Suhteellinen vaalitapa
Joulukuun 18, 19 ja 20 päivinä olivat asiantuntijat Vasenius, Homen, Lindelöf ja von Wendt sekä Serlachius läsnä komitean kokouksissa selvittämässä suhteellista vaalitapaa. Kullakin heistä oli oma järjestelmänsä, joista käytiin laaja keskustelu. Asia tuntui meistä »maallikoista» koko hämärältä.
Heikel teki jälleen ehdotuksen, että osa eduskunnasta valittaisiin erikoisilla, joko välittömillä tai välillisillä vaaleilla. Ehdotus hylättiin nyt lopullisesti 8 äänellä 5 vastaan. Tehtiin myöskin ehdotus vaalien toimittamisesta yhden miehen vaalipiireissä, so. koko suhteellisen vaalitavan hylkäämisestä. Se ehdotus ei saanut kuin 3 ääntä. Nämä ehdotukset ja äänestykset osoittavat, miten sekavalla kannalla komiteassa olimme. Enemmistö päätti asettua suhteellisen vaalitavan pohjalle. Asiantuntijoita pyydettiin laatimaan tarkempi ehdotus vaalijärjestelmäksi. Heille annettiin seuraavat ohjeet: 1) vaalipiirit olisivat yleensä kolmen miehen piirejä; useamman miehen vaalipiirejä vain, missä erikoiset olot sen sallisivat; 2) suomenkielinen ja ruotsinkielinen väestö olisi erotettava eri vaalipiireihin, missä se on mahdollista; 3) pienempi kaupunki voisi saada oman edustajan, jos sen asukasluku olisi lähellä määrää, joka oikeuttaisi yhteen edustajaan.
Asiantuntijat tekivät ahkerasti työtä ja 15 tammikuuta 1906 meillä oli edessämme painettu Homenin, Lindelöfin, von Wendtin ja Serlachiuksen laatima 13 kohtaa sisältävä ehdotus suhteelliseksi vaalijärjestelmäksi »ottamalla käytäntöön niin sovelletut vaalipiirit, että paikallisetuja täysin pidetään silmällä ilman että suhteellisen vaalijärjestelmän perusaatetta kuitenkaan pannaan alttiiksi». Asiantuntijat olivat komitean kokouksessa läsnä.
Asia oli nyt saanut merkillisen käänteen. Asiantuntijat eivät olleet välittäneet komitean päätöksestä ja ohjeista, että maa olisi jaettava pääasiallisesti kolmen miehen vaalipiireihin, vaan toimineet oman päänsä mukaan. Heidän ehdotuksessaan maa olisi jaettava 15 vaalipiiriin, joista kustakin valittaisiin 12—21 edustajaa. Senaattori Serlachius esitti asiantuntijain puolesta perustelun: »Ideaalinen on se järjestys, joka kuvastaa kaikkia niitä elämänintressejä, jotka ovat olemassa maassa. Mitä pienemmät vaalipiirit ovat, sitä vähemmän aate toteutuu. Ruotsin ehdotus pienempine vaalipiireineen ei ole hyvin harkittu.»
Syntyi kaksipäiväinen keskustelu, joka koski pääasiallisesti vaalipiirien suuruutta. Harkittiin myös, olisiko koko maa muodostettava yhdeksi vaalipiiriksi, mutta se katsottiin käytännössä mahdottomaksi.
