LÄHDEVIITTEET

Kunnallinen äänioikeus ja kieltolaki

1. Salokorpi,  1988, s. 112 ja siinä mainitut lähteet.

2. Vuoden 1907 valtiopäivillä kunnallislainsäädännön uusimisesta tehtyjen esitys- ja anomusehdotusten käsittely oli jäänyt kesken. Samoin kävi vuoden 1908 ensimmäisillä valtiopäivillä tehdyille aloitteille, joskin tällä kertaa valtiopäivien asettama kunnallisva­liokunta onnistui saamaan mietintönsä valmiiksi. Sitä ei kuitenkaan ehditty käsitellä. Hannu Soikkanen, Kunnallinen itsehallinto kansanvallan perusta. Maalaiskuntien itsehallinnon historia. Helsinki 1966, ss. 444–447., Tuominen, 1958, ss. 312-313 ja siinä mainitut lähteet.

3. Kaarlo Castrenin muistiinpanot 4.7.1908. Kaarlo Castrenin arkisto, kansio 2., Kotkan ongelmista ks. lähemmin Aimo Halila, Kotka kaupunkikuntana (Kotkan historia I) Hel­sinki 1953, s. 143 ja seurr. sekä 171 ja seurr.

4. K. A Franssilan päiväkirja 6.1.1918. K. A Franssilan arkisto, kansio 7, HYK., Tuomi­nen, 1958, ss. 313-314 ja siinä mainitut lähteet. Toiseen käsittelyyn liittynyt eduskunta­väittely käytiin 29.9. ja 2.10.1908, ptk. ss. 570-613, 618-669., Helsingin Sanomat 2.10.1908., Uusi Suometar 3.10.1908 (pääkirjoitus) sekä 4.10.1908 (Lehteri-Jussin = Rantakarin pakina)., Paasikivi, 1918, ss. 336-339., Paasikivi, I, 1957, ss. 238-250. Gebhardin »itsenäisyydestä» ks. myös Alanen, 1964, ss. 407-408.

5. Vrt. Helsingin Sanomat 2.10.1908.

6. Soikkanen, 1966, s. 450.

7. Paasikivi, 1918, s. 338.

8. Paasikivi, 1918, ss. 338-339.

9. Soikkanen, 1966, s. 452.

10. Paasikivi, I, 1957, ss. 248-250. Ks. myös Soikkanen, 1966, s. 451.

11. Kunnallislainsäädännön uudistamisesta v. 1917 ks. Soikkanen, 1966, ss. 483-488.

12. Ks. lähemmin Irma Sulkunen, Raittius kansalaisuskontona. Jyväskylä 1986, Passim.

13. Teljo,  1949,s. 176.

14. Puoluevaltuuskunnan ptk. 6.2.1907. Suomalaisen puolueen arkisto, kansio 5., Tuo­minen, 1958, ss. 375-376.

15. Eduskunnan ptk. 14.6.1907, ss. 678-704.

16. Kieltolain käsittelystä eduskunnassa ks. Tuominen, 1958, ss. 375-378 ja siinä maini­tut lähteet. Lain ratkaisevaan muotoiluun suuressa valiokunnassa Paasikivi ei liioin otta­nut osaa. Suuren valiokunnan ptk. 21.10.1907. Eduskunnan arkisto.

17. Ståhlberg haki tämän jälkeen yliopiston hallinto-oikeuden professuuria, minkä hän Leo Mechelinin ja J. K. Paasikiven kirjoittamien asiantuntijalausuntojen perusteella myös sai. Ks. lähemmin Blomstedt, 1969, ss. 259-260. Paasikiven pääpiirteiltään positii­vinen lausunto on varsin ylimalkainen, mitä hän puolustaa muiden tehtävien aiheutta­malla ajanpuutteella. Vrt. Kanslerin arkisto KA 7/1908, Helsingin yliopiston arkisto.

18. Senaatin talousosaston  KD 118/14 1908.

19. Paasikivi, II, 1957, ss. 33-35., Tuominen, 1958, ss. 378-379 ja siinä mainitut lähteet.

20. Kaarlo Castrenin muistiinpanot 28.1.1909, Kaarlo Castrenin arkisto, kansio 5., Senaa­tin talousosaston ptk. 28.1.1909.

21. Hjeltin, Stenrothin ja Paasikiven haastattelu, Helsingin Sanomat ja Uusi Suometar 31.1.1909.

22. Työmies 1.2.1909. Uusi Suometar puolestaan leimasi Valppaan kirjoituksen »säädyt­tömäksi». Uusi Suometar 2.2.1909.

23. Lisätyn puoluevaltuuskunnan kokouksen ptk. 31.1.1909, Suomalaisen puolueen ar­kisto, kansio 7., Uusi Suometar 2.2.1909.

24. Anna Paasikivi A. O.  Kairamolle 14.1.1909. A. O.  Kairamon arkisto, kansio 5.

25. Ks. lähemmin Tuominen, 1958, ss. 379-380.

Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34