Torpparilain valmistelut meidän keskuudessamme 1905—1906
Puolueemme kokouksessa 29—30 joulukuuta 1905 torppariasia päätettiin ottaa ohjelmaan. Laajassa keskustelussa kaikki puhujat katsoivat koko torpparilaitoksen aikansa eläneeksi. Valmistelutyöt saivat varman muodon helmikuussa 1906, jolloin alettiin asiasta pitää taajoja neuvotteluja vanhasuomalaiseen puolueeseen kuuluvien silloisten huomattavimpien talonpoikaissäädyn edusmiesten kanssa, jotka keskustelut tavallisten komiteatöiden tapaan jatkuivat toukokuun loppupuolelle asti. Puheenjohtajana näissä keskusteluissa oli valtiopäivämies Kaarlo Ojanen, entinen talonpoikaissäädyn puhemies, ja innokkaimpina jäseninä valtiopäivämiehet K. Wärri, Hj. G. Brander (Paloheimo), J. Torppa, O. Laine, J. Mynttinen, J. E. Antila ja K. J. Inberg. Myös edusmiehet K. Prusi, A. Halinen ja eräät muut olivat usein läsnä. Kun vuokra-asia maaliskuun kuluessa käytiin »ensimmäisessä lukemisessa» läpi, otti neuvotteluihin osaa myös esittelijäsihteeri A. Lilius (Listo). Koko ajan olin minä mukana ja johdin työtä sekä suoritin sihteerin tehtävät. Muita helsinkiläisiä ei silloin ollut asiassa osallisina. Kun sitten näiden neuvottelujen ja päätösten nojalla valmistettu ehdotus tarkastettiin »toisessa lukemisessa», olivat paitsi edellä mainittuja työssä osallisina senaattori A. Osw. Kihlman (Kairamo) ja professori Gebhard. Niinikään otti asian käsittelyyn osaa viisi eri seuduilta kotoisin olevaa torpparia. Täten valmistettuja ehdotuksia käsiteltiin sittemmin pitkin seuraavaa kesää ja syksyä lukuisissa kokouksissa ilman että niitä sanottavasti muutettiin.
Muistiinpano 20 tammikuuta 1906: »Torppari Laakso Askolasta lausui: Valtio voisi auttaa, että saataisiin perin eroon. Pienemmät tilat ovat tuottavampia kuin suuret. Suurilla tiloilla ei voi hoitaa kaikkia maita.» — Työskentely näiden tunnettujen talonpoikaissäädyn jäsenten kanssa talven ja kevään kuluessa vuonna 1906 vuokra- ym. maalaiskysymysten selvittämiseksi — kirjoitin usein mainitsemassani 1913 julkaisemassani kirjoituksessa — on minulla aina pysyvä kalliina ja iloisena muistona. Olen jälleen käynyt läpi keskusteluista laaditut muistiinpanot. On ollut mieltä virkistävää muistella sitä lämmintä mielialaa ja yhteistä parasta tarkoittavaa katsantokantaa, mikä näissä töissä vallitsi ja jota koetimme ehdotuksissamme toteuttaa. Ilman mainittujen kokeneitten maanviljelijäin hyväksymistä ja myötävaikutusta ei tietysti olisi voitu saada tällaisille laajoille ja syvään koskeville suunnitelmille suurempaa kannatusta, tuskinpa olisi ollut mahdollista niitä todenteolla esiintuoda kaan.
