Ehdotuksemme torpparilaiksi
Johtavana ajatuksena vuokraoloja koskevassa suunnitelmassamme oli ennen lausumani: koettaa saada vuokramiehet, varsinkin varsinaiset maanviljelystorpparit, tuo uusien itsenäisten maanomistajain luonnollinen aines, pysytetyksi ja vakiinnutetuksi viljelmillään, jotta heidät tulevaisuudessa voitaisiin nostaa maanomistajain luokkaan. Näitä näkökohtia silmälläpitäen meidän ohjelmamme torpparilaiksi oli rakennettu. Se sisälsi seuraavat periaatteet:
- Oli asetettava tasapuolisesti kokoonpantu vuokralautakunta, jonka tehtävänä oli tarkastaa ja vahvistaa jokainen torpansopimus ja valvoa, etteivät vero- ja muut vuokramiehen velvollisuudet olleet vastoin lakia tai kohtuutta sekä jos niin oli asian laita, oikaista sopimusehdot.
- Lyhin vuokra-aika oli oleva 50 vuotta ja sen ohella ajoittain tapahtuva vuokraehtojen tarkastus, jotka kuuluivat yhteen ja joista viimemainittu teki maanomistajalle mahdolliseksi pitkän vuokra-ajan hyväksymisen.
- Jos maanomistaja vuokrakauden umpeen kuluttua ei tahtonut vuokralautakunnan määräämää vuokraa vastaan uudistaa vuokrasopimusta jälleen 50 vuodeksi, oli hän velvollinen suorittamaan torpparille vuokralautakunnan arvioiman täyden korvauksen siitä, mitä torpan arvo oli torpparin työn ja hänen käyttämänsä pääoman kautta lisääntynyt.
- Vuokramiehellä oli oikeus luovuttaa vuokraoikeutensa toiselle henkilölle, johon vuokralautakunta harkitsee maanomistajan kohtuuden mukaan voivan tyytyä.
- Vuokramaksun suuruus oli määrättävä rahassa. Jos asianosaiset sopivat vuokramaksun tai osan siitä suoritettavaksi päivätöinä tai luonnontuotteissa, oli vuokralautakunnan vahvistettava niiden raha-arvo.
- Vuokramies ei menettäisi oikeuttaan aikaisemmassa laissa olevien rikkomusten vuoksi.
- Jos vuokramies viljeli tilaansa aikaisemmin tehdyn sopimuksen pohjalla, oli maanomistaja velvollinen uudistamaan sopimuksen uuden lain mukaan tai suorittamaan vuokramiehelle täyden korvauksen kaikista aikaisemminkin suoritetuista parannuksista edellä määrätyillä perusteilla.
Vuonna 1913 julkaisemassani kirjoituksessa lausuin tästä ohjelmasta:
Olen omasta puolestani edelleenkin sitä mieltä, että yllä mainitsemani johtava periaate — maanviljelystorppien säilyttäminen ja vakiinnuttaminen sekä niiden vähitellen tapahtuva nostaminen itsenäisiksi tiloiksi — on se, jota on noudatettava ja joka voi johtaa tyydyttäviin tuloksiin. Sitä vastoin se mielipide, että torpparit, jotka muodostavat suurilla ja kehittyneimmillä viljelysalueillamme verrattomasti lukuisimman maanviljelijäluokan, olisi pidettävä niin sanoaksemme irrallisina arentimiehinä, on luullakseni harhaajatus eikä voi johtaa maaseudun olojen vakiintumiseen, johon oli pyrittävä. On välttämätöntä tottua siihen tosiasiaan, että kaikkein suurin osa näistä kymmeniin tuhansiin nousevista maanviljelijäperheistä ei voi eikä saa joutua pois tiloiltaan, jos tahdomme saada mitään pysyväistä olojen parannusta aikaan. Ja tämä tosiasia lähtökohtana olisi tulevaisuuden toimenpiteitä harkittava. Tältä kannalta on kysymystä meidän piirissämme kuluneiden vuosien aikana katseltu.3
