Lopuksi pari muistelmaa:
Vaalilain käsittelyn myöhäisessä vaiheessa, kun tämä suuri 80 pykälää käsittävä lakiehdotus jo oli pääasiassa valmis, Danielson lausui, ettei esillä olevan ehdotuksen pykälien järjestys häntä oikein tyydyttänyt ja esitti uudelleenjärjestelyn. Hänen ehdotuksensa hyväksyttiin. Danielsonin silmät olivat jo silloin niin heikot, ettei hän voinut lukea kirjaa eikä kirjoitettua tekstiä, vielä vähemmin tehdä mitään muistiinpanoja. Hänen täytyi pitää kaikki muistissaan. Hänellä oli aina esilukija, myös hänen historiallisia tutkimuksiaan varten työskennellessään arkistoissa. Hänen muistinsa olikin aivan ilmiömäinen. Komitean puheenjohtaja Hermanson ilmaisi meidän kaikkien ihmettelymme: »Sinulla Danielson ovat pykälät päässäsi paremmassa järjestyksessä kuin meillä muilla edessämme paperilla».
Ehdotuksessamme oli määräys, että valitsijan oli merkittävä listansa punaisella viivalla. Luulimme punaisen värin helpottavan äänten laskemista. Keskustelussa ehdotettiin, että käytettäisiin tavallista kynää. Schybergson vastusti: »Tämä laki on niin radikaalinen, että punainen väri siihen erinomaisesti soveltuu». »Punainen viiva» jäikin lakiin. Vasta v. 1935 se poistettiin.
Setälä ja minä tarkastimme ja korjasimme yhdessä lakiehdotusten suomenkieliset tekstit. Koetimme tehdä huolellista ja tarkkaa työtä. Verratessani komitean ehdotuksia lopullisiin lakeihin on minun todettava, että lakien tekstit asian käsittelyssä senaatissa ja valtiopäivillä sekä kielellisesti että muodollisesti monessa kohden paranivat.
Senaatti laati ehdotuksensa esitykseksi kaikissa pääkohdissa komitean ehdotuksen mukaisesti. Vaalipiirejä kuitenkin lisättiin kaksi, siten että Hämeen läänin vaalipiiri jaettiin kahteen, eteläiseen ja pohjoiseen, ja Vaasan läänissä, jonka komitea oli ehdottanut kahdeksi vaalipiiriksi, lisättiin kolmas.
Asian kulussa tuli kuitenkin odottamaton este: kenraalikuvernööri Gerardin esityksestä asetettiin suomalais-venäläinen komitea tarkastamaan ehdotusta valtiopäiväjärjestykseksi. Suomen edustajina komiteassa olivat ministerivaltiosihteeri Langhoff ja senaatin varapuheenjohtaja Mechelin sekä senaattori Lennart Gripenberg. Tästä asiasta ja konferenssin työstä tekee Langhoff selvää muistelmissaan.3 Mitään painavampia muutoksia ehdotukseen ei tehty. — Säädyt käsittelivät esityksen nopeasti ja 20 heinäkuuta 1906 keisari vahvisti valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain.
Tämä suuri reformi oli saatettu onnelliseen päätökseen. Venäjän taholta tämä meille suuri asia ei kohdannut pahempia esteitä. Kun keisarisuuriruhtinaan oikeuksiin ja yleisvaltakunnallisiin asioihin ei koskettu, katsoivat venäläiset nähtävästi sitä Suomen sisäiseksi asiaksi, joka ei koskenut Venäjää ja sen etuja. Hyvä oli, että asia käsiteltiin nopeasti. Siinä oli Mechelinin senaatilla ansio.
Eduskuntauudistuksen suuri merkitys oli myös siinä, että se antoi puolustuksellemme seuraavaan sotaan asti lujemman pohjan.