Alkio vastusti jyrkästi näin suuria vaalipiirejä. Ehdotettu vaalitapa pakottaisi puolueet kiinteästi järjestäytymään. Tätä hän ei voinut hyväksyä. »Eduskuntaan pitäisi saada jaloja henkilöitä, mutta myös edistyskysymykset tulla edustetuiksi.» Jos vaalipiirit olisivat näin suuria, olisi rautainen puoluekuri tarpeen. »Henkilöt, jotka ovat asettuneet puolueen listalle, ovat pakotetut toimimaan puolueparollien mukaan. Kun on antanut itselleen puolueen leiman, täytyy aina puolustaa puoluettaan.» Eduskuntaan pitäisi saada parhaat voimat. Asiantuntijain ehdotus pakottaisi kaikki liittymään puolueisiin ja vastustaisi kehitystä tähän suuntaan. Puoluenäkökohdat eivät saa olla määräävinä. »Emme olisi tahtoneet, että Suomen uusi ihanteellinen eduskunta synnyttää vaalitapansa kautta puolue- ja luokkavihan lietsomisen tarpeen. Tahtoisimme tämän eduskunnan saada kokoonpannuksi korkeampia ja jalompia näkökohtia silmällä pitäen. ——— Eduskunnan kokoonpano puoluevaaleilla ei ole välttämätöntä, jos vaan kansalaiset asettavat eduskunnan tehtävän suhteellisesti oikeuslaitoksen tasalle sekä isänmaan edun puolue-etujen ulkopuolelle» — sanotaan Alkion ja Torpan, nähtävästi edellisen kirjoittamassa, vastalauseessa. Suurissa vaalipiireissä maaseutu jäisi huonompaan asemaan kaupunkien ja vilkkaampien seutujen rinnalla. — »Minä vastustan trusteja valtion elämässä yhtä hyvin kuin liike-elämässäkin. Pienet liikkeet kukistuvat, trustit laskevat kaikki enemmistön tyrannivallan alle.» Alkio kannatti edelleen kolmen miehen vaalipiirejä ja esitti oman vaalijärjestelmänsä. Torppa oli kaikessa pääasiassa Alkion kannalla. — Alkio ja Torppa ehdottivat vastalauseessaan maan jaettavaksi 67 vaalipiiriin. Helsingin kaupunki olisi yhtenä vaalipiirinä ja valitsisi 7 edustajaa. Maaseudulla olisi yksi viiden miehen ja yksi neljän miehen vaalipiiri ja 7 kahden miehen piiriä. Muut olisivat kolmen miehen vaalipiirejä. 3 kaupunkia valitsisi kukin yhden edustajan. Vaihtoehtoisesti voisi Lapin piirissä muodostaa kolme yhden miehen piiriä.
Danielson piti myös ehdotettuja vaalipiirejä liian suurina. Ruotsissa oli esitetty 6—7 miehen piirejä ja nekin oli katsottu liian suuriksi, vaikka siellä kulkuneuvot ja muu kehitys oli pitemmällä kuin meillä. Eikö meilläkin voitaisi tyytyä ainakin näin suuriin piireihin. Ehdotettu vaalitapa oli Danielsonin mielestä myös niin monimutkainen, ettei äänestäjien suuri enemmistö sitä ymmärtäisi. Suurissa piireissä on asutus piirin eri osissa epätasainen. Agitaatio olisi paljon helpompi tiheämmin asutuilla kuin harvaan asutuilla seuduilla. Yhden miehen vaalipiiritkään eivät koko maata silmällä pitäen ole niin huonot kuin oli väitetty, sillä niissäkin aatevirtaukset, jotka ovat kiinteässä yhteydessä valtion päätehtävään, aina saavat edustajia eduskuntaan. Mutta tietysti mitä suuremmiksi piirit tehdään, sitä suuremmat takeet saadaan vähemmistön edustuksesta. Kuitenkin ainoastaan, jos koko maa olisi yhtenä vaalipiirinä, voitaisiin kaikki suhteellisuuden vaatimukset toteuttaa. Mutta sekin voi johtaa oikeisiin tuloksiin ainoastaan, jos olot koko maassa ovat samanlaiset kulkuneuvoihin, asutukseen ja sivistykseen nähden. Maissa, joissa niin ei ole laita, voivat monet seudut jäädä syrjään vaaleissa. Suhteellinen vaalitapa on tulevaisuuden vaalitapa. Mutta nyt olisi tyydyttävä lyhyempään askeleeseen ja pienempiin piireihin kuin mitä asiantuntijat ehdottivat. Tällainen järjestelmä vastaisi paremmin kansamme kehitystilaa. Pienemmissä piireissä olisi sovittelu vaaleissa helpompi — Danielson lausui.
