Naisten äänioikeus ja vaalikelpoisuus
Marraskuun julistuskirjassa oli annettu ohje, että Suomen kansan eduskunta oli uudestaan järjestettävä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden periaatteen mukaan. »Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus» oli näinä vuosina yhä enemmän alkanut saada sen sisällön, että siihen kuului myös naisten äänioikeus. Naiset olivat alkaneet olla osallisina puolueiden valtiollisissa neuvotteluissa. Heidän osanottoaan valtiolliseen toimintaan pidettiin luonnollisena asiana. Muistan, miten suuressa puoluekokouksessamme Helsingissä, Palokunnantalon salissa, neiti Aleksandra Gripenberg eräs naisasian eturivin ajajia — johti yhtenä varapuheenjohtajana vuoronsa kokouksen keskusteluja, eikä se herättänyt oudoksumista, vaikka kokouksen osanottajain suuri enemmistö oli miehiä.
Eduskuntakomiteassa ei äänioikeuden myöntäminen naisille kohdannut suurempaa vastustusta. Epäilyksiä esiintoivat Hermanson ja Heikel. Kaikki muut komitean jäsenet kannattivat naisten äänioikeutta. Huomautettiin, että kun äänioikeus annettiin kaikille miehille vaatimatta heihin nähden mitään takeita, olisi väärin sulkea naiset pois. Schybergson lausui, että naiset olivat samalla tavalla kuin miehetkin ottaneet osaa ja kärsineet viime vuosien valtiollisissa taisteluissa. Keskustelun lopuksi Heikelkin ilmoitti esiintuoneensa epäilyksiä saadakseen keskustelun syntymään ja myönsi, että syyt äänioikeuden puolesta olivat painavammat kuin sitä vastaan, eikä sen vuoksi tahtonut asiata vastustaa. Puheenjohtaja Hermanson liitti mietintöön vastalauseen, jossa periaatteellisilla syillä katsoi äänioikeuden olevan myönnettävän ainoastaan miehille. »Minun mielestäni nainen valtiollisen elämän alalla ei ole oikealla paikallaan. — Naiset, jos heille annettaisiin äänioikeus, ylipäätään ja erittäinkin levottomina aikoina äänestäisivät äärimmäisyyspuolueiden kera» — Hermanson sanoi.
Laajempi keskustelu syntyi naisen vaalikelpoisuudesta. Pöytäkirjaan on merkitty 24 käytettyä puheenvuoroa. Vaalikelpoisuutta vastustivat Schybergson, Heikel ja puheenjohtaja Hermanson. Sen myöntämistä vastaan esitettiin, että reformi tulisi jo muutenkin niin radikaalinen, ettei ollut syytä vielä lisätä sen laajuutta. Oli kyllä aihetta tuntea luottamuksen puutetta tulevia valitsijoita kohtaan, kun nyt annettaisiin äänioikeus miljoonalle henkilölle, joilla ei ollut valtiollisia oikeuksia eikä kypsyyttä. Oli luultavaa, että paljon naisia tulisi valituksi, koska heidän lukumääränsä on suurempi kuin miesten, ja siten voisi eduskunta tulla suureksi osaksi kokoonpannuksi naisista. Heikel katsoi, että jos olisi hyväksytty kaksikamarijärjestelmä, olisi voinut myöntää naisille vaalikelpoisuuden toiseen kamariin.
Komitean jäsenten suuri enemmistö oli vaalikelpoisuuden myöntämisen puolella. Pöytäkirjaan on merkitty minun huomauttaneen siitä, että ulotettaessa äänioikeus laajoihin piireihin tapahtui se sillä edellytyksellä, että ne osaisivat tätä oikeutta käyttää. Jos nyt kiellettäisiin naisilta vaalikelpoisuus, olisi se epäluottamuslause valitsijoille. Arvatenkin, ainakin alussa, tulisi eduskuntaan vain harvoja naisia, ja luultavaa olisi, että he osoittaisivat, ei pienempää, vaan ehkä suurempaa malttia kuin miehet. — Alkio lausui sen ritarillisen ajatuksen, että valitut naiset »tulisivat olemaan eduskunnan kaunistus». — Svinhufvud huomautti erityisesti, että »naidut naiset ovat järkevä ja koossapitävä aines, ja naisilla on kyllä riittävä kypsyys». — »Periaatteelliselta kannalta ei asiaa voi vastustaa», sanoi Danielson. Hän pelkäsi kuitenkin, että vaalikelpoisuuden antaminen naisille saattaisi herättää vastustusta Venäjällä. — Valpas piti aivan luonnollisena myöntää naisille vaalikelpoisuus, koska meillä oli naisilla itsenäisempi asema kuin monessa muussa maassa.
Keskustelussa oli mm. huomautettu, että eduskuntauudistus muodostui kovin jyrkäksi, johon syynä oli, ettei tarpeellisia valtiollisia uudistuksia ollut pantu toimeen aikaisemmin, jolloin ei olisi tarvinnut tehdä tällaista hyppäystä yhdellä kertaa. Tähän vastasi Schybergson sukkelasti, että syynä »hyppäykseen» olivat japanilaiset ja Venäjän vallankumous. »Vaikka olisimme uudistuksissa ennen kiirehtineetkin, kestäisi kuitenkin ainakin 50 vuotta, ennenkuin säännöllisissä oloissa ehtisimme niin kauaksi, kuin mitä nykyiset eduskuntauudistuksen ehdotukset tietävät.»
Komitea siten suurella enemmistöllä hyväksyi myös naisten vaalikelpoisuuden. Puheenjohtajaa lukuunottamatta ei kukaan epäilijöistä liittänyt mietintöön vastalausetta.
Naisten äänioikeuteen nähden astuimme kansojen etunenään. Euroopassa ei vielä mikään kansa ollut myöntänyt naisille valtiollista äänioikeutta. Naisten äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta on ollut vain hyviä kokemuksia.
