Eduskuntakomitea
Eduskuntauudistuksen alkuunpanoon liittyi silloisia oloja kuvaavia turhanpäiväisiä vaikeuksia.
Edellinen senaatti nimitti 10 marraskuuta suuren komitean valmistamaan ehdotusta uudeksi valtiopäiväjärjestykseksi ja vaalilaiksi. Vanhoista sanomalehdistä näen, että puheenjohtaja, professori Hermanson kieltäytyi, selittäen, että kun senaatti oli jättänyt erohakemuksensa ja uusi senaatti sai omalla vastuullaan tehdä ehdotukset valtiopäiväjärjestykseksi, niin olivat valmistavatkin työt tehtävät uuden senaatin määräysten mukaan. Muut ruotsinkieliset aikoivat myös kieltäytyä. Danielson, Setälä ja minä selitimme, että kysymys komitean toiminnasta olisi ratkaistava komitean ensi istunnossa. Sosialistijäsenet aikoivat määrätä kantansa pidettävän ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen.
»Kun senaatin kokoonpano oli kokonaan muuttunut», katsoi uusi Mechelinin senaatti »tarpeelliseksi ottaa asian uudestaan harkittavaksi» ja 4 joulukuuta asetti komitean, jolla oli »osaksi varemmin asetetusta poikkeava kokoonpano”. Muutokset olivat pienet. Komitean puheenjohtajana oli valtio-oikeuden tuntija, professori Robert Hermanson ja jäseninä kirjailija Santeri Alkio, laamanni T. J. Boisman, professori J. R. Danielson, pankinjohtaja Felix Heikel, osuuskaupanjohtaja Heikki Lindroos, ylitirehtööri J. K. Paasikivi, valtioneuvos Thiodolf Rein, pankinjohtaja Emil Schybergson, professori E. N. Setälä, sanomalehdentoimittaja Yrjö E. Sirola, hovioikeudenasessori P. E. Svinhufvud, valtiopäivämies Juho Torppa sekä sanomalehdentoimittaja Edvard Valpas. Komiteassa olivat kaikki puolueet edustettuina. Vanhasuomalaisia oli Danielson, Torppa ja minä; nuorsuomalaisia Setälä, Svinhufvud, Alkio ja Rein; ruotsalaisen puolueen edustajia Hermanson, Heikel, Boisman ja Schybergson sekä sosiaalidemokraatteja Lindroos, Sirola ja Valpas.
Eduskuntakomitean ensimmäinen istunto oli 8 joufukuuta 1905. Komitean notaari teki istunnoista keskustelupöytäkirjan, mutta kun se ei ole pikakirjoituksen pohjalla laadittu eikä tarkistettu, on se puutteellinen. Olen käynyt läpi nämä muistiinpanot sekä puheenjohtaja Hermansonin tekemät merkinnät ym. asiakirjat. Komitean sihteerinä oli protokollasihteeri Vilhelm Blåfield, mutta sen ohella oli apunamme tunnettu etevä juristi, senaattori Julian Serlachius, joka kirjoitti lakitekstit. Komitean jäsen Schybergson otti laatiakseen mietinnön perustelut. Keskustelupöytäkirjat ja muut asiapaperit toimitettiin päivittäin senaatin oikeustoimituskunnan päällikölle senaattori August Nyberghille, jolle asian esittely hallituksessa kuului. Hän seurasi jatkuvasti työtämme ja omasta puolestaan samaan aikaan valmisteli asiaa.
Työskentelimme ahkerasti ja tarmokkaasti. Istuntoja oli joka päivä, enimmäkseen kaksi päivässä, ja sen ohella tehtiin työtä jaostoissa. Kysymys suhteellisesta vaalitavasta oli alusta alkaen suunniteltava ja muokattava. Siinä olikin suuri työ. Asiantuntijoina oli meillä, paitsi senaattori Serlachiusta, professori Theodor Homen, joka jo 1894 oli kirjoittanut suhteellisesta vaalijärjestelmästä, sekä matemaatikko, professori Ernst Lindelöf ynnä tohtori Georg von Wendt. Myös professori Valfrid Vasenius — kirjallisuuden historioitsija ja esteetikko — joka oli tätä kysymystä harrastanut, oli alussa asiantuntijana mukana, mutta kun hänen ajatuksiaan ei hyväksytty, hän siirtyi syrjään.
Mietintömme valmistui 28 helmikuuta 1906, siis vähemmässä kuin kolmessa kuukaudessa. Tehtävän laajuuteen nähden — valtiopäiväjärjestys sisälsi 81 pykälää ja kokonaan uudestaan luotava vaalilaki 80 pykälää — se oli todella hyvä saavutus.
Komitean ensimmäisessä kokouksessa Alkio ehdotti, että asiantuntijoiksi kutsuttaisiin edustajia eri kansanluokista, varsinkin niistä, jotka eivät olleet komiteassa edustettuina. Asiasta syntyi laajanpuoleinen keskustelu, jossa esiintuotiin, että talonpoikaissäädystä sekä torpparien, pappismiesten ja naisten piiristä olisi komiteaa neuvottelevilla jäsenillä vahvistettava. Toiselta puolen pelättiin ehdotetun menettelyn viivyttävän työtä. Asia lykättiin ja kun se otettiin uudestaan käsiteltäväksi kolmen päivän perästä, joiden kuluessa oli tarmokkaasti tehty työtä, ei sitä enää kannatettu. Alkio luopui ehdotuksestaan. Kysymys lykättiin toistaiseksi otettavaksi esille tarpeen vaatiessa. Sellaista tarvetta ei mielestämme esiintynyt.