Minäkin katsoin ehdotettujen vaalipiirien päävikoja olevan, että niissä olisi äänestettävä puolueiden eikä henkilöiden mukaan, koska se antaisi etuja niille, jotka äänestävät puolueessa. Kaikkien täytyisi yhtyä puolueisiin, koska ulkopuolella puolueita ei olisi toiveita päästä mukaan. 12—21 miehen vaalipiirit olisivat liian suuria. Harvemmin asutut seudut jäisivät epäedullisempaan asemaan taajemmin asuttujen rinnalla. Vaalijärjestelmä olisi tosin monimutkainen maaseudulla toimeenpanna, mutta teknillisillä vaikeuksilla ei kuitenkaan ole tässä asiassa päämerkitystä. Radikaaliset ryhmät ja puolueet saisivat kiivaan agitaation johdosta liian suuren vaikutuksen hiljaisten kansanryhmien rinnalla. Maaseudun väestön kannan pitää kuitenkin olla meillä ratkaisevin, koska se muodostaa kansan suuren enemmistön. Paikalliset intressit voisivat myös tulla sivuutetuiksi. Lausuinpa seuraavaakin: Pääasia on, että eduskunnassa suuret ja voimakkaat virtaukset ovat edustettuina. Jos saadaan kaikenlaisten pienten ryhmien edustajia, ei eduskunta siitä parane. Päinvastoin jää se ilman määräävää suuntaa, joka sille kuitenkin pitäisi olla välttämätön.
Komitean työn aikana Danielson ja minä koetimme tutustua suhteellista vaalitapaa koskevaan kirjallisuuteen sekä saada selvää Belgian ja Sveitsin oloista, missä tätä vaalitapaa silloin sovellettiin, samoin niistä ehdotuksista, mitä Ruotsissa juuri niihin aikoihin (1903) oli tehty. Olimme havainneet, ettei missään muualla ollut muodostettu vaalipiirejä valittavien lukumäärään ja vielä vähemmän piirien pinta-alaan nähden niin suuriksi kuin asiantuntijat ehdottivat. Ulkomailla suhteellisen vaalitavan puolustajat ylipäänsä katsoivat viiden miehen ja asian haarojen vaatiessa jonkun verran sitä suurempien vaalipiirien tyydyttävän suhteellisuuden vaatimuksia. Komitea kuitenkin ehdotti Hämeen ja Uudenmaan läänit kummankin olemaan jakamattomana vaalipiirinä 22 ja 23 edustajineen. Väkirikkaammat ja kehittyneemmät alueet saisivat kohtuuttoman suuren vaikutuksen vaaleihin syrjäisten ja harvaan asuttujen seutujen rinnalla. Vastalauseessamme esitimme luonnoksen vaalipiirijaoksi, jossa koetimme välttää molemmilta tahoilta ilmeneviä puutteita. Maa olisi jaettava 47 vaalipiiriin, joista 37 piiristä valittaisiin yhteensä 190 edustajaa suhteellisilla vaaleilla. Ylipäänsä ne olisivat 5—8 miehen piirejä. Neljän miehen piirejä olisi 5 ja kolmen miehen 2. Sen ohella olisi erityisen harvaan asutuilla seuduilla 10 yhden miehen vaalipiiriä.
Komitean enemmistö katsoi, että vaikka ulkomaalaisia lausuntoja voitiin esittää tueksi suuria vaalipiirejä vastaan, eivät ne pitäneet paikkaansa asiantuntijain ehdotukseen nähden, koska vain kolmen miehen vaalilistat olisivat sallittuja. Enemmistö ei hyväksynyt Danielsonin ja minun mielipidettä, että vaaliliitot tiesivät suuria koko vaalipiirin käsittäviä listoja, joille valitsija itse asiassa antoi äänensä, joskin hän äänesti vain kolmen miehen listaa.
Asiantuntijat puolustivat tarmokkaasti ehdotustaan. Lindelöf huomautti, että ruotsalainen järjestelmä, josta Danielson ja minä olimme puhuneet, vaati pienempiä vaalipiirejä, mutta asiantuntijain valmistama ehdotus soveltuisi suuriin piireihin.
