhteet saattavat molempien maiden eduksi yhä kehittyä.
Edellämainitsemani venäläinen historioitsija Boris Nicolsky lausuu olevan ymmärrettävää, että Suomi tahtoo olla täysin riippumaton ja vapaa. Voidakseen niin olla »hyvin epämukavassa» maantieteellisessä asemassaan Suomen täytyy — volens nolens — joko tahtoi tai ei — kohdella varovasti itäistä naapuriansa ja sovitella viisaasti sen kanssa. Tätä vastaan ei ole sanomista. Nicolsky lisää, että jos Suomi tulevaisuudessa onnistuu keskuudessaan rauhoittamaan Venäjän kansaan kohdistuvat vihamieliset tunteet, se vielä voisi saada hyötyä itäisestä naapuruudesta, joka suojelee sitä kaikilta lännestä tulevan hyökkäyksen vaaralta. Sillä uhka Suomelle ei varmaankaan olisi mieleen vahvalle Venäjälle, joka katsoo Euroopan tämän osan intressiensä välittömäksi alueeksi vanhan pääkaupungin ja nykyään valtakunnan toisen kaupungin aseman vuoksi.27 Tämä päättely on nähdäkseni oikea, kuitenkin sillä lisäyksellä ja huomautuksella, että Suomeen ei kukaan sen itsensä vuoksi hyökkää.
1 Florinsky: mt., II, ss. 1194—1195.
2 Kokovtsov: mt., I, ss. 232 ja 259.
3 Mt., I, s. 260.
4 Leo Mechelin: Eri mielipiteitä venäläis-suomalaisista kysymyksistä, 1908, ss. 61—63.
5 Langhoff: mt., I, ss. 271—282.
6 Mt., I, s. 288.
7 Witte: mt., II, s. 156.
8 Mt., II, s. 220.
9 Kirje Historiallisessa Keskusarkistossa Moskovassa. Minulle antanut maisteri H. Impola.
10 Harold Nicolson: Sir Arthur Nicolson, Bart., s. 225.
11 Nicolsky: Le peuple russe, s. 263.
12 Alfred von Hedenström: Geschichte Russlands von 1878 bis 1918, s. 215.
13 Nicolsky: mt., s. 310 seur.
14 Florinsky: mt., II, s. 1287; ks. myös Viscount of Falladan: Twenty-Five Years 1892—1916, I, s. 152 seur. ja Harold Nicolson: mt., s. 232 seur.
15 von Hedenström: mt., ss. 252—253.
16 Finlande et Russie. Déliberation internationale de Londres 20 Février—1 er Mars 1910.
17 Frågan om Finland ur rättslig synpunkt. Föredrag och diskussion, offentliggjorda af René Henry, ss. 47—50.
18 Rafael Erich: Oikeustieteellisen tutkimuksen merkityksestä Suomen kansalle. Valvoja-Aika helmik. 1929, s. 124.
19 Adolf Törngren: På utländsk botten, ss. 239—240.
20 Törngren: mt., s. 241.
21 Törngren: mt., s. 276 seur.
22 A. Stolypin: Le tragique destin de mon père. Revue des deux mondes, 15. 4. 1931.
23 Historiallinen Keskusarkisto Moskovassa. Maisteri H. Impolan minulle antama.
24 Witte: mt., II, ss. 246—247.
25 Mechelin: Vid årsskiftet. Finsk Tidskrift, januari 1909, s. 4.
26 Kokovtsov: mt., II, s. 13—15.
27 Nicolsky: mt., ss. 240—241.
