LÄHDEVIITTEET

KOLME VALLANKUMOUSTA

Maaliskuun manifesti

1. Helmikuun vallankumouksesta ks. lähemmin Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920. I. Helmikuu 1917 – toukokuu 1918. Porvoo 1967. ss. 1-9 ja siinä mainitut lähteet. – Venäjän sosiaalidemokraatit jakaantuivat tuolloin »maltillisiin» mensevikkeihin ja »jyrkkiin» bolsevikkeihin. Ei-marxilaista sosialismia edusti 1800-lu­vun narodnikkien ideologinen perillinen, sosialistivallankumouksellinen puolue, joka katsoi mahdolliseksi sosialismiin siirtymisen suoraan venäläisen mir-laitoksen pohjalta ilman Marxin edellyttämää kapitalistista välivaihetta.

2. Ibidem, ss. 9-22.

3. Valtuuskunnan puheenjohtajana oli maaliskuussa 1917 vanhasuomalainen Onni Hallsten sekä jäseninä maalaisliittolaiset Santeri Alkio, Kyösti Kallio ja Lauri Mäkinen, ruotsalaiset Ernst Estlander, Julius Grotenfelt, Axel Lille ja August Nybergh, nuorsuoma­ laiset Eero Erkko, E. N. Setälä, Otto Stenroth, KJ. Ståhlberg ja Onni Talas sekä vanhasuomalaiset Danielson-Kalmari, Lauri Ingman, Ernst Nevanlinna ja H. G. Paloheimo. Ks. lähemmin Salokorpi, 1988, s. 150.

4. Onni Hallstenin pvk. 13.3.1917. Eino Parmasen kokoelma, kansio 24. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tuntuu epäuskottavalta aktivisti Ahto Sippolan muistelmissaan esit­tämä väite, jonka mukaan Paasikivi olisi vielä 16.3.1917 kokonaan kieltäytynyt uskomas­ta Venäjän vallankumouksen mahdollisuuteen. Ahto Sippola, Muistoja muutamien vuot­ten takaa. Pk 673, Sota-arkisto.

5. Onni Hallsten, Kertomus porvarillisten eduskuntaryhmien välisen valtuuskunnan toi­mesta. ss. 1-4 Onni Hallstenin kokoelma, VA, Sven Lindman, Eduskunnan aseman muuttuminen 1917-1919. (Suomen kansanedustuslaitoksen historia VI.) Helsinki 1968. ss.15-18.

6. A. R. Cederbergin pvk. 16.3.1917. A. R. Cederbergin arkisto, kansio XX.

7. Nikolai U:n luopumisesta ei ilmeisesti vielä tällöinkään mainittu sitä koskevan tiedon levitessä vasta 17.3.1917.

8. Vrt. Puoluevaltuuskunnan ptk. 16.3.1917. Suomalaisen puolueen arkisto, kansio 5., Rommi, 1970, ss. 69- 70. Seuraavana päivänä pitämässään kokouksessa puoluevaltuus­kunta hyväksyi ne tavoitteet, jotka Pietariin lähteneelle delegaatiolle oli annettu. V. 1916 puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi uudelleen valittu Ernst Nevanlinna myönsi avoimesti neuvottelujen päävastuun olevan nyt porvarillisella yhteistyövaltuuskunnalla eikä yksittäisillä puolueilla. Puoluevaltuuskunnan ptk. 17.3.1917, Idem.

9. Edellä mainitusta, 16.3.1917 asetetusta suunnittelutyöryhmästä ks. Hallsten, ss. 5-6. Puoluevaltuuskunnan ptk. 17.3.1917. Suomalaisen puolueen arkisto, kansio 5., Paasiki­ven ja Setälän laatimat luonnokset kansiossa JKP III:2.

10. Hallsten, s. 12., Ernst Estlander, Manifestet av den 20 mars 1917 och dess tillkomst. (Från brytningstider. Ny serie.) Helsingfors 1921 s. 293.

11. Estlander, ibidem., Lindman, 1968, s. 20. Yhteisissä neuvotteluissa sosialistien edustajat olivat puoluetoimikunnan ohjeiden mukaan lähinnä vain pyrkineet pääse­mään selville porvareiden aikeista ilman että heillä itsellään olisi ollut valtuuksia sopi­musten tekoon. Ks. puoluesihteeri Matti Turkian selostusta 19.3.1917. Sos.dem. puolue­neuvoston ptk. Työväen Arkisto. Ks. myös Hallsten, Kertomus… s. 8, 10 ja 11.

12. Polvinen, 1967, ss. 23-24., Estlander, 1921, ss. 290-300. Sosialisteista Roditsevin kanssa käytyihin neuvotteluihin ja myöhemmin Pietarin matkaan osallistuivat Edvard Gylling, O. W. Kuusinen, Kullervo Manner ja Oskari Tokoi. K. H. Wiik liittyi valtuuskun­taan Pietarissa. Eino Ketola, Kansalliseen kansanvaltaan. Suomen itsenäisyys, sosialidemokraatit ja Venäjän vallankumous 1917. Helsinki 1987. ss. 31-33.

13. Manifestin sanamuoto. Suomen Asetuskokoelma 20/1917.

14. Polvinen, 1967, ss. 24-26 ja siinä mainitut lähteet. Ks. myös Lindman, 1968, ss. 20-24., Blomstedt, 1969, ss. 311-313.

15. Puheen konsepti JKP III:2.

16. Uusi Suometar 22.3.1917. »Pieni kansa», lausui puhuja, »tarvitsee ystäviä enemmän kuin suuri ja Fedor Ismailovits Roditsev on meidän todellinen ystävämme». Päivällisiltä Roditsev ja Protopopov saatettiin suoraan ylimääräiseen junaan, joka vei heidät Pieta­riin.

17. JKP VI:21. Samassa kansiossa on myös Pietarin matkaa koskevia Paasikiven muistiin­panoja, jotka eivät tarjoa mitään olennaisesti uutta.

18. »Muistelmia 1914-1918», ss. 26-27. JKP VI:21.

Kappaleen sivut: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34