Komitean enemmistö oli tutustuttuaan asiantuntijain vaaliehdotukseen muuttanut mielensä ja kannatti nyt innokkaasti suuria vaalipiirejä. Hermanson katsoi, että jos eduskuntaa ei uudistettaisi niin perinpohjaisesti kuin nyt suunniteltiin tai jos meille tulisi kaksikamarijärjestelmä, olisi paikallaan ottaa pienempi askel suhteellisen vaalitavan voimaanpanemisessa. Mutta nykyoloissa hän kannatti asiantuntijain ehdotusta. Tosin ehdotettu järjestelmä suosisi hyvin järjestyneitä puolueita, mutta Hermanson luuli sen antavan myös pienille ryhmille mahdollisuuden saada edustajia eduskuntaan. Schybergson luuli myös, ettei ehdotettu järjestelmä lisäisi »puoluekurjuutta, vaan antaisi tilaisuuden myös pienille ryhmille saada vaikutusta ja estäisi eduskunnan yksipuolisen kokoonpanon». — Heikel yhtyi Hermansoniin ja Schybergsoniin. Jokaisen vaalijärjestelmän päätarkoitus on luoda mahdollisimman hyvä edustus. Asiantuntijain ehdotus täyttää tämän päätarkoituksen: se tuo parhaat voimat eduskuntaan ja saa aikaan sen, että kamari edustaa kaikkia aatesuuntia. Jos otettaisiin yhden miehen vaalipiirit tai kolmen miehen vaalipiirit, niin eduskuntaan saataisiin liian paljon »paikallis patriootteja», joilla ei ole riittävää laajakatseisuutta voidakseen johtaa kansan kohtaloja. Myös ne, jotka eivät tahdo sokeasti noudattaa puolueparolleja, voivat saada vaikutusta. Heikel ei tosin pitänyt ehdotettua vaalijärjestelmää täysin sympaattisena. Se ei ollut demokraattinen. Demokratian periaate vaatii, että kaikki taistelevat yhdessä riippumatta asemasta ja yhteiskuntaluokasta. Tässä tulevat kaikki yhteiskuntaluokat taistelemaan erillään. Sentähden se ei ole demokraattinen, mutta pääasia on, että tulos on hyvä.
Rein lausui suuresti epäilleensä tässä asiassa, mutta hyväksyi asiantuntijain ehdottaman vaalijärjestelmän, kun eduskunnasta tulee yksikamarinen ja on radikaalis-demokraattisin koko maailmassa. Kaksikamarinen olisi ollut parempi, mutta hän alistui enemmistön päätökseen. On koetettava etsiä yhdessä kamarissa muulla tavalla takeita enemmistövaltaa ja harkitsemattomia päätöksiä vastaan. Kaikki jakamaton valta muuttuu despoottiseksi. Ainoa mahdollinen tae on suhteellinen vaalitapa, joka antaa aina tilaisuuden valistuneimmille henkilöille tulla valituiksi. Eduskuntaan olisi saatava parhaimmat ja rehellisimmät henkilöt puoluemiesten edellä, mutta mitään järjestelmää, joka takaisi tämän, ei ole vielä keksitty.
Setälä kannatti myös innokkaasti asiantuntijain ehdotusta. »En ymmärrä, miten Paasikivi yhdistää paikalliset intressit ja suuret suunnat toisiinsa; tahtoo paikallisten intressien edustusta ja samalla pelkää, että eduskunnasta tulee muurahaispesä, jossa kaikenlaiset pikkuintressit ovat etualalla. Eduskunnassa tulee aina olemaan kaikkien edustajien yhdyssiteenä kansallisen olemuksemme säilyttäminen. Ei siis tarvitse pelätä, että eduskunta jäisi ilman tarkoitusperää ja yleistä suuntaa. Jos kaikki ajattelisivat niin sovinnollisesti kuin Alkio, niin silloin lainsäädäntö ei olisi ollenkaan tarpeen. Mutta tällainen hyvyys ei ole olemassa ainakaan vaalitilaisuuksissa.» — Näin Setälä lausui. — Ehdotettu vaalijärjestelmä tulisi herättämään ihmiset vilkkaampaan vaalitoimintaan kuin tähän asti. Vaikein muistutus oli järjestelmän monimutkaisuus. Valitsijoiden olisi vaikea käsittää miten tulos on saavutettu. Tämä oli kyllä raskas muistutus. Setälä kuitenkin arveli laskumenetelmän voitavan sopivalla tavalla tehdä kansalle ymmärrettäväksi.
Komitean sosialistijäsenet olivat nyt innokkaasti suhteellisen vaalitavan puolella, sitten kun ehdotus oli valmis eikä ollut syytä pelätä siitä aiheutuvan viivytystä. — Lindroos: Kolmen miehen vaalipiirijärjestelmä olisi sangen puolinainen parannus vaalioloihin. Eduskunnan tulee kuvata virtauksia koko maassa. Periaatteessa hän kannattaisi, että koko maa olisi yhtenä vaalipiirinä, mutta tyytyy ehdotettuihin piireihin. »Alkio pelkää valistuneita vähemmistöjä eikä valistumattomia enemmistöjä, joita olisi enemmän pelättävä. Jokaisessa puolueessa vähemmistö määrää. Jos eduskunta antaa kaikille aatteille tilaisuuden päästä kuuluviin, niin voi olla varsin tyytyväinen siihen.» Hän kannatti asiantuntijain ehdotusta. — Sirola: »Paasikivi sanoo, että radikaaliset ryhmät saisivat liiaksi sananvaltaa hiljaisten rinnalla. Se olisi juuri hyvä asia.» Sirolalla oli oma vaalijärjestelmänsä, mutta luopui siitä ja yhtyi asiantuntijoihin. — Valpas: Alkion kanta on liian ihanteellinen syntisessä maailmassa. Hänkin kannatti asiantuntijain ehdotusta.
Äänestyksessä hyväksyttiin asiantuntijain ehdotus 9 äänellä 4 vastaan. Nämä neljä olivat Alkio ja Torppa, jotka kannattivat komitean entistä päätöstä, so. kolmen miehen vaalipiirejä ja omaa vaalitapaansa, sekä Danielson ja minä, jotka olisimme tahtoneet pienempiä vaalipiirejä kuin asiantuntijain ehdottamat.
Asiantuntijain ehdotuksen pohjalla valmistettiin yksityiskohtainen vaalilaki. Periaatteellisia muutoksia siihen ei enää tehty.
Mietinnössä perusteltiin komitean pyrkimystä seuraavasti:
»Pääasia on, ettei kykeneviä ja tiedokkaita aineksia ja ylipäänsä kansan parhaita voimia suljeta pois uudesta eduskunnasta jos kohta ratkaisuvalta pidätetään suurelle enemmistölle. Eduskunnan tulee antaa kuva kansasta kokonaisuudessaan ja ilmituoda siinä esiintyvät eri pyrkimykset ja harrastukset. Maissa, joilla on ulkonainen valta-asema, voi pääpaino olla siinä, että kansaneduskunnassa on lukumäärältään vankka enemmistö; meillä sitä vastoin on ennen muuta tärkeää, että kaikki ovat mukana ja ettei sen tähden harvalukuisempiakaan aateryhmiä estetä ottamasta osaa eduskuntaan ja sen työhön.»
Sanotaanpa mietinnössä näinkin:
»Tähän asti on meillä pidetty pääsyä eduskuntaan kunniatoimena. Meidän täytyy katsoa, että niin on oleva myös eduskunnan uudistamisen jälkeen ja ettei meillä, niinkuin useissa muissa maissa, eduskuntaa jätetä ammattipolitikoitsijain käsiin. Mutta tämä vaara, joka erittäin on tarjolla eduskuntaa muutettaessa niin perin kansanvaltaiseksi kuin meillä on suunniteltu, ei ole vältettävissä, ellei vähemmistöjenkin oikeutta suojella ja tämä taas käy yksikamarijärjestelmässä paraiten päinsä suhteellisten vaalien avulla.»
Kuten havaitaan, asetimme päämäärämme ja toiveemme korkealle.